Ah ma nauran, kun kuvani kauniin peilissäin nään

Tintissä esiintyy Bianca Castafiore -niminen sopraanodaami, joka ”riemastutti” varsinkin kapteeni Haddockia laulullaan.

Ainoa hänen esittämänsä kappale on Koruaaria Charles Gounod’n oopperasta Faust.

https://www.youtube.com/watch?v=8mYKC7CjvdE

Bianca Castafioren esikuvana on saattanut olla suomalainen oopperadiiva Aino Ackte. Tätä olettamusta tukee muun muassa se, että Kuningas Ottokarin valtikassa Klowin kuninkaanlinnan, Kropowin, arkkitehtuuri muistuttaa suuresti Olavinlinnaa, ja Ackté oli Savonlinnan oopperajuhlien alkuunpanija. (Wikipedia)

En tiedä, pitääkö edellinen mahdollisesti luotettava Wikipedia-tieto paikkansa, mutta aika hupaisa ajatus.

Musiikkia lämpiössä

Kävimme lauantaina Oopperan Musiikkia lämpiössä -ilmaiskonsertissa ystäväni U:n kanssa sivistämässä itseämme.

Pyynnöstäni istuimme viimeiselle penkkiriville, jotta vältyn tartuttavilta yskijöiltä – tai niin me luulimme. Lisää kuuntelijoita tuli paikalle, joten huomaavainen vahtimestari nosti taaksemme neljä riviä penkkejä.  Takanani ei istunut yskijä, vaan mummo, joka jutteli lähes tauotta lapsenlapsensa kanssa kappaleiden aikana. Ihastuttavaa. (Ah, ma en nauranut.) Rivillemme istui nuori nainen, joka löi minua käsilaukullaan päähän eli kaikki sujui oikeastaan aika mukavasti. (Kuvaansa kauniina en peilissä nää.)

Koska olen paha ihminen, niin oopperan narskuvat ja natisevat nahkatuolit huvittavat minua. Yskijät ja köhijät eivät riitä, tarvitaan myös kirskuvia tuoleja.

Ihailin edessämme musiikkia kuunnellutta äitiä, joka piti vauvaa sylissään ja siirtyi heti vauvan äännähdettyä (mielestäni erittäin hiljaa) kauemmas esiintyjistä. Vauva ei todellakaan mellakoinut, vaan pysyi rauhallisena. Arvostin huomaavaista äitiä, joka kunnioitti kohteliaasti esiintyjiä ja katsojia.

Pidin etenkin kuubalaisen tenorin Yusniel Estrada Viciedon esittämästä Puccinin Ch’ella mi creda Dick Johnsonin aariasta Lännen tyttö -oopperasta.

Väliajalla nautimme perinteiset elvyketilkkaset eli U:lle kahvia ja pullaa, jolla oli jokin sivistyneempi nimi (sokerikierre/kanelihöttö? – ei, vaan artesaanipulla) ja minulle omenamehua ja pari macaronia (varmistin tarjoilijalta: mansikka ja kahvi – nettisivujen mukaan mansikka ja suklaa). U halusi ystävällisesti tarjota. Parhaat kiitokseni!

Ihailimme auringon kultaamaa Töölönlahtea ja nautimme elokuisesta maisemasta. U ei pidä syksystä, joka edeltää talvea. Minä pidän lämpimän aurinkoisista ja sateisistakin syyspäivistä, mutta kylmään talveen ja vähintään kaulaan ulottuvaan hankeen en ole vieläkään tottunut. Odotamme jo kumpikin innokkaasti ensi kevättä.

Väliajan jälkeen jäimme istumaan kahvioon emmekä palanneet kirskuville nahkaistuimillemme ja pidimme Puccinin oopperoista valituista kappaleista. Karkasimme ihan salaa paikalta kyseisten esitysten jälkeen ja vältyimme mm. Wagner-esityksiltä.

Vain hillitön tahdonvoima esti minua laulamasta mukana usein kotona kuuntelemiani tuttuja La Bohèmen, Turandotin ja Toscan säveliä.

Erittäin todennäköisesti kahviosta lahjakasta esiintyjää säestävä kakkosaltto olisi heitetty perinteisellä, mutta hillityn oopperatyylikkäällä n & p -otteella ulos kesken kappaleen.

En osaa sanoa, mikä suhtautuminen olisi ollut ystäväni metsäsopraanoon, joka on hänen määritelmänsä äänialastaan, jos hän olisi laulanut kanssani.

Sokerityttö

Kävelimme Suomen Sokerin aiemman pääkonttorin ohi ja ihailimme pikkutyttö ja koira -patsasta. Odotin aina lapsena, että näen patsaan, kun menimme vanhempieni kanssa keskustasta ratikalla vanhaan messuhalliin.

Viljo Savikurki, Sokerityttö, 1956

Sokerityttö -patsas Helsingin Mannerheimintien varrella on pystytetty silloisen Suomen Sokerin pääkonttorin edustalle. Savikurki voitti teoksellaan kilpailun, jonka Suomen Sokeri järjesti vuonna 1956 suomalaisen sokeriteollisuuden 200-vuotispäivän kunniaksi. Teos on luonnollisen kokoinen pronssipatsas nuoresta tytöstä ja koirasta

Viljo Martti Savikurki (1905 – 1975 Helsinki) oli suomalainen kuvanveistäjä. Savikurki kävi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun vuosina 1933–1938. Savikurki sai professorin arvonimen vuonna 1972. Hän asui ja työskenteli pitkään Helsingin Konalassa vuonna 1947 valmistuneessa ateljeekodissa. (Wikipedia)

Sua Lähde kaunis katselimme

Jatkoimme Töölönlahden puiston kautta kohti Karamzinin huvilaa. Kävelimme Pekka Jylhän suunnitteleman Urho Kekkosen muistomerkin Lähteen ohi.

Muistelin, että altaaseen piti laittaa rappuset satunnaisia (känni-) uijia varten ja totta, rappuset olivat altaassa. Wikipedian mukaan vedenalaiset tikkaat laitettiin altaaseen turvallisuussyistä (suomennos: känniuijien vuoksi).

Pisaran muotoinen teräsallas oli houkuttelevan puhtaan näköinen uintipaikka, mutta jatkoimme matkaa emmekä sortuneet kriminaalitekoihin epäilyttävästä pulahdussuunnitelmastani huolimatta.

Hakasalmen huvila

Musiikkia-näyttely alkaa Hakasalmen huvilan yläkerrasta, jonne pääsee rappusten lisäksi myös (pyörätuoli-) hissillä.

Yläkerrassa on hyvä koneellinen jäähdytys ja parvekkeen ovi oli auki, mutta parvekkeelle ei tietenkään voinut mennä (köysieste). Kuvasin kauniita punaisia kukkia ja katselimme kaunista maisemaa.

Mielenkiintoinen, taitavasti vuosien aikana suunniteltu ja kolmen kuukauden aikana koottu näyttely, jossa on hauskasti ja kiinnostavasti esitetty tietoa musiikista. Varmistin museovirkailijalta, miten pitkään näyttelyä rakennettiin.

Varmistin myös, mistä esineet ovat kotoisin eli ovatko esineet Helsingin kaupungin museoista. Valtaosa esineistä on Helsingin kaupungin omista kokoelmista, mutta pieni osa esineistä on lainattu näyttelyyn yksityishenkilöiltä.

Näyttelyssä oli tietoa ja näytteitä mm. kirkkomusiikista (kuuntele, kuinka Kallion kirkon kellot soivat), klassisesta musiikista, kouluissa esitettävästä musiikista, Vanhan Kellarin tansseista, Lepakko-ajasta jne.

En käynyt koskaan Lepakossa, koska asuin kaukana ja olin liian kiltti menemään oman käsitykseni mukaan ”hurjaan” paikkaan. Siellähän oli huumeita ja kaikkea kamalaa! (Ehkä.) Kuulin tietenkin Lepakosta useilta ystäviltäni.

Vanhempani asuivat hieman yli parikymppisinä Kallion kirkon lähellä ja äitiä harmitti herätä kellojen soittoon sunnuntaiaamuisin, kun töitä oli maanantaista lauantaihin. Myöhemmin hänestä tuli säännöllinen kirkossakävijä, joka osallistui kirkon toimintaan monilla tavoin mm. toimien kirkko-oppaana.

Kouluhuoneessa oli mahdollisuus laulaa mikrofoniin. Ystäväni lauloi pariakin koululaisille tehtyä laulua ja minä puhuin mikrofoniin, koska en halunnut laulaa ja saimme kumpikin ansiokkaasti nelosen arvosanaksi. En usko, että mikrofoni toimi. En. Kyllä vähintään viitonen pitää saada! Ystäväni lauloi ja minä lauloin sentään joskus hämärillä keskiajoilla kuorossa. Tosin puhuin mikrofoniin, mutta silti.

Alttona laulaminen oli toisinaan rasittavaa kuorossa, koska sopraanot lauloivat säveltä ja altot säestivät. TAHDON laulaa säveltä! Sisareni, joka on myös kakkosaltto, kanssa lauloin Joulu ensimmäinen -kappaletta niin, että toinen lauloi sävelmää ja toinen alttoversiota. Yritin usein laulaa matalampaa versiota, mutta kas, halusin ehdottomasti laulaa sävelmää. Sisareni ei arvostanut tilannetta. En minä tehnyt tahallani kyseistä päätöstä, vaan ääneni päätti minun puolestani. Totuus.

Kirkossa huomasi aikoinaan, kuinka hankalaa oli laulaa virsiä kakkosalttona, kun kaikki muut lauloivat osapuilleen pari oktaavia korkeammalta…

Istuimme ystäväni kanssa museossa aitiossa ja ilmoitin, että käytän valkoista pianistin pitsipukua. Keltainen kimaltava puku viehätti ystävääni. Korostaisin näyttelykävijöille, että olemme jo varanneet kyseiset puvut.

Istuimme myös muhkuraisissa nojatuoleissa ja katsoimme vanhanaikaisesta tv:stä (näytön eteen sai katselun päätyttyä vedettyä molemmilta puolilta suojuksen ruudun eteen), kuinka Marion lauloi Tom Tom Tomia (Euroviisuesiintyjä 1973) ja Viuluviikarit soittivat pianoa ja/tai viulua.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/02/05/marion-rung-tom-tom-tom

Alakerrassa oli ovi, josta sai kurkistaa portaikkoon ja kellariin. Kellariin oli tehty soittopaikka, joka näytti puutalossa olleelta esiintymispaikalta. Hyvä idea!

Ostimme juuri ennen museon sulkemista mustavalkoisia postikortteja ja olimme ulkoportailla klo 17, kun museo sulki ovensa. Kätevä ajoitus.

Rakennuksessa aikoinaan asunut Aurora Karamzin on idoleitani. Kaunotar, joka käytti vanhemmiten omaisuuttaan erilaiseen hyväntekeväisyyteen ja Helsingin Diakonissalaitoksen perustamiseen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aurora_Karamzin

Poimin pihalta myrskyn katkaiseman tammenoksan, josta nypin pois pari lintujen merkitsemää lehteä ja toin oksan kotiin parvekkeelle. Tammenlehti on mielestäni kauniin muotoinen, mutta mikään – mikään – ei näytä paremmalta kuin syksyllä keltaiseksi tai kauniin oranssiksi muuttunut vaahteranlehti.

Kävelimme Musiikkitalon värikkäiden kukkaistutusten ohi (pidän etenkin keltaisista kannoista), katsoimme tulevan keskustakirjaston työmaata ja kiipesimme Kiasman portaat. Olin unohtanut Kiasman vesiputouksen, jossa vesi valui portaita pitkin.

Sola

Museota halkova sola, jonka vuolaana virtaava vesiputous yhdistää kaksi Kiasman vesiallasta. Sola on paitsi kätevä kulkuväylä, myös hyvä näköalapaikka kevyen liikenteen väylä Baanalle. (blog.kiasma.fi)

Olemme sivistyneet

Kävimme vielä Ääs-Marketissa, josta ostin kissoille vehnänorasta ja minulle Wotkinin salviakalkkunaa. Bussilla kotiin ja sivistysurakka oli ohitse.

Kyllä meillä oli kultivoitunut olo – ja minulla oli nokkisten paikka.

Bokvillanin puutarhajuhlat to 1.9.2016 klo 18, Hämeentie 125

Ihan kuin syksy jo tuoksuisi ilmassa. Illat hämärtyvät viipyillen. Kesä kaikkoaa ja on aika juhlia syksyn tuloa. Tule viihtymään naapureiden kanssa Bokvillaniin pimenevästä syysillasta!

Tarjolla ainakin tunnelmallista tanssimusiikkia, sekä syksyistä kasviskeittoa ja makoisaa piirakkaa klo 18-22.

Tuo juhliin iloinen mieli, hyvät ystävät ja lempijuomaasi. Juhlat vietetään säästä riippuen puutarhassa eli kietoudu sen mukaisiin varusteisiin.

  • busseilla 52, 68, 71 ja 74 pääsee herttaisen kahvilan lähelle, samoin raitiovaunuilla 6 ja 8

Aikuisten värityskirjakerho 1.9. klo 18, Etelä-Haagan kirjasto, Isonnevantie 16 B

Samaan aikaan on Etelä-Haagan kirjastossa klo 18 – 19 Aikuisten värityskirjakerho.  Värityskirjakerhossa väritämme aikuisten värityskuvia ja kuuntelemme samalla novellien ääneen lukua. Talo tarjoaa kuvat, kynät ja kahvit. Värityskirjakerhoon on vapaa pääsy, eikä ennakkoilmoittautumista tarvita. Lämpimästi tervetuloa mukaan!

to 1.9.2016klo 18:00

to 22.9.2016klo 18:00

to 13.10.2016klo 18:00

to 3.11.2016klo 18:00

to 24.11.2016klo 18:00

to 15.12.2016klo 18:00

Linjamopiilit (kyllä, bussin oikea nimi on linjamopiili):

http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/EtelaHaagan_kirjasto/Yhteystiedot

Syyskuun alussa vuorossa on Stadin Stage 1.–3.9. Kansalaistorilla

Helsingin juhlaviikot ja Suomen kansallisooppera ja -baletti järjestävät 1.–3.9.2016 Helsingin Kansalaistorilla Stadin Stage -tapahtuman, joka tuo huippuluokan klassisen musiikin ja baletin suorina livelähetyksinä suoraan kaupungin sydämeen. Kansalaistorin nurmialueelle pystytettävän jättiscreenin äärellä avataan lisäksi tubettamisen maailmaa yhteistyössä Tubecon-tapahtumankanssa. Kaikille avoin ja maksuton tapahtuma kutsuu nauttimaan korkeatasoisista kulttuurielämyksistä kaupungin keskustaan rennosti vaikka piknikeväiden kera.

Torstaina 1.9.

Livelähetys Musiikkitalosta klo 19: (kiinalainen pianistisensaatio) Lang Lang, Hannu Lintu ja RSO

Prom-näyte vuodelta 2011 (pääsisinpä Promiin…)

https://www.youtube.com/watch?v=8yE3Dz0-koA

Perjantaina 2.9. klo 18 alkaen:

Tubecon: Suomen parhaat videot 2016-08-07

Lauantaina 3.9.

Livelähetys Oopperatalolta klo 19: Romeo ja Julia -baletti

Ennakkokeskustelu klo 18.45 alkaen

Unicef Finland #kasvatuspuntari

Perheellisten hilpeää elämää (?) ja ”50 senttii”.

Pään sisällä – Siskonpeti – Kasvatuspuntari

https://www.youtube.com/watch?v=TKTxTbCDPjU

Aivoaneurysmaleikkaus

Pääni magneettikuvattiin hyvissä ajoin ennen aivoaneurysmaleikkausta eli sairaalan pyjama päälle, villasukat kylmiä varpaita lämmittämään, kuvauskoppa pään ympärille ja silmät tietenkin kiinni ennen kopan laittamista, viltti päälle, hyvä tuuletus putkeen ja hälytysnappi käteen. Pidin silmät kiinni koko kuvauksen ajan, koska en erityisemmin arvosta ahtaita paikkoja. Valitsemani musiikki soi taustalla ja laite mekasti.

Leikkausaamuna menin hyvissä ajoin Töölön sairaalan laboratorioon verikokeisiin ja menin alakertaan, jossa minun piti odottaa leikkaukseen pääsyä. Aika kului eikä kukaan tullut hakemaan minua. Kysyin henkilökunnan edustajalta, odotanko oikeassa paikassa ja hän ohjasi minut kerrosta ylemmäksi – ja odotus jatkui.

Ystävällinen sairaanhoitaja tuli hakemaan minut ja kertoi, että istuin väärässä kerroksessa. Minun olisi pitänyt pysyä alakerrassa. Hän oli huomannut tiedoistani, että olin käynyt yli tuntia aiemmin verikokeissa ja hän tiesi minun olevan paikalla. (Sepä olisikin sikamaista, jos en menisi minulle varattuun leikkaukseen.) Sijaintini oli epäselvä, kunnes hän löysi minut. Kerroin, että minut oli ohjattu kerrosta ylemmäksi.

Riisuin vaatteeni ja sain tilalle leikkausvaatteet. Laitettiinkohan vaatteeni muovipussiin? En enää muista. Annoin arvoesineeni hoitajalle ja hän sulki ne sinetöityyn muovipussiin.

