Olen parikymppinen nainen ja minulla on kaksi kissaa

Tein äärettömän luotettavan testin, joka arvioi, että olen nainen, parikymppinen, sinkku, deittaan iltaisin ja huolehdin päivisin lupaavasta urastani. Olen fiksu, suunnitelmallinen, hauska ja kekseliäs. Minulla on mustat hiukset, tummat silmät ja söpö nenä. Minulla on lemmikki.

Testing, testing:

http://www.tickld.com/x/can-we-guess-who-you-are-in-only-20-questions

Here is our best guess at who you are:

  1. You are female.
  2. You are currently in your twenties, you are single, dating at nights and balancing a promising career during the day.
  3. You are smart, calculated, funny and imaginative.
  4. You have black hair, dark eyes a cute nose.
  5. You own a pet.

Myönnän, että olen nainen, sinkku ja lemmikkejä on kaksi. Muista kohdista en välttämättä mene takuuseen.

Lupaava ura tietenkin kiinnostaisi.

Pidän persoonallisuusmääritelmistä, mutta mustat hiukset saisin vain käsittämättömän nololla värjäyksellä.

Kissanomistajan elämää

Lepääminen ja nukkuminen

Minulla on 120-senttinen sänky, jonka jaan yleensä vähintään yhden, mutta usein kahden kissan kanssa. Toinen nukkuu vieressäni ja toinen jalkopäässä. Yleensä minun jalkopäässäni, joten lyhenemiselläni on etunsa, koska pituuden puolesta en todellakaan ole ihan kahden metrin mittainen. Oranssi kissa Nökö tulee viereeni silitettäväksi heti, kun sammutan valot mennessäni nukkumaan.

Musta kissa Hiili makaa aina sängyssäni (sängyssämme?) poikittain ja jättää minun käyttööni noin kolmanneksen sängystä. Olen useita kertoja todennut kissalle, että tarvitsen enemmän tilaa, mutta kissaa ei tietenkään voisi vähempää kiinnostaa.

Hiili rakastaa sängyssä olevia tyynyjäni ja nukkuu mielellään tyynyjen päällä varsinkin silloin, kun olen pois kotoa. Usein kissa nukkuu myös peiton alla eli ehkä kissakin pitää lämpimämmästä asunnosta? Aiemmassa kodissani ikkunat olivat kaiken järjen mukaan itään eivätkä etelään, mutta asunnossa oli ihanan kuuma. Kesällä sisälämpötila oli 34 astetta eli tarkenin oikein hyvin, kun parkettilattia vielä lämmitti hyisiä villasukkavarpaitani.

Ukki oli aina vihainen, kun naapurit lämmittivät kotejaan hänen mielestään liikaa ja hän totesi, että kotona pitää pukeutua lämpimästi ja ihmiset pukeutuivat aivan liian kevyesti. Naisillakin oli jalassa yhden koon sukkahousut! Olin hyvin todennäköisesti paha ihminen, kun sukkahousukommentti huvitti minua.

Osaa ihmisistä järkyttää lemmikki sängyssä. Minä en koskaan raahannut mitään yhdenyönkeikkoja kotiini ja kissat ovat olleet minulla jo vuosia. Pitäisin yhdenyönkeikkaa huomattavasti epäsiistimpänä vaihtoehtona.

Vaihdan lakanat kerran viikossa. Pyykkikoneen jälkeen nakkaan lakanat kuivausrumpuun, jolloin niistä irtoaa arviolta yhden kissan verran karvaa. Kuivausrumpu oli hyvä ostos muuttavalta naapurilta.

Ruokintaideologia

Hankkiessani kissat Helsingin eläinsuojeluyhdistykseltä minulla oli illuusio kissojen ravinnosta. Ostin kissoille erilaisia jauhelihoja, edullisia lihasuikaleita, rahkaa, juustoa, kananmunankeltuaisia ja kokkasin niille Rafaelon kiusausta, josta löysin hyvältä vaikuttavan nettireseptin. Ostin kissoille tarkoitettuja pakasteita ja kauppahallista kanansiipiä ja broilerinsydämiä.

Tarkoitukseni oli, että kissat barffaavat ja syövät lähinnä raakaa lihaa ja vitamiineja. Voihan sitä kuvitella kaikenlaista. Mikään edellisistä ruoista ei kelvannut. Ei mikään. En enää ostanut tuotteita kuppeihin kuivumaan.

Tullessani kotiin Hiili tulee haistamaan ”kaupunkikäsiäni” ja nuuskii kankaisia ostoskasseja. Suosittelen Stockan myymiä mustia euron kangaskasseja muillekin, koska kassin tai pari saa taitettua näppärästi käsilaukkuun eikä tarvitse ostaa kaupasta muovipusseja. Ökölookista, niinku.

Lähes ainoa tuoreruoka, mikä eunukkiherroille kelpaa, on raakana ostettu ja kotona pakastettu possunsydän, jonka sulatan ja pilkon. Ne kelpuuttavat myös keitetyn ja jäähdytetyn sein, jonka sekaan sekoitan kuiduksi kaurahiutaleita. Kissat pitävät katkaravuista, joita annan liotettuna muutaman kerran vuodessa. (Minäkin pidän seistä ja katkaravuista.)

Myyjät ovat joskus kysyneet kaupan kassalla, mitä kokkaan possunsydämistä. Olen selittänyt, että sydämet ovat kissoille. Ns. possunsydänkestini päättyivät kauan sitten, kun huomasin, että joissain lihapiirakoissa oli possunsydäntä, samoin tietyissä metvursteissa. Kumpiakaan en ole aikoihin syönyt – ja tuoteselosteet luen tarkkaan. En halua nauttia (?) sydämellisestä ruoasta. Kaikki metvurstit menivät hyihyi, en syö -listalle allogeenisen siirron jälkeen.

Vihis eli vihannespiirakka oli mielestäni hyvä keksintö, jos iskee mieliteko syödä jotain nopeaa ja upporasvatettua, jossa ei piileskele epäilyttäviä eläimiä tai elimiä.

Eläinlääkäriasema Veteira ja Zooplus

Syötän kissoille Fibre Response -kuitumuonaa, koska Hiilellä on aina ollut vatsaongelmia. Lisäksi tarjoan kissoille vaihtelevasti erilaisia lihaisia kuivaruokia, joita tilaan yleensä Zooplussalta.

Märkäruoat jäivät syömättä. Hoitokissa Jesperin märkäruokia Nökö käy vaivihkaa maistamassa, jos en ehdi estää eli sumeaa logiikkaa.

Fibre Response -kuituruoan tilaan Veteira-eläinlääkäriasemalta, jossa paketti on kaikkein edullisin.

Royal Canin Feline Fibre Response 4 kg

http://www.veteira.com/tuotteet.html?id=10/53

Hintaero muihin eläinlääkäriasemiin on 12 euroa ja Yliopiston Apteekkiin vielä enemmän. Apteekki on ehdottomasti kallein ostopaikka. Kaksi suurikokoista kissaherraa (vain Nökö on paksu), joten olin tyytyväinen löytäessäni netistä Veteiran.

Kissanruokapakkauksen voi noutaa eläinlääkäriasemalta joko Punavuoresta tai Mannerheimintieltä jäähallin läheltä tai tilata kotiin. Olen hakenut Fibre Responsea muutaman kerran Mannerheimintieltä ja aiemmin noutanut tai vielä heikompana noudattanut paketit pakettiautomaatista.

Kannattaa liittyä jäseneksi eläinlääkäriasemalla, niin joka kuudes (?) paketti vuoden sisällä on ilmainen. Mukava eläinlääkäriasema, josta saa ystävällistä palvelua.

Edullisin valinta olisi pieni ja hento kissa

Fiksu Hesy-kävijä olisi valinnut aikoinaan pari hentoa ja pienikokoista tyttökissaa, jotka syövät erittäin vähän. Eunukkipojille ruoka maistuu.

Vehnänoras

Ostan kissoille vehnänorasta pureskeltavaksi. Yritin jossain vaiheessa kasvattaa vehnästä ja maissinjyvistä (kattilapopcornista) oraita, mutta sain vain muutaman korren kasvatettua.

Siisti minä kärsii, kun orassilppua on mm. ruukun ympärillä, mutta onneksi silpun saa kätevästi lakaistua pois.

Vettä

Kaksi teräsvesikuppia on kaukana ruokakupeista, niin kissat juovat enemmän. Toinen, suosikkikuppi, on parvekkeen oven luona ja toinen on kirjahyllyn edessä.

Laatikko

Kissanhiekkalaatikko on kauhistuttava haisukohta kotona, mutta onneksi voin siivota pahimmat sotkut heti vessaan ja vaihtaa pelletit pari kertaa viikossa.

Nostan pelletit kuupalla hiekkalaatikosta paperikassiin, jonka vien myöhemmin biojätteisiin. Huuhtelen hiekkalaatikon, desinfioin pohjan kloorilla, huuhtelen uudelleen, kuivaan laatikon ja lisään uudet pelletit.

Yritin aiemmin käyttää kissanhiekkaa, mutta hiekkaa rapiseva sänky ei inspiroinut ja hajustamattomissakin hiekoissa oli omanlainen tuoksunsa. Isompia jätteitä ei voinut heittää vessaan, joten vähemmästäkin kuolee.

Pelletti tuoksuu puulta, joten pidän niistä enemmän.

Mitä enemmän kissat syövät lihaa, sitä vähemmän pellettilaatikko haisee.

En aluksi tiennyt riittävästi kissanruoasta, joten erehdyin ostamaan kissoille viljapitoista kuivamuonaa.  Harkitsin vakaasti parvekkeelle muuttamista raittiimman hengitysilman vuoksi.

Seuralaiset

Löytökissat seuraavat minua kuin hai laivaa. Vieraita ne pakenevat sängyn tai toisinaan sohvan alle. Hiili saattaa tulla myöhemmin kurkistamaan vierasta, mutta Nökö pysyy piilossa.

Läppäri on sängyn vierellä. Jos luen jotain netistä tai kirjoitan, niin minulla on lähes poikkeuksetta seuraa sängyllä.

Olohuoneessa Hiili tulee makaamaan niskani taakse, jos luen sohvalla tai katson tv:tä. Nökö tulee viereen silitettäväksi, jos Hiili on muualla nukkumassa.

Jos menen keittiöön, niin minulla on takuuvarmasti seuraa, vaikka vain noutaisin jääkaapista hanavedellä täyttämäni ihanan kylmän vesipullon. ”Nyt se tyyppi, joka tuo meille ruokaa, on keittiössä. Menen kerjuulle ja pyörin jaloissa, niin ehkä saan kissannamin.”

Voisi kuvitella, että saan käydä kylpyhuoneessa yksin. Ei, minua seurataan. Nökö seuraa aina ja Hiili usein eli toisinaan kaksi kissaa tuijottaa minua. Niiden mielestä kissoja pitää silittää joka huoneessa. Joskus jätän oven hieman raolleen, jos haluan mennä yksin, mutta ovi kammetaan auki tassulla. Suljen harvoin ovea, jos olen yksin kotona, koska kissanhiekkalaatikko on kylpyhuoneessa enkä halua estää käyntiä laatikolla. Kiusallisen sosiaalista, kun minulla on aina vähintään yksi tarkkailija mukana.

Tietoa kissoista

https://fi.care.com/verkkolehti/elaimet/101-viihdyttavaa-tietoa-kissoista-hauskaa-nippelitietoa-kissaystavastasi/

Paras silityskohta

Kissaa kannattaa silittää suupielistä tai poskista, joissa kissalla on hajurauhasia. Minä pidän kissojen sileästä päälaesta, korvista ja  ihanista käpälistä.

Kuljetuskoppaan

Yritin alussa estää kissojen pääsyn makuuhuoneeseen, jos olin töissä tai muuten pois kotoa, koska Nököllä on ikävä tapa pureskella sähköjohtoja. Teippasin liukuoven kiinni seinään useammasta kohdasta pakkausteipillä, mutta Hiili halusi sängylle, joten se hakkasi oven auki tassullaan. Käsittämättömän vahva kissa.

Olen jo vuosia sulkenut makuuhuoneen oven teippausta paremmalla kolmiomaisella kumitulpalla, jos kissat pitää saada kuljetuskoppiin ennen hoitopaikkaa tai eläinlääkärikäyntiä. Hiili pieksi oven navakasti auki tulpasta huolimatta nähtyään kopan – ja livahti turvaan sängyn alle. Ainoa keino saada kissa pois sängyn alta oli imurointi makuuhuoneessa, koska imuri on vielä kaameampi laite kuin kuljetuskoppa. Kissa karkasi olohuoneeseen ja laitoin liukuoven uudelleen paremmin kiinni kumitulpan avulla.

Kissat piileskelevät mielellään sohvan alla kuljetuskoppauhkan väijyessä. Sohvatyynyjen nostaminen nojatuoleille ja etenkin sohvan kippaaminen nurin on ollut erittäin haasteellista, kun olin heikossa kunnossa.

Nökön paras piilopaikka on kissan mielestä ollut kylpyhuoneen kaapin alla. Katala emäntä laittaa kuljetuskoppapäivinä laatikon kaapin alle ja tukkii pakopaikan.

Nykyisin saan suostuteltua kissat kuljetuskoppaan puhumalla, mutta kommunikointiin menee oma aikansa.

Vaarat

Kotonani ei enää ole  allogeenisen siirron jälkeen viherkasveja kissojen ns. ruokavaliona tai kaadettavana.

Ensimmäisenä kissavuonna nostin pöydälle ”turvaan” lattialla huvituksena olleen jukkapalmun, kun vein roskat. Luulin oikeasti, että viherkasvi saa olla pöydällä rauhassa. Eipä saanut olla, vaan kaataminen oli kissojen mielestä suunnattoman hauskaa. En arvostanut niiden päätöstä.

Silkkikasvit, joita ennen tautisuuttani paheksuin, saavat olla ihan rauhassa.

http://www.kissanhoito.org/nama-15-vaaraa-vaanivat-kissaa-kotonasi/

Valjaat…

Yritin opettaa kissoja kulkemaan valjaissa, mutta sain kissat melkein vuoden ikäisinä eli pentuaika, paras opetusaika, oli jo ohi. Valjaiden pukeminen kissoille oli mahdotonta ja ne suhtautuivat valjaisiin syvää halveksuntaa tuntien.

Pannan laittamista en ole koskaan yrittänyt.

