Minne katosivat osterivinokkaat?

Ostin aiemmin tuoreita osterivinokkaita, joita myytiin vihannesosastoilla herkkusienien lähettyvillä. En ole enää vuosiin löytänyt osterivinokkaita mistään. Olen kysynyt osterivinokaskadosta (helpommin luettava versio: osterivinokas-kadosta) useammasta paikasta, mutta kukaan ei ole osannut vastata dilemmaan.

Loppuiko tuotanto vai menevätkö kaikki sienet luontaistuotekaupoissa myytävään valmisteeseen, joka tekee syylistä selvää? Minulla ei ole koskaan (onneksi) ollut syyliä, joten haluaisin mieluummin osterivinokkaita.

Kysyin tänään Stockan Herkusta osterivinokkaita ja minut ohjattiin luomupuolelle, jossa myytiin kuningasvinokkaita. Noo, melkein osterisellaisia. Ostin muutaman ja testaan, löysinkö aiemman suosikkini.

Mielestäni kyseessä on äärimmäinen ja täysin ratkaisematon osterivinokasmysteeri.

Löysin Osterivinokas.fi -blogin, jossa viljelijä kasvatti mm. vanhoissa farkuissaan osterivinokkaita ja sienifarmarin toiminta oli mielestäni mielenkiintoista ja hupaisaa. Viljelijä oli onneksi samaa mieltä kylvettäessään farkkuja piha-ammeessa.

Viikin opetus- ja tutkimustilan Facebook-viesti 24.8.

”Puitiin hernettä, se mitä hanhilta jäi syömättä. 6 hehtaarilta tuli n. 10 tonnia, odotettavissa oli kolme kertaa enemmän. Iso osa pellosta oli kuvassa olevassa kunnossa. Pääasiassa tyhjiä palkoja, höyheniä ja hanhenpökäleitä.”

Jos olisin paremmassa kunnossa, niin voisin mennä hääräämään koetilan pelloille karmeana hanhenpelättinä…

Toisella pellolla oli lehmien heinäpaaleja ja paalien hakemisen jälkeen tolkuttomasti paksuja ja tyytyväisiä hanhia. (Ainakin oletan, että ne eivät nielaisseet paaleja.)

Supikoira söi karviaiset!

Kävin lyhennyttämässä hiukseni suosikkikampaajallani Jarilla. Hän kertoi, että supikoira oli syönyt heidän pihansa karviaispensaasta karviaiset ja jättänyt vain yhden marjan.

Naapurin pihalla oli ollut kyseisen eläimen jätöksiä, joten karviaiskriminaali oli selvinnyt.

Mikäli olisin Jarin naapuri, jolla on pakastin ja kellari täpötäynnä karviaisia, karviaispaistos uunissa ja pari karviaiskiisselikulhoa kuistilla jäähtymässä, niin minäkin syyttäisin supikoiraa. Hehee!

Ei, Jari ei todellakaan epäillyt syytöntä naapuriaan. Minua huvitti supikoiran ryöstösaalis, joten kehitin mielessäni katalasti – ja naapuriennakkoluuloisesti – tarinaa.

Syytettynä oli vain ja ainoastaan marjoihin mieltynyt supikoira.

Alice Neel -näyttely

Kerroin Jarille, että suuntaan Ateneumiin katsomaan Alice Neelin (1900 – 1984) näyttelyn, johon suhtauduin skeptisesti. Näkemäni muotokuvat vaikuttivat rumilta ja ankeilta. Minulla oli vastaava olo, kuin Kiasmaan mennessä… Pakko (ihan pakko!) oli mennä, kun on Museokortti ja museo oli lähellä.

http://www.ateneum.fi/nayttelyt/alice-neel/

Olin väärässä. Näyttely oli erittäin mielenkiintoinen ja taideteosten kuvauksia oli todella kiinnostavaa lukea.

Mietin joitain taiteilijan töitä katsoessani, että maalari rakasti lääkäriksi opiskelevaa Hartley-poikaansa ja mielestäni kosti useammalle ihmiselle saamansa kohtelun maalaamalla näistä julmia muotokuvia. Hah, siitäs saivat!

