Olkaa hyvät

Rohkaisin mieleni ja päätin käydä tänään Lakritsi- ja salmiakkifestivaaleilla Wanhassa Satamassa yskijäriskeistä huolimatta. Kyseessä oli lähinnä maistiais- ja myyntitapahtuma, jossa tarjolla oli mm. kahden eri jäätelötehtaan lakritsijäätelöä (3 Kaverin Jäätelö, Jymy), lakritsijukurttia, salmiakki-Vichyä tölkeissä (voimakas tuoksu, mutta makua en huomannut) ja suomalaisten ja ruotsalaisten valmistajien lakritseja ja salmiakkeja.

http://www.kielitohtori.fi/suomen-kielenhuollon-kysymys/miten-jugurtti-pit%C3%A4isi-kirjoittaa

Fazer sponsoroi tilaisuutta ja yrityksellä oli hyvä päätypaikka käytössään. Mm. sitruunalakritsipakkauksen sai viidellä eurolla. Ostin tyylikkääseen paperikassiin pakatun joululahjan.

Ruotsista olevien yritysten edustajat puhuivat asiakkaille englantia, mutta Halvan edustaja puhui minulle hämmästyttävästi ruotsia. Yrityksellä oli pöydällään hyviä tarjouksia mm. salmiakkiaskeista eli eurolla sai kolme askia.

Ylellisen näköinen salmiakkijoulukalenteri maksoi jonkin (ruotsalais-?) yrityksen pöydällä 39,90 euroa.

Suosikkini oli ilmajokelaisen karkkitehtaan Namituvan Pöyröö Puluveri -salmiakkijauhe, joka palkittiin Salmiakki Finlandia -pokaalilla vuonna 2012 mielestäni ihan syystä. Jauhepurkin hinta oli 5,50 euroa.

Menin aikaisin messuille ja karkasin ennen ruuhkan lisääntymistä. Väkimäärän lisääntyessä minua taputettiin eräällä kojulla olkapäähän, joten siirryin kiireisen jonottajan tieltä ja huomasin, että taputtaja oli hyvin pieni, potkupuvussa ja äitinsä sylissä.

Lakritsi- ja salmiakkifestivaalit on järjestetty vuodesta 2014 lähtien. Liput sai ostettua 10 eurolla netistä ja tapahtumapaikalla lipun voi ostaa (vain) kortilla 12 eurolla. Tapahtuman lippua en saanut jostain syystä kopioitua Norton Snapilla puhelimeen, mutta printtilipulla pääsi kätevästi sisään.

Kannattaa mennä huomenna 30.10.2016 käymään, jos kuuluu jommankumman tuotteen faneihin.

En muistanut edes mainita meneillään olevia Kirjamessuja, koska olen vuosikausia vältellyt Messukeskusta ikinuhaisen ja -yskäisen yleisön vuoksi.

Paulig Kulma, Kluuvi

Paulig on avannut Kluuviin Aleksin puolelle kahvilan, jota saa hyvää kahvia ja voi syödä vegaanisia leipiä ja raakakakkuja. Barista-koulutuskin onnistuu.

https://www.city.fi/opas/vasta+paahdettua+kahvia+ja+raakakakkuja+keskustaan+avautui+uusi+kahvitalo/10330

Kijrootusvihreet piinaavat – niin omat kuin muiden

”Olette soittaneet firman X numeroon.” Olemmeko?

”Olkaa hyvät” oli jo riipivää kuunneltavaa apteekissa. En kai minä niin paksu ole? (Olen minä, mutta silti.)

Ei Ruususen, mutta unta kuitenkin

Tiistain ja keskiviikon ns. kansainvaellukset uuvuttivat minua, joten torstaina pysyin suosiolla kotona lepäämässä.

Tänään nukuin nokkaunet Katajanokka-käynnin jälkeen. Osasyynä oli ehkä se, että ikkunat pitäisi pestä harmaana päivänä ennen ensi keskiviikon 10 – 15 sentin lunta. Tänään oli sopiva päivä, mutta minulla ei ollut minkäänlaista houkutusta ikkunanpesuun. Outoa.

Väsymykseen vaikuttanee alhainen hemoglobiini. Pitänee jatkossa syödä puntti persiljaa ja lehmä tai pari päivässä. En haluaisi syödä lehmiä, koska pidän niistä. Kaksi punttia persiljaa päivässä?

Kierrätyksen vastustaja tietyissä asioissa

Olen kuullut useammalta ihmiseltä, että minulla on täysin väärä käsitys parisuhteesta. Minä uskon, että yhteen mennään vain kerran sen oikean ihmisen kanssa ja hänen kanssaan eletään kiinnostavaa hyvää, turvallista, uskollista, hauskaa, keskustelevaa ja riidatonta elämää siihen saakka, että tuhkamme lentävät tuuleen – tietenkin mielellään samaan aikaan.

Arvostan kierrätystä, mutta en parisuhteissa.

Elän kuulemma elokuvamaailmassa, jossa kaikki on hyvää ja kaunista – ei tosin Kolmas nainen -versiona. Miksi joku ehdoin tahdoin haluaisi riitelemään jonkun kanssa ja esimerkiksi tekemään kaikki kotityöt yksin?

Miespuolinen ystäväni oletti vuosia sitten, että haluan mennä katsomaan Minä & prinssi elokuvan (The Prince & Me, 2004), jonka pääosassa on Julia Stiles ja prinssinä (nätti!) Luke Mably. En edes tiennyt kyseisestä elokuvasta. Hän tiesi. Hmm…

Katsoin elokuvan tänä syksynä ja suosittelen teillekin, jotka pidätte romantiikasta ja/tai havittelette pääsevänne Tanskan kuningattariksi. Kyseinen pesti ei kiinnosta minua, vaikka pidän Tanskasta ja erityisesti viehättävästä ja mielestäni aina aurinkoisesta Kööpenhaminasta.

https://www.youtube.com/watch?v=CMhxwtnQNUA

Dosetti-ongelma

Lääkkeiden laittaminen dosettiin on mielestäni piinallista. Laitan nykyisin itselleni vain ilta- ja aamulääkkeet (kissojen vuoksi) korkealla olevan tason päälle, niin tunnen itseni paljon terveemmäksi kuin täyttäessäni dosetin kerran viikossa. Suosittelen tätä kätevää melkein-parantamistapaa teillekin.

Useimmat dosetit ovat rumia. Joku voisi kehittää hyvältä näyttävän lääkelajittelupurkin.

Oikoluku ehdotti dosenttia, mutta asiasisältö muuttuisi kummasti. Hehee.

Didrichsenin taidemuseo

Sateisena perjantaina kävin Didrichsenin taidemuseossa Kuusisaaressa katsomassa eteläafrikkalaisen Lionel Smitin Kasvot – Faces -taidenäyttelyn. Parkkipaikan lähellä oli suosikkiveistokseni kauniin nuoren naisen kasvoista.

