Kuvassa on Vanhankaupunginkosken rannalla oleva rakennus, johon olen päättänyt muuttaa. Suihkussa voin käydä näppärästi putouksen laidalla roikkumalla. Pitää treenata käsivarsilihaksia.
Ei ammattia, ei setiä, ei koetilaa eikä edes tikkupullaa
En jaksanut sunnuntaina kävellä naiselle ammattia tai mennä katsomaan ns. Kolmen sedän kuplaa tai edes pistäytyä katsomassa eläimiä Viikin koetilan pihassa Päivä maalla -tapahtuman aikana.
Viikin koetilan pihan poikki sai aiemmin kulkea ja reitti oli mukava, koska kiinnostavien maatilan rakennusten jälkeen oli omakotitaloja, joiden pihojen kauniita omenapuita ja istutuksia oli ilahduttavaa katsoa.
Koetilan pihapiirissä oli matala rakennus, josta sai ostaa mm. kananmunia, leivonnaisia ja jauhoja, joita alueen työttömät kauppasivat.
Useita vuosia sitten läpikulku koetilan pihan kautta kiellettiin liikennemerkillä. Kuulin väitteen, jonka mukaan ulkoilijat kritisoivat tilalla liikkuvia traktoreita ja työkoneita ja moittivat niiden olevan reitillään…
Lapsuuden leiriajoilta tuttu tikkupullakin jäi paistamatta päiväkodin pihassa. Selkeä kulissilapsiongelma, koska tikkupullan paistamisessa täytyy olla tekosyynä mukana jo(-n)ku(-n) lapsi.
Töihin siitä!
Ostin vuosia sitten työkaverille syntymäpäivälahjaksi kahvimukin, jossa oli kehottava Töihin siitä! -teksti. Toisinaan mietin, että minun pitäisi nykyisin juoda samanlaisesta mukista eikä vesipulloista.
Yskin sunnuntain kotona, mutta sain pakotettua itseni töihin. Mummin mielestä sunnuntaisin ei saanut siivota, joten minä ihmettelen ihmisiä, jotka hakkaavat mattonsa kirkonmenojen aikaan. Ehkä heillä ei ole imuria kotona tai mahdollisesti he ovat kasvaneet räsymattomaailmassa, jossa mattoja kuuluu pieksää säännöllisesti?
Toisaalta ymmärrän, että todella monet eivät (enää) kuulu kirkkoon tai edes tiedä, koska kirkonmenoja vietetään eli klo 10 – 11 sunnuntaisin. Minä en oikeasti voi imuroida kyseiseen aikaan, koska tunnen itseni kurjaksi heittiöksi, jos imuroin. Voin kyllä pyykätä. Mielestäni kyseessä on todella sumea logiikka.
Minulla ei ole pitsiverhoja enkä kuulu Naapurikyttääjiin TM, mutta meluisan pihalla tapahtuvan tamppauksen kuulee turhan hyvin.
Sunnuntaista huolimatta imuroin iltapäivällä parvekkeen, koska syksy hyvin todennäköisesti lähestyy. Lepäsin ja yskin imuroinnin jälkeen – tosin yskin myös imuroinnin aikana. Imuroin seuraavaksi kotona – yskin ja lepäsin – ja pesin lattiat.
Yskin. Lepäsin. Yskin.
Tunsin itseni kunnon kansalaiseksi, koska sain siivottua. Kuume ja vaihteleva tautisuus vaikuttavat siivoukseen.
Oranssi kissa Nökö valittaa aina naukuen, kun aivastan. Pahoittelen, Nökö.
Silppusin vielä tarpeettomia Kelan kirjeitä (pidän etenkin Valitettavaa-lapusta, joka on aina saatteena), lääkelistoja, laboratoriokutsuja, tuplasti olevia lääkärintodistuksia jne. eli tein urotyön. Minussa elää keräilijä, joka laittaa talteen merkillisiä papereita.
Digilehtipino puuttuu
Aiemmin keräsin arviolta metrin pinon Hesareita, koska halusin vielä lukea kiinnostavan jutun – tai koko lehden. Ehdin lukea juna- tai bussimatkalla vain osan lehdestä.
