Keskiviikkona oli aurinkoinen päivä, joten tein bussilla 74 syysretken Vantaan Ikeaan ja kävin Ofelia-huopaostoksilla. Huopa on kaunis ja lämmin, vaikka siinä on käytetty muuten paheksumaani nyppyyntyvää tekokuitua eli akryyliä.
Ystäväni neuvoi minulle kyseisen bussin, jolla pääsen Ikean pihaan enkä ns. korpikuusen kannon alle eli Kuusikkotielle. Tulkintani: bussi sopi hyvin myös silloin, kun olin anemiakunnossa ja jo bussiin nouseminen oli haasteellista, mutta Ikeaan piti ehdottomasti päästä ostoksille sairaalareissun jälkeen jo tilapäisen kortisonimanian vuoksi.
Bussi lähtee Hakaniemestä ja ajaa Arabianrannan, Viikin tiedekeskuksen, Malmin hautausmaan, Tattariharjun ja Malmin, Tapanilan ja Puistolan kiinnostavien pientaloalueiden läpi. Nopeampaa, mutta tylsempää reittiä pääsisi Vantaan busseilla moottoritietä pitkin.
Vantaalle menevät bussit 722 ja 724 ovat käteviä ja nopeita menomatkalla, mutta olen todella usein odottanut paluubussia järjettömän pitkän ajan kylmässä tuulessa ja joka kerta kaulaa myöten hangessa – ehdottomasti myös kesällä. En oikeasti tiedä, miksi aikataulut eivät päde paluumatkalla.
Linjamopiililla 74 pääsee paluumatkalla esimerkiksi Viikin Prisman (oikeasti Pirsma siinä missä S-market on Ääs-market, mutta KappHallia paheksun edelleen) eteen, Arabianrantaan, Sörnäisiin tai Hakaniemeen. Pääsee hyvin hitaasti, mutta kuitenkin.
Hakaniemen metroaseman peruskorjaus alkoi elokuun lopussa ja päättyy parin vuoden kuluttua.
https://www.hsl.fi/uutiset/2016/hakaniemen-metroaseman-lippuhallin-peruskorjaus-alkaa-8984
Katsoin menomatkalla bussin ikkunasta iäkästä miestä, joka istui rollaattorinsa päällä rakennustyömaan aidan takana ja seurasi kiinnostuneena rakentamista. Onkohan hän työskennellyt aiemmin kyseisellä alalla? Mukavaa, että hänellä oli mielenkiintoista seurattavaa. Vieraampi alue minulle, joten en päässyt sisäisesti nyyhkimään tuhottua luontoa, kaadettuja puita jne. En tosin olisi kahlinnut itseäni puuhun silloin, kun kahlitseminen oli vielä muotia.
Silmätippojen jatkuva tiputtaminen bussissa on aina hieman haasteellista, mutta toistaiseksi olen välttynyt tapaturmilta.
Majoituin historian hämärissä perheystävän luona Bronxissa New Yorkissa pari viikkoa ja tapasin hänen New Yorkin osavaltiossa asuvan ystäväperheensä, jolla oli yhdeksänvuotias tytär ja nelivuotias poika. Poika käveli kanssamme katua pitkin ja riemastui nähdessään yhtä aikaa neljä roska-autoa. NELJÄ!
Olen kuullut ja lukenut, että monet lapset rakastavat suuria roska-autoja, odottavat autojen käyntejä ja pitävät kuljettajista. Näen harvemmin kuljettajia, mutta oikeasti ilahdun, kun taloyhtiön roskis on tyhjä. Roska-autojen kuljettajat tekevät hyvää ja tarpeellista työtä. Samoin siivoojat, joita ilman maailma olisi paljon ikävämpi, likaisempi ja sotkuisempi paikka. Autottomana arvostan myös bussinkuljettajia.
Mutkittelevan bussin maisemareitti on ehdottomasti parempi versio kuin moottoritievaihtoehto matkan varrella olevien kauniiden talojen, pihojen, suosikkipuiden eli vaahteroiden ja marjoja täynnä olevien pihlajien vuoksi.
