Life in a Nutshell

Kirjoitukseni liitteenä oli Life in a Nutshell -video, jossa kaikki mahdollinen meni pieleen eli postinkantaja työnsi postiluukun edessä seisoneen pienen lapsiparan nurin sanomalehdellä, dominopalikat eivät kaatuneet jne. Video oli tuhottu, joten poistin tiedot.

Junarataosuus, jossa korkea leikkirata sortui ja juna romahti maahan kuvasi minun kohdallani näppärästi vuosia 2011 – 2012. Melkein nauroin.

Haaveilen aina välillä vaihtoehdosta, jossa menen Meilahteen ns. päivystykseen tai ns. tapaamaan hematologia ja oikeasti seison suuren, korkean, suorakaiteen muotoisen ja ehdottomasti harmaan tutkimusrobotin sisällä. Edellytän, että laitteen ulkopuolella on runsaasti värikkäitä ja vilkkuvia valoja.

Vinkki: Kolmiosairaalan ala-aulassa on hyvä paikka kyseiselle robotille.

Robottilaite ottaa minusta hyvin ja täysin kivuttomasti verikokeet, analysoi kätevästi vointini ja kertoo tulokset ehdottomasti mukavalla robottiäänellä. Ei niin, että ala-aula kaikuu tiedoistani, vaan tutkimusalue on äänieristetty.

Seuraavaksi saan halutessani printin tiedoistani pienen robotin mahasta.

Pitäisin siitä, että pieni, sympaattinen ja ehdottomasti tuntosarvellinen robotti sanoisi printatessaan jonkin valitsemani kommentin. Valitsisin Doctor Who -sarjan Dalekien exterminate-sanan eli hävittää, tuhota tai tappaa. Minä kokisin, että sana nitistää taudin/-t eikä minua.

Tilalle saisi tietenkin valita vaikka satakielen laulua, otteen Muumi-kirjoista tai -sävelistä (suosikkini: joka pikku eläimellä rusetti on hännässään) ja/tai valaistut tuntosarvet robotilla.

Leena Reinikainen, Taalintehdas 2012 (ja tietenkin kissa)

 

Näin vain muutaman jakson Doctor Who -sarjasta, jossa pääosaa esitti mielestäni erittäin taitavasti Christopher Eccleston. Minua järkytti tarina pienestä pojasta, joka etsi äitiään Lontoon pommituksissa ja lopetin sarjan seuraamiseen. Siitä huolimatta, että Dalekit olivat mielestäni koomisia.

Olen usein miettinyt, että hakeudun työhön, jossa autetaan huonoissa tai vaikeissa oloissa eläviä lapsia. En usko, että pystyisin kyseiseen työhön, koska toisten ihmisten surulliset tilanteet raastavat minua. En tiedä, osaisinko edes auttaa lapsia, koska en ole itse elänyt vastaavaa elämää. Arvostan ja kunnioitan ihmisiä, jotka pystyvät kyseiseen työhön.

Ehkä pääsisin työhön yritykseen tai järjestöön, jossa varmistetaan, että lapsilla on ihanteellinen tulevaisuus, jossa heistä huolehditaan parhaalla mahdollisella tavalla?

Nähtyäni Life in a Nutshell -videon ja kaatuvan robotin aloin jostain syystä epäillä aiempaa tutkimusrobottitoivomustani. Erittäin ikävää, jos tutkimusrobotti mätkähtää päähäni kesken testausten. Siinä tilanteessa tapahtuu kirjaimellisesti exterminate – eikä edes satakielen kaunis laulu auta.

Joulupuu on melkein rakennettu

Mm. Keskuspuiston Nuorkauppakamari järjestää (pari viikkoa?) ennen joulua keräyksen, jossa voi muistaa noin 8500 lastensuojelun piirissä olevaa lasta ja nuorta, jotka voivat jäädä ilman joulupukin tuomisia. Lahjoja on useana vuonna voinut viedä Forumiin.

Joulupuu-sanalla kannattaa googlata, jos idea ja lahjatoiveet kiinnostavat, koska keräyksiä on muillakin paikkakunnilla.

Koska meillä on joulu.

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.