Ystäväni ehdotti, että lähden hänen kanssaan heinäkuussa Riikaan. Kaupunki vaikuttaa jugend-arkkitehtuurin vuoksi viehättävältä ja vanhakaupunki niin pieneltä, että harkitsin matkaa nivelsäryistä ja hitaasta liikkumisestani huolimatta. Venäjä ja Viro ovat kiellettyjä maita useamman vuoden ajan allogeenisen siirron jälkeen, joten olisin varmistanut hematologiselta poliklinikalta, saanko matkustaa Riikaan. Bakteerikanta on maassa erilainen kuin Suomessa. Laskin parin päivän matkan kulut ja jouduin toteamaan hänelle, etten ikävä kyllä voi liittyä seuraan matkan hinnan vuoksi, joka oli yli 300 euroa. Lääkkeisiini menee edelleen suuri summa kuukaudessa.
Tiistai-iltana musta kissani Hiili antoi ylen syömänsä ruoat (pakastimesta sulatetut possunsydämestä leikatut palaset) kätevästi olohuoneen matolle. Kukapa tai mikäpä sitä lattialle tähtäisi, kun mattokin on käytössä.
Hiili on nimeltään Hiili, koska minulla oli aiemmin myös leikattu tyttökissa (kyllä, tyttökissa) Lotta. Kissojen nimet tulivat mielestäni hupaisasta jutusta eli mitä yhteistä on hiilellä ja lotalla? Vastaus: molemmat ovat jylsijöitä.
Ostin kahdeksan kuukauden ikäisen Hiili-kissan Hesystä (Helsingin eläinsuojeluyhdistys) 50 eurolla seitsemän vuotta sitten. Kissa on antanut ylen noin kuukauden tai parin kuukauden välein alusta lähtien. Harjaamisesta, kuitumuonasta, vehnänoraasta tai vastaavista ei ole ollut mitään hyötyä.
Ihastuin makuuasennossa metrin mittaiseksi venyneeseen mustaan kissaan ja sain tietää vasta kissan valittuani, että Hiilellä (o.s. Pasi, Kirkkonummi) oli ollut paha sienitauti, jota oli hoidettu Hesyssä. Pidin päätökseni ja valitsin sympaattiselta vaikuttavan kissan. Kotona kissa vietti ensin pari päivää sohvan alla ja söi ja joi vain silloin kun epäilyttävä taho eli emäntä oli pois kotoa. Kissaa sai myöhemmin silittää, jos se oli lepäämässä ja sain nostettua kissan syliin hetkeksi. Kesytys edistyi hyvin villikissalle.
Keskiviikkoaamuna Hiili antoi uudelleen ylen. Sain varattua iltapäivällä eläinlääkäriasemalta ajan ja soitin taksikeskuksesta taksin, joka suostui kuljettamaan kuljetuskopassa olevan kissan. Puolet autoista ottaa lemmikin kyytiin eli allergisten kannalta päätös on tietenkin hyvä. Taksin tekstiviestitilaus ei toimi, mikäli lemmikki on mukana, vaikka kuljettajat ehdottivat ideaa minulle vuosia sitten. Kuljettaja näkee vain osoitteen eikä mainintaa kissasta.
Ehdimme ajoissa perille ja odottelimme Hiilen kanssa jonkin aikaa vuoroamme. Ystävällinen eläinlääkäri ohjasi meidät tutkimushuoneeseen.
Edellisellä käynnillä olin heikossa kunnossa syöpähoitojen vuoksi ja minulla oli paha keuhkoputkentulehdus. Hiili hyppäsi silloin tutkimuspöydältä lattialle ja meni kaapiston alle. Yritimme houkutella kissaa kuljetuskoppaan, mutta emme onnistuneet. Minä siirryin odotustilaan yskimään ja vain Hiili jäi paikalle hoitajan ja lääkärin kanssa. Kissa puri lääkäriä ja raapi pahasti hoitajaa. Pyysin niin monta kertaa anteeksi tapahtunutta, että minulle todettiin, etten minä purrut ketään. Henkilökunta onneksi sai Hiilen rauhoitettua ja tutkittua. Olen edelleen pahoillani kissani aggressiivisuudesta.
