Rohkaisin mieleni ja päätin käydä tänään Lakritsi- ja salmiakkifestivaaleilla Wanhassa Satamassa yskijäriskeistä huolimatta. Kyseessä oli lähinnä maistiais- ja myyntitapahtuma, jossa tarjolla oli mm. kahden eri jäätelötehtaan lakritsijäätelöä (3 Kaverin Jäätelö, Jymy), lakritsijukurttia, salmiakki-Vichyä tölkeissä (voimakas tuoksu, mutta makua en huomannut) ja suomalaisten ja ruotsalaisten valmistajien lakritseja ja salmiakkeja.
http://www.kielitohtori.fi/suomen-kielenhuollon-kysymys/miten-jugurtti-pit%C3%A4isi-kirjoittaa
Fazer sponsoroi tilaisuutta ja yrityksellä oli hyvä päätypaikka käytössään. Mm. sitruunalakritsipakkauksen sai viidellä eurolla. Ostin tyylikkääseen paperikassiin pakatun joululahjan.
Ruotsista olevien yritysten edustajat puhuivat asiakkaille englantia, mutta Halvan edustaja puhui minulle hämmästyttävästi ruotsia. Yrityksellä oli pöydällään hyviä tarjouksia mm. salmiakkiaskeista eli eurolla sai kolme askia.
Ylellisen näköinen salmiakkijoulukalenteri maksoi jonkin (ruotsalais-?) yrityksen pöydällä 39,90 euroa.
Suosikkini oli ilmajokelaisen karkkitehtaan Namituvan Pöyröö Puluveri -salmiakkijauhe, joka palkittiin Salmiakki Finlandia -pokaalilla vuonna 2012 mielestäni ihan syystä. Jauhepurkin hinta oli 5,50 euroa.
Menin aikaisin messuille ja karkasin ennen ruuhkan lisääntymistä. Väkimäärän lisääntyessä minua taputettiin eräällä kojulla olkapäähän, joten siirryin kiireisen jonottajan tieltä ja huomasin, että taputtaja oli hyvin pieni, potkupuvussa ja äitinsä sylissä.
Lakritsi- ja salmiakkifestivaalit on järjestetty vuodesta 2014 lähtien. Liput sai ostettua 10 eurolla netistä ja tapahtumapaikalla lipun voi ostaa (vain) kortilla 12 eurolla. Tapahtuman lippua en saanut jostain syystä kopioitua Norton Snapilla puhelimeen, mutta printtilipulla pääsi kätevästi sisään.
Kannattaa mennä huomenna 30.10.2016 käymään, jos kuuluu jommankumman tuotteen faneihin.
En muistanut edes mainita meneillään olevia Kirjamessuja, koska olen vuosikausia vältellyt Messukeskusta ikinuhaisen ja -yskäisen yleisön vuoksi.
Paulig Kulma, Kluuvi
Paulig on avannut Kluuviin Aleksin puolelle kahvilan, jota saa hyvää kahvia ja voi syödä vegaanisia leipiä ja raakakakkuja. Barista-koulutuskin onnistuu.
Kijrootusvihreet piinaavat – niin omat kuin muiden
”Olette soittaneet firman X numeroon.” Olemmeko?
”Olkaa hyvät” oli jo riipivää kuunneltavaa apteekissa. En kai minä niin paksu ole? (Olen minä, mutta silti.)
Ei Ruususen, mutta unta kuitenkin
Tiistain ja keskiviikon ns. kansainvaellukset uuvuttivat minua, joten torstaina pysyin suosiolla kotona lepäämässä.
Tänään nukuin nokkaunet Katajanokka-käynnin jälkeen. Osasyynä oli ehkä se, että ikkunat pitäisi pestä harmaana päivänä ennen ensi keskiviikon 10 – 15 sentin lunta. Tänään oli sopiva päivä, mutta minulla ei ollut minkäänlaista houkutusta ikkunanpesuun. Outoa.
Väsymykseen vaikuttanee alhainen hemoglobiini. Pitänee jatkossa syödä puntti persiljaa ja lehmä tai pari päivässä. En haluaisi syödä lehmiä, koska pidän niistä. Kaksi punttia persiljaa päivässä?
Kierrätyksen vastustaja tietyissä asioissa
Olen kuullut useammalta ihmiseltä, että minulla on täysin väärä käsitys parisuhteesta. Minä uskon, että yhteen mennään vain kerran sen oikean ihmisen kanssa ja hänen kanssaan eletään kiinnostavaa hyvää, turvallista, uskollista, hauskaa, keskustelevaa ja riidatonta elämää siihen saakka, että tuhkamme lentävät tuuleen – tietenkin mielellään samaan aikaan.
Arvostan kierrätystä, mutta en parisuhteissa.