Voin bussimatkoilla huonosti, mutta sain pakotettua itseni lukemaan valtaosan lehdestä työmatkoilla eikä pitkä bussimatka mennyt hukkaan.
Nykyisin luen Hesarin digilehteä, joten kerään vain Metro-lehden numeroita. Lehtikasa on ehdottomasti pienempi ja helpommin paperinkeräykseen raahattava pino, kuin muinainen Hesari-vuori.
Luolamaalauksen tuho Norjassa
Hesarista tuli mieleen, että nuori tuhosi alkukesästä 5000 vuotta sitten tehdyn kalliopiirroksen hiihtäjästä Trossa, Pohjois-Norjassa.
Hän halusi tehdä kalliopiirroksesta paremmin näkyvän, mutta hän tuhosi ymmärtämättömyyttään arvokkaan nähtävyyden.
Nuoren henkilöllisyys salattiin, koska todella moni ei arvosta hänen tekoaan.
Suosittelen kyseiselle nuorelle jatkossa vain ja ainoastaan selfieiden ottamista. Mahdollisesti myös belfieiden, jos hän haluaa esittää laajemman mittakaavan näyttävyyttä.
Oletan hänen (salatun) sukupuolensa perusteella, että hän keskittyy vain selfieihin.
Kokkaava laite
Sairaalan sympaattisen tutkimusrobotin lisäksi toivon, että minulla on tulevaisuudessa keittiössä laite, joka kokkaa minulle. Syötän tiedon haluamastani ruoasta laitteeseen, joka sekoittaa salaatin ja valmistaa ja kuumentaa minulle ruoan ja tietenkin tiskaa valmistusvälineet (itsensä?) ja myöhemmin käyttämäni astiat.
Laite tilaa itse tarvittavat raaka-aineet kaupasta ja ehdottaa minulle vanhenemassa olevista raaka-aineista valmistettavia ruokia. Ehkä ruoka-aineet eivät vanhene, koska robotti osaa käyttää ne ajoissa tai erät mitoitetaan kaupassa toisin?
Kokkausrobotin alakerrassa asuu pieni siivousrobotti, joka onnistuu imuroimaan myös matot. Ostin jossain vaiheessa pienen pyöreän automaatti-imurin, joka hyytyi mattoihin. Lahjoitin robotin sisarelleni ja robotti huristaa heillä mm. vierashuoneessa.
Hupaisimmat kissavideot esittävät happamia kissoja, jotka ajavat ympäri kämppää robotti-imurin päällä.
Kokkaamisvimpain on tietenkin suojattu verkkohyökkäyksiltä. Plussat: minun ei tarvitse käydä ruokakaupassa kuin satunnaisesti eikä ikinä laittaa ruokaa.
Voisin tavata useammin ystäviäni, lukea, tutkia nettiä ja käydä taidenäyttelyissä, konserteissa ja kasvitieteellisessä puutarhassa, kun ruoanlaittoon ei menisi aikaa. Toivottavasti voisin myös matkustaa ulkomaille, jos tai oikeastaan kun löydän uuden, mielenkiintoisen työpaikan.
Yksinasuvana tilaan niin vähän ruokaa, ettei Kauppahalli24.fi tai muun vastaavan nettikaupan käyttö kannata. Perheille idea on mielestäni hyvä ja järkevä jo ajansäästön kannalta. Entinen työkaveri käytti palvelua ja hän oli tyytyväinen mm. heille toimitettuihin hyviin kasviksiin. Ilahduttavaa, että tuotteiden laatuun kiinnitetään yrityksessä huomiota.
Lainasin Juha Peltomäen ja Kati Norpan kirjan Rikos meni verkkoon (Talentum, 2015), jossa tietoturvan kimppuun on hyökätty jopa kahvinkeittimien kautta. Luulen, että minulla on jossain alakaapissa ikivanha ja lähes käyttämätön kahvinkeitin, jonka kautta kukaan ei varmastikaan hyökkää.
Ostin aiemmin kerran vuodessa paketin kahvia, mutta en juuri koskaan keittänyt kenellekään kahvia. Mielestäni oli ja on kätevämpää tavata ystäviä ja tuttuja kaupungilla.
