Kävimme maanantaina 15.8. aurinkoisessa Vallisaaressa Suomenlinnan vieressä.
Historiallinen sotilassaari on avattu tänä vuonna yleisölle ja toukokuun puolivälistä lähtien paikalle on päässyt JT-Linen vesibussilla Kauppatorin Kolera-altaalta.
Odotin ystävääni Havis Amandan patsaalla ja kiertelimme jonkin aikaa Kauppatorilla. Jonotimme klo 11:30 lähtevään Vallisaaren ja Suomenlinnan alukseen, kun huomasimme, että laivaan menevillä ihmisillä oli lippuja. Kuvittelimme, että liput ostetaan laivasta.
Kiirehdimme jonon takana olevalle lippukioskille, ostimme seitsemän euroa maksavat liput ja ehdimme laivaan. Onnistuimme saamaan kansipaikat ja ihailimme laivamatkan aikana mm. Lonnan saarta, jonka ohitimme. Saari on avattu yleisölle kesällä 2014. Pienellä saarella on suosittu ravintola ja vohvelibaari.
Vallisaaren alus ei pysähdy Lonnassa.
Saarihyppely eli island hopping
Samalla seitsemän euron meno-paluulipulla voi matkustaa Vallisaaren kautta Suomenlinnaan ja edelleen Lonnan kautta Kauppatorille. Vähintään kaksi tuntia kannattaa varata sekä Vallisaareen että Suomenlinnaan. Lonnan saaren näkee tunnin aikana.
Vallisaari
Laivamatka vehreään Vallisaareen kesti 20 minuuttia ja ihailimme jo mereltä kaunista punatiilistä rakennusta, vanhaa luotsitaloa.
Saarella on hyvät hiekkatiet ja osa alueista on suljettu. Suojellun luonnon ja mahdollisen räjähdysvaaran vuoksi kannattaa pysyä kulkuväylillä. Tulenteko, kaivaminen ja yöpyminen on saaressa kielletty. Koirat ovat tervetulleita, mutta ne pidetään kytkettyinä. Lastenvaunujen kanssa onnistuu liikkuminen jyrkähköistä ylämäistä huolimatta.
Ihailimme upeita, kallioillakin kasvaneita saniaisia, saaren lampia (opasteen perusteella kolmea lampea, joista laivat hakivat aikoinaan vettä) ja upeaa lehmuskujaa, joka oli osa venäläisten rakentamaa puistoa 1860-luvulta.
Saaressa on paljon tervaleppiä, joissa punkit eivät majailekaan, kuten mummi aikoinaan kelpo kansanperinteen mukaisesti opetti. Puutiaiset väijyvät verisaalista aluskasvillisuudessa. Puutiaisten määrä on lisääntynyt lemmikkikoirien määrän kasvaessa, totesi Oulun yliopiston hyönteistutkija Juha Itämies.
Monet ruohokattoiset pyöreät rakennukset muistuttivat mielestäni hobbitien sympaattisia asuntoja.
Aleksanterin patterin portaiden kohdalla jänistin (citykaneilin?) rapakuntoisena ja jäin istumaan aukiolla olevaan pöytään. Ystäväni noustua portaat tasanteelle ja kerrottua minulle näkemästään lammesta ja maisemasta jätin käsilaukun hänelle ja pakotin itseni nousemaan portaat. Olin vielä heikossa kunnossa kuumeen jälkeen, joten portaiden nouseminen epäilytti, mutta onnistui kuitenkin hyvin. Pääsin ihailemaan upeaa maisemaa, Suomenlinnaa, jota erottaa Vallisaaresta Kustaanmiekan salmi ja viehättävän lammen lumpeenlehtiä.
Vallisaaressa on vohvelikahvila, jossa kannattaa käydä. Me emme kiinnittäneet huomiota siihen, missä kahvila on ja kiersimme Aleksanterin kierroksen ihmetellen, missä kahvila piileskelee. Ei piileskele, vaan majailee Torpedolahdella, jonne on selkeä viitotus. Me suuntasimme ajoissa paluulauttaan, joka lähtee aina kymmentä vaille ja jätimme kiertämättä ns. vohvelikahvila-alueen. Nyyh.
Laiva palasi Kauppatorille Suomenlinnan Tykistölahden kautta ja merimatka kesti 30 minuuttia. Jälkiruoaksi haalimme torilta mustikoita ja oransseja ruotsalaisia luumuja.
Kävimme lounaalla italialaisessa Taverna Vaelsassa, Pohjoisesplanadi 9 -osoitteessa. Monipuolinen salaattipöytä, erittäin hyvää leipää, katkarapupastaa ja Margherita-pizzaa ja mikä tärkeintä – hyvännäköinen ja kohtelias italialainen tarjoilija. Tätien silmät lepäsivät.
Yläkerrassa on viihtyisä ravintola, josta on viehättävä näköala merelle ja Kauppatorille.
Vaelsa sai nimensä ravintoloitsija Paola Chiodon tyttärien, Valentinan, Elisan ja Sandran mukaan.
