Palautetta sairaalan henkilökunnalle

Laitoin Meilahden Kolmiosairaalaan palautetta suosikkihematologistani ja varmistin myöhemmin hoitajalta, meneekö palaute oikeasti perille. Hän kertoi vieneensä kyseisen tiedon lääkärille ja totesi, että oli ilahduttavaa kuulla ja viedä positiivista palautetta.

Laitoin myöhemmin palautetta myös kyseisestä hoitajasta, koska on helppoa puhua mukavan hoitajan kanssa, joka tietää taustani (ts. tautini), on hyväntuulinen ja osaa ystävällisesti neuvoa tarvittaessa.

Ihmiset antavat yleensä helpommin kielteistä palautetta ja ikävästä tapahtumasta tulee kerrottua turhan monille. Mukavasta asiasta kerrotaan usein paljon harvemmille kuulijoille.

Moni teistä on varmaan jo antanut positiivista palautetta sairaalan palautesivujen kautta. Mikäli ette vielä ole, niin ehdotan kiitosten lähettämistä, koska jokainen tekee paremmin töitä ja ilahtuu saatuaan kuulla itsestään jotain hyvää ja piristävää arkisen työnteon keskellä.

Iloinen Museokortti-minä

Maanantain ja tiistain raihnaisuuden jälkeen aloitin keskiviikon pakottamalla itseni ulos kivuista huolimatta. Kävin Munkkiniemessä Hollantilaisentiellä ihailemassa Eliel Saarisen suunnittelemia kauniita rivitaloja.

Viehättävä rivitalo olisi ideaalinen asuinpaikka lähellä merta ja nelosen raitiovaunureitin varrella eli Stockmannille pääsee kätevästi ostoksille.

Kävelin rantatietä ja mietin, kuinka mukavaa olisi asua kävelymatkan päässä merenrannasta.

Söin lohivoileivän Cafe Torpanrannan savuttomalla terassilla. Hyvä, että tupakoimattomillekin on varattu mahdollisuus istua terassilla ihailemassa maisemia.

Katselin vastapäistä Meilahden sairaala-aluetta ja kummastelin Hietaniemen uimarannalla tai hautausmaalla olevaa vesitornia ja mietin, kuinka mukavaa on viettää kesäpäivää ulkona eikä sairaalassa. Taakseni istui pari naista lapsineen ja he ihailivat Otaniemen rantaa. Minä ja suorastaan pistämätön suuntavaistoni… Ei oikeasti pitäisi kertoa tarinaa, jonka perusteella vaikutan ääliöltä. Hehe!

Lämpötila oli 24 astetta, mutta tuulettoman päivän vuoksi istuin aurinkovarjon alla kuten moni muukin. Toisena syynä aurinkovarjoiluun oli palaminen eli en halua riskeerata olminvalkoista ihoani.

Myelooman vuoksi kohonneen ihosyöpäriskin vuoksi voitelen aurinkosuojalla joka aamu kasvoni, kaulani, korvani ja niskani hajustamattomalla 30-suojakertoimella ympäri vuoden. Jalkapöytäni ruskettuvat, mutta muuten en ole nuorempanakaan harrastanut ihoni kärventämistä. Kreikassa paloin lukioikäisenä kirkkaanpunaiseksi ja rintakehäni oli täynnä kipeitä rakkuloita. En halua kokea mitään sellaista uudelleen.

Suosittelen käyntiä Munkkiniemenrannalla olevassa kahvilassa jo upean maiseman vuoksi. Mattolaituri on lähellä kahviota eli hyvällä tuurilla saattaa nähdä komeita miehiä pesemässä mattoja.

Kävelin raitiovaunun päätepysäkille ja ehdin kyytiin. Jäin pois Kansallismuseon kohdalla olevalla pysäkillä.

Positiivista: pystyn kiipeämään mm. Kansallismuseon portaat.

Kävin tutustumassa valokuvataiteilija Jaakko Heikkilän kiehtovaan Veden kätkemiä huoneita -valokuvanäyttelyyn. Näyttely päättyy 28.8.2016. Taiteilija kuvasi töissään Venetsian aatelistoa.