Päädyin ensin Lehtisaareen, koska ilmeisesti painoin pikkubussin 33 pysäytysnappia liian myöhään. Ei haitannut, koska en ole vuosiin käynyt Lehtisaaren puolella. Asuessani muutaman kuukauden Pikku-Huopalahdessa pyöräilin usein Munkkiniemen kautta Lehtisaareen, josta menin siltaa myöten Kaskisaareen ja edelleen Lauttasaareen. Lauttasaari ei ole tietääkseni vuosiin halunnut itsenäistyä Helsingistä, joten tilanne on nykyisin mahdollisesti parempi kuin aiemmin.

http://www.city.fi/ilmiot/free+lauttasaari/283

Museovirkailijan mukaan Lionel Smitin näyttelyn suuret maalaukset on tehty valokuvista. Malleina oli nuoria afrikkalaisnaisia, joilla on vaaleahko iho, vihreät silmät, pisamia ja punertavat hiukset. Näin mallien kuvia taiteilijaa koskevasta teoksesta.

Katsoin alakerrassa taiteilijan tuotannosta olevan elokuvan ja hän totesi rakastavansa kaunista, mutta välttävänsä pelkän kauneuden korostamista. Mielestäni hänen töissään oli erittäin kauniita naisia, joiden maalauksia taiteilija oli korostanut kiinnostavalla tavalla mm. maaliroiskeilla ja erilaisilla kuvioilla.

Olen nuoresta lähtien ihmetellyt, miksi (harvinaista, juu juu) valkoista ihoa ihaillaan, vaikka monien muiden kansojen edustajat ovat huomattavasti meitä lakanankalpeita kauniimpia. Ideaalimaailmassa olisin 180-senttinen tummaihoinen huippumalli. No, 178-senttinenkin kävisi, koska en tahdo niuhottaa. Mielestäni sievät ja sirot aasialaiset näyttävät kaikkein parhailta – ja hoikat vaaleahiuksiset norjalaiset. Älkäämme unohtako norjalaisia. (Tässä pieni estetiikkapläjäys.)

Ystävälläni oli hyvin vaaleat hiukset ja vaalea ihonväri ja luulin aiemmin, että minulla on tummempi iho kuin hänellä. Olin väärässä. Olin häntäkin valkoisempi. Olen sovelias Halloween-kummitus.

Museon kirjastohuoneessa oli kultasävyinen maalaus, jonka museo oli ostanut taiteilijalta.

Kaikki teokset tehtiin tätä näyttelyä varten eli teosten ostamista varten saa museosta taiteilijan yhteystiedot. Suurikokoiset maalaukset maksavat 30 000 euroa.

Esitteessä olevaa viehättävää maalausta ei ole vielä myyty:

http://www.didrichsenmuseum.fi/nayttelyt/

Taiteilija suunnitteli museon uima-altaaseen teoksen, jossa on naisen kasvot. Oletin, että kasvoja ympäröivät laudan näköiset kappaleet symboloivat vankeutta tms., mutta virkailijan mukaan ne kuvastavat värejä, joita taiteilija käyttää tauluissaan.

Myymälään on tilattu Postilta kauniita omakuvapostimerkkejä taiteilijan töistä eli kauniin kirjemerkin saa 2,10 eurolla.

Suosittelen käyntiä näyttelyssä ja taidekauppoja. Mitä enemmän teoksia myydään, sitä helpompi museon on kuljetuttaa mahdollisesti jäljelle jäävät teokset Etelä-Afrikkaan.

Töölön kirjasto

Pistäydyin paluumatkalla Töölön kirjastossa, joka avattiin remontin jälkeen elokuussa. Kirjasto oli kauniisti remontoitu, mutta hissien vaaleaa puunväriä hieman ihmettelin, vaikka kuljinkin yltiöreippaasti portaita pitkin. Ehkä niiden ovien väri kuvastaa retrohenkisyyttä, johon jotkut asiakkaat kiinnittivät huomiota? Kirjastosalin vihreä lattiamatto oli kieltämättä kuin 70-luvulta.

Oli mukavaa lukea hetki kirjastossa ja katsoa kaunista Topeliuksen puistoa, jota olen aiemmin luullut Hesperian puistoksi… Kävelin puiston läpi ja jatkoin ravintola Eliten luona olevalle ratikkapysäkille.

Keskustakirjasto

Odotan jo innokkaasti keskustakirjaston avaamista. ”Enää” pari vuotta jäljellä.

Ihmettelin yläasteella, miksi meidät laitettiin lukemaan äärettömän raskaita ja usein synkkiä teoksia. Me luimme mm. Dalton Trumbon hyytävän ja sodanvastaisen Sotilaspoika-kirjan, jossa nuori amerikkalaissotilas haavoittuu, menettää raajansa, näkönsä, puhekykynsä ja kuulonsa. Moni lukemista vieroksuva olisi innostunut lukemisesta, jos valikoima olisi ollut vähemmän ankea. Ymmärtääkseni tilanne on nykyisin parantunut eli lapset saavat lukea haluamiaan kirjoja.

”Kansalaistorille rakennetaan uuden ajan kirjasto, joka on kaikille avoin julkinen tila keskellä kaupungin sykettä. Joulukuussa 2018 avataan ovet taloon, joka perinteisen kirjaston lisäksi tarjoaa mm. työ- ja tapahtumatiloja, lukukeitaita, studioita, kaupunkiverstaita, perhekirjaston, kahvilan, ravintolan ja elokuvateatterin. Tervetuloa mukaan!” (keskustakirjasto.fi)

http://www.hs.fi/kaupunki/a1477104423794

Modiglianin näyttely Ateneumissa su -5.2.2017

”Maailmankuulun italialaisen taiteilijan Amedeo Modiglianin (1884-1920) retrospektiivinäyttely valtaa Ateneumin kolmannen kerroksen 28. lokakuuta 2016 alkaen. Noin 100 teoksen kokonaisuus on toistaiseksi laajin Pohjoismaissa esillä ollut Modigliani-näyttely. La Réunion des Musées Nationaux (RMN) – Grand Palais’n tuottama näyttely on esillä Lillessä ja Budapestissa ennen Helsinkiä.”

”Ateneumin taidemuseoon 1955 hankittu Taidemaalari Léopold Survagen muotokuva (1918) on maalattu Modiglianin parhaana luomiskautena, jolloin taiteilija asui ja työskenteli Nizzassa. ” (Ateneum)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taidemaalari_L%C3%A9opold_Survagen_muotokuva

Gilmoren tytöt Netflixillä pe 25.11.2016

Nokkelaan sarjaan tulee neljä lisäjaksoa perjantaina 25.11.2016 ja ne esitetään Netflixillä. Pitänee ottaa ilmaiskokeilu käyttöön ennen jaksoja.