Tiistaina hematologi
Olen nykyisin ajoissa joka paikassa, mutta en ottanut huomioon jumittavaa aamuruuhkaa ja ilmoittauduin sairaalaan kaksi minuuttia minulle varattua aikaa myöhemmin. Laite ohjeisti minua ilmoittautumaan infoon, jossa ei ollut ketään sillä hetkellä. Kiirehdin odottamaan vastaanotolle pääsyä ja kävin sanomassa sairaanhoitajalle, ettei ilmoitusvimpain huolinut ilmoittautumistani. Hän merkitsi ystävällisesti, että olen paikalla.
Tapasin hematologin, joka on hoitanut minua viime aikoina. Kerroin ikävistä nivelsäryistä ja naurettavasta kankeudesta aamulla. Pakollinen silmätippojen tiputtaminen on haasteellista jäykkien sormien vuoksi. Silmät ovat hankalat ja niitä pitää kostuttaa todella usein Oculacilla. Vaihtelen silmätippoja ja käytän myös Systanea ja Bepanthenia. Loputon juominen on välillä haasteellista. Mainitsin, että kuume heikensi kuntoani ja väsyin jo kävellessäni (täysin naurettavat) kaksi ja puoli kilometriä.
Kuumeeni syy ei selvinnyt. Tarkemmat tutkimukset olisivat olleet hematologin mukaan kalliita ja turhia. Hän oli tyytyväinen siitä, etten sairastunut keuhkokuumeeseen.
Kysyin, mitä nivelröntgeneistä selvisi ja hän luki minulle toisen lääkärin kommentit. Luut ovat kunnossa, mutta nivelissä on raihnaisuutta. Jään odottamaan tarkempaa palautetta hematologiselta osastolta.
Maksa-arvot ovat onneksi kunnossa, mutta munuaiset hylkivät allogeenista siirrettä aiempaa enemmän. En ilahtunut nykyisellä kolmen litran vesiryyppäämisellä.
Sokeriarvoni ovat pitkällisen kortisoninkäytön jälkeen kohonneet ja tiedossa on ruokavalion keventäminen (en halua diabetestä!) ja enemmän liikuntaa. Liikuntakommentti tuntui hupaisalta, kun olin keväällä niin kipeä, että käveleminen sattui jalkapohjan niveliin.
Tähtään nyt maratoniin kesällä 2017 vai olisikohan triathlon parempi vaihtoehto? Hehee! Yritin anemiavaiheessa hölmöillä ja juosta bussiin vuosia sitten ja olen edelleen tyytyväinen siitä, etten räpsähtänyt turvalleni maahan huterien jalkojeni ja koomisen kuntoni vuoksi.
Hematologi vähensi Sandimmunia niin, että saan jatkossa 0,2 millilitraa aamulla ja illalla eli vähennystä tehtiin 0,2 millilitraa päivässä. Uusi riski maksan käänteishyljinnälle, vaikka maksa-arvot ovat nyt kunnossa. Lääkäri lohdutti, että maksaa voidaan nykyisin hoitaa täsmälääkkeellä eli ei enää turvonnutta Jabba the Hut -päätä ja -kaulaa Medrol-kortisonin vuoksi. Hurratkaa, tytöt ja pojat, hurratkaa!
Hydrocortisonia otan jatkossa 5 mg päivässä aiemman 10 mg ja 5 mg -vuorottelun jälkeen.
Vatsanapin voin ottaa joka toinen aamu, koska saan enää pieniä kortisoniannoksia.
Infektioriski on tietenkin edelleen voimassa hyljintälääkityksen vuoksi ja nivelet keljuilevat.
Valaviria otan enää yhden napin päivässä eli tiedossa myös herpes- ja vyöruusuriski. Ei toivottavasti kumpaakaan, jos saan valita. Vyöruusu oli erittäin tuskallinen vaihtoehto.
Hematologi jatkoi sairauslomaani helmikuun 2017 loppuun. Olen ollut siinä vaiheessa yli viisi vuotta sairauslomalla. Enpä arvannut tulevaa kestoraihnaisuuttani, kun sain diagnoosit aivoaneurysmasta ja myeloomasta lokakuussa 2011 vuosikausien sairastelujen jälkeen.
Päätin käydä poliklinikan jälkeen Hakaniemen torilla, valitsin bussin 502 ja jäin pois Toisella linjalla. Torilla tulin katumapäälle, valitsin ratikan 7B ja suuntasin Kauppatorille.
Suomen Pankin rahamuseossa, Snellmaninkatu 2, on 30-luvun lama -näyttely, joka vaikuttaa erittäin kiinnostavalta.
Tutustu näyttelyyn virtuaalisesti:
http://www.rahamuseo.fi/vaihtuvat_nayttelyt/1930-luvun-lama/fi/
Kellohalli-lounas ja ihana dobermanninpentu
Ehdotin tädillemme lounasta tänään Kellohallissa Teurastamon pihassa, mutta hän ei ehtinyt töiltään paikalle.