Aatelisarvon sain aikoinaan ostaa Venetsiassa summalla, joka vastaa nykyisin miljoonaa euroa. Kätevää, kun voi ensin hyökätä ikiärsyttävien naapurien ja raivostuttavien lähipaikkakunnan asukkaiden kimppuun, ryöstää heiltä omaisuuden ja teko palkitaan kätevästi ostetulla aatelisarvolla.

Suomessa aatelisarvoja siunaantui usein kuninkaan pelastamisesta taistelussa eli ensin kalisteltiin miekkoja aukiolla tai metsässä (taisteluihin pakotetut hevosraukat), läimäytettiin, pistettiin tai tönittiin kuningasta kohtaan hyökännyt ratsailta ja hyvin todennäköisesti hengiltä ja seuraavaksi sai lätkän Ritarihuoneen seinälle, suuren – mahdollisesti joltain siepatun – viljelystilan ja iloisen perikunnan. Vanhat, ehdottomasti hyvät ajat ja noblesse oblige. Mikä ilo olisikaan olla Von Kükelgegen kymmenennessä polvessa!

Nousin Kansallismuseossa puuportaat yläkertaan ja ihailin könninkelloja (naisen vartalon mallinen kaappikello oli hupaisa käsivarsineen) ja erittäin taidokkaasti veistettyjä ja koristeltuja puuesineitä, mm. rullatuoleja (käsityöväline, jota Länsi-Suomessa ja Pohjanmaalla käytettiin langan kertaamiseen, Wikipedia) ja länkiä.

Kurkkasin pikaisesti pukuja – mukavaa, että romaninaisen asu oli mukana, mutta en kiertänyt koko museota. Ostin alakerran myymälästä rannalla olevia lokkeja esittävän Helsinki-kortin, jonka lähetin iäkkäälle isäpuolelleni. Kortti viikossa piristänee hänen mieltään.

Kirpputorille? Minä?

Viime viikolla päädyin kaksi kertaa kirpputorille.

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka tekevät taitavia ja edullisia löytöjä kirpputorilta ja niitä, jotka eivät löydä kirpputoreilta yhtään mitään. Kuulun jälkimmäiseen kategoriaan.

Viime perjantaina kävin ns. äitipuoleni eli isän vaimon kanssa Keravan teollisuusalueella toimivalla kodikkaalla ja sympaattisella Karamelli-kirpputorilla ja lauantaina minua pyydettiin lähtemään Brunoon Aleksis Kiven kadulle Helsingissä.

Kävelin päivittäin rakennuksen ohi ollessani töissä Sörnäisissä, joten lähdin katsomaan rakennusta, joka oli uskomattoman upea arkkitehti Bruno Granholmin 1800-luvun lopussa piirtämä VR:n konepajan kokoonpanohalli, punatiilinen teollisuusrakennus.

Helteen vuoksi paikalla oli vain vähän myyjiä, jotka myivät lähinnä vaatteita, jalkineita, koruja ja kirjoja. Tarjolla oli myös hirvensarvitrofee, mutta pärjään jatkossakin trofeetta. Kotona oli isäpuolen metsästämien peurojen sarvia eteisen seinällä ja Savion aikoina omakotitalon ala-aulassa oli hirventalja sarvitrofeiden lisäksi.

Minä kallistuisin mieluummin Ombrellinossa Pohjoisespalla myytäviin lelukarhujen päihin, joista on tehty feikkitrofeita. Yhtäkään lelukarhua ei vahingoitettu kyseisiä trofeita tehdessä.

Kirpparilla tarjolla olleet tuotteet eivät kiinnostaneet minua, joten keskityin korkeaan ja taidokkaaseen rakennukseen. Kun on lahjoittanut pois 14 laatikollista kirjoja pari päivää aikaisemmin, niin edes myytävät kirjat eivät houkutelleet.

Kirpputorilla on hyvät pöydät myyjiä varten, pukukoppi ja useampi kahvio. Ainakin vohveleita mainostettiin.

Bruno-kirpputorin tilalle suunnitellaan Bauhaus-rautakauppaa. Ajatuskin siitä, miltä upea rakennus näyttäisi kaupan jälkeen sisäpuolelta, on mielestäni hyytävä.

Minä tekisin kauniista rakennuksesta taidemuseon ja konserttisalin yhdistelmän, mutta kirpputorikin on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin valtava rautakauppa.

