Huhtikuussa 2011 kävin näöntarkastuksessa Aleksanterinkadun Nissen-liikkeessä Helsingissä. Tarkkaavainen optikko tutki silmäni ja totesi, että minun pitää hakeutua vasemman silmäni vuoksi silmälääkärin tutkittavaksi.
Varasin useamman ajan silmälääkäriltä kevään ja kesän aikana, mutta jouduin perumaan ajat, koska olin jatkuvasti sairaana saadessani kaikki mahdolliset hengitystieinfektiot. En osannut ajatella silmän tilanteesta mitään erityistä. Mietin lähinnä, että keski-ikäisenä eli 45-vuotiaana lähinäkö heikkenee.
Alkusyksystä pääsin käymään Silmäaseman ystävällisellä silmälääkärillä ja hän totesi, että vasemmassa silmässäni oli jotain vikaa, joten sain lähetteen silmätutkimuksiin Meilahteen. Silmälääkäri pyysi, että hänelle toimitetaan paperit tutkimuksestani, koska hän halusi tietää, mikä silmässäni oli vialla.
Pääsin melko nopeasti tutkimuksiin. Silmäklinikalla silmäni tutki tyly nuori naispuolinen silmälääkäri, jolta erehdyin häiritsemään kysymällä huolestuneena, mitä vikaa silmässäni on. Hän totesi minulle, ettei tutkimus jatku, jos puhun koko ajan. Olin hiljaa hänen tehdessään tärkeää työtään.
Tutkimuksen päätyttyä hän mainitsi häkeltyneenä, että vasemman silmäni takana on aneurysma eli valtimon pullistuma, joka voi puhjeta koska tahansa ja vammauttaa tai tappaa minut. Hän suositteli, että olen varovainen, koska tilanne on hälyttävä. Hän totesi, että saan kutsun tutkimuksiin ja leikkaukseen Töölön sairaalaan.
Lähdin pois vastaanotolta ja googletin kotona kaikki mahdolliset tiedot, mitä löysin aneurysmasta ja aneurysman puhkeamisesta esimerkiksi yskimällä.
Lähetin diagnoosin saatuani viestin Nissenille ja kiitin optikkoa, koska hän ohjasi minut silmälääkäriin.
Kaksi viikkoa myöhemmin sain myeloomadiagnoosin – eli kun lyödään, niin lyödään kunnolla.
Hampaani juuri tulehtui ja hammas piti poistaa. Aivoaneurysman puhkeamisriskin vuoksi hammaskirurgin piti tehdä operaatio. Taitava hammaskirurgi ja –hoitaja, joten toimenpide sujui hyvin.
Olin mahdollisen aivojen vammautumisen vuoksi paniikissa saatuani aivoaneurysmadiagnoosin ja rauhoituin vasta pari kuukautta myöhemmin, kun tapasin sympaattisen neurokirurgi Mika Niemelän, joka leikkasi myöhemmin vasemman silmäni takana olevan pienen, nelimillisen pullistuman.
Hän kertoi, että puhkeamisriski oli häviävän pieni, koska pullistuma oli pieni, en tupakoinut tai käyttänyt alkoholia ja verenpaineeni ei ollut korkea. Varmistin vielä, että aiemmin ikävästi vaivannut migreeni ei liittynyt aneurysmaan mitenkään. Ei liittynyt. Mainitsin, että operaatiota on turha tehdä, jos myeloomani heikentää vointiani nopeasti. Tiesin jo siinä vaiheessa, että M-komponentti oli korkea.
Kysyin neurokirurgilta alanko tilata leikkauksen jälkeen julkkiksista kertovaa juorulehteä tai äänestää puoluetta, jota en todellakaan äänestäisi. Hän totesi, että aivotoimintani ei onneksi muutu leikkauksessa. Huojentavaa.
Tammikuussa 2012 sain erittäin huonon myeloomaennusteen, mutta minua pystyttiin kuitenkin hoitamaan. Ilmoitin tiedon Töölön sairaalaan. Soitin jonohoitajalle, koska myeloomahoitojen piti käynnistyä mahdollisimman pikaisesti, mutta aivoaneurysmaleikkaus piti tehdä ensin, koska verenvuoto oli riski myeloomassa.
Sain tiedon siitä, että jonotuksessa menee vielä jonkin aikaa, koska nukutuslääkäriksi piti saada henkilö, jonka osasi tehdä juuri tietynlaisen toimenpiteen, jotta leikkaus saatiin tehtyä vasemman silmäni takaa.
Leikkaus sujui hyvin. Olin sairaalassa hoidettavana ja tarkkailtavana kahdeksan pitkää päivää mm. sairastamani myelooman vuoksi. Pääsiteiden vuoksi näytin osa-aikamuumiolta, kun kävelin käytävillä ja portaikoissa.
Sain kahdeksan viikon sairausloman, joka oli sairastamani syövän vuoksi normaalia pidempi.
Näköhermoni vaurioitui jossain vaiheessa matkan varrella, joten näen lukea vasemmalla silmälläni aivan kuin sumun läpi. Pienin erottamani fonttikoko on 48, mutta 72-fontti on parempi. Kirjallisuutta kyseisillä fonteilla on hyvin vähän tarjolla… Oikealla silmälläni pärjään huomattavasti paremmin.
Samana vuonna infektiokierre, aivoaneurysmaleikkaus, myeloomahoidot, allogeeninen eli hematologin mukaan vaikein mahdollinen elinsiirto ja työsuhteen päättyminen.
Parempiakin vuosia on aiemmin ja myöhemmin onneksi ollut.
banaaninkuorella 