Haa, selkeä huijausotsikko eli blogiani päätynee lukemaan useampi toisenlaisten palstojen selaaja. Hehe!
Heräsin keskiviikkoaamuna auringonpaisteeseen ja vein iltapäivällä 85-vuotiaan mummelin natisevat niveleni bussilla ja ratikalla Talvipuutarhaan. Köpöti, köpöti, köpöti.
Ihailin porttien ulkopuolella mm. vaaleanpunaisia Rosa Leonardo da Vinci -ruusuja ja kukkapenkeissä Rosa Erotikaa. Mietin rosa-kohtaa, kun katsoin keltaisia ruusuja ja ihmettelin enintään pari sekuntia, miksi myös keltaiset ruusut ovat rosa-tiedolla merkittyjä – kunnes näin valon. Rosa ei ollutkaan väritieto… Saattaisin hävetä, jos miettimiseen olisi mennyt yhtään pidempi aika. Nyt vain nolottaa latinahöperyys, joten selitän lääkkeillä. Toki.
Miljunääripyyntö
Joku kiltti miljunääri voisi ystävällisesti lahjoittaa Talvipuutarhalle uudet verkkoaidat. Nykyiset ovat ruosteisia, kallellaan ja aika rähjäisiä.
Ei hiekoitusta, kiitos
Kasvihuoneessa kaktusten luona oli kyltti, jossa kiellettiin hiekan heittäminen kasvien päälle. MITÄ? Millaisia ääliöitä kasvihuoneissa käy? Eivät kai edes fyysisesti alamittaiset henkilöt tee tuollaista?
Kysyin vuosi sitten Talvipuutarhan puutarhurilta tai istutusten laittajalta (pahoittelen, en tiedä korrektia termiä kyseiselle henkilölle), miksi kasvihuoneessa ei saa enää järjestää häitä. Hän totesi, että hääseurueiden osallistujista jotkut kävelivät kukkapenkeissä…
Heittävätköhän ne samat P. Ölvästit, joiden päihtymystä en mitenkään epäile tai heidän lapsosensa Picku-Ryökäle ja Tahma-Käbälä myös hiekkaa kaktusten ja mehikasvien päälle?
Pyyntö: arvoisat vandaalit, älkää käykö sotkemassa kasvihuoneissa – tai oikeastaan yhtään missään.
Japanilainen taitelija Yayoi Kusama, Espan puisto, Talvipuutarha ja lokakuussa HAM
Menin Talvipuutarhaan katsomaan japanilaisen taiteilijan Yayoi Kusaman teosta eli Tuhat peilin lailla heijastavaa teräspalloa ovat nähtävissä vielä sunnuntaina 4.9.2016.
Talvipuutarha to – pe klo 12 – 15, la – su klo 12 – 16.
Täplien nousu puihin Espan puistossa viehätti minua terästyötä minua enemmän. Onko väärin myöntää, että mietin jostain hämärästä syystä smurffeja katsoessani kyseisiä puiston puita verhoavia täplätöitä?
Yayoi Kusaman töitä on HAMissa pe 7.10. – su 22.1.2017.
”HAMin vuosi 2016 huipentuu japanilaisen Yayoi Kusaman (s. 1929) takautuvaan näyttelyyn. Näyttely koostuu taiteilijan merkittävimmistä teoksista, joihin kuuluu maalauksia, veistoksia ja installaatioita.
In Infinity on ensimmäinen Skandinaviassa nähty retrospektiivi Kusaman tuotannosta ja se on jo muodostunut yleisön suosikiksi Tanskassa ja Norjassa. Näyttelyyn tutustui Louisianan taidemuseossa (oma lisäykseni: kaunis ja mielenkiintoinen nykytaiteen museo Kööpenhaminan lähellä) ennätykselliset 340 721 kävijää ja Henie Onstad Kunstsenterissä 99 000 kävijää. Parhaillaan näyttelyyn voi tutustua Tukholman Moderna Museetissa.”
https://www.hamhelsinki.fi/exhibition/yayoi-kusama-in-infinity/
Choi Jeong Hwan, Kiasma?