Allekirjoita adressi – pelastetaan Bruno

Pyydän, että allekirjoitat adressin ja autat Konepajan Brunoa pysymään sen nykyisessä muodossa eli viehättävänä ja tunnelmallisena paikkana, joka otettiin noin vuosi sitten kirpputori- ja tapahtumakäyttöön. Kesäviikonloppuina toiminnassa on ruokaa ja juomaa, bändejä, klubeja, työpajoja, ilmaista joogaa ja taidetta.

http://www.konepajanbruno.com

http://www.adressit.com/pelastetaan_bruno

Sävy-kahvila

Brunosta kävelimme Aleksis Kiven katua pitkin Sävy-kahvilaan, joka oli melko lähellä Hämeentietä. En ollut tiennyt, että ysiratikka kulkee nykyisin Aleksis Kiven katua ja tieto oli mielestäni mielenkiintoinen. Ruokapaikaksi ehdottamani eli kaukaisten Vallilan työaikojeni ravintola oli muuttunut kaljakuppilaksi, joten kävelimme kodikkaaseen Sävyyn ja valitsimme kahvilasta erittäin hyvät hummuksella, paprikalla ja paahdetulla sipulilla täytetyt kasvisleivät.

Sympaattinen paikka, josta olin lukenut muistaakseni Nytistä jossain vaiheessa. Kahvila on tunnettu todella hyvästä kahvistaan.

Istuimme takaseinän sohvalla juttelemassa ja pidimme valoisasta tilasta ja ystävällisestä henkilökunnasta. Ihailimme samalla tien toisella puolella olevaa modernia ja tyylikästä Osuuspankin rakennusta, jonka toisen puolen ikkunoista on ystäväni mukaan kaunis maisema Puu-Vallilaan.

Sävy oli selvästi hipsteripaikka, mutta kukaan ei onneksi heittänyt meitä ulos. Paikalla oli myös eläkeläisryhmä nuorten ja tietenkin parrakkaiden läppärimiesten lisäksi. Parta on selkeä flashback 70-luvulta.

Kiitos leivästä ja mustaherukkamehusta, E!

Jädelino

Lupasin tarjota jäätelöt ja kävelimme lämpimässä tihkusateessa Jädelino-artesaanijäätelökahvilaan Teurastamon alueelle. Kellohallissa oli valmisteilla häät, mutta Jädelino oli onneksi auki ja valinnanvaraa oli tarjolla runsaasti mangosorbetista hasselpähkinäjäätelöön ja suklaarouhetta sisältävään kahvijäätelöön. Lisäksi myytiin mm. vaniljaa, pistaasia, kahta erilaista suklaajäätelöä jne.

Pieni jäätelöpurkki 1-2 makua maksaa neljä euroa ja iso purkki 1-3 makua maksaa viisi euroa.

Paikassa on useampi istuinryhmä ja pöytiä on myös ulkona, mutta erinomainen jäätelö korvaa mielestäni melko karun sisustuksen.

Pääsimme kurkkaamaan Kellohalliin, joka näytti viihtyisältä ruokapaikalta.

Meillä kävi hyvä tuuri eli rankempi sade osui jäätelökeikan ajaksi. E saattoi minut Tukkutorin Lidliin ja fillaroi kotiinsa. Ostin tummanpunaisia kirsikoita, kävelin muutaman sata metriä ja nousin bussiin 55 Hermannin rantatieltä ja jatkoin toisella bussilla kotiin.

Illalla päätin virkistää mieltäni päivän hiilihydraatti- ja proteiinikuvioiden jälkeen ja söin reilu puoli litraa kuumalla vedellä hyvin pesemiäni kirsikoita. Huono olo syönnin jälkeen, joten etsin ämpärin valmiiksi ja poistin itsestäni reippaasti kyseiset kirsikat. Sairaala-ajan jälkeen on ollut ajoittaisia huonovointisuuspuuskia, mutta en ollut antanut ylen pitkään aikaan.

Aina särkee

En ei-niin-yllättäen viitannut kalastamiseen, vaan jatkuviin nivelkipuihin. Torstaina oli tapaaminen fysioterapeutin kanssa enkä ole voinut kivuiltani tehdä kuin osan olkapäätä kuntouttavista harjoituksista. Oletettavasti kortisonin vähentäminen melkein puoli vuotta sitten aiheuttaa edelleen kipuja.