Minua huvitti etukäteen, kun luin leikkauspotilaiden ohjeista, että arvokorut ja suuret rahamäärät kannatti jättää pois, joten jätin tietenkin aamulla normaalipäivinä käyttämäni timanttitiaran kotiin. Hoitaja kertoi, että monet vanhemmat ihmiset pukeutuvat tyylikkäästi, ottavat rahatukon mukaan ja laittavat upeat korut, koska he kunnioittavat lääkäreitä.

Minä arvostan lääkäreiden työtä, mutta korujen käyttö on minulle vierasta (rahatukkojen lisäksi).

Otin vasta 35-vuotiaana reiät korviini, mutta heikoimmassa myeloomavaiheessa en jaksanut poistaa ja putsata koruja joka päivä (kyllä, niin pitää mielestäni tehdä), joten lopetin korvakorujen käytön ja korvieni reiät kasvoivat umpeen.

Aarikan puisia kaulakoruja käytän muutaman kerran vuodessa.

Sormukset tippuvat, joten kehitin jossain vaiheessa ideaa, jossa sormus on kiinnitetty intialaistyyliin useammalla ketjulla kiinni rannerenkaaseen. Ideani on patentoimatta ja toistaiseksi vastaava tuotanto on länsimaissa tietääkseni vähäistä. Ideaani saa vapaasti käyttää.

Sain vuosia sitten äidiltä isoäidin äidin eli mamman kihlasormuksen vuodelta 1904. Kultasepänliikkeen pitäjänä ja kelloseppänä Jyväskylässä 1900-luvun alkupuolella työskennellyt isoäidin isä (eli pappa) oli tehnyt timanttisormuksen morsiamelleen. Kaunis koru, jota en halua hukata, joten sormus on tallelokerossa.

Huomasin myöhemmin, että Töölön sairaalassa oli jäänyt ennen leikkaustani kiinni hoitaja, joka rosvosi potilaiden omaisuutta. Ikävä tapa, mutta hän jäi kiinni harrastuksestaan ja rosvoilu onneksi loppui.

Kävelin leikkaushuoneeseen ja tervehdin maskikasvoista henkilökuntaa. Pahoittelin, että he joutuivat odottamaan minua, koska minut oli neuvottu väärään osoitteeseen. Menin makuulle leikkauspöydälle ja nukutuslääkäri sai minusta tajun kankaalle.

Aivoaneurysma tukittiin leikkauksessa metallisella klipsillä, joka ei onneksi hälytä lentokentän metallinpaljastimissa.

Heräsin tehovalvonnassa ja olin sekaisin kuin seinäkello.

Vieressäni oleva hoitaja ilmoitti minulle, että heillä sattui olemaan vapaa paikka, joten minut otettiin heille eikä viety heräämöön. Minua kiinnosti tieto sillä hetkellä aivan äärettömän paljon, koska olin muissa maailmoissa.

Olin huonovointinen, käännyin ja annoin ylen kaarimaljaan. Hoitaja nuhteli minua siitä, etten kertonut hänelle, että aion oksentaa… Sain puhtaan kaarimaljan.

Hän selitti minulle, että olin saanut väärän kokoisen vaihtopyjaman ja hän hakee paremman. Aihe ei jaksanut pahan oloni vuoksi kiinnostanut minua enkä vieläkään ole varma, miksi hän kertoi minulle asiasta. Todennäköisesti hänen kuului jututtaa heräävää potilasta.

Hän kysyi, haluanko katsoa tv:tä. En halunnut. Sermin tai verhon takana oleva potilas huudatti tv:tään.

Minut kuljetettiin jonnekin, nostettiin kuvattavaksi (?) ja sain kuulla, että minulla oli jonkinlainen kohtaus, mutta voin jo paremmin. Mm. sydän on tutkittu myöhemmin useita kertoja ja hyväksi havaittu.

Hoitaja toi minulle (ilmiselvästi parantavaa) mehukeittoa ja vointini parani.

Minut vietiin ovipaikalle huoneeseen, jossa oli jo useampi potilas. Useimmilta oli leikattu aivoista jotain, esimerkiksi aivoaneurysma ja yhdeltä oli leikattu molemmista käsistä jokin kohta. Hän valitti koko ajan. Meiltä muilta oli leikattu vain pää, joten meillä ei ollut valitettavaa.

Yritin suunnata valvonnan ja huoneeseen pääsyn jälkeen käymään kahviossa nauttimassa sen perinteisen tilkkasen mehuelvykettä, mutta hoitaja käveli perässäni ja totesi, etten saa mennä mihinkään. Käännyin tietenkin käytävällä ja kysyin useamman kerran häneltä, miksei ja hän vastasi ammattimaisen asiantuntevasti ”siksei”. Hän totesi lopulta, että en saa vielä lähteä osastolta. Kukaan ei kertonut minulle asiasta aiemmin. En olisi lähtenyt, jos olisin tiennyt.

Pääsin seuraavana aamuna suihkuun, mutta en ymmärtänyt pestä hiuksiani, joihin veri oli kuivunut. Aivoaneurysmaleikkauksessa leikattiin ja ajeltiin vain pieni määrä hiuksia, mitä pidin potilaiden kannalta ystävällisenä.

Lähihoitaja totesi minulle, että hiukset pitää pestä. Kysyin, voinko pestä hiukset seuraavana päivänä, mutta hiukset piti hänen mukaansa pestä samana päivänä. Menin uudelleen suihkuun hänen lähdettyään ja pesin hiukseni. Hiukseni kuivuvat hitaasti, joten ne olivat vielä litimärät hänen tullessaan seuraavan kerran paikalle. Kerroin hänelle, että pesin hiukseni. Hän kääntyi minua vastapäätä olleen naisen puoleen ja kysyi, kävinkö oikeasti suihkussa. Kyseinen potilas vakuutti, että kävin. Side pääni ympärillä ei tietääkseni tarkoittanut lobotomiaa, joten ihmettelin vahvistusta toiselta potilaalta.

Hiustenpesun ja aamiaisen jälkeen lähihoitaja hoputti minua kävelylle, joka oli vielä edellispäivänä kiellettyä.

Ensimmäisellä kävelykerralla minua ja turvonnutta ja siteisiin kierrettyä päätäni ohjasi nuori ja huomaavainen fysioterapeutti, joka piti minua puheittensa perusteella arviolta 100-vuotiaalta ja hyvin heikkojärkiseltä. ”Noooin, kannattaa pitää kaiteesta kiinni ja nooooin mennä alas.” Kävelykykyni ei kadonnut leikkauksesta eikä minua huimannut, joten ystävällinen opastus oli aika hassua.

Kävelin joka päivä käytävillä ja kiipesin portaita. Kaiteesta sentään pidin kiinni, koska en halunnut leikatun, turvonneen ja hyvin topatun pääni iskeytyvän mihinkään, jos menen nurin.

Hiusteni pesemistä epäillyt lähihoitaja kysyi, olenko käynyt kävelyllä. Vietin suuren osan päivästä kävelemällä ympäri sairaalaa ja kerroin hänelle asiasta. Hän ei uskonut minua, vaan kysyi asiaa vastapäiseltä potilaalta, joka kertoi minun olevan huoneesta pois melkein koko ajan. Näytin ilmeisesti epäilyttävältä potilaalta, koska minua ei uskottu.

Vastapäätä ollut potilas oli puhelias ja mukava ja hänen perheellään oli aasi, josta hän kertoi meille muille. Mielestäni oli ilahduttavaa kuunnella kuvauksia aasinkasvatuksesta.

Potilaat kertoivat, millaista elämä oli ollut diagnoosin saamisen jälkeen ja osalta oli leikattu aiemminkin aivoaneurysmia.

Päätäni särki, mutta sain särkylääkkeitä ja vasempaan ohimoon kairattu ja luunpalalla suljettu leikkaushaava oli peitetty ja side oli kierretty pään ympäri. Kerran side oli liian tiukalla ja toinen hoitaja sitoi yöllä siteen uudelleen.  Liian tiukkaan siteen laittanut hoitaja oli kuullut tai lukenut asiasta ja oli närkästynyt minulle siitä, että pyysin toista hoitajaa laittamaan löysemmän siteen. Ihmettelin hänen reaktiotaan, koska tiesin potilaana paremmin, miltä side tuntui pään ympärillä. En todellakaan halunnut loukata häntä tilanteen vuoksi.

Eläkeläisrouva, jolta oli leikattu kädet oli päivisin kohtelias ja kertoi omasta elämästään (arvasin hänen ammattinsa), mutta öisin heräsin useita kertoja siihen, että hän kiroili ja voivotteli leikattuja käsiään. Hälytin hänelle parikin kertaa apua, koska hän ei pystynyt käyttämään soittokelloa. Selitin yöhoitajalle, että kyseinen rouva voi huonosti. Rouva ihmetteli, miksi hoitaja tuli paikalle ja hoitaja selitti, että minä hälytin hänelle apua.

Ongelmana oli, että rouva käytti erittäin voimakkaasti hajustettuja peseytymistuotteita eli hoitaja talutti eläkeläisrouvan, jolla oli vain pyjaman takki päällään (katseen kääntäminen seinään…) suihkuhuoneeseen ja pesi hänet (mädäntyneiltä) tropiikin kukkasilta haisevilla aineilla.

Jokainen potilas oli ennen leikkausta saanut kotiin kirjeen, jossa pyydettiin käyttämään vain hajustamattomia tuotteita. Ihmettelen, miksi hoitajat suostuivat myrkkykatkuisten tuotteiden käyttöön. Minulla oli huono olo hänen suihkussa käyntinsä jälkeen, koska koko huone löyhkäsi.

Minua pidettiin sairaalassa poikkeuksellisen pitkään, joten jossain vaiheessa puhuin hoitajan kanssa ja kysyin, voisinko muuttaa pois voimakkaasti hajustetusta huoneesta, jossa en saanut nukkua rouvan toistuvan yöheräilyn ja -kiroilun vuoksi.

Hoitaja tuli paikalle ja kuljetti minut sängyllä OMAAN huoneeseen, jossa sain olla yksin pari päivää. Olin niin huojentunut tilanteesta, että katsoin illalla tv:stä (jälleen kerran) ihanan Notting Hill -elokuvan. Minulla oli rauhallinen ja HILJAINEN huone, jossa vain minä mekastin.

Päädyin hyvin todennäköisesti potilasilkiöiden listalle hoitajien mielestä, koska muita ns. tropiikin öille tuoksuva yökiroilija ja -huutaja ei ilmeisesti häirinnyt. En toisaalta koskaan kysynyt heiltä asiasta, koska poistuin vauhdilla huoneesta.  En myöhemmin nähnyt muita potilaita käytävällä.

Lähtöpäivääni edeltävänä päivänä sain luvan käydä ulkona kävelyllä ja kävelin lähimpään Valintataloon ja ostin hoitajille paperikassillisen erilaisia keksejä. Illalla huoneeseen tuli vanhempi rouva, joka kertoi hetken sairaudestaan ja nukahti. Hän oli rauhallinen ja mukava.

Hänet haettiin aikaisin aamulla leikkaukseen ja huoneeseen tuli nuorempi potilas, joka halusi katsoa tv:stä jotain sarjaa. Minulle sopi hyvin ja siirryin käytävälle syömään aamiaista, koska en osaa katsoa tv:tä aamulla. Juttelin ohjelman päätyttyä kivan potilaan kanssa ja toivotin hänelle onnea leikkaukseen.

Töölön sairaalassa oli mielestäni erittäin hyvää ruokaa, mutta annokset olivat valtavia. Esitän parhaan kiitokseni keittiölle jälkikäteen kalasta ja pinaattiperunamuusista!

Kävin vielä lähtöpäivänä Valintatalossa saatuani hoitajalta luvan käyntiin ja ostin lisää keksejä ja vein keksisaaliin kiitokseksi hoitajille.

Oli mukavaa pukeutua omiin vaatteisiin. Olen EHKÄ joskus saattanut mainita, että sairaalavaatteet ovat rumia? Hehe!

Yritin tilata ala-aulassa taksin tekstiviestillä, mutta en muistanut sairaalan osoitetta, vaikka olin käynyt sairaalassa useita kertoja. Lähetin tutulle ihmiselle useamman tekstiviestin, joiden piti mennä parille muulle ihmiselle eli olin edelleen höperövaiheessa leikkauksen jälkeen. Pyysin, että infossa ollut henkilö tilaa minulle taksin ja hän tilasi.

Pääsin kotiin!

Kotona tilasin ja maksoin lentolippuja, koska halusin osallistua Oulussa olevaan myeloomapotilaiden päivään. En vielä siinä vaiheessa tiennyt, milloin minun myeloomahoitoni alkavat ja halusin lisätietoa kyseisestä syövästä. Huomasin myöhemmin, että olin varannut lennot täysin väärälle päivälle eli operaatiota seurannut tilapäinen höperyys jatkui. Varasin ja ostin uudet lennot Norwegianilta ja varasin hotellihuoneen.

Lähetin heinä-elokuisen myeloomahoidon jälkeen Töölön sairaalaan viestin, jossa kerroin tapahtumista osastolla ja toivoin, että osa asioista muuttuisi. Mainitsin mm. jotkin seuraavista kohdista fiksummin ilmaistuna. Sain kiitoksen viestistäni, jonka myös osaston lääkäri oli lukenut. Pidän palautteen antamista tärkeänä, koska vain potilas tietää, miltä kohtelu tuntuu.

Pitäisin järkevänä, jos potilailla olisi jonkinlainen taulukko käytössään siitä, mitä sairaalassa tapahtuu:

  • leikkauspaikka lomakkeessa ruksilla merkittynä (ei eksymisiä)
  • leikkaus eli kuka tekee mitä
  • heräämö tai tehovalvomo ja tarkka ohje siitä, milloin saa antaa ylen (hehheh)
  • minnekään et mene potilashuoneesta! -ohje valvonnan jälkeen
  •  hiustenpesu heti leikkausta seuraavana aamuna – ei todistajanlausuntoa
  •  heti seuraavana päivänä kävelylle fysioterapeutin kanssa
  • uudelleen kävelylle ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen – ei todistajanlausuntoa
  • käyttäkää potilaat oikeasti niitä hajustamattomia tuotteita
  • tärkein: ripustakaa hälytyskello niin, että potilas saa hälytettyä apua yöllä

Muiden potilaiden on kiusallista herätä v****s******an aamuyöllä.

Mummille ja taulukaupat

Viikko aivoaneurysmaleikkauksen jälkeen matkustin busseilla ja junalla katsomaan Keravalla asuvaa mummiani. Olin huonossa kunnossa, mutta halusin mennä häntä tapaamaan. Minä olin huolestunut hänen voinnistaan ja hän oli tietenkin huolissaan leikkauksestani. Oli mukavaa jutella mummin kanssa.

Kävelin mummilta asemalle ja kävin Galleria Allissa katsomassa suomalaisnaisen maalaamia kiinalaistyylisiä tauluja. Sovin taulut maalanneen naisen kanssa, että ostan viehättävän – hänen mukaansa keskeneräisen – magnoliatyön, josta pidin eniten. Sovimme, että noudan taulun näyttelyn päättyessä. Hän kertoi, että hänen seuraava näyttelynsä on Kumpulassa, yliopiston tiloissa.

Palasin kotiin ja olin illalla erittäin kipeä. Päätäni särki ja minua huimasi. Tein turhan pitkän reissun. Yhdensuuntaiseen matkaan menee tunti tai puolitoista tuntia vaihtojen mukaan. Tunnen aina asuvani kaukaisessa Helsinki-pöpelikössä, kun käyn kylässä radanvarrella.

Palasin muistaakseni viikkoa myöhemmin Keravalle herttaiseen puutalossa olevaan galleriaan, tervehdin taiteilijaa ja hänen ystäväänsä ja istuin odottamaan, että taiteilija ehtii myydä ja pakata minulle taideteoksen. Tuolin alla oli jotain, joten (erehdyin) katsomaan tuolin alle, jossa oli taiteilijan käsilaukku.

Taiteilijan ystävä tuijotti minua pistävästi koko vierailun ajan, koska hän ilmeisesti oletti, että aion ryöstää taiteilijan laukun. Ystävällinen taiteilija selitti hänelle, että ostan häneltä taideteoksen.

Minulla ei ollut (tai ole) minkäänlaisia ryöstöajatuksia. Olin vain liian väsynyt seisomaan ja odottamaan taulua, koska en voinut hyvin ja tulin edellisen käynnin jälkeen kipeäksi. En jaksanut selittää aivoaneurysmaleikkausta vieraalle ihmiselle, joten kestin minua huvittaneen tarkkailun.

Toisaalta ymmärsin tarkkailun, koska osa ihmisistä varastaa kuin korpit. (Epäilyttävää korppisolvausta.)

Sain ja maksoin taulun, kiitin ja poistuin vain oman omaisuuteni kanssa.

Kiitoskukat

Vuoden kuluttua leikkauksesta vein sairaalaan  neurokirurgille välitettäväksi Töölöntorin Kukassa pyynnöstäni sidotun oranssi-keltaisen kukkakimpun, jolla kiitin lääkäriä onnistuneesta leikkauksesta. Totesin kortissa, etten onneksi tilaa juorulehteä tai äänestä puoluetta, jonka äänestäminen olisi vastoin periaatteitani.