Näyttely päättyy sunnuntaina 2.10.2016.

Näyttely kiertää Helsingin jälkeen Haagissa, Arlesissa ja Hampurissa, jos tiedossa on vaikka työmatkoja.

Kulttuurisatanen

Mikäli joltain kulturellilta (tai kulturelliksi haluavalta) meni ohitse, niin kannattaa ostaa Kulttuurisatanen.

”Kulttuurisatasella voi vierailla Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017 Kansallisteatterissa, Kansallisoopperassa tai -baletissa, Kansallismuseossa sekä Kansallisgallerian museoissa eli Kiasmassa, Ateneumissa ja Sinebrychoffin taidemuseossa. Kulttuurisatanen käy jokaisessa kohteessa yhden kerran.”

Minä ostan uuden Museokortin ja käyn mahdollisesti oopperassa siinä vaiheessa, kun Puccinia esitetään jälleen. Nyt ns. uhkana on lähinnä ankara wagnerismi.

Melkein työpaikka kirjaston kilpailussa

Voitin jokin aika sitten kirjaston kilpailusta kirjan ja pyysin, että teos lähetetään lähikirjastoon. Kirjaston paperikassissa oli ilahduttavasti myös kovakantinen muistivihko, musta avainkorttinauha ja kynä.

Mielestäni palkinto tarkoitti, että olen suuntaamassa töihin, koska avainkorttinauhakin on jo olemassa!

Sairausloman jatkuminen siirsi toistaiseksi kyseistä hyvää työnlöytämissuunnitelmaa.

Jatkuva vedenjuonnin vuoksi herään kaksi kertaa yön aikana ja väsyn. Onneksi voin nukkua päivällä tai illalla nokkikset.

Olen aamulla nivelteni vuoksi raivostuttavan kankea. Nyyhkyttäisin vuolaasti, jos se auttaisi puuttuvaan notkeuteen, mutta eipä taitaisi auttaa, joten en nyyhkytä.

Niin kauan, kun järki juoksee, niin kestän aika hyvin nämä melko pienet, mutta jaksamiseen vaikuttavat fyysiset ärsyttävyydet.

Sydämeni kuvattiin ja kunnolliseksi havaittiin kuumeen yhteydessä Meilahdessa eikä keuhkoissa tai maksassakaan ollut mitään vikaa. Munuaiset riitelevät ja silmät samoin. Nivelet rähisevät. Tilanne voisi olla huonompikin.Olen oikeastaan melkein kuin terve, mutta en kuitenkaan ihan.

Kirjastosta voittamani kirjan nimeä en mainitse, koska lahjoitan kirjan synttärilahjan osana ns. Ylermille, sisareni esikoiselle.

Näin Ylermin ensimmäistä kertaa äitinsä vierellä synnytyssairaalassa. Katsoessani häntä silmiin mietin P. L. Traversin kirjaa Maija Poppasesta, jossa kerrottiin, että vastasyntyneet vauvat tietävät kaiken, mutta eivät osaa kertoa tietämistään asioista. He kommunikoivat vain mm. lintujen kanssa, jotka ymmärtävät heitä. Mielestäni väite oli täysin looginen, koska Ylermin silmissä näkyi viisaus ja hän oli tietenkin maailman kaunein lapsi. Äskeinen oli tädin täysin puolueeton arvio.

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha, Jyrängöntie 2

Kävin aurinkoisena sunnuntaina Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa.

Kävelin puutarhaan Paavalin kirkon pysäkiltä, näytin kahviossa Kasvitieteellinen puutarhan ystävät -korttini ja ostin pullon raparperijuomaa. Syynä ostokseeni olivat ulkona olevissa pöydissä istuneet ihmiset, joista useammalla oli vastaava pullo pöydällään (selkeänä yllykkeenä). Juodessani huomasin, ettei limsassa ole sokeria. Vinkki valmistajalle: happamassa raparperijuomassa pitää olla sokeria. Pitää!

Kävelin kauniissa puutarhassa, ihailin puita ja pensaita, kukkivia kasveja, lampea, suihkulähdettä, matalia kallioita, kukissa istuvia nokkosperhosia ja hyvin hoidettuja ruohokenttiä.