Ajatuskin siitä, miltä minä näyttäisin, jos yrittäisin pukea kissat ”hassunhauskoihin” asuihin, on hyytävä. Toisaalta pärjään hyvin normaaleilta näyttävien kissojen kanssa eli joulupukkiasu Hiilelle ei inspiroi enkä halua laittaa Nökölle balettihametta.

Leikkiminen

Höyhenkepakko on suosikkihuvitus ja kepakkoa jahtaamalla tulee hyvä mieli. Etenkin, jos kissa hyppää tavoitellakseen kepakkoa. Maassa makaavan kissan kepakkohuitominen on hupaisaa. Toinen suosikkivaihtoehto on laserhiiri, jonka valoa jahdataan pimeällä. Hauskaa!

Kiipeilyteline

Kunnon ihmisellä olisi koti täynnä kiipeilytelineitä kissoja varten, mutta minulla on niille vain yksi vaihtoehto. Toisaalta kissat voivat nukkua sohvalla, kirjahyllyn kissahyllyllä, nojatuolien päällä, raheilla, sängyllä ja keittiön tuolien päällä.

Kissat menevät myös ruokapöydälle, johon niillä ei ole mitään asiaa. Huomaan tilanteen, kun pöytäliina on täynnä kissankarvoja.

Karsta

Sain tuuheaturkkisesta oranssista kissasta aiemmin puolikkaan kissan verran karvaa karstalla, mutta karsta satutti jotenkin kissan kylkeä (oletan, että kissatappelun jälkeen), joten karstaaminen päättyi. Nykyisin imuroin puoli turkkia lattialta.

Siivoaminen

Kissankarvan saa pois imuroimalla säännöllisesti sohvan, nojatuolin ja kissankopat ja tietenkin pesemällä lattiat.

Luin vinkin, jonka mukaan kumihanskat kannattaa kastella ja kissankarvat poistaa märillä kumihanskoilla. Jostain syystä en koskaan muista kyseistä vinkkiä, kun olen siivoamassa.

Minulla ei ole yhtään kissankarvatonta vaatetta. Ehkä tarkenen paremmin ns. kissankarvaturkissani?

Kissa voi suhtautua omistajaansa myös näin

Cat Sees Owner After 6 Month Leave

https://www.youtube.com/watch?v=n1bo98838hs

Kuvana on lampiheijastus iltakävelyltä, jolla kävin ystäväni kanssa maanantaina.

Mainokset

Ammatillinen kuntoutus on tauolla

Raihnaisen elämää: ammatillinen kuntoutukseni on tauolla, koska sairauslomani jatkuu, jatkuu ja jatkuu.

Opteamin ystävällinen Sanna Salminen soitti minulle muutama päivä sitten ja kertoi muutoksesta. Otin yhteyttä eläkekassaan eli kuntoutus jatkuu, kun voin paremmin ja voin palata työelämään.

http://blogi.opteam.fi/yrityksille/ammatillisesta-kuntoutuksesta-syntyy-merkityksellisia-tarinoita-oikeasta-elamasta

Hätkähdin, kun kuulin kuntoutuksen päättymisestä, koska olen mielelläni asioinut fiksun ja mukavan Sanna Salmisen kanssa. Hän on kuunnellut, mitä minulle ja oireilleni kuuluu, kysynyt tarkentavia kysymyksiä, ehdottanut koulutusta ja tavannut minua sairauslomani aikana.

Kävin aiemmin toisen Opteamin edustajan luona, mutta hän vaihtoi työpaikkaa. Hän ehdotti, että kouluttaudun isännöitsijäksi, koska isännöitsijöille on kysyntää eli vinkki työpaikanhakijoille tai -vaihtajille. Idea oli mielestäni hyvä, mutta tartuntariskini kannalta hankala, koska minulla on jatkuva riski saada jostain jokin infektio.

Minun piti tavata seuraava yrityksen edustaja, mutta hän siirtyi pois yrityksen palveluksesta nopealla aikataululla. Sain samana päivänä tiedon hänen siirtymisestään. Puhelimeni oli ollut äänettömällä ja onneksi huomasin viime hetkellä hänen lähettämänsä sähköpostin.

Olin jo tilannut Kutsuplus -auton, joka kulki vielä sinä vuonna, joten mukava kuljettaja jätti minut matkalla ystävällisesti pois Talvipuutarhan kohdalla ja kävin katsomassa istutuksia. Ajomatka tilattiin yleensä paikasta A paikkaan B eli hän oli kiltti, kun hän suostui muutokseen. Onneksi ajoimme joka tapauksessa Talvipuutarhan ohitse, kun hän vei toisen asiakkaan samaan suuntaan.

Olin aikaisin liikkeellä ja kasvihuone avattiin myöhemmin, joten soitin ystävälleni, katselin kauniita puita, nurmikenttiä ja ruusutarhaa ja juttelin hänen kanssaan sateenvarjon alla kaatosateen aikana. Virkistävä ja sateen raikastama retki jäi hyvin mieleen. Rakastan Talvipuutarhan pihaa ja maisemaa Töölönlahdelle.

Seuraavana vuorossa oli asiakkuusjohtaja Sanna Salminen, josta pidin heti, koska hän oli ammattitaitoinen, ystävällinen ja hänen kanssaan oli mukavaa keskustella.

Toisaalta päätös kuntoutuksen lopettamisesta oli mielestäni hyvä, koska en oikeasti osaa sanoa, milloin voin paremmin ja olen työhönpaluukunnossa. Minun piti olla paremmassa kunnossa jo helmikuussa 2013 saatuani siirron elokuussa 2012, mutta käänteishyljintä iski kimppuun useammalla tavalla. Olen edelleen hämmästynyt käänteishyljinnästä, koska sain siirron sisareltani eli omasta mielestäni parhaalta mahdolliselta taholta.

Allogeenisen kantasolusiirron jälkeinen raatoisuus on ollut vaihtelevaa eli tänään voin paremmin, mutta olen väsynyt ja toisinaan uupunut. Huomenna tilanne muuttuu, jokin arvo kohoaa (esimerkiksi munuaisten) ja minun tekee mieli raapia rutikuivia ja ärtyneitä silmiäni haarukalla.

Vasen olkapää, jossa on katkennut lihas, rauhoittui kylmähoidolla ja kipulääkkeillä ja vältyin kortisonipiikiltä. Löysin hyvän ja edullisen pakkauksen, jossa oli kylmä- ja lämminhoitoon tarkoitetut geelipaketit. Fysioterapeutti suositteli kokeilemaan kylmää tai lämpöä olkapään hoidossa ja mietin kauratyynyä. Löysin jo Frantsilalta nätin punaisen version, mutta en ostanut. Geelipakkaus oli hyvä vaihtoehto.

Jätin kättäni kuntouttaneelle fysioterapeutille soittopyynnön neljä viikkoa sitten, mutta pyyntö ei ole päätynyt hänelle. En ole kiirehtinyt asiaa, koska olin koomisen heikko kuumeen jälkeen ja yskiminen flunssan vuoksi jatkui vielä tällä viikolla. Otan häneen yhteyttä ensi viikolla, niin lihaskuntoni treenaaminen pääsee alkuun ja alan jälleen toivottavasti muistuttaa reipasta koiranomistajaa.

Cat Owner Life VS Dog Owner Life

 

Kymmenen terveellisintä elintarviketta

…perhaps, perhaps, perhaps…

Doris Day

https://www.youtube.com/watch?v=GUVT1NZtZPo

Näissä ohjeissa on mielestäni järkeä

Syö runsaasti vihanneksia, marjoja ja hedelmiä, rasvaista kalaa, kokojyväviljaa, pähkinöitä, siemeniä ja öljyä. Juo useita vesilasillisia päivän aikana.

Kannatan myös värisuoraa eli eriväristen kasvisten syömistä.

Fiksuinta on mielestäni syödä kotimaista, lähellä kasvatettua ja itse tehtyä ruokaa.

Kannattaa välttää sokeria, puhdistettuja viljoja, kovaa rasvaa, alkoholia ja suolaa.

Vaihtelevia neuvoja

Kaurapuuro saattaa olla terveellistä. Ehkä ei ole. Ehkä on. Tällä hetkellä on, mutta entä ensi vuonna? Todennäköisesti on. Kaurapuuro on oikeasti hyvää.

Aamiainen kannattaa syödä, muuten tulee illalla kova nälkä. Kaikki aamiaisen välttäjät ovat lihavia! Uusi tutkimus: aamiainen ei ole välttämätön eli aamiaisen voi jättää syömättä eivätkä kaikki aamiaisen välttäjät olekaan lihavia. Osa tosin on.

Karpaattien (vai miten se nyt olikaan?) ruokavalioratkaisu: runsaasti kasviksia, lihaa, kalaa, pähkinöitä, rasvaista juustoa, kermaa ja voita. Vähän hiilihydraatteja ja jos hiilareita, niin vain hyviä hiilareita.  Tuloksena on hoikka vartalo myös niille, joilla mm. sivuihin, eteen ja taakse kertyy yleensä laardia. Sairaaloiden vastaväite: sydänongelmat ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet karppauksen myötä. Karppien kommentti: osa karppaajista syö salaa makeaa ja hiilareita. Niin minäkin ehkä sanoisin, jos välipalani olisi paksu pala pekoniin käärittyä metukkaa (meet Wursti eli tapaa Wursti), jonka päällä on vielä paksumpi pala goudaa ja koko setti olisi paistettu voissa.

Olisi äärettömän kiinnostavaa olla ravitsemukseen erikoistunut lääkäri tai ravitsemusterapeutti, kun saisi seurata toistuvia ja vaihtelevia väitteitä. Seuraaminen on mielenkiintoista jo näin siviilinäkin (kyllä, ehdottomasti siviilinä).

Syökää kalaa kolme kertaa viikossa. Ei, älkää syökö kalaa, koska kalassa on elohopeaa ja ympäristömyrkkyjä. Jos syöttekin kalaa, niin syökää vain tietyiltä alueilta kalastettuja turvallisia kaloja, joita ei ole vielä ryöstökalastettu. Muu (ei lehmien äännähdys) on EPÄEKOLOOKISTA. Syökää rasvaisia kaloja, kuten lohta ja monia muita erilaisia kaloja – ja se särkikin on ihan hyvää. Ahventakin kuulemma sorrettiin jossain vaiheessa ruotoisuuden vuoksi eli joka taloudessa pitäisi olla kiltti mummi, joka perkaa ja paistaa kalat ja poistaa niistä ruodot, kuten meillä oli.

Syökää kasviksia, mutta vältättehän huonoja kasviksia, kuten possuja lihottavaa maissia ja kaukaa lennätettyjä (täysin raakoja) hedelmiä.

Marjat ovat tällä hetkellä ehdottomasti parempia kuin hedelmät, mutta odotan jo innokkaasti seuraavaa uutista. Mansikoissa voi olla myrkkyä.

Kotimaisia omenia suositellaan toistaiseksi, koska ne pitää yleensä itse myrkyttää.

Luulin nuorempana, että mielestäni erittäin hyviä amerikkalaisia Red Delicious -omenoita kannattaa syödä kuorineen, koska kuorien alla on hedelmän terveellisin osa, kunnes minulle selvisi kyseisiä omenia peittävän vahan käsittämätön määrä. Omenat kuulemma säilyvät pöydällä kuukausia vahauksen ansiosta. Kuulemma on paras mahdollinen tutkimuslähde.

Ostakaa hedelmät ja vihannekset mukana kuljettamassanne kestävässä hedelmäpussissa, koska osalle ihmisistä etenkin pienissä muovipusseissa asuu turmio. Ihmettelen edelleen sitä, miksi jotkut eivät osaa heittää esimerkiksi hedelmäpusseja roskikseen, vaan pudottavat niitä maahan ja muovia päätyy mm. mereen tuhoamaan eläinten asuinympäristöä. Voisiko jo koulussa olla koulutusta aiheesta ja voisivatko vanhemmat toimia hyvinä esimerkkeinä? Koko kylä kasvattaa, joten älä ole roskapossu. Esitän pahoitteluni oikeille possuille.

Syökää vähäkalorista ja -rasvaista jukurttia, niin teistä tulee ihanan hentoja ja siroja. Etenkin miehistä. Toisaalta – jukurttiin sekoitetut lisä- ja väriaineet ovat turmiollisia sokerin lisäksi eli kannattaa mieluummin syödä paksua ja rasvaista ja nälkää pitävää kreikkalaista tai turkkilaista jukurttia, jonka voi maustaa niillä äärettömän terveellisillä marjoilla ja stevialla. Stevia on tällä hetkellä hyväksytty tapa makeuttaa ruokia. Luulisin.

Syökää ruisleipää, niin saatte kuitua. Toisaalta älkää missään nimessä syökö ruisleipää, koska hiilihydraatit ovat turmioksi. Jos ne ovat hyviä hiilihydraatteja, niin sitten ne eivät ole – tai ovat. Ruisleipä hyväksytään osassa versioita, mutta ei kaikissa.

Syökää perunoita, joissa on C-vitamiinia. Älkää to-del-la-kaan syökö perunoita, vaan Suomeen lennätettyjä tai todennäköisesti laivalla kaukaa tuotuja makeita perunoita eli bataatteja, joissa on matala glykeeminen indeksi. (Kaaaaamean makea kasvis, yäk.)

Älkää juoko kahvia – saatte SYÄVÄN. Juokaa vaan, niin vältytte lukuisilta eri sairauksilta ja teistä tulee käsittämättömän hyviä ihmisiä.

Välttäkää kananmunia, niissä on kolesterolia! Turha syytös, kananmunia kannattaa (tai kannattanee?) syödä. Suositeltavaa on syödä maatiaiskanojen eikä häkkikanojen munia ja maksaa niistä enemmän kuin halpiskananmunista, niin sekä kanat että ihmiset ovat iloisia eli tipuset, syöjät, syöjättäret ja kananhoitajat.

Äidillä oli kirja Siivekkäät jalat ja luulin lapsena, että kirja kertoo kanoista. Eipä kerrokaan, vaan balettitanssijoista.

http://www.maatiaiskana.com/

Syökää porkkanoita, niin saatte A-vitamiinia. Älkää syökö liikaa tai ihonvärinne muuttuu kellertäväksi. Tiedättehän, että porkkanat kannattaa kypsentää, niin elimistönne iloitsee! Huonosti säilytetyissä porkkanoissa voi olla listeriaa.