Onneksi käteni nousee jo paremmin eli ilmeisesti kirjahyllyjen tyhjentäminen kävi olkapääjumpasta, vaikka kipeyttikin minua.

Fysioterapeutti opetti nostamaan vasenta kättä oikeassa kädessä pidettävän kepin avulla eli sain uuden harjoituksen edellisten harjoitusten lisäksi. Hän teippasi olkapääni kuntoutuksen edistämiseksi eli minulla on kaksi kaunista turkoosia nauharaitaa teipattuna selässä.  Tapaamme seuraavan kerran vasta reumaa tutkivien verikokeitteni (sukurasite) ja hematologikäyntini jälkeen.

Paluumatkalla ostin mansikoita. Katsoin kotona mansikkarasiaa ja mietin, että joko kausi on ohi tai sain kolhiintuneita lölliskämansikoita, joiden yli joku on ajanut lanalla.

Liikenneympyrä-toiveet kotimatkalla

Toivon aina, että yksityisautoilijat ymmärtävät antaa bussin ajaa heidän edellään liikenneympyrässä. Fiksuimmat autoilijat onneksi antavat tilaa busseille. Julkisen liikenteen käyttäjänä ilahdun huomatessani, että 1-2 henkilöä voi odottaa, että 40 henkilöä kuljettava bussi menee ensin ja bussien aikataulut pitävät paremmin.

Lampaita!

Ystäväni M ehdotti käyntiä Mustasaaressa lounaalla perjantaina. Matkustin bussilla 24 Sokoksen edestä Hietakannaksentielle (Eteläiselle Hesperiankadulle) ja kävelimme Taivallahden lauttalaiturille. Kymmenen lautalla matkaan oli lähdössä lähinnä lapsiperheitä vauvanvaunujen ja pienten lasten kanssa.

Mustasaareen pääsee vain lauttalaiturilta eli Kaskisaaren pelastus- ja huoltosilta on lukittu molemmista päistä turvallisuuden ja valvonnan vuoksi. Mustasaari on päihteetön saari, mutta hämmästyksekseni saarella saa kuitenkin tupakoida. Tupakkapaikat on merkitty erikseen.

Aurinkoinen neljän euron hintainen laivamatka seurakunnan omistamalle saarelle. Kannattaa olla huomaavainen ja ottaa viitosen seteli maksuvälineeksi, koska kyseiset setelit loppuvat ensimmäisenä myyjältä.

Matkalla oli perheensä kanssa ihana, pieni, vaaleahiuksinen ja hymyileväinen arviolta vuoden ikäinen poika mopsipaidassaan. Hän oli niin innostunut matkasta, että lapsen ilo tarttui meihinkin.

Bongasimme perillä lampaiden paikan seinässä olevasta ohjeesta ja kiersimme polkua myöten saaren. Lammaslauma oli tietenkin asettautunut polun loppupäähän portin lähelle. Silitin varovasti harmaata lammasta ja seuraavaksi ympärilläni oli viiden lampaan porukka odottamassa ruokaa, jota ei tietenkään saa niille antaa – ja rapsutuksia. Joten rapsutin ja silitin kaikkia ympärilläni tunkevia lampaita. Seurakunnan saari, joten paikalla oli tietenkin myös mustia lampaita, jotka olivat ilmeisesti arempia, koska ne seisoivat kauempana. Ystäväni oli hieman kauempana luonani olleesta innokkaasta lammasryysiksestä, mutta hänkin silitti lammasta.

Kävelimme lampaanpapanoita väistellen sillan yli Hevossaareen (portti auki ja kiinni, portti auki ja kiinni), jossa kiertelimme jonkin aikaa. Palasimme Mustasaareen ja onnistuimme kunniakkaasti ohittamaan portin edessä makaavan lammaslauman eikä yksikään niistä juossut portin toiselle puolelle.

Istuimme vähän aikaa penkillä ja katselimme uimarannalla ja nurmikolla tepastelevia hanhia ja kuuntelimme lasten riemukasta kiljuntaa leikkipaikalta.