Elän kuulemma elokuvamaailmassa, jossa kaikki on hyvää ja kaunista – ei tosin Kolmas nainen -versiona. Miksi joku ehdoin tahdoin haluaisi riitelemään jonkun kanssa ja esimerkiksi tekemään kaikki kotityöt yksin?
Miespuolinen ystäväni oletti vuosia sitten, että haluan mennä katsomaan Minä & prinssi elokuvan (The Prince & Me, 2004), jonka pääosassa on Julia Stiles ja prinssinä (nätti!) Luke Mably. En edes tiennyt kyseisestä elokuvasta. Hän tiesi. Hmm…
Katsoin elokuvan tänä syksynä ja suosittelen teillekin, jotka pidätte romantiikasta ja/tai havittelette pääsevänne Tanskan kuningattariksi. Kyseinen pesti ei kiinnosta minua, vaikka pidän Tanskasta ja erityisesti viehättävästä ja mielestäni aina aurinkoisesta Kööpenhaminasta.
https://www.youtube.com/watch?v=CMhxwtnQNUA
Dosetti-ongelma
Lääkkeiden laittaminen dosettiin on mielestäni piinallista. Laitan nykyisin itselleni vain ilta- ja aamulääkkeet (kissojen vuoksi) korkealla olevan tason päälle, niin tunnen itseni paljon terveemmäksi kuin täyttäessäni dosetin kerran viikossa. Suosittelen tätä kätevää melkein-parantamistapaa teillekin.
Useimmat dosetit ovat rumia. Joku voisi kehittää hyvältä näyttävän lääkelajittelupurkin.
Oikoluku ehdotti dosenttia, mutta asiasisältö muuttuisi kummasti. Hehee.
Didrichsenin taidemuseo
Sateisena perjantaina kävin Didrichsenin taidemuseossa Kuusisaaressa katsomassa eteläafrikkalaisen Lionel Smitin Kasvot – Faces -taidenäyttelyn. Parkkipaikan lähellä oli suosikkiveistokseni kauniin nuoren naisen kasvoista.
Päädyin ensin Lehtisaareen, koska ilmeisesti painoin pikkubussin 33 pysäytysnappia liian myöhään. Ei haitannut, koska en ole vuosiin käynyt Lehtisaaren puolella. Asuessani muutaman kuukauden Pikku-Huopalahdessa pyöräilin usein Munkkiniemen kautta Lehtisaareen, josta menin siltaa myöten Kaskisaareen ja edelleen Lauttasaareen. Lauttasaari ei ole tietääkseni vuosiin halunnut itsenäistyä Helsingistä, joten tilanne on nykyisin mahdollisesti parempi kuin aiemmin.
http://www.city.fi/ilmiot/free+lauttasaari/283
Museovirkailijan mukaan Lionel Smitin näyttelyn suuret maalaukset on tehty valokuvista. Malleina oli nuoria afrikkalaisnaisia, joilla on vaaleahko iho, vihreät silmät, pisamia ja punertavat hiukset. Näin mallien kuvia taiteilijaa koskevasta teoksesta.
Katsoin alakerrassa taiteilijan tuotannosta olevan elokuvan ja hän totesi rakastavansa kaunista, mutta välttävänsä pelkän kauneuden korostamista. Mielestäni hänen töissään oli erittäin kauniita naisia, joiden maalauksia taiteilija oli korostanut kiinnostavalla tavalla mm. maaliroiskeilla ja erilaisilla kuvioilla.
Olen nuoresta lähtien ihmetellyt, miksi (harvinaista, juu juu) valkoista ihoa ihaillaan, vaikka monien muiden kansojen edustajat ovat huomattavasti meitä lakanankalpeita kauniimpia. Ideaalimaailmassa olisin 180-senttinen tummaihoinen huippumalli. No, 178-senttinenkin kävisi, koska en tahdo niuhottaa. Mielestäni sievät ja sirot aasialaiset näyttävät kaikkein parhailta – ja hoikat vaaleahiuksiset norjalaiset. Älkäämme unohtako norjalaisia. (Tässä pieni estetiikkapläjäys.)
Ystävälläni oli hyvin vaaleat hiukset ja vaalea ihonväri ja luulin aiemmin, että minulla on tummempi iho kuin hänellä. Olin väärässä. Olin häntäkin valkoisempi. Olen sovelias Halloween-kummitus.
Museon kirjastohuoneessa oli kultasävyinen maalaus, jonka museo oli ostanut taiteilijalta.
Kaikki teokset tehtiin tätä näyttelyä varten eli teosten ostamista varten saa museosta taiteilijan yhteystiedot. Suurikokoiset maalaukset maksavat 30 000 euroa.
