Kävin ystäväni kanssa katsomassa traktorimarssin Senaatintorilla.
Kävelin Kaisaniemestä ylös Unioninkatua ja ihailin molemmille puolille tietä parkkeerattuja traktoreita. ”Tööttää, jos tykkäät!” oli tekstinä useamman traktorin takalasissa olevassa kyltissä.
Raahauduin kaiteen avulla portaat ylös Tuomiokirkolle, koska kortisonin vähentäminen on aiheuttanut minulla viheliäiset nivelkivut ja joka askel sattuu. Takin pukeminen on haaste, koska nivelet vastustavat, minkä ehtivät.
Menin katsomaan marssijoita, jotka olivat jo puoli yhdentoista aikoihin torilla. Senaatintorin länsipuolelle oli parkkeerattu suuri määrä traktoreita ja täysin oikeutetusti kiukkuiset maanviljelijät olivat paikalla. Paikalla oli myös mm. traktoritehtaiden henkilökuntaa ja viljelijöiden lapsia. Henkilöitä, joihin maaseudun tilanne vaikuttaa.
Katselin hetken aikaa tapahtumia kirkon edessä olevalta tasanteelta, mutta edessäni oli niin paljon pitkää maaseudun haalariväkeä kyltteineen, että luovutin, laskeuduin portaat (nivelten vuoksi auts, auts, auts) takaisin Unioninkadulle ja kävelin ystävääni tapaamaan Kluuviin.
Palasimme yhdessä ihailemaan oikean asian puolesta puhuvia viljelijöitä, jotka tekevät raskasta ja vaativaa työtä tiloillaan. Nuoret viljelijät ovat lunastaneet sisaruksensa pieneltä tai keskisuurelta tilalta, kunnostaneet miljoonalainoilla maatilan rakennuksia ja ihmettelevät tällä hetkellä, miten saavat maksettua tilan sähköt, vedet, istutettavat siemenet, rehut, lainat, koneet, huollot ja muut kustannukset, kun helmikuussa luvattu maksu tuleekin vasta kesäkuussa – ja on puolta pienempi kuin viime vuonna.
Töissä kävi muutaman kerran palkkapäivinä niin, että raha oli tilillä vasta iltapäivällä jonkin virheen vuoksi. Hyvä, ettei mellakka ollut lähellä toimistossa, kun työntekijät odottivat palkkaansa. Meillä kyse oli tunneista, mutta maaseudulla puhutaan kuukausista. Täysin käsittämätöntä.
MAVI-kylttiä ihmettelin, mutta kuulin kyltin tarkoittavan Maaseutuvirastoa. Kuulin, että viljelijöitä oli ajanut paikalle jopa Karstulasta saakka Keski-Suomesta. Kaikki viljelijät eivät saaneet maatalouslomittajia paikalle, joten monet heistä eivät päässeet paikalle hoitaessaan tilojensa töitä. Osa tiloille jääneistä viljelijöistä tuki huomaavaisesti matkaan lähteneitä, koska matkat olivat kalliita pienituloisille.
Venäjän tilanne näkyy viljelijöillä. Pidän kauhistuttavana sitä, että maanviljelijöille maksetaan 30 senttiä possukilosta heidän tekemänsä työn jälkeen. Lihan myyvä liike veloittaa tuotteesta kuusi ja puoli euroa…
Taloussanomien vuonna 2011 julkaiseman artikkelin mukaan maanviljelijä tienaa viisi euroa tuntipalkkaa. Pidän tilannetta ala-arvoisena, koska viljelijät tekevät arvokasta työtä. Maitotiloilla töitä tehdään seitsemänä päivänä viikossa, joten vapaapäiviä ei todellakaan ole, kuten useimmilla muilla työtätekevillä.
Ruoan saaminen Suomesta on erittäin tärkeää. Suomen pitäminen asuttuna on hyvin tärkeää. Me tarvitsemme suomalaista ruokaa ja suomalaisia maanviljelijöitä jatkossakin, joten toivottavasti heidän taloudellinen tilanteensa saadaan kuntoon mahdollisimman pian.
Lopettakaa halpuuttaminen ja maksakaa suomalaisen ruoan tuottajille!
Kaunis ja humaani vinkkini maataloustukia vastustavalle äveriäälle sokerijuurikasviljelijälle on, että tuet voi jättää ottamatta – tai jakaa ne niitä oikeasti tarvitseville.
banaaninkuorella 