Pihlajanmarjadilemma
Äiti mainitsi, että on kaksi teoriaa pihlajamarjoista. Ensimmäisen teorian mukaan pihlaja ei kanna sekä marjoja että lunta. Toisen teorian mukaan tulee kylmä talvi, jos pihlajat ovat täynnä marjoja eli pihlaja varaa linnuille ruokaa. Kyseessä voi olla ilmeisesti olla äärettömän ovela puu, joka tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ehkä.
Ystäväni mukaan viime vuonna pihlajassa oli vähän marjoja ja tuli leuto ja melko lumeton talvi pk-seudulle. Tänä vuonna puut notkuvat marjoja eli tiedossa on joko kylmä ja/tai luminen talvi. (Toivottavasti ei.)
Teille on nyt ennustettu. En tosin tiedä mitä.
Ikea-matka
Olin keskiviikkona Ikeassa klo 10, mutta kahviossa oli jo liuta aamupalansyöjiä. Kurkkasin valikoiman, mutta jatkoin matkaa. Luin tiedon, jonka mukaan tietyn lähimaan (en mainitse Norjan Bergeniä) Ikean ravintolasta varastetaan edullista ruokaa, jolla asiakkaat houkutellaan ostoksille. Suomalaiset ovat kuulemma fiksumpia ja jättävät vastaavat ryöstöretket tekemättä. Ikeassa ei ilmeisesti myydä kaljaa.
Ikean ruokarekka liikkuu lukemani jutun mukaan kesällä ja syksyllä Suomessa ja myy hot dogeja, lihapullia ja kasvispyöryköitä. Enpä ole vielä nähnyt kyseistä ruokarekkaa, hyvää kasvispyörykkäkohdetta. Minun pitää ehdottomasti saada maistaa kasvispyöryköitä.
Olin väsynyt, joten kiersin (minulle) nopeasti yläkerran ja löysin etsimäni huovan. Ihastuin kauniiseen uuteen Vallavik-jenkkisänkyyn, jonka ostan seuraavaan kotiini, jonne ehkä muutan joskus.
Siirryin alakertaan, bongasin viinilasin ja katselin muuta valikoimaa.
Maksoin ostokseni kassalla. En mennyt itsepalvelukassalle, koska minulla oli Bridget Jones -leffan jälkeen saamani alennuskuponki huovasta ja lasista ja oletin, että kupongin kanssa voi olla ongelmia itsepalvelukassalla. Ehkä olisikin tullut, koska kassa soitti kupongista jonkinlaiseen neuvontanumeroon.
Kysyin myyjältä, voinko jättää viinilasin kassalle. Olen jo vienyt liudan erilaisia laseja Fidaan, joten en halunnut raahata viinilasia kotiini lahjoitettavaksi edelleen, kuten myyjä ystävällisesti ehdotti. Lasi hyvin todennäköisesti palaa myyntihyllyyn, vaikka ehdotin, että lasin voi lahjoittaa jollekin asiakkaalle.
Kiersin vielä ruokapuolen, mutta päässäni oleva ääni ei halunnut ostaa mitään.
Bussin lähtöön oli vielä aikaa, joten söin (suolaisen) mozzarellatomaatticalzonen. Ohitseni käveli herttainen kehitysvammainen mies hoitajansa kanssa ja hän sanoi minulle ”Hei, tyttö!”. Tämä 51-vuotias tytönhuitukka vastasi tietenkin hänelle hei. Hän vilkutti minulle vielä uudelleen myöhemmin. Kilttiä.
Matkustin bussilla 74 kotia kohti ja matka meni vielä vaihtona. Vähän mä säästin. Vrt. vähän mä nauroin eli little did I laugh.
Sumakkia?
