Lady in Red eli Kate Winslet

Keskiviikkona kävimme katsomassa australialaisen The Dressmaker -elokuvan Tennispalatsin aamupäivänäytöksessä.  Varaan elokuvan pari päivää ennen näytöstä ja maksan e-sarjalipuilla siinä vaiheessa, kun tiedän olevani kyllin terve lähtemään elokuviin. Päiväliput ovat inhimillisen hintaisia.

Opiskeluaikanani historian hämärissä Finnkino kauppasi sarjalippuja, jotka olivat voimassa ikuisesti. Olisi mielenkiintoista tietää, pätikö ikuisesti-tieto oikeasti vai laitettiinko lipuille vanhenemisaika jossain vaiheessa. Olisi pitänyt ehdottomasti tehdä aikoinaan investointi lippuihin ja käyttää vieläkin markka-aikaan ostamiani, hyvin todennäköisesti rullautuneita ja lähes värittömäksi haalistuneita lippuja.

En päässyt moneen vuoteen elokuviin, koska olin jatkuvasti sairaana ennen myeloomadiagnoosia. Ensimmäinen elokuvani oli animaatio Despicable Me 2 (Itse ilkimys 2), jonka katsoin yksin Kinopalatsin aamupäivänäytöksessä. Olen vieläkin tyytyväinen siitä, että elokuva näytettiin yhdelle henkilölle. Olin takuuvarmasti ainoa karkinsyöjä tai vedenjuoja eikä kukaan tuijottanut ROUSKUTTANUT popcornia, perunalastuja tms., tutkinut tauotta kännykkäänsä, potkinut penkkiä tai jutellut vieruskaverinsa kanssa elokuvan aikana. Animaatio oli tietenkin äärimmäistä taidetta jo keltaisten kätyrien vuoksi.

Despicable Me 2:

https://www.youtube.com/watch?v=yM9sKpQOuEw

The Dressmaker –elokuvan pääosassa oli Tillyä esittävä Kate Winslet, Euroopan muotitaloissa työskennellyt lahjakas ompelija, joka palaa ankeaan kotikyläänsä hoitamaan äitiään ja ompelemaan huikeita 50-luvun mekkoja kylän naisille. Taustalla kytevät murhasyytökset häntä kohtaan, mutta mukana on myös rakkautta, ystävyyttä ja kylän ystävällisiä ja toisaalta kauhistuttavia ihmisiä. Pidin etenkin hullu-Mollystä, Tillyn äidistä, jota esitti taitava Judy Davis. Elokuva yllätti minut monin tavoin, mutta oli ehdottomasti näkemisen arvoinen jo Teddyn (Liam Hemsworthin), Tillyn entisen luokkakaverin vuoksi. (Ooh, vatsalihakset…)

The Dressmaker:

https://www.youtube.com/watch?v=uPCyjqGH914

Elokuvan jälkeen kävimme Bravuriassa syömässä (ihanaa, sain muuta kuin kotiruokaa!) ja juttelimme elokuvasta, josta kumpikin pidimme.  Kauhistuttavimpana pidin elokuvassa olleita kuolleita harmaita puita, joita oli mm. kyläkoulun pihalla. Elämä on haasteellista keskellä ei-mitään.

Kulttuuri oli laadukasta, mutta raatokuntoisena menin kotiin ja nukuin parin tunnin ajan.

Tiistaina suunnittelin käyntiä Didrichsenin taidemuseossa Kuusilahdenkujalla, mutta sää oli kylmä ja sateinen, joten siirsin käynnin aurinkoiseksi (miksi minä uskon säätiedotuksiin?) torstaiksi. Lähdin matkaan klo 12 jälkeen ja vaihdoin bussia Käpylässä.

Munkkiniemen rannassa näin joutsenparin, joka elää elämänsä ihailemallani tavalla eli yksiavioisena.

Kävelin taidemuseon pihaan harmaassa säässä ja suuntasin katsomaan venäläistä taidetta – Museokortilla, tietenkin. Ihailin kirjastopuolella olevia teoksia ja tietenkin merenrantaa ja järjestin salaa sopimusniput suoriin riveihin lepohuoneessa. Teen samaa vaivihkaa myös pankeissa ja virastoissa, koska sopimusniput näyttävät paremmilta, kun ne ovat siisteissä pinoissa. Ystävällistä. Ei missään nimessä neuroottista. Ehei.

Pidin eniten miehistä maalatusta uimarantataulusta, jonka tausta näytti koostuvan sinisestä mosaiikista. Pidin myös naisia tehtaassa kuvaavasta maalauksesta ja 70-luvun nuorisosta, joiden housuissa oli leveät lahkeet. Tarkka supernokkani vaikutti museorakennuksessa eli mielestäni monet teokset tuoksuivat voimakkaasti maalilta.

Huomasin nyt vasta rakennukseen remontin aikana (ilmeisesti) laitetut pyöreät – ja valvotut – kattoikkunat, joista sali saa valoa näyttelytilaan.

Pihalla oleva uima-allas huvittaa minua, koska kuulin jossain vaiheessa museolla, että suomalainen isä oli suunnannut lapsensa kanssa uimaan altaalle. Hän oli hämmästynyt, kun uimareissu oli estetty museovirkailijoiden toimesta.

Kotimatkalle lähdin bussilla ja vaihdoin Töölöntullissa nelosen ratikkaan, jolla suuntasin Stockmannin Herkkuun perunasalaattiostoksille. Kävelin Keskuskatua Rautatientorille ja matkustin bussilla kotiin. Pyysin kissoja siirtymään sängyssäni toiselle reunalle ja nukuin museokäyntipäiväunet.

Jostain syystä musta kissa rakastaa nukkua tyynyllä. Pidin jossain vaiheessa makuuhuoneen liukuoven kiinni, kun lähdin töihin, mutta Hiili kampesi oven päivän aikana auki. Päädyin jättämään oven auki eikä oranssi kissa Nökö onneksi napostellut makuuhuoneen sähköjohtoja. Harrastus, jota en muutenkaan suosi. Kissojen tassut viehättävät minua, koska mustalla kissalla on mustat ja oranssilla kissalla vaaleanpunaiset anturat.

Olisin halunnut hankkia koiran (jotain pientä, esimerkiksi Irlanninsusikoiran), mutta olin niin heikossa kunnossa, että kissat olivat ainoa vaihtoehto. Mielestäni olen ollut pätevä palvelija kissoille heikkokuntoisuudestani huolimatta.

Pidän Kuusisaaren taidemuseosta ja suuntaan jossain vaiheessa kauniiseen Villa Gyllenbergiin, jossa on UPM-Kymmenen kulttuurisäätiön Keräilyn lumoa ja taiteen verkostoja -juhlanäyttely 23.3. – 22.6.2016. Museossa järjestetään myös konsertteja ja esitelmiä.

http://gyllenbergs.fi/fi/museolla-tapahtuu/

Olipa jälleen hyvä, vaikka harmaa ja illalla rankkasateinen päivä. Olen aina iloinen, jos saan itseni kammettua ulos kotoa nivelkivuista huolimatta.

 

Mainokset

Salmiakinsyöjät ovat siisteimpiä

Voidessani hieman paremmin ja jaksaessani kävellä pidempiä matkoja ns. tauti- ja lääketerrorin jälkeen lainasin noin vuosi sitten asukastalolta roskapihdit. Asun uudella alueella, joten asukkaiden käyttöön on rakennettu useampi asukastalo, joissa voi jumpata, pitää kerhoja lapsille, tanssia, kutoa mattoja, järjestää kirpputoreja jne.

Olin jo pitkään kuulunut roska (tai yleensä useampi) päivässä –liikkeeseen eli nostin roskia maasta ja vein ne roskakoriin. Oletin muuttaessani luonnonkauniille alueelle, että ympäristössä asuu siistejä ihmisiä. Onneksi asuukin, mutta sottaajia riittää ikävä kyllä joukossa siitä huolimatta, että roskakoreja on suuri määrä.

Hain roskapihdit, koska kumartuminen oli (on) heikkokuntoisena riski. Toisin sanoen jään maahan, jos kaadun. Maahan heitetyissä roskissa on tietenkin myös pöpöriski. (Mielestäni pöpö on hammaspeikon kaveri ja näyttää pieneltä, harmaalta ja sympaattiselta pallomaiselta oliolta, jolla on silmät ja suu.)

Jätesäkki vasemmassa ja roskapihdit oikeassa kädessäni kiersin lähialueita. Siivottomimpia olivat lähikauppojen pihat, joista nypin pihdeillä roskia useamman kerran. Ikävintä oli, että roskia heitettiin kaupan pihalla kasvaviin tiheisiin pensaisiin ja niitä oli hankalaa saada nypittyä pois roskia. Olen enää 158 senttiä lyhyt eli pituudestani on kadonnut selkänikamien murtumisen vuoksi neljä senttiä eilisen mittauksen perusteella.

Siivottomat koirienulkoiluttajat heittivät koiriensa jätöspussit taloyhtiöiden pensasaitojen alle siitä huolimatta, että roskakoreille oli lyhyt matka. Ihmettelin tilannetta useita kertoja siivotessani roskia. Onneksi useiden taloyhtiöiden pensasaidat leikattiin joka vuosi maan tasalle ja roskat siivottiin maasta huoltoyhtiön toimesta.