Syökää lihaa, niin saatte proteiinia. Älkää syökö ainakaan punaista lihaa, koska saatte sydän- ja verisuonitauteja ja lihassa voi olla antibiootteja.

Juokaa maitoa ja syökää juustoa, niin saatte mm. luillenne riittävästi proteiinia. Ei, jättäkää maito vasikoille ja syökää kunnollista proteiinia esimerkiksi (usein ulkomailla kasvatetusta) kvinoasta tai pavuista.

Pähkinänsyöjät ovat hoikempia ja elävät pitempään, MUTTA pähkinöissä on hometta ja pähkinät myrkytetään tukuissa järeillä myrkyillä jyrsijä- ja hyönteisriskin vuoksi, että pähkinät voivat olla riski.

Juokaa mehua, niin saatte osan viidestä päivittäisestä kasvisannoksesta. Mehua ei missään nimessä pidä juoda, koska mehu on täynnä sokeria! Syökää hedelmiä, joissa on mahdollisesti myrkkyä.

Syökää parsakaalia, jossa on runsaasti mm. C-vitamiinia. En syö. Parsakaali on pahaa – höyrytettynä tai ei. Väitän olevani supermaistaja, koska me emme pidä parsakaalista. Voin myös olla nirso. Ei – supermaistaja.

Syökää chiliä. En tod. tai ehkä vähän.

Syökää sipulia. Syön mielelläni. Allogeenisen siirron jälkeen oli aika, jolloin sipuli inhotti.

Tehkää raakasuklaata, joka tekee teistä paremman ihmisen. En tee.

Syökää tummaa suklaata älkääkä syökö kerralla kuutta täytekakkua. Hmm.

Syökää sieniä. Toki! Söin joskus kuuluisassa kalaravintolassa tyyriin (ihana sana!) annoksen kalaa ja korvasienikastiketta. Kukaan ei ilmeisesti kertonut keittiössä työskenteleville, että sienistä kuuluu poistaa hiekka, koska muistan vieläkin hiekan narskeen hampaissa. Kala oli hyvää. Hiekka ei ollut.

Olen tilannut kuivattuja sieniä nettikaupasta ja ostanut tuoreita ja kuivattuja sieniä torilta. Ostin vuosia sitten suppilovahveroita ja minulle kävi melkein kuin ravintolassa eli kastikkeen seassa oli havunneulasia ja sammalta, koska en ymmärtänyt puhdistaa sieniä kunnolla. Toisaalta sienissä ei sentään ollut ns. ravintolahiekkaa.

Syökää ihmeellisiä gojimarjoja, joita lennätetään marja-Suomeen KIINASTA pandojen lisäksi. Maistoin ja vatsani ei todellakaan arvostanut kyseisiä marjoja. Luontaistuotekauppiaat, laiva- ja lentoyhtiöt varmasti riemuitsevat meistä, jotka ostamme kaukaisilta vuorilta, laaksoista ja pöpeliköistä tuotua lucumaa (suosikkini), chia-siemeniä (tunnustan, että näistä pidin), gojia, kookosmitälie ja Perun Andeilta tuotavaa macaa.

Mielestäni kyseessä on ehdottomasti hyvä bisnes. Aamusmoothieiden vuoksi ihmiset ovat nykyisin niin ihania, viehättäviä, ystävällisiä, huomaavaisia ja kohteliaita.

Juomalla vihreää teetä tai pakuria meistä kaikista tulee parempia ihmisiä, näytämme nuoremmilta ja ihomme hehkuu, kuten japanilaisilla, hai. Syvä kumarrus.

Salaattia kannattaa syödä, mutta vain tummanvihreänä versiona, esimerkiksi Romaine-salaattina. Jäävuorisalaatissa kaunista on lähinnä väri.

Proteiinipatukoiden ostajia monet lihaspersoonat pitävät koomisina (maistoin joitain eikä maussa ollut hurraamista), mutta minulla ei riittäisi huumorintaju siihen tuhlaukseen, että ostaisin kennokaupalla kananmunia, joista hävittäisin kehonrakentajana keltuaiset ja söisin valtavia valkuaismunakkaita. Eikö joku voi kehittää firman, jossa valkuaiset erotetaan keltuaisista ja jättitonkkia valkuaisia myydään edullisesti mm. kehonrakentajille ja Pavlovien tekijöille (huomioitava molemmat osapuolet sekä Pavlovia tekevät kehonrakentajat) ja keltuaiset käytetään ruoanvalmistukseen ihmisille tai eläimille?

Syökää sokeria ja välttäkää rasvaa! Kas, tutkimuksen oli ei-niin-yllättäen maksanut sokeriteollisuus. Suomessa alennetaan makeisveroa vuonna 2017. En ymmärrä. Olipa EU ihan mitä mieltä asiasta tahansa.

Näin joskus kauan sitten tiedon tutkimuksesta, jonka mukaan suklaansyöjät ovat seksikkäimpiä. Rakastin suklaata, seksikkyydestä en mennyt tai mene takuuseen. Ounastelin jo silloin, että tutkimuksen maksoi suklaatehdas.

Punainen (tai oranssi) paprika. Syön oikein mielelläni. Toisaalta paprika on niiden kasvien joukossa, joissa on eniten myrkkyä.

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/jarjesto-varoittaa-hedelmien-myrkyista-voit-vahentaa-80-prosenttia/JQjJgqpd

”Eniten torjunta-aineita löytyi persikoista, omenoista ja paprikoista. Pakasteista pahin oli maissi. Vähiten myrkkyjä löytyi avokadosta ja sipulista.”

Pavut. Ostan, keitän ja syön erittäin mielelläni. Kikherneet ovat hyviä, samoin pienet valkoiset pavut.

Linssit. Keitän satunnaisesti ja syön mielelläni.

Maksa. En todellakaan syö. En! Tiedän, mitä maksa tekee. Meillä oli herttainen pointteri, joka söi mielellään maksalaatikkoa, jossa oli rusinoita ja eli 16-vuotiaaksi. Oliko syy rusinoissa vai maksassa? Tätä sopii pohtia.

Pinaatti on terveellistä, mutta sitä ei saa syödä liikaa. Samoin raparperi. Toistaiseksi olen välttynyt kauhistuttavilta yliannostuksilta.

Valtaosa ruoasta pitää syödä ennen lounasaikaa, muuten käy köpelösti – tai ei käy. Ehkä käy. Ehkä ei käy.

Viininjuonti tekee hyvää ihmisille. Absolutistina totean, että pieni määrä varmasti tekeekin. Toisaalta ei tulisi pieneen mieleenikään juoda viiniä, jossa on alkoholia terveysvaikutusten vuoksi. Joisin viiniä, jos pitäisin viinin mausta tai olisin niin ujo, että kommunikointi sujuisi vain alkoholin voimalla.

(En taida olla ujo.)

Mielestäni lisää järkeviä neuvoja:

Pidä mieli ja ruumis virkeinä liikkumalla paljon.

Nuku hyvin.

Veden suodattaminen

Ruokailuun liittyvistä ohjeista tulee mieleen rauhanturvaajista kerrottu vitsi, jossa he kertoivat, miten monilla tavoin he suodattivat vedestä pois epäpuhtauksia. Oikeasti he joivat vain kaljaa.

It-puolen työkaveri H, jolla oli aivan ihana (-n taputettava) siilitukka, kertoi historian hämärissä, että hän menee kavereiden kanssa kalastamaan pariksi päiväksi saarelle. Erehdyin kysymään, kuinka paljon vettä he ottavat mukaansa ja vastauksena oli lähes kauhistunut ”vettä?”. He joivat vain ainetta, jolla hyvin moni suomalaismies rakentaa ja virkistää kehoaan ja mieltään. Myös kalastaessa.

Mullistavat tutkimukset

Osa edellä kirjoittamistani tiedoista pitää paikkansa, osa ei pidä ja kaikista kohdista odotan uusia, mullistavia tutkimustuloksia.

Apurahaa

Olisinpa opiskelija, niin anoisin 45 000 euron apurahan Maltalla syötävän ravinnon ja meriveden vaikutuksesta potilaan toipumiseen allogeenisen kantasolusiirron jälkeen kuuden kuukauden aikana. Empiirinen tutkimus alkaa loka- tai marraskuussa ja ravitsemustutkija palaa Suomeen huhti- tai toukokuussa, kevään ja valon koittaessa.

Hauskan Ihan kornii -otsikon vuoksi maissiröstiresepti, vaikka vastustan saippuaista korianteria

http://suolaajahunajaa.com/2016/09/23/ihan-kornii-maissirostit/

Hupaisaa

Hieman ruoka-aiheeseen liittyvä Ant & Dec -pila Gordon Ramseylle. Kolistelu (1:58-) huvitti minua:

Mikäli alussa on vielä mainos, jossa Big Bang Theoryn (Rillit huurussa) Sheldon eli näyttelijä Jim Parsons juoksee naisen kanssa, niin mainitulle Charley horse -puujalalle (ei puujalkahuumorille) on selitys:

https://en.wikipedia.org/wiki/Charley_horse

Yksi suosikeistani eli  Ant & Dec Prank Simon Cowell On American Idol – Saturday Night Takeaway:

https://www.youtube.com/watch?v=DjUWEBcnQz0

Vähän mä nauroin.

 

 

 

 

 

Syysretki tehty – ja yli 700 lukijaa

Keskiviikkona oli aurinkoinen päivä, joten tein bussilla 74 syysretken Vantaan Ikeaan ja kävin Ofelia-huopaostoksilla. Huopa on kaunis ja lämmin, vaikka siinä on käytetty muuten paheksumaani nyppyyntyvää tekokuitua eli akryyliä.

Ystäväni neuvoi minulle kyseisen bussin, jolla pääsen Ikean pihaan enkä ns. korpikuusen kannon alle eli Kuusikkotielle. Tulkintani: bussi sopi hyvin myös silloin, kun olin anemiakunnossa ja jo bussiin nouseminen oli haasteellista, mutta Ikeaan piti ehdottomasti päästä ostoksille sairaalareissun jälkeen jo tilapäisen kortisonimanian vuoksi.

Bussi lähtee Hakaniemestä ja ajaa Arabianrannan, Viikin tiedekeskuksen, Malmin hautausmaan, Tattariharjun ja Malmin, Tapanilan ja Puistolan kiinnostavien pientaloalueiden läpi. Nopeampaa, mutta tylsempää reittiä pääsisi Vantaan busseilla moottoritietä pitkin.

Vantaalle menevät bussit 722 ja 724 ovat käteviä ja nopeita menomatkalla, mutta olen todella usein odottanut paluubussia järjettömän pitkän ajan kylmässä tuulessa ja joka kerta kaulaa myöten hangessa – ehdottomasti myös kesällä. En oikeasti tiedä, miksi aikataulut eivät päde paluumatkalla.

Linjamopiililla 74 pääsee paluumatkalla esimerkiksi Viikin Prisman (oikeasti Pirsma siinä missä S-market on Ääs-market, mutta KappHallia paheksun edelleen) eteen, Arabianrantaan, Sörnäisiin tai Hakaniemeen. Pääsee hyvin hitaasti, mutta kuitenkin.

Hakaniemen metroaseman peruskorjaus alkoi elokuun lopussa ja päättyy parin vuoden kuluttua.

https://www.hsl.fi/uutiset/2016/hakaniemen-metroaseman-lippuhallin-peruskorjaus-alkaa-8984

Katsoin menomatkalla  bussin ikkunasta iäkästä miestä, joka istui rollaattorinsa päällä rakennustyömaan aidan takana ja seurasi kiinnostuneena rakentamista. Onkohan hän työskennellyt aiemmin kyseisellä alalla? Mukavaa, että hänellä oli mielenkiintoista seurattavaa. Vieraampi alue minulle, joten en päässyt sisäisesti nyyhkimään tuhottua luontoa, kaadettuja puita jne. En tosin olisi kahlinnut itseäni puuhun silloin, kun kahlitseminen oli vielä muotia.

Silmätippojen jatkuva tiputtaminen bussissa on aina hieman haasteellista, mutta toistaiseksi olen välttynyt tapaturmilta.

Majoituin historian hämärissä perheystävän luona Bronxissa New Yorkissa pari viikkoa ja tapasin hänen New Yorkin osavaltiossa asuvan ystäväperheensä, jolla oli yhdeksänvuotias tytär ja nelivuotias poika. Poika käveli kanssamme katua pitkin ja riemastui nähdessään yhtä aikaa neljä roska-autoa. NELJÄ!

Olen kuullut ja lukenut, että monet lapset rakastavat suuria roska-autoja, odottavat autojen käyntejä ja pitävät kuljettajista. Näen harvemmin kuljettajia, mutta oikeasti ilahdun, kun taloyhtiön roskis on tyhjä. Roska-autojen kuljettajat tekevät hyvää ja tarpeellista työtä. Samoin siivoojat, joita ilman maailma olisi paljon ikävämpi, likaisempi ja sotkuisempi paikka. Autottomana arvostan myös bussinkuljettajia.

Mutkittelevan bussin maisemareitti on ehdottomasti parempi versio kuin moottoritievaihtoehto matkan varrella olevien kauniiden talojen, pihojen, suosikkipuiden eli vaahteroiden ja marjoja täynnä olevien pihlajien vuoksi.

Pihlajanmarjadilemma

Äiti mainitsi, että on kaksi teoriaa pihlajamarjoista. Ensimmäisen teorian mukaan pihlaja ei kanna sekä marjoja että lunta. Toisen teorian mukaan tulee kylmä talvi, jos pihlajat ovat täynnä marjoja eli pihlaja varaa linnuille ruokaa. Kyseessä voi olla ilmeisesti olla äärettömän ovela puu, joka tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ehkä.

Ystäväni mukaan viime vuonna pihlajassa oli vähän marjoja ja tuli leuto ja melko lumeton talvi pk-seudulle. Tänä vuonna puut notkuvat marjoja eli tiedossa on joko kylmä ja/tai luminen talvi. (Toivottavasti ei.)

Teille on nyt ennustettu. En tosin tiedä mitä.

Ikea-matka

Olin keskiviikkona Ikeassa klo 10, mutta kahviossa oli jo liuta aamupalansyöjiä. Kurkkasin valikoiman, mutta jatkoin matkaa. Luin tiedon, jonka mukaan tietyn lähimaan (en mainitse Norjan Bergeniä) Ikean ravintolasta varastetaan edullista ruokaa, jolla asiakkaat houkutellaan ostoksille. Suomalaiset ovat kuulemma fiksumpia ja jättävät vastaavat ryöstöretket tekemättä. Ikeassa ei ilmeisesti myydä kaljaa.

