Tintissä esiintyy Bianca Castafiore -niminen sopraanodaami, joka ”riemastutti” varsinkin kapteeni Haddockia laulullaan.
Ainoa hänen esittämänsä kappale on Koruaaria Charles Gounod’n oopperasta Faust.
https://www.youtube.com/watch?v=8mYKC7CjvdE
Bianca Castafioren esikuvana on saattanut olla suomalainen oopperadiiva Aino Ackte. Tätä olettamusta tukee muun muassa se, että Kuningas Ottokarin valtikassa Klowin kuninkaanlinnan, Kropowin, arkkitehtuuri muistuttaa suuresti Olavinlinnaa, ja Ackté oli Savonlinnan oopperajuhlien alkuunpanija. (Wikipedia)
En tiedä, pitääkö edellinen mahdollisesti luotettava Wikipedia-tieto paikkansa, mutta aika hupaisa ajatus.
Musiikkia lämpiössä
Kävimme lauantaina Oopperan Musiikkia lämpiössä -ilmaiskonsertissa ystäväni U:n kanssa sivistämässä itseämme.
Pyynnöstäni istuimme viimeiselle penkkiriville, jotta vältyn tartuttavilta yskijöiltä – tai niin me luulimme. Lisää kuuntelijoita tuli paikalle, joten huomaavainen vahtimestari nosti taaksemme neljä riviä penkkejä. Takanani ei istunut yskijä, vaan mummo, joka jutteli lähes tauotta lapsenlapsensa kanssa kappaleiden aikana. Ihastuttavaa. (Ah, ma en nauranut.) Rivillemme istui nuori nainen, joka löi minua käsilaukullaan päähän eli kaikki sujui oikeastaan aika mukavasti. (Kuvaansa kauniina en peilissä nää.)
Koska olen paha ihminen, niin oopperan narskuvat ja natisevat nahkatuolit huvittavat minua. Yskijät ja köhijät eivät riitä, tarvitaan myös kirskuvia tuoleja.
Ihailin edessämme musiikkia kuunnellutta äitiä, joka piti vauvaa sylissään ja siirtyi heti vauvan äännähdettyä (mielestäni erittäin hiljaa) kauemmas esiintyjistä. Vauva ei todellakaan mellakoinut, vaan pysyi rauhallisena. Arvostin huomaavaista äitiä, joka kunnioitti kohteliaasti esiintyjiä ja katsojia.
Pidin etenkin kuubalaisen tenorin Yusniel Estrada Viciedon esittämästä Puccinin Ch’ella mi creda Dick Johnsonin aariasta Lännen tyttö -oopperasta.
Väliajalla nautimme perinteiset elvyketilkkaset eli U:lle kahvia ja pullaa, jolla oli jokin sivistyneempi nimi (sokerikierre/kanelihöttö? – ei, vaan artesaanipulla) ja minulle omenamehua ja pari macaronia (varmistin tarjoilijalta: mansikka ja kahvi – nettisivujen mukaan mansikka ja suklaa). U halusi ystävällisesti tarjota. Parhaat kiitokseni!
Ihailimme auringon kultaamaa Töölönlahtea ja nautimme elokuisesta maisemasta. U ei pidä syksystä, joka edeltää talvea. Minä pidän lämpimän aurinkoisista ja sateisistakin syyspäivistä, mutta kylmään talveen ja vähintään kaulaan ulottuvaan hankeen en ole vieläkään tottunut. Odotamme jo kumpikin innokkaasti ensi kevättä.
Väliajan jälkeen jäimme istumaan kahvioon emmekä palanneet kirskuville nahkaistuimillemme ja pidimme Puccinin oopperoista valituista kappaleista. Karkasimme ihan salaa paikalta kyseisten esitysten jälkeen ja vältyimme mm. Wagner-esityksiltä.
Vain hillitön tahdonvoima esti minua laulamasta mukana usein kotona kuuntelemiani tuttuja La Bohèmen, Turandotin ja Toscan säveliä.