Totean ennen jaksoja, että kasvojen usein karmivat kohotukset eivät ole minun makuuni.

Talviaikaan

Ensi yönä kellot siirretään talviaikaan eli jonkin ohjeen mukaan kesää kohti. Helsingin Sanomien mukaan kellojensiirron ”syyllinen” oli Uudessa-Seelannissa 1800-luvun lopussa elänyt postimies, joka halusi kuvata valoisaan aikaan päiväperhosia.

Lopultakin tiedämme, ketä syyttää! Valoisat aamut ovat mukavia, mutta säkkipimeät iltapäivät eivät todellakaan ole.

HS 29.10.2016 Ville Similä

http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1477449520083?ref=hs-etusivub-luetuimmat-#10

Järven aalto ei ole vielä jäätynyt talvipakkasessa, mutta riski jo piilee.

Mainokset

Sinähän näytät ihan terveeltä

Kiitos. Mukava kuulla. Olen edelleen sairauslomalla.

Plasmasolusyöpää ei oikein tunnista päällepäin, paitsi ehkä selkäongelmista ja erilaisista infektioista tai munuaisongelmista, mutta allogeeninen kantasolusiirtokaan ei näy minusta.  Anemia näkyi, samoin kaljuus, kortisonipossuus ja niskakyttyrä, mutta siirtotietoa ei tatuoida (onneksi) otsaan.

Infektioriski on edelleen korkea, silmäni ovat kyynelnesteettömät ja tämä juominen on toisinaan rasittavaa. Vettä juon mielelläni, mutta herääminen öisin ei erityisemmin innosta. Vaihtoehto olisi tietenkin vielä huonompi.

Peruukkinne on konepellillä

Kaikkein koomisin peruukinputoamishetki oli talvella 2012, kun menin taksilla Meilahteen. Olin usein pelännyt noloa tilannetta, kun tuuli tempaa peruukin päästäni.

Maksoin taksimatkan ja hitauteni vuoksi nousin autosta kuljettajan kirjoittaessa vielä kuittia. Kova tuuli tempaisi peruukin päästäni. Katsoin ympärilleni eli lähinnä maahan, mutta en nähnyt peruukkia.

Kuljettaja sanoi ystävällisesti ja kohteliaasti – vakuutan, ettei häntä naurattanut tilanne yhtään, että peruukkini on auton konepellillä.

Siellähän se kökötti, tuulilasin edessä.

Kiitin, sain häneltä kuitin, otin peruukkini ja meni sairaalan aulaan, jossa laitoin peruukin päähäni. Varmistin myöhemmin säilytyslokerikkojen luona olevasta peilistä, että peruukki oli asianmukaisesti päässä eli otsahiukset edessä jne.

Minua ei nolottanut tilanne yhtään. Nauroin jo siinä vaiheessa, kun huomasin olevani kaljupäisenä sairaalan edessä. Ainakin paikka oli sopiva.

Myeloomani toistaiseksi parantanut allogeeninen kantasolusiirto tehtiin Meilahden Kolmiosairaalassa ja hematologinen poliklinikka on samassa sairaalassa. Lähellä olevan Syöpäsairaalan puolella olen käynyt vain säteilyttämis- (ja yökkäämis-) keikoilla, jolloin sänkyäni kuljetettiin sairaalan kellaritunnelin kautta ja myöhemmin osteoporoosimittauksissa.

Kummankin sairaalan edessä on aina useampi potilas tupakoimassa, sateista tai pakkasista huolimatta. Osalla on mukanaan tippateline ja jotkut istuvat pyörätuoleissa.

Käydessäni reumatutkimuksissa reumatologi totesi minulle, että todennäköisyys reuman puhkeamiseen on 10 – 15 kertaa suurempi niillä, jotka tupakoivat eli jo siinä on erittäin hyvä syy suositella tupakoimattomuutta myös nuorille.  Etenkin heille, joilla on sukurasite.

Ei kukaan usko itse sairastuvansa, mutta perimälleen ei kukaan voi mitään. Elintavoilleen voi eli kannattaa unohtaa myös ryyppääminen ja läskiintyminen, nukkua hyvin ja liikkua riittävästi.

Suorat hiukset

Hiukseni ovat lähes suoristuneet eli mm. viime vuoden villakoiramalli (terveisiä nätille Karma-koiralle, H-M) on kadonnut ja minulla on taas omat hiukset. Mielestäni hiukseni ovat aiempaa tummemmat, mutta ne ovat suorat ja ikiomat. Kyllä elämä hymyilee!

Sisä-Hattu

Tiistaina suuntasin bussilla, metrolla ja 21V-bussilla Lauttasaareen Nahkahousuntien pysäkille, josta kävelin puistoon. Takanani käveli kännykkäpuhuja, joten kävelin nopeammin (onnistui!) ja pääsin käymään yksin ja kännykkäkälinöittä kallioisella Sisä-Hatun saarella. Det är InreHatten ruotsiksi. Sankarillisesti en kirjoittanut ruåtsiksi.

Saarelle meni leveä kävelytie, jolla oli jonkin verran levää siellä täällä eli uskottava se on: merivesi on välillä korkeammalla.

Katselin pilvisenä ja harmaana (en vastustanut, koska paikka oli kaunis) päivänä merta, lähellä uivia joutsenia ja sorsia, Ruoholahden rantaa ja Ulko-Hatun (YttreHatten) saarta, jonne pääsee vain veneellä. Lauttasaaren ranta keltaisine kaisloineen näytti erittäin hyvältä eli mitä ilahduttavin ulkoilualue.

Sisä-Hatun kallioon oli hakattu runoja på svenska. Oletan, että jollain on runosuoni pulpunnut ja kivikirves pysynyt jossain vaiheessa kädessä – tai millä kiveen nyt nakutetaankaan. Terävällä päällä? Hehe.

Haaveena hyvä kuva -blogissa on upeita kuvia Sisä-Hatun saaresta ja runoista.

http://haaveenahyvakuva.blogspot.fi/2014/10/sisa-hattu.html

Varasin kirjastosta Jarmo Niemisen kirjoittaman Aarresaaret-kirjan, jossa mainitaan mm. Sisä-Hatun saari.

Palasin rannalle ja kuljin rantapolkua pitkin uimarannalle, josta nousin pienten, uskoakseni Särkiniemen mökkien luo ja etsin lähimmän bussipysäkin, josta tulin Kamppiin 21BX-bussilla.

Olen vuosia sitten käynyt Lauttasaaren toisella reunalla tutustumassa poliisien mökkeihin ja suosittelen myös kyseistä aluetta.