Jasmin Food on varmasti siirtynyt muualle Hakaniemen remontoitavalta metroasemalta. Harmi. Minun on pitänyt viimeisten vuosien ajan käydä ostamassa jonkun tutun mainitsemasta liikkeestä sumakkimaustetta, koska mausteen hedelmäinen ja sitrusmainen maku kiinnostaa. Melko pitkä harkinta-aikani hankaloitti kummasti ostoksen tekemistä.
Googlasin sumakilla ja löysin hyvältä vaikuttavan Kananpoikien Bistro – blogin, jonka mukaan sumakkia voi ostaa Hakaniemen hallista Parhialalta. (Selvitettävä, missä kohtaa Parhiala asuu.) Sumakkipurkkia pitää kuulemma säilyttää jääkaapissa eli lisäsivistyin jälleen.
http://bistro.ruokavinkki.fi/tag/sumakki/
Lucumaa!
Lucumajauhe on minun suosikkejani luontaistuotteista. Toivon, että jonain päivänä hamassa tulevaisuudessa voin matkustaa esimerkiksi Peruun ja maistaa lucumajäätelöä. Tein joskus kotona jonkinlaisen terveysversion jäätelöstä, jossa sekoitin lucumaa, mantelijauhetta ja -maitoa jne. ja lopputulos oli lievästi sanottuna karmiva. Parempi vaihtoehto oli vaniljajäätelö, jonka päälle ripotin lucumahedelmästä tehtyä jauhetta.
Lucuma on munahedelmiin kuuluva kermaisen makea ja erittäin energiapitoinen trooppinen hedelmä, joka kasvaa 1000–2400 metrin korkeudessa. Perun lisäksi kasvia tavataan jonkin verran Boliviassa, Chilessä, Brasiliassa, Costa Ricalla. Nykyisisin lucuman saatavuus on hyvällä tasolla myös Laosissa ja Vietnamissa. (Cocovit)
Hedelmällä on alhainen glykeeminen indeksi.
Suostun matkustamaan myös muihin Etelä-Amerikan maihin enkä suivaannu Vietnamin tai Laosin matkastakaan. Voisinpa vielä matkustaa ja olisinpa vielä reipas tai edes semireipas. Voisimmeko sanoa osasemireipas tai vähäsemireipas?
Cinderella-elokuva
Mielestäni videolla on mielenkiintoinen tarina tanssiaissalin rakentamisesta ja koristelusta, 400 avustajan määrästä ja pukujen, tanssiaispukujen ja korujen sovittamisesta, meikkauksesta, hiuksista jne. Elokuvan budjetti oli mitä ilmeisimmin suuri, koska paikalle on saatu taitavia tekijöitä ja hyviä esiintyjiä.
Cinderella on edelleen katsomatta, mutta haitanneeko tuo mitään? Tiedän jo juonen. Eikös tuossa jutussa ollut se puraistava omena ja ne kolme karhua, joiden sängyssä joku nukkui?
https://www.youtube.com/watch?v=2J-s-pXBX0E&nohtml5=False
Babette Cole (1950)
Hauskimpia lastenkirjojen kirjoittajia on mielestäni britti Babette Cole, joka on kirjoittanut ja kuvittanut useita lastenkirjoja, mm. palkitun Prinsessa Hoksnokan (ilmestynyt 1986, suomeksi 1987). Sadun, jossa ei ole sankaria, vaan sankaritar, joka suukottaa urotöitä tehneestä prinssi Rehvakkaasta sammakon. Rehvakkaasta kuulleet prinssit eivät halunneet kosia prinsessaa, joten hän eli elämänsä onnellisena lemmikkiensä (koiria, hevonen, dinosauruksia jne.) kanssa. Ehdottomasti hyvää vaihtelua tuhkimolööperille. t. Yli miljoona sinkkutaloutta Suomessa
Prinssi Tuhkis (julkaistu 1987, suomeksi 1988)
”Prinssi Tuhkis ei ollut juurikaan, kuin prinssit yleensä. Hän oli pieni, näppyläinen, nuhruinen ja hintelä. Hänellä oli kolme suurta ja karvaista veljeä. Veljet kiusasivat jatkuvasti Tuhkista tämän ulkonäön takia.”