Pienimuotoinen roska-analyysi eli mitä heitettiin eniten maahan

  1. Valtava määrä tupakka-askeja ja niiden muoveja, vaikka roskakori oli metrin päässä
  • toivoisin, että bussi- ja raitiovaunupysäkeillä olisi paikka, mihin tupakantumpit voisi laittaa, koska pysäkeillä on usein käsittämätön määrä tupakantumppeja (ja purkkaa) maassa
  1. Käsittämätön määrä suklaapatukkapapereita
  • lyhytaikaisen tutkimukseni perusteella suosituin maahan heitetty roska oli Geisha, toisena Kismet
  1. Pienemmät ja suuremmat mehupurkit, joita heitettiin jopa pensasaitojen päälle
  • ken on maassa kaikkein Grandein?
  1. Sipsipussit, juustonaksupussit (iloisen värisiä kerättäviä, mutta SILTI)
  1. Tikkarien päällä oleva muovi ja tikut
  • tätä ihmettelin ehkä eniten, koska yleensä lapset syövät tikkareita
  • eivätkö vanhemmat opeta heille roskakorien käyttöä?

Sisarelleni ja minulle opetettiin kotona, että roskat laitetaan taskuun tai laukkuun ja heitetään kotona roskikseen. Suosittelen neuvoa muillekin.

  1. Peruskoulun ja lukion luona olevan bussipysäkin taakse oli heitetty valtava määrä leipäpisteen irtomyynnin tyhjiä paperipusseja ja suuri määrä suklaapapereita roskakorista huolimatta. Toisinaan koululaiset keräsivät – tai osa oli keräävinään – alueelta roskia opettajan ohjauksessa, mutta roskien heittely jatkui. Murrosikäisten uhmaikä (kyllä, juuri se) varmasti vaikuttaa myös roskaamiseen.
  1. Käytetyt nenäliinat, sukat ja kengät (!), joihin en todellakaan koskisi muuten kuin pihdeillä (yäk!), tyhjät keksipaketit, purkka- ja pastillipakkaukset, tikkuaskit, sytkärit, lakupaperit, leipäpussi (joku oli ilmeisesti ruokkinut sorsia), litistyneet kaljatölkit, leivonnaispakkaukset, konvehtipaperit, limsa- ja kahvimukien kannet, hampurilaispakkaukset, jäätelöpaperit, kaljapakkaukset (muoveja tai laatikoita), vanukaspurkit (KUKA syö kadulla vanukasta?), pizzalaatikot, mehupillit, nenäliinapakkaukset, pahvit, Lego-pakkaukset, rakennustyömaiden muovit jne.

Eräässä taloyhtiössä ikkunan alle oli pudotettu asunnosta (oletan) roskapussi. Olin erittäin tyytyväinen siitä, etten asunut kyseisessä rakennuksessa.

Kilpikonnaressukka

Suurin syy roskien keräämiseen pihdeillä oli kauhistuttava video merikilpikonnasta, jonka toisessa sieraimessa oli mehupilli.

Merissä on käsittämätön määrä mm. muoviroskaa. Luin, että Teksasin kokoinen roskavuori kelluu meressä ja olin erittäin pahoillani tilanteesta. Onneksi koko ajan kehitetään tapoja, joilla meriä voi puhdistaa.

Merikilpikonnan löytäneet veneilijät nostivat konnan paattiin, kiskoivat hitaasti ja varovaisesti (koko ajan kipuaan valittaneen) konnaparan nenästä pillin ja konnaraukan kuonosta valui operaation aikana ja jälkeen verta. Tilanne oli erittäin surullinen. Mielestäni he tekivät oikein auttaessaan avutonta eläintä, mutta eläinlääkäriin vieminen olisi ollut vielä parempi ratkaisu, niin kilpikonna olisi saanut apua kipuunsa.

Ojaan mä putoa en, jaja

Osaa roskista en saanut lähialueelta kerättyä, koska riskinä oli esimerkiksi ojaan tai puroon putoaminen, joten heikossa kunnossa ollessani jouduin vastustamaan keräämisideaa. Totean, että erehdyin kerran astumaan johonkin sellaiseen kasaan, mikä ihmisen pitäisi ymmärtää puhdistaa kadulta kuljetettuaan koiraansa lenkillä…

Roskienkeräysperimä (voimme käyttää sanaa genomi)

En onneksi löytänyt täysiä jätesäkkejä, akkuja, jääkaappipakastimia, vanhoja hetekoita tms., mitä osa ihmisistä näkee jostain käsittämättömästä syystä aiheelliseksi syytää metsiin.

Äiti putsasi kävelylenkeillään tienvarsia roskista ja isä kuljetti löytämiään raskaita akkuja keräykseen – eli roskienkeruu on ilmeisesti perinnöllistä.

Vieraillessani isäpuoleni luona useamman tunnin bussimatkan päässä huomasin, että hänen lähellään olevan kauppakeskuksen (K-citymarket, huoltoasema ja Lidl jne.) piha-alue oli todella siivoton. Mietin jo roskapihtien ja jätesäkin viemistä pakkakunnalle ja uutta urakkaa. Ystäväni ilmoitti minulle, että ajatukseni oli mm. heikon kuntoni vuoksi todella huono. (Totta, mutta SILTI.)

Roskakori rakennustyömiehille, kiitos

Autonrengas oli rakennustyömaan lähellä, samoin valtava määrä elintarvikepakkauksia jne. Roskat laitoin jätesäkkiin, mutta renkaan hilaamista en edes yrittänyt.

Pyyntö rakennustyömaille: hankkikaa alueelle iso roskakori rakennusmiesten käyttöön.

Kyllä, salmiakinsyöjät ovat siisteimpiä

Siivosin lähialueita useita kertoja, mutta en kertaakaan löytänyt yhtään salmiakkiroskaa. En ainoatakaan. Päättelin tästä kätevästi, että salmiakinsyöjät ovat siisteimpiä.

Roska-astiat ovat (melkein) ystäviämme

Asun alueella, jossa on paljon roskakoreja ja useampia suuria Molok-roskakoreja (lunttasin: syväkeräyssäiliöitä). Luin, että kyseisiä roskakoreja tuikattiin Helsingissä tuleen uudenvuodenaattona. En oleta, vaan tiedän, että valtavalla alkoholimäärällä oli takuuvarmasti osaa kyseisiin alkeellisiin tekoihin. Vinkki tekijöille: juokaa vähemmän.

Suuresta roskakorimäärästä huolimatta kaduilla on paljon roskaa, koska lähiötä ei tietenkään ehditä siivota samalla lailla kuin ydinkeskustaa.

Kiitos presidentille ja hänen puolisolleen

Luin Merete Mazzarellan kirjasta Aurinkokissan vuosi, että presidentti Martti Ahtisaari ja hänen vaimonsa Eeva Ahtisaari siivoavat Hesperian puistoa keräten roskia. Olen erittäin iloinen heidän kiitettävästä toiminnastaan.

Farewell, roskapihdit, farewell

Lumiseen aikaan talvella en siivonnut lähiseutua ja olen jälleen kerran niin raihnaisessa kunnossa nivelteni vuoksi (olen syytön ja kortisoni on roisto!), että palautin roskapihdit asukastalolle mahdollisten kevätsiivoojien iloksi.

Mielestäni roskaamisen pitäisi olla rangaistavaa

Jokaisesta maahan heitetystä roskasta pitäisi saada tunti yhdyskuntapalvelua, jonka aikana joutuisi siivoamaan aluetta. Kahdesta roskasta kaksi tuntia jne.

Maksamalla ei tilanteesta selviäisi.

Esimerkiksi Kaivopuisto näyttäisi täysin toisenlaiselta vappupiknikkien jälkeen, kun sohvakalustoja yms. roinaa ei lojuisi puistossa toisten siivottavana. Vappusiivoukseen kuluvilla rahoilla voisi ostaa lapsille kouluihin jotain ilahduttavaa.

Suomi olisi huomattavasti siistimpi maa jonkin ajan kuluttua, kun siivouspartiot olisivat putsanneet alueita – ja sotkeneet jatkossa vähemmän.

 

 

Suosikkipaikkojani Helsingissä, toinen osa

Tietoa pääkaupungin tapahtumista:

http://www.stadissa.fi/

tai

http://www.visithelsinki.fi/fi

Ehdoton suosikkipaikkani Espoossa:

Gallen-Kallelan museo eli Tarvaspään ateljeelinna, Gallen-Kallelantie 27

http://www.gallen-kallela.fi/

Pidän etenkin Afrikka-ajan maalauksista.

Piharakennuksessa toimii kahvila.

Akseli Gallen-Kallelan elämä. (Hän toimi Mannerheimin adjutanttina 1919. Mielenkiintoista.)

http://www.gallen-kallela.fi/tietoa-gallen-kallelan-museosta/aikajana/

Suosittelen kävelyretkeä Munkkiniemestä Tarvaspäähän.

Laahustin keväällä 2013 museoon anemian heikentämänä ja aurinkolasit tiiviisti silmilläni, koska silmäni olivat ärtyneet ikävästi käänteishyljinnän ja siitepölyallergian vuoksi.

Matkustin nelosen raitiovaunulla Munkkiniemen puistotien päähän, Laajalahden aukiolle ja jatkoin kävelytietä pitkin meren ylittävälle sillalle. Ennen siltoja nostin peruukin laukkuuni, koska oli niin kova tuuli, että pelkäsin irtohiusten lentävän veteen. Tilanne oli peruukillisesti surkuhupaisa, mutta halusin ehdottomasti käydä Tarvaspäässä. Raahauduin jopa museon torniin, josta tulin alas portailla istuen, koska minua huimasi. Onneksi olin ainoa kävijä museossa sillä hetkellä eikä ainakaan kukaan asiakas nähnyt kyseenalaista mäenlaskuani. Hauska ja mielenkiintoinen retki!

Aino Shop –vaateliike, Fredrikinkatu 33

  • naisille kotimaisia pellavavaatteita jne.