Kävellessäni Lauttasaaressa tunsin itseni terveeksi. Jaksoin kävellä – ja jopa kiirehtiä – puistossa, mennä kiertämään saaren ja palata rannalle, kulkea rantapolkua pitkin ja kävellä bussipysäkille eikä minua väsyttänyt yhtään. Tunne oli huikea useiden raatovuosien jälkeen.

Kansallisteatteri 2017 -näyttely Kampin aulassa

Osallistuin Kansallisteatterin kilpailuun Kampin ostoskeskuksen aulassa, joka oli koristettu naisten mustilla iltapuvuilla. Minä ajattelin Halloween-henkeä, mutta ehkä puvut kuvastivat teatterin historiaa? Ensimmäinen suomenkielinen ammattiteatteri on perustettu vuonna 1872.

Voittoina oli avec-kausikortti Kansallisteatteriin ja Kulttuurisatanen eli kannattaa osallistua.

Vähän lunta tulvillaan on melko raikas kohta-talvisää

Torstaina päätin lähteä käymään Keravalla, jossa aloitettiin Petterin talon purkaminen kävelykadulla. Graffititaiteilijat ovat tehneet taidettaan sekä Petterin talon, Kahverin että Aleksintorin seiniin. Taitavia töitä, mutta suosin klassisempaa taidetta. Yksisarvisesta riikinkukosta pidin, samoin lähijunaa esittävästä työstä.

Taivaalta satoi harvakseen keveitä lumihiutaleita niin Helsingissä kuin Keravallakin.

Purkaminen – tai niin oletin – alkoi klo 14. Oletin, että paikalle jyrää valtava kauhakuormaaja, joka ROUSKAISEE katosta palasen ja pilkkoo melko nopeasti koko rakennuksen. Olin väärässä.

Juontaja puhui, toinen mies puhui, kolmas mies puhui, kaupunginjohtaja (nainen) puhui ja neljäs mies puhui. Pahkasiassa oli joskus sarjakuva, jossa dementoituneella mummolla kävi vieraita ja hän mietti jälkikäteen ”Hölp, pölp. Kävikös täällä joku?”. Minulla oli täsmälleen samanlainen tunne puheita kuunnellessa.

Puhujat saivat huomioliivit ylleen ja kypärät päähänsä ja he iskivät vuorotellen talon oviaukon vieressä olevaa seinää. Kansa katsoi, ts. me katsoimme. Huomasin, että äidin sisar oli parin metrin päässä, joten menin tervehtimään häntä. Seuraava mies piti puheen, joten karkasin Suomalaiseen kirjakauppaan, joka toimii vielä Aleksintorilla. Palasin ruuhkan kadottua Petterin eteen ja lähdimme tädin kanssa kahville. Aukiolla pyöri pieniä lapsia varten laitettu karuselli.

Purettujen rakennusten tilalle tulee Karuselli-niminen liiketila, jonka yläpuolelle tulee 140 asuntoa. Aleksintorin ja Petterin välinen Nikkarinkujan pätkä katoaa kokonaan.Kujalla on suuri vaahtera ja pari muuta puuta, joten päätin kahlita itseni ennen kaatohetkeä vaahteraan ja täti lupautui alustavasti istumaan toisessa puussa eli kolmas puu on vielä jäljellä, joten otan vastaan muita puidenhalaajia osallistumaan tapahtumaan.Toivottavasti tulee lauha päivä. Kannatan räytyneiden rakennusten hävittämistä, mutta pidän SUURENA vääryytenä kauniiden puiden kaatamista.

Karuselliin tulee mm. K-supermarket, Lindex, Instrumentarium ja jokin toinen optikkoliike (seniili ei muista), kampaamo ja 5-6 kahvilaa tai ravintolaa eli seuraaja legendaariselle Tinatuopille, oletan. Rakennus valmistuu loppuvuonna 2018 SRV:n rakentamana.

http://www.hs.fi/kaupunki/a1443587880626

Vanha kaupungintalo, jossa mm. Posti toimi aikaisemmin – toimipaikka nykyisin Citymarketissa – on myyty ja puretaan myöhemmin. Tilalle tulee kerrostaloja. Fiksu ratkaisu, koska Keravalta pääsee huomattavasti nopeammin keskustaan kuin monesta Helsingin lähiöstä. t. Kaukaisesta, mutta kauniista Helsingin pöpeliköstä.

Galleria Alli, Paasikivenkatu 9

Ehdotin, että menemme kahville. Pistäydyimme matkalla Galleria Allissa kuvittaja Katja Saarion näyttelyssä, jossa esillä oli korttioriginaaleja, Haltiatar Hajamieli -kirjan kuvitusoriginaaleja ja paljon kortteja.

Näyttely on Allissa sunnuntaihin 6.11.2016 saakka, avoinna ti – pe 12 – 18, la – su 12 – 16.

Ihastuin piirrokseen, jossa kettu kylpee kuparista tehdyssä ammeessa, mutta rahoitusvarallisista syistä vuosien sairausloman jälkeen päädyin euron postikorttiin ja säästin (tahtomattani) 649 euroa. Sain taiteilijalta luvan taulun kuvaamiseen.

Ihannemaailmassa ilahduttava kuva olisi jatkossa seinälläni.

Uudenmaan Herkku ja salmiakkiset Halloween-munkit

Kävelimme Uudenmaan Herkkuun Kytömaantie 4 -osoitteeseen ja valitsimme salmiakkilakritsipintaiset, hillotäytteiset ja salmiakkikorvaiset (!) Halloween-munkit, jotka olivat todella hyviä. Suosittelen Halloween-kekkereihin!

Uskoisin, että munkkeja myydään myös Keravan Citymarketissa, Nikonkatu 1 -osoitteessa.

Kylässä

Soitin isälle ja kysyin, voimmeko tulla kylään. Hänelle sopi, joten ostimme heille salmiakkimunkkeja tuliaisiksi ja kävelimme kylään. Isä oli pihalla korjaamassa autoa, joten tervehdimme häntä ja menimme sisään. Nuorin sisarpuoleni oli käymässä kotona, mutta lähtemässä mustan labbiksensa kanssa, joten meitä tervehdittiin innokkaasti koiran toimesta ja toki sisarpuolenkin.

Juttelimme keittiössä isän ja hänen vaimonsa kanssa ja ihailimme kaunista omenapuuta, ja punatulkkuja, joita en ole vuosiin nähnyt. Lintuparvi oli ilahduttavan jouluinen näky.

Siilin näin useampi vuosi sitten mummin pihalla. Jostain hämmästyttävästä syystä ne eivät kiipeä neljännen kerroksen parvekkeelle minua tervehtimään.

Täti saattoi minut asemalle ja palasin junalla ja parilla bussilla kotiin.

Kirjeiden kirjoittaminen

Kirjoitin joskus hamassa nuoruudessani pitkiä kirjeitä (sanoja, ihan paperille), mutta vastaukset olivat yleensä seuraavia: ”Hei Marja Kiva, kun kirjoitit. – piirretty hymynaama – Kirjoita pian uudelleen! t. Kaveri/kirjekaveri/ystävä”.