Erittäin todennäköisesti kahviosta lahjakasta esiintyjää säestävä kakkosaltto olisi heitetty perinteisellä, mutta hillityn oopperatyylikkäällä n & p -otteella ulos kesken kappaleen.
En osaa sanoa, mikä suhtautuminen olisi ollut ystäväni metsäsopraanoon, joka on hänen määritelmänsä äänialastaan, jos hän olisi laulanut kanssani.
Sokerityttö
Kävelimme Suomen Sokerin aiemman pääkonttorin ohi ja ihailimme pikkutyttö ja koira -patsasta. Odotin aina lapsena, että näen patsaan, kun menimme vanhempieni kanssa keskustasta ratikalla vanhaan messuhalliin.
Viljo Savikurki, Sokerityttö, 1956
Sokerityttö -patsas Helsingin Mannerheimintien varrella on pystytetty silloisen Suomen Sokerin pääkonttorin edustalle. Savikurki voitti teoksellaan kilpailun, jonka Suomen Sokeri järjesti vuonna 1956 suomalaisen sokeriteollisuuden 200-vuotispäivän kunniaksi. Teos on luonnollisen kokoinen pronssipatsas nuoresta tytöstä ja koirasta
Viljo Martti Savikurki (1905 – 1975 Helsinki) oli suomalainen kuvanveistäjä. Savikurki kävi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun vuosina 1933–1938. Savikurki sai professorin arvonimen vuonna 1972. Hän asui ja työskenteli pitkään Helsingin Konalassa vuonna 1947 valmistuneessa ateljeekodissa. (Wikipedia)
Sua Lähde kaunis katselimme
Jatkoimme Töölönlahden puiston kautta kohti Karamzinin huvilaa. Kävelimme Pekka Jylhän suunnitteleman Urho Kekkosen muistomerkin Lähteen ohi.
Muistelin, että altaaseen piti laittaa rappuset satunnaisia (känni-) uijia varten ja totta, rappuset olivat altaassa. Wikipedian mukaan vedenalaiset tikkaat laitettiin altaaseen turvallisuussyistä (suomennos: känniuijien vuoksi).
Pisaran muotoinen teräsallas oli houkuttelevan puhtaan näköinen uintipaikka, mutta jatkoimme matkaa emmekä sortuneet kriminaalitekoihin epäilyttävästä pulahdussuunnitelmastani huolimatta.
Hakasalmen huvila
Musiikkia-näyttely alkaa Hakasalmen huvilan yläkerrasta, jonne pääsee rappusten lisäksi myös (pyörätuoli-) hissillä.
Yläkerrassa on hyvä koneellinen jäähdytys ja parvekkeen ovi oli auki, mutta parvekkeelle ei tietenkään voinut mennä (köysieste). Kuvasin kauniita punaisia kukkia ja katselimme kaunista maisemaa.
Mielenkiintoinen, taitavasti vuosien aikana suunniteltu ja kolmen kuukauden aikana koottu näyttely, jossa on hauskasti ja kiinnostavasti esitetty tietoa musiikista. Varmistin museovirkailijalta, miten pitkään näyttelyä rakennettiin.
Varmistin myös, mistä esineet ovat kotoisin eli ovatko esineet Helsingin kaupungin museoista. Valtaosa esineistä on Helsingin kaupungin omista kokoelmista, mutta pieni osa esineistä on lainattu näyttelyyn yksityishenkilöiltä.
Näyttelyssä oli tietoa ja näytteitä mm. kirkkomusiikista (kuuntele, kuinka Kallion kirkon kellot soivat), klassisesta musiikista, kouluissa esitettävästä musiikista, Vanhan Kellarin tansseista, Lepakko-ajasta jne.
En käynyt koskaan Lepakossa, koska asuin kaukana ja olin liian kiltti menemään oman käsitykseni mukaan ”hurjaan” paikkaan. Siellähän oli huumeita ja kaikkea kamalaa! (Ehkä.) Kuulin tietenkin Lepakosta useilta ystäviltäni.