Ikean ruokarekka liikkuu lukemani jutun mukaan kesällä ja syksyllä Suomessa ja myy hot dogeja, lihapullia ja kasvispyöryköitä. Enpä ole vielä nähnyt kyseistä ruokarekkaa, hyvää kasvispyörykkäkohdetta. Minun pitää ehdottomasti saada maistaa kasvispyöryköitä.

Olin väsynyt, joten kiersin (minulle) nopeasti yläkerran ja löysin etsimäni huovan. Ihastuin kauniiseen uuteen Vallavik-jenkkisänkyyn, jonka ostan seuraavaan kotiini, jonne ehkä muutan joskus.

Siirryin alakertaan, bongasin viinilasin ja katselin muuta valikoimaa.

Maksoin ostokseni kassalla. En mennyt itsepalvelukassalle, koska minulla oli Bridget Jones -leffan jälkeen saamani alennuskuponki huovasta ja lasista ja oletin, että kupongin kanssa voi olla ongelmia itsepalvelukassalla. Ehkä olisikin tullut, koska kassa soitti kupongista jonkinlaiseen neuvontanumeroon.

Kysyin myyjältä, voinko jättää viinilasin kassalle. Olen jo vienyt liudan erilaisia laseja Fidaan, joten en halunnut raahata viinilasia kotiini lahjoitettavaksi edelleen, kuten myyjä ystävällisesti ehdotti. Lasi hyvin todennäköisesti palaa myyntihyllyyn, vaikka ehdotin, että lasin voi lahjoittaa jollekin asiakkaalle.

Kiersin vielä ruokapuolen, mutta päässäni oleva ääni ei halunnut ostaa mitään.

Bussin lähtöön oli vielä aikaa, joten söin (suolaisen) mozzarellatomaatticalzonen. Ohitseni käveli herttainen kehitysvammainen mies hoitajansa kanssa ja hän sanoi minulle ”Hei, tyttö!”. Tämä 51-vuotias tytönhuitukka vastasi tietenkin hänelle hei. Hän vilkutti minulle vielä uudelleen myöhemmin. Kilttiä.

Matkustin bussilla 74 kotia kohti ja matka meni vielä vaihtona. Vähän mä säästin. Vrt. vähän mä nauroin eli little did I laugh.

Sumakkia?

Jasmin Food on varmasti siirtynyt muualle Hakaniemen remontoitavalta metroasemalta. Harmi. Minun on pitänyt viimeisten vuosien ajan käydä ostamassa jonkun tutun mainitsemasta liikkeestä sumakkimaustetta, koska mausteen hedelmäinen ja sitrusmainen maku kiinnostaa. Melko pitkä harkinta-aikani hankaloitti kummasti ostoksen tekemistä.

Googlasin sumakilla ja löysin hyvältä vaikuttavan Kananpoikien Bistro – blogin, jonka mukaan sumakkia voi ostaa Hakaniemen hallista Parhialalta. (Selvitettävä, missä kohtaa Parhiala asuu.) Sumakkipurkkia pitää kuulemma säilyttää jääkaapissa eli lisäsivistyin jälleen.

http://bistro.ruokavinkki.fi/tag/sumakki/

Lucumaa!

Lucumajauhe on minun suosikkejani luontaistuotteista. Toivon, että jonain päivänä hamassa tulevaisuudessa voin matkustaa esimerkiksi Peruun ja maistaa lucumajäätelöä. Tein joskus kotona jonkinlaisen terveysversion jäätelöstä, jossa sekoitin lucumaa, mantelijauhetta ja -maitoa jne. ja lopputulos oli lievästi sanottuna karmiva. Parempi vaihtoehto oli vaniljajäätelö, jonka päälle ripotin lucumahedelmästä tehtyä jauhetta.

Lucuma on munahedelmiin kuuluva kermaisen makea ja erittäin energiapitoinen trooppinen hedelmä, joka kasvaa 1000–2400 metrin korkeudessa. Perun lisäksi kasvia tavataan jonkin verran Boliviassa, Chilessä, Brasiliassa, Costa Ricalla. Nykyisisin lucuman saatavuus on hyvällä tasolla myös Laosissa ja Vietnamissa. (Cocovit)

Hedelmällä on alhainen glykeeminen indeksi.

Suostun matkustamaan myös muihin Etelä-Amerikan maihin enkä suivaannu Vietnamin tai Laosin matkastakaan. Voisinpa vielä matkustaa ja olisinpa vielä reipas tai edes semireipas. Voisimmeko sanoa osasemireipas tai vähäsemireipas?

Cinderella-elokuva

Mielestäni videolla on mielenkiintoinen tarina tanssiaissalin rakentamisesta ja koristelusta, 400 avustajan määrästä ja pukujen, tanssiaispukujen ja korujen sovittamisesta, meikkauksesta, hiuksista jne. Elokuvan budjetti oli mitä ilmeisimmin suuri, koska paikalle on saatu taitavia tekijöitä ja hyviä esiintyjiä.

Cinderella on edelleen katsomatta, mutta haitanneeko tuo mitään? Tiedän jo juonen. Eikös tuossa jutussa ollut se puraistava omena ja ne kolme karhua, joiden sängyssä joku nukkui?

https://www.youtube.com/watch?v=2J-s-pXBX0E&nohtml5=False

Babette Cole (1950)

Hauskimpia lastenkirjojen kirjoittajia on mielestäni britti Babette Cole, joka on kirjoittanut ja kuvittanut useita lastenkirjoja, mm. palkitun Prinsessa Hoksnokan (ilmestynyt 1986, suomeksi 1987). Sadun, jossa ei ole sankaria, vaan sankaritar, joka suukottaa urotöitä tehneestä prinssi Rehvakkaasta sammakon. Rehvakkaasta kuulleet prinssit eivät halunneet kosia prinsessaa, joten hän eli elämänsä onnellisena lemmikkiensä (koiria, hevonen, dinosauruksia jne.) kanssa. Ehdottomasti hyvää vaihtelua tuhkimolööperille. t. Yli miljoona sinkkutaloutta Suomessa

Prinssi Tuhkis (julkaistu 1987, suomeksi 1988)

”Prinssi Tuhkis ei ollut juurikaan, kuin prinssit yleensä. Hän oli pieni, näppyläinen, nuhruinen ja hintelä. Hänellä oli kolme suurta ja karvaista veljeä. Veljet kiusasivat jatkuvasti Tuhkista tämän ulkonäön takia.”

Onneksi prinssi Tuhkis meni lopuksi naimisiin prinsessa Raharikkaan kanssa ja he elelivät onnellisina loiston keskellä. Prinsessan pyynnöstä haltijatar (minun mielestäni haltiatar, mutta kielitohtori.fi hyväksyy molemmat versiot) muutti veljet keijuiksi, jotka siitä lähtien kotiaskareita tehden liihottivat ympäri palatsia.

Kirja huvittaa minua edelleen – samoin prinssiä kuvaava sana nuhruinen.

Eläköön Eveliina (1991)

”Eveliina oli älykäs rotta. Hän halusi isona aivokirurgiksi. Hän oli niin lahjakas, että hän sai stipendin rikkaiden rottien suosimaan Emmental-Opistoon.” Älykästä Eveliinaa kiusattiin ja kiusaajia johti Sohvi Suomuhäntä. Tarinalla oli onneksi onnellinen loppu ja rotista tuli kummittelun, neiti Nakerruksen juustojen ryöstön ja ruukunpoiston jälkeen sikabestiksiä.

Sivuhuomautus:

Tuttuni työskenteli aikoinaan ala-asteen opettajana ja hänellä oli pikantti tapa vähätellä muita ihmisiä eli jaoimme yhteisen mielipiteen valtaosan ihmisistä kanssa. Hän täydensi englannin opintojaan avoimessa yliopistossa ja oli vihainen surkeille toimistotyöntekijöille, joilta meni lyhyt aika tehtävien kirjoittamiseen puhtaaksi, koska he kirjoittivat kymmenellä sormella. HÄN ei alentunut kirjoittamaan ”kuten sihteerit”, joten hänellä meni kauemmin kirjoittamisessa. Häntä kuitenkin harmitti aika, joka tehtäviin meni… Olin hänen henkisestä ryhdikkyydestään ja suhtautumisestaan suunnattoman ylpeä. Etenkin, kun itse nakuttelin tietokonetta myös sihteerinä yksityisellä puolella, joka maksoi julkisen puolen menot. t. Sohvi Suomuhännän serkku, joka kirjoittaa kaikilla kymmenellä sormella

Pidän Lady Lupin’s Book of Etiquette -kirjasta (2001), jossa (irlanninsusikoira-?) emo opettaa pennuilleen käytöstapoja. Pidän Truelove-kirjasta (2001), jossa vauvaperheen koira karkaa, ystävystyy katukoirien kanssa, lopuksi löytyy ja pariskunta ottaa luokseen myös katukoirat. Pidän myös Cupid-kirjasta (1989), jossa Cupido (Amor) huvitteli lentämällä ja ampumalla kuminuolia ihmisiin saadakseen nämä rakastumaan. Ooh, miten äärettömän herttaista.

Babette Colen lastenkirjat ovat mielestäni selkeää väitöskirja-ainesta ja olisi mielenkiintoista haastatella kirjailijaa.

http://babette-cole.com/about/

Halloween

Kotona kävin kellarivarastossa ja hain oranssit kurpitsavalot parvekkeelle. Halloweenia vietetään vasta lokakuun viimeisenä päivänä 31.10., mutta minä pidän oransseina hohtavista lyhdyistä.

Viesteilykätyrini R-L leipoi jossain vaiheessa erilaisia Halloween-leivonnaisia muistaakseni tyttärensä syntymäpäiville ja näin kuvia taitavasti tehdyistä tuotteista. Ihailen ihmisiä, jotka saavat aikaan hyviä ja kauniisti koristeltuja leivonnaisia, jotka edustavat jotain teemaa.

Sisareni käly teki uskomattoman taitavasti pienenpieniä, täytettyjä ja koristeltuja pikkuleipiä, jotka olivat erittäin hyviä. Jos minä osaisin tehdä yhtä kauniita pikkuleipiä, niin painaisin 400 kiloa.

Minun käsitykseni täytekakun koristelusta sisarellani oli kasa vatkattua kermaa, jonka kippasin kakun päälle ja tasoitin hieman. Ai, pitikö kerma pursottaa taidokkaasti kakun päälle? Joku syö tai oikeastaan jotkut syövät kohta sen kakun eikä siinä minun mielestäni tarvitse olla mitään ihmeempiä koristeluita. Mansikoita vaan päälle, niin (juuri) kukaan ei huomaa möykkyistä kermaa.

Onneksi on pitopalveluyrityksiä, jotka hoitavat taitavasti ruoanlaiton, koristelun, kattauksen ja vielä tiskauksenkin. Kattamisesta tosin pidän ja leikkokukkien asettelemisesta.

Parempi kaurapuuro

Sulata ruokalusikallinen voita paistinpannussa ja sekoita kaurahiutaleet (2,4 dl) voihin. Kypsennä ja sekoita välillä, kunnes kaura tuoksuu pähkinäiseltä. Nosta pannu levyltä ja lisää maito, vesi tai näiden sekoitus ja kypsennä puuro. Hiutaleet erottuvat ohjeen mukaan toisistaan eikä puurosta tule mössöä.

Ohje on Megan Gordonin kirjasta Whole-Grain Mornings.

http://www.countryliving.com/food-drinks/a39877/how-make-oatmeal-taste-better-toast-butter/?src=socialflowFB

En ole vielä kokeillut, mutta idea on mielestäni kiinnostava.

Pyhäinpäivä

Suomessa pyhäinpäivää eli pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivää vietetään tänä vuonna lauantaina 5.11.2016. Hautausmaat ovat mielestäni kauneimmillaan kynttilöiden vuoksi pyhäinpäivänä ja jouluna.

Kynttilän vieminen haudalle on kaunis tapa muistaa edesmennyttä. Kestävän kehityksen kannalta parasta on satsata kerralla kunnolliseen metalliseen lyhtyyn, jossa poltetaan normaalia kynttilää.

Yksittäisistä muovikynttilöistä tulee järjetön määrä roskaa. Lasilyhdyt päätyvät yleisjätteeksi, koska lämmönkestävää lasia ei voi laittaa keräyslasiksi.

Ongelmallisimpia ovat led-valaisimet, joiden paristot ovat ongelmajätettä ja led-kynttilät ovat sähkö- ja elektroniikkaromua. Voihan niitä tietenkin viedä haudalle, mutta fiksuinta on hakea ne myös pois ja lajitella roskat asianmukaisesti.

Heitettyäni lusikan nurkkaan minun tuhkani nakataan (toivottavasti myötä-) tuuleen, joten kenenkään ei tarvitse kuormittaa ja roskata hautausmaita viemällä muistokseni kynttilöitä.

Olkapää rettelöi

Retkautin kipeän olkapääni, josta on katkennut keväällä lihas ja tutkin nyt, auttaako kipulääke ja kylmähoito vai pitääkö minun lähteä huomenna piikille. Ei viimeiselle, vaan kortisoniversiolle.

Konsertti Göteborgin konserttitalosta tänään 22.9. klo 20:30

Tampere Filharmonian ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvalin (1985) ja Göteborgin sinfoniaorkesterin konsertti suorana verkkolähetyksenä Göteborgin konserttitalosta torstaina 22. syyskuuta kello 20.30 Suomen aikaa.

Katarina Leymanin Solar Flares, Johannes Brahmsin ensimmäinen pianokonsertto ja Bela Bartokin Konsertto orkesterille. Pianosolistina Marc-André Hamelin.

Santtu-Matias Rouvali aloittaa ensi vuonna myös Göteborgin sinfonikoiden ylikapellimestarina.

Konsertti:

http://www.gramophone.co.uk/feature/live-stream-brahms-first-piano-concerto-with-the-gothenburg-symphony

PS Promin päätöskonsertti Lontoosta esitettiin Areenalla eli ihan suotta harmittelin, että konsertin kuuli vain radiosta.

PPS Viehättävän sydänkuvan otin pari vuotta sitten Espan puistossa. Kiitos taiteilijalle tai taiteilijoille!

 

Visavuori, Sääksmäen silta ja vierailu

Lauantaina kävin äidin sisaren kanssa Visavuoressa. Ajoin vuosikausia museon ohi, mutta minulla ei ollut koskaan aikaa käydä museossa.