Meritassa minulla oli mukava työkaveri, joka kuori minulle appelsiineja. Käteni haisevat appelsiineilta useamman päivän ajan kuorimisen jälkeen, joten ilahduin, kun hän halusi auttaa minua. Nykyisin olen ratkaissut ongelman eli kuorin sitrukset ja leikkaan sipulit kumihanskat kädessä. Sipulille päivien ajat haisevat kädet eivät riemastuta. Ilmoitin kuulemma lapsena mummille, että hänen kätensä haisevat sipulille. Kauniit tavat kaunistivat…
Supernokkaisena ihmettelen, miksi monet eivät hahmota, että hajuaisteja on erilaisia. Osa kylvettää itsensä haisuvesissä ja monet eivät pysty käyttämään mitään tuoksuja. Monet ymmärtävät kasvis-, kala- , maito-, vilja- ja pähkinäallergiatkin.
Maatilojen lapsilla on vähiten allergioita eli kasvuympäristöllä on merkitystä.
Greippivaroitus
Kaikki lääkkeitä napsivat varmasti tietävät, että greippi ja greippimehu sotkevat lääkkeiden imeytymistä eli kyseisiä tuotteita kannattaa välttää.
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/ruoka/greippi_laake_vaara
Testamenttimuistutus
Useimmat teistä kuolevat, joten muistuttaisin etenkin yksinasuvia ja lapsettomia testamentin tekemisestä. Olet varmasti tyytyväisempi, jos sinua auttanut Milja-serkku/naapurin Juha/isän neljännen tai viidennen avioliiton sisarpuoli perii sinut ja henkivakuutuksesi? Vaihtoehtona on valtio, joka saattaa käyttää rahasi ties mihin epäilyttävään – vaikkapa puoluetukeen.
Testamentin tekeminen pitäisi opettaa jo koulussa, koska nykyisinkin on ihmisiä, jotka eivät hahmota kyseisen paperin tärkeyttä ja merkitystä.
Miksi aina matolle?
Kirjoittaminen keskeytyi, kun musta kissa antoi ylen osittain eteisen kynnysmatolle, jonka ensin huuhtelin ja seuraavaksi pesin pesukoneessa. Putsasin ja pesin samalla lattian. Onneksi pesin lattian sunnuntaina, niin kissalla oli puhdas pahoinvointipaikka.
Sunnuntaina sama kissa suivaantui, kun imuroin parveketta ja nostin parvekkeella olevat kissojen kuljetuskopat kylpyhuoneeseen pestäväksi. Kissa loukkaantui teostani eläinlääkärikammonsa vuoksi ja teki kasan jotain hyvin, hyvin ikävää sohvalla olevalle huovalle, kun olin suihkussa. Roskiin menossa ollut virttynyt huopa suojasi sohvaa, jonka tyynyjen päällisiä pesin, joten huopa ja ns. yllätys päätyivät jätesäkkiin ja roskikseen.
Tiistaina kirjat hyllyyn, jesh!
Tiistaina uskalsin kiivetä maalaustikkaille, joiden avulla saan kirjat kirjahyllyn ylimmille hyllyille. En uskalla käyttää muita rappusia kuin maalaustikkaita, koska niistä saan tuen kiivetessäni. Tällä lääkesetillä haluan varmistaa, etten tipahda tikkailta. Kirjat ovat nyt paikoillaan ja pöytäpinot ovat kadonneet. Nostin Metro-kasan paperikassiin, jonka vien paperinkeräykseen. Ällistyttävän reipas olo.
Ei mopsitippoja silmiin
Rutikuivat silmäni olivat erityisen hankalat kuumeen aikana ja joudun kostuttamaan niitä normaalia useammin. Minulla on rajaton oikeus hakea apteekista silmätippoja, koska silmissäni ei ole kyynelnestettä. Toistaiseksi olen pärjännyt ilman tippoja, joita käytetään myös mm. mopsien silmien kostuttamiseen.
Vastustan ihmisiä, jotka jalostavat eläinparkoja, jotka eivät pysty hengittämään kunnolla ja joilla on jatkuvia silmäoireita. En voisi pitää lemmikkinä persialaiskissaa, mopsia tai muita lyttykuonoisia rotuja. Julmaa jalostusta.
Mäyräkoirista olen aina pitänyt, mutta eläinparoilla on selkäongelmia.