Tuota – en kirjoittanut.

Ilahduin, kun kuulin, että E kirjoitti nuoresta lähtien kirjeenvaihtokaverilleen ja he ovat tavanneet myöhemmin toisensa. Mukavaa löytää seuraa kirjoittamalla.

Aika ennen deittipalstoja ja Tinderiä, joista tosin etsitään hyvin erilaista seuraa.

Deittipalsta! Lupasin kertoa deittipalstasta!

Minuun iski Nyt mä kualen -paniikki saatuani diagnoosit sekä aivoaneurysmasta että myeloomasta ja päätin, että haluan löytää seurustelukumppanin. Kieltämättä epäreilu ratkaisu siinä vaiheessa, kun päivien lukumäärästä ei ole tietoa. Toisaalta tietenkin paras mahdollinen aika, jos suhde ei suju. Hehee!

Absolutistina en yleensä käy juottoloissa tai soittoruokaloissa (hupaisa sana), joten laitoin valokuvallisen ilmoituksen, jossa kerroin olevani kiinnostunut kirjallisuudesta, kirjoittamisesta, taiteesta, museoista, konserteista, kasvitieteellisistä puutarhoista ja matkustamisesta. Kerroin, että etsin ikäistäni (olin 46-vuotias) tai minua nuorempaa miestä, joka kirjoittaa mielellään.

Sain vastauksia eläkeikäisiltä miehiltä, jotka ilahtuivat siitä, että olen lyhyt (162 cm) ja he kertoivat minulle – autoistaan.

Sain vastauksen 60+++++-vuotiaalta mieheltä, jolle erehdyin vastaamaan. Kerroin, että etsin ikäistäni tai minua nuorempaa miestä. En oikeasti tiennyt, ettei viestien lähettäjille saa vastata. Sain tiedon tutulta, joka harrasti ainakin silloin nettideittailua. Sain vastauksen, jossa mies kertoi harrastavansa ns. kukkia ja sidontaa (tosin ei kukkia) ja etsi itselleen kohdetta. En tietenkään enää vastannut hänelle, koska hän ei ymmärtänyt, mitä olin etsimässä eikä minua kiinnostanut, mitä hän oli etsimässä.

Seuraava vastaaja oli hieman yli 30-vuotias mies, joka lähetti minulle paidattoman kuvan itsestään ja hyvin lyhyen, mutta asiallisen tekstin, jossa oli (minua piinaava) yhdys sana virhe. En oikeasti ymmärtänyt, miksi ilmoitukseni sai hänet lähettämään paidattoman kuvan.

Vastauksia oli useita muitakin, mutta niissä oli vain kuva ja lause ”Vaikutat mielenkiintoiselta” tms.

Etsin kirjoittajaa, joten en oikein vakuuttunut vastauksista. En käynyt pariin viikkoon lukemassa vastauksia, koska olin häkeltynyt melkein isän ikäisen miehen viestistä, jonka hän laittoi ilmoitukseeni. Ihmettelin myös eläkkeellä olevien viestejä. Päätin poistaa ilmoitukseni kokonaan, vaikka olin maksanut pidemmästä ajasta.

Kurkkasin vielä viestejä ja sain kiinnostavan tekstin kirjoittavalta mieheltä, mutta hän tuomitsi henkilöautoilla liikkumisen kokonaan, joten tautisena ja tulevana taksimatkustajana en vastannut hänelle. Olisi pitänyt vastata, koska hän vaikutti mukavalta eli olin epäkohtelias. Poistin ilmoitukseni.

Minulle ei aiemmin tullut hyvin monien naisten Pakko etsiä mies ja saada lapsia -paniikkia, joten en päätynyt hyvään parisuhteeseen – tai toisaalta todella huonoon eli ihmettelemään miehen huutoa, keljuilua, saitailua, astioiden seinään heittämistä, pettämistä tai pahoinpitelyä.

Olen kuullut, että on ihan oikeasti onnellisia pariskuntia ja perheitä. Muuallakin kuin Facebookissa, jossa parisuhteiden ylistykset turhan usein enteilevät eroa. Ikävä kyllä.

Klovnipelottelijat

Pari pölvästiä jäi jo kiinni Tapiolassa. Hahaa!

Kuulin, että joku mies mottasi klovnipelottelijaa ja miehen koira puri toista sankaria. Poliisi ennusti, että pahinta jälkeä tulee, kun joku oikeasti hermostuu pelotteleviin ääliöihin.

Luin, että McDonald’sin klovni ei toistaiseksi esiinny Yhdysvalloissa pelottelevien klovnityyppien vuoksi.

Harmi, että monien mielestä hauskasta asiasta tehdään ikävä ja piinallisinta on, että pieniä syöpäpotilaita ilahduttavien Sairaalaklovnien työ vaikeutuu.

Menemistä, tekemistä ja muuta mukavaa

Influenssarokotukset alkavat marraskuussa viikoilla 46 – 48 eli me heikon vastustuskyvyn potilaat saamme ilmaisen rokotuksen terveyskeskuksista joko jonottamalla tai varaamalla netin kautta ajan.

Lakritsi- ja salmiakkifestivaalit, Wanha Satama la – su 29. – 30.10.2016.

La klo 10 – 18, su klo 10 – 17.

http://www.lakritsifestivaalit.com/

Didrichsenin taidemuseo, Kuusilahdenkuja 1

Eteläafrikkalaisen kuvataiteilijan, Lionel Smitin (s.1982) kiehtovia monumentaalisia muotokuvamaalauksia ja veistoksia su -29.1.2017 saakka.

Gyllenbergin taidemuseo, Kuusisaarenpolku 11

Taidetta paperilla su -5.3.2017.

Vesiväri- ja pastellimaalauksia, piirustuksia ja grafiikanteoksia Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön taidekokoelmasta.

Villa Gyllenbergillä on syksyllä neljä sunnuntaikonserttia, joihin pääsee museon pääsylipulla tai Museokortilla.

30.10. Väre-kvartetti & Yölaulun lumo x 3, klo 15.00

20.11. Viljami Kemppinen, klo 15.00

4.12. Minna Pensola & Co: Neljä vuodenaikaa klo 15.00

11.12. Sibelius-Akatemian opiskelijoiden konsertti klo 15.00

Sirius Sport Resort, Kotitie 10, Pyhtää

Pääsiäistä odotellessa suosittelen lentohaluisille käyntiä Pyhtään Sirius Sport Resortissa, jossa pääsee lentämään tuulitunnelissa. En ole kokeillut, mutta vaikuttaa hauskalta!

http://www.siriussport.fi/FI/Sirius/

Rakennus on Ooppera (tai oikeammin Oopperatalo), mutta ooppera on ooppera

Tärkeä asia: minua piinaa kirjoittaa Oopperassa, kun tarkoitan Oopperatalo-rakennusta. Sana ooppera on ehdottomasti parempi vaihtoehto. Tärkeä tieto, joka ei kiinnosta ketään. Kerroin kuitenkin.