Matkustin bussilla ja junalla Keravalle, kävin kaupassa ostamassa isäpuolelle tuliaiseksi hunajaa, kanelikorppuja ja suklaalevyn aiempien pullakorppujen lisäksi ja jatkoimme autolla matkaa asemalta pöyristyttävän aikaisin eli yhdeksältä aamulla.

Mainitsin sisarelleni tädin nätistä autosta ja hän kysyi auton merkkiä. Merkkiä? Auto oli kauniin punainen, siinä oli neljä pyörää (tämä tieto ei yllättänyt sisartani) ja ratti.

En pidä tunkkaisen ällömakeasta hunajasta, joten olin oikeasti hämmentynyt tutkiessani hunajahyllyä ja huomatessani, että valtaosa hunajasta tuodaan ulkomailta. Hunajan pitää ehdottomasti olla Suomesta, muuten kotimaisia mehiläisparkoja sorretaan ikävästi.

Visavuori

Kuten kaikki kunnon ihmiset tietenkin tietävät ja muistavat, niin kuvanveistäjä Emil Wikström (1864 – 1942) asui perheineen Visavuoressa Sääksmäellä (nykyisin Valkeakoski).

Wikströmin isä Johan Erik kuoli jo 1868 tai 1869 ja äiti Gustava Linnamäki huolehti yksin neljästä pojastaan.

Kansakoulusta valmistuneen Emil Wikströmin taiteellinen lahjakkuus huomattiin työssä ja hän pääsi opiskelemaan vuonna 1881 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun Turussa. Vuonna 1882 hän siirtyi opiskelemaan Helsinkiin Suomen Taideteollisuusyhdistyksen Veistokouluun ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa turkulaisen sivistyneistön taloudellisella tuella. (Sangen ystävällistä.)

Kuvanveisto on mielestäni taidetta, jonka tekeminen on mielestäni lähes käsittämätöntä. Otetaan möykky, jota nakutellaan ja TA-DAA, kohdetta esittävä taideteos on syntynyt. En toisaalta voisi kuvitellakaan, että huoneeni (tai mahdollisesti jonkun toisen henkilön huoneen) nurkassa nököttäisi naamani tai rintakuvani esimerkiksi marmorista veistettynä. Ajatuskin on hupaisa.

Suosittu taiteilija on veistänyt Säätytalon päätykolmion, Helsingin rautatieaseman Lyhdynkannattajat (eli ns. VR:n kivimiehet), Elias Lönnrotin pronssiveistoksen Lönnrotinkadulla (kuljin usein työn ohi enkä enää muistanut Väinämöistä ollenkaan eli pakko palata myöhemmin paikalle), J. V. Snellmanin muistomerkki Suomen Pankin edustalla ja Kansallismuseon sympaattisen graniittikarhun. Hän veisti myös Aino-suihkukaivon Eiraan Helsinkiin Villa Johannan pihalle (Villa Ensin rakennuttajalle) Uno Staudingerille, joka toimi Wikströmin mesenaattina. Aino-suihkukaivo siirrettiin myöhemmin Lahteen Fellmanin kartanon pihalle.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fellmanin_kartano

Lahdellakin on hyytävä historia sisällissodan ajalta. Ihmisillä pitäisi ehdottomasti olla parempaa tekemistä, kuin toistensa vahingoittaminen.

Kuvanveistäjä Wikström löysi Sääksmäeltä upean paikan niemenkärjessä ystävänsä, taiteilija Axel Gallénin (nimenmuutoksen jälkeen Akseli Gallen-Kallela) kanssa. Ystävykset tutustuivat Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, josta tuli myöhemmin Ateneum.

Ihmettelin aiemmin, mistä taiteilijat saivat opiskelu- ja matkustusrahansa ja oletin, että he olivat varakkaista perheistä tai suvuista. Eivät välttämättä olleet, vaan he saivat stipendejä ja apurahoja. Wikström opiskeli myöhemmin useita vuosia vuorotellen Wienissä ja Pariisissa.

Olenko ainoa, jonka mielestä on hämmästyttävää, että kaksi noin kuuluisaa taiteilijaa eli Wikström ja Gallén tunsivat toisensa? Mielestäni kyseessä oli selkeä legendojen tapaaminen. Ystäväni E-L totesi, että taiteilijapiirit olivat pienet, joten hyvin todennäköisesti taiteilijat tunsivat toisensa. Totta, mutta SILTI. Wikström tunsi myös mm. Pekka Halosen ja Eero Järnefeltin.

Perillisen osa?

Mietin lukiessani taiteilijoiden tai muiden lahjakkaiden ihmisten perimää eli millaista on olla erittäin taitavan ihmisen vähemmän lahjakas tai taitava lapsi? Vaikkapa pääjohtajan jälkeläinen, jolle on varattu kätevästi työpaikka esimerkiksi kyseisen yrityksen toimistosta tai konttorista.

Signorina da Vinci tai Vinca?

Pohdin nuorempana, millaisista olisi olla käsittämättömän etevän ja taitavan Leonardo da Vincin tytär eli osaisiko sitä itse keksiä tai valmistaa yhtään mitään?

Da Vinci oli italialainen tieteilijä, matemaatikko, insinööri, keksijä, anatomi, taidemaalari, kuvanveistäjä, arkkitehti, kasvitieteilijä, muusikko ja kirjailija.

Vierailin 24-vuotiaana ystäväni kanssa Amboisessa Ranskassa Da Vinci -museossa enkä ole koskaan nähnyt yhtä lahjakkaan ja aikaansa edellä olevan ihmisen keksintöjä tai taidetta.

https://www.european-traveler.com/france/visit-clos-luce-leonardo-da-vincis-home-amboise/

Tilanne olisi sinänsä ongelmallinen, että Leonardolla oli suhteita ilmeisesti vain miesten kanssa.

Olen päättänyt seuraavassa elämässä syntyä äärettömän nätiksi mieheksi, joka deittaa toisia nättejä miehiä ja vaihtaa ainakin nuorena miestä kuin paitaa eli blondista toiseen blondiin. Viittasin hiustenväriin enkä järjettömään älykommenttiin, joka liitetään vaaleahiuksisiin. Hyvä vaihtoehto, koska nätit miehet ovat nättejä.

Ystäväni K:n päätti, että hänkin lopettaa yksiavioisen heteroelämänsä ja vaihtaa jatkossa tapansa. Emme tietenkään deittaa seuraavassa elämässä keskenämme, koska sehän olisi kerrassaan groussia.

Eräässä työpaikassani kuulin loukkaavan väitteen, jonka mukaan olen kiinnostunut naisista. Eipä se minusta lesboa tee, jos työpaikan varatut ja kaikkea muuta kuin nätit miehet kuvittelevat minun kiinnostuvan heistä. Jokin raja se on aina ollut minunkin huumorintajullani. Palaan kohtaan nätti mies on nätti – varattu mies on varattu.

Olisin voinut olla vähemmän lesbo, jos tarjolla olisi ollut vapaita ja huomattavasti paremman näköisiä miehiä. Tirsk.

Kuulin vastaavia lesbokommentteja myöhemmin useilta miehiltä, joista en ollut kiinnostunut. Tietenkin muutuin välittömästi heterosta lesboksi, jos miehen ulkonäkö, käytöstavat tai ajatusmaailma eivät kiehtoneet. Totta kai.

Minulla ei ole mitään naisista kiinnostuneita naisia vastaan, koska aikuisilla ihmisillä on tietenkin oikeus rakastaa toisiaan.

Totesin vieraillessani isäpuoleni luona, että minusta tulisi huono mies. Vein hänelle sisareltani ja minulta syntymäpäivälahjaksi paidan, jonka purin paketista. Melkein näännyin, kun nypin neuloja (8 kpl), poistin tukia ja silkkipapereita. Mietin, että minun täytyy syntyä ensi kerralla todella hyvälle alueelle, jossa on laadukkaita kirpputoreja ja lähes käyttämättömiä vaatteita. Mielestäni kyseessä on ainoa keino välttyä paitojen purkamiselta pakkauksista, koska joku toinen on jo tehnyt likaisen työn. Ystäväni E-L totesi, että yli 100 euroa maksavissa miesten paidoissa ei ole neuloja. Ilahduin, koska minusta tulee nätti, varakas ja hyvin tyylikäs vaaleahiuksinen (olenko koskaan maininnut, että pidän vaaleista hiuksista?) mies seuraavassa elämässä ja käytän vain kalliimpia paitoja.

Olisin mielelläni yhtä lahjakkaan signora Leonarda da Vincan tytär, niin olisin voinut jo suunnitella tutkimusrobotin sairaalaan, ruokintarobotin kotiin ja lentäisin Meilahteen pienellä, siivekkäällä autollani. Jostain syystä auton pitää olla vaaleansininen ja muistuttaa Kuplaa, vaikka en ole erityisesti sinisen ystävä.

Pidän etenkin lämpimän keltaisesta, kauniin oranssista ja vihreästä, varsinkin lehmuksen- tai oliivinvihreästä.

Rakennuksia Visavuoressa

Ensimmäinen Visavuoren rakennus eli ateljeehuvila valmistui 1894 ja paloi 1896, jolloin monet teokset tuhoutuivat. Vuosina 1897–1902 Wikström asui ja työskenteli Pariisissa. Wikström suunnitteli uuden asuinrakennuksen, joka valmistui 1902 ja viereen erillisen ateljeen, joka valmistui 1903.

Rouva Alice Wikström oli helsinkiläinen seurapiirikaunotar, jonka kanssa Wikström avioitui 1905. Vaimo järkyttyi muutosta metsien keskelle eli hui(-t)sin pöpelikköön (minun vertaukseni).

Ylätalo

Ylätalon salin synkkyys tuntui tukahduttavalta pilvisenä päivänä, koska tapetit olivat tummia ja oviverhot olivat (sinänsä kauniin) tummanvihreät ja monet kalusteet olivat tummia. Melkein poistuin rakennuksesta, koska tummuus tuntui aluksi ankealta. Katselin tauluja ja kauniita huonekaluja ja hetkellinen, mutta erittäin yllättävä synkkyystuntemus meni onneksi ohitse. Olisiko tuntemukseni vuoksi syytä päätellä, että salissa on joskus tapahtunut jotain äärettömän TRAAKISTA? (Juuehkäei.)

Salista siirryttiin ruokasaliin, josta mentiin lastenhuoneeseen, joka oli suljettu vesivahingon vuoksi.

Makuuhuoneesta emäntä pystyi tarkkailemaan piian ikkunaa kaapin peilin ja päätyikkunan kautta eli piika eli siveää elämää, koska miehet eivät voineet kiivetä hänen huoneeseensa ikkunan kautta. Jos olisin ollut parisuhdetta tai edes vaihtelevaa suhdetta etsivät piika, niin olisin tuonut vieraani käymään etuoven kautta ja hiljaa hiipimällä. Sulho tai tilapäissulho olisi joutunut erityisesti varomaan kopinaa huoneeseeni nousevilla portailla.

Vanhempien makuuhuoneen ulkopuolella olevassa käytävähuoneessa (?) oli jääkaappi eli ilmeisesti jäillä jäähdytettävä kaappi. Kätevää, kun järvi rajasi tonttia. Kaapin kyljessä oli vesihana. Raikasta jäävettä vai sulaneen jään valutusta? Veikkaan jälkimmäistä.

Vanhanaikainen keittiö ja ilmeisesti ruokavarasto olivat kiehtovia tiloja. Keittiössä esillä oli liesi silitysrautoineen ja paistinpannuineen. Risuista (luulisin) tehty, vanhanaikaiselta pullasudilta näyttävä tiskiharja oli jonkinlaisen tiskialtaan päällä.

Kaikissa esineissä oli Kari Suomalaisen piirtämä käpälöintikielto.

Vierashuone oli tilava ja huoneesta pystyi katsomaan, kuka kulki ulkoportaissa. Hankalaa, jos piika pyysi seuralaisensa paikalle etuovesta. Saikohan piika edes käyttää etuovea vai oliko hänelle palvelijoiden ovi?

Rakennuksessa oli Japanomania-näyttely eli useita japanilaisia esineitä. Japanista tuli suosikkimaa maan avauduttua länsimaille 1850 ja japanilaisten esineiden kerääminen oli muodikasta. Ruokasalissa esillä ollut teeastiasto oli tuotu Pariisista.

Poistuimme rakennuksesta ja menimme kauniin viiniköynnöksen reunustamat portaat alas ja nousimme tummista kivistä tehtyjä askelmia pitkin ateljeen viereen ja kävimme ihailemassa asuintalon taustaa. Harvoin näkee niin kauniita vanhoja mäntyjä ja katajia ja vesimaisema oli aivan upea.

Ateljee

Kävelimme ateljeerakennuksen eteen, nousimme portaat ja kiertelimme ateljeissa. Taiteilijan suuria töitä oli esillä runsaasti vanhan ateljeen puolella. (Ihmettelen, miten lattia kestää esineiden painon.)

Näimme taiteilijasta, hänen vaimostaan ja jälkeläisistään eli lapsista ja lapsenlapsista kuvatun filmin.

Käväisin uuden ateljeen puolella eli kerroksen toisessa päässä ja katselin pienempiä töitä, mm. tytärten taidokkaita muotokuvia ja Mannerheimin ja Svinhufvudin rintakuvia. Kiipesin portaat yläkertaan ja katsoin urkuja ja kävin kurkkimassa ylhäältä vanhaa ateljeeta. Palasin urkupäätyyn, jossa mainittiin, että suku oli musikaalista ja Wikström soitti huilua. Hän oli kiinnostunut myös tähtitieteestä ja puutarhanhoidosta.

Laskeuduin portaat alas ja tutustuin kuistia muistuttavaan viherhuoneeseen, jota lämmitti takka. Kiipesin vielä toisen kerran ylös tätini kanssa vanhan ateljeen puolella olevia jyrkkiä tiiliportaita, mutta laskeuduin jälleen turvallisempaa ja valoisampaa reittiä uuden ateljeen puolelle, koska en halunnut (enää) rusikoida itseäni putoamalla.

