Tänään vielä rauhoittelen flunssaa, mutta huomenna lähden lähetystöön yskimään!
Voitin OpenHouseHelsinki -arvonnassa pääsyn Britannian suurlähettilään kauniiseen vaaleanpunaiseen virka-asuntoon, jonne suuntaan huomenna ystäväni kanssa.
Laitan tietenkin tunnistuksen jälkeen hengityssuojaimen, jos olen vielä yhtä kipeä, kuin nyt.
”Iso-Britannian suurlähetystö Helsingissä toivottaa lämpimästi tervetulleeksi suurlähettilään residenssiin!
Kierroksella tutustutaan yhteen Kaivopuiston kauneimmista huviloista, sekä kurkistetaan sen elegantteihin edustustiloihin, puutarhaan ja keittiöön.
Rakennus on toiminut jo 90 vuotta brittiläisten suurlähettiläiden kotina ja on ollut paikkana monelle merkittävälle tapahtumalle, kuten esimerkiksi Edinburghin herttuan vierailulle Suomen olympialaisiin vuonna 1952 ja kuningattaren vierailuille vuonna 1976. Myös entinen pääministeri Margaret Thatcher on käynyt residenssissä vuonna 1990, kun hän vihki käyttöön suurlähetystön toimistorakennuksen.
Tänä päivänä residenssi näyttää edelleen hyvin samanlaiselta, kuin rakennuksen alkuaikoina ja palvelee nykyisen suurlähettilään kotina sekä paikkana suurlähetystön tapahtumille.” (OpenHouseHelsinki)
Olen erittäin tyytyväinen voitostani. Yritin vuonna 2014 voittaa käynnin lähetystössä, mutta en onnistunut. Sain silloin lähetystöstä kohteliaan ja ystävällisen viestin, jossa kerrottiin tilanteesta.
Olen aina halunnut käydä suosikkimaani suurlähetystössä. Selitin innoissani ystävälleni, että pääsemme LONTOON suurlähetystöön. Onneksi hän osasi tulkita käyntikohteemme toistuvan Lontoo-intoiluni perusteella.
Nopea käynti lähikaupassa keskiviikkona
Flunssaisena on tylsää, kun ei voi vastustuskyvyn ollessa heikko lähteä minnekään. En todellakaan halua, että tauti riehaantuu ja kuume nousee uudelleen. Olen ollut kotona lauantaista lähtien ja vasta eilen vein roskat ja pistäydyin lähikaupassa. Lyhyt matka, mutta olin todella väsynyt.
Aurinko paistoi – ja paistaa – lämpimästi (ja talvi väijyy jo katalasti nurkilla). Harmi, etten jaksa mennä ulos.
Konsertti Alvar Aallon ateljeessa ei onnistu
Voitin Metro-lehden arvonnassa pääsyn Alvar Aallon ateljeessa huomenillalla esitettävään konserttiin, jossa KAMUS-kvartetti esittää Béla Bartókia ja Sibeliusta.
Olin todella iloinen voitostani ja pääsystäni konserttiin. Huomasin raahautuessani kauppaan, että olen flunssan ja kuumeen vuoksi niin uupunut, että iltameno ei perjantaina onnistu. Elämme tautisia aikoja, ystävä hyvä (lähde: Droopy Dog).
Menemme vain Britannian suurlähetystöön. Ilmoitin esteestä Metro-lehteen ja toivottavasti joku toinen pääsee paikalle. Yökukkujana nukuin nuorempana monissa esityksissä ja konserteissa, mutta en halua nukkua Aallon ateljeessa.
Oopperassa en ole koskaan nukkunut.
Sairauden väsyttämänä nukuin mm. Helsingin kaupunginteatterissa, joten kävin katsomassa Viulunsoittaja katolla -musikaalin kaksi kertaa, kahden eri ystävän kanssa ja näin jälkimmäisellä kerralla myös upean loppuosan. Vaikuttava esitys ja olen aina rakastanut (ja laulanut) Nousee päivä, laskee päivä -kappaletta.
En päässyt New York -luennolle
Eilen harmitti, kun en jaksanut mennä keskustaan kuuntelemaan kaupunkisuunnittelija Mary Kimballin esitelmää New Yorkista. Jos joku teistä oli kyseisellä luennolla tai on lukenut aiheesta kirjoitetun tekstin, niin otan mielelläni tietoa vastaan.
