Lohduttavat (?) kommentit

Olin järkyttynyt saatuani aivoaneurysma- ja myeloomadiagnoosit kahden viikon sisällä ja kerroin tilanteestani kauhistuneena henkilölle, jonka olin tuntenut jo hyvin pitkään.

Hänen lohdutuksensa (luulisin):

”Kaikki kuolevat jossain vaiheessa.”

Totta. Eipä voi kiistää.

Allogeenisen kantasolusiirron ja silmien hankalan käänteishyljinnän vuoksi sain rauhoittavan ja vilpittömän tiedon sympaattiselta silmälääkäriltä:

”Olet edelleen hengissä ja silmäsi eivät rähmi.”

Jälkimmäinen kommentti sopii mielestäni aina ja lähes kaikille ihmisille. (Myönnän, että olin väärässä, kun palaute saattoi huvittaa minua.)

Toisinaan mietin kaikkia niitä auttavia ja lohduttavia sanoja, joita olen sanonut sairastuneille ihmisille – ja riiputan päätäni nolona.

Siitä huolimatta, että tarkoitukseni oli hyvä.

Advertisement

4 kommenttia artikkeliin ”Lohduttavat (?) kommentit

  1. Sain naapuriltani lohduttavan?kommentin, kun synnytin cp-vammaisen lapsen:`Tuohan on ihan sievä, eikö nuo ole yleensä hirveän rumia tuollaiset`. Myelomaan sairastuessani en kuunnellut lohduttavia?kommentteja.

    Tykkää

  2. Olen todella pahoillani lapsestasi saamastasi kommentista ja sairastumisestasi. Valtaosa meistä tarkoittaa sanoa jotain hyvää, mutta emme aina osaa ilmaista itseämme paremmin.

    Mielestäni tilanne on surutilanteessa vastaava, kun läheisen surun yrittää ymmärtää, mutta myötätunto tuntuu vaikealta ilmaista. ”Otan osaa” oli omasta mielestäni lohduttavin ja neutraalein kommentti ystäväni kuoltua nuorena äkilliseen sairauskohtaukseen.

    Tykkää

  3. Aina ei tarvitse edes sanoja, käden puristus riittää, tai ainoastaan sanat- oli ikävä kuulla. Hassua kertoa, että erittäin lohduttavaa suhtautumista sain koiraltani Untolta sairastuessani. Olin kuullut diagnoosini ja istuin peräkamarissa pää hajalla synkistä ajatuksista, tuo Unto-koira hiippaili ovelle ja kurkisti huoneeseen minua, se ymmärsi jotenkin tilanteen, ei juossut luokseni ja hypännyt syliini häntä heiluen kuten normaalisti, kävi vain makaamaan oven pieleen ja sen katse kertoi, että mami rakastan sinua. Nyt tänään, yhdeksän vuotta myöhemmin olen tuon Unton saattohoitajana. Pääsiäisviikolla sillä todettiin hammashoidon yhteydessä suusyöpä ja eutanasiapäätös on kohta tehtävä. Uskon, että Unto ymmärtää, että tuo päätös on mitä suurin ystävyyden ja rakkauden osoitukseni sille tässä tilanteessa. Hirveän surullista.

    Tykkää

  4. Olen pahoillani koirasi sairastumisesta. Päätös eläinlääkärikäynnistä on mielestäni ainoa oikea ratkaisu, kun lemmikki on vakavasti sairas. Niin vaikealta kuin kyseinen päätös tuntuukin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.