Kahvila

Ateljeen alapuolella toimi viehättävä kahvila, joka oli aiemmin ollut pronssivalimo. Tarjoilija kysyi meiltä olemmeko sukuyhdistyksen edustajia. Totesimme tietenkin, ettemme ole. Vasta ulkona havahduin, että meidän olisi pitänyt ehdottomasti edustaa sukuyhdistystä, joka vieraili paikalla kahden bussillisen voimin. Olisimme olleet Miili-tädin pikkuserkkuja. Jäimme vaille hyvää ja epärehellistä lounasta, mahdollisesti jälkiruokaakin. Tilanne oli äärettömän – äärettömän – surullinen.

Vandalismihoukutus

Päätin nuorempana rikkoa puhelinkioskin, joita oli runsaasti mm. Mannerheimintiellä historian hämärissä eli ennen matkapuhelimia. Jonkin ihmislajin (?) edustajan tehtävänä oli halkaista puhelinluettelot tai repiä niistä sivuja, repiä puhelimen johto irti puhelimesta tai tehdä lattialle kyseenalainen lätäkkö tai parikin, joita opin välttelemään. Puhelinkopin lasien rikkominen oli hyvin suosittua. Päätin aina, että vapaudun kotikasvatuksestani ja turhista rajoitteista ja pistän kappaleiksi yhden puhelinkioskin. En koskaan toteuttanut kyseistä haavettani.

Jätin myös taittamatta Mersujen konepelleillä olleet tähtitunnukset. Ymmärsin jossain vaiheessa, että taittaminen oli suosittu harrastus tietyissä piireissä – ja promilleissa. Mikä menetys kyseisen vandalismin puutos olikaan omassa elämässäni. Ehkä.

Seuraavassa elämässäni mahdollisesti synnyn vandaalina, joka varastaa kaljaa kaupasta ja laittaa ”taidokkaita” graffiteja kaikkiin mahdollisiin arvokkaisiin ja kauniisiin kohteisiin.

Näin eilen läheisessä Siwassa, kuinka nuori mies käveli kahden kannettavan kaljapakkauksen kanssa ulos kaupasta. Ikävä tilanne. Myymäläpäällikkö huomasi teon, mutta eipä hän pienenä hentona naisena lähtenyt jahtaamaan miestä.  Tuttu asiakas, joka ei ole koskaan aiemmin varastanut. Alkoholi puhuttelee todella (todella, todella, todella) monia suomalaisia. Osaa vielä enemmän kuin toisia. Oletan, että rikollisesta asiakkaasta tehdään rikosilmoitus.

Kari Suomalainen

Wikströmin pariskunnalla oli kolme tytärtä ja useampi lapsenlapsi, mm. poliittinen pilapiirtäjä Kari Suomalainen (1920 – 1999). Hänen töihinsä voi tutustua Kari-paviljongissa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kari_Suomalainen

Helsingin Sanomat julkaisi yli 40 vuoden ajan Kari Suomalaisen töitä ja taiteilija oli mielestäni erittäin taitava ja lahjakas ja teki oivaltavia ja/tai hauskoja töitä. Hänen piirroksensa ovat edelleen huvittavia ja monet piirrokset pitävät paikkansa nykyaikana. En jaa läheskään kaikkia taiteilijan näkemyksiä, mutta pidin monista hänen piirroksistaan. Taiteilija nimitettiin professoriksi 1977.

Piirros: alueella vellova tulvavesi peittää mökin portaat ja ylittää sokkelin. Putkimies koputtaa ovelle ja kysyy emännältä, että teiltäkö soitettiin tippuvasta hanasta?

Musikaalisen suvun edustaja Kari Suomalainen mainitsi pitävänsä enemmän musiikista kuin kuvataiteesta.

Visavuoren lähellä oli Kari Suomalaisen kesäasunto, josta tuli eläkkeelle jäännin jälkeen koti. Kari Suomalaisen ensimmäinen vaimo oli kirjailija Irja Salla, joka oli Tyko Sallisen ja Helmi Vartiaisen tytär. Tyko Sallinen teki mielestäni hätkähdyttäviä maalauksia ja kohteli vaimoaan ja lapsiaan kauhistuttavalla tavalla. Kari Suomalaisen jälkimmäinen puoliso oli Liisi ”Lippe” Hokkanen, joka tunnettiin myös laulajana, kirjailijana ja näyttelijänä. Kari ja Lippe Suomaisella on kolme lasta.

Kari-paviljonki

Pilapiirtäjä Kari Suomalainen lahjoitti Visavuoren museosäätiölle vuonna 1988 koko elämäntuotantonsa. Lahjoitus sisälsi noin 8000 päivän piirrosta sekä lisäksi maalauksia ja muita piirroksia. Lahjoituksen ehtona oli, että kokoelma saa kodin pilapiirtäjän isoisän taiteilijakodin kupeeseen. (Visavuori)

Erkki Helamaan suunnitteleman ja vuonna 1990 valmistuneen Kari-paviljongin paikalla oli aiemmin Visavuoren kasvihuone, jossa kuvanveistäjä Wikström viljeli (viljelytti?) mm. viinirypäleitä ja aprikooseja. Ensimmäinen kerta, kun luen jonkun viljelleen Suomessa aprikooseja.

Aikamatka historiaan

Viinirypäleiden kasvihuoneviljely tuntui olleen jossain vaiheessa trendikästä, koska niitä viljeltiin mm. Savion (osa Keravaa) Tehtaanmäellä eli kumitehtaan toimihenkilöiden asuinalueella. Tehtaan työväestö asui ajan hengen mukaisesti radan toisella puolella…

Jos voisin, niin haluaisin matkustaa ajassa 30-luvun alkupuolen Tehtaanmäelle ja uida uima-altaassa. Pelaisin tenniskentällä käsittämättömän taitavasti tennistä ja kävisin katsomassa kasvihuonetta, jossa viinirypäleet kukoistavat. Osallistuisin 20-luvun lopun tummanvihreässä hapsupuvussa toimihenkilöiden juhliin. Olisin eteerisen hoikka, minulla olisi hyvin todennäköisesti musta, sileä polkkatukka, tummanpunaisiksi maalatut huulet, silkkisukat ja korkeakorkoiset nilkkaremmilliset (kiiltonahka-?) kengät ja tanssisin vielä muodissa olevaa charlestonia tyylikkäiden ja hurmaavien miesten kanssa. Näkymä olisi melkein kuin Kultahatusta.

Syleily-illuusio

Kysyin henkilökunnan edustajalta Visavuoressa, onko Syleily-patsas tontilla. Kuvittelin, että kyseessä on Rodinin veistosten kokoinen teos, mutta museokaupassa myytävä 19 sentin kopio oli samankokoinen kuin alkuperäinen teos – eli hyvin pieni.

Henkilökunnan edustajan mukaan veistos oli Ylätalossa.

http://www.visavuori.com/fi/museopuoti/kipsiveistokset

Syleily-patsas on mielestäni viehättävä ja haluan kopion tulevaan kotiini. Toiselle leveälle ikkunalaudalle laitan metallisen virtahepopatsaan, koska virtahevot ovat sympaattisia. Virtahevot ovat Afrikan vaarallisimpien eläinten joukossa krokotiilien kanssa, mutta hyvin herttaisen näköisiä siitä huolimatta.

Kööpenhaminan eläintarhassa katselimme, kuinka eläintenhoitaja syötti virtahevolle omenoita: kita auki, omena sisään ja reipasta jauhantaa. Eläin avasi toiveikkaana kuononsa (luulen, että virtahevoilla on kuono) ja eläintenhoitaja ilmoitti sille, että uuden omenan saa vasta, kun edellinen on syöty! Lisää jauhantaa, kuono uudelleen auki ja seuraava hupaisan pieni välipalaomena.

Visavuori kesäasuntona ja paluu Visavuorelle

Wikströmin pariskunta palasi lasten muutettua kotoa Helsinkiin 1918 ja käytti Visavuorta kesäasuntona. Vuonna 1919 Emil Wikström sai professorin arvonimen.

Viimeiset vuodet Wikström työskenteli Visavuoressa, mutta sairaudet ja sota-ajan huono ravinto turmelivat terveyden ja taiteilija kuoli talvella 1942.

(Lunttasin ja yhdistelin Wikström-tiedot Wikipediasta ja Visavuoren sivuilta.)

Sääksmäen silta

Jatkoimme matkaa ja menimme Silta-kahvilaan syömään voileivät ja juomaan tilkkaset elvykettä (join vesielvykettä) ja ylitimme kauniin Sääksmäen sillan. Kahvila tuli hyvin tutuksi ennen Tampereen moottoritien valmistumista. Suosittelen käyntiä tunnelmallisessa kahvilassa, josta on kaunis järvimaisema. Tuotteet olivat erittäin hyviä. Ostin mukaan leivonnaisia, koska olimme menossa isäpuoleni luo kylään.

Kylässä

Isäpuoli ilahtui vierailustamme ja oli mukavaa jutella.

Pesin pari koneellista pyykkiä ja kuurasin hieman joitain pintoja, kun täti jutteli hänen kanssaan. Kotihoito huolehtii isäpuolesta erittäin hyvin, mutta he viipyvät vain lyhyen ajan hänen luonaan. Onneksi siivooja tulee käymään isäpuolen luona ensi viikolla.

Nukuimme nokkaunet (olin herännyt aikaisin useina päivinä, joten arvostin nokkiksia) ja juttelimme herättyämme mm. Santahaminasta, Vallisaarista, isäpuolelle hyvin tutusta Visavuoresta ja isäpuolen syntymäpäivistä. Tyttären lähettämässä onnittelukortissa toivotettiin isäpuolelle hyvää 29-vuotissyntymäpäivää.

Hyvästellessäni isäpuolen onnittelin häntä ja kysyin, että täyttääkö hän 29 vuotta. Ei, vaan 20, hän totesi. Hän täyttää 94 vuotta ja on hyvin kohtelias herrasmies.

Junamatka kotiin

Täti vei minut illalla ystävällisesti asemalle. Palasin kotiin parilla junalla ruokkimaan kissat. Täti palasi kotiin vasta seuraavana päivänä eli isäpuolella oli vielä juttuseuraa.

Yritin lukea Tampere-Helsinki -junassa, mutta kahdeksan päivää ryypännyt sankari huusi puhelimessa uroteoistaan junamatkan aikaa lukemattomille ystävilleen ja totesi mitä v-a, kun kaverit soittivat hänelle.

Hänen ansiokkaat tekonsa, karaoken tuhoama ääni (uusi erinomainen karaoke-esimerkki) ja öinen matkakohteensa (ts. asema) selvisivät takuuvarmasti koko vaununosastolle.

Olin niin äärettömän riemuissani, kun sain kuunnella hänen tauotonta ja äänekästä esitystään koko matkan ajan. Minulla oli samanlainen olo kuin huonon kesäteatterinäytelmän aikana, jossa on aina – poikkeuksetta – mukana  hassu kyläjuoppo. Junapersoona ei ollut hassu.

Ehdin bussiin ja pääsin kotiin. Pilkoin kissoille possua ja ihailin turvonneita nilkkojani. Munuaisarvoni jälleen rettelöivät. Nukuin jalat tyynyn päällä.

Sunnuntai

Sunnuntain vietin kotona, join erinäisiä gallonia (kyllä!) vettä ja rauhoittelin pallojalkojani.

Katson harvoin tv:tä (nettiversiota useammin), mutta katsoin Muodin huipulle -sarjaa, jossa muotisuunnittelijat tekevät huikeita luomuksia erilaisista materiaaleista. Olen ilmeisesti lääketyhmistynyt ja/tai vanha, koska en enää osaa bongata voittajaa. Vuosi sitten vielä osasin.

Luin, selasin nettiä, pyykkäsin jne. eli huvituksia riitti kotonakin.

Illalla mietin, että minulla on keitettyä kvinoaa ja pohdin, mihin käytän lopun kvinoan. Päädyin kvinoa-haulla kvinoamokkapaloihin eli selkeään terveystuotteeseen. Mietin tarkemmin ja muistin, että keitin kvinoan härkäfondissa. Olisikohan härkä pikantti maku mokkapaloissa?

Maanantai

Tein maanantaina kvinoasta, erilaisista pavuista ja useista pakastevihanneksista vihannes-kvinoasotkua.

Olisipa minulla kokki ja vielä kunnollinen kokki, joka ymmärtäisi korianterin maistuvan saippualta, valkosipulin vältettävyyden ja sen, että vuohenjuuston voi jättää ihan suosiolla kauppaan.

Lähellä olevassa ravintolassa tarjotaan usein savusärkisosekeittoa. Mielestäni keitto vaikuttaa epäilyttävältä, mutta ehkä se on oikeasti hyvää? Jos minulla olisi enemmän rahaa käytössäni, niin kävisin useita kertoja viikossa syömällä lounasta ravintolassa. En välttämättä savusärkisosekeittoa (hauska sana), mutta esimerkiksi mustajuurisosekeittoa, purjo-perunasosekeittoa, lohta ja erilaisia kasvisruokia, mm. uuniperunoita.

Kävin ennen myeloomadiagnoosia ystäväni kanssa lounaalla Picnicissä ja olin todella väsynyt, koska olin koko ajan kipeä. Tilasin uunikalan tonniperunalla. Ystäväni S nauroi tilaukselleni ja tunnustan, että minuakin huvitti. Sain uuniperunan tonnikalatäytteellä.

Lääkkeitä ei saa jauhaa hoivakodeissa

Äidillä oli hankaluuksia lääkkeiden nielemisessä, joten hän jauhoi kaikki lääkkeensä morttelissa.

Luin uutisen, jonka mukaan jauhettu lääke ei välttämättä vaikuta tai saattaa aiheuttaa jopa myrkytyksen. Lääkkeiden sekoittaminenkin on ongelmallista.

Toivon, että äiti sai parhaan mahdollisen avun lääkkeistään murskaamisesta huolimatta.

http://yle.fi/uutiset/vanhusten_laakkeita_tuhotaan_hoivakodeissa__tietamattomyydesta_ei_ole_kyse/9172996

Unet ovat tylsintä mahdollista luettavaa

Olen lukenut kyseisen väitteen enkä missään nimessä allekirjoita väitettä – ainakaan omien unieni suhteen.

Jos sinä näkisit unen, jossa kävelet 50-luvun talon ohi, jonka kahdella alakerran parvekkeella on aasi ja kolmannen kerroksen parvekkeelta hyppää koira ja päätyy turvallisesti toisen aasin viereen, niin olisit hyvin todennäköisesti samaa mieltä.

Uneni ovat värikkäitä, monipuolisia, täynnä matkustamista ja seikkailuja ja minua harmittaa herätessäni, kun hyvä uni jää kesken.