Aleksanterin teatteri, Bulevardi 23-27 (jo rakennuksen vuoksi)

http://www.aleksanterinteatteri.fi/

Andante, Fredrikinkatu 20

  • kukkakauppa, kahvila ja teehuone
  • tarjolla myös vegaaneille sopivia tuotteita

Annalan kartano ympäristöineen, Hämeentien ”yläpuoli”, Arabianranta

Arabianrannan taide, mm. Markku Hakurin Tuulenpesä (2007), joka toimii saunojien parvekkeena

  • ihailen aina kyseistä taideteosta, kun bussi ajaa Hämeentietä pitkin

Rannalla kasvaa tyrnipensaita, jotka on aina tyhjennetty huolellisesti. Olisi kiinnostavaa tietää, kuka riipii marjoja?

Cafe Regatta, Merikannontie 8

  • hyviä korvapuusteja ja mehua (kahvia, teetä, karjalanpiirakoita jne.)
  • talvella rannassa on jääkelkka

Sympaattinen (ja muistini mukaan erittäin komea) mies kävi kahvilassa pari vuotta sitten upean Alaskanmalamuutin kanssa. Rollaattorilla liikkunut rouva pyysi minua nostamaan hänen ostoksensa pöytään. Valitsin miehen – ja malamuutin – pöydän, joka oli lähimpänä ja rouva ilahtui paikasta.Harmitti, että otin vierasvaraksi ostamani korvapuustit mukaan enkä päässyt liittymään malamuutin seuraan.

Pidän paikoista, jonne saa ottaa lemmikin mukaan.

Chjoko, Liisankatu 9

  • suklaamyymälä ja kahvila

(Cygnaeuksen galleria, Kalliolinnantie 8

  • Suomen vanhimman – ja kauneimman – taidemuseon toiminta lopetettiin vuonna 2014
  • von Wright –veljesten lintumaalauksia on varastoituna (vääryys!)
  • paheksun edelleen tilannetta, joka aiheutui Museoviraston määrärahojen pienentämisestä

HS kulttuuri 16.7.2014 Juhani Karila

”Suomen vanhimpiin taidemuseoihin kuuluva Cygnaeuksen galleria Helsingin Kaivopuistossa on lopettanut toimintansa toistaiseksi.

Museon sulkeminen johtuu vuoden 2012 rajuista Museoviraston määrärahojen pienennyksistä, Suomen kansallismuseon ylijohtajan sijainen Elina Anttila kertoo.

”Cygnauksen museossa kävi äärimmäisen vähän ihmisiä, joten nykyisessä taloustilanteessa oli tehtävä tällainen ratkaisu.”

Galleria oli auki ainoastaan kesäisin ja jo viime syksynä tehtiin päätös, ettei sitä avata enää tänä kesänä.

ANTTILAN mukaan on sääli, ettei galleria kiehtonut koskaan laajaa yleisöä. Galleria syntyi professori Fredrik Cygnaeuksen (1807–1881) testamenttaaman taidekokoelman pohjalle ja avautui kävijöille jo 1882.

”Cygnaeuksen suuri ajatus oli kerätä yksi teos jokaiselta taiteilijalta, joten museo on sikälikin merkittävä osa maamme kulttuurihistoriallista kertomusta.”

Anttilan mukaan gallerian kokoelmaan kuuluu useita merkittäviä töitä kuten Albert Edelfeltin Poltettu kylä. Kokoelmaan kuuluu maalauksia myös muun muassa von Wrightin taiteilijaveljeksiltä ja Helene Schjerfbeckiltä sekä veistoksia Walter Runebergilta ja Johannes Takaselta.

TEOKSET on viety turvaan kansallismuseon varastoon, sillä tällä hetkellä galleriassa on meneillään kattoremontti. Anttilan mukaan ei ole tiedossa, miten arvokas kokoelma pääsee yleisön nähtäville tulevaisuudessa.

Suomen kansallismuseon ylläpitämiä museoita pääkaupunkiseudulla ovat enää Seurasaaren ulkomuseo, Urho Kekkosen museo Tamminiemessä ja Hvitträskin museo Kirkkonummella.)

Form & Flora –kukkakauppa, Bulevardi

  • viehättävä yritys, jonka eteen asetettuja kukkia voi ihailla kolmosen tai kuutosen ratikan ikkunasta
  • ystävällinen palvelu ja taitava henkilökunta

Halti Outlet, Hitsaajankatu 14 (Herttoniemi)

  • mallikappaleita, viime kauden malleja, poistoeriä

Halva, Pitäjänmäen tehtaanmyymälä, Höyläämötie 9

  • ma – pe klo 10 – 17 (suljettu klo 13 – 13.30 myyjän lounasaikana)

Hammaslääkärikeskus Megaklinikka, Sähkötalo, 2. krs, Kampinkuja  2

  • hoitoaika kannattaa varata etukäteen, niin varausmaksu on pienempi
  • kauppakeskus Kampin takana oleva rakennus, jos sijainti on muillekin kuin minulle epäselvä…

Hautausmaat, etenkin Malmin ja Kulosaaren/Leposaaren

https://fi.wikipedia.org/wiki/Malmin_hautausmaa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kulosaaren_hautausmaa

Malmin hautausmaalla kävelen ihaillen upeita lehtipuukujia, erilaisia pensaita, atsaleoita ja muita istutuksia. Meren ympäröimällä Kulosaaren hautausmaa on viehättävä alue.

Hietalahden kauppahalli, Lönnrotinkatu 34

  • ma – ti klo 8 – 18
  • ke – la klo 8 – 22

Suosikkipaikkani on Sun Smoothie Bar, josta saa herkullisia kotimaisista marjoista tehtyjä juomia.

Avoinna ma – pe 8 – 18, la 9 – 17.

Hop-On, Hop-Off –bussikierrokset ihan missä tahansa päin maailmaa, myös Helsingissä

  • lähtöpaikkana Senaatintori, suosittelen matkaa toisessa kerroksessa

Japanilainen puutarha, Roihuvuorentie 12

  • viehättävä puisto

Jädelino, Työpajankatu 2

  • italialaista jäätelöä
  • ke – la klo 11-18

http://www.jadelino.fi/fi-fi/

Kaasukello-rakennus, Suvilahti, Sörnäinen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suvilahti_(Helsinki)

Kakkugalleria, Bulevardi 34, Fredrikinkatu 41, Hakaniemen halli, Itäkeskus, Pikku-Bulevardi, leipomo Mekaaninkonkatu 4

Testaamatta:

Kakkubuffet on tarjolla Fredrikinkadun ja Itiksen kahviloissa. Kahvilla/teellä 12,50, erikoiskahvilla, kaakaolla tai limulla + 2€

  • suosittelen mustaherukka-suklaa – tai sitruuna-marenkitartaletti –leivoksia

Karhupuisto ja kesäisin toimiva lippakioski, Kallio

  • kaunis ja värikäs, mm. puistokummien hoitama puisto
  • petankkikenttä
  • Jussi Mäntysen Mesikämmen muurahaispesällä –veistos (1931)
  • vieressä näyttävä Kallion kirjasto

Katajanokan lippakioski, Tove Janssonin puisto, Katajanokka

  • italialaista artesaanijäätelöä ainakin kesäisin

Kirsikkapuisto, Sahaajankadun ja Abraham Wetterin tien kulmassa (Roihuvuori)

  • Hanami-juhla 15.5.2016 klo 12-18
  • kukkivia kirsikkapuita on myös Gardenian takapihalla ja Viikin yliopistokampuksella

Kivinokka-virkistysalue, jossa on mökkejä, kaksi uimarantaa jne. ja hyvä katselupaikka merelle mm. alueen kärjessä

http://www.stadissa.fi/paikat/826/kivinokka-uimaranta

Korkeasaaren lauttamatka Kauppatorilta (kyllä, nimenomaan lauttamatka)

http://suomensaaristokuljetus.fi/fi/Reittiliikenne/Kauppatori-Korkeasaari%20ja%20Hakaniemi-Korkeasaari/

Aikuisilta 6,95 euroa, opiskelijat ja eläkeläiset 2,95 ja ilahduttavasti lapset (0-17 v.) ilmaiseksi.

Vastustin jossain vaiheessa eläintarhoja. Nykyisin en, koska osaa eläimistä ei enää olisi olemassa salametsästäjien vuoksi. Eläinten suojelu on tärkeää hyvin hoidettuina ja kunnollisissa eläintarhoissa.

(Pandojen lainaamista Kiinasta Ähtärin eläinpuistoon ihmettelen, koska Ähtäri ei ole erityisen tuottoista bambuseutu…)

Krog Madame, Lapinlahdenkatu 3

  • sympaattinen bistro, hyvää ruokaa ja mukava henkilökunta

Lammassaari

  • pitkospuita myöten saareen kaislikon ympäröimänä – ja näköalatornista lehmiä tuijottamaan
  • useina vuosina on järjestetty Isle of Sheep –tanssit loppukesästä Pohjolan pirtissä

http://www.stadissa.fi/paikat/821/lammassaari

Linnanmäki

  • vain Maailmanpyörä ja Maisemajuna, koska tulen pahoinvoivaksi nähdessäni kieppuvia laitteita…
  • Panoraama-tornia (ilmainen) kokeilen seuraavan kerran, mahdollisesti myös koskenlaskua (ehkä)

Living Room –kukkakauppa, Iso Roobertinkatu 3-5

  • taidokkaita kukkakimppuja
  • kävin kauniissa kukkakaupassa jo silloin, kun liike oli Dianapuiston laidassa

Mannerheim-museo, Kalliolinnantie 14 (Kaivopuisto)

  • pe – su klo 11 – 16
  • opastettu kierros
  • 10/8 euroa, pääsy Museokortilla

Kävimme museossa ennen allogeenista kantasolusiirtoani kesällä 2012. Olin niin heikko, että museokierros tuntui loputtomalta, vaikka olikin kiinnostava. Kirjasto oli mielestäni viehättävin kohta talossa ja makuuhuone karuin paikka retkisänkyineen. Gallen-Kallelan Afrikka-aiheinen maalaus on yläkerran seinällä.