Naapurissani asuu sopraano, joka usein ilahduttaa (?) lauluharjoituksillaan klo 17 aikoihin. Luulin aiemmin, että naapurista ei kuulu juuri mitään, mutta olin väärässä. Sopraanoväärässä.

Christopher Walken (ja ET)

None of us are getting out of here alive, so please stop treating yourself like an afterthought. Eat the delicious food. Walk in the sunshine. Jump in the ocean. Say the truth that you’re carrying in your heart like hidden treasure. Be silly. Be kind. Be weird. There’s no time for anything else.

ET:n tavoin lisään: phone home.

 

Jokainen Frasieria seurannut tietää Renata Tebaldin

Ystäväni ja minä kävimme lauantaina Oopperassa Musiikkia lämpiössä -konsertissa. Näimme Paavalin kirkon pysäkillä ja matkustimme bussilla 70T perille.

Takit naulaan, parisenttisten, pikimustien ja käsittämättömän tuuheiden rakenneripsiemme ja runsaiden, värikkäiden leijonatatuointiemme (vai oliko meille sittenkin lohikäärmetatuointeja?) tarkastus naistenhuoneessa, päälämpiöstä paksummalle paperille tyylikkäästi painettu ohjelma, hyvät paikat ikkunapöydästä ja pari vesilasia pöytään.

Ehdimme istua kymmenen minuuttia kaksistaan, kunnes kaksi vanhempaa rouvaa halusi istua pöytäämme, kun istumapaikkoja ei enää ollut. Ystäväni totesi heille kohteliaasti, että pöydässämme on tilaa.

Toinen pöytäseurueeseemme liittyneistä ihasteli seuralleen ensimmäisen kappaleen jälkeen, että ihan on, kuin radiota kuuntelisi. Uskoisin, että hän on oikeassa.

Minulla oli ilo nähdä paikaltani useimmat pianon lähellä esiintyneet taiteilijat.

Giuseppe Verdi

Tacea la notte placida Leonoran aaria oopperasta Trubaduuri

Maria Mannermaa, sopraano

 

Giuseppe Verdi

Lunge da lei… De’ miei bollenti sprititi Alfredon aaria oopperasta La Traviata

Jere Martikainen, tenori

 

Giuseppe Verdi

Condotta ell’era in ceppi Azucenan aaria oopperasta Trubaduuri

Tuula Paavola, mezzosopraano

 

Pjotr Tšaikovski

Slyhali l’ vy (Kuulitteko te?) Tatjanan ja Olgan duetto oopperasta Jevgeni Onegin

Johanna Lehesvuori, sopraano & Evgeniia Podymalkina, mezzosopraano

 

Mihail Glinka

Vanjan aaria oopperasta Elämä tsaarin puolesta

Evgeniia Podymalkina, mezzosopraano

 

Pablo Sorozábal

No puede ser Leandran aaria oopperasta La Tabernera del Puerto

Yusniel Estrada Viciedo, tenori

VÄLIAIKA

Siirryimme väliajan päättyessä aulan perällä olevaan kahvioon kuuntelemaan osan kappaleista. Seisten ruuhkaisessa salissa musiikkia kuunnellut naishenkilö ilahtui päästessään pöytäämme istumaan.

Vahtimestari soitti kolme kertaa gongia kertoakseen väliajan päättymisestä. Hänellä oli käsittämättömän hauska tehtävä! Olisikohan mahdollista hakeutua pelkästään gonginsoittajaksi Oopperaan? Hän kuljetti gongin ensimmäisenä ohjelmanumeron aikana alakertaan, joten en päässyt salaa (?) harjoittelemaan.

Kahvion kärryt kilisivät hissiin ja myöhemmin käytävillä. Meillä oli ilo seurata äitiä ja kahta pientä melkein-balettitaaperoa, jotka kuuntelivat musiikkia ja hyörivät istuvien vieraiden takana. He olivat ilahduttavan hiljaisia, vaikka halusivatkin tanssia ja pyörähdellä oopperaesitysten ja pianonsoiton tahdissa.

Tein Helsingin Sanomien sivuilla luotettavan (kyllä) tutkimuksen, jonka mukaan olen erinomainen taaperonkasvattaja, 9/9 oikein. Testin idea oli se, että puhutko taaperolle rumasti, lässyttävästi vai järkevän suostuttelevasti. Oli se niiiiin ihmeellistä, että viimeinen kohta voitti. Olen jutellut useamman ystäväni kanssa siitä, että meidän lapsettomien ei oleteta ymmärtävän yhtään mitään lastenhoidosta tai perhe-elämästä. Emme tietenkään voi käsittää koko asiasta mitään, koska emme ole koskaan auttaneet sukulaisiamme tai ystäviämme lastenhoidossa, tavanneet missään lapsia tai esimerkiksi työskennelleet päiväkodissa… Vain kupeittemme hedelmä (vai miten se nyt olikaan) avaisi meille Suuren Lastenhoitoviisauden.

Gioachino Rossini

Amici, in ogni evento.. Pensa alla patria Isabellan aaria oopperasta Italiatar Algeriassa

Tuula Paavola, mezzosopraano

 

Charles Gounod

Ah! Lève-toi, soleil! Romeon aaria oopperasta Romeo ja Julia

Halim Shon, tenori

 

Ruggero Leoncavallo

O Colombina Beppen aaria oopperasta Pajatso

Jere Martikainen, tenori

 

*karkasimme eli Wagner-välttelimme*

 

Richard Wagner

Morgentlich leuchtet Waltherin kilpalaulu oopperasta Nürnbergin mestarilaulajat

Petri Vesa, tenori

 

Richard Wagner

Geliebter komm! Venuksen aaria oopperasta Tannhäuser

Richard Wagner

Entweihte Götter! Ortrudin aaria oopperasta Lohengrin

Satu-Kristina Vesa, sopraano

 

Jukka Nykänen ja Pedro Sanchez, piano

 

Konsertin tarjoaa Kansallisoopperan kuoro.

 

Konsertissa oli mielestäni harvinaisen paljon yleisöä, joten varmistin tilanteen naulakossa työskentelevältä naishenkilöltä. Hän kertoi, että keväästä 2015 lähtien lämpiön konsertit ovat olleet todella suosittuja. Kävelimme hyytävän kovassa tuulessa ratikkapysäkille ja odotamme jo lämpimiä ja aurinkoisia kevätpäiviä.

