Torstaiaamuna 23.6. kävin Tullinpuomin laboratoriossa verikokeissa. Olin heikommassa kunnossa talvella, joten pääsin vasta nyt tutustumaan marraskuussa 2015 avattuun laboratorioon.
Meilahdessa vieraileville potilaille ja omaisille suosittelen Cumulus Meilahti -hotellia, josta on lyhyt kävelymatka sairaalaan. (Vilpitön – ei maksettu mainos.)
Odotin viihtyisissä tiloissa vuoroani 40 minuuttia eli osuin ruuhkaiseen aikaan paikalle. Luin odottaessani pari vuotta sitten julkaistua Anna-lehteä, jonka sivut olivat osittain liimaantuneet toisiinsa (yök, yök, yöök!) ja kannetonta Talouselämää. Ehtisitköhän toisen laboratorion lehdentuhoajasiivooja käymään Meilahdessa? Tarvetta selkeästi olisi.
Jätin pari sisustuslehteäni odotustilaan luettavaksi. Kyseisissä lehdissä oli kannet eikä yhtään kosteusvaurioita.
Sammaltyttö & Co
Jatkoin bussilla HAMin Rakkaudella Heino -näyttelyyn Tennarissa ja kiersin samalla näyttelyn, jossa oli mm. Tove Janssonin töitä. Hänen Juhlat kaupungissa – ja Juhlat maalla -teoksiinsa oli ujutettu mukaan ”ruma pieni otus” eli muumipeikko.
Tyko Sallisen maalaamaa taulua katsoessani mietin, että olisin hänen vaimonaan Helminä kärsänenä-muotokuvani nähtyäni motannut puolisoani. Siitä huolimatta, että a) mottaaminen on ehdottomasti väärin ja b) väkivalta on ala-arvoista.
Pidin yläkerran Heino-näyttelyssä Juhani Linnovaaran naista ja koiraa esittävästä Kävelyllä-teoksesta, Kim Simonssonin vihreästä Sammaltytöstä (mielestäni tytöllä oli jaloissaan parsakaalitossut eli melkein oikein) ja useista pienistä veistoksista.
https://www.hamhelsinki.fi/exhibition/rakkaudella-heino/
Suosikkiteokseni oli Ilkka Halson Kitkajoki-digitaalituloste (2004). Teoksessa, kauniin joen yläpuolella oli metallinen, lintuhäkkiä muistuttava katos.
Muokattu valokuva, jonka ottaisin erittäin mielelläni kotiin ihailtavaksi.
Mietin myös Cornwallin Eden-projektin kattoa nähdessäni työn. Jos jollain sattuu olemaan ylimääräistä matkakassaa jäljellä, niin otan mielelläni vastaan avustuksia Eden-matkaani varten, josta olen jo pienen ikuisuuden haaveillut.
http://www.saunalahti.fi/halso/sivut/luontomuseo_th.html
http://helsinkischool.fi/artists/ilkka-halso/portfolio/portfolio/
HAMin naistenhuoneen seinissä voi ihailla Tuula Lehtisen vaaleanpuna-valkoista mosaiikkityötä You have no idea how beautiful you are.
Näyttelytilan aulassa oli repäistäviä lappuja (ainakin) suomeksi ja englanniksi. Lapuissa neuvottiin keskittymään kiireisenä esimerkiksi joka viidenteen teokseen tai katsomaan vain yhtä ainoaa teosta. Lapun mukaan ihmiset käyttävät yhden teoksen katsomiseen (vain) yhdeksän sekuntia. Mielestäni lappuidea oli hauska ja mielenkiintoinen.
Lapussa kehotettiin seuraamaan lempiväriä ja pysähtymään niiden teosten kohdalla, joista löydät lempiväriäsi. Pidin Tove Janssonin levollisista maalauksista, mutta ilahduin Rafael Wardin Keltainen asetelma – teoksesta (1969).
Fysioterapiaan!
Terveyskeskuslääkäri soitti viime viikon torstaina klo 18 jälkeen. (Huolestuin lääkärin pitkästä työpäivästä.)
Lääkäri kertoi minulle, että vasenta olkapäätäni, jossa on repeämä, hoidetaan ensin 5-10 kertaa fysioterapialla ja vasta sen jälkeen katsotaan, onko leikkaus tarpeellinen. Jesh!
Kiitin häntä ilahduttavasta uutisesta ja varasin viikonlopun jälkeen ajan fysioterapeutilta. Toivottavasti särkevä olkapääni saadaan kuntoon helpommalla tavalla eli ohjatulla harjoittelulla. Hyvä, ettei juhannus mennyt leikkaushermoiluun.