Kiitän vielä leikkaussalin henkilökuntaa. Te teitte hyvää työtä!

Arka leikkauskohta

Vasen eli leikattu ohimoni on neljä ja puoli vuotta leikkauksen jälkeen edelleen arka, joten pyydän kampaajaa varomaan aluetta, kun hän pesee hiukseni.

Tarinan opetus: älkää syntykö näköä hämärtävä aivoaneurysma päässä. (Kyllä, erittäin huono, mutta empiirisesti tutkittu vitsi.)

Hoitotahto

Kantaan (kansalainen.kanta.fi) voi vahvistaa ja tallentaa Hoitotahdon.

”Hoitotahto on henkilön tahdon ilmaisu hänen tulevasta hoidostaan siltä varalta, ettei hän itse pysty osallistumaan hoitoratkaisuihin tajuttomuuden, vanhuudenheikkouden tai muun vastaavan syyn vuoksi.

Hoitotahdolla henkilö varmistaa, että hänen toiveensa otetaan hoidossa huomioon silloin, kun hän ei itsepysty niitä ilmaisemaan. Hoitotahto vähentää omaisten epätietoisuutta ja ahdistusta hoitoratkaisuissa ja helpottaa lääkärien työtä.

Huolehdi, että sinua hoitava terveydenhuollon toimintayksikkö on tietoinen hoitotahdostasi.”

Kela-taksivalistusta eli tilaa taksi oikeasta numerosta

Menin maanantaina 1.8. kolmelta yöllä taksilla Meilahden päivystykseen kuumeen vuoksi. Pääsin aamulla terveempänä kotiin – ja palasin uudelleen illalla päivystykseen kuumeen noustua. Olin ensimmäisellä kerralla pahoinvoiva ja toisella kerralla todella kipeä korkean kuumeen vuoksi, joten tilasin taksit nopeimmalla tavalla eli tekstiviestillä.

Sain sairaalasta todistuksen taksimatkaa varten ja vein täyttämäni paperit ja kuitit Kelan toimistoon. Virkailija kertoi minulle, että Kela-taksit on pitänyt tilata soittamalla tiettyyn puhelinnumeroon joulukuusta 2014 lähtien, jotta korvauksen saa. Harmi, etten huomannut kyseistä muutosta tautisuuteni aikana.

Olen mennyt sairaalaan tutkittavaksi aina kahdella bussilla, koska matkaan menee alle tunti. Matkat olivat hankalia ollessani esimerkiksi anemian tai reisilihaksia heikentävän runsaan kortisonin vuoksi heikossa kunnossa, mutta ne kuitenkin onnistuivat. Olen maininnut aiemmin, että oikeus Kela-taksien käyttöön katosi allogeenisen siirron yhteydessä, vaikka kuntoni heikkeni ja anemian vuoksi myöhemmin romahti. Neljän ja puolen viikon eristyshuoneajan jälkeen pääsi sairaalasta kotiin Kelan osittain tukemalla taksilla.

Ymmärtääkseni taksiedun puuttuminen on helsinkiläisten ”etu”, koska pääkaupungissa on hyvä julkinen liikenne. Talvella arvioni mukaan vain joka kolmas tai neljäs julkisen liikenteen matkustaja sairastaa flunssaa ja vain osa flunssista tekee selvän meistä heikon vastustuskyvyn potilaista. Hassunhauska tautibingo. Kun pelaa, niin toisinaan voi voittaa (?) esimerkiksi RS-viruksen. Sairauden, joka voi antaa potilaalle ns. siiiii-vet.

Päivystyskäynneistä on tietenkin saanut taksikorvauksen, koska bussiliikenne on yllättävän heikkoa esimerkiksi kolmen jälkeen yöllä. (Outoa.) Korkean kuumeen vuoksi sairaalaan -matkoista en saa yhtään mitään korvausta Kelalta, koska yksi taksimatkani maksoi alle 50 euroa. Olisin saanut korvauksen, mikäli yhden taksimatkan hinta olisi ylittänyt kyseisen summan.

Maksoin yhteensä 65 euroa taksikuluja päivystys- ja sairaalamaksujen lisäksi. Summat ovat suuria nykyisillä tuloillani. Olen ollut neljä ja puoli vuotta sairauslomalla. Pahoittelen, että sana (sairaus-) loma huvittaa minua. Saatoin hymyillä myös ystävieni äitiyslomille ja hoitovapaille, koska lastenhoito ja kotityöt ovat käytännössä tietenkin pelkkää sohvalla makaamista ja saippuasarjojen katselua…

En ollut huomannut kyseistä Kelan ilmoittamaa tietoa taksien tilaamisesta, koska olen onneksi välttynyt pitkään päivystykseltä. Yhteiskunnan sairaita koskevat säästöt eli mm. 50 euron alkuomavastuu lääkkeistä ja lääkekaton jälkeen lääkkeistä maksettava hieman korkeampi hinta jne. olivat tulleet tutuiksi hoitoni aikana.

Mikäli asut Helsingissä tai Uudenmaan läänissä, niin tilaa Kela-taksi jatkossa numerosta 0100 84 000, jotta saat sinulle kuuluvan korvauksen.

Terveisin tietämättömyydestä ”sakotettu”, joka kaipaa usein niitä aikoja, kun olin iloinen veronmaksaja. Pidin siitä, kuinka yhteiskunta maksoi vanhemmille vuosien ajan lapsilisää ja rakensi lapsille päiväkodit ja koulut, koulutti ilmaiseksi opiskelijat ja maksoi näille opintotukea, järjesti erittäin hyvän terveydenhoidon, huolehti mm. liikunta-alueista, katuvalaistuksesta, maanteistä ja silloista ja välitti työttömistä, sairaista ja vanhuksista. Viihdyin ehdottomasti paremmin maksajapuolella.

Tempora mutantur, nos et mutamur in illis eli ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana. (Tai emme.)

 

Taiteiden yö to 25.8.2016

Onnistuin torstaiaamuna nukkumaan yllättävän pitkään eli sain lepuutettua niveliäni. Musta kissani Hiili kiljui minut hereille. Kissa ei jostain syystä pidä siitä, että nukun pidempään. Lapsena minut hätyytti hereille äiti ja myöhemmin sisar, mutta nykyisin tehtävää hoitaa kissa. Rankka työ, mutta jonkun tai jonkin sekin on tehtävä.

Harmaa päivä meni nivelkipuja kärvistellessä. Jopa pistokkeen irrottaminen jatkojohdosta oli haasteellista.

Sovimme ystäväni kanssa, että tapaamme rautatieasemalla.

Rautatientorilla kävellessäni ihailin VR:n pääkonttorin edessä kukoistavia vaaleanpunaisia ruusuja ja hortensioita. Käveleminen oli taas naurettavaa, koska olin kankea bussimatkan jälkeen. Tapasin ystäväni Pocket Shop -kirjakaupan edessä. Hän oli odottanut minua JO viisi minuuttia, joten en päässyt tällä kertaa rehentelemään sillä, että olen etuajassa paikalla. Sangen harmillista… Hehe. Ystäväni on kunnon ihminen, joka on aina ajoissa paikalla.

Raitiovaunua olisi pitänyt odottaa, joten kävelimme Annankadulle ja kävimme syömässä kasvisravintola OmNamissa. Kiipesimme sisäpihalta rappuset ravintolaan ja onnistuimme saamaan pöydän.

http://omnam.fi/menu/

Tilasimme Veggie Burgerit eli nyhtökauraleivät eli voimme jatkossa sanoa huolettomasti ”viimeksi, kun söimme nyhtökauraa”.

Odotimme leipiemme valmistumista ja seurasimme ripeästi liikkuvaa tarjoilijaa. Hän onnistui kätevästi huolehtimaan koko salista.

Saimme täytetyt briossileivät ja lisäksi ystäväni tilaamat bataattilohkot (liian makea vihannes, joka ei kuulu suosikkiruokalajeihini eli ei kiitos) ja pääsimme lopulta maistamaan nyhtökauraa, joka ei maistunut yhtään millekään. Briossin ja BBQ-kastikkeen vuoksi ruoka oli hyvää ja pidin etenkin kaalisalaatista.

Jostain merkillisestä syystä olin kuvitellut nyhtökauran näyttävän idätetyltä kauralta. Ei kerrota kenellekään.

Ystäväni tilasi myös inkiväärijuomaa, jota Viisikossa aina juotiin. Hän tarjosi minulle tilkkasen väkevältä maistuvaa juomaa ja säälin oitis kyseisen lastenkirjan lapsia.Ehkä heidän inkiväärijuomansa oli makeampaa?

Luulin aina lapsena, että hedelmäkakku tarkoitti Viisikko-kirjoissa kermakakkua, jonka päällä oli tölkkipersikan viipaleita. (Kyllä, oikeasti.) Minulle selvisi myöhemmin, että lapsiparat joutuivat syömään kakkua, jonka sekaan on mielestäni silputtu erivärisiä pahanmakuisia saippuapaloja. Monet pitävät kyseisestä kakusta. Minäkin pidän, jos ns. saippuapaloja ei ole lisätty taikinaan.

Kassajonossa huomasin, että OmNamissa oli tarjolla myös kakkupaloja ja pikkuleipiä eli jälkiruokaakin löytyy.

Ravintola oli lähtiessämme niin täynnä, että tarjoilija ilmoitti useammalle ryhmälle, että odotusaikaa on tunti. Onneksi olimme ajoissa paikalla.

Suosittelemme ravintolaa ja pöytävarauksen tekemistä ajossa. Pöytä vahvistetaan ravintolasta klo 11 mennessä. Saman päivän varaukset kannattaa tehdä puhelimitse.

Valion uusi proteiinituote Mifu (tämäkään ei ole maksettu mainos…)

Mikäli proteiinin haluaa saada maitotuotteesta, niin Valiolla on uutuustuote, jossa on myös Eila-vaihtoehto:

http://www.valio.fi/tuotteet/valio-mifu/

Senaatintori

Jatkoimme raitiovaunulla Senaatintorille ja kävimme ihailemassa korealaisen taiteilijan Choi Jeong Hwan suunnittelemia ja vapaaehtoisten kokoamia Meren elämät -kaloja ja mustekalaa, jotka oli tehty muovipusseista. Ehdottomasti taidetta!

Pidin etenkin oranssinkeltaisesta kalasta ja sen piraijahampaisesta seuralaisesta. Ystäväni arvosti teosten yhteydessä soivaa musiikkia.

Meren elämät -työt ovat esillä Senaatintorilla sunnuntai-iltaan 28.8. klo 22 saakka.

Ei ihan Orient Express, mutta hauskaa oli

Yliopiston päärakennuksen edessä oli junaa muistuttava kulkuneuvo, joten ehdotin, että menemme ajelulle. Saimme hyvät paikat, kiinnitimme turvavyöt ja istuimme junavaunussa kuljettajan ajaessa Aleksanterinkatua pitkin Pohjoisesplanadille ja Mannerheimintien ja Kaisaniemenkadun kautta Unioninkadulle.

Minä ihailin mm. Ritarihuonetta ja Espan puiston ruuhkaa – Espan lavalla laulettiin oopperaa! – ja ystäväni näki, kuinka kahviossa istunut mies purskahti nauramaan ajoneuvomme mennessä ohi. Ystävääni harmitti, että vilkuttaminen miehelle unohtui. Onneksi hän sai vilkutettua Forumin luona hymyilevälle amerikkalaiselle pariskunnalle.

Hauska retki, joka kesti noin 25 minuuttia.

Ritarihuoneen puiston kautta Kluuvikadun Fazeriin

Päätimme käydä ns. junamatkan jälkeen Ritarihuoneella, mutta rakennuksen ovi ei ollut enää auki. (Työkaverin suvun vaakuna oli Ritarihuoneen seinällä eli hän selitti aikoinaan olevansa köyhä ritari. Sympaattista.) Mietimme käyntiä Kansalliskirjastossa, mutta päätimme jättää retken toiseen päivään ja suuntasimme Mummo-Fasulle Kluuvikadulle jäätelökeikalle.

Pitkät jonot jatkuivat koko sen ajan, kun olimme kahvilassa eli paikan suosio oli taattu. Tarjoilijat olivat nopeita ja huolehtivat hyvin asiakkaista.

Oopperan klo 22 alkanut esitys jäi meiltä väliin, koska suuntasimme koteihimme nukkumaan. Minulla oli edessä vielä possunsydämien pilkkomissessio kahden innokkaan kissan pyöriessä jaloissa.

Olipa mukava ja onneksi sateeton päivä nivelkirskumisesta huolimatta! Yöllä satoi rankasti vettä, mutta 5 siitä (lähde: Peppi Pitkätossu).

Oopperan Musiikkia lämpiössä -konsertit syksyllä 2016

lauantaisin 27.8.2016 – 12.11.2016                   vapaa pääsy

la 27.8. klo 15

Dell’Acqua: Villanelle

Johanna Lehesvuori, sopraano

Puccini: Ch’ella mi creda Dick Johnsonin aaria oopperasta Lännen tyttö

Yusniel Estrada Viciedo, tenori

Musorgski: Sily potajnye Marfan aaria oopperasta Hovanshtshina

Mari Hautaniemi, mezzosopraano

Strauss: Zerbinettan aaria oopperasta Ariadne auf Naxos

Krista Kujala, sopraano

VÄLIAIKA

Puccini: Che gelida manina Rodolfon aaria oopperasta La Bohème

Halim Shon, tenori

Puccini: Tu che di gel sei cinta Liùn aaria oopperasta Turandot

Yukie Hada, sopraano

Puccini: Recondita armonia Cavaradossin aaria oopperasta Tosca

Jere Martikainen, tenori

  1. Pylkkänen: Venhelaulu
  2. Lehmus: Itämeri, nro 7 sarjasta Seitsemän laulua Helvi Hämäläisen runoihin

Mari Hautaniemi, mezzosopraano

Wagner: Der Männer Sippe Sieglinden aaria oopperasta Valkyyria

Wagner: Du bist der Lenz Sieglinden aaria oopperasta Valkyyria

Maria Mannermaa, sopraano

Pianisteina Kari Hänninen ja Tuomas Niininen

Oopperan lähellä on kätevästi Talvipuutarha eli ensin voi ihailla kukoistavaa pihaa ja kasvihuonetta ja seuraavaksi voi suunnata ilmaiseen konserttiin kauniissa ympäristössä.

Viehättävää Villa Kiveä eli kirjailijoiden ja kirjailijajärjestöjen tukikohtaa Linnunlaulussa voi katsella oopperan ikkunoista.

Juhlapalvelusuosittelu

Etsiessäni Taiteiden yön tapahtumia törmäsin tuttuun juhlapalveluun eli Ruokalähettiläisiin. Kyseinen yritys hoiti aikoinaan useita firman juhlia poikkeuksellisen hyvin ja tilauksen teko heiltä sujui aina kätevästi.

Heidän kattamansa pöydät olivat kauniita, tarjoilut olivat erittäin hyviä ja pidin etenkin yrityksen kukkakoristeista, jotka olivat aina tyylikkäitä ja hyvällä maulla valittuja.

Suosittelen kyseistä yritystä.

http://ruokalahettilas.fi/

Menkää Korkeasaareen, siellä amurintiikerit on

Lapset kannattaa viedä käymään eläintarhassa, jossa amurintiikeri sai yllätyskolmoset toukokuussa.

Onneksi meillä on eläintarhoja, joissa eläimet ovat turvassa salametsästäjiltä. Ideaalimaailmassa eläimet saisivat elää turvallisesti avarassa luonnossa.

http://yle.fi/uutiset/korkeasaaren_amurintiikerin_pennut_paasivat_elainlaakarin_tarkastukseen/8973625

Suosittelen etenkin Kissojen yö -tapahtumaa pe 2. ja 9.9.2016, koska eläimet liikkuvat hämärän laskeutuessa.

Laillinen hedelmä- ja marjaretki

Korkeasaaren sillan luona on puutarha, josta voi (ainakin jossain vaiheessa) syödä tuotteita:

http://www.luonnontie.fi/syodaan-puisto/

Puutarhaan on istutettu omena- ja luumupuita, tyrniä, aroniaa, herukkapensaita, karviaista ja mustaseljaa.

Keravan Sirkusmarkkinat

Huvitusta radan varrella eli Keravan Sirkusmarkkinat ovat la – su 10. – 11.9.2016.

Aurinkomäellä on musiikkiesityksiä.

http://www.sirkusmarkkinat.fi/

Markkinat

la klo 10 – 18

su klo 10 – 16

Suomen Tivoli

to – pe klo 16 – 20

la klo 10 – 20

su klo 10 – 18

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Tivoli

Keravalle pääsee junilla R, Z, K ja N.

Minä pidän Keravalla

  • Sinkka-taidemuseosta, Tapiovaara 100 vuotta 2.9.–13.11.2016, Kultasepänkatu 2
  • Galleria Allin taidenäyttelyistä, Iso Hollon aukio

http://www.sinkka.fi/ajankohtaista/our-pink-house/

  • tyylikkäästä ja erittäin monipuolisesta kirjastosta, Paasikivenkatu 12
  • Provencale-ravintolasta, josta saa mm. hyviä salaatteja ja pizzoja, Asemanaukio 7
  • Onnellinen kana -ravintolasta, (syökää kanaa!), Kauppakaari 1
  • Kulmakonditoria-kahvilasta, jossa on hyvä valikoima, Kauppakaari 4

 

Taidetta ja silmäniloa eli Billy George circus acrobat – Britain’s Got Talent 2012

https://www.youtube.com/watch?v=2uOE5x9gKtQ

Toivotan hyvää ja aurinkoista viikonloppua.