Megaklinikka-hammaslääkäri, Sähkötalo, 2. krs, Kampinkuja  2

  • hoitoaika kannattaa varata etukäteen, niin varausmaksu on pienempi
  • erittäin hyvä, Bulgariasta (?) muuttanut, suuhygienisti

Meilahden arboretum, Meilahti

  • mm. pensasruusulajikkeiden kokoelma
  • ruusut kukkivat kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin

Puro Deli & Café, Eerikinkatu  7

  • ma-pe klo 10 -16
  • kahvilassa on mahdollisuus nähdä Nuppu, Coton De Tulear –koira, joka ei aiheuta allergiaa.

Söin pari vuotta sitten kahviossa hyvän juustosämpylän ja join kuplamehua, koska en juo teetä (bubble tea). Valitsemani mehun seassa oli tummia tapiokahelmiä, joita halusin maistaa.

Tarjolla on nykyisin leivonnaisten lisäksi vuohenjuustoa sisältäviä annoksia, jotka ovat edullisempia lounasaikaan. (En kerro omaa mielipidettäni vuohenjuustosta.)

Tapiokahelmiä myydään etnisissä ruokakaupoissa, joita on ainakin Hämeenkadun varrella, Hakaniemen kauppahallin jälkeen oikealla puolella katua. Vii-Voan –liikkeessä olen käynyt Hämeentie 3 –osoitteessa ostamassa mm. Ovaltine-mallasjuomajauhetta, mutta moni muu liike on vielä käyntilistallani.

Museoratikka, Kauppatori (kesällä)

  • kierros avoratikalla mm. Aleksanterinkatua ja Mannerheimintietä pitkin
  • viisi euroa kesällä 2015
  • kolisevassa raitiovaunussa oli hauska matkustaa!

Pentik-tehtaanmyymälä, Arabiakeskus, Hämeentie 135 A

Ravintola Elite, Eteläinen Hesperiankatu 22

  • viihtyisä kulttuuriravintola vuodesta 1932 lähtien

Ravintola Carljohan, Yrjönkatu 21

  • hyvää ruokaa ja viehättävä sisustus

Ravintola Kappeli, Eteläesplanadi 1

  • erityisesti kauniin rakennuksen ja ympäristön vuoksi

Ravintola Koskenranta, Katariina Saksilaisen katu 9

  • pidän ravintolan koskimaisemasta, josta on hyvä kuva heidän kotisivuillaan

http://koskenranta.net/fi/etusivu/

Ravintola Kosmos, Kalevankatu 3

  • kulttuuriravintola, joka on ollut alkuvuoden remontissa ja aukeaa 27.4.

Söin muutama vuosi sitten ystäväni kanssa illallisen Kosmoksen ulkoterassilla. Hän pyöräili paikalle juuri ennen niin kovaa kaatosadetta, että pöytää ja tuoleja piti siirtää terassikatoksen alle. Seura oli hauskaa ja ruoka oli hyvää, joten ilta oli erittäin onnistunut.

Ravintola Meripaviljonki, Säästöpankinranta 3

  •  kaunis maisema ja hyvää ruokaa
  • tarjoilijat tyylikkäissä merimiesasuissa (ainakin keväällä 2015)

Vietin hauskat 50-vuotispäiväni ravintolassa viime toukokuussa hyvän ystäväni seurassa. Juhlia en järjestänyt, koska olin heikossa kunnossa ja tautisuuden vuoksi köyhä. Ilmoitin ystävällisesti tutuille henkilöille mm. Facebookissa lahjavaat-, tarkoitan –pyyntölistani ja sain ilahduttavasti saalista. (Yleensä vien lahjoja ja kukkia, mutta tasavuosia täyttävänä niitä pitää myös saada.) Tänä vuonna täytän 60 vuotta ja esitän lisää vaatimuksia. Hehee!

Ravintolapäivät, mm. la 21.5.

(Ravintola Rafla on sulkenut ovensa Uudenmaankadulla. Harmillista, koska kyseessä oli poikkeuksellisen hyvää lounasta tarjoava paikka. Peace ’n’ Love –ravintola aukeaa joulukuussa 2016.)

Ravintola Sea Horse (”Sikala”), Kapteeninkatu 11

  • ravintola on toiminut vuodesta 1934
  • kaunis rakennus
  • lounas klo 10.30 – 15, mm. lohisalaatti on erittäin hyvää ja kauniisti aseteltu

Lähellä on Anton & Antonin myymälä, Kapteeninkatu 26.

Ravintola Tori, Punavuorenkatu 2

  • sympaattinen paikka, josta on hauska seurata Fredrikinkadun liikennettä
  • kolmosratikalla pääsee lähelle eli Iso Roban tai Viiskulman pysäkeille

Ravintola Vanha Mylly, Linnanrakentajantie 12

  • viehättävä ravintola Herttoniemen kartanon lähellä
  • suosittelen kiertelyä kartanon puistossa

Ristorante daVinci, Siltasaarenkatu 11

  • hyvää italialaista ruokaa

Roobertin Herkku –karkkikauppa, Fredrikinkatu 19 (Viiskulma)

”Isoäitimme piti karkkikauppaa Iso Roballa 1960-luvulta 80-luvulle ja vuonna 2014 avasimme Roobertin Herkun uudelleen, tällä kertaa Viiskulmaan. Oma kauppamme on isoäitimme perinteitä kunnioittava ja samalla meidän itsemme näköinen. Tuotteisiimme kuuluu paitsi irtomakeisia myös vastajauhettua kahvia, tuoresuklaata, virvokkeita ja kesäisin jäätelöä. Sisarukset Marja & Martti.”

Kävin lapsena heidän isoäitinsä pitämässä liikkeessä, joten pitihän minun tutustua myös sisarusten pitämään herttaiseen Roobertin Herkkuun, josta saa mm. mangosalmiakkia. Etsimme ystäväni kanssa liikettä Iso Robalta luettuani liikkeen perustamisesta, mutta emme löytäneet etsimäämme.  Huomasin vasta kotona, että uusi yritys oli avattu Fredalle… Suuntasin liikkeeseen myöhemmin toisen ystäväni kanssa salmiakkiostoksille.

Siirtolapuutarhat (toukokuun alusta syyskuun puoliväliin), mm.

  • Herttoniemi, Kipparlahden silmukka 3 (pääsy myös Herttoniemen puolelta polkua pitkin)
  • Kumpula, Kalervonkatu 1 a

Kävellen voi kierrellä alueella ja ihailla kauniita mökkejä, pihoja ja istutuksia.

Silmälääkäri Aurora Heickell, Silmäasema Citycenter

  • ystävällinen ja taitava silmälääkäri, joka on paikalla vain tiettyinä päivinä

Stockmann, Aleksanterinkatu 52

SkyWheel-maailmanpyörä, Katajanokanlaituri 2

Sushiravintola Rice Garden, Siltasaarenkatu 12

  • hyviä ja monipuolisia annoksia

(Levä on kielletty huvitus allogeenisen kantasolusiirron saaneille, koska levästä voi saada hematologin mukaan ameeban. En tiennyt, joten söin sushia siirron jälkeen. En syö enää, vaikka kurkkumaki oli ehdoton herkkuni.)

Syväsen kukka, Porthaninkatu 10

  • taitavasti tehtyjä kukka-asetelmia

Taiteiden yö to 25.8.2016

  • pidän etenkin kävelykierroksista eri kaupunginosissa

TeaCoff boutique, Ristikko-kauppakeskus, Ajomiehentie 1

  • kävin yrityksessä Korkeavuorenkadulla ja pidin viehättävästä liikkeestä, kahvi- ja teevalikoimasta ja teekupeista
  • kauppias (?) pakkasi ostamani tuotteet kauniisti lahjoiksi
  • yritys on muuttanut myöhemmin Konalaan

Torkkelinmäki ja erityisesti Torkkelinpuistoa ympäröivät viehättävät rakennukset

Asuin Torkkelinkadulla vaaleanpunaisessa kerrostalossa vuosituhannen vaiheessa. Ikkunani edessä kukki keväisin suuri hevoskastanja. (Putkiremontin yhteydessä puu kaadettiin vuosia myöhemmin ja surin kyseisen kauniin puun katoamista.)

Torni-ravintolan huipulla oleva maisemakabinetti (onkohan vain yksityiskäytössä nykyään?), Kalevankatu 5

Töölönlahden kierros jo Linnunlaulun huviloiden vuoksi

Vanhankaupunginkoski

Haaveilen muuttamisesta kosken rannalla olevaan pieneen pyöreään tiilitaloon. Olisikohan varasto tms.?

Varsapuistikko ympäristöineen

  • Kaisaniemenkadun istutuksissa kukkivat tummanpunaiset ruusut vielä syksyllä

https://fi.wikipedia.org/wiki/Varsapuistikko

Yliopiston taidekierrokset, mm. Kumpula, päärakennus Senaatintorilla, Viikki

Tulevia käyntikohteita:

Chjoko- suklaamyymälä ja kahvila, Liisankatu 9

Lauantaisin liikkeessä on ennakkovarauksella varattava teekattaus 25 euroa/henkilö.

Varaus: myynti@chjoko.com tai 0400 199 868.  Huom! High tea on kesätauolla kesäkuu-elokuu.