Nykyisin olen lähes joka unessani töissä toimistossa. Minulle ei jossain unessa selitetty, mitä minun pitää tehdä ja tilanne oli hankala. Lopulta joku kertoi ja kyseessä oli helppo tehtävä, ns. apinanakki. Toivon edelleen, että saan jatkossa yltiöreippaalle simpanssille suunnattuja tehtäviä.

Pystyn herättämään itseni painajaisunesta toteamalla unessani, että näen unta ja on aika herätä. Kätevä tapa. Suosittelen! Näen erittäin harvoin painajaisia.

Noinko naiset ajattelevat?

Miespuolinen ystäväni M luki vuosia sitten kirjoittamaani tekstiä ja mietti, että noinko naiset ajattelevat eli ajatus pomppii suunnalta toiselle ja mielenkiinnon kohde muuttuu. Enpä osaa sanoa, ajattelevatko kaikki muut naiset noin. Minä ajattelen. Olenkin yyyyyksilööööö.

Toisaalta monilla naisilla ajatukset tietenkin pomppivat eli lyhyen keskustelun aikana useimmat tuntemani naiset voivat kätevästi ja kattavasti keskustella noin neljästäkymmenestä kiinnostavasta aiheesta.

Kuuntelin aikoinaan töissä radiota, koska osa työkavereista piti jatkuvasta taustametelistä ja radiosta tuli mainos, jonka mukaan ”Olethan yyyyyksilööö – hanki yyyyyksiöööö” eli osallistujien kesken arvottiin yksiö Helsingistä (ainakin joksikin aikaa käyttöön?).

Ajat olivat silloin (mahdollisesti) parempia, ystävä hyvä.

Afganistan naisten silmin -valokuvanäyttely Sanomatalossa lauantaihin 24.9.2016

Näyttelyn avajaiset olivat tiistaina 13. syyskuuta klo 17.30 Sanomatalon käytävägalleriassa Helsingissä. Näyttelyyn voi tutustua vajaan kahden viikon ajan 12.–24. syyskuuta. Tämän jälkeen näyttely kiertää vielä joillekin paikkakunnille Suomessa.

Merivesialtaan ”lämpötila” on 14 astetta

Näin melkein ilmoittaa Allas Sea Pool sivullaan. Alastomilla ja puetuilla uimareilla on tänä iltana 16.9.2016 aivan loistavat maisemat Täydenkuun alastonuinnilla. En tarkoita toistensa tuijottamisessa, vaan meressä, saarissa, Etelärannassa, Kaivopuistossa jne.

Toisaalta: uikoon, ken tahtoo mielestäni hyisessä 14-asteisessa vedessä eli  melkein jäävesialtaassa. Hrrr.

Osassa altaissa on 27-asteista vettä eli lämpimämpääkin vettä on tiedossa.

Puhdas Vallisaari -näyttely, Monitoimitila 

Innovaationäyttely Vallisaaresta on Monitoimitilassa (maailmanpyörän päädyssä) -30.9.2016 klo 10 – 18, jos tilassa ei ole yksityistilaisuutta.

Vapaa pääsy.

Osoite: Katajanokanlaituri 2

Kuutamouinti Uimastadionilla pe 16.9.2016

Toisena vaihtoehtona tänä iltana pe 16.9. on Uimastadion, jossa on Kuutamouinti. Paikalle pääsee vielä klo 23 ja allas suljetaan klo 23:30.

Uimastadionin uintikausi päättyy sunnuntaina 21. syykuuta.

Arkkitehti Jorma Järven suunnittelema uimastadion rakennettiin 1940 olympiakisoja varten, jotka sodan vuoksi jouduttiin perumaan. Kilpa-areenana se toimi Helsingin vuoden 1952 olympialaisissa. (hel.fi)

Osoite: Hammarskjöldintie 5

Kuulin melko luotettavan huhun, jonka mukaan muualla Suomessa näkyy kuutamo, mutta uskon vasta, kun näen kuutamon omasta ikkunastani.

Bordercollie

Sisareni perheen bordercollie ui, jos vain saa tilaisuuden eli hyytävä järvivesi ei ole ainoastaan käsittämättömän hyvin tarkenevien lasten paikka, vaan koirankin tarkenee uida heidän kanssaan tai ihan itsenäisesti.

Bridget Jonesin vauva

Kävin aamupäivällä katsomassa Tennarissa ensiaamupäivässä (ensi-illan ehdoton kaveri) esitetyn Bridget Jones’s Baby -elokuvan. No, tulipa katsottua aiemman suosikkihahmon esitystä. Plussaa: hän ei enää tupakoinut.

https://www.youtube.com/watch?v=SB-PI5etdRQ

Useita hauskoja kohtia, mutta näyttelijät eivät enää näyttäneet samalta kuin aiemmin. Yllättävää kyllä, he olivat vanhentuneet matkalla.

Nyyh, Mr. Darcy eli Colin Firth. Sinäkin olet jo 56-vuotias. Näin ei todellakaan ennen ollut.

Bridgetin vanhemmat näyttivät täysin samalta kuin aiemminkin. Ehkä he olivat jo niin vanhoja ensimmäisissä elokuvissa, että lisäikääntyminen (sana, ehkä) ei vaikuta miltään?

Lahjoja!

Mietin elokuvan jälkeen, että karkaan yläoven kautta paikalta, mutta tottelin oven eteen laitettua nauhaa ja poistuin alakautta. Ihmettelin aulassa olevaa jonoa, kunnes huomasin, että me ensimmäiset katsojat saimme henkilökunnan edustajalta Finnkinon mustan paperisen lahjakassin. Hauska idea!

Jos olet lahjakassin toivossa, niin hyppää yli kuvaukseni kassin sisällöstä:

Helsingin suklaatehtaan 50 % Chai Goodio -raakasuklaa 48 g

pieni Batiste-hiuskiinne

Batiste-kuivashampoo

  • mystinen tuote, mutta olen kuullut, että ihmiset ”pesevät” aineella hiuksensa

Ikean tummaa 70 % suklaata 100 g

Ikean lahjakortti, jolla saa Ofelia-huovan ja Hederlig-viinilasin 15 eurolla (24,95 + 1,99)

  • tarvitsen juuri tuollaisen huovan sohvalleni, koska kissa sottasi edellisen
  • viinilasi pitänee lahjoittaa jollekin, koska olen antanut omat viinilasini hyväntekeväisyyteen (monille viini tekee hyvää)

Viking Line -etukortti Helsinki-Tukholma -risteilylle ja Local Beauty Heroes – mainos

Pop-hajuvesitesteri

Ilahduttava lahjakassillinen, josta voi valtaosan lahjoittaa edelleen. Paitsi huopakupongin, joka on voimassa 2.10. saakka. Hahaa, kissa – edellisen huovan tuhoaminen ei auttanut!

Kansainväliset Suurmarkkinat Rautatientorilla pe 16.9. – su 25.9.2016

Ruokapaikkoja, juustoja, salamia, leipää, leivonnaisia, hilloja, kuivattuja hedelmiä, toffeita, romanttisia kukallisia brittiastioita, koruja, viherkasveja, pretzeleitä (unikonsiemenversio oli minun makuuni turhan suolainen) ja joukossa on myös suomalainen marjakoju.

Markkinoilla on yli 100 kauppiasta 35 eri maasta.

Georgian House, Hämeentie 62 a

Huomasin kotimatkalla, että Kurviin on avattu uusi ravintola, Georgian House.

Ruokalistan perusteella ravintola on erittäin mielenkiintoiselta vaikuttava paikka. Taikinanyytti herkkusienillä täytettynä houkuttelee erityisesti, samoin maissileipä.

http://www.georgianhouse.fi/

Osterivinokasratkaisu

Tiedustelin Kotimaisista Kasviksista, miksi osterivinokkaita ei enää myydä ruokakaupoissa. Sain vastauksen, jonka mukaan tuotanto ei ollut kannattavaa.

Luin jutun, jossa kehotetaan kasvattamaan osterivinokkaita kahvinporoissa. Ei onnistu, koska a) kahvinporoja ei ole ja b) jos kahvinporoja olisikin, niin ne haisevat karmealta.

Ostan kyllä osterivinokkaita, jos joku niitä onnistuu viljelemään. Ostan, vaikka vinokkaat tuoksuisivat kevyesti Juhla Mokalta.

 

Ei kuplaa Kolmen sedän luona

Kuvassa on Vanhankaupunginkosken rannalla oleva rakennus, johon olen päättänyt muuttaa. Suihkussa voin käydä näppärästi putouksen laidalla roikkumalla. Pitää treenata käsivarsilihaksia.

Ei  ammattia, ei setiä, ei koetilaa eikä edes tikkupullaa

En jaksanut sunnuntaina kävellä naiselle ammattia tai mennä katsomaan ns. Kolmen sedän kuplaa tai edes pistäytyä katsomassa eläimiä Viikin koetilan pihassa Päivä maalla -tapahtuman aikana.

Viikin koetilan pihan poikki sai aiemmin kulkea ja reitti oli mukava, koska kiinnostavien maatilan rakennusten jälkeen oli omakotitaloja, joiden pihojen kauniita omenapuita ja istutuksia oli ilahduttavaa katsoa.

Koetilan pihapiirissä oli matala rakennus, josta sai ostaa mm. kananmunia, leivonnaisia ja jauhoja, joita alueen työttömät kauppasivat.

Useita vuosia sitten läpikulku koetilan pihan kautta kiellettiin liikennemerkillä. Kuulin väitteen, jonka mukaan ulkoilijat kritisoivat tilalla liikkuvia traktoreita ja työkoneita ja moittivat niiden olevan reitillään…

Lapsuuden leiriajoilta tuttu tikkupullakin jäi paistamatta päiväkodin pihassa. Selkeä kulissilapsiongelma, koska tikkupullan paistamisessa täytyy olla tekosyynä mukana jo(-n)ku(-n) lapsi.

Töihin siitä!

Ostin vuosia sitten työkaverille syntymäpäivälahjaksi kahvimukin, jossa oli kehottava Töihin siitä! -teksti. Toisinaan mietin, että minun pitäisi nykyisin juoda samanlaisesta mukista eikä vesipulloista.

Yskin sunnuntain kotona, mutta sain pakotettua itseni töihin. Mummin mielestä sunnuntaisin ei saanut siivota, joten minä ihmettelen ihmisiä, jotka hakkaavat mattonsa kirkonmenojen aikaan. Ehkä heillä ei ole imuria kotona tai mahdollisesti he ovat kasvaneet räsymattomaailmassa, jossa mattoja kuuluu pieksää säännöllisesti?

Toisaalta ymmärrän, että todella monet eivät (enää) kuulu kirkkoon tai edes tiedä, koska kirkonmenoja vietetään eli klo 10 – 11 sunnuntaisin. Minä en oikeasti voi imuroida kyseiseen aikaan, koska tunnen itseni kurjaksi heittiöksi, jos imuroin. Voin kyllä pyykätä. Mielestäni kyseessä on todella sumea logiikka.

Minulla ei ole pitsiverhoja enkä kuulu Naapurikyttääjiin TM, mutta meluisan pihalla tapahtuvan tamppauksen kuulee turhan hyvin.

Sunnuntaista huolimatta imuroin iltapäivällä parvekkeen, koska syksy hyvin todennäköisesti lähestyy. Lepäsin ja yskin imuroinnin jälkeen – tosin yskin myös imuroinnin aikana. Imuroin seuraavaksi kotona – yskin ja lepäsin – ja pesin lattiat.

Yskin. Lepäsin. Yskin.

Tunsin itseni kunnon kansalaiseksi, koska sain siivottua. Kuume ja vaihteleva tautisuus vaikuttavat siivoukseen.

Oranssi kissa Nökö valittaa aina naukuen, kun aivastan. Pahoittelen, Nökö.

Silppusin vielä tarpeettomia Kelan kirjeitä (pidän etenkin Valitettavaa-lapusta, joka on aina saatteena), lääkelistoja, laboratoriokutsuja, tuplasti olevia lääkärintodistuksia jne. eli tein urotyön. Minussa elää keräilijä, joka laittaa talteen merkillisiä papereita.

Digilehtipino puuttuu

Aiemmin keräsin arviolta metrin pinon Hesareita, koska halusin vielä lukea kiinnostavan jutun – tai koko lehden. Ehdin lukea juna- tai bussimatkalla vain osan lehdestä.

Voin bussimatkoilla huonosti, mutta sain pakotettua itseni lukemaan valtaosan lehdestä työmatkoilla eikä pitkä bussimatka mennyt hukkaan.

Nykyisin luen Hesarin digilehteä, joten kerään vain Metro-lehden numeroita. Lehtikasa on ehdottomasti pienempi ja helpommin paperinkeräykseen raahattava pino, kuin muinainen Hesari-vuori.

Luolamaalauksen tuho Norjassa

Hesarista tuli mieleen, että nuori tuhosi alkukesästä 5000 vuotta sitten tehdyn kalliopiirroksen hiihtäjästä Trossa, Pohjois-Norjassa.

Hän halusi tehdä kalliopiirroksesta paremmin näkyvän, mutta hän tuhosi ymmärtämättömyyttään arvokkaan nähtävyyden.

Nuoren henkilöllisyys salattiin, koska todella moni ei arvosta hänen tekoaan.

Suosittelen kyseiselle nuorelle jatkossa vain ja ainoastaan selfieiden ottamista. Mahdollisesti myös belfieiden, jos hän haluaa esittää laajemman mittakaavan näyttävyyttä.

Oletan hänen (salatun) sukupuolensa perusteella, että hän keskittyy vain selfieihin.

Kokkaava laite

Sairaalan sympaattisen tutkimusrobotin lisäksi toivon, että minulla on tulevaisuudessa keittiössä laite, joka kokkaa minulle. Syötän tiedon haluamastani ruoasta laitteeseen, joka sekoittaa salaatin ja valmistaa ja kuumentaa minulle ruoan ja tietenkin tiskaa valmistusvälineet (itsensä?) ja myöhemmin käyttämäni astiat.

Laite tilaa itse tarvittavat raaka-aineet kaupasta ja ehdottaa minulle vanhenemassa olevista raaka-aineista valmistettavia ruokia. Ehkä ruoka-aineet eivät vanhene, koska robotti osaa käyttää ne ajoissa tai erät mitoitetaan kaupassa toisin?