 

Minne katosivat osterivinokkaat?

Ostin aiemmin tuoreita osterivinokkaita, joita myytiin vihannesosastoilla herkkusienien lähettyvillä. En ole enää vuosiin löytänyt osterivinokkaita mistään. Olen kysynyt osterivinokaskadosta (helpommin luettava versio: osterivinokas-kadosta) useammasta paikasta, mutta kukaan ei ole osannut vastata dilemmaan.

Loppuiko tuotanto vai menevätkö kaikki sienet luontaistuotekaupoissa myytävään valmisteeseen, joka tekee syylistä selvää? Minulla ei ole koskaan (onneksi) ollut syyliä, joten haluaisin mieluummin osterivinokkaita.

Kysyin tänään Stockan Herkusta osterivinokkaita ja minut ohjattiin luomupuolelle, jossa myytiin kuningasvinokkaita. Noo, melkein osterisellaisia. Ostin muutaman ja testaan, löysinkö aiemman suosikkini.

Mielestäni kyseessä on äärimmäinen ja täysin ratkaisematon osterivinokasmysteeri.

Löysin Osterivinokas.fi -blogin, jossa viljelijä kasvatti mm. vanhoissa farkuissaan osterivinokkaita ja sienifarmarin toiminta oli mielestäni mielenkiintoista ja hupaisaa. Viljelijä oli onneksi samaa mieltä kylvettäessään farkkuja piha-ammeessa.

Viikin opetus- ja tutkimustilan Facebook-viesti 24.8.

”Puitiin hernettä, se mitä hanhilta jäi syömättä. 6 hehtaarilta tuli n. 10 tonnia, odotettavissa oli kolme kertaa enemmän. Iso osa pellosta oli kuvassa olevassa kunnossa. Pääasiassa tyhjiä palkoja, höyheniä ja hanhenpökäleitä.”

Jos olisin paremmassa kunnossa, niin voisin mennä hääräämään koetilan pelloille karmeana hanhenpelättinä…

Toisella pellolla oli lehmien heinäpaaleja ja paalien hakemisen jälkeen tolkuttomasti paksuja ja tyytyväisiä hanhia. (Ainakin oletan, että ne eivät nielaisseet paaleja.)

Supikoira söi karviaiset!

Kävin lyhennyttämässä hiukseni suosikkikampaajallani Jarilla. Hän kertoi, että supikoira oli syönyt heidän pihansa karviaispensaasta karviaiset ja jättänyt vain yhden marjan.

Naapurin pihalla oli ollut kyseisen eläimen jätöksiä, joten karviaiskriminaali oli selvinnyt.

Mikäli olisin Jarin naapuri, jolla on pakastin ja kellari täpötäynnä karviaisia, karviaispaistos uunissa ja pari karviaiskiisselikulhoa kuistilla jäähtymässä, niin minäkin syyttäisin supikoiraa. Hehee!

Ei, Jari ei todellakaan epäillyt syytöntä naapuriaan. Minua huvitti supikoiran ryöstösaalis, joten kehitin mielessäni katalasti – ja naapuriennakkoluuloisesti – tarinaa.

Syytettynä oli vain ja ainoastaan marjoihin mieltynyt supikoira.

Alice Neel -näyttely

Kerroin Jarille, että suuntaan Ateneumiin katsomaan Alice Neelin (1900 – 1984) näyttelyn, johon suhtauduin skeptisesti. Näkemäni muotokuvat vaikuttivat rumilta ja ankeilta. Minulla oli vastaava olo, kuin Kiasmaan mennessä… Pakko (ihan pakko!) oli mennä, kun on Museokortti ja museo oli lähellä.

http://www.ateneum.fi/nayttelyt/alice-neel/

Olin väärässä. Näyttely oli erittäin mielenkiintoinen ja taideteosten kuvauksia oli todella kiinnostavaa lukea.

Mietin joitain taiteilijan töitä katsoessani, että maalari rakasti lääkäriksi opiskelevaa Hartley-poikaansa ja mielestäni kosti useammalle ihmiselle saamansa kohtelun maalaamalla näistä julmia muotokuvia. Hah, siitäs saivat!

Näyttely päättyy sunnuntaina 2.10.2016.

Näyttely kiertää Helsingin jälkeen Haagissa, Arlesissa ja Hampurissa, jos tiedossa on vaikka työmatkoja.

Kulttuurisatanen

Mikäli joltain kulturellilta (tai kulturelliksi haluavalta) meni ohitse, niin kannattaa ostaa Kulttuurisatanen.

”Kulttuurisatasella voi vierailla Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017 Kansallisteatterissa, Kansallisoopperassa tai -baletissa, Kansallismuseossa sekä Kansallisgallerian museoissa eli Kiasmassa, Ateneumissa ja Sinebrychoffin taidemuseossa. Kulttuurisatanen käy jokaisessa kohteessa yhden kerran.”

Minä ostan uuden Museokortin ja käyn mahdollisesti oopperassa siinä vaiheessa, kun Puccinia esitetään jälleen. Nyt ns. uhkana on lähinnä ankara wagnerismi.

Melkein työpaikka kirjaston kilpailussa

Voitin jokin aika sitten kirjaston kilpailusta kirjan ja pyysin, että teos lähetetään lähikirjastoon. Kirjaston paperikassissa oli ilahduttavasti myös kovakantinen muistivihko, musta avainkorttinauha ja kynä.

Mielestäni palkinto tarkoitti, että olen suuntaamassa töihin, koska avainkorttinauhakin on jo olemassa!

Sairausloman jatkuminen siirsi toistaiseksi kyseistä hyvää työnlöytämissuunnitelmaa.

Jatkuva vedenjuonnin vuoksi herään kaksi kertaa yön aikana ja väsyn. Onneksi voin nukkua päivällä tai illalla nokkikset.

Olen aamulla nivelteni vuoksi raivostuttavan kankea. Nyyhkyttäisin vuolaasti, jos se auttaisi puuttuvaan notkeuteen, mutta eipä taitaisi auttaa, joten en nyyhkytä.

Niin kauan, kun järki juoksee, niin kestän aika hyvin nämä melko pienet, mutta jaksamiseen vaikuttavat fyysiset ärsyttävyydet.

Sydämeni kuvattiin ja kunnolliseksi havaittiin kuumeen yhteydessä Meilahdessa eikä keuhkoissa tai maksassakaan ollut mitään vikaa. Munuaiset riitelevät ja silmät samoin. Nivelet rähisevät. Tilanne voisi olla huonompikin.Olen oikeastaan melkein kuin terve, mutta en kuitenkaan ihan.

Kirjastosta voittamani kirjan nimeä en mainitse, koska lahjoitan kirjan synttärilahjan osana ns. Ylermille, sisareni esikoiselle.

Näin Ylermin ensimmäistä kertaa äitinsä vierellä synnytyssairaalassa. Katsoessani häntä silmiin mietin P. L. Traversin kirjaa Maija Poppasesta, jossa kerrottiin, että vastasyntyneet vauvat tietävät kaiken, mutta eivät osaa kertoa tietämistään asioista. He kommunikoivat vain mm. lintujen kanssa, jotka ymmärtävät heitä. Mielestäni väite oli täysin looginen, koska Ylermin silmissä näkyi viisaus ja hän oli tietenkin maailman kaunein lapsi. Äskeinen oli tädin täysin puolueeton arvio.

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha, Jyrängöntie 2

Kävin aurinkoisena sunnuntaina Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa.

Kävelin puutarhaan Paavalin kirkon pysäkiltä, näytin kahviossa Kasvitieteellinen puutarhan ystävät -korttini ja ostin pullon raparperijuomaa. Syynä ostokseeni olivat ulkona olevissa pöydissä istuneet ihmiset, joista useammalla oli vastaava pullo pöydällään (selkeänä yllykkeenä). Juodessani huomasin, ettei limsassa ole sokeria. Vinkki valmistajalle: happamassa raparperijuomassa pitää olla sokeria. Pitää!

Kävelin kauniissa puutarhassa, ihailin puita ja pensaita, kukkivia kasveja, lampea, suihkulähdettä, matalia kallioita, kukissa istuvia nokkosperhosia ja hyvin hoidettuja ruohokenttiä.

Ohitin suosikkikasvini mispelin, jonka hedelmistä tehtyä hilloa tai hyytelöä haluaisin jossain vaiheessa maistaa.

Mispelin ominaisuuksista italialainen humanisti Platina (1421 – 1481) toteaa (tai mahdollisesti siteeraa jotain toista henkilöä): ”Kun mispeli syödään ruokailun aluksi, se hillitsee tehokkaasti sekaisen vatsan kuivan ja viileän ominaisuutensa vuoksi. Lisäksi mispeli on tehokas apu hammassärkyyn.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sacchi

Hammas ei särje, mutta täysin hyytävä ajatus: mitä, jos en pidäkään mispelihyytelöstä?

Nousin kartanon pihalle menevät portaat ja tutkin kauniin keltaisen rakennuksen edessä olevat istutukset. Ihailin mm. riemastuttavan oransseja ja epäilyttävän syksyisiä kehäkukkia.

Kurkkasin vihannestarhaan ja näin esimerkiksi ei-nyt-niin-kovin-suuren kurpitsan tai oikeastaan useamman, krasseja, mustasilmäsusannan, munakoisoja, tomaatteja ja kaaleja. Varmistin joskus henkilökunnan edustajalta, mitä kasveille tapahtuu. Osa päätyy tutkimuksiin ja osan tuotteista saavat puutarhurit.

Puutarhureilla on mielestäni ideaalinen työpaikka kauniissa ja kiinnostavassa puutarhassa, viehättävien 1800-luvun rakennusten parissa.

Olen käynyt puistossa useita kertoja, mutta menin sunnuntaina ensimmäistä kertaa katsomaan hedelmäpuita (omenoita, päärynöitä, luumuja, kirsikoita) ja marjapensaita. Puutarhassa kasvoi mm. karhunvatukoita ja pensasmustikoita.

Suuntasin puiston kierrettyäni kotimatkalle ja hämmästyksekseni näin, kuinka puutarhassa kävelevä vierailija poimi itselleen useampia pensasmustikoita. Loistoidea! Otan ensi kerralla mukaani korin tai mahdollisesti ostoskärryt. Mäkisen maaston vuoksi minun pitänee suosia vedettävää ostoskassia – tai paria. Kerään omenoita, karviaisia, pensasmustikoita ja kirsikoita ja käyn vielä kaivamassa mispelin parvekkeelleni. Toki.

Kävin Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa useita vuosia sitten Kotilieden ryhmän mukana. Puistoa muistaakseni kunnostettiin vielä vuoden tai kahden vuoden ajan vierailumme jälkeen eli puutarha avattiin yleisölle vuonna 2009. Satuin huomaamaan ilmoituksen käynnistä kyseisestä lehdestä ja ilmoittauduin, mutta ryhmä oli jo täynnä. Arvelin, että joku kuitenkin peruuttaa ja menin paikalle. Minut ja pääsymaksuni hyväksyttiin ja pääsin tutustumaan puutarhurin opastamana kauniiseen puistoon.

Asuisin mielelläni kyseisessä Kumpulan kartanossa tai yleisöltä suljetussa Kasvimuseossa (1903) Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Suomen mahdollisen kuninkaan tapaan. Jälkimmäisessä rakennuksessa käytössäni olisi myös parveke, jossa voisin pitää puheita erilaisista aiheista. Vastaavia pitkäpiimäisiä ja mahtipontisia puheita, joilla ihmisiä ikävystytetään tasavuosijuhlissa ja häissä. Ihanaa!

Suomen kuningas, ”Väinö I”:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kuningaskuntahanke

”Vaaliasiakirjassa Friedrich Karlista käytettiin nimitystä Fredrik Kaarle. Kirjallisuudessa ja lehtikirjoittelussa esiintyvä kuninkaannimi ”Väinö I” lienee todellisuudessa vasta jälkeenpäin ja ilmeisesti huumoritarkoituksessa keksitty.

Kansanedustaja ja kirkkoherra Gustaf Arokallio ehdotti kuninkaan arvonimeksi muotoa ”Suomen ja Karjalan kuningas, Ahvenanmaan herttua, Lapinmaan suuriruhtinas, Kalevan ja Pohjolan isäntä”, mikä myös on jäänyt elämään.”

Kuninkaalle oli tarjolla todella oivallisia titteleitä!

Yritin muistella kuninkaalle harkittua lempinimeä ja mieleeni tuli vain Urho I. Hupaisaa. Elin pitkään maassa, jossa presidenttinä toimi Kekkonen.

Kysyin puutarhurilta, murtaudutaanko Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan ja hän mainitsi, että lähiseudun pojat kiipesivät aidan yli ja pelasivat jalkapalloa keräkaaleilla. Paheksuin tietenkin, mutta melkein nauroin.

Alueen kiehtova historia:

https://www.luomus.fi/fi/kumpula/puutarhan-historiaa

Taiteiden yö to 25.8.2016

Torstaina Helsingissä vietetään Taiteiden yötä. Säätiedotuksen mukaan klo 16 sataa, sataa ropisee paljon ja klo 18 hieman vähemmän.

Ystäväni totesi puhelimessa, että hänen pitää syödä jotain töissä, jos menemme syömään myöhemmin illalla. Huomaavaisesti neuvoin hänelle, että voileipä ja juurespala -yhdistelmä on sopiva välipala ja ”nykyisin suositaan tuota smoothieta”. Hän nauroi ja totesi smoothien sopivaksi vaihtoehdoksi.

Töissä kuuntelin toisinaan huvittuneena, kun yläasteella oleville lapsille neuvottiin puhelun aikana, että ruokaa on jääkaapissa (eikä?!) ja/tai millä bussilla pääsee kotiin. Onneksi joku ymmärtäväinen vanhempi selitti minulle, että soitto oli vain lapsen tarve jutella vanhemman kanssa ja keskustelun aihe oli hölynpölyä. Ymmärsin tilanteen paremmin. Annan siitä huolimatta edelleen pyytämättömiä smoothieneuvoja. Hehee!

Designmuseo, Korkeavuorenkatu 23

  • vapaa pääsy klo 17 – 22
  • muotoilulegenda Eero Aarnion haastattelu klo 18, haastattelijana toimittaja Sami Sykkö

Espan lava, Pohjoisesplanadi 21

  • klo 16.30 –
  • maistiaisia Savoy-teatterin syksyn ohjelmasta

Kansalliskirjasto, Unioninkatu 36

  • klo 18 – 22
  • näyttelyitä, opastettuja kierroksia (ennakkoilmoittautuminen), konsertteja
  • Café Rotunda on auki klo 22 saakka

Meren elämät, Senaatintori

  • korealaistaiteilija Choi Jeong Hwanin muovipusseista asukkaiden avulla koostettu installaatio
  • nähtävissä 25. – 28.8.

Muista myös taiteilijan Happy Together – näyttely Kiasmassa.

Olohuoneklubi, Pieni Roobertinkatu 12

  • klo 21.45 – 22.15 Kalevauva
  • klo 22.15 yllätyspääesiintyjä

Kalevauva, joka ottaa sanoituksensa av:lta.

https://www.youtube.com/watch?v=ks9LswNrskk

Ooppera klo 22, Oopperankuja (suosikkini, mutta en tiedä, jaksanko raahautua paikalle)

  • klo 22 – 23 ulkoilmalavalla nähdään makupaloja kauden oopperoista ja baleteista
  • lipunmyynti palvelee klo 23 saakka ja tarjolla on rajallinen erä houkuttelevia yllätystarjouksia

Salainen puutarha, Kaartinkatu 48 (Hietalahden hallin takana)

  • klo 16 – 23:30
  • taianomainen keidas Kaartin lasaretin sisäpihalla
  • yksisarvinen, satujen maailma, ilma-akrobatiaa jne.
  • visualisti Elina Ahonen ja Juhlaviikot, yhteistyössä Kansallisoopperan ja -baletin kanssa

 

Tasan neljä kuukautta jouluaattoon, joten toivotan hyvää huomista Taiteiden yötä ja melkein-pikkujoulua!

 

 

Työnhakumeriittejä

Tein uudelleen työvoimatoimiston sivulla olevan soveltuvuustestin ja olen vastausteni perusteella edelleen tieteellinen ja taiteellinen.

http://www.mol.fi/avo/avo.htm

Tieteelliset eli I-tyypin ihmiset ovat kriittisiä, eritteleviä, älyllisiä ja loogisia. He ovat uteliaita ja haluavat ymmärtää ilmiöiden syitä ja löytää ratkaisuja ongelmiin. He arvostavat tiedon hankkimista ja opintoja. He ovat itsenäisiä ja haluavat usein työskennellä yksin omaan tahtiinsa. He ovat kiinnostuneita teoreettisista ja soveltavista tieteistä ja hakeutuvat etenkin tutkimus- ja tuotekehittelytehtäviin.