Onneksi prinssi Tuhkis meni lopuksi naimisiin prinsessa Raharikkaan kanssa ja he elelivät onnellisina loiston keskellä. Prinsessan pyynnöstä haltijatar (minun mielestäni haltiatar, mutta kielitohtori.fi hyväksyy molemmat versiot) muutti veljet keijuiksi, jotka siitä lähtien kotiaskareita tehden liihottivat ympäri palatsia.
Kirja huvittaa minua edelleen – samoin prinssiä kuvaava sana nuhruinen.
Eläköön Eveliina (1991)
”Eveliina oli älykäs rotta. Hän halusi isona aivokirurgiksi. Hän oli niin lahjakas, että hän sai stipendin rikkaiden rottien suosimaan Emmental-Opistoon.” Älykästä Eveliinaa kiusattiin ja kiusaajia johti Sohvi Suomuhäntä. Tarinalla oli onneksi onnellinen loppu ja rotista tuli kummittelun, neiti Nakerruksen juustojen ryöstön ja ruukunpoiston jälkeen sikabestiksiä.
Sivuhuomautus:
Tuttuni työskenteli aikoinaan ala-asteen opettajana ja hänellä oli pikantti tapa vähätellä muita ihmisiä eli jaoimme yhteisen mielipiteen valtaosan ihmisistä kanssa. Hän täydensi englannin opintojaan avoimessa yliopistossa ja oli vihainen surkeille toimistotyöntekijöille, joilta meni lyhyt aika tehtävien kirjoittamiseen puhtaaksi, koska he kirjoittivat kymmenellä sormella. HÄN ei alentunut kirjoittamaan ”kuten sihteerit”, joten hänellä meni kauemmin kirjoittamisessa. Häntä kuitenkin harmitti aika, joka tehtäviin meni… Olin hänen henkisestä ryhdikkyydestään ja suhtautumisestaan suunnattoman ylpeä. Etenkin, kun itse nakuttelin tietokonetta myös sihteerinä yksityisellä puolella, joka maksoi julkisen puolen menot. t. Sohvi Suomuhännän serkku, joka kirjoittaa kaikilla kymmenellä sormella
Pidän Lady Lupin’s Book of Etiquette -kirjasta (2001), jossa (irlanninsusikoira-?) emo opettaa pennuilleen käytöstapoja. Pidän Truelove-kirjasta (2001), jossa vauvaperheen koira karkaa, ystävystyy katukoirien kanssa, lopuksi löytyy ja pariskunta ottaa luokseen myös katukoirat. Pidän myös Cupid-kirjasta (1989), jossa Cupido (Amor) huvitteli lentämällä ja ampumalla kuminuolia ihmisiin saadakseen nämä rakastumaan. Ooh, miten äärettömän herttaista.
Babette Colen lastenkirjat ovat mielestäni selkeää väitöskirja-ainesta ja olisi mielenkiintoista haastatella kirjailijaa.
http://babette-cole.com/about/
Halloween
Kotona kävin kellarivarastossa ja hain oranssit kurpitsavalot parvekkeelle. Halloweenia vietetään vasta lokakuun viimeisenä päivänä 31.10., mutta minä pidän oransseina hohtavista lyhdyistä.
Viesteilykätyrini R-L leipoi jossain vaiheessa erilaisia Halloween-leivonnaisia muistaakseni tyttärensä syntymäpäiville ja näin kuvia taitavasti tehdyistä tuotteista. Ihailen ihmisiä, jotka saavat aikaan hyviä ja kauniisti koristeltuja leivonnaisia, jotka edustavat jotain teemaa.
Sisareni käly teki uskomattoman taitavasti pienenpieniä, täytettyjä ja koristeltuja pikkuleipiä, jotka olivat erittäin hyviä. Jos minä osaisin tehdä yhtä kauniita pikkuleipiä, niin painaisin 400 kiloa.