Korkeahko krea eli munuaisarvo
Hematologi soitti maanantaina varttia vaille yhdeksän eli ennen ensimmäistä potilasta. Arvoni olivat hyvät, mutta munuaisarvo on edelleen korkeahko eli juon jatkossakin vettä vähintään kolme litraa päivässä.
Mainitsin hänelle, että olkapäätäni hoidetaan fysioterapialla (eikä leikkauksella, josta aiemmin soitin heille) ja lääkäri totesi, että kyse on tuki- ja liikuntaelimiin liittyvästä vaivasta. Totta, mutta toinen hematologi edellytti, että kerron myös muista raihnaisuuksista hemapolille mm. osteopenian vuoksi.
Mainitsin aiemmasta tuskallisesta vatsakivusta ja sain toteamuksen, jonka mukaan liikkeellä on vatsakipua ja Hesarissa oli aamulla juttu aiheesta. Pidin kyseisestä melkein-diagnoosista. Kerroin vatsakivusta, koska oletin kivun liittyvän jotenkin joko ruton (virallinen nimi multippeli myelooma) tai lääkityksen aiheuttamiin ongelmiin. Ilmeisesti olin väärässä.
Lääkäri oli ystävällinen ja kohtelias, mutta minä mitä ilmeisimmin höpisin kaikenlaista ihan turhaan.
Tärkeintä oli, että muut arvot (esimerkiksi maksan) olivat kunnossa. Pyysin, että minulta otetaan reumakoe kankeuteni ja sukurasitteeni vuoksi ja näyte otetaan ensi kerralla.
Piikkisuorat otsahiukset
Pidän erittäin katalana sitä, että hiukseni ovat solumyrkkyjen (?) vuoksi kiharat, mutta otsahiukseni eivät enää ole. Otsahiukseni suoristuivat parissa kuukaudessa allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Minulla on piikkisuorat otsahiukset, joten joudun laittamaan niihin pesun jälkeen paplarit, jotta hiukset eivät ole silmilläni koko ajan. Kiharrin polttaa hiukseni, joten papiljottipakko.
Sentin mittaisia otsahiuksia en suostu kokeilemaan, vaikka kiharaa ei niissä tarvita. Kokeilin joskus hiusteni leikkaamista ja sain vinot ja noin puolen sentin mittaiset otsahiukset. Luovuin kotikampaajanani toimimisesta.
Neljä kertaa ”ei kiitos”
Menin tiistaina vaihteeksi bussilla ja junalla keskustaan, käväisin Sokoksessa ja kävelin Ruotsalaisen teatterin luo. Teatteri on mielestäni viehättävimpiä rakennuksia Helsingissä.
Matkallani minulle puhui neljä feissaria eli ensimmäinen jutteli asemalla, toinen Postitalon lähellä ja kolmas ja neljäs Kolmen sepän patsaalla. Viides feissari kääntyi pois, kun sanoin edelliselle ”ei kiitos”. Typerän kiltti naamani…
Menin pari vuotta sitten Prismaan ostoksille. Oli myöhäinen ilta ja olin yksin aution yläkerran päädyssä ja valitsin kumisaappaita. Paikalle tuli pariskunta, joka halusi tyttärelleen juuri ne saappaat, joita sovitin. Annoin saappaat heille ja poistuin. Tulin siihen tulokseen, että jos menen Borneon viidakkoon, niin tapaan suomalaisen, joka haluaa jutella kanssani ja on jossain vaiheessa ollut samalla luokalla tai asunut naapurissani.
Pilkkujen nousu puihin
Helsinki-päivänä 12.6. avattiin Espan puistossa näyttely, jossa japanilainen nykytaiteilija Yayoi Kusama oli verhoiluttanut Teatterin lähellä olevia puita punaisella kankaalla, jossa on valkoisia pilkkuja.
Teos Ascension of Polka Dots on the Trees eli Pilkkujen nousu puihin on esillä 9. lokakuuta 2016 saakka.
En muistanut työn päättymispäivää, joten kiirehdin keskustaan katsomaan mielestäni erittäin onnistuneita ja piristäviä taideteoksia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Yayoi_Kusama
Talvipuutarhassa on lisää taiteilijan teoksia (käytävä-listalla) ja HAMissa on syksyllä näyttely hänen töistään.
http://www.hel.fi/www/uutiset/fi/stara/espan-puut-puetaan-pilkkuihin
Rillit huurussa Pasadena…
Kävelin ilahduttavan täplikkäitä puita ihailtuani Kauppatorille, josta kävin ostamassa Tammilehdon (mielestäni paras viljelijä) herneitä. Jatkoin matkaa Kauppahalliin juusto-ostoksille Tuula Paalasen myymälään.