Ohitin suosikkikasvini mispelin, jonka hedelmistä tehtyä hilloa tai hyytelöä haluaisin jossain vaiheessa maistaa.

Mispelin ominaisuuksista italialainen humanisti Platina (1421 – 1481) toteaa (tai mahdollisesti siteeraa jotain toista henkilöä): ”Kun mispeli syödään ruokailun aluksi, se hillitsee tehokkaasti sekaisen vatsan kuivan ja viileän ominaisuutensa vuoksi. Lisäksi mispeli on tehokas apu hammassärkyyn.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sacchi

Hammas ei särje, mutta täysin hyytävä ajatus: mitä, jos en pidäkään mispelihyytelöstä?

Nousin kartanon pihalle menevät portaat ja tutkin kauniin keltaisen rakennuksen edessä olevat istutukset. Ihailin mm. riemastuttavan oransseja ja epäilyttävän syksyisiä kehäkukkia.

Kurkkasin vihannestarhaan ja näin esimerkiksi ei-nyt-niin-kovin-suuren kurpitsan tai oikeastaan useamman, krasseja, mustasilmäsusannan, munakoisoja, tomaatteja ja kaaleja. Varmistin joskus henkilökunnan edustajalta, mitä kasveille tapahtuu. Osa päätyy tutkimuksiin ja osan tuotteista saavat puutarhurit.

Puutarhureilla on mielestäni ideaalinen työpaikka kauniissa ja kiinnostavassa puutarhassa, viehättävien 1800-luvun rakennusten parissa.

Olen käynyt puistossa useita kertoja, mutta menin sunnuntaina ensimmäistä kertaa katsomaan hedelmäpuita (omenoita, päärynöitä, luumuja, kirsikoita) ja marjapensaita. Puutarhassa kasvoi mm. karhunvatukoita ja pensasmustikoita.

Suuntasin puiston kierrettyäni kotimatkalle ja hämmästyksekseni näin, kuinka puutarhassa kävelevä vierailija poimi itselleen useampia pensasmustikoita. Loistoidea! Otan ensi kerralla mukaani korin tai mahdollisesti ostoskärryt. Mäkisen maaston vuoksi minun pitänee suosia vedettävää ostoskassia – tai paria. Kerään omenoita, karviaisia, pensasmustikoita ja kirsikoita ja käyn vielä kaivamassa mispelin parvekkeelleni. Toki.

Kävin Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa useita vuosia sitten Kotilieden ryhmän mukana. Puistoa muistaakseni kunnostettiin vielä vuoden tai kahden vuoden ajan vierailumme jälkeen eli puutarha avattiin yleisölle vuonna 2009. Satuin huomaamaan ilmoituksen käynnistä kyseisestä lehdestä ja ilmoittauduin, mutta ryhmä oli jo täynnä. Arvelin, että joku kuitenkin peruuttaa ja menin paikalle. Minut ja pääsymaksuni hyväksyttiin ja pääsin tutustumaan puutarhurin opastamana kauniiseen puistoon.

Asuisin mielelläni kyseisessä Kumpulan kartanossa tai yleisöltä suljetussa Kasvimuseossa (1903) Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Suomen mahdollisen kuninkaan tapaan. Jälkimmäisessä rakennuksessa käytössäni olisi myös parveke, jossa voisin pitää puheita erilaisista aiheista. Vastaavia pitkäpiimäisiä ja mahtipontisia puheita, joilla ihmisiä ikävystytetään tasavuosijuhlissa ja häissä. Ihanaa!

Suomen kuningas, ”Väinö I”:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kuningaskuntahanke

”Vaaliasiakirjassa Friedrich Karlista käytettiin nimitystä Fredrik Kaarle. Kirjallisuudessa ja lehtikirjoittelussa esiintyvä kuninkaannimi ”Väinö I” lienee todellisuudessa vasta jälkeenpäin ja ilmeisesti huumoritarkoituksessa keksitty.