Yhdysvalloissa koirille, joiden takapää pettää laitetaan pyörällinen kärry koiran alle, mutta näen teon raakana kohteluna eläintä kohtaan.
Roald Dahlin syntymästä 100 vuotta 13.9.2016
Taitava kirjailija, jonka lastenkirjan Matildan luen uudelleen muutaman vuoden välein. Kirjan on kuvittanut viehättävällä tavalla Quentin Blake.
Ateneumissa 60- ja 70-luvun taide
Kiersin tänään pikaisesti Ateneumissa 60- ja 70-lukua kuvaavan näyttelyn. Lipunmyyjä totesi, että Museokorttini on voimassa enää 43 päivää. Sain mielestäni yllättävää, mutta ystävällistä palvelua häneltä.
Enpä voi väittää, että suosisin lapsuus- ja nuoruusvuosieni taidetta. Pidin Sam Vannin keltaisesta asetelmasta, mutta muu jälleenrakentamisen ajan taide ei erityisemmin vedonnut.
Nousin portaat yläkertaan, ihailin Ellen Thesleffin maalausta ja kävin jälleen kerran katsomassa suosikkimaalaustani, jossa pieni poika ruokkii hellyttävää pikkusiskoaan Bretagnessa.
Putkiremonttityömaalla kaljatölkkejä
Luin Helsingin Sanomien nettisivuja ja mahdollisesti vilkaisin iltapäivälehden otsikoita (ei, en lue juuri koskaan iltapäivälehtiä), jossa mainittiin putkiremonttityömaan kaljatölkeistä. Luin jutun, jonka mukaan ”ne muut” olivat esimiehen mukaan juoneet oluet. Eivät tietenkään vakituiset työntekijät.
Kävin pari kuukautta sitten ostoksilla Meilahden S-Marketissa ja edessäni jonotti kaksi haalareissa (ei niissä yliopisto- ja ammattikorkeapersoonien mainostekstihaalareissa) olevaa miestä, jotka ostivat 12 olutta yhdeksän aikoihin aamulla. Oletin tietenkin, että he vievät tuliaisia kotiin. En hetkeäkään ajatellut, että alkoholia tietenkään missään nimessä käytetään työmaalla.
En missään nimessä.
Pahoittelen asiatonta liukuhihnakyttäystäni. En osannut aamu-unisena suunnata katsettani pois heidän mahdolliselta olutlounasostoksistaan eli nestemäisestä virkistyksestä.
Hesarin juttu potilaan karusta kohtelusta Malmin sairaalassa
Erehdyin menemään Malmin päivystykseen, kun jalkani petti bursiitin vuoksi. Vastaanotossa istunut henkilö ilmoitti tiukasti, etteivät he hoida minua, koska pystyn kävelemään! Kerroin, että en pystynyt edellispäivänä ja minut oli ohjattu päivystykseen. Hän oli närkästynyt hematologiselta poliklinikalta saamastani ohjauksesta. Hän onneksi varmisti lääkäriltä, hoidetaanko minua ja onneksi pitkähkön jonotuksen jälkeen hoidettiin toisen, hyvin mukavan lääkärin toimesta eli sain kortisonipiikin reiteen.
Ostin paluumatkalla uuden sairaalan kahviosta leipäjuustosalaatin ja suosittelen ostopaikkaa teillekin, koska paikassa oli monipuolinen valikoima.
Päätin bursiittikokemuksen ja -tuskan jälkeen ostaa itselleni kävelykepin, niin kävely ei ole mahdollisesti (ikävä kyllä todennäköisesti) uusiutuvan bursiitin vuoksi niin kivuliasta. Havahduin siihen, että minulla on sauvakävelyyn tarkoitetut kävelysauvat eli niiden avulla pärjään, jos uusioraihnaudun (kyllä, melkein sana).
Toisaalta olen saanut erittäin hyvää hoitoa mm. Meilahden hematologisella osastolla ja poliklinikalla ja äitiä ja isäpuolta hoidettiin mielestäni poikkeuksellisen hyvin heidän kaupunkinsa terveyskeskuksessa.
Monet ihmiset ovat kilttejä, auttavaisia, huomaavaisia ja mukavia – ja osa jopa pitää potilaista. He sopivat mielestäni parhaiten hoitotyöhön.