Pistäydyimme Asematunnelin S-marketissa ja kuljimme uudistetun K-kaupan ohi, joka on lasiseinäinen ja todella siistin näköinen. Tärkeä kauppahavainto.

Kiirehdimme busseihin ja ystävällinen bussikuski avasi minulle vielä bussin oven, jonka hän oli juuri ehtinyt sulkea.

Kävely kotipaikan lähellä lämmittelemään toiseen bussiin, koska oma bussi tuli 12 minuuttia myöhemmin. Kävelin lämmittelybussin pysäkiltä kolmen bussipysäkin päähän ja käväisin toisessa kaupassa ennen seuraavan bussin tuloa. Hidas ”ostaisin vielä Kenon ja arpoja ja tupakkaa ja tutkituttaisin kuittini ja heittäisin voltin” -asiakas (en ole varma voltista), joten jätin jonottamisen ja kiirehdin seuraavalle bussille, joka ajoi nenän edestä… Ehdin onneksi toiseen bussiin, joka meni melko lähelle kotia, pistäydyin lähikaupassa ja kävelin hyytävässä säässä kotiin vain pari korttelia. Hrrr, KYLMÄ.

Söin, tutkin nettiä ja nukuin oopperanokkaunet. Jossain vaiheessa minua harmittivat katkonaiset (kortisoni-) unet, mutta opin nukkumaan nokkaunet silloin kun väsyttää ja jaksan paremmin. Jos olen yöllä hereillä, niin luen tai tutkin nettiä.

Jokainen Frasieria seurannut tietää Renata Tebaldin

Renata Tebaldi ”Tacea la notte placida” Il Trovatore

https://www.youtube.com/watch?v=x4D52DDCXpY

Ehdoton suosikkimme eli kappale, jota en muista aiemmin kuulleeni

” Eugene Onegin” – Duet Tatyana & Olga ”Slyhali I’ vy” Marina Pinchuk – Perrine Madoeuf

This interesting project of ”Eugenin Onegin” was presented at the International Music Festival in Lipetsc (Russia). 2016

https://www.youtube.com/watch?v=okzKNENTTNY

Kansalaisuusarvaus

  1. Bussinkuljettaja, joka tervehtii kohteliaasti asiakkaita, auttaa lastenvaunujen kanssa ja odottaa, että vanhukset pääsevät istumaan.
  2. Toinen bussinkuljettaja näkee, kuinka umpihumalainen iäkäs mies kaatuu kävelysauvojen kanssa, pysäyttää auton ja lähtee auttamaan miestä, joka ei matkustanut kyseisessä bussissa.
  3. Kolmas bussinkuljettaja, joka odottaa huomaavaisesti meidät kaikki bussiin juoksijat (ja muut bussia hidastavat roistot) ja ajaa autoaan tasaisesti ja miellyttävästi.
  4. Neljäs kuljettaja, joka auttaa minut jouluaattona ylös kadulta, kun olen mätkähtänyt jäälle polvilleni. Kiitin tietenkin häntä avusta.

Kuka kuljettajista oli suomalainen? Ei kukaan. Suomalaisissa on paljon hyviä ja kohteliaita kuljettajia, mutta olen iloinen siitä, että olemme saaneet Suomeen taitavia ja ystävällisiä maahanmuuttajia.

Ensimmäinen ja mielestäni paras kuljettaja oli Somaliasta, toinen ja kolmas kuljettaja olivat itäeurooppalaisia ja neljäs oli Virosta.

Saksalaisten morsiamien vaino

Ihmettelen sota-ajan kirjallisuutta lukeneena, mikä sai suomalaiset – ikävä kyllä usein naiset – hyökkäämään saksalaisten kanssa seurustelleiden nuorten naisten kimppuun ja jopa ajamaan nämä kaljuiksi sodan jälkeen? (Minuakin sapettavat ajoittain muut ihmiset, mutta en oikeasti mätki ketään. Vielä.) Naiset rakastuivat Suomessa asuviin komeisiin ja kohteliaisiin saksalaisiin. Rakastuminen ei mielestäni ole syy heidän nöyryyttämiseensä ja lasten hyljeksimiseen. Lasten ei todellakaan pitäisi joutua vastaamaan vanhempiensa tekemistä päätöksistä.

Nigella Lawson, unelmaäiti

En erityisemmin perusta kokkaamisesta, toisin kuin sisareni. Ruoanlaitosta tulee kamala määrä sotkua, hirveästi tiskiä – ja monet syövät viidessä minuutissa.

Olen toisinaan miettinyt, että olisi mukavaa olla Nigella Lawsonin lapsi, koska hän ymmärtääkseni kokkaa mielellään päivittäin. En toisaalta oikein usko, että hän suostuu adoptoimaan minua eli viisi vuotta itseään nuorempaa suomalaisnaista perheenjäseneksi.

Joulun lähestyessä minun pitää katsoa YouTubelta Nigellan joulukokkauksia. Heikoimmassa anemiakunnossa lähes kaikki ruoka inhotti, joten katsoin mukavalta ja herttaiselta vaikuttavan kauniin Nigellan kokkauksia.

Nigellas Christmas Kitchen S02 E02 Prt1

https://www.youtube.com/watch?v=zzt8Gd0PDkI

Nigella Kitchen – Part 13 – Safety in Numbers

https://www.youtube.com/watch?v=d2Tk8pdgeC0

Pienenä ongelmana on, että hän sekoittaa kaikkiin kokkauksiinsa alkoholia, chiliä ja korianteria. Eilen katsoin pätkän ohjelmasta, jossa hän täytti perunankuoria. Niitä ei mielestäni liekitetty, maustettu, pyöritetty tai kiehautettu alkoholissa. Perunoissa ei tainnut olla chiliä tai korianteriakaan. Huippupäivä!

Käsienpesijänä kärsin siitä, että hän tulee talvivaatteissa ulkoa ja ryhtyy heti laittamaan ruokaa. Pöpöt ovat varmasti joillekin meille (heille?) hyväksi, mutta harmaita Lontoo-käpäliä ei pitäisi sekoittaa ruokaan…

Luin jostain, että osa vieraista hänen luonaan oli palkattu paikalle. Unelmatyö: pääsee maistamaan Nigella Lawsonin kokkauksia ja saa vielä palkkaa käynnistä.

MasterChef Australia

Katson hyvin harvoin tv:tä, mutta netistä tuijotan Australian MasterChefiä. Pidän juontajista, kokkaajien seuraamisesta, puutarhasta, ruokavarastosta ja vierailevista kokeista. En ollenkaan ole pahastunut Sydneyn tai Melbournen upeiden maisemien seuraamisestakaan. Mielestäni kilpailijat tekevät huikeita annoksia lyhyessäkin ajassa.

Harmittaa, että pysyin aikoinaan kolme viikkoa Sydneyssä enkä käynyt Melbournessa. Kaupungissa, jossa on raitiovaunuja pitää ehdottomasti käydä.