Kokkausrobotin alakerrassa asuu pieni siivousrobotti, joka onnistuu imuroimaan myös matot. Ostin jossain vaiheessa pienen pyöreän automaatti-imurin, joka hyytyi mattoihin. Lahjoitin robotin sisarelleni ja robotti huristaa heillä mm. vierashuoneessa.

Hupaisimmat kissavideot esittävät happamia kissoja, jotka ajavat ympäri kämppää robotti-imurin päällä.

Kokkaamisvimpain on tietenkin suojattu verkkohyökkäyksiltä. Plussat: minun ei tarvitse käydä ruokakaupassa kuin satunnaisesti eikä ikinä laittaa ruokaa.

Voisin tavata useammin ystäviäni, lukea, tutkia nettiä ja käydä taidenäyttelyissä, konserteissa ja kasvitieteellisessä puutarhassa, kun ruoanlaittoon ei menisi aikaa. Toivottavasti voisin myös matkustaa ulkomaille, jos tai oikeastaan kun löydän uuden, mielenkiintoisen työpaikan.

Yksinasuvana tilaan niin vähän ruokaa, ettei Kauppahalli24.fi tai muun vastaavan nettikaupan käyttö kannata. Perheille idea on mielestäni hyvä ja järkevä jo ajansäästön kannalta. Entinen työkaveri käytti palvelua ja hän oli tyytyväinen mm. heille toimitettuihin hyviin kasviksiin. Ilahduttavaa, että tuotteiden laatuun kiinnitetään yrityksessä huomiota.

Lainasin Juha Peltomäen ja Kati Norpan kirjan Rikos meni verkkoon (Talentum, 2015), jossa tietoturvan kimppuun on hyökätty jopa kahvinkeittimien kautta. Luulen, että minulla on jossain alakaapissa ikivanha ja lähes käyttämätön kahvinkeitin, jonka kautta kukaan ei varmastikaan hyökkää.

Ostin aiemmin kerran vuodessa paketin kahvia, mutta en juuri koskaan keittänyt kenellekään kahvia. Mielestäni oli ja on kätevämpää tavata ystäviä ja tuttuja kaupungilla.

Meritassa minulla oli mukava työkaveri, joka kuori minulle appelsiineja. Käteni haisevat appelsiineilta useamman päivän ajan kuorimisen jälkeen, joten ilahduin, kun hän halusi auttaa minua. Nykyisin olen ratkaissut ongelman eli kuorin sitrukset ja leikkaan sipulit kumihanskat kädessä. Sipulille päivien ajat haisevat kädet eivät riemastuta. Ilmoitin kuulemma lapsena mummille, että hänen kätensä haisevat sipulille. Kauniit tavat kaunistivat…

Supernokkaisena ihmettelen, miksi monet eivät hahmota, että hajuaisteja on erilaisia. Osa kylvettää itsensä haisuvesissä ja monet eivät pysty käyttämään mitään tuoksuja. Monet ymmärtävät kasvis-, kala- , maito-, vilja- ja pähkinäallergiatkin.

Maatilojen lapsilla on vähiten allergioita eli kasvuympäristöllä on merkitystä.

Greippivaroitus

Kaikki lääkkeitä napsivat varmasti tietävät, että greippi ja greippimehu sotkevat lääkkeiden imeytymistä eli kyseisiä tuotteita kannattaa välttää.

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/ruoka/greippi_laake_vaara

Testamenttimuistutus

Useimmat teistä kuolevat, joten muistuttaisin etenkin yksinasuvia ja lapsettomia testamentin tekemisestä. Olet varmasti tyytyväisempi, jos sinua auttanut Milja-serkku/naapurin Juha/isän neljännen tai viidennen avioliiton sisarpuoli perii sinut ja henkivakuutuksesi? Vaihtoehtona on valtio, joka saattaa käyttää rahasi ties mihin epäilyttävään – vaikkapa puoluetukeen.

Testamentin tekeminen pitäisi opettaa jo koulussa, koska nykyisinkin on ihmisiä, jotka eivät hahmota kyseisen paperin tärkeyttä ja merkitystä.

Miksi aina matolle?

Kirjoittaminen keskeytyi, kun musta kissa antoi ylen osittain eteisen kynnysmatolle, jonka ensin huuhtelin ja seuraavaksi pesin pesukoneessa. Putsasin ja pesin samalla lattian. Onneksi pesin lattian sunnuntaina, niin kissalla oli puhdas pahoinvointipaikka.

Sunnuntaina sama kissa suivaantui, kun imuroin parveketta ja nostin parvekkeella olevat kissojen kuljetuskopat kylpyhuoneeseen pestäväksi. Kissa loukkaantui teostani eläinlääkärikammonsa vuoksi ja teki kasan jotain hyvin, hyvin ikävää sohvalla olevalle huovalle, kun olin suihkussa. Roskiin menossa ollut virttynyt huopa suojasi sohvaa, jonka tyynyjen päällisiä pesin, joten huopa ja ns. yllätys päätyivät jätesäkkiin ja roskikseen.

Tiistaina kirjat hyllyyn, jesh!

Tiistaina uskalsin kiivetä maalaustikkaille, joiden avulla saan kirjat kirjahyllyn ylimmille hyllyille. En uskalla käyttää muita rappusia kuin maalaustikkaita, koska niistä saan tuen kiivetessäni. Tällä lääkesetillä haluan varmistaa, etten tipahda tikkailta. Kirjat ovat nyt paikoillaan ja pöytäpinot ovat kadonneet. Nostin Metro-kasan paperikassiin, jonka vien paperinkeräykseen. Ällistyttävän reipas olo.

Ei mopsitippoja silmiin

Rutikuivat silmäni olivat erityisen hankalat kuumeen aikana ja joudun kostuttamaan niitä normaalia useammin. Minulla on rajaton oikeus hakea apteekista silmätippoja, koska silmissäni ei ole kyynelnestettä. Toistaiseksi olen pärjännyt ilman tippoja, joita käytetään myös mm. mopsien silmien kostuttamiseen.

Vastustan ihmisiä, jotka jalostavat eläinparkoja, jotka eivät pysty hengittämään kunnolla ja joilla on jatkuvia silmäoireita. En voisi pitää lemmikkinä persialaiskissaa, mopsia tai muita lyttykuonoisia rotuja. Julmaa jalostusta.

Mäyräkoirista olen aina pitänyt, mutta eläinparoilla on selkäongelmia.

Yhdysvalloissa koirille, joiden takapää pettää laitetaan pyörällinen kärry koiran alle, mutta näen teon raakana kohteluna eläintä kohtaan.

Roald Dahlin syntymästä 100 vuotta 13.9.2016

Taitava kirjailija, jonka lastenkirjan Matildan luen uudelleen muutaman vuoden välein. Kirjan on kuvittanut viehättävällä tavalla Quentin Blake.

Ateneumissa 60- ja 70-luvun taide

Kiersin tänään pikaisesti Ateneumissa 60- ja 70-lukua kuvaavan näyttelyn. Lipunmyyjä totesi, että Museokorttini on voimassa enää 43 päivää. Sain mielestäni yllättävää, mutta ystävällistä palvelua häneltä.

Enpä voi väittää, että suosisin lapsuus- ja nuoruusvuosieni taidetta. Pidin Sam Vannin keltaisesta asetelmasta, mutta muu jälleenrakentamisen ajan taide ei erityisemmin vedonnut.

Nousin portaat yläkertaan, ihailin Ellen Thesleffin maalausta ja kävin jälleen kerran katsomassa suosikkimaalaustani, jossa pieni poika ruokkii hellyttävää pikkusiskoaan Bretagnessa.

Putkiremonttityömaalla kaljatölkkejä

Luin Helsingin Sanomien nettisivuja ja mahdollisesti vilkaisin iltapäivälehden otsikoita (ei, en lue juuri koskaan iltapäivälehtiä), jossa mainittiin putkiremonttityömaan kaljatölkeistä. Luin jutun, jonka mukaan ”ne muut” olivat esimiehen mukaan juoneet oluet. Eivät tietenkään vakituiset työntekijät.

Kävin pari kuukautta sitten ostoksilla Meilahden S-Marketissa ja edessäni jonotti kaksi haalareissa (ei niissä yliopisto- ja ammattikorkeapersoonien mainostekstihaalareissa) olevaa miestä, jotka ostivat 12 olutta yhdeksän aikoihin aamulla. Oletin tietenkin, että he vievät tuliaisia kotiin. En hetkeäkään ajatellut, että alkoholia tietenkään missään nimessä käytetään työmaalla.

En missään nimessä.

Pahoittelen asiatonta liukuhihnakyttäystäni. En osannut aamu-unisena suunnata katsettani pois heidän mahdolliselta olutlounasostoksistaan eli nestemäisestä virkistyksestä.

Hesarin juttu potilaan karusta kohtelusta Malmin sairaalassa

Erehdyin menemään Malmin päivystykseen, kun jalkani petti bursiitin vuoksi. Vastaanotossa istunut henkilö ilmoitti tiukasti, etteivät he hoida minua, koska pystyn kävelemään! Kerroin, että en pystynyt edellispäivänä ja minut oli ohjattu päivystykseen. Hän oli närkästynyt hematologiselta poliklinikalta saamastani ohjauksesta. Hän onneksi varmisti lääkäriltä, hoidetaanko minua ja onneksi pitkähkön jonotuksen jälkeen hoidettiin toisen, hyvin mukavan lääkärin toimesta eli sain kortisonipiikin reiteen.

Ostin paluumatkalla uuden sairaalan kahviosta leipäjuustosalaatin ja suosittelen ostopaikkaa teillekin, koska paikassa oli monipuolinen valikoima.

Päätin bursiittikokemuksen ja -tuskan jälkeen ostaa itselleni kävelykepin, niin kävely ei ole mahdollisesti (ikävä kyllä todennäköisesti) uusiutuvan bursiitin vuoksi niin kivuliasta. Havahduin siihen, että minulla on sauvakävelyyn tarkoitetut kävelysauvat eli niiden avulla pärjään, jos uusioraihnaudun (kyllä, melkein sana).

Toisaalta olen saanut erittäin hyvää hoitoa mm. Meilahden hematologisella osastolla ja poliklinikalla ja äitiä ja isäpuolta hoidettiin mielestäni poikkeuksellisen hyvin heidän kaupunkinsa terveyskeskuksessa.

Monet ihmiset ovat kilttejä, auttavaisia, huomaavaisia ja mukavia – ja osa jopa pitää potilaista. He sopivat mielestäni parhaiten hoitotyöhön.

”Hyvät tyypit”. Temperamentti ja työelämä

Varasin Liisa Keltikangas-Järvisen teoksen kirjastosta.

Haastattelussaan hän toteaa, että työhaastattelussa pitäisi kysyä, miten työnhakija on ennen toiminut, millaisia ongelmia hänellä tuli työssä vastaan ja miten hän ratkaisi ne. Tämä ennustaa hänen toimintaansa. Tulevaisuuden visioiden sijasta tulee kysellä, miten asiat sujuivat menneisyydessä.

Omien tautisuusmeriittieni mukaan varmistaisin tilanteen mieluummin edellisistä työpaikoistani, joiden aikana olin vielä terve enkä ”lintsannut”.

Ohjelmaa

Koiramäen Pajutallin Kurpitsakarnevaalit to 15.9 – su 18.9.

Narunvetoa, hattaraa, alpakat la-su, vohveleita, syyskukkia ja kurpitsoita, posetiivimusiikkia ja iloista karnevaalitunnelmaa. Peikkometsä ja kahvila avoinna. TERVETULOA!

Viis alpakoista, mutta possulassa on kaksi sympaattista possua!

Jusslansuoran pysäkille pääsee Rautatientorilta lähtevältä Keravan bussilla 633.

Koiramäen Pajutallin osoite: Forsteninkuja 10 as 1, 04360 Tuusula

Kreivitär Amalien draamakierrokset, Aleksanterin teatteri 21.9. – 10.12.2016

Aleksanterin teatterin perustajan, kreivi Nikolai Adlerbergin saksalainen puoliso, kreivitär Amalie kierrättää yleisöä tunnin ajan Aleksanterin teatterissa ja kertoo niin rakkaasta teatteristaan kuin ihmeellisestä elämästään Saksassa, Venäjällä ja Suomessa.

Ruhtinatar Theresa Mecklenburg-Sterlitzin ja kreivi Maximilian-Emanuel von und zu Lerchenfeldin tytär Amalie syntyi 16. kesäkuuta 1808 Baijerissa. Hän oli poikkeuksellisen kaunis ja hänestä maalattu kuva on yksi niistä 36:sta, jotka Ludwig I tilasi Kaunotargalleriaansa. Kuva on edelleen esillä Nymphenburgin linnassa Münchenissä. Amalie hurmasi ihmiset ympärillään. Hänestä ja hänelle ovat kirjoittaneet runoja kenties venäläisrunoilijoista tunnetuimmat – F. Tjutchev ja A. Pushkin eikä hän ollut yhdentekevä keisari Nikolai I:llekään, joka lahjoitti Amalielle arvokkaan turkin. Amalien kuva on edelleen esillä myös Mustion Linnassa. Teatterikierroksella kuulet miksi. Kuulet myös Amalien laulavan.

Amalie Adlerberginä Anastasia Trizna.

Esitys suomeksi, englanniksi tai venäjäksi kestää noin tunnin.

Liput toimituskuluineen 20 euroa.

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha -30.9.2016

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha, Jyrängöntie 2 on auki syyskuun loppuun.

Kannattaa käydä!

Anna-Leena Härkösen esikoisnäytelmä Rantarouvat, Aleksanterin teatteri 5.10.2016 –

”Kunnon tarina ikäisistämme naisista.” Näyttelijöinä ovat Jaana Saarinen ja Sinikka Sokka.

http://www.ticketmaster.fi/event/rantarouvat-lippuja/181721?brand=fi_aleksanterinteatteri

Eurobasket2017

Rautatientorilla on Eurobasket2017-taideteos muistuttamassa ensi vuonna pelattavasta koripallon EM-kisoista. Teos painaa 7500 kiloa. Vastaava teos on myös Romaniassa, Turkissa ja Israelissa.

Pelipaikkana Helsingissä on Hartwall Arena.

Hyvä, lopulta muistin tutkia, miksi Rautatientorilla on kyseinen teksti.

Viimeiseksi huvitukseksi japanilaisia meikkausvinkkejä ihan kummalle sukupuolelle tahansa

https://www.youtube.com/watch?v=fG61A7PCCLE