Esitteessä olevaa viehättävää maalausta ei ole vielä myyty:
http://www.didrichsenmuseum.fi/nayttelyt/
Taiteilija suunnitteli museon uima-altaaseen teoksen, jossa on naisen kasvot. Oletin, että kasvoja ympäröivät laudan näköiset kappaleet symboloivat vankeutta tms., mutta virkailijan mukaan ne kuvastavat värejä, joita taiteilija käyttää tauluissaan.
Myymälään on tilattu Postilta kauniita omakuvapostimerkkejä taiteilijan töistä eli kauniin kirjemerkin saa 2,10 eurolla.
Suosittelen käyntiä näyttelyssä ja taidekauppoja. Mitä enemmän teoksia myydään, sitä helpompi museon on kuljetuttaa mahdollisesti jäljelle jäävät teokset Etelä-Afrikkaan.
Töölön kirjasto
Pistäydyin paluumatkalla Töölön kirjastossa, joka avattiin remontin jälkeen elokuussa. Kirjasto oli kauniisti remontoitu, mutta hissien vaaleaa puunväriä hieman ihmettelin, vaikka kuljinkin yltiöreippaasti portaita pitkin. Ehkä niiden ovien väri kuvastaa retrohenkisyyttä, johon jotkut asiakkaat kiinnittivät huomiota? Kirjastosalin vihreä lattiamatto oli kieltämättä kuin 70-luvulta.
Oli mukavaa lukea hetki kirjastossa ja katsoa kaunista Topeliuksen puistoa, jota olen aiemmin luullut Hesperian puistoksi… Kävelin puiston läpi ja jatkoin ravintola Eliten luona olevalle ratikkapysäkille.
Keskustakirjasto
Odotan jo innokkaasti keskustakirjaston avaamista. ”Enää” pari vuotta jäljellä.
Ihmettelin yläasteella, miksi meidät laitettiin lukemaan äärettömän raskaita ja usein synkkiä teoksia. Me luimme mm. Dalton Trumbon hyytävän ja sodanvastaisen Sotilaspoika-kirjan, jossa nuori amerikkalaissotilas haavoittuu, menettää raajansa, näkönsä, puhekykynsä ja kuulonsa. Moni lukemista vieroksuva olisi innostunut lukemisesta, jos valikoima olisi ollut vähemmän ankea. Ymmärtääkseni tilanne on nykyisin parantunut eli lapset saavat lukea haluamiaan kirjoja.
”Kansalaistorille rakennetaan uuden ajan kirjasto, joka on kaikille avoin julkinen tila keskellä kaupungin sykettä. Joulukuussa 2018 avataan ovet taloon, joka perinteisen kirjaston lisäksi tarjoaa mm. työ- ja tapahtumatiloja, lukukeitaita, studioita, kaupunkiverstaita, perhekirjaston, kahvilan, ravintolan ja elokuvateatterin. Tervetuloa mukaan!” (keskustakirjasto.fi)
http://www.hs.fi/kaupunki/a1477104423794
Modiglianin näyttely Ateneumissa su -5.2.2017
”Maailmankuulun italialaisen taiteilijan Amedeo Modiglianin (1884-1920) retrospektiivinäyttely valtaa Ateneumin kolmannen kerroksen 28. lokakuuta 2016 alkaen. Noin 100 teoksen kokonaisuus on toistaiseksi laajin Pohjoismaissa esillä ollut Modigliani-näyttely. La Réunion des Musées Nationaux (RMN) – Grand Palais’n tuottama näyttely on esillä Lillessä ja Budapestissa ennen Helsinkiä.”
”Ateneumin taidemuseoon 1955 hankittu Taidemaalari Léopold Survagen muotokuva (1918) on maalattu Modiglianin parhaana luomiskautena, jolloin taiteilija asui ja työskenteli Nizzassa. ” (Ateneum)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Taidemaalari_L%C3%A9opold_Survagen_muotokuva
Gilmoren tytöt Netflixillä pe 25.11.2016
Nokkelaan sarjaan tulee neljä lisäjaksoa perjantaina 25.11.2016 ja ne esitetään Netflixillä. Pitänee ottaa ilmaiskokeilu käyttöön ennen jaksoja.
Totean ennen jaksoja, että kasvojen usein karmivat kohotukset eivät ole minun makuuni.
Talviaikaan
Ensi yönä kellot siirretään talviaikaan eli jonkin ohjeen mukaan kesää kohti. Helsingin Sanomien mukaan kellojensiirron ”syyllinen” oli Uudessa-Seelannissa 1800-luvun lopussa elänyt postimies, joka halusi kuvata valoisaan aikaan päiväperhosia.
Lopultakin tiedämme, ketä syyttää! Valoisat aamut ovat mukavia, mutta säkkipimeät iltapäivät eivät todellakaan ole.
HS 29.10.2016 Ville Similä
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1477449520083?ref=hs-etusivub-luetuimmat-#10
Järven aalto ei ole vielä jäätynyt talvipakkasessa, mutta riski jo piilee.