Ratikalla Mannerheimintielle ja toisella ratikalla Stockalle. Minun piti käydä Kiasmassa Museokortti-katsomassa eteläkorealaisen taiteilijan Choi Jeong Hwan (1961) Happy Happy -muoviviidakkoa, mutta en jaksanut.
Minulle (toisaalta monillekin keski-ikäisille) sopiva näyttely:
”Teokset kiinnittävät huomiomme ympäröivään materialismiin ja hillittömään tavarapaljouteen, kaikkialla läsnä olevaan muoviin sekä kierrätyksen välttämättömyyteen.”
Uusi elämä
Mietin kotimatkalla, että blogi on toisaalta hyvä syy saada minut kotoa maailmalle. Olen varsinkin aamuisin niin raihnainen, että viettäisin mielelläni koko päivän kotona.
Selaisin nettiä, lukisin kirjoja tai e-kirjoja, kirjoittaisin, puhuisin puhelimessa, huolehtisin kissoista, tiskaisin, järjestelisin, pyykkäisin (ehdoton suosikkini), imuroisin, pyyhkisin pölyjä ja ihmettelisin jälleen kerran, miten olen voinut kerätä näin paljon roinaa kotiini. Kuka käski ostaa aikoinaan niin paljon astioita, kun en siisteys- ja puhtausneurootikkona ole koskaan ollut mikään kutsujen järjestäjä tai liinavaatteita ja pyyhkeitä, kun suosin vain joitain lakanoitani ja käytän muutamia pyyhkeitä?
Kaapissa on vaatteita, joita en käytä, koska valitsen lähes poikkeuksetta ne samat suosikkivaatteeni. Vaatteistani en kuitenkaan luovu, koska ennen joulua olen hoikempi ja liikunnallisempi tavatessani hematologin seuraavan kerran. Diabetekseen en suostu sairastumaan vuosien kortisonimyllerryksestä huolimatta. Enemmän köpöti, köpöti, köpöti -kävelyä.
Tänään alkaa uusi elämä, jossa syön terveellisemmin ja liikun enemmän. Aloituspäivä olisi tietenkin voinut olla aiemminkin tai perinteisesti maanantaina, mutta torstai 1.9. on sopiva päivä ja todella jo Steinbeckin (eikä todellakaan Hemingwayn, kuten joku aiemmin vahingossa kirjoitti…) mukaan toivoa täynnä. Steinbeck-kirjojen ryyppäämiseen en tosin pysty.
Allogeeninen kantasolusiirto on vaikein elinsiirto
Korjasin jostain aiemmasta kirjoituksestani tiedon eli allogeeninen kantasolusiirto on hematologin mukaan vaikein elinsiirto. Tieto oli mielestäni yllättävä, mutta toisaalta veri virtaa koko kropassa.
Hagelstamin avoimet ovet
Hagelstamilla (taidehuutokauppayritys) oli tiistaina 30.8. avoimet ovet Tehtaankatu 27 -osoitteessa klo 16 – 19 ja viisi intendenttiä arvioi ihmisten arvoesineitä ja tauluja.
En jaksanut kantaa (särkyviä) tuotteita, joten otin kotona kännykkäkuvia joistain saamistani tai perimistäni esineistä ja varmistin niiden arvon. Sain ystävälliseltä nuorelta naiselta vuoronumeron. Olisi kannattanut mennä aikaisemmin sisään eikä kirjoittaa ensin hauska mustavalkoinen avoratikka -postikorttia isäpuolelle postilaatikon päällä.
Kävelin ensin ulkona odottaessani vuoroani ja kiersin seuraavana katsomassa, mitä kaikkea liikkeessä oli myytävänä.Ihailin kauniita kristallikruunuja, itämaisia mattoja ja useita hyllyissä olevia taide-esineitä.
Joistain esineistä mietin, että toisen roina on selvästi jonkun toisen aarre. Olisi kannattanut pyytää aikoinaan lahjaksi isäpuolen ampumakilpailuista voittamia möykkymaljakoita (uskoakseni perheessämme käytetty kuvaus ei ole maljakoiden virallinen nimi), joita oli hyllyissä useampi.