Taiteelliset eli A-tyypin ihmiset ovat taiteellisia ja luovia. He pitävät tehtävistä, jotka antavat mahdollisuuden ilmaista itseään ja käyttää mielikuvitustaan. He ovat omaperäisiä, itsenäisiä ja emotionaalisia. He eivät pidä rutiinityöstä ja tiukoista säännöistä. He suuntautuvat taiteellista ilmaisua tai tulkintaa vaativiin tehtäviin.

Kolmantena vahvana puolena oli C eli systemaattinen. Uskottavaa, koska hyvä organisointikykyni on todettu useissa tutkimuksissa.

IA-koodille ominaisia tehtäviä ovat esim. luova tiedeperustainen suunnittelu-, kehitys- ja tutkimustyö

AI-koodille ominaisia tehtäviä ovat esim. taiteellinen toiminta, johon sisältyy tieteellisen tutkimuksen tuloksia, teoreettisia perusteita tai teknillistä suunnittelua, esim. rakennustoiminnan, esinesuunnittelun, muodin, näyttämötaiteen ja kirjallisuuden alueilla.

Sopivia vaihtoehtoja ovat mm. kirjailija, maisema-arkkitehti, arkkitehti, dramaturgi, kielenkääntäjä, sisustusarkkitehti, tiedottaja, elokuvaleikkaaja, AD, ohjaaja ja toimittaja.

Minulla on nyt kätevästi noin kuusi ja puoli kuukautta aikaa opiskella esimerkiksi arkkitehdiksi…

Sprechen Sie Deutsch?

Vanhemmille vinkki: suostutelkaa lapsenne opiskelemaan saksaa, koska todella moni suomalainen uskoo osaavansa hyvin tai erittäin hyvin englantia (osa saattaa erehtyä) ja saksaa puhuvia tarvitaan työelämässä.

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/kenenkaan-saksaa-puhuvan-suomalaisen-ei-pitaisi-olla-tyoton/wrCYwxW2

Olisikohan aika parantaa 1800-luvulla eli yläasteella ja lukiossa viiden vuoden aikana opiskelemaani kieltä?

Muistan lähinnä Top Secret -elokuvassa (1984) mainitun hapankaaliosuuden – ja tietenkin nahkahousut. Jos feikkilehmä käyttää niityllä kumisaappaita, niin kyseessä täytyy olla tasokas elokuva.

Ich habe Sauerkraut in meinen Lederhosen:

https://www.youtube.com/watch?v=2w_mBnzyVTg

Top Secret quotes:

http://www.imdb.com/title/tt0088286/quotes

Déjà vu – I’ll always remember you – ja sama tietenkin myös saksaksi.

 

 

 

Vallisaari ja lisää saitsua (virallinen termi)

Kävimme maanantaina 15.8. aurinkoisessa Vallisaaressa Suomenlinnan vieressä.

Historiallinen sotilassaari on avattu tänä vuonna yleisölle ja toukokuun puolivälistä lähtien paikalle on päässyt JT-Linen vesibussilla Kauppatorin Kolera-altaalta.

Odotin ystävääni Havis Amandan patsaalla ja kiertelimme jonkin aikaa Kauppatorilla. Jonotimme klo 11:30 lähtevään Vallisaaren ja Suomenlinnan alukseen, kun huomasimme, että laivaan menevillä ihmisillä oli lippuja. Kuvittelimme, että liput ostetaan laivasta.

Kiirehdimme jonon takana olevalle lippukioskille, ostimme seitsemän euroa maksavat liput ja ehdimme laivaan. Onnistuimme saamaan kansipaikat ja ihailimme laivamatkan aikana mm. Lonnan saarta, jonka ohitimme. Saari on avattu yleisölle kesällä 2014. Pienellä saarella on suosittu ravintola ja vohvelibaari.

Vallisaaren alus ei pysähdy Lonnassa.

Saarihyppely eli island hopping

Samalla seitsemän euron meno-paluulipulla voi matkustaa Vallisaaren kautta Suomenlinnaan ja edelleen Lonnan kautta Kauppatorille. Vähintään kaksi tuntia kannattaa varata sekä Vallisaareen että Suomenlinnaan. Lonnan saaren näkee tunnin aikana.

Vallisaari

Laivamatka vehreään Vallisaareen kesti 20 minuuttia ja ihailimme jo mereltä kaunista punatiilistä rakennusta, vanhaa luotsitaloa.

http://vallisaari.fi/

Saarella on hyvät hiekkatiet ja osa alueista on suljettu. Suojellun luonnon ja mahdollisen räjähdysvaaran vuoksi kannattaa pysyä kulkuväylillä. Tulenteko, kaivaminen ja yöpyminen on saaressa kielletty. Koirat ovat tervetulleita, mutta ne pidetään kytkettyinä. Lastenvaunujen kanssa onnistuu liikkuminen jyrkähköistä ylämäistä huolimatta.

Ihailimme upeita, kallioillakin kasvaneita saniaisia, saaren lampia (opasteen perusteella kolmea lampea, joista laivat hakivat aikoinaan vettä) ja upeaa lehmuskujaa, joka oli osa venäläisten rakentamaa puistoa 1860-luvulta.

Saaressa on paljon tervaleppiä, joissa punkit eivät majailekaan, kuten mummi aikoinaan kelpo kansanperinteen mukaisesti opetti. Puutiaiset väijyvät verisaalista aluskasvillisuudessa. Puutiaisten määrä on lisääntynyt lemmikkikoirien määrän kasvaessa, totesi Oulun yliopiston hyönteistutkija Juha Itämies.

Monet ruohokattoiset pyöreät rakennukset muistuttivat mielestäni hobbitien sympaattisia asuntoja.

Aleksanterin patterin portaiden kohdalla jänistin (citykaneilin?) rapakuntoisena ja jäin istumaan aukiolla olevaan pöytään. Ystäväni noustua portaat tasanteelle ja kerrottua minulle näkemästään lammesta ja maisemasta jätin käsilaukun hänelle ja pakotin itseni nousemaan portaat. Olin vielä heikossa kunnossa kuumeen jälkeen, joten portaiden nouseminen epäilytti, mutta onnistui kuitenkin hyvin. Pääsin ihailemaan upeaa maisemaa, Suomenlinnaa, jota erottaa Vallisaaresta Kustaanmiekan salmi ja viehättävän lammen lumpeenlehtiä.

Vallisaaressa on vohvelikahvila, jossa kannattaa käydä. Me emme kiinnittäneet huomiota siihen, missä kahvila on ja kiersimme Aleksanterin kierroksen ihmetellen, missä kahvila piileskelee. Ei piileskele, vaan majailee Torpedolahdella, jonne on selkeä viitotus. Me suuntasimme ajoissa paluulauttaan, joka lähtee aina kymmentä vaille ja jätimme kiertämättä ns. vohvelikahvila-alueen. Nyyh.

Laiva palasi Kauppatorille Suomenlinnan Tykistölahden kautta ja merimatka kesti 30 minuuttia. Jälkiruoaksi haalimme torilta mustikoita ja oransseja ruotsalaisia luumuja.

Kävimme lounaalla italialaisessa Taverna Vaelsassa, Pohjoisesplanadi 9 -osoitteessa. Monipuolinen salaattipöytä, erittäin hyvää leipää, katkarapupastaa ja Margherita-pizzaa ja mikä tärkeintä – hyvännäköinen ja kohtelias italialainen tarjoilija. Tätien silmät lepäsivät.

Yläkerrassa on viihtyisä ravintola, josta on viehättävä näköala merelle ja Kauppatorille.

Vaelsa sai nimensä ravintoloitsija Paola Chiodon tyttärien, Valentinan, Elisan ja Sandran mukaan.

Tiistaina hematologi

Olen nykyisin ajoissa joka paikassa, mutta en ottanut huomioon jumittavaa aamuruuhkaa ja ilmoittauduin sairaalaan kaksi minuuttia minulle varattua aikaa myöhemmin. Laite ohjeisti minua ilmoittautumaan infoon, jossa ei ollut ketään sillä hetkellä. Kiirehdin odottamaan vastaanotolle pääsyä ja kävin sanomassa sairaanhoitajalle, ettei ilmoitusvimpain huolinut ilmoittautumistani. Hän merkitsi ystävällisesti, että olen paikalla.

Tapasin hematologin, joka on hoitanut minua viime aikoina. Kerroin ikävistä nivelsäryistä ja naurettavasta kankeudesta aamulla. Pakollinen silmätippojen tiputtaminen on haasteellista jäykkien sormien vuoksi. Silmät ovat hankalat ja niitä pitää kostuttaa todella usein Oculacilla. Vaihtelen silmätippoja ja käytän myös Systanea ja Bepanthenia. Loputon juominen on välillä haasteellista. Mainitsin, että kuume heikensi kuntoani ja väsyin jo kävellessäni (täysin naurettavat) kaksi ja puoli kilometriä.

Kuumeeni syy ei selvinnyt. Tarkemmat tutkimukset olisivat olleet hematologin mukaan kalliita ja turhia. Hän oli tyytyväinen siitä, etten sairastunut keuhkokuumeeseen.

Kysyin, mitä nivelröntgeneistä selvisi ja hän luki minulle toisen lääkärin kommentit. Luut ovat kunnossa, mutta nivelissä on raihnaisuutta. Jään odottamaan tarkempaa palautetta hematologiselta osastolta.

Maksa-arvot ovat onneksi kunnossa, mutta munuaiset hylkivät allogeenista siirrettä aiempaa enemmän. En ilahtunut nykyisellä kolmen litran vesiryyppäämisellä.

Sokeriarvoni ovat pitkällisen kortisoninkäytön jälkeen kohonneet ja tiedossa on ruokavalion keventäminen (en halua diabetestä!) ja enemmän liikuntaa. Liikuntakommentti tuntui hupaisalta, kun olin keväällä niin kipeä, että käveleminen sattui jalkapohjan niveliin.

Tähtään nyt maratoniin kesällä 2017 vai olisikohan triathlon parempi vaihtoehto? Hehee! Yritin anemiavaiheessa hölmöillä ja juosta bussiin vuosia sitten ja olen edelleen tyytyväinen siitä, etten räpsähtänyt turvalleni maahan huterien jalkojeni ja koomisen kuntoni vuoksi.

Hematologi vähensi Sandimmunia niin, että saan jatkossa 0,2 millilitraa aamulla ja illalla eli vähennystä tehtiin 0,2 millilitraa päivässä. Uusi riski maksan käänteishyljinnälle, vaikka maksa-arvot ovat nyt kunnossa. Lääkäri lohdutti, että maksaa voidaan nykyisin hoitaa täsmälääkkeellä eli ei enää turvonnutta Jabba the Hut -päätä ja -kaulaa Medrol-kortisonin vuoksi. Hurratkaa, tytöt ja pojat, hurratkaa!

Hydrocortisonia otan jatkossa 5 mg päivässä aiemman 10 mg ja 5 mg -vuorottelun jälkeen.

Vatsanapin voin ottaa joka toinen aamu, koska saan enää pieniä kortisoniannoksia.

Infektioriski on tietenkin edelleen voimassa hyljintälääkityksen vuoksi ja nivelet keljuilevat.

Valaviria otan enää yhden napin päivässä eli tiedossa myös herpes- ja vyöruusuriski. Ei toivottavasti kumpaakaan, jos saan valita. Vyöruusu oli erittäin tuskallinen vaihtoehto.

Hematologi jatkoi sairauslomaani helmikuun 2017 loppuun. Olen ollut siinä vaiheessa yli viisi vuotta sairauslomalla. Enpä arvannut tulevaa kestoraihnaisuuttani, kun sain diagnoosit aivoaneurysmasta ja myeloomasta lokakuussa 2011 vuosikausien sairastelujen jälkeen.

Päätin käydä poliklinikan jälkeen Hakaniemen torilla, valitsin bussin 502 ja jäin pois Toisella linjalla. Torilla tulin katumapäälle, valitsin ratikan 7B ja suuntasin Kauppatorille.

Suomen Pankin rahamuseossa, Snellmaninkatu 2, on 30-luvun lama -näyttely, joka vaikuttaa erittäin kiinnostavalta.

Tutustu näyttelyyn virtuaalisesti:

http://www.rahamuseo.fi/vaihtuvat_nayttelyt/1930-luvun-lama/fi/

Kellohalli-lounas ja ihana dobermanninpentu

Ehdotin tädillemme lounasta tänään Kellohallissa Teurastamon pihassa, mutta hän ei ehtinyt töiltään paikalle.

Suuntasin Teurastamoon ja tapasin pihalla liikuttavan suloisen Max-nimisen dobermanninpennun, joka halusi tulla tervehtimään. Sain luvan silittää 9-viikkoista pentua ja juttelin hetken ajan Maxin emännän kanssa. He olivat valinneet poikakoiran kymmenen pennun joukosta ja löytäneet aivan ihanan vaihtoehdon, jolla oli söpön JÄTTIMÄISET tassut ja liikuttava into tutkia kaikkea mahdollista. Pennun pää oli useita kertoja ostoskassissani. Minua huvitti, mutta emäntä tietenkin esti pentua penkomasta. Ilahduttava tapaaminen!

Lapsuuskodissani oli ruskea luppakorvainen Oula-dobermanni, jolla oli typistetty häntä. Onneksi kyseisestä typistämisjulmuudesta on luovuttu vuonna 1996 ja Suomessa syntyneillä dobermanneilla on onneksi nykyisin häntä tallella. Korvien typistäminen on ollut kiellettyä vuodesta 1971 lähtien, mutta Oulan isän korvat olivat vielä typistetyt. Korvien typistäminen oli kuulemma hyvä vaihtoehto luppakorvaisten koirien toistuvien korvatulehdusten kannalta, mutta mielestäni teko on kaamea ja kivulias toimenpide eläinparoille.

Valitsin Kellohallin buffetista kasvissalaatin eli lituskaisia herneenpalkoja, punaista paprikaa ja mungpavun ituja salaattisekoituksen lisäksi ja sain pyynnöstäni grillatun ja viipaloidun kanan rintafileen. Kastikevaihtoehtoja oli neljä ja päädyin Kellohallin ranch -versioon. Leipäpiste oli salaattipaikan lähellä ja vesipiste oli toisella puolella salia.

Kiinnostava ravintola ja hyvä lounasvaihtoehto, mutta olisi tietenkin ollut mukavaa saada seuraa.

Tulvineiden ja kiinni olevien wc-tilojen vuoksi koiransilityskädet jäivät pesemättä ennen ruokailua. Ei minulla ole tietenkään mitään äärettömän söpöä ja herttaista Maxia vastaan, mutta infektioriskin vuoksi tuollaiseenkin on pakko kiinnittää huomiota. Mungpavun idutkin olivat riski, mutta toivottavasti pysyn terveenä.

Tartuntariski on AINA olemassa eli toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät yskiä kyynärtaipeeseensa eivätkä ilmaan tai kämmeneensä, josta pöpöt leviävät joka paikkaan. Toivoisin myös, että kaikki pesisivät kätensä säännöllisesti ja jättäisivät kättelemättä etenkin infektioalttiit verisyöpäpotilaat. Kättely on fiksu, kohtelias ja sivistynyt tapa, mutta suuri riski ihmiselle, jolla on naurettavan huono vastustuskyky.

Jänö-lippakioski, Museokatu 1 (Kansallismuseon takana)

Sipsikaljavegaanit ostivat kaupungilta 40 000 eurolla lippakioskin, jossa myydään tästä päivästä eli torstaista 18.8. lähtien mm. kahvia, vegaanisia hodareita, vihiksiä (eli vihannespiirakoita), nyhtökauraa ja irtokarkkeja.

Kioski toimii elokuusta lokakuuhun ja tavoitteena on olla arkisin auki aamusta iltaan ja viikonloppuisin snägäriruokaa tarjoten myöhään yöhön asti.

Lokakuun jälkeen kioskissa alkaa remontti, jonka aikana kioskiin rakennetaan grillikeittiö. Tavoitteena on, että remontti valmistuu jouluksi ja kioskilta voidaan myydä glögiä.

Nyhtökauraa myydään myös paketteina eli enää ei tarvitse lähteä kauppaan jonottamaan aamuseitsemältä.

Lyhennetty Urbaani sanakirja -lainaus:

Sipsikaljavegaanin perustelu vegaaniselle elämäntavalle ei siis ole terveydellinen tai muuten omaan kehoon tai egoon liittyvä vaan eettinen: syömisellä otetaan kantaa eläinten oikeuksien ja eettisen ruuantuotannon puolesta. Niin sipsikaljavegaania ei voida kutsua ortoreksikoksi eikä oman kehonsa palvojaksi vaan elämäniloiseksi nautiskelijaksi.

Pidän ideaa loistavana ja toivon, että vegaaninen lippakioski menestyy.

Collabro ja Stars (Les Misérables), vuoden 2014 BGT-voittaja (1:37). Tämä täti pitää etenkin keskimmäisestä pojasta, joka on niiiiin nätti.

https://www.youtube.com/watch?v=0I_Qbdn7kiw&list=RD0I_Qbdn7kiw

Oikeudenmukaisessa maailmassa synnyn – ja pysyn – seuraavassa elämässäni täysin terveenä ja kauniin tummahiuksisen tuomarin Alesha Dixonin näköisenä.

