Aiemman työkaverin LinkedIn-sivulla oli Heinekenin järjestämä haastattelu työntekijöille. Mitkä ovat heikkoutesi –haastattelutyylistä luovuttiin, koska kysymyksiin vastattiin täysin samalla tavalla. Uudessa tavassa haastateltavat talutettiin käsi kädessä haastattelijan huoneeseen. Joku haastateltavista piti tilannetta rohkaisevana. Toisessa tilanteessa haastattelija näytti saavan sairauskohtauksen ja haastateltavan piti keksiä, miten toimia. En todellakaan tiedä, osaisinko vastata palkkatoivomuskysymykseen, jos kohtauksen saanut makaisi maassa… Olisin niin huolestunut hänen tilanteestaan. Viimeisessä vaihtoehdossa yrityksessä oli palohälytys ja talo tyhjennettiin. Palomiehiltä puuttui pelastusverkosta yksi pitäjä ja innostuneeksi itseään maininnut haastateltava riensi avuksi ja tarttui pelastusverkon reunaan. Hänet valittiin työpaikkaan yli 1700 haastateltavan parista. Päätös oli mielestäni oikea.
Olen ehtinyt käydä useammassa työhaastattelussa tähän mennessä. Parhaissa tilanteissa tiesin heti, että minut on valittu tehtävään haastattelijan käytöksen perusteella ja olin tietenkin ilahtunut tilanteesta.
Headhunter otti yhteyttä työtehtävästä ja minut valittiin kyseiseen työhön. Olin haastattelussa, jossa mahdollisesti tulevaa esimiestä ei kiinnostanut yhtään keskustelumme, vaan hän näytti olevan omissa ajatuksissaan. Oletin haastattelussa, että hän testasi suhtautumistani. Minut valittiin tehtävään, mutta esimies siirtyi uuteen työpaikkaan lähes välittömästi. Ei mikään ihme, ettei häntä kiinnostanut haastattelu, koska hän oli itse lähdössä yrityksestä. Ei todellakaan ollut testi haastateltavalle, vaan täysin ymmärrettävä tilanne.
Päätin myöhemmin lähteä yrityksestä yt-neuvotteluissa, koska toivoin, että kolmen lapsen äiti sai pitää työnsä. (Hän sai.) Päätin lähteä neljän kuukauden maailmanympärimatkalle, myin asuntoni ja varastoin tavarani. Päätös ei varmastikaan ollut järkevimpiä tekemiäni ratkaisuja eli viikko tai kaksi viikkoa ulkomailla ja kotiin on minun kohdallani yleensä parempi versio, mutta kävin mm. Hong Kongissa, Tahitilla, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Aitutakin koralliriutoilla ja matkustin Kanadan ja Yhdysvaltojen rannikolla aloittaen Vancouverista ja päätyen New Yorkiin. Bostoniin en päässyt, koska sairastuin ilmastoinnin aiheuttamaan flunssaan New Yorkissa. (Luulin lapsena, että kaupungin kadut ovat varjoisia pilvenpiirtäjien vuoksi. Huojennuin myöhemmin, kun huomasin olleeni väärässä.)
Autoin palattuani vuoden ajan perheenjäseniäni eli iäkästä mummiani, syöpää sairastavaa äitiäni ja vauvan saanutta sisartani. Seuraavan työn etsiminen oli haasteellista silloisessa lamatilanteessa. Etsin jonkin aikaa työtä Lontoosta, mutta en löytänyt työpaikkaa, joten palasin Suomeen.
Työskentelin seuraavaksi Satossa eli tuurasin vuorotteluvapaalla ollutta johdon sihteeriä. Työtehtävä oli mielenkiintoinen ja monipuolinen ja pidin yrityksen uusista toimitiloista. Sain seuraavan työn rahoitusyhtiöstä, josta siirryin erilaisten yhtiömuutosten jälkeen pankin puolelle.
Onneksi työnhakutilanne on nyt täysin toisenlainen eli ei mitään lamaa missään ja työpaikkoja on tarjolla valtavasti. Mistään firmoista ei irtisanota koskaan ketään.
Olen ollut sairauslomalla helmikuusta 2012 lähtien, jolloin aivoaneurysmani leikattiin, olen toipumassa vaikeimmasta mahdollisesta elinsiirrosta (selkäydintä selkäytimeen eli verta pakkiin) ja olen työmarkkinoilla erittäin toivotun ikäinen eli lähes 51-vuotias naispuolinen työntekijä. Siinäpä on liuta oivallisia meriittejäni.
Kukapa rekrytoija ei olisi kiinnostunut kaltaisestani henkilöstä? Voin vakuuttaa, etten takuuvarmasti tule raskaaksi tai hoida olemattomia lapsenlapsia. Absolutistina en ole koskaan ollut pois töistä alkoholin vuoksi tai sammunut työpöytäni ääreen. (En tietenkään tarkoita, että olisin koskaan nähnyt mitään sellaista tapahtuvan.) Parhaimpina päivinä pystyn kiipeämään rappuset ylös kaiteesta itseäni kiskoen.
Pyydän saada työtarjouksia tulevasta, tietenkin mielellään hyväpalkkaisesta ja etuja vilisevästä, työpaikasta sähköpostiosoitteeseeni. Pystyn toivottavasti aloittamaan työt yrityksenne palveluksessa lokakuussa 2016.
Pienenä ongelmana saattaa olla infektioherkkyyteni hyljinnänestolääkkeen vuoksi, joten en voi työskennellä suorassa asiakaspalvelussa. Sairastan osteopeniaa ja neljä selkänikamaani on murtunut, joten minusta ei ole erityisen fyysisiin töihin.
Pidän tietokoneella työskentelystä ja etsin mahdollisimman kiinnostavaa työtä. Saatan muistaa jotain sijoitus-, rahoitus- tai perintäpuolelta, organisointikykyni ovat tutkitusti hyvät ja pidän mm. fiksujen ja hauskojen nuorten ihmisten kanssa työskentelystä, koska he ovat usein kiinnostuneita tehtävistään ja innostunutta ja mielenkiintoista seuraa.
Tapaan edelleen useampia entisiä työkavereita, joista osa voisi olla lapsiani. (Vakuutan, että he eivät ole.) Hyvä aiempi työpaikkakätyrini on nyt 27-vuotias. Toinen hyvä työpaikkakätyrini on 66-vuotias ja hänellä on innostunut tapa suhtautua asioihin. Pidän iloisista ihmisistä.
Joidenkin nuorten käyttämä sana p-ahomma on mielestäni karkea, joten ilmoitan täten, etten etsi apinanakkeja. Mikäli työn voi tehdä keskimääräinen reipas simpanssi, niin toivon, ettette ole minuun yhteydessä. Mikäli työhön etsitään hieman koulutetumpaa simpanssia, niin olen ehdottomasti kiinnostunut.
Kiitän ja jään odottamaan kiinnostavia ja monipuolisia työtarjouksia.
banaaninkuorella 