Pyysin keskiviikkona, että Hiili rauhoitetaan, jotta tutkimus onnistuu. Hiilen kortissa oli merkitä aiemmasta käytöksestä, joten pyyntööni tietenkin suostuttiin. Hoitaja ja lääkäri pudottivat kissan kuljetuskopasta pieneen tiikerihäkkiin, jonka reunaa saa siirrettyä niin, että kissa on helppo rauhoittaa. Piikki karvahanuriin ja lääkäri pääsi tutkimaan kissaa. Hän tutki kissan hampaat ja totesi, että takahampaat pitää poistaa ja hampaat puhdistaa. Pelkän hammasoperaation hinta oli 400 euroa. Hän ultrasi kissan kaljuksi ajetun mahan mahdollisten munuaisvaurioiden tai kasvainten varalta, tunnusteli kissan ja kissasta otettiin verikoe. Suurin osa tutkimuksista tehtiin lääkäriasemalla, mutta haimaverikoe lähetettiin muualle. Hiilen tutkimiseen meni noin 45 minuuttia. Sain tietää samalla käynnillä, että verikokeessa oli kaikki kunnossa. Samoin oli haimaverikokeessa, jonka tuloksen eläinlääkäri soitti perjantaina. Hän varmisti samalla kissan voinnin, joka oli hyvä.
Hiili nostettiin tiputuksessa eläinlääkäriaseman häkkiin ja leikkaus onnistui seuraavien asiakkaiden jälkeen. Onneksi joku asiakas oli peruuttanut aikansa ja leikkaus onnistui samana päivänä. Palasin reilun parin tunnin kuluttua takaisin paikalle ja sain heräämässä olevan kissan mukaani. Eläinlääkäriaseman lasku oli 500 euroa. Lisäksi taksikulut yhteensä 35 euroa ja kissan antibiootti 18 euroa. Riika olisi ollut huomattavasti halvempi ratkaisu.
Eläimistä mielestäni huolehditaan, jos ne on hankittu, joten en kadu laskua. En ole koskaan ymmärtänyt pariskuntia tai perheitä, joihin hankitaan koira tai kissa ja eläin lopetetaan, jos perhe ei pysty huolehtimaan lemmikistään. Ihmettelen myös perheitä, joissa kaikista koirista tulee vihaisia. Vika on erittäin harvoin koirassa, jos kultainennoutajakin muuttuu äkäiseksi… Uskon, että kissanpentuja tappavat henkilöt pääsevät jossain vaiheessa kissojen hallinnoimaan paikkaan (alkutavu: hel-) , jonka padoissa on kuumaa ja ikävä istua. Kissat voi leikkauttaa, jotta pentuja ei synny.
Hiili toipui hyvin hammasleikkauksesta ja laitoin sille seuraavana kolmena päivänä ruiskun avulla kipulääkettä ja nestemäistä antibioottia ruokaan. Antibioottikuuri jatkuu vielä. Minua harmitti, että olen ollut niin pitkään heikossa kunnossa, että kissan hampaat ovat päässeet noin huonoon kuntoon. Hampaat on pudistettu viimeksi neljä vuotta sitten, mutta raatokuntoisena en tullut ajatelleeksi, että puhdistaminen pitää tehdä useammin. Kissaparka.
Kissan suu pitäisi huuhdella viikon ajan vedellä, mutta eläinsuojeluyhdistyskissan kohdalla ohje vastaa ufon kyytiin liftaamista parvekkeelta. Pahoittelen, Hiili. Jatkossa minun pitäisi harjata kissan hampaat eläinten hammastahnalla (kanan- tai kalanmakuista). Yritän tietenkin niin pitkään, kuin minulla sormia jäljellä, mutta epäilen onnistumista aran kissan kohdalla. Mikäli kotona on vieras, niin arat kissat ovat sängyn alla. Tapaan ystäviäni mieluummin keskustassa esimerkiksi museokäyntien tai syömisen merkeissä.
Eläinlääkäriltä saamani ohjeen mukaan kissa saattoi olla viluinen rauhoituksen jälkeen, joten kissan piti olla lämpimässä paikassa. Hiili istui viileimmässä mahdollisessa paikassa parvekkeen oven edessä ja tuijotti metallista vesikuppia useamman tunnin ajan. Nostin kissan syliini viedäkseni sen koppaan, mutta kissa juoksi takaisin tuijottamaan Narkissoksen tavoin veden pintaa.
Rankka reissu monin tavoin, mutta onneksi Hiili on nyt kunnossa.
Designmuseo ja Eero Aarnio
Torstaina kävin ystäväni kanssa Designmuseossa katsomassa Eero Aarnio – Värin ja ilon muotoilija -näyttelyn. Valkoiset, keltaiset, oranssit ja vihreät Pastilli-tuolit ilahduttavat minua ja pidän niin Pallotuolista kuin ripustettavasta Kuplatuolistakin. Oransseja Pastilleja oli ja on edelleen Keravan kirjastossa eli muistan mukavat tuolit lapsuudestani.