So be it.

 

Tähdenlentoja eli melkein kuin Tenavien suuri kurpitsa

Illan pimentyessä ja aamuyöllä on tiedossa taivaan täydeltä tähdenlentoja eli kannattaa valvoa yöllä katsomassa luonnon esittämää taidetta.

Ursan sivuilla kehotetaan pukeutumaan lämpimästi, joten näin toki teemme.

https://www.ursa.fi/index.php?id=8382

Malmin lentokentän mahdollisesti viimeinen lentonäytös

Malmin lentokentän funktionaalista tyyliä edustava terminaalirakennus täyttää joulukuussa 80 vuotta, joten kentällä järjestetään viikonloppuna 13. – 14.8.2016 juhlalentonäytös. Portit avataan klo 10.

http://www.malmiairshow.fi/index.php?id=2

Taivaalla lentää mm. Suomen ilmavoimien taitolento-osasto Midnight Hawks neljän koneen voimin ja Hornet-hävittäjä, jota lentää Karjalan lennoston majuri Ville Hirvonen.

Viime vuonna lentonäytöstä seurasi kentältä lähes 40 000 ihmistä – ja me lähiseudun innostuneet asukkaat. Meille kerrotaan etukäteen tapahtumasta huomaavaisesti tiedotteella ja minä ihailen upeita lentoja ikkunastani, kuten aiempinakin vuosina. Tänään katselin lentonäytökseen harjoittelevan hävittäjälentäjän lentoa ja kuuntelin koneen aiheuttamaa jylinää, jota kissat eivät arvostaneet. Tärkeä tieto.

Viikonlopun sääennuste näyttää harmillisen sateiselta, mutta toivottavasti sää muuttuu paremmaksi ennen näytöksiä.

Malmin lentoaseman Gate1-ravintolassa kannattaa käydä lounaalla arkisin klo 10:30 – 14. Ravintolasta voi ihailla kentällä olevia koneita.

http://gate1.fi/viikon-lounaslista/

Pyydän, että allekirjoitat adressin Malmin kentän suojelemiseksi ja pitämiseksi lentokenttänä

http://www.malmiairport.fi/mly/adressi/

Toivoisin, että Malmin lentokenttä pysyisi jatkossakin lennonharrastajien käytössä (ei, en harrasta tai tunne ketään, joka harrastaa) eikä muuttuisi 25 000 henkilön asuinalueeksi. Lääniä on muuallakin ja lentäjien vuoksi pääsemme usein näkemään kiinnostavia pienkoneita taivaalla.

HS 30.3.2016

Malmin lentoaseman ystävät ry:n mielestä Malmin lentoaseman tulevaisuus pitäisi panna uudestaan poliittiseen puntarointiin muun muassa siitä syystä, että se on päässyt Euroopan seitsemän uhanalaisimman kulttuurikohteen joukkoon. Kulttuuriperintöjärjestö Europa Nostra ja Euroopan investointipankki julkistivat valinnat toissa viikolla Venetsiassa.

Puolustajien mukaan kenttää ei pitäisi muuttaa asuinalueeksi siitäkään syystä, että se on arkkitehtonisesti ja luontoympäristöllisesti arvokas. Myös Museovirasto on ilmoittanut vastustavansa Malmin rakentamista.

Epäreilua, että Viikin koetilan lehmiä kiusataan

Pienkoneet taivaalla ovat ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin vaikkapa Viikin lehmien ruokapeltoja sottaavat satojen hanhien laumat, joita ei saa jahdata. En todellakaan halua hanhenpaistia, mutta toivoisin, että Viikin koetilan sympaattiset lehmät saisivat syödä ruokaa, jota hanhet eivät ole ikävästi sotkeneet. Jääkööt kertomatta, miten.

Ikävintä on, että lehmien rehupaaleja oli revitty ja niihin oli tungettu limsatölkkejä, jotka onneksi huomattiin eikä yksikään lehmä kuollut metallin raadellessa elimistöä. Harmi, että repimällä tuhotut rehupaalit joudutaan hävittämään ja koetilalle aiheutuu ongelmia ruokinnasta.

Toivon, että paalivandalismi loppuu ja sottaajat löytävät fiksumpaa tekemistä esimerkiksi uudelta nuorisotalolta. Mitään tiettyä tahoa en tietenkään mitenkään epäile. t. Paalihyppelijöiden ohi useita kertoja kävellyt

Puistosilta Viikin ja Kivikon välillä

Viikin ja Kivikon ulkoilualueita yhdistää 1.9.2016 avattava kevyen liikenteen puistosilta, joka ylittää Kehä ykkösen. Sillalle istutetaan erilaisia kasveja, joten kävelijä ylittää sillan istutuksia ihaillen. Ylikulku onnistuu jo nyt ja kävin äsken kävelemässä sillan yli.

Silta on kätevä ja näyttää varmasti todella hyvältä, kun pensaat ja puut ovat kasvaneet pituutta.

Tähdenlentoon ja miksei lentonäytökseenkin soveliasta musiikkia eli Leonard Cohenin Hallelujah:

https://www.youtube.com/watch?v=oIuCwnnDq8k

 

Yli 500 lukijaa

Joko WordPress höynäyttää minua pahasti tai blogiani on lukenut tähän mennessä yli 500 lukijaa. Luku on ilahduttava joka tapauksessa. Kiitos kaikille teille, jotka luette blogiani! Toivon, että ainakin tautisuusmaininnoista on jotain hyötyä.

Kirjojen palautus, antibioottikuuri ja kotiviikonloppu

Viime perjantain kotiinpaluun jälkeen vein kasan kirjoja kirjastoon ja maksoin myöhästymissakot. Helmet-verkkosivujen kautta maksaminen ei ole järjestelmävirheen vuoksi onnistunut moneen kuukauteen.

Kävin samalla apteekissa ostamassa neljäksi päiväksi tarkoitetun antibioottikuurin ja maitohappobakteereja sitruunaversiona.

Kotona tiskasin, pyykkäsin, siivosin, järjestelin ja vein parvekkeelle ennen sairaalareissua jättämäni roskapussin. Minua piinasi, että ystäväni joutui käymään sotkuisessa kodissani. Olin nuorempana erittäin siisti, mutta nykyisin pöytäni täyttyvät kirjapinoista.

Viikonlopun olin kotona. Olin uupunut useita päiviä sahanneen kuumeen jälkeen ja lepuutin särkeviä niveliäni.

Herttoniemeen

Maanantaina kävin Kakkugallerian leipomossa, Mekaanikonkatu 4 -osoitteessa ostoksilla ja ostin kolme leipää kolmella eurolla eli Primulan ja Salosen leipiä.

Suosittelen myymälää, jossa on usein hyviä tarjouksia, ystävällinen myyjä ja Kakkugallerian hyvännäköisiä täytekakkuja, pikkuleipiä jne.

Bussilla 79 pääsee melko lähelle yritystä, jossa toiminee myös ulkona olevien pöytien perusteella kahvio. Leipomo on auki ma – pe 7.30 – 17, la 9 – 14.

Jatkoin matkaa toisella 79-bussilla ja ostin aikaa ja arvoa HSL:n lipulle Herttoniemen metroasemalta.

Todellinen päämääräni oli K-supermarket Hertan piha, jossa myytiin Tammilehdon hyviä herneitä. Ostin samalla mustaherukkarasian.

Pistäydyin kaupan puolella, mutta päätin lähteä pysäkin suuntaan. Ovella minut pysäytti nuori nainen, joka halusi esittää minulle pari kysymystä. Tiedusteli myykö hän jotain vai kysyykö hän jotain. Hän kysyy. Hän kertoi lapsimorsianten vastustamisesta ja halusi minut lahjoittajaksi. Feissari… Kiitin tiedosta ja jatkoin matkaa. Hän totesi vielä, että minun pitäisi tukea tilannetta. Kaunis ajatus, mutta en erityisemmin pidä siitä, että feissareita on jopa kaupoissa. Haluan itse päättää tahon, jota tuen.

Palasin parilla bussilla kotiin ja pakastin ostamani leivät viipaleina. Kätevä ratkaisu laiskalle (suomennos: huonolle) kokille, kun leivän voi sulattaa paahtamalla.

Tiistaina uusi kirjastokäynti

Tiistaina kävin kirjastossa eli raahasin itseni jälleen korvasta liikkeelle.

Lähetin ystävälleni viestin ja ehdotin kävelyretkeä keskiviikkona Munkkiniemestä Gallen-Kallelan museoon. Hänellä oli muuta menoa, joten menemme vasta torstaina.

Edellisen vastaavan kävelyreissun tein peruukkivaiheessa ja nostin ennen tuulisia siltoja peruukin kassiin, koska irtohiusten sukeltaminen merestä ei erityisemmin inspiroinut.

Käytetyt tai ”käytetyt” peruukit uusille potilaille?

Todella moni syöpäpotilas jättää yhteiskunnalta saamansa kuuman ja tukalalta tuntuvan keinohiusperuukin käyttämättä ja käyttää huiveja tai pipoja päätä lämmittämässä. Olisi hyvä, jos lähes käyttämättömiä ja tietenkin pestyjä peruukkeja voisi välittää niitä tarvitseville ylimääräisiksi peruukeiksi esimerkiksi Syöpäyhdistyksen kautta.

Minä ostin itselleni peruukin ja käytin syksyllä tummempaa peruukkia ja keväällä ostamaani vaaleampaa versiota. Ilahduttavaa vaihtelua!

Pipo, huivi tai huppu

Minulla oli liuta erilaisia pipoja ja huiveja – ja onnistuin kadottamaan ne kaikki jonnekin muutama vuosi sitten. Mietin, veinkö ne Fidaan, annoinko liudan käyttämättömiä ja tietenkin pestyjä pipoja sairaalaan lahjoitettavaksi muille potilaille vai heitinkö pipokassin vahingossa roskikseen? Ei aavistustakaan. En tehnyt heikossa kunnossa ollenkaan muistiinpanoja, koska päivät menivät lähinnä nu(-o)kkuessa.

Paleluvaiheessa ostin KappAhlista aamutakin, jossa on huppu, koska kaljua päätä paleli koko ajan ja pidän hupuista enemmän kuin päähineistä. Väitän, etten näe tai kuule mitään, jos minulla on pipo. Jostain hämmästyttävästä syystä kukaan ei usko väitettäni.

Kaljuna ostin itselleni pannan, jossa on otsahiukset. Kätevä ratkaisu talvella, kun käytetään päähinettä. Toisaalta en tainnut kertaakaan käyttää kyseistä pantaa. Vinkki muillekin esimerkiksi syövän vuoksi kaljuuntuneille, jotka kaipaatte otsahiuksia.

Keskiviikkona verikoe, reumaröntgen ynnä huvittelua

Eilen oli vuorossa verikoe- ja röntgenkuvapäivä. Paasto 10 – 12 tuntia (käytännössä meni ruuhkan vuoksi 14 tuntia) ja kaksitoista putkea verta terveyskeskuksessa. Mukana oli mm. kilpirauhaskoe, joka tehdään allogeenisille potilaille tasaisin väliajoin, koska siirto nostaa todennäköisyyttä kilpirauhasongelmiin.

Ystävällinen nuori hoitaja, joka otti taitavasti näytteen. Jostain merkillisestä syystä kyynärvarsi kipeytyi eli ehkä 12 näytettä oli liikaa kyseiselle kädelle ja kapeille verisuonille. Ennätykseni oli jossain tautivaiheessa 24 näytettä. Joltain potilaalta otettiin Meilahden hoitajan mukaan 45 näytettä eli nyyh, hävisin kilpailun.

Jatkoin terveyskeskuksesta bussilla keskustaan ja nelosen ratikalla edelleen Meilahteen, jossa suuntasin röntgenkuviin. Minulta kuvattiin lonkat ja lisäksi polvet, jalkapöydän luut ja kämmenet parilla eri tavalla eli tehtiin reumakoe yliliikkuvien nivelten vuoksi. Saan tietää tuloksen ensi tiistaina, kun tapaan hematologin. Reumaa ei onneksi verikokeiden perusteella ole.

Suuntasin nelosratikalla Stockalle ja ostin eteisaulasta jäätelöpurkin, johon pyysin hasselpähkinää ja vaniljaa. Hyvää jäätelöä, mutta minulle ei maistunut, joten puoli purkkia jäi syömättä. Kuka käski ahnehtia kaksi vaihtoehtoa…

Sivistyksen paikka eli suuntasin naurettavan väsyneenä Helsingin kaupunginmuseoon, Aleksanterinkatu 16 -osoitteessa ja kävin neljännessä kerroksessa katsomassa ruuhkaisen Museum of Broken Relationships -näyttelyn.

Kertomukset tekivät niin pahaa, että luin vain osan tarinoista. Pariskunta yritti saada yhteisen lapsen hedelmällisyyshoitojen avulla ja miehellä oli jo toinen suhde siinä sivussa. Hyi yäk.

Esillä oli aina jokin esine ja siihen liittyvä tarina englanniksi, esimerkiksi hääpuku, pehmolelu, kori jne. Yhteinen lapsi -tarinan symbolina oli meikkipussi, jossa oli raskaustesti.

Oletan, että näyttelyn opaskirjassa englanniksi olleiden tarinoiden tekstit oli käännetty suomeksi.

Ideaalimaailmassani ihmiset menevät naimisiin nuorina ja elävät onnellisina, tyytyväisinä ja uskollisina yhdessä koko elämänsä. (En ikävä kyllä minä, mutta ne muut!)

Särkyneistä parisuhteista kertova näyttely päättyy 11.9.2016 ja on avoinna ma – pe klo 11 – 19 ja la – su klo 11 – 17. Remontoidun ja keväällä avatun rakennuksen kesäiset vesivahingot on saatu korjattua eli rakennus on jälleen kunnossa ja mielenkiintoinen kohde.

Ostin museokaupasta kalossia esittävän Nokia-aiheisen postikortin, jonka lähetin isäpuolelleni.

Museokaupan myyjän mukaan rikkoutuneista parisuhteista kertova näyttely on hyvin suosittu harvinaisempien museovieraiden eli nuorten mielestä. Mielestäni ymmärrettävää, koska he ovat selvästi kohderyhmää.

Kauppatorilta ostin pari litraa karviaisia, matkustin ruuhkaisella ratikalla nro 2 Mikonkadulle ja jatkoin bussilla kotiin nukkumaan.

Torstaijalostusta ja tilkkaset elvykettä

Tänään tapasin ystäväni Munkkiniemessä ja kävimme nauttimassa tilkkasen elvykettä (lähde: Calamity Jane, Lucky Luke) erittäin hyvässä ja viihtyisässä Veggie-kahviossa, Munkkiniemen puistotie 22 -osoitteessa (Munkkiniemen puistotien ja Laajalahdentien risteys).

Lounastarjoiluna oli myöhemmin kasvispihvejä, mutta me päädyimme kasvispiirakanpalasiin. Valitsin feta-pinaattipiirakan, jossa oli myös mm. tilliä ja (komea!) tarjoilija toi valitsemamme viipaleet lämmitettyinä pöytään. Onnistunut valinta ja kaunista Munkkiniemeä oli mukavaa katsella ikkunasta.

Bonuksena paikassa: siisti wc, jossa oli mietelause -wc-paperia. ”Rakkaus on kuin pyykit ja tiskit, ne ei lopu koskaan.”

Kuvia Veggiestä. Kannattaa ehdottomasti käydä!

https://fi.yelp.fi/biz/veggie-helsinki

Kävelimme aurinkoisessa säässä, vaikka sateella uhkasivat, mutta onneksi huijasivat, aiemman Koneen konsernihallinnon rakennuksen (muutto Espoon Keilaniemeen 2001; yrityksen pääkonttori on Munkkiniemen kartanossa) alitse ja jatkoimme ruohokenttien välissä kulkevaa kävelytietä pitkin Gallen-Kallelan museoon. Kävelytie oli asfaltoitu. Mielestäni kuljin koko matkan kolme vuotta sitten hiekkatietä pitkin. Tosin kävelin hieman eri reittiä, mutta SILTI.

Perille museoon on selkeä viitotus kävelijöitä opastamassa.

Nousimme katsomaan kalliolta merenrantaa ja veneitä, palasimme kävelytielle ja ylitimme hauskan, huojuvan sillan, johon meri läikytti vettä. Kengät pysyivät onneksi kuivina.

Lyhyt kävelymatka tuntui mielestäni viime viikon väsyttävän kuumeen vuoksi naurettavan pitkältä, mutta istuimme hetken penkillä ja ihailimme siltaa ja ilahduttavasti kahisevaa kaislikkoa.

Nousimme uuden mäen, kävelimme vähän aikaa ja vuorossa oli seuraava hauska silta meren ylitse.

Nousimme 2,4 kilometrin kävelyn jälkeen pihapiiriin menevän mäen ja joimme Tarvaspää-kahviossa uudet tilkkaset elvykettä. Rakennus oli kaunis, merinäköala oli ilahduttava ja henkilökunta oli hyvin ystävällistä.

Gallen-Kallelan pariskunta asui aluksi rakennuksessa ja muutti vasta myöhemmin galleriaksi rakennettuun kauniiseen museorakennukseen. Rakennus on 1850-luvun kalamajasta 1860-luvulla laajennettu ja koristeltu ja tarjolla on huikea merimaisema!