Istuin odottamaan 24-vuoroani, kun lapun 21 saanut henkilö keskusteli jonkun arvioijista kanssa.
Minun vuoroni, joten juttelin mukavan miespuolisen intendentin kanssa ja näytin kännykästäni esineitä, joista pyysin arvion. Hiotut lasiesineet olivat kauniita, mutta – kuten arvelinkin – lähes arvottomia. Joillain esineillä olisi arvoa, mutta niiden myyminen edellyttäisi käsittämätöntä reippautta. Kuka haluaisi lahjoittaa minulle käsittämätöntä reippautta?
Roobertin Herkku, Fredrikinkatu 19 (Viiskulma)
Kävelin Tehtaankatua pitkin kukkakioskille, ylitin tien ja katsoin ratikan lähtöajan, johon oli vielä aikaa. Kävelin aiemmin mainitsemaani Roobertin Herkku -karkkikauppaan ja kysyin salmiakkipehmistä, jota oli tarjolla kesällä. Eipä ollut, vaikka kesää oli jäljellä vielä puolitoista päivää. On täysin mahdollista, että ostin liikkeestä salmiakkia ihan vain tukeakseni sisarusten liiketoimintaa. En tietenkään mistään muusta syystä.
Ratikka oli juuri lähtenyt ja seuraavaan oli aikaa, joten kävelin yhtä suosikkikaduistani eli Fredrikinkatua pitkin.
Kadun varrella on mielenkiintoisia kivijalkaliikkeitä, mm. antikvariaatti, taideliike, kukkakauppoja (Andante!), vaateliikkeitä (mm. Aino) ja kenkäkauppoja, kahvioita, ravintoloita, keittiötarvikeliike ja aina yhtä kiinnostava Zarro-sisustusliike, josta saa hyvää palvelua.
Zarrosta ostin vuosia sitten mustan metallisen leipälaatikon, joka toimii nykyisin kätevästi dosettia kauniimpana lääkelaatikkona.
Englanti-ajan suosikkini tyylikäs ja romanttinen Laura Ashley oli kadonnut Pohjoisespalta ja ehdin jo huolestua, mutta yritys toimii nykyisin osoitteessa Fredrikinkatu 30.
Kimittävä ääni Bulevardilla
Käännyin Bulevardille ja kävelin kauniin Ruttopuiston kautta Stockalle. Yrjönkatu oli tukittu Lönnrotinkadun vierestä ilmeisesti katuremontin vuoksi.
Yksi päässäni kimittävistä äänistä olisi halunnut sienipasteijan Ekbergiltä, mutta tukahdutin kimityksen. Täsmennän, että päässäni eivät oikeasti puhu äänet, jotka käskevät minun käyttää timanttitiaraani tai ylistä etevyyttäni, täysin käsittämätöntä lahjakkuuttani ja ah ma nauran -ihastuttavaa 51-vuotiasta kauneuttani. Se on niin, niin väärin. Hehe.
Ainoa ääni on hyräily. Äiti hyräili aina kävellessään ja suhtauduin aikoinaan aiheeseen lapsen epäluulolla ja myöhemmin nuoren ärtyneisyydellä. Nykyisin minä hyräilen tai mikä pahinta – laulan, mutta yritän varmistaa, ettei kukaan kuule. Kappale vaihtuu päivän ja mielialan mukaan.
Yrjönkadun uimahalli on auki
Kauniiseen Yrjönkadun uimahalliin pääsee jälleen uimaan 29.8.2016 lähtien. Naisille ja miehille on omat vuorot. Osa ui alasti, joten onneksi olen likinäköinen.
Vesijumpat syksyllä 2016
Olin ehdottomassa, että infektioherkkien syöpäpotilaiden kannattaa varmistaa, voivatko he uida Käpylän Käärmetalon yhteydessä toimivassa Käpylinnassa. Käpylinna on suunnattu erityisryhmille, mutta perun ehdotukseni.