Kurkkasin Aarnion nettisivuille: Pastillin hinta on 2240 euroa. Tuoli painaa 100 kiloa ja toimitusaika on 8-10 viikkoa. Minua kiinnosti lähetys- ja postituskulujen hinta, mutta tuoleja ei ollut valmiina, joten tieto ei selvinnyt. En ole tekemässä pastillikauppoja, joten tieto ei ollut niin tärkeä, että olisin selvittänyt asian.
Robottitasot, jolla osa näyttelyesineistä oli, liikkuivat yleisöön reagoiden yläkerran aulassa. Hauska ratkaisu, mutta pakoon pääsi onneksi helposti.
Näyttelytilan suuri valkoinen malja oli tarkoitettu kukkaistutuksia varten, samoin korkea valkoinen Peacock-lintu, jonka pyrstöön sai istutettua kasveja. Tuplakupla-valaisin on tullut tutuksi sisustuslehdistä.
Alakerran huoneessa lapset pääsivät kokeilemaan Puppy- ja Pony-kalusteita, joten ystäväni istui Puppyn selässä ja minä testasin kirkkaanvihreän Ponyn. Kalusteet olivat oikein mukavia ja aikuisellekin sopivia istuimia. Hillitsimme itsemme, emmekä leikkineet Doggy-rakennuspalikoilla.
http://eeroaarnio.omaverkkokauppa.fi/
Museokaupassa myyntiin Aarnion Dino-lohikäärmettä 169 eurolla. Olisin saanut yli kolme Dinoa kissan lääkärikäynnin kustannuksella. Toisaalta en tuntenut akuuttia dinonostokuumetta/dinon-ostokuumetta.
Väestönsuojelumuseo
Perjantain olin kotona, koska kirskuvat niveleni eivät ilahtuneet eläinlääkäri- tai keskustakäynneistä, kiipeämisestä ja kissankopan kantamisesta, joten ne vaativat lepoa.
Tänään suuntasin Väestönsuojelumuseoon Siltavuorenranta 16 B -osoitteeseen Kruununhaan rannalle. Meneillään oli Helsinki pimennettynä -erikoisnäyttely. Museo on auki syys-toukokuussa lauantaisin.
Bussimatkalla ihailin kukkivia omenapuita, syreeneitä ja heleän vihreitä lehtipuita.
Vapaaehtoiset oppaat kierrättävät museossa, kertovat väestönsuojelusta, näyttävät sekä sodanaikaisen pommisuojan että nykyaikaisen pommisuojan ilmanvaihtoratkaisuineen.
Kruununhaan pommisuojaa käytettiin (muistaakseni) kolmenkymmenen perheen asumispaikkana sodan jälkeisen asuntopulan aikana.
Museossa on esillä valokuvia Helsingin puolustuksesta, kaasunaamareita, kuvia pommitetuista rakennuksista (esimerkiksi Helsingin yliopiston päärakennus), Ruotsiin ja Tanskaan lähetetyistä sotalapsista (oma lisäykseni: äidin kaksi vanhempaa sisarta adoptoitiin sota-aikana Tanskaan) ja sota-aikaisen kodin pöytä pimennysverhoineen. Pimennysverhona saatettiin käyttää myös villahuopia ja paksuja verhoja, jos tummennusverhoa ei saatu hankittua.
Sairaalan huone oli esillä, samoin valokuvia lotista. Helsingissä kuoli oppaan mukaan pieni määrä henkilöitä, koska kaupunkia puolustettiin taitavasti suluista, joita oli mm. Viikissä. Nuoret – oppaan mukaan jopa 10 – 12-vuotiaat – pojat ampuivat viholliskoneita, jotka usein pudottivat ammuksensa Helsinkiä ympäröivään mereen.
Museossa oli malliksi kotivarakaappi ja kuvia mm. useampaa eri rotua edustaneista rauniokoirista.
Museo on avattu 1999 ja viimein pääsin tutustumaan museoon, jonne on vapaa pääsy. Olen vuosien ajan kävellyt museon ohi, mutta en aiemmin aukioloaikaan. Opas kertoi, että näyttely on venäläisturistien suosiossa. Ensin turistit käyvät Stockmannilla ja seuraavaksi he suuntaavat bussilla ostoskassiensa kanssa Väestönsuojelumuseoon.
http://hvssy.fi/museo/?page_id=32
Museon ilmoitustaululla oli lappu, jossa mainittiin neandertalilaisten perimä nykyihmisissä. Tunnistan itseltäni vaalean ihon, punastumisen ja punertavat hiukset, mutta pottunokkaa tai sinisiä silmiä en myönnä.
Erittäin ystävällinen museo-opastus, joten suosittelen käyntiä. Väestönsuojelumuseo on auki vielä ensi lauantaina 28.5.2016, mutta suljetaan kesäkuukausien ajaksi ja avataan jälleen syyskuussa.
banaaninkuorella 