Rakennuksen yläkerrassa on kahvion ja museon toimistot. Varmistin tiedon kahvion henkilökunnalta.

Siivous- ja järjestelyneurootikkona totean, että kahvion valikoima oli laitettu niin kauniisti tarjolle, etten olisi muuttanut minkään tuotteen paikkaa.

Pidin etenkin istumapaikastamme sohvaryhmässä, kauniin huurteisesta lasia olevasta vesikarahvista ja ikkunasta näkyvistä pihlajanmarjoista.

Mielestäni ravintola on hyvä hää- tai juhlapaikka.

http://www.tarvaspaa.fi/

(Saattaa olla mahdollista, että suljen jokaisella Meilahden sairaalakäynnillä kaikkien Kolmiosairaalan aulan vaatekaappien auki repsottavat kaapinovet, koska ne näyttävät siivottomilta. Ovi PITÄÄ sulkea, kun vaatteet on otettu kaapista. Ehdottomasti.

Soitin joskus sisarelleni aulasta ja hän kysyi, mikä piipittää taustalta. Ne kaapit tietenkin! Syytön minä olen niiden piipittämiseen. Ihan syytön. Syytön!

Jätän sentään rauhaan ns. kahvioaulan avoimena retkottavat keltaiset kaapit, vaikka ne riipivät ankarasti sieluani.)

Gallen-Kallelan museon näyttelynä oli Malmin madonna eli maalaus, joka esitti Axel (Akseli, ehdottomasti Akseli) Gallénin Mary-vaimoa Marjatta-vauva käsivarsillaan.

Maryn huomenlahjaksi saama rannerengas päätyi Laajalahden pohjamutiin. Joku sukeltaja voisi huomaavaisesti tehdä sankariteon ja pelastaa rannekorun museolle.

Näyttely jatkuu 4.9.2016 saakka ja paikalle kannattaa ehdottomasti kävellä viehättävää reittiä Munkkiniemestä.  Museo on avoinna päivittäin klo 11 – 19. Paluumatka kannattaa tehdä samaa kaunista kävelytietä pitkin, koska ankeus, karuus ja Turuntie-meteli asuvat toisessa suunnassa.

Gallerian seinällä oli taiteilijan piirros kolmannen luokan junamatkalta Malmilla. Piirros, jossa juotiin ja voitiin navakasti huonosti, pätee mielestäni edelleen mm. kyseisellä alueella, jossa olin nuorena töissä.

Vuonna 1907, noin 42-vuotiaana Axel Gallén suomensi nimensä Gallen-Kallelaksi. (Wikipedia)

Kiinnitimme kumpikin huomiota pariskunnan häämatkaan, jossa pariskunta matkusti mm. Kemiin. Morsian pitää ehdottomasti viedä aurinkoiseen Rivieraan eikä mihinkään kylmään Kemiin palelemaan! Tämä ei missään nimessä ole Kemi-kritiikkiä, vaan lämpimän alueen suosimista. (Kemin upea Lumilinna olisi mielenkiintoista nähdä.)

http://www.gallen-kallela.fi/nayttely_tapahtuma/malmin-madonna/

Kiipesimme torniin ja saatoin mahdollisesti piirtää kirjepaperille taide-elämyksen ja ripustaa työni katon nipistimiin roikkumaan. Kirjeen olisi voinut myös postittaa, mutta en keksinyt ketään rotanpäitä tarvitsevaa. Rotanpäät näyttävät suurien korviensa perusteella hiirenpäiltä, mutta ne ovat ehdottomasti rottia. Fakta.

Saatoin myös järjestää kirjepaperit siistiksi pinkaksi ystäväni ihaillessa kauniita maisemia. Hänkin kuuluu meihin Rekisteröimättömiin järjestelijöihin (ei ry), joten tekoni ei onneksi haitannut häntä. Hän suoristaa myös vaatepinoja liikkeissä, nostaa lattialle pudonneita vaatteita kaupoissa ja oikoo esitenippuja.

Kävelimme kiinnostavan näyttelyn kierrettyämme – ja hyvälle tuoksuvaa tervattua paanukattoa ihailtuamme – kansalaissodasta puhuen kävelytietä ja Turunväylän yli. Ei ollut nätti reitti, ei.

Valitsimme Meilahteen menevän bussin 206, koska Merihaan bussi 502 ajoi nenämme edestä.

Jäimme bussista pois Naistenklinikan luona ja etsimme ehdotuksestani Rivoli Meilahtea, joka on Stenbäckintie 9 -osoitteessa. Osoitteeseen rakennettiin uutta Lastensairaalaa, joten emme keksineet, miten ravintolaan pääsee. Emme järkyttyneet, koska saimme ihailla kadun toisella puolella olevia viehättäviä rakennuksia ja Romanian ja Saudi-Arabian suurlähetystöjä.

Jatkoimme bussilla 24 Lasipalatsin luo ja kävimme hyvällä lohilounaalla Virgin Oilissa, Mannerheimintie 5 -osoitteessa Kaivopihalla. Pidämme ravintolasta ja etenkin pizzoista, joihin emme tällä kertaa päätyneet.

Konserttipaikkahämäryys hieman häiritsee ravintolassa, mutta löysimme hyvän ja valoisan ikkunapöydän. Sain häneltä kissanhoitovara-avaimeni, kiitin häntä avusta ja seurasta ja lounaan jälkeen suuntasimme kumpikin kotiin.

Nordea

Nordea muistaa jatkossa monia pienituloisia asiakkaitaan:

  • kahden euron tilimaksulla/kuukausi
  • pahvisen tunnuslukukortin (aikoinaan henkilökunnan edustajana testaamani ja vilpittömästi rakastamani) katoamisella  eli älykännykästä otetaan tunnus jatkossa
  • yli neljän automaattinoston/kuukausi muuttamisella maksulliseksi eli ylimääräisistä nostoista saa maksaa jatkossa 40 senttiä kappaleelta

Mukavaa, jos ensimmäiset työkaverini saavat kyseisten muutosten perusteella pitää työpaikkansa konsernissa.

City Marathon la 13.8.2016

Urheilupuolelta pitää mainita Helsinki City Marathon, joka sulkee Baanan lauantaina 13.8. klo 16:20 – 21 ja vaikuttaa liikennejärjestelyihin.

Ystäväni S on juossut useana vuonna ja olin muutama vuosi sitten kannustamassa häntä Etelärannassa. Tosin hän huomasi minut ja huhuili, koska saatoin mahdollisesti selailla matkapuhelintani odottaessani näkeväni hänet. Vilkutin tietenkin reippaalle juoksijalle ja hänen isälleen.

Prom-laatua

Tähtiviulisti Pekka Kuusisto sai viime viikolla yleisön nauramaan Promissa Royal Albert Hallissa Lontoossa selittäessään, kuinka Venäjä oli aiemmin osa Suomea ja laulattaessaan yleisöllä heiluulia illlallaa -kertosäkeistöä Minun kultani kaunis on -laulusta.

Hauska idea. Olisinpa ollut paikalla!

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1470802800237

Ei niinkään mikään prinsessa, mutta melkein herne sängyssä

Kotiinpaluu maanantaina aamupäivällä oli teoriassa hyvä idea. Suuntasin suihkuun ja pesin hiukseni kuumeilun jälkeen. Nukuttuani päivystyksessä valvomisen jälkeen päiväunet mittasin iltapäivällä kuumeen, joka oli 39 astetta. Normaalilämpöni on kortisonin vuoksi 35,4 astetta, joten kuume todellakin tuntui.

Kolmetoistavuotiaana imuroin kotona kaksikerroksisen omakotitalon ja ihmettelin, kun olin niin väsynyt. Minulla oli kuumetta 39 astetta ja vuorossa oli Lastenlinna-käynti. Mitään hälyttävää ei onneksi löytynyt. Nuorena aikuisena olin kuntosalilla ja olo oli vetämätön, joten mittasin kotona kuumeen, jota oli 39,5 astetta. Kauas pois ovat kyseiset yltiöreippaat siivous- ja kuntosaliajat menneet.

Vaihdoin kissojen vesikuppeihin veden ja lisäsin niille kuivamuonaa. Latasin puhelimeni ja otin varmuuden vuoksi mukaani hammasharjan ja -tahnaa, kosteus- ja aurinkovoidetta ja vaihtovaatteet. Onneksi muistin pakata vara-avaimeni. En jaksanut tiskata, mutta nostin roskapussin parvekkeelle. Olin niin huonossa kunnossa, että istuin sohvalla nukahtamaisillani ja tuijotin eteeni. Jopa taksin tilaaminen tuntui rasittavalta.

Roskien vieminen oli ylivoimaista eli roskapussi jäi lähtiessäni parvekkeelle.

Taksi odotti jo kadulla ja olin klo 22 sairaalassa ja pääsin ilmoittautumisen jälkeen makaamaan päivystykseen kolmen hengen huoneeseen.

Minulle laitettiin käsivarteen antibioottitippa ja sain kuulla, että pääsen myöhemmin hematologiselle osastolle.

Jokainen hoitaja haluaisi laittaa tipan kämmenselkään ja kerron jokaiselle hoitajalle, ettei se onnistu. Yritetty on. Useita kertoja. Totean tässä yhteydessä, että pistäjiä on erilaisia – hyvinkin erilaisia. Tällä kertaa ei käynyt erityisen hyvä tuuri, vaikka hoitaja oli hyvin ystävällinen. Osastoaikana oli useita hyviä ja varovaisia pistäjiä.

Vaihdoin ”ihastuttavan” sairaalapyjaman päälleni sermin takana ja laitoin jalkaani valkoiset sairaalasukat.

Vaatteeni ja kenkäni pakattiin henkilökunnan edustajan toimesta osastoa varten muovikassiin ja allekirjoitin listan vaatteista. Arvoesineeni sain pitää, mutta allekirjoitin niistäkin paperin. Sain kopio itselleni. Alkuperäinen versio jäi vaatekassiin kiinni. En väitä, että vaatteiden viikkaaja oli polttanut tupakkaa. Hän saattoi tietenkin myös nukkua tuhkakupissa. Kiitos kaikille niille ja teille, jotka eivät polta tai valele päälleen Eau de Rupi’Connaa.

Oli karmeaa käydä käytävällä olevassa vessassa vain sukat jalassa.

Samassa huoneessa oli lähtöajasta jollekin osastolle huolestunut vanhempi rouva ja nuori mies, jonka hemoglobiini oli mielestäni kauhistuttava eli 59. Hän kertoi henkilökunnalle tekevänsä fyysistä työtä, mutta lyhytkin juokseminen hengästytti. Rispektiä hänelle käsittämättömästä kunnosta, kun tuollaisessa anemiassa onnistuu työnteko! En jaksanut jutella kummankaan heistä kanssa, koska olin niin heikossa kunnossa kuumeen vuoksi.

Hämmästyin, kun huoneeseen tuotiin kumpaakin sukupuolta. Minua tilanne ei häirinnyt, mutta olen aiemmin tottunut siihen, että huoneessa on vain naisia. Järkevä vaihtoehto on tietenkin laittaa molemmat sukupuolet samaan paikkaan täydessä päivystyksessä.

Omasta mielestäni olin hereillä koko ajan päivystyksessä, mutta hämmästyttävästi kello näytti kaksi tuntia enemmän, kuin aiemmalla kerralla… Kuume pysyi korkeana koko ajan. Kahden jälkeen aamuyöllä minut kuljetettiin sängyllä seitsemänteen kerrokseen Kolmiosairaalaan ja sain – ihanaa – oman kahden hengen huoneen ja rauhallisen nukkumapaikan ikkunan luota.

Hoitaja antoi minulle puhtaat valkoiset sylttysukat ja – ne käsittämättömän rumat – tohvelit. Huoneessa piti käyttää tohveleita, jotta lattiapöpöt eivät kiivenneet sänkyyn. Pudotin uupuneena aiemmin käyttämäni sukat lattialle, josta nostin ne seuraavana päivänä kylpyhuoneen lavuaarin reunalle, kunnes löysin viimein välitilasta pyykkikorin.

Olin tyytyväinen saadessani täyden metallisen vesikannun pöydälleni. Toisinaan minulle tuotiin hoitajien toimesta lähdevesipulloja. Huoneen vesihanasta ei saa ottaa juotavaa vettä infektioriskin vuoksi, koska suodatin voi olla likainen.

Käytin ensimmäisen vuorokauden ajan omia Oculac-silmätippojani, koska en huomannut pyytää osastolta tippoja.

Horkkapalelu jatkui. Olin haalinut itselleni päivystyksessä kolme valkoista froteepeittoa, jotka jäivät sängylle, jolla minut siirrettiin alakerrasta yläkertaan.

Pyysin hematologisella osastolla lisää peittoja mukavalta hoitajalta ja peittoja oli lopulta kuusi lilan pussilakanan lisäksi eli sininen lämmittävä kuitupeitto, kolme valkoista ohutta täkkiä, suuri froteinen peite ja pinon päällä vihreä-hopeinen avaruushuopa.

Korkean kuumeen vuoksi hampaani kalisivat peitoista huolimatta ja minulla oli todella kylmä. Nukuin katkonaisesti, mutta sain kuitenkin nukuttua useamman tunnin.

Prinsessa ja herne

Hans Christian Andersenin sadussa Todellinen prinsessa, jonka tunnen paremmin nimellä Prinsessa ja herne, linnaan saapuu tyttö, joka kertoo olevansa prinsessa. Kuningatar testaa häntä laittamalla hänen patjansa alle herneen ja patjan päälle (kadehdittavat!) 40 patjaa eli varmasti ihanan pehmeä sänky, jonka päälle kiipeäminen saattaa olla haasteellista. Aamulla prinsessa on nukkunut huonosti ja hänen selkänsä on kipeä eli hän on selvästi todellinen prinsessa.

Minulla ei ollut kuin yksi ainoa patja, mutta nukuin ihan yhtä huonosti, kuin taitavan tanskalaisen kirjoittajan herkkähipiäinen hahmo. (Tulitikkutyttö-kertomusta en enää voi lukea uudelleen, koska julma tarina palelevasta ja paleltuvasta lapsiparasta on niin surullinen.)

Labrahoitaja, aamiainen ja hematologi

Kahdeksalta aamulla oli vuorossa laboratoriohoitajan käynti ja verikokeiden otto. Seuraavana oli aamiainen. Lähihoitaja kävi huoneessani ja kysyi, mitä haluan syödä sairaalassa (kasviksia, kanaa ja kalaa, ei punaista lihaa) ja kymmenen aikoihin tapasin lääkärin.

Harjoitteleva hematologi tuli huoneeseen ja hänellä oli suusuojus, koska hänellä oli flunssaa tms. Listasin hänelle, mitä olen syönyt ja missä olen käynyt. En nyt ihan ulkomailla, mutta kävin Mustasaaressa silittämässä lampaita perjantaina. Kerroin, että annoin ylen kirsikat viikkoa aiemmin. Kerroin, että söin epäilyttäviä kotimaisia mansikoita pari päivää aiemmin. Kerroin, että söin kylmäsavulohta, jonka annoin ylen. Mietin jo, onko minulla listeria.

Kysyin hänen käydessään, voinko lähteä kotiin ja hän vastasi, ettei tänään. Jatkoin nukkumista ja palelemista. Olin tyytyväinen siitä, että kahdeksan tunnin välein vaihtuneet hoitajat olivat niin ystävällisiä.

Hauska nuori hoitaja kertoi syntyneensä samana päivänä kuin minä. Hymyilin ja totesin, että hän taitaa olla pari vuotta minua nuorempi, vaikka näin tietenkin, että hän oli huomattavasti minua nuorempi. Hän kertoi syntyneensä 80-luvun lopussa. Hymyilin ja kysyin, olenko hänen äitinsä ikäinen, mutta hänen äitinsä oli minua vanhempi.  Pidimme kumpikin Silvopleen kasvisruoista ja hän oli käynyt usein Mustasaaressa.

Lounas ei maistunut ja laturi lainaan

Lounas tuodaan huoneeseen klo 11, mutta Raviolin hyvältä näyttävä ruoka ei korkean kuumeen vuoksi maistunut minulle oikein minään päivänä. Pidin huvittavana lappua, joka oli suklaakiisselin päällä. Lapussa oli alleviivattuna ”ei punaista lihaa” eli ilmeisesti sain lihatonta suklaavanukasta. Maistoin ja jätin syömättä, koska kaikki maistui pahalta.

Sain osastolta lainaksi matkapuhelimen laturin, koska olin jättänyt oman laturini kotiin. Sisareni ehdotti minulle laturin lainaamista, kun lähetin tekstiviestin ja mainitsin akkuni hiipuvan. En oikeasti tullut edes ajatelleeksi, että tietenkin osastolla on lainalatureita. Syytän tässäkin kuumetta.

Kissanhoitaja asap ja lisää pötyä

Soitin lomalla olleelle ystävälleni, että olen sairaalassa ja hän kävi ystävällisesti hakemassa minulta vara-avaimen ja lupasi käydä huolehtimassa kissoistani. Olin iloinen siitä, että hän pystyi auttamaan minua.