  1. kattaus klo 10 – 11.30
  2. kattaus klo 12 – 13.30
  3. kattaus klo 14 – 15.30

Helsinki Pride –kulkue la 2.7.2016 (lähtö klo 13 Senaatintorilta?)

  • ehdoton suosikkikulkueeni, koska odotan näkeväni Mr. Gay Finland –rekan (pidän näteistä nuorista miehistä)

Iltapäivätee (En juo teetä, mutta tarjoilutapa on mielestäni kiinnostava – ehkä saan vettä?)

  • Salutorget, Pohjoisesplanadi 15 ma – la klo 14 – 18
  • Kämp Brasserie, Pohjoisesplanadi 29 ma – la klo 14 – 18, su klo 15 – 18

Kalasataman (Sompasaaren) ja Mustikkamaan yhdistävä Isoisän silta, aukeaa toukokuussa 2016 (Jesh!)

Motivus Ruoholahti, Kauppakeskus Ruoholahti, Itämerenkatu 21, 4. krs

  • naisten kuntosali, jumppasali, PACE-sali ja infrapunasauna

Ravintola Lehtovaara, Mechelininkatu 39

”Ravintola Lehtovaara on Helsingin perinteikkäimpiä ruokapaikkoja. Sen perusti kondiittori Emil Lehtovaara Viipuriin vuonna 1916. Emil Lehtovaara möi ravintolan tukholmalaiselle Ragnar Hanssonille v. 1922. Tuli talvisota (1939) ja koko Viipuri lähti evakkoon. Niinpä Hansson muutti Lehtovaaran Helsinkiin v. 1940. Siitä lähtien on ravintola sijainnut nykyisellä paikallaan Taka-Töölössä, Sibeliuspuiston kulmalla.”

Historiallinen ravintola, jossa en ole koskaan käynyt. Minulla on selkeä aukko sivistyksessä! Pöytä oli jo varattuna seurueellemme, mutta joku meistä (minä?) sairastui ja varaus jouduttiin perumaan.

Vallisaari

Vesibussi liikennöi Kauppatorin Kolera-altaalta Vallisaaren Päälaituriin (sijaitsee vanhan luotsitalon tuntumassa) joka päivä 14.5.-4.9.2016, ja viikonloppuisin (la-su) 5.9.-18.9.2016.

http://www.jt-line.fi/suomenlinna-vallisaari-lonna/aikataulu-vallisaari

Loppuun vielä miellyttävän Muppet-henkinen ja huvittava Brown Chicken, Brown Cow, jonka laulu muistuttaa minua koomisista Axe-sarjan  bow chicka wow wow -mainoksista, jotka on tehty (ainakin) nuorille miehille. Axe-tuoksun vuoksi taivaalta putosi jumalaisia enkeleita ja muuta hupaisaa. Sympaattisinta on, että miespuolinen ystäväni uskoi nuorempana mainosten sanoman eli kauniita naisia riittää, kun käyttää Axea. (Pahoittelen, että nauroin.)

https://www.youtube.com/watch?v=MzQ4qdlhurc

Minun lempimainokseni eli Vaasan Koulunäkki –mainos, jossa hellyttävä pikkupoika kiipeää vuorelle ja näemme maailman lapsen silmien kautta.

https://www.youtube.com/watch?v=k-Dicp3W6MM

Onnitteluni mainoksen taitavalle suunnittelijalle!

Sairaus- ja oiresimulaattori sairaaloihin -toivomus

Toivon tai oikeastaan uskon, että joskus tulevaisuudessa sairaalan henkilökunta voi kokeilla aivoihin liitetyn mielikuvasimulaattorin avulla, millaista on sairastaa esimerkiksi verisyöpää ja miltä olo tuntuu autologisen tai allogeenisen siirron jälkeen. Toivon, että henkilökunta saa paremman käsityksen siitä, millaista on saada hoitoja ja miten lääkitys vaikuttaa edes lyhyen hetken ajan.

Tällä hetkellä toimivia simulaattoreita tai ”simulaattoreita”:

1. Lentämistä harjoittelevilla on käytössään lentosimulaattorit.

2. Heikkokuntoisia vanhuksia hoitavat puetaan pukuihin, jotka vääristävät vartalon asentoa painojen avulla ja silmien eteen laitetaan näkökenttää haittaavat linssit jne. Liikkuminen hankaloituu testaajilla puvun aiheuttaman kömpelyyden ja lasien aiheuttaman huimauksen vuoksi.

Pidän erittäin fiksuna ideana Suursuonpuistoa (Suursuontie 29, Helsinki), jossa toimii Maunulan kuntopolku. Alue on kehitetty iäkkäiden ja liikunta- ja toimintaesteisten käyttöön Maunulassa.

http://www.varttuneidenlahiliikuntapaikat.fi/esimerkkikohteet/kotimaiset+esimerkkikohteet/suursuonpuisto+helsinki/

Kiitos maunulalaiselle Salme Kurjelle erittäin hyvästä ideasta!

3. Alzheimer-potilaita hoitaville tai omaisille laitetaan näkökenttää hämärtävät linssit ja korviin soimaan piipittävää ja häiritsevää ääntä. Täysin terveet ihmiset (ts. ei muistisairauksia) eivät löytäneet lyhyen tutkimuksen aikana valkoista paitaa, koska aiheutetut, muistisairaan tilannetta kuvaavat häiriöt hämäsivät heitä niin paljon. Tutkimus kesti vaivaiset 15 minuuttia.

Muistisairautta sairastavien potilaiden tilanne on tietenkin todellisuutta ja huomattavasti pidempään kestävä.

Kukaan ei halua sairastua muistisairauteen.

Toivon, että tulevaisuudessa jokainen voi täyttää lomakkeen, jossa pystyy määrittelemään vaiheen, jonka jälkeen ei halua enää jatkaa elämää. Vanhoille ja sairaille lemmikeille saa armahduksen siinä vaiheessa, kun eläimen kunto on heikko. Miksei ihmisillä ole Suomessa oikeutta eutanasiaan? Päätöksen vakavasti sairaan potilaan elämän jatkumisesta tekisi sairaalassa ryhmä eutanasian hyväksyviä lääkäreitä ja hoitajia. He osaisivat ottaa huomioon potilaan kunnon ja potilaan aiemmin esittämät elinaikatoivomukset – eivätkä todellakaan kiinnittäisi huomiota mahdollisesti rahanahneiden omaisten toivomuksiin. Harva meistä haluaa maata suu auki vuosikausia kroonikko-osastolla toisten hoidettavana.

Mielestäni päätös olisi järkevä jo nykyisen säästöpolitiikan vuoksi, JOS potilas ei halua jatkaa elämäänsä muistisairaana tai niin heikossa kunnossa, että hän on koko ajan henkilökunnan syötettävänä, puettavana ja huolehdittavana.

4. Toivottavasti jossain vaiheessa tuleva sairaus- tai oiresimulaattori

Sairaalan henkilökunta tietenkin tietää, minkälaisia potilaiden oireet ovat ja he osaavat hoitaa niitä hyvin. He eivät kuitenkaan ole potilaita, joten tieto sairauden kanssa elämisestä on heille usein vierasta.

Hematologi totesi minulle ystävällisesti puhelimessa, että olen kokenut kortisonin vähentämisen todella monta kertaa ja luulisi, että olen jo tottunut tilanteeseen. Hän lisäsi, että monilla potilailla on vastaavia oireita. Tiedän, että tilanne on muidenkin kohdalla vastaava. Toisaalta joudun toteamaan, että en todellakaan ole tottunut tilanteeseen, vaikka kankeus, heikentyminen ja kipu on toistunut useita kertoja.

Tunnin kestävistä kävelylenkeistä (voisinpa jo sanoa ripeistä kävelylenkeistä…) tulee jälleen kerran hidasta, hankalaa ja kivuliasta liikkumista paikasta toiseen. Sängystä nouseminen sattuu niin paljon, että älähdän kivusta. Nouseminen on haasteellista ja usein erittäin hankalaa. Kun nousen paikaltani bussissa ja suuntaan keskiovea kohti, niin bussin pysähtyminen sattuu käsiini ja käsivarsiini, kun pidän kiinni kaiteista. (Nousen ajoissa, koska olen hidas ja bussit ovat muutenkin usein myöhässä.) Niveliä särkee ja lihaksia särkee. Maailmassa on tietenkin paljon ikävämpiä ja vaikeampia asioita, mutta kortisonimuutokset hankaloittavat jälleen kerran elämääni.

Siirtoja miettivät potilaatkin voisivat kokeilla kyseisen simulaattorin avulla, miltä mahdolliset oireet tuntuvat vyöruusun aiheuttamine hermosärkyineen, bursiitteineen ja näön heikentymisineen. Kuinka moni terve ihminen hahmottaa esimerkiksi rutikuivien silmien tilannetta, kun omissa silmissä on kyynelnestettä eikä silmiä tarvitse kostuttaa säännöllisesti?

Ani harva potilas ymmärtää saadessaan kuvauksen tilanteesta siirron jälkeen, miltä kunnon lähes täydellinen romahtaminen tuntuu esimerkiksi anemian ja olemattoman ruokahalun vuoksi.

Toinen vaihtoehto on useilla meistä potilaista sairauden paheneminen tai kuoleminen, joten sinänsä siirtobingo on ehdottomasti parempi vaihtoehto.