Suuntasin Teurastamoon ja tapasin pihalla liikuttavan suloisen Max-nimisen dobermanninpennun, joka halusi tulla tervehtimään. Sain luvan silittää 9-viikkoista pentua ja juttelin hetken ajan Maxin emännän kanssa. He olivat valinneet poikakoiran kymmenen pennun joukosta ja löytäneet aivan ihanan vaihtoehdon, jolla oli söpön JÄTTIMÄISET tassut ja liikuttava into tutkia kaikkea mahdollista. Pennun pää oli useita kertoja ostoskassissani. Minua huvitti, mutta emäntä tietenkin esti pentua penkomasta. Ilahduttava tapaaminen!
Lapsuuskodissani oli ruskea luppakorvainen Oula-dobermanni, jolla oli typistetty häntä. Onneksi kyseisestä typistämisjulmuudesta on luovuttu vuonna 1996 ja Suomessa syntyneillä dobermanneilla on onneksi nykyisin häntä tallella. Korvien typistäminen on ollut kiellettyä vuodesta 1971 lähtien, mutta Oulan isän korvat olivat vielä typistetyt. Korvien typistäminen oli kuulemma hyvä vaihtoehto luppakorvaisten koirien toistuvien korvatulehdusten kannalta, mutta mielestäni teko on kaamea ja kivulias toimenpide eläinparoille.
Valitsin Kellohallin buffetista kasvissalaatin eli lituskaisia herneenpalkoja, punaista paprikaa ja mungpavun ituja salaattisekoituksen lisäksi ja sain pyynnöstäni grillatun ja viipaloidun kanan rintafileen. Kastikevaihtoehtoja oli neljä ja päädyin Kellohallin ranch -versioon. Leipäpiste oli salaattipaikan lähellä ja vesipiste oli toisella puolella salia.
Kiinnostava ravintola ja hyvä lounasvaihtoehto, mutta olisi tietenkin ollut mukavaa saada seuraa.
Tulvineiden ja kiinni olevien wc-tilojen vuoksi koiransilityskädet jäivät pesemättä ennen ruokailua. Ei minulla ole tietenkään mitään äärettömän söpöä ja herttaista Maxia vastaan, mutta infektioriskin vuoksi tuollaiseenkin on pakko kiinnittää huomiota. Mungpavun idutkin olivat riski, mutta toivottavasti pysyn terveenä.
Tartuntariski on AINA olemassa eli toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät yskiä kyynärtaipeeseensa eivätkä ilmaan tai kämmeneensä, josta pöpöt leviävät joka paikkaan. Toivoisin myös, että kaikki pesisivät kätensä säännöllisesti ja jättäisivät kättelemättä etenkin infektioalttiit verisyöpäpotilaat. Kättely on fiksu, kohtelias ja sivistynyt tapa, mutta suuri riski ihmiselle, jolla on naurettavan huono vastustuskyky.
Jänö-lippakioski, Museokatu 1 (Kansallismuseon takana)
Sipsikaljavegaanit ostivat kaupungilta 40 000 eurolla lippakioskin, jossa myydään tästä päivästä eli torstaista 18.8. lähtien mm. kahvia, vegaanisia hodareita, vihiksiä (eli vihannespiirakoita), nyhtökauraa ja irtokarkkeja.
Kioski toimii elokuusta lokakuuhun ja tavoitteena on olla arkisin auki aamusta iltaan ja viikonloppuisin snägäriruokaa tarjoten myöhään yöhön asti.
Lokakuun jälkeen kioskissa alkaa remontti, jonka aikana kioskiin rakennetaan grillikeittiö. Tavoitteena on, että remontti valmistuu jouluksi ja kioskilta voidaan myydä glögiä.
Nyhtökauraa myydään myös paketteina eli enää ei tarvitse lähteä kauppaan jonottamaan aamuseitsemältä.
Lyhennetty Urbaani sanakirja -lainaus:
Sipsikaljavegaanin perustelu vegaaniselle elämäntavalle ei siis ole terveydellinen tai muuten omaan kehoon tai egoon liittyvä vaan eettinen: syömisellä otetaan kantaa eläinten oikeuksien ja eettisen ruuantuotannon puolesta. Niin sipsikaljavegaania ei voida kutsua ortoreksikoksi eikä oman kehonsa palvojaksi vaan elämäniloiseksi nautiskelijaksi.
Pidän ideaa loistavana ja toivon, että vegaaninen lippakioski menestyy.
Collabro ja Stars (Les Misérables), vuoden 2014 BGT-voittaja (1:37). Tämä täti pitää etenkin keskimmäisestä pojasta, joka on niiiiin nätti.
https://www.youtube.com/watch?v=0I_Qbdn7kiw&list=RD0I_Qbdn7kiw
Oikeudenmukaisessa maailmassa synnyn – ja pysyn – seuraavassa elämässäni täysin terveenä ja kauniin tummahiuksisen tuomarin Alesha Dixonin näköisenä.
So be it.
banaaninkuorella 