Klo 16 tuotiin päivällinen, josta yritin syödä jotain, mutta kannoin lähes koskemattoman tarjottimen huoneen ja käytävän välissä olevaan tilaan. Tilassa on mm. henkilökunnan käyttämiä tarvikkeita (sideharsoja jne.) ja aiemmin etsimäni pyykkipussi.

Koomisinta on, että vara-avaimen hakenut ystäväni kysyi minulta huoneeni numeron soittaessani hänelle aamulla. Kävelin huoneeni ovelle ja kurkistin käytävään. Huoneeni ovessa oli jokin pitkä numerosarja, mutta ilmoitin ystävälleni, että vastapäisen huoneen numero on 11. Siinä vaiheessa katsoin sivulleni ja huomasin, että olen välihuoneessa ja 11 on oman huoneeni numero. Minua nauratti tilanne. Selitän äkillisen ääliömäisyyteni edelleen korkealla kuumeella.

Palatessani sängylleni huomasin, että sängyn yläpuolella on huoneen numero ja paikka, jolla olen eli 2. Enpä huomannut katsoa seinää, kun mietin huoneen numeroa. Kuumetokkuraisena olin vain tyytyväinen siitä, että joku kuljetti sängyn päivystyksestä hematologiselle osastolle, mutta numerot jäivät katsomatta.

Päiväni menivät sängyssä palellessa. Onneksi kuume laski päivällä alemmaksi ja sain luettua.

Kannettavaa sivistystä

Olin lainannut Merete Mazzarellan Illalla pelataan Afrikan tähteä -kirjan, jonka luin loppuun sairaalassa. Sama kirja oli näköjään myös osaston kirjahyllyssä. Pidän yleensä Mazzarellan elämää kuvaavista kirjoista. Lukiessani tätä kirjaa mietin, että en todellakaan haluaisi olla hänen omaisensa tai miniänsä, koska henkilökohtaisia asioitani reposteltaisiin julkisuudessa.

Kyseisestä kirjasta oli kohu jossain vaiheessa, koska joku toimittaja oli ottanut yhteyttä Mazzarellan entiseen miniään ja kertonut kirjasta. Mazzarella kertoi myöhemmin jonkin naistenlehden haastattelussa lähettäneensä miniälle sähköpostia ja pahoitelleensa tilannetta. Aiempi, ulkomaalainen ja ulkomailla asuva, miniä oli vastannut korrektisti, että hänelle kirjaa ei ole olemassa, koska hän ei ole koskaan lukenut kyseistä teosta.

En minäkään miniänä lukisi. Ymmärrän, että kirjailija haluaa kertoa kattavasti elämästään, mutta lähipiirin käsittely tuntui ikävältä.

Ihmettelin jossain toisessa hänen kirjassaan, kun hän kertoi käyneensä pankissa ja kuuli, kuinka jollain muistaakseni hänen ikäisellään ihmisellä ei ollut tilillä rahaa. Hän totesi, että onneksi hänellä ei ole tuollaisia ongelmia, vaan rahaa riittää.

Pyytämätön neuvoni kirjailijalle: toiselle, pienituloiselle vanhukselle voi antaa vähän suuremmankin setelin tuollaisessa tilanteessa. Hänellä ei välttämättä ole kotonaan edes ruokaa.

Feeling hot hot hot

Moraalisaarnan jälkeen totean, että kuume nousi jälleen tiistaiyönä. Klo 19 oli tarjottu iltapala, josta sain syötyä pyytämiäni päärynänviipaleita. Mandariininlohkot laitoin huoneessani olevaan minijääkaappiin ja jäähdytin kuumettani yöllä syömällä viileitä hedelmiä.

Mennessäni nukkumaan kuume oli hieman yli 37 astetta, mutta nousi yöllä 38,1 asteeseen. Hoitaja tilasi paikalle laboratoriohoitajan, joka otti minusta veriviljelyn. Jatkoin katkonaista nukkumista. Minun pitää juoda munuaisten käänteishyljinnän vuoksi vähintään kolme litraa päivässä ja juominen usein valvottaa, vaikka yritän juoda hieman enemmän ennen iltaa.

Keskiviikkona esitin uudelleen ”lähtisin tänään kotiin” – kommenttini sekä hoitajalle että lääkärille, mutta lääkäri totesi, että kuume nousi jälleen yöllä, joten jään sairaalaan. Antibioottitiputus jatkui.

Veriviljely jatkuu laboratoriossa useita päiviä, mutta mahdollinen bakteeri selviää yleensä päivässä tai parissa. Jatkoin nukkumista.

Tiputuksessa ilahduin siitä, että minut irrotettiin tippatelineestä heti tiputuksen jälkeen ja pääsin käymään suihkussa ilman telinettä. Riemastuin siitä, että kahden hengen huoneessa kylpyhuoneen oven sai lukkoon. Vastaavaa ylellisyyttä ei ollut allogeenisessa kantasolusiirrossa vastapäisellä osastolla, jossa suihkuhuoneen ovea ei saanut todennäköisesti turvallisuussyistä lukittua.

Ei reumaa, vaan yliliikkuvat nivelet

Torstaina olin täysin varma siitä, että pääsen kotiin, koska kuumetta oli yöllä enää 37,6 astetta eli mielestäni aika vähän. En päässyt, koska kuume nousi jälleen alemman päivälukeman jälkeen.

Nuori hematologi kävi huoneessani hoitajan ja kokeneemman hematologin kanssa. Jälkimmäinen totesi minulle, että olemme saman ikäisiä ja nuori hematologi pitää meitä vanhoina. (Tietenkin pitää, koska olemme hänen vanhempiensa ikäisiä tai todennäköisesti heitä vanhempia.)

Reumakokeeni tulos oli tullut, koska pyysin, että testi tehdään jo nyt jatkuvien nivelkipujeni vuoksi. Reumaa ei onneksi löytynyt. Toisaalta mummin sisarella oli erittäin paha ja niveliä vääntävä reuma, mutta verikokeista ei koskaan löytynyt tietoa reumasta.

Ikäiseni hematologi ruttasi jalkateriäni kivuliaasti ja vedin jalkani peiton alle piiloon. Lisäsin, että voin myös lukita itseni vessaan ja nauroin. Hän pyysi minua nousemaan istumaan ja tunnusteli kämmeniäni. Minulla on hänen mukaansa epätavallisen liikkuvat nivelet ikäisekseni. Hän totesi lähtiessään, että hänestä piti tulla reumatologi.

Sain vuosien tutkimisten jälkeen paheneviin nivelkipuihini analyysin: yliliikkuvat nivelet. Ei enää kortisonin aiheuttama raihnaisuus. Yliliikkuvien nivelien hoitona ovat fysioterapeutin ohjaamat kuntosalikäynnit lähimmässä terveyskeskuksessa ja niveliä tukevien lihasten vahvistaminen. Särkylääkkeistäkin on tietenkin apua.

Tiesin, että minulla on yliliikkuvat polvet, mutta en tiennyt tilanteen vaikuttavan jatkuviin ja kuumeen aikana paheneviin kipuihin.

Fysioterapeutti kävi luonani vähän myöhemmin ja suositteli minulle pilatesta ja vesijuoksua, koska uiminen tuntuu kertomani mukaan hankalalta rutikuivien silmieni vuoksi. Uimalasit auttavat silmäongelmiin. Mistähän löytäisin käänteishyljinnän kuivaamia silmiäni kätevästi uimisen aikana kostuttavat uimalasit?

Uimisessa ongelmana on myös, että haisen kolme päivää uinnin jälkeen kloorille, joka on harmillisen tarkan nenäni aiheuttama haittavaikutus.

Hän neuvoi, miten vahvistan sängyssä makaamalla sisäisiä vatsalihaksia kiskomalla napaa selkärankaan. Onnistui hyvin, mutta melko tärkeä hengittäminen mahdollisesti unohtui. Minun piti tehdä liikettä, hengittää ja lisäksi puhua hänelle. Hän neuvoi reisien vahvistamisen selinmakuulla eli taitan polvet ja laitan pallon koholla olevien polvien väliin puristeltavaksi. Pallona toimi taiteltu puhdas pyyhe. Ryhtiä saa parannettua seisomalla ja kääntämällä suorina olevien käsivarsien kämmeniä vartalon sivusta ulospäin. (Äärettömän selkeä selitys).

Vasenta käsivarttani, jonka olkapäälihas on revennyt, saan vahvistettua selinmakuulla sängyssä nostamalla käsivarteni pään taakse. Testasin. Sattuu.  Useamman lääkärin mukaan minulla on korkea kipukynnys. Unohdan väitteen, kun minuun sattuu. Hehe!

”Minua pidetään vankina seitsemännessä kerroksessa”

Ruoka ei edelleenkään maistunut ja sain luvan käydä kahviossa. Hoitaja toi minulle sievän pinkin aamutakin. Menin hissillä Kolmiosairaalan alakertaan ja jatkoin kahvioon.

Kaikki näytti kahviossa pahalta, joten ostin Ässä Mix -karkkipussin viereisestä kioskista. Kahvion monipuolisissa tuotteissa ei tietenkään ollut mitään vikaa, mutta minulla oli edelleen ruokahalu kateissa sahaavan kuumeen vuoksi.

Menin kolmannen kerroksen hematologiselle osastolle klo 14 aikoihin ja löysin suosikkihoitajani Miran. Hän keskusteli toisen henkilökunnan edustajan kanssa, joten odotin käytävässä. Koputin oveen, vein karkkipussin hänen pöydälleen ja pyysin, että hän soittaa seitsemänteen kerrokseen ja vaatii minut vapaaksi. Selitin, että minua pidetään siellä vankina eikä päästetä kotiin. Jostain kumman syystä hän ja hänen huonekaverinsa ja ovelle jäänyt henkilö nauroivat ehdotukselleni enkä päässyt pyynnöstäni huolimatta karkaamaan. Mira kiitti tuliaisesta ja kertoi, ettei hän ole vielä päässyt syömään. (Vääryys.)

Palasin osastolle. Mazzarellan jälkeen luin torstaina osaston kirjahyllystä Peter Maylen Hotelli Pastisin (kirja on minulla kotona, mutta vuosia on mennyt edellisestä lukemisesta), Tess Gerritsenin sairaaladekkarin Kohtalon lahjan (potilasrumihia sairaalassa) ja Eila Tiurin Lottana sotavankisairaalassa –teoksen, jossa hän kertoi työskentelystään Lappeenrannassa pikkulottana.

Iltapalan (klo 19) karjalanpiirakasta ja erikseen tarjotusta munavoista ilahduin, koska pystyn lopultakin syömään. Olin saanut pyynnöstäni lisäksi kuoritun (hematologisella osastolla kaikki kuoritaan potilaita varten) tomaatin. Olin tyytyväinen, kun pystyin syömään ja karjalanpiirakka maistui hyvältä. Mansikkakeittolasillinenkin oli hyvää.

En ole kertaakaan ostanut kotiin hyviä Valion marjakeittoja juotuani niitä litrakaupalla allosiirron aikana. Mielestäni oli mukavaa saada osastolla vaihtelua pyytämieni hedelmien, viilien ja juustoleipien jälkeen.

Ei verisuonia eikä verta

Perjantaiaamuna laboratoriohoitaja herätti minut. Heräsin yleensä ennen hoitajan käyntiä, kävin suihkussa ja pesin hampaat ja vaihdoin pyjaman. Tällä kertaa en onnistunut.

Ehdotin, että hän ottaa näytteen vasemmasta kädestäni, koska oikeassa oli kanyyli käsivarressa. Hän tempaisi kiinni vasemmasta kädestäni ja vahingossa satutti revennyttä olkapäätäni. Seuraavaksi hän laittoi käteeni sideharsorullan ja ruttasi yön aikana kipeytyneet sormeni rullan ympärille. Älähdin kivusta ja selitin, että vasen käsi on jo valmiiksi kipeä. Hän kiristi käsivarren siteellä ja totesi, ettei käsivarressa ole verisuonia. (Älä?)

Hän siirtyi oikeaan käsivarteen ja runnoi neulan verisuoneen ja lisäsi, ettei hänen kääntelemäänsä neulaan tule ollenkaan verta. Hrrr. Hän pakkasi tavaransa ja ilmoitti, että seuraava hoitaja tulee jatkamaan. Jostain syystä sanoin kiitos, vaikka harkitsin kirkumista.

Kävin vessassa ja pesin hampaat ja toivoin, että verisuoniini palaa johonkin mystisesti kadonnut veri. Seuraava laboratoriohoitaja kysyi, pettikö edellisen hoitajan selkä. Kerroin, että verisuoneni pettivät. Onneksi hän sai otettua helposti ja kivuttomasti näytteen.

Koko tilanne oli mielestäni masentava, joten soitin aikaisin heränneelle ystävälleni jo ennen yhdeksää eli virallisesti säädettyä rajaa (olen oppinut, että soitetaan vain klo 9-21), pahoittelin soittoaikaani ja kantelin. Hän oli kiltti ja ymmärsi tilanteen.

Aloitin Amy Tanin kirjan Keittiöjumala vaimo, mutta sain viimein luvan lähteä kotiin ja olin erittäin tyytyväinen.

Useiden päivien ”lähden tänään kotiin” -hypnoosini henkilökuntaa kohtaan oli lopultakin onnistunut – tai mahdollisesti kuumeeni oli laskenut riittävästi. Kuumeen syy ei selvinnyt tutkimuksissa eli kyseessä oli mahdollisesti jokin virus, koska minulla ei ollut mitään muita oireita.  Sain kotiin neljä päivää jatkuvan kolme nappia päivässä antibioottikuurin, jonka aloitin lauantaina.

Olin koko sairaala-ajan huolestunut kahdesta eläinsuojeluyhdistyksestä hakemastani kissastani, jotka ovat arkoja ja menevät sängyn alle piiloon, kun joku vieras tulee käymään. Nuorta hematologia huvitti hätäilyni, josta hän kuuli hoitajilta ja muistutan kuulemma hänen tätiään, joka hössöttää kissoistaan. (Kiitos.) Selitin, että mielestäni tuntui epäreilulta, että jo aiemmin kadulle hylätyt kissat ihmettelevät, missä olen. Kissat olivat allogeenisen siirron jälkeen puoli vuotta hoidossa, koska en voinut infektioriskin vuoksi pitää niitä kotona. Olin tyytyväinen hyvästä hoitopaikasta, mutta tuntui kurjalta, että kissat joutuivat jälleen olemaan uudessa kodissa. Elämisessä yksin on todella paljon hyviä puolia, koska voi mm. tehdä vain yhden ihmisen (ja minun tilanteessani parin kissan) kotityöt, mutta matka- ja mahdolliset sairaala-ajat ovat hankalia eläinten hoidon vuoksi.

En osannut hävetä huolestumistani. Mahdollisesti puhuin sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole ollut lemmikkejä eli mielestäni perheenjäseniä kotonaan. Lapsuudenkodissani oli useita koiria ja kissat minulla ovat olleet jo melkein kahdeksan vuotta.

Pyysin hoitajalta, että saan Kelaa varten taksilapun. Hän totesi, etten saa sellaista, koska solutasoni ei ollut riittävän korkea. Pyysin, että hän varmistaa asian, koska tulin päivystyksen kautta. Sain todistuksen.

Nostin rahaa aulan automaatista ja suuntasin parilla bussilla kotiin. Matkalla ostin vehnänorasruukun kissoille, koska edellisen kuihtuneen ruukun ystäväni oli heittänyt biojätteisiin.

Saan vara-avaimen myöhemmin takaisin ystävältäni, joka huolehti kolmen päivän ajan kissoistani. En oikein usko, että hän käy viemässä melkein tyhjän riisikeksipaketin kaapista ja hän lisäsi, että kissoja on vaikea viedä, koska ne juoksevat pakoon.

Kotona oli iloinen jälleennäkeminen ja laitoin heti jäisiä possunsydänpaloja sulamaan kissoille. Pilkoin niille sulaneet palat kuppiin ja tarjosin kotiinpaluun kunniaksi vielä toisen possusatsin niille iltayhdeksältä.

Karamellinunna

Moraalikäsitysteni vuoksi miespuolinen ystäväni nimitti minua kauan sitten karmeliittanunnaksi. Toinen miespuolinen ystäväni väänsi nimen karamellinunnaksi karkinsyöntini vuoksi. Elän edelleen illuusiossa, jonka mukaan parisuhteessa puolisot ovat uskollisia toisilleen. En ole koskaan ymmärtänyt tilanteita, joissa MUKA vaimojaan rakastaneet työkaverit pettivät puolisoitaan näiden odottaessa pariskunnan yhteisiä lapsia. En toisaalta ymmärtänyt naisiakaan, jotka koskivat kyseisiin petturimiehiin.

Italian erittäin taitava laulaja, 25-vuotias sisar Cristina Scuccia eli Voice-voittaja vuodelta 2014 kuvaa laulullaan hyvin kotiinpaluutuntemuksiani laulun ja tanssin, mutta ei niinkään sanoituksen avulla. Mielestäni hänen esityksensä on huikean paljon parempi kuin alkuperäisen esittäjän Alicia Keysin.

Kilpailun voittanut katolinen sisar tapasi myöhemmin paavin eli hän koki jotain hänelle hyvin tärkeää. Pidin hänen voitostaan ja kyseisestä tarinasta.

https://www.youtube.com/watch?v=TpaQYSd75Ak