YouTubesta tai TEDistä en ole ainakaan vielä löytänyt tietoa aiheesta.
Tartuntariskin vuoksi oli tietenkin hyvä, etten mennyt yskimään ja tartuttamaan muita – tai saamaan esimerkiksi vatsatautitartuntaa muulta yleisöltä.
Ateneumissa 60- ja 70-luvun taidetta
Odotan jo, että pääsen Ateneumin näyttelyyn katsomaan Suomen taiteen tarinaan lisättyä 60- ja 70-luvun taidetta.
Ateneumin luennot vaikuttavat mielenkiintoiselta, mutta tartuntapaikoilta.
SUOMEN TAITEEN TARINA –LUENTOSARJA
8.9.2016, 22.9.2016, 6.10.2016, 20.10.2016 klo 17–17.45 Ateneum-salissa
Neljän luennon sarja avaa kokoelmanäyttelyn teemoja ja esittelee rakkaimpia taideteoksia kautta aikojen. Syksyn luennoissa liikutaan 1900-alun taidekentän laajentumisesta 1960-luvun poppiin ja politiikkaan.
Luennot sisältyvät museon pääsylipun hintaan.
Vapaa pääsy Museokortilla ja Ateneumin ystäville, noutakaa sisäänpääsytarra kassalta.
to 8.9. klo 17 Ateneumin historia II, museonjohtaja Susanna Pettersson
to 22.9. klo 17 Kuvataide, taidenäyttelyt ja Suomi-kuvan rakentaminen itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä, intendentti Hanna-Leena Paloposki
to 6.10. klo 17 Kuka on sanonut, että taiteen täytyy esittää jotain? Modernismin ja kansainvälistymisen 1950-luku, intendentti Sointu Fritze
to 20.10. klo 17 Poppia ja politiikkaa, amanuenssi Maritta Mellais
Lisää Valaviria
Valavirin vähentäminen ja flunssa saivat minulle huuliherpeksen. Tuttu ongelma aiemmilta vuosilta eli joka ikisessä luokkakuvassa oli huuliherpes. Ilmeisesti tilanne oli minulle (tai huuliherpekselleni) stressaava.
Pitkäaikaista hermosärkyä aiheuttavaa vyöruusua en halua, joten soitin eilen hoitajalle. Hän ehdotti ensin paikallishoitoa, mutta kukoistavaa herpestä murrosikäisestä lähtien vuosia vaalineena (?), totesin, ettei paikallishoito auta. Kyllä minä vielä huuliherpeksen kestän, mutta mahdollista, tuskallista ja jo kerran kokemaani vyöruusua en.
Hän varmisti toimintatavan lääkäriltä ja soitti tänään takaisin. Yhden Valavirin tilalle tulee viikon ajan kolme lääkettä ja jatkossa normaalit kaksi lääkettä päivässä.
Hyvä. Vältyn ainakin toivottavasti kivuliaalta vyöruusulta, joka saattoi jo kytätä nurkilla iskeäkseen uudelleen.
Kaaos kotona
Kaksi heikentävää kuumetta kuukauden aikana ja koti näyttää kaaokselta.
Minua harmittaa, kun en jaksa imuroida tai pestä lattioita riittävän usein kahden ns. sulkasatokissan vuoksi, osa kirjoista ei vieläkään ole siististi ja aakkosjärjestyksessä hyllyissä ja silittämättömiä tuotteita on ollut jo pitkään iso pino.
Pöytäliina pitäisi laittaa peittämään kaunista, mutta hieman rähjäistä mummilta perimääni ”kukkapurkkipöytää”. Kyllä, pöytä pitäisi jonkun (ei minun) maalata.
Sohvan tyynyjen (ei sohvatyynyjen) pestyt päälliset ja helmalakana pitäisi silittää ja lisää päällisiä pitäisi pestä jne.
Makuuhuoneen verhot on pitänyt jo pienen ikuisuuden ajan pyykätä. Imuroin sentään mustan kissankarvan säännöllisesti pois verhoista. Hiili pitää verhoista ja jalosti lahjoittaa niihin turkispeitteen. Jos pesen verhot, niin jonkun pitää silittää joko kyseiset verhot tai tilalle tulevat toiset verhot – tai molemmat.