Kokemus kortisonin aiheuttamasta turpoamisesta kannattaisi henkilökunnankin kokea jonkinlaisen simulaattorin avulla edes ajatuksen tasolla, samoin anemia- tai kortisoniheikkous. Tunne siitä, miltä tuntuu kaatua naamalleen tai pudota polvilleen kadulle. Tunne naurettavan surkeasta kävelystä heikoin jaloin. Tunne kaatumisen aiheuttamista pitkäaikaisista säryistä kropassa ja tunne siitä, kun ei pääse omin voimin ja ilman apua ylös kadulta. Tai tunne siitä, miltä kropassa tuntuu, kun useampi selkänikama murtuu ja saa kivuliaita sähköiskuja useamman iskun sarjoissa.

Henkilökunnalla on osaamista ja tietoa todella paljon, mutta aika harvan potilaan mielestä käsitys siitä, millaista on elää maailmassa, jossa riittää jatkuvaa ja ajoittain pahenevaa kipua, lääkkeiden aiheuttamaa heikkoutta ja toisinaan muistiongelmia, jatkuvia heräämisiä ja kaiken huippuna pelko sairauden pahentumisesta ja kuolemasta.

Olen sairastanut vuosien ajan (flunssakierteen yms. kautta syöpään), mutta en ole vieläkään tottunut siihen, kuinka kuntoni romahtaa ajoittain. Omassa tilanteessani mm. kortisonin vähentämisen jälkeen.

Potilaiden syyllistäminen sairauksista tuntuu kuuluvan kuvioihin osalla ihmisistä, mutta myeloomaa ei ole aiheutettu syömällä, juomalla tms. Myeloomaa aiheuttavat säteily ja jotkin kemikaalit. Myeloomaan sairastuneet ovat usein lannoitteiden yms. kanssa tekemisissä olleet maanviljelijät, kemikaaleja käsitelleet ihmiset tai kumiteollisuuden työntekijät.

Myelooma on useimmiten eläkeikäisten miesten ja hyvin usein tummaihoisten miesten sairaus. Ei vielä tiedetä, mikä on syynä nimenomaan tummaihoisten miesten sairastumiseen.

Autologisen (eli omilla soluilla tehdyn) siirron saaneet potilaat voivat olla pitkään oireettomia (eli remissiossa), mutta vain allogeeninen siirto saattaa parantaa potilaan ainakin joksikin aikaa. Hematologisen poliklinikan hoitajan mukaan jotkut potilaat ovat olleet terveitä jopa parinkymmenen vuoden ajan.

Kukaan meistä potilaista ei halunnut heikentyä ja sairastua vakavasti.

Suosikkipaikkojani Helsingissä

Akateeminen kirjakauppa, Pohjoisesplanadi 39

  • innokkaan lukijan ehdottomasti paras kohde

Anton & Anton –ruokakaupat, Museokatu 19, Mariankatu 18 ja Kapteeninkatu 26

  • käyn harvoin, mutta kaunis liike ilahduttaa aina

Ateneumin taidemuseo, Kaivokatu 2

  • suosikkimaalaukseni: Pikkusiskoaan ruokkiva poika (1881), Helene Schjerfbeck
  • lempimaalarini: Elin Danielson-Gambogi (Italia-aika ja merimaisemat)

Baana

  • kevyen liikenteen väylä Kiasmalta Ruoholahteen
  • hyvä idea suunnittelijoilta!

Café Engel, Aleksanterinkatu 26 (Senaatintori)

  • aamiaiset
  • punajuuripihvit

Designmuseo, Korkeavuorenkatu 23

  • Eero Aarnio 8.4. – 25.9.2016

Designmuseo Arabia, Hämeentie 135

  • 4.2016 saakka ke-pe klo 12-18, la 10-16
  • 5. – 30.9.2016 ti-pe klo 12-18, la klo 10-16

Didrichsenin taidemuseo, Kuusilahdenkuja 1

  • Olipa kerran neuvostotaide 15.5.2016 saakka

Eiranpuisto, Engelinaukio, Villa Johanna ja Villa Ensi, Eira

  • kauniita rakennuksia ja viehättävä alue

Eromanga-leipomo ja –kahvila, Pohjoinen Makasiinikatu 6

  • mm. Kauppatorilla myytäviä lihapiirakoita ja munkkipossuja

(Ostan isäpuolelleni korppuja, joista hän pitää.)

Fazer, Kluuvikatu 3

  • hyvä valikoima
  • nimitin paikkaa nuorena mummo-Fasuksi ja kas, olenkin jo sopivan ikäinen  🙂

Galleria Maria, Mariankatu 14

  • naivistitaidetta (mm. Mia Bergqvist), grafiikkaa

Gottland Deli & Cafe –luomukahvila, Pihlajatie 8

  • täytetyt sämpylät ja korvapuustit
  • aurinkoisena päivänä kannattaa istua pihapöydässä

Gudrun Sjöden –vaateliike naisille, Erottajankatu 19

  • mm. yksiväristä pellavaa, puuvillaa, villaa, silkkiä

Hakasalmen/Karamzinin huvila, Mannerheimintie 13 B

  • Musiikkia-näyttely 8.1.2017 saakka
  • Helsingin kaupunginmuseon ilmaisnäyttelyitä
  • Aurora Karamzinin koti:

http://hakasalmenhuvila.fi/auroran-huvila/

Helsingin kaupunginmuseo, Aleksanterinkatu 16

  • Helsinki-aiheiset näyttelyt, vapaa pääsy

Helsingin yliopistomuseo, Fabianinkatu 33, 3. krs

J-NEN –vaateliike naisille, Keskuskatu 7 B (Ateneuminkuja)

  • luonnonmateriaaleja

Juustokauppa Tuula Paalanen, Vanha kauppahalli

  • belgialainen Passendale-kermajuusto
  • Viikin koetilalla valmistettu Jätkäsaari-tilsit
  • gouda-juustot jne.

Kaffila Bokvillan, Hämeentie 125

  • ma-to klo 11-18, su klo 14-18 (ks. poikkeukset aukioloajoissa)
  • kaikille avoin asukaskahvila viehättävässä huvilassa
  • merimaisema
  • arkisin tarjolla yksi lounasvaihtoehto
  • arki-iltapäivisin mm. koululaisille tarkoitettu välipala-annos
  • kengät jätetään eteiseen tai suojataan kangastöppösillä

(Onko liikuttavampaa sanaa kuin töppönen?)

Huvilan historia:

http://www.artova.fi/arabian-kotikaupunkipolut/arabianranta-toukola-reitti/2943-21-bokvillan

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, Unioninkatu 44

  • kasvihuoneet, etenkin lummehuone
  • kaunis puutarha
  • suosittelen liittymistä Kasvitieteellisen puutarhan ystäviin (20 euroa/vuosi):

http://www.helsinki.fi/jarj/puutarhanystavat/jasenyys.html

Kaivopuisto rantoineen

Kinopalatsi, Kaisaniemenkatu 2

  • mielestäni sympaattinen elokuvateatteri, mutta pidän Tennaristakin

Kirjastot

  • Arabianranta, Käpylä, Rikhardinkatu, Viikki

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha, Jyrängöntie 2

  • avoinna touko-syyskuun aikana (ei ma)
  • viehättävä kahvila
  • suosittelen liittymistä Kasvitieteellisen puutarhan ystäviin (Kaisaniemi ja Kumpula)

La Torrefazione, Aleksanterinkatu 50

  • hyviä salaatteja, ystävällinen palvelu

Lentävä lehmä –juustokauppa, Hakaniemen kauppahalli, Hämeentie 1 a

  • hyvä valikoima ja mukava palvelu
  • Hakaniemen kauppahallin remontti on vuoden 2017 alusta syksyyn 2018, joten kauppiaat ovat evakossa jossain hallin lähettyvillä. Paikka on vielä vahvistamatta.

Luonnontieteellinen museo, Pohjoinen Rautatiekatu 13

  • jo rakennuksen vuoksi (ja Kodiakinkarhun)

Madeby Helsinki, Katariinankatu 4

  • mm. Maarit Kontiaisen taidokkaita töitä (grafiikkaa, kortteja, kalentereita jne.)

Maya Bar & Grill, Mikonkatu 18

  • latinalais-amerikkalaista ruokaa
  • suosittelen pöytävarausta
  • hyvä lounas
  • hyvännäköisiä drinkkejä nettisivulla (mahdollisesti alkoholittomiakin?)

Motivus Stockmannilla –kuntosali, Aleksanterinkatu 52 B, 7. krs

  • naisten sali (pari miesten aamuvuoroa), ihana höyrysauna

Musiikkitalo, Mannerheimintie 13 A

  • konsertit ja Sibelius-Akatemian oppilaiden ilmaiskonsertit

Mustasaari, Mustasaaren laituri, Hiekkarannantie 5, Taivalsaari

  • lauttamatkat ti 7.6. – su 14.8.2016
  • hyvä uimaranta lapsille
  • lampaita useampana kesänä
  • kahvila korvapuusteineen (seurakunnan päihteetön saari)

Ooppera

  • oopperat (etenkin Puccini)

Parturi-kampaaja Jari Sivén, Kaisaniemenkatu 1 (sisäpiha)

  • taitava kampaaja, joka tietää täsmälleen oikeanlaisen leikkaustyylin

Pihlajasaari jo värikkäiden pukukoppien vuoksi

Päivälehden museo, Ludviginkatu 2 – 4

  • ti-su klo 11 – 17

Ritarihuone, Ritarikatu 1

  • toisinaan näyttelyitä tai konsertteja

Rodopuisto/ Haagan alppiruusupuisto, Kanukalliontie, Laajasuontie, Etelä-Haaga

  • kesäkuun alkupuoli
  • mm. bussi 550 menee lähelle puistoa

Ruohonjuuri-ekokaupat

  • sympaattista luontaistuotemyyntiä historian hämäristä eli vuodesta 1982
  • aloituspaikka eli pieni puurakennus oli muistaakseni nykyisen Baanan lähettyvillä