Rannalla saa uida, mutta uimavalvojaa ei ole. Veden väristä ja ilmoitustaulun kyltistä päätellen vedessä on sinilevää, joten kukaan ei onneksi uinut.

Lammaskädet sai pestyä siistissä wc:ssä, jonka lähellä olevissa häkeissä oli isoja pupuja. Lapsiystävällinen saari, ehdottomasti.

Maksoimme kahviossa lounaan eli tarjolla oli yhdeksällä eurolla lihapullia ja kasvisvaihtoehtona punajuuritattaripihvejä. Kahvista veloitetaan lisäeuro. Ruokatarjoilu salaatteineen ja leipineen oli pihateltassa ja kasvispihvit sain hakea keittiöstä. Terassipöydät oli varattu, joten söimme sisällä.

Yritin etukäteen kurkkia lounaslistaa, mutta en löytänyt tietoa nettisivuilta. Punajuuripihvit olivat hyviä.

Saareen voi ostaa lahjakortteja, joilla saa laivamatkan, lounaan, kahvin ja pullan. Aikuisten lahjakortti maksaa 17 euroa.

Meidän piti käydä kurkkaamassa Kaskisaaren siltaa, mutta lähdimme mantereelle klo 13 lautalla ainoina matkustajina. Sillan katsominen ja lampaiden silittäminen uudelleen jäävät seuraavalle käyntikerralle. Paluumatkalla näimme OIKEASTI Meilahden alueen sairaalat ja Hietarannan.

Taivallahdenrannassa oli jo odottamassa pitkä jono matkustajia.

Regatta-rantakahvila

Kävelimme vielä Regattaan savuttomalle terassille eli maitokahville, Jaffalle, mustikkapiirakalle ja vastapaistetulle korvapuustille, josta rantakahvila on kuuluisa. Ystäväni tarjoaa mielellään, mikä on tietenkin kohteliasta ja ilahduttavaa, mutta tällä kertaa minä onnistuin maksamaan ostoksemme.

Näimme kävelymatkalla käsittämättömän hyvännäköisen lenkkeilijän ja pohdin, kumpi vaihtoehto oli tärkeämpi: lammaslauman silittäminen vai upea nuori mies. Vaikea päätelmä, koska lampaat olivat söpöjä ja herttaisia.

Kahvihetken jälkeen oikaisimme Sibeliuspuiston kautta ja valtavien turistimäärien (kahdeksan bussia jonossa) ohi bussipysäkille ja suuntasin keskustaan Seurasaaren bussilla 24. Ystäväni käveli Töölössä olevaan kotiinsa.

Jatkoin keskustasta kotiin bussilla ja kotona tutkin sängyllä nettiä. Laitoin ihan hetkeksi silmät kiinni ja heräsin pari tuntia myöhemmin jäätelöauton soittoääneen.

Lemmikkimies

Minulla on ollut ensimmäisestä vakituisesta työpaikastani lähtien joka työpaikalla lemmikkimies. Lemmikkimiestä ei tarvitse ulkoiluttaa, mutta hänen kanssaan voi keskustella ja käydä lounaalla ja hän on ilahduttavaa ja mielenkiintoista seuraa. Kahvilla en ole koskaan käynyt työpaikalla, mutta lemmikkimies sopii varmasti myös kahvihetkeen.

Ensimmäinen lemmikkimies oli ehdottomasti kaunein versio, mutta vuosi vuodelta lemmikkimiehet nuorenivat.

Pidin kiitettävänä sitä, että viimeisen lemmikkimiehen ahdistelusta minua ei enää epäilty, koska olin hänen äitinsä ikäinen. En ahdistellut muitakaan miehiä, koska heillä oli tärkeä ja oleellinen tehtävä: lemmikkimiehenä toimiminen.

Jokaiselle työpaikalle pitäisi palkata mukava ja fiksu lemmikkimies naisten seuraksi. Jos mies vielä näyttää hyvältä, niin tilanne on erinomainen.

Tuleva taide-elämys

Lemmikkimiehistä tuli mieleen, että Finnkinon ensi-illassa on 5.8.2016 lähtien Lemmikkien salainen elämä -animaatio eli ehdottomasti taidetta:

http://www.finnkino.fi/Event/301557/

 

Kuvassa rantatie Munkkiniemessä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.