Soitin Käpylinnaan ja kysyin tilanteesta ja sain pyynnön uudelleen soittamisesta parin viikon kuluttua, kun ryhmien koko on selvinnyt.
Ilmoittautumiset piti tehdä elokuun puoliväliin mennessä. Mainoskielto, joten en saanut esitettä enkä huomannut napata esitettä mukaani kirjastosta ja/tai katsonut tietoa netistä.
- 43 euroa syksyn vesivoimistelu
- Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksen uijia, myös Lastenklinikan lapsia
- ryhmään otetaan 15 henkilöä
- pienessä altaassa (10 x 4 metriä, syvyys 115 – 155 cm) ei voi uida tai vesijuosta
- klooriallas
Possunsydänretki
Stockan Herkusta ostin Hiilelle ja Nökölle possunsydämiä ja minulle mm. lipstikan, joka sopii hyvin keittoon, jota jopa minä osaan tehdä.
Lemmenyrttiä keittoon
http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/samettinen-lipstikkakeitto
Lipstikan oikea nimi on liperi. En missään nimessä haluaisi syödä (harrasta?) liperikeittoa, joka on mielestäni ilmiselvästi tehty papin käyttämästä valkoisesta kauluksesta. Mieluummin lipstikka, maalaistalojen portaanpielessä kukoistava ns. lihaliemiyrtti.
Latinaa oleva Levisticum officinale -nimi toi mieleeni kylmäävän rosa-sanan Talvipuutarhasta ja minua huvitti.
Yrttiaika-sivun mukaan liperin oksa(-n?) ovenrivassa on uskottu pitävän loitolla niin rotat kuin rutonkin. Nimitän myeloomaa eli plasmasolusyöpää rutoksi eli pitäisiköhän verhota ovi umaminmakuisella lipstikalla?
Rotista pidän, joten ehkä unohdan verhoamisen. Minulla oli nuorempana tai oikeastaan varhais-keski-ikäisenä henkilönä lemmikkinä useampia rottia, mm. lahjakas, mutta ajoittain löyhkäävä (herra) Wiklund, joka tunnettiin nimellä Vikke. Kylvetin Vikkeä ja muita rottia säännöllisesti lavuaarissa ja kuivasin ne pyyhkeellä.
Vauva-, neiti-, rouva- ja herrarotat nukkuivat mielellään froteepyyhepaloissa, jotka kiinnitin häkkien kattoon hakaneuloilla. Nykyisin saa ostaa rotille käteviä riippukeinuja.
Uunipunajuuret (Yrttiaika-sivulta)
8 keskikokoista punajuurta
1 l vettä
1 rkl lipstikkaa tai Tapion liharuokamaustetta
1 tl Ryytirannan yrttisuolaa
Kuori ja pilko punajuuret, lisää aineet uunivuokaan ja kypsennä 200 asteessa n. 1h tai kunnes juurekset ovat kypsiä. Tarjoa esim. lisukkeena paistin ja perunoiden kanssa.
Mauste-Tapion ja yrttisuolan tilausosoite:
http://www.yrttiaika.fi/category/22/lipstikka
Helsingin Juhlaviikkojen Stadin Stage -esityksiä mm. Areenalta 1. – 3.9.2016
Suomen kansallisoopperan ja -baletin Kansalaistorilla esitettäviä esityksiä voi seurata verkosta Yle Areenan tai HSTV:n kautta, jos sää epäilyttää 1. – 3.9.2016 klo 19 ja meno Kansalaistorille ei onnistu.
Illaksi ei ole luvattu sadetta, mutta kenpä tietäis sen – tai perinteisesti arvaisi huomisen?
Hupaisan rätiseviä Metro-Tyttöjä mahdollisesti ensi vuonna kulkevan Länsimetron kunniaksi:
https://www.youtube.com/watch?v=IZbLdqxgZyg
Uuden liikunnallisemman elämän kunniaksi taitava BGT 2014 -tanssiesitys (1:21):
https://www.youtube.com/watch?v=bQtT-Tv_tZ4
banaaninkuorella 