Silittäminen on ihan ok työ, mutta aloittaminen on vaikeaa. Pitää nostaa kaapista lauta ja toisesta kaapista rauta ja silittää hillitön määrä kangasta. Toisaalta silitetty kangas tuoksuu ihanan puhtaalta, joten siinä on hyvä motiivi silittämistä siirtävälle henkilölle.
Ongelmana on, että minä en oikeasti jaksa. Toivottavasti vältyn sairaalalta, niin kukaan ei näe tätä sotkua. Väitän olevani siisti, joten tilanne on kiusallinen. En kerro asiasta kenellekään, joten kukaan ei tiedä tilannetta. Käsittämättömän ovelaa.
Ystävän vaari
Olen jo kuukausien ajan aloittanut ystäväni vaarista kertovaa tarinaa. Hänen vaarinsa murhattiin veljiensä kanssa Vihdissä sisällissodan aikana. Tilanne oli mielestäni järkyttävä ja minua surettaa ystäväni perheen suru enkä saa kirjoitettua aiheesta. Olen aloittanut kirjoittamisen useita kertoja, mutta en saa kirjoitettua oikeanlaista tekstiä.
Museokeskus Vapriikissa Tampereella on ollut jo vuosien ajan Tampere 1918 -näyttely, joka kertoo alueen traagisista tapahtumista kansalaissodan aikana. Näyttely oli surullinen ja kauhistuttava, mutta mielestäni ehdottomasti näkemisen arvoinen. Toisen ystäväni isoisä oli sodan jälkeen vankileirillä Tampereella, mutta hän onneksi selvisi hengissä.
Luin Heikki Ylikankaan vuonna 1993 -julkaistun Tie Tampereelle kirjan vuosia sitten ja luin myös siitä, kuinka Pohjanmaalla sotaa halutaan kutsua vapaussodaksi eikä sisällissodaksi ja emeritusprofessori saa palautetta aiheesta.
Kirja kertoo molempien puolien kauhuteoista.
Isoäiti puhui aikoinaan oman taustansa perusteella vapaussodasta, mutta minä en ole sodan nimestä samaa mieltä. Kumpikin puoli kärsi sodassa, ylilyöntejä tehtiin puolin ja toisin ja täysin viattomia ihmisiä kuoli. Sota oli mielestäni sisällissota.
Toinen, Etelä-Pohjanmaalla körttiperheessä kasvanut mummi kertoi, ettei heiltä osallistuttu sotaan, vaan heidän kotoaan autettiin nälkää näkeviä ihmisiä. Arvostan heidän suhtautumistaan.
Olin kauhuissani Kroatian sodan aikana, koska olin uskonut, ettei mitään tuollaista enää tapahdu Euroopassa. Olin väärässä. En tiedä, voisinko matkustaa käymään kauniina pitämässäni Dubrovnikin kaupungissa.
Toisaalta – liikunhan minä mm. Helsingissäkin, jonka alueella taistelut ovat riehuneet turhan monia kertoja. Arvostan sitä, että pommitusten jäljet näkyvät edelleen niin Kolmen sepän patsaassa kuin Suomen Pankin edessä olevassa J. V. Snellmanin patsaassa.
Pitkäsillan ampumisjäljet ovat Helsingin valtauksen ajoilta sisällissodasta. Oletin aiemmin niiden olevan pommitusjälkiä, mutta onneksi varmistin asian.
Lapsena sodasta oli mielestäni pieni ikuisuus eli sota oli päättynyt 20 vuotta ennen syntymääni. Lapselle viikkokin tuntui pitkältä ajalta. Vanhetessani huomasin, kuinka lyhyt aika 20 vuotta onkaan.
Kuljin lapsena ja nuorena täysin toiselta ja huomattavasti ankeammalta näyttävässä Helsingissä kuin nykyisin. Eihän tilannetta tietenkään huomannut, koska elimme siinä maailmassa.
Oli meillä sentään Kivikasvot eli taidetta, jota katseli parhaimmillaan 2,5 miljoonaa suomalaista. Minä ihailin Georg Dolivoa, joka oli mielestäni äärettömän kaunis mies.
Tankeros love
https://www.youtube.com/watch?v=cYyjDaTzTiI
banaaninkuorella 