Pyysin kauppiaalta pippurigoudaa ja belgialaista kermajuustoa. Muistin, että juuston nimi oli Pasadena, mutta onneksi kauppias tiesi, mitä etsin pyytäessäni belgialaista kermajuustoa. Onneksi kauppiaalla oli toinen Passendale-juusto varastossa, koska edelläni olleet turistit olivat juuri ostaneet aiemman kermajuuston. Melkein olisi harmittanut, jos olisin jäänyt kermajuustotta.
Liikkeessä oli myynnissä arviolta parin litran tölkki täynnä pieniä kapriksia. Joku muukin pitää ilmiselvästi kapriksista.
Nousin mäen ylös ja ostin Kasarmitorin luona olevasta Eromangasta ruisleivän ja jatkoin ykkösen ratikalla kotia kohti.
Senaatintorilla oleva Kaupunginmuseo on edelleen osittain remontissa vesivahingon jälkeen. Arvasin. En kuullut muiden ratikkamatkustajien keskustelua.
Päivän aikana tarjolla oli vihanneksia ja sielunhuvia eli mielestäni ehdottomasti tasokkaaksi versio kuin aikoinaan roomalainen leipää ja sirkushuveja –versio.
Kapina ja kaipuu (2015)
Tyttökirjojen parissa kasvaneena suosittelen Sara Kokkosen kirjaa Kapina ja kaipuu, jossa hän kirjoittaa useista tyttökirjasuosikeista eli mm. Alcotista, Coolidgesta, Montgomerystä, Websteristä, Wilderistä (Pieni talo preerialla jne.) ja Vikistä.
Sain isoäidiltä lahjaksi mm. Louisa May Alcotin Pikku naisia -kokoelman ja L. M. Montgomeryn Anna- ja Runotyttö-sarjan. Pidin etenkin Annan unelmavuodet -kirjasta, jossa Anna opiskeli yliopistossa ja jakoi ystäviensä kanssa viehättävän Karoliinan majan.
Pidän kiinnostavana tietoa siitä, että teoksen mukaan Lucy Maud Montgomery (30.11.1874 Clifton – 24.4.1942 Toronto) luki Alcotin (29. 11.1832 Germantown – 6. 3.1888 Boston) kirjoja.
Hieman vanhempana innostuin lukemaan Susan Coolidgea (Katy koulussa, Clover jne.) ja toivoin, että voisin jonain päivänä matkustaa Coloradoon ihailemaan vuoristossa kasvavia kukkia. Vaihdoin useita vuosia myöhemmin lentokonetta Coloradossa, mutta kukkaset jäivät näkemättä. Ehkä matkustan vielä Coloradoon uudelleen.
Jean Websterin kirja Setä Pitkäsääri (Daddy-Long-Legs, 1912) oli ehdottomia suosikkejani nuorena. Kirjeromaanissa nuori nainen kirjoitti hauskan kertomuksen orpokodista, jossa hän oli kasvanut. Orpokodin johtokunnan jäsen piti kirjoitusta huvittavana ja lahjakkaana, joten hän lupasi maksaa naisen yliopisto-opinnot. Opiskeleva Judy kiitti häntä rahoista kirjoittamalla kirjeitä kokemuksistaan yliopistossa.
”Voiko sitruunahyytelössä uida vai uppoaako hyytelöön?”, oli kysymys, jota opiskelijat pohtivat kirjassa keskenään. (Haluaisin ehdottomasti tietää vastauksen.)
Merri Vikin hilpeitä Lotta-kirjoja olen lukenut niin lapsena, nuorena kuin aikuisenakin.
Uuden kuun ja Vihervaaran tytöt (2005)
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkisto järjesti 2003 keruun Montgomeryn teosten suomalaisesta vastaanotosta. Näin sanoma- tai aikakauslehdessä ilmoituksen, jossa etsittiin lukijoita, mutta en lähettänyt mielipidettäni. Kirjat olivat minulle niin tärkeitä, etten halunnut siinä vaiheessa mielipidettäni kenenkään luettavaksi.
Taitavat kirjoittajat Suvi Ahola ja Satu Koskimies toimittivat kirjan Uuden kuun ja Vihervaaran tytöt, joka kertoi Runotytöstä ja Annasta suomalaisten lukijoiden suosikkina. Kävin kuuntelemassa Arabian kirjastossa heidän pitämänsä luennon aiheesta.
Esitys ja keskustelut olivat erittäin mielenkiintoisia.
My friend is playing with your dog
Hupaisat hintasaarnaajat ja kolmen metrin koira:
https://www.youtube.com/watch?v=c1Ce0CrwrrQ
banaaninkuorella 