”Hyvät tyypit”. Temperamentti ja työelämä
Varasin Liisa Keltikangas-Järvisen teoksen kirjastosta.
Haastattelussaan hän toteaa, että työhaastattelussa pitäisi kysyä, miten työnhakija on ennen toiminut, millaisia ongelmia hänellä tuli työssä vastaan ja miten hän ratkaisi ne. Tämä ennustaa hänen toimintaansa. Tulevaisuuden visioiden sijasta tulee kysellä, miten asiat sujuivat menneisyydessä.
Omien tautisuusmeriittieni mukaan varmistaisin tilanteen mieluummin edellisistä työpaikoistani, joiden aikana olin vielä terve enkä ”lintsannut”.
Ohjelmaa
Koiramäen Pajutallin Kurpitsakarnevaalit to 15.9 – su 18.9.
Narunvetoa, hattaraa, alpakat la-su, vohveleita, syyskukkia ja kurpitsoita, posetiivimusiikkia ja iloista karnevaalitunnelmaa. Peikkometsä ja kahvila avoinna. TERVETULOA!
Viis alpakoista, mutta possulassa on kaksi sympaattista possua!
Jusslansuoran pysäkille pääsee Rautatientorilta lähtevältä Keravan bussilla 633.
Koiramäen Pajutallin osoite: Forsteninkuja 10 as 1, 04360 Tuusula
Kreivitär Amalien draamakierrokset, Aleksanterin teatteri 21.9. – 10.12.2016
Aleksanterin teatterin perustajan, kreivi Nikolai Adlerbergin saksalainen puoliso, kreivitär Amalie kierrättää yleisöä tunnin ajan Aleksanterin teatterissa ja kertoo niin rakkaasta teatteristaan kuin ihmeellisestä elämästään Saksassa, Venäjällä ja Suomessa.
Ruhtinatar Theresa Mecklenburg-Sterlitzin ja kreivi Maximilian-Emanuel von und zu Lerchenfeldin tytär Amalie syntyi 16. kesäkuuta 1808 Baijerissa. Hän oli poikkeuksellisen kaunis ja hänestä maalattu kuva on yksi niistä 36:sta, jotka Ludwig I tilasi Kaunotargalleriaansa. Kuva on edelleen esillä Nymphenburgin linnassa Münchenissä. Amalie hurmasi ihmiset ympärillään. Hänestä ja hänelle ovat kirjoittaneet runoja kenties venäläisrunoilijoista tunnetuimmat – F. Tjutchev ja A. Pushkin eikä hän ollut yhdentekevä keisari Nikolai I:llekään, joka lahjoitti Amalielle arvokkaan turkin. Amalien kuva on edelleen esillä myös Mustion Linnassa. Teatterikierroksella kuulet miksi. Kuulet myös Amalien laulavan.
Amalie Adlerberginä Anastasia Trizna.
Esitys suomeksi, englanniksi tai venäjäksi kestää noin tunnin.
Liput toimituskuluineen 20 euroa.
Kumpulan kasvitieteellinen puutarha -30.9.2016
Kumpulan kasvitieteellinen puutarha, Jyrängöntie 2 on auki syyskuun loppuun.
Kannattaa käydä!
Anna-Leena Härkösen esikoisnäytelmä Rantarouvat, Aleksanterin teatteri 5.10.2016 –
”Kunnon tarina ikäisistämme naisista.” Näyttelijöinä ovat Jaana Saarinen ja Sinikka Sokka.
http://www.ticketmaster.fi/event/rantarouvat-lippuja/181721?brand=fi_aleksanterinteatteri
Eurobasket2017
Rautatientorilla on Eurobasket2017-taideteos muistuttamassa ensi vuonna pelattavasta koripallon EM-kisoista. Teos painaa 7500 kiloa. Vastaava teos on myös Romaniassa, Turkissa ja Israelissa.
Pelipaikkana Helsingissä on Hartwall Arena.
Hyvä, lopulta muistin tutkia, miksi Rautatientorilla on kyseinen teksti.
Viimeiseksi huvitukseksi japanilaisia meikkausvinkkejä ihan kummalle sukupuolelle tahansa
https://www.youtube.com/watch?v=fG61A7PCCLE
banaaninkuorella 