Vanhempani asuivat hieman yli parikymppisinä Kallion kirkon lähellä ja äitiä harmitti herätä kellojen soittoon sunnuntaiaamuisin, kun töitä oli maanantaista lauantaihin. Myöhemmin hänestä tuli säännöllinen kirkossakävijä, joka osallistui kirkon toimintaan monilla tavoin mm. toimien kirkko-oppaana.
Kouluhuoneessa oli mahdollisuus laulaa mikrofoniin. Ystäväni lauloi pariakin koululaisille tehtyä laulua ja minä puhuin mikrofoniin, koska en halunnut laulaa ja saimme kumpikin ansiokkaasti nelosen arvosanaksi. En usko, että mikrofoni toimi. En. Kyllä vähintään viitonen pitää saada! Ystäväni lauloi ja minä lauloin sentään joskus hämärillä keskiajoilla kuorossa. Tosin puhuin mikrofoniin, mutta silti.
Alttona laulaminen oli toisinaan rasittavaa kuorossa, koska sopraanot lauloivat säveltä ja altot säestivät. TAHDON laulaa säveltä! Sisareni, joka on myös kakkosaltto, kanssa lauloin Joulu ensimmäinen -kappaletta niin, että toinen lauloi sävelmää ja toinen alttoversiota. Yritin usein laulaa matalampaa versiota, mutta kas, halusin ehdottomasti laulaa sävelmää. Sisareni ei arvostanut tilannetta. En minä tehnyt tahallani kyseistä päätöstä, vaan ääneni päätti minun puolestani. Totuus.
Kirkossa huomasi aikoinaan, kuinka hankalaa oli laulaa virsiä kakkosalttona, kun kaikki muut lauloivat osapuilleen pari oktaavia korkeammalta…
Istuimme ystäväni kanssa museossa aitiossa ja ilmoitin, että käytän valkoista pianistin pitsipukua. Keltainen kimaltava puku viehätti ystävääni. Korostaisin näyttelykävijöille, että olemme jo varanneet kyseiset puvut.
Istuimme myös muhkuraisissa nojatuoleissa ja katsoimme vanhanaikaisesta tv:stä (näytön eteen sai katselun päätyttyä vedettyä molemmilta puolilta suojuksen ruudun eteen), kuinka Marion lauloi Tom Tom Tomia (Euroviisuesiintyjä 1973) ja Viuluviikarit soittivat pianoa ja/tai viulua.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/02/05/marion-rung-tom-tom-tom
Alakerrassa oli ovi, josta sai kurkistaa portaikkoon ja kellariin. Kellariin oli tehty soittopaikka, joka näytti puutalossa olleelta esiintymispaikalta. Hyvä idea!
Ostimme juuri ennen museon sulkemista mustavalkoisia postikortteja ja olimme ulkoportailla klo 17, kun museo sulki ovensa. Kätevä ajoitus.
Rakennuksessa aikoinaan asunut Aurora Karamzin on idoleitani. Kaunotar, joka käytti vanhemmiten omaisuuttaan erilaiseen hyväntekeväisyyteen ja Helsingin Diakonissalaitoksen perustamiseen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aurora_Karamzin
Poimin pihalta myrskyn katkaiseman tammenoksan, josta nypin pois pari lintujen merkitsemää lehteä ja toin oksan kotiin parvekkeelle. Tammenlehti on mielestäni kauniin muotoinen, mutta mikään – mikään – ei näytä paremmalta kuin syksyllä keltaiseksi tai kauniin oranssiksi muuttunut vaahteranlehti.
Kävelimme Musiikkitalon värikkäiden kukkaistutusten ohi (pidän etenkin keltaisista kannoista), katsoimme tulevan keskustakirjaston työmaata ja kiipesimme Kiasman portaat. Olin unohtanut Kiasman vesiputouksen, jossa vesi valui portaita pitkin.