Senaatintori

  • historiallinen keskusaukio
  • kiitokset hovimies Ehrenströmille (ruutuasemakaava) ja arkkitehti Engelille

https://fi.wikipedia.org/wiki/Senaatintori

Silmälasikeskus Forum, Forum 3. krs, Kukontori

  • upeita silmälasi- ja aurinkolasikehyksiä ja erittäin mukava henkilökunta
  • mieleisimmät ja tyylikkäimmät ostamani silmälasit

Silvoplee-kasvisravintola, Toinen linja 7

  • erinomaisia ituja, versoja, vihanneksia, hedelmiä, hapatettuja tuotteita, lämpimiä ruokia, keittoja, hyvää leipää jne.
  • erittäin hyvää ruokaa

Sotamuseo, Liisankatu 1

  • ti – to klo 11 – 17, pe – su klo 11 – 16
  • ääniefektein varustettu pommisuoja (ainakin oli vuosia sitten, toivottavasti vieläkin)

Svenska Klubben, Maurinkatu 6

  • toisinaan konsertteja
  • erittäin viehättävä rakennus, josta on kaunis merimaisema
  • kokous- ja juhlapaikka

http://www.svenskaklubben-helsinki.fi/

Talvipuutarha, Hammarskjöldintie 1

  • eksoottisia kasveja
  • pihalla ruusutarha ja lehmuksia
  • vapaa pääsy

Tamminiemi, Seurasaarentie 15

  • ke – su klo 11 – 17
  • ympäristö, ei ehkä niinkään yllättävän pieni museo

Vaelsa, italialainen ravintola  Pohjoisesplanadi 9, 2. krs

  • tuorepastat ja jäätelöt

Vanha kirkkopuisto (Ruttopuisto), Lönnrotinkadun varrella

Viikin arboretum

  • kaunis puulajipuisto Viikissä
  • kävelyä ja pyöräilyä metsien keskellä tai meren kaislikkoisella rannalla
  • ajoittain ilahduttavat lehmämaisemat (virallinen termi) koetilan pelloilla

Virka Galleria, Sofiankatu 1

  • vaihtuvia näyttelyitä
  • huhtikuussa 2016: Rakkaudesta ja Helsinki-Moskova-Tokio

Yrjönkadun uimahalli, Yrjönkatu 21 B (Tänne taas uimaan, kun pääsen toivottavasti joskus hyljinnänestolääkkeestä ja vastustuskykyni paranee.)

  • kaunein uimahalli Suomessa
  • suosittelen herttaista istumahyttiä
  • naiset ma, ke, pe ja su
  • vinkki: peseytykää päästä varpaisiin, poistakaa meikit ja laittakaa hiukset kiinni (eli ei todellakaan sanomalehdissäkin mainittua possuttelua)

Tulevia käyntikohteita:

Arkkitehtuurimuseo, Kasarmikatu 24

Fallkullan kotieläintila, Malminkaari 24

  • pääsy sallittu perheille (lainattava jostain kulissilapsi)

Harakan saari

  • luonnon (ja ehkä lintujenkin) katselua venematkan jälkeen

Helsingin kaupunginmuseo, Aleksanterinkatu 16

  • Aikakone- tai Helsingin valitut palat 13.5.2016-
  • Museum of Broken Relationships 13.5. – 11.9.2016

Helsingin väestönsuojelumuseo, Siltavuorenranta 16 B

  • syys-toukokuussa la klo 10 – 14

Lastentarhamuseo, Ebeneser-säätiö, Helsinginkatu 3-5

  • ke 12 – 18

Liuskasaari

Lonna-saari

Pelastusarmeijan museo, Mikonkatu 20

  • 1. – 24.5.2016 ti klo 13 – 18

Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseo, Kauppiaankatu 11 A 7

  • ma klo 15.30 ja 17.00
  • ennakkoilmoittautumiset suositeltavia

Ratikkamuseo, Töölönkatu 51 A (Kulttuuritehdas Korjaamo)

  • auki yleensä ma-su
  • vapaa pääsy
  • suljettuna, kun Korjaamolla on tapahtumia, ks. poikkeukselliset aukioloajat (En katsonut, joten käyntimme siirtyi…)

Reitz-taidekokoelma, Apollonkatu 23 B 64

  • ke ja su klo 15-17
  • vapaa pääsy (suljettu heinäkuussa)
  • Helene Schjerfbeckin Sitruunat-maalaus liitetään kokoelmiin restauroinnin jälkeen

Tropicario, Sturenkatu 27

  • käärmeitä, liskoja jne.
  • ma – su klo 10 – 19 (ei jouluaattona tai –päivänä)

Uunisaari

http://www.hel.fi/www/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/ulkoilu/saaristossa/uunisaari

Tom of Finland, Taidehalli 7.5. –  7.8.2016 (komeita miehiä; Museokortti)

Vartiosaari

Verkkokaupan näköalatasanne, Tyynenmerenkatu 11 (Jätkäsaari)

Toivotan hyvää viikonloppua!

Työhaastattelujen kirjo ja tarjoukseni työntekijäksi

Aiemman työkaverin LinkedIn-sivulla oli Heinekenin järjestämä haastattelu työntekijöille. Mitkä ovat heikkoutesi –haastattelutyylistä luovuttiin, koska kysymyksiin vastattiin täysin samalla tavalla. Uudessa tavassa haastateltavat talutettiin käsi kädessä haastattelijan huoneeseen. Joku haastateltavista piti tilannetta rohkaisevana. Toisessa tilanteessa haastattelija näytti saavan sairauskohtauksen ja haastateltavan piti keksiä, miten toimia. En todellakaan tiedä, osaisinko vastata palkkatoivomuskysymykseen, jos kohtauksen saanut makaisi maassa… Olisin niin huolestunut hänen tilanteestaan. Viimeisessä vaihtoehdossa yrityksessä oli palohälytys ja talo tyhjennettiin. Palomiehiltä puuttui pelastusverkosta yksi pitäjä ja innostuneeksi itseään maininnut haastateltava riensi avuksi ja tarttui pelastusverkon reunaan. Hänet valittiin työpaikkaan yli 1700 haastateltavan parista. Päätös oli mielestäni oikea.

Olen ehtinyt käydä useammassa työhaastattelussa tähän mennessä. Parhaissa tilanteissa tiesin heti, että minut on valittu tehtävään haastattelijan käytöksen perusteella ja olin tietenkin ilahtunut tilanteesta.

Headhunter otti yhteyttä työtehtävästä ja minut valittiin kyseiseen työhön. Olin haastattelussa, jossa mahdollisesti tulevaa esimiestä ei kiinnostanut yhtään keskustelumme, vaan hän näytti olevan omissa ajatuksissaan. Oletin haastattelussa, että hän testasi suhtautumistani. Minut valittiin tehtävään, mutta esimies siirtyi uuteen työpaikkaan lähes välittömästi. Ei mikään ihme, ettei häntä kiinnostanut haastattelu, koska hän oli itse lähdössä yrityksestä. Ei todellakaan ollut testi haastateltavalle, vaan täysin ymmärrettävä tilanne.

Päätin myöhemmin lähteä yrityksestä yt-neuvotteluissa, koska toivoin, että kolmen lapsen äiti sai pitää työnsä. (Hän sai.) Päätin lähteä neljän kuukauden maailmanympärimatkalle, myin asuntoni ja varastoin tavarani. Päätös ei varmastikaan ollut järkevimpiä tekemiäni ratkaisuja eli viikko tai kaksi viikkoa ulkomailla ja kotiin on minun kohdallani yleensä parempi versio, mutta kävin mm. Hong Kongissa, Tahitilla, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Aitutakin koralliriutoilla ja matkustin Kanadan ja Yhdysvaltojen rannikolla aloittaen Vancouverista ja päätyen New Yorkiin. Bostoniin en päässyt, koska sairastuin ilmastoinnin aiheuttamaan flunssaan New Yorkissa. (Luulin lapsena, että kaupungin kadut ovat varjoisia pilvenpiirtäjien vuoksi. Huojennuin myöhemmin, kun huomasin olleeni väärässä.)

Autoin palattuani vuoden ajan perheenjäseniäni eli iäkästä mummiani, syöpää sairastavaa äitiäni ja vauvan saanutta sisartani. Seuraavan työn etsiminen oli haasteellista silloisessa lamatilanteessa. Etsin jonkin aikaa työtä Lontoosta, mutta en löytänyt työpaikkaa, joten palasin Suomeen.

Työskentelin seuraavaksi Satossa eli tuurasin vuorotteluvapaalla ollutta johdon sihteeriä. Työtehtävä oli mielenkiintoinen ja monipuolinen ja pidin yrityksen uusista toimitiloista. Sain seuraavan työn rahoitusyhtiöstä, josta siirryin erilaisten yhtiömuutosten jälkeen pankin puolelle.

Onneksi työnhakutilanne on nyt täysin toisenlainen eli ei mitään lamaa missään ja työpaikkoja on tarjolla valtavasti. Mistään firmoista ei irtisanota koskaan ketään.

Olen ollut sairauslomalla helmikuusta 2012 lähtien, jolloin aivoaneurysmani leikattiin, olen toipumassa vaikeimmasta mahdollisesta elinsiirrosta (selkäydintä selkäytimeen eli verta pakkiin) ja olen työmarkkinoilla erittäin toivotun ikäinen eli lähes 51-vuotias naispuolinen työntekijä. Siinäpä on liuta oivallisia meriittejäni.