Kansanedustaja ja kirkkoherra Gustaf Arokallio ehdotti kuninkaan arvonimeksi muotoa ”Suomen ja Karjalan kuningas, Ahvenanmaan herttua, Lapinmaan suuriruhtinas, Kalevan ja Pohjolan isäntä”, mikä myös on jäänyt elämään.”

Kuninkaalle oli tarjolla todella oivallisia titteleitä!

Yritin muistella kuninkaalle harkittua lempinimeä ja mieleeni tuli vain Urho I. Hupaisaa. Elin pitkään maassa, jossa presidenttinä toimi Kekkonen.

Kysyin puutarhurilta, murtaudutaanko Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan ja hän mainitsi, että lähiseudun pojat kiipesivät aidan yli ja pelasivat jalkapalloa keräkaaleilla. Paheksuin tietenkin, mutta melkein nauroin.

Alueen kiehtova historia:

https://www.luomus.fi/fi/kumpula/puutarhan-historiaa

Taiteiden yö to 25.8.2016

Torstaina Helsingissä vietetään Taiteiden yötä. Säätiedotuksen mukaan klo 16 sataa, sataa ropisee paljon ja klo 18 hieman vähemmän.

Ystäväni totesi puhelimessa, että hänen pitää syödä jotain töissä, jos menemme syömään myöhemmin illalla. Huomaavaisesti neuvoin hänelle, että voileipä ja juurespala -yhdistelmä on sopiva välipala ja ”nykyisin suositaan tuota smoothieta”. Hän nauroi ja totesi smoothien sopivaksi vaihtoehdoksi.

Töissä kuuntelin toisinaan huvittuneena, kun yläasteella oleville lapsille neuvottiin puhelun aikana, että ruokaa on jääkaapissa (eikä?!) ja/tai millä bussilla pääsee kotiin. Onneksi joku ymmärtäväinen vanhempi selitti minulle, että soitto oli vain lapsen tarve jutella vanhemman kanssa ja keskustelun aihe oli hölynpölyä. Ymmärsin tilanteen paremmin. Annan siitä huolimatta edelleen pyytämättömiä smoothieneuvoja. Hehee!

Designmuseo, Korkeavuorenkatu 23

  • vapaa pääsy klo 17 – 22
  • muotoilulegenda Eero Aarnion haastattelu klo 18, haastattelijana toimittaja Sami Sykkö

Espan lava, Pohjoisesplanadi 21

  • klo 16.30 –
  • maistiaisia Savoy-teatterin syksyn ohjelmasta

Kansalliskirjasto, Unioninkatu 36

  • klo 18 – 22
  • näyttelyitä, opastettuja kierroksia (ennakkoilmoittautuminen), konsertteja
  • Café Rotunda on auki klo 22 saakka

Meren elämät, Senaatintori

  • korealaistaiteilija Choi Jeong Hwanin muovipusseista asukkaiden avulla koostettu installaatio
  • nähtävissä 25. – 28.8.

Muista myös taiteilijan Happy Together – näyttely Kiasmassa.

Olohuoneklubi, Pieni Roobertinkatu 12

  • klo 21.45 – 22.15 Kalevauva
  • klo 22.15 yllätyspääesiintyjä

Kalevauva, joka ottaa sanoituksensa av:lta.

https://www.youtube.com/watch?v=ks9LswNrskk

Ooppera klo 22, Oopperankuja (suosikkini, mutta en tiedä, jaksanko raahautua paikalle)

  • klo 22 – 23 ulkoilmalavalla nähdään makupaloja kauden oopperoista ja baleteista
  • lipunmyynti palvelee klo 23 saakka ja tarjolla on rajallinen erä houkuttelevia yllätystarjouksia

Salainen puutarha, Kaartinkatu 48 (Hietalahden hallin takana)

  • klo 16 – 23:30
  • taianomainen keidas Kaartin lasaretin sisäpihalla
  • yksisarvinen, satujen maailma, ilma-akrobatiaa jne.
  • visualisti Elina Ahonen ja Juhlaviikot, yhteistyössä Kansallisoopperan ja -baletin kanssa

 

Tasan neljä kuukautta jouluaattoon, joten toivotan hyvää huomista Taiteiden yötä ja melkein-pikkujoulua!

 

 

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.