Minun käsitykseni täytekakun koristelusta sisarellani oli kasa vatkattua kermaa, jonka kippasin kakun päälle ja tasoitin hieman. Ai, pitikö kerma pursottaa taidokkaasti kakun päälle? Joku syö tai oikeastaan jotkut syövät kohta sen kakun eikä siinä minun mielestäni tarvitse olla mitään ihmeempiä koristeluita. Mansikoita vaan päälle, niin (juuri) kukaan ei huomaa möykkyistä kermaa.
Onneksi on pitopalveluyrityksiä, jotka hoitavat taitavasti ruoanlaiton, koristelun, kattauksen ja vielä tiskauksenkin. Kattamisesta tosin pidän ja leikkokukkien asettelemisesta.
Parempi kaurapuuro
Sulata ruokalusikallinen voita paistinpannussa ja sekoita kaurahiutaleet (2,4 dl) voihin. Kypsennä ja sekoita välillä, kunnes kaura tuoksuu pähkinäiseltä. Nosta pannu levyltä ja lisää maito, vesi tai näiden sekoitus ja kypsennä puuro. Hiutaleet erottuvat ohjeen mukaan toisistaan eikä puurosta tule mössöä.
Ohje on Megan Gordonin kirjasta Whole-Grain Mornings.
En ole vielä kokeillut, mutta idea on mielestäni kiinnostava.
Pyhäinpäivä
Suomessa pyhäinpäivää eli pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivää vietetään tänä vuonna lauantaina 5.11.2016. Hautausmaat ovat mielestäni kauneimmillaan kynttilöiden vuoksi pyhäinpäivänä ja jouluna.
Kynttilän vieminen haudalle on kaunis tapa muistaa edesmennyttä. Kestävän kehityksen kannalta parasta on satsata kerralla kunnolliseen metalliseen lyhtyyn, jossa poltetaan normaalia kynttilää.
Yksittäisistä muovikynttilöistä tulee järjetön määrä roskaa. Lasilyhdyt päätyvät yleisjätteeksi, koska lämmönkestävää lasia ei voi laittaa keräyslasiksi.
Ongelmallisimpia ovat led-valaisimet, joiden paristot ovat ongelmajätettä ja led-kynttilät ovat sähkö- ja elektroniikkaromua. Voihan niitä tietenkin viedä haudalle, mutta fiksuinta on hakea ne myös pois ja lajitella roskat asianmukaisesti.
Heitettyäni lusikan nurkkaan minun tuhkani nakataan (toivottavasti myötä-) tuuleen, joten kenenkään ei tarvitse kuormittaa ja roskata hautausmaita viemällä muistokseni kynttilöitä.
Olkapää rettelöi
Retkautin kipeän olkapääni, josta on katkennut keväällä lihas ja tutkin nyt, auttaako kipulääke ja kylmähoito vai pitääkö minun lähteä huomenna piikille. Ei viimeiselle, vaan kortisoniversiolle.
Konsertti Göteborgin konserttitalosta tänään 22.9. klo 20:30
Tampere Filharmonian ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvalin (1985) ja Göteborgin sinfoniaorkesterin konsertti suorana verkkolähetyksenä Göteborgin konserttitalosta torstaina 22. syyskuuta kello 20.30 Suomen aikaa.
Katarina Leymanin Solar Flares, Johannes Brahmsin ensimmäinen pianokonsertto ja Bela Bartokin Konsertto orkesterille. Pianosolistina Marc-André Hamelin.
Santtu-Matias Rouvali aloittaa ensi vuonna myös Göteborgin sinfonikoiden ylikapellimestarina.
Konsertti:
PS Promin päätöskonsertti Lontoosta esitettiin Areenalla eli ihan suotta harmittelin, että konsertin kuuli vain radiosta.
PPS Viehättävän sydänkuvan otin pari vuotta sitten Espan puistossa. Kiitos taiteilijalle tai taiteilijoille!
banaaninkuorella 