Sola
Museota halkova sola, jonka vuolaana virtaava vesiputous yhdistää kaksi Kiasman vesiallasta. Sola on paitsi kätevä kulkuväylä, myös hyvä näköalapaikka kevyen liikenteen väylä Baanalle. (blog.kiasma.fi)
Olemme sivistyneet
Kävimme vielä Ääs-Marketissa, josta ostin kissoille vehnänorasta ja minulle Wotkinin salviakalkkunaa. Bussilla kotiin ja sivistysurakka oli ohitse.
Kyllä meillä oli kultivoitunut olo – ja minulla oli nokkisten paikka.
Bokvillanin puutarhajuhlat to 1.9.2016 klo 18, Hämeentie 125
Ihan kuin syksy jo tuoksuisi ilmassa. Illat hämärtyvät viipyillen. Kesä kaikkoaa ja on aika juhlia syksyn tuloa. Tule viihtymään naapureiden kanssa Bokvillaniin pimenevästä syysillasta!
Tarjolla ainakin tunnelmallista tanssimusiikkia, sekä syksyistä kasviskeittoa ja makoisaa piirakkaa klo 18-22.
Tuo juhliin iloinen mieli, hyvät ystävät ja lempijuomaasi. Juhlat vietetään säästä riippuen puutarhassa eli kietoudu sen mukaisiin varusteisiin.
- busseilla 52, 68, 71 ja 74 pääsee herttaisen kahvilan lähelle, samoin raitiovaunuilla 6 ja 8
Aikuisten värityskirjakerho 1.9. klo 18, Etelä-Haagan kirjasto, Isonnevantie 16 B
Samaan aikaan on Etelä-Haagan kirjastossa klo 18 – 19 Aikuisten värityskirjakerho. Värityskirjakerhossa väritämme aikuisten värityskuvia ja kuuntelemme samalla novellien ääneen lukua. Talo tarjoaa kuvat, kynät ja kahvit. Värityskirjakerhoon on vapaa pääsy, eikä ennakkoilmoittautumista tarvita. Lämpimästi tervetuloa mukaan!
to 1.9.2016klo 18:00
to 22.9.2016klo 18:00
to 13.10.2016klo 18:00
to 3.11.2016klo 18:00
to 24.11.2016klo 18:00
to 15.12.2016klo 18:00
Linjamopiilit (kyllä, bussin oikea nimi on linjamopiili):
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/EtelaHaagan_kirjasto/Yhteystiedot
Syyskuun alussa vuorossa on Stadin Stage 1.–3.9. Kansalaistorilla
Helsingin juhlaviikot ja Suomen kansallisooppera ja -baletti järjestävät 1.–3.9.2016 Helsingin Kansalaistorilla Stadin Stage -tapahtuman, joka tuo huippuluokan klassisen musiikin ja baletin suorina livelähetyksinä suoraan kaupungin sydämeen. Kansalaistorin nurmialueelle pystytettävän jättiscreenin äärellä avataan lisäksi tubettamisen maailmaa yhteistyössä Tubecon-tapahtumankanssa. Kaikille avoin ja maksuton tapahtuma kutsuu nauttimaan korkeatasoisista kulttuurielämyksistä kaupungin keskustaan rennosti vaikka piknikeväiden kera.
Torstaina 1.9.
Livelähetys Musiikkitalosta klo 19: (kiinalainen pianistisensaatio) Lang Lang, Hannu Lintu ja RSO
Prom-näyte vuodelta 2011 (pääsisinpä Promiin…)
https://www.youtube.com/watch?v=8yE3Dz0-koA
Perjantaina 2.9. klo 18 alkaen:
Tubecon: Suomen parhaat videot 2016-08-07
Lauantaina 3.9.
Livelähetys Oopperatalolta klo 19: Romeo ja Julia -baletti
Ennakkokeskustelu klo 18.45 alkaen
Unicef Finland #kasvatuspuntari
Perheellisten hilpeää elämää (?) ja ”50 senttii”.
Pään sisällä – Siskonpeti – Kasvatuspuntari