Kukapa rekrytoija ei olisi kiinnostunut kaltaisestani henkilöstä? Voin vakuuttaa, etten takuuvarmasti tule raskaaksi tai hoida olemattomia lapsenlapsia. Absolutistina en ole koskaan ollut pois töistä alkoholin vuoksi tai sammunut työpöytäni ääreen. (En tietenkään tarkoita, että olisin koskaan nähnyt mitään sellaista tapahtuvan.) Parhaimpina päivinä pystyn kiipeämään rappuset ylös kaiteesta itseäni kiskoen.

Pyydän saada työtarjouksia tulevasta, tietenkin mielellään hyväpalkkaisesta ja etuja vilisevästä, työpaikasta sähköpostiosoitteeseeni. Pystyn toivottavasti aloittamaan työt yrityksenne palveluksessa lokakuussa 2016.

Pienenä ongelmana saattaa olla infektioherkkyyteni hyljinnänestolääkkeen vuoksi, joten en voi työskennellä suorassa asiakaspalvelussa. Sairastan osteopeniaa ja neljä selkänikamaani on murtunut, joten minusta ei ole erityisen fyysisiin töihin.

Pidän tietokoneella työskentelystä ja etsin mahdollisimman kiinnostavaa työtä. Saatan muistaa jotain sijoitus-, rahoitus- tai perintäpuolelta, organisointikykyni ovat tutkitusti hyvät ja pidän mm. fiksujen ja hauskojen nuorten ihmisten kanssa työskentelystä, koska he ovat usein kiinnostuneita tehtävistään ja innostunutta ja mielenkiintoista seuraa.

Tapaan edelleen useampia entisiä työkavereita, joista osa voisi olla lapsiani. (Vakuutan, että he eivät ole.) Hyvä aiempi työpaikkakätyrini on nyt 27-vuotias. Toinen hyvä työpaikkakätyrini on 66-vuotias ja hänellä on innostunut tapa suhtautua asioihin. Pidän iloisista ihmisistä.

Joidenkin nuorten käyttämä sana p-ahomma on mielestäni karkea, joten ilmoitan täten, etten etsi apinanakkeja. Mikäli työn voi tehdä keskimääräinen reipas simpanssi, niin toivon, ettette ole minuun yhteydessä. Mikäli työhön etsitään hieman koulutetumpaa simpanssia, niin olen ehdottomasti kiinnostunut.

Kiitän ja jään odottamaan kiinnostavia ja monipuolisia työtarjouksia.

Näin ensimmäisen leskenlehden

Hilasin itseni eilen niskasta ylös sängystä nivelten kirskumisesta huolimatta ja suuntasin Sinebrychoffin taidemuseoon venäläisen taiteen näyttelyyn. Bussimatkalla katselin lämpimässä rinteessä kasvavia aurinkoisia leskenlehtiä

Ihailin koskenrannan lähellä kasvavia lumikelloja ja surin Hämeentien varrella olevaa rakennustyömaata. Joudun katsomaan kosken suuntaan, kun ohitan ankeat kaivaukset, koska viehättävä tontti oli aiempina keväinä sinisenään skilloja. Ikävää skillavandalismia…

Juttelin ystäväni kanssa siitä, että luonnon tuhoaminen asutuksen lisääntyessä surettaa minua. Olen asunut kaksitoista vuotta uudella asuinalueella ja surrut jokaista katoavaa metsikköä, ketoa ja kalliota. Ystäväni selitti (oikeasti) myötätuntoisesti ajatelleensa aiemmin yhtä ”lapsellisesti” (kiitos – hehe!) kuin minä, mutta oivaltaneensa, että asuntoja tarvitaan koko ajan lisää pääkaupunkiin muuttaville ihmisille. Tarvitaan, tarvitaan, mutta luonnon tuhoaminen on silti ikävää. (Kurjat skillantuhoajat & kumpp.)

Vaihdoin kolmosen ratikkaan Kaisaniemessä ja jäin pois Ekbergin edessä ja kävelin Bulevardia pitkin taidemuseoon. Käveleminen oli aika haasteellista, kun jalkapöydän niveliin sattui kortisonin vähennyksen vuoksi joka askeleella.

Työskentelin useamman vuoden Bulevardilla ja rakastin kävelymatkoja Hietalahdentorille, koska näin matkalla Vanhan kirkkopuiston, taideliikkeitä mielenkiintoisine ikkunoineen ja viehättävän Form & Flora -kukkakaupan. Bulevardi on mielestäni kauneimpia katuja Helsingissä Esplanadien, Kaivopuistonrannan ja ehdottomien suosikkieni eli Engelinaukion ja Eiranpuiston lisäksi. Eira tuli tutuksi lapsuudessa, koska tätimme asui Agricolan kirkon vieressä ja matkat Pihlajasaareen kulkivat Eiran sairaalan, upean Villa Johannan ja nykyisin palvelutalona toimivan kauniin Villa Ensin ohitse.

Eiran kaupunginosa, Huvilakadun korttelit ja Mikael Agricolan kirkko, Museovirasto:

http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1551

Menin Museokortilla näyttelyyn ja suuntasin alakerrassa olevaa venäläistä taidetta katsomaan. Pidin useammasta luontoa esittävästä teoksesta, mutta sisäinen moukkani vapautui muutaman kerran ja mietti, että esillä oli myös toritaidetta. Tietenkin arvokasta toritaidetta, mutta… Meren kohina merimaisemataulun luona oli hauska idea. Ehdottomasti parasta näyttelyssä oli opettaja, joka selitti lapsille taideteoksista. Hän puhui mm. kultaisesta hevospatsaasta ja kertoi lapsille, että he näkevät vastaavia tulevalla retkellään Venäjällä. Hän selitti myös taulusta, jossa oli possuja ja kysyi lapsilta tarkemmin possuista. Minua huvitti, joten poistuin paikalta ennen kuin joku epäili, että nauroin toritaiteelle. Ei kerrota kenellekään sisäisen moukkani elämöinnistä.

http://www.sinebrychoffintaidemuseo.fi/nayttelyt/

Kesäkuussa on luvassa suosimaani sivistystä Riihimäen taidemuseossa, kun pianotaiteilija Johannes Piirto esiintyy 11.6.2016 klo 17.

http://www.riihimaenkesakonsertit.fi/speaker/johannes-piirto/

Johannes Piirto osallistui vuonna 2012 Kansainväliseen Maj Lind –pianokilpailuun. Avasin sattumalta television ja kuuntelin liikahtamatta paikaltani hänen esitystään. (Mielipiteeni: hänen olisi kuulunut voittaa.) Kuuntelin – ja seurasin – hänen taidokasta pianonsoittoaan myöhemmin ystävieni kanssa Leppävaarassa Espoossa ja viime kesänä Tammisaaren kirkossa taidepäivillä.

Espoossa pianisti kysyi yleisöltä (oletukseni: ystäviltään), mitä hän soittaa ylimääräisenä. Ystävät esittivät toiveen ja pianisti soitti pitkän ja kauniin (muistaakseni Chopinin) kappaleen ulkomuistista. Olen kiinnostunut klassisesta musiikista ja vain harvoin yksittäisistä esiintyjistä, mutta Johannes Piirron taidokkuus on mielestäni ilmiömäinen.

Au pair –ajoilta tuttu ystäväni kävi  aikoinaan kaikissa mahdollisissa Esa-Pekka Salosen johtamissa  konserteissa mm. Lontoossa. Pääsin myöhemmin hänen mukanaan kuuntelemaan orkesterin harjoituksia Royal Festival Hallissa ja seuraamaan, kuinka Salonen johti orkesteria. Suosikkikonserttisalini Lontoossa oli Royal Albert Hall, koska tunsin aina aikamatkailevani käydessäni historiallisessa rakennuksessa. Emme kuunnelleet kyseisessä kauniissa konserttisalissa Salosta, vaan osallistuimme Promiin.

Haaveilin viime keväänä matkasta Lontooseen ja katsoin syksyllä olevan Promin päätösesityksen lippujen hintoja. Luovuin matkasta, koska olin a) raihnainen ja b) rahaton, mutta olisi mukavaa matkustaa vielä Lontooseen joko keväällä narsissien kukkiessa (ala-asteen englanninkirjan historiallinen sweetest daffodils) tai lämpimänä kesä-, syys- tai talvipäivänä. Pyydän kiinnittämään huomiota joustavaan matka-asenteeseen.

Lontoossa on kaikkea sitä, mitä sielu tarvitsee eli upeita rakennuksia ja katuja, kauniita siltoja, viehättäviä puistoja ja aukioita, mielenkiintoisia museoita (esimerkiksi lempimuseoni Luonnontieteellinen museo) ja kiinnostavia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Suosikkejani olivat nuorena maanalaisen vaunuissa värikkäisiin asuihin ja turbaaneihin pukeutuneet Afrikasta kotoisin olevat naiset tai kauniissa sareissaan liikkuneet intialaisnaiset. Hyvännäköisiä miehiä sai bongattua Leicester Squarelta tai City-kaupunginosasta. Pankkiireita etsivät ovat jo vuosien ajan saaneet suunnata Canary Wharf –metroaseman kautta tuijottamaan luotettavia ja maailman tulevaisuudesta vastuutaan kantavia henkilöitä. (Pahoittelen, että hymyilin ihan jostain muusta syystä. En miettinyt lainkaan esimerkiksi Goldman Sachsin pankkiirien yleistä tai erityistä luotettavuutta pankkikriisissä.)

Nykyisin keskittyisin ihailemaan taidetta National Galleryssä Trafalgar Squarella. Kansallisgalleria on ehdoton käyntikohde jokaiselle Lontoossa vierailevalle taiteenystävälle.

 

Ilahduttava taide: Ivan Shishkin, Maisema. Kansallisgalleria (Janne Mäkinen)