Tammikuussa 2012 sain kuulla hematologilta luuydinpunktion jälkeen, että tutkittu paraproteiinin eli M-komponentin määrä on korkea ja minua seurataan erittäin huono ennuste -ryhmässä tuhoutuneiden kromosomien vuoksi.
Toisen sairaalan hematologi selitti myöhemmin, että kromosomeillani on enää ruumis jäljellä, koska otuksen kädet ja jalat ovat katkenneet. Pidin häneltä saamastani kromosomikommentista.
Ennen luuydinpunktiota luin netistä kaikki mahdolliset kauhutarinat punktion kivuliaisuudesta ja hämmästyin siitä, ettei näytteen ottaminen tuntunut juuri miltään. Näytteen otti erittäin taitava ja miellyttävä hematologi, joka osasi tehtävänsä. Luin Syöpäyhdistyksen opasta, kun näyte otettiin. Lukeminen oli välillä hankalaa, koska toinen laboratoriohoitajista nojasi vahingossa katkaisijaan ja valot sammuivat huoneesta. Selkeä tehoste tapahtumassa! Makasin kyljelläni tutkimuspedillä ja olin käärinyt vaatteet pois lantiolta. Hematologi eli veritauteihin erikoistunut lääkäri puhdisti alaselän suoliluun harjanteen, puudutti alueen ja otti isolla sinisellä vimpaimella (kyllä, virallinen termi) näytteen luuytimestä ja näytepalan luusta. Näytteet vietiin heti tutkimuksiin. Nousin, puin ja pääsin lepäämään hetkeksi käytävällä olevalla sängyllä. Ystävällinen hoitaja toi minulle juotavaksi Jaffaa. Cokista pyysin, mutta sitä ei ollut tarjolla.
Vinkki: lähes kivutonta luuydinpunktiota ei kannata turhaan pelätä.
banaaninkuorella 