Samasta raitiovaunusyystä matkalistallani on myös Manchester. Näin pätkän leipomissarjasta Britanniassa, jossa manchesterilainen juutalaisleipomo voitti kilpailun mm. bageleillaan. Paikkakunnalla on 40 000 juutalaisasukasta. Toivon, ettei mm. Ranskan käsittämätön juutalaisvastaisuus ole levinnyt Manchesteriin.

Deutsche Bank otti aikoinaan käyttöön juutalaisilta riistetyn kullan eli hampaiden kultapaikat ja vihkisormukset. Kauhistuttavaa yritystoimintaa.

KAIKKI tuijottavat minua (nope)

En ole koskaan olettanut, että kaikki tuijottavat minua. Vastaavia mielipiteitä kuulee aina toisinaan tai niistä lukee nettikirjoituksista eli osa ihmisistä elää elämänsä olettaen olevansa tuijotusten keskipiste. Ehkä osa onkin. Minä ainakin katson mielelläni kauniita ihmisiä. (Näin muuten hyvin nätin nuoren vaalean pojan K-kaupassa.)

Olimme joskus ystäväni juhlissa ja hänen vieraansa oli 190-senttinen vaaleanpunaperuukkinen, tyylikkäästi meikattu mies (taiteilija tai mahdollisesti transvestiitti), joka oli pukeutunut ihanasti kimaltavaan iltapukuun. Ymmärrän hyvin, jos häntä tuijotettiin. Hän näytti upealta ja totesin hänelle, kuinka hyvältä hän näyttää.

Anemiakunnossa raahauduin katsomaan mummiani parilla bussilla ja junalla. Olin niin heikossa kunnossa, että minun piti nostaa itseni junan penkistä joko tarraamalla joko penkkien välissä olevaan pöytään tai tukeutumalla molempiin käsiini, jotta pystyin nousemaan. En sanoisi, että KAIKKI tuijottivat minua, mutta keskeytin kyllä useamman keskustelun junassa niinä aikoina. Minusta oli mukavaa, kun ihmisten silmät pullistuivat päästä kuin animaatioelokuvissa heidän tapittaessaan nousemistani.

Paluu Rivertoniin

Luin suositun australialaiskirjailijan Kate Mortonin (1976) kirjan Paluu Rivertoniin, kertomuksen iäkkään naisen nykyisestä elämästä ja taustasta 1920-luvulla sisäkkönä yläluokan kartanossa Britanniassa. Kiinnostava kirja, mutta en ole vielä vakuuttunut kirjailijasta. Minun täytyy tutustua useampaan hänen teokseensa.

Suosin edelleen taitavasti historiasta kirjoittavan Kaari Utrion (1942) 1800-luvun kirjoja Helsingistä. Teokset ovat viehättävää aikamatkailua.

Minun pitäisi lukea uudelleen Herman Hessen (1877 – 1962) ja Thomas Mannin (1875 – 1955) kirjat, joihin ihastuin nuorempana.

Harry Potter ja kirottu lapsi 8.11.2016

Vannoutuneena Potteristina odotan uutta kirjaa siitä huolimatta, että teos on käsikirjoitus näytelmään. Olen kiinnostunut lukemaan Jaana Kapari-Jatan taitavan käännöksen.

http://www.hs.fi/hstv/uutiset/Jaana+Kapari-Jatta+k%C3%A4%C3%A4nsi+uusimman+Harry+Potter+-kirjan+Kilpisj%C3%A4rvell%C3%A4/v1477019238933

Tapasin lahjakkaan kääntäjän vuosia sitten Kirjamessuilla ja kiitin häntä erinomaisesta käännöksestä, kuten varmasti moni muukin.

”…Kapari-Jatta kiittää Teoksen edesmennyttä kustantajaa Silja Hiidenheimoa.

”Silja ehdotti Edgar Allan Poeta, ja sain kääntää Kootut kertomukset. Sen jälkeen alkoi tippua muutakin.”

Nykyisin Kapari-Jatta tunnetaan myös Oscar Wilden ja Virginia Woolfin, nykykirjailijoista Anne Tylerin ja Erica Jongin kääntäjänä. ”Britit sopivat minulle yhdysvaltalaisia paremmin. Amerikanenglantia käytetään usein lyhyesti ja tehokkaasti, ja se on minulle vaikeaa.” HS 22.10.2016 Suvi Ahola (suosikkitoimittajiani)

Sisä-Hattuilemaan Lauttasaareen

Seuraavaksi haluaisin suunnata tutustumaan (ts. hytisemään) Sisä-Hatun saareen Lauttasaaressa. Kuntoni on parantunut kävelylenkkien myötä, joten ehkä jaksaisin raahautua saareen ja jopa takaisin mantereelle. Merivesi on tällä hetkellä niin alhaalla, että saareen, josta en aikaisemmin tiennyt yhtään mitään (huomaa sisäinen moukka), pääsee kävelemään.

Kallahdenniemen uimarannalla Vuosaaressa on vastaava, erittäin mielenkiintoinen tilanne.

http://www.hs.fi/kaupunki/a1476930645610

Ehdotin ystävälleni kävelyretkeä, mutta hänellä on pakkaamisbisneksiä. Toinen ystäväni on flunssassa eikä uskalla tartuttaa minua. Hänellä on erittäin vaikea tilanne eli suklaa on lopussa. Kyllä flunssan vielä kestää, mutta suklaattomuus on jo aivan liikaa.

Mietin jälleen – kuten joka syksy, että halusin untuvaisen, veden- ja tuulenkestävän pilkkihaalarin, jossa tepastelisin vähintään huhtikuun alkuun saakka. Todennäköisesti kävelisin huopatossut jalassa. Minulla oli pitkään mustat töppösmäiset huopatossut, joissa oli kumipohja. Niillä oli hyvä tallustella, kun töppösissä (töppönen!) oli useammat villasukat.

Näin ulkomaalaisen nuoren miehen määritelmän, jonka mukaan on kylmä, hyvin kylmä ja Suomi-kylmä. Olen samaa mieltä.

Käyntitoivelistallani ovat myös Sinebrychoffin taidemuseon Elämä tarjottimella -näyttely -1.1.2017, Kansallismuseon Renessanssi. Nyt! -näyttelyyn -15.1.2017 (Museokortti + 5 euroa), Kiasmassa Mona Hatoumin (loistava, hehkuvan punainen ympyrä – maapallo? – näkyy Mannerheimintielle) ja Pahan jälkeen -näyttelyihin, jotka päättyvät 26.2.2017.

Minua kiinnostaa myös remontin jälkeen avattu Mäkelänrinteen uimahalli. Perjantaina eli avajaispäivänä olisi päässyt maksuttomasti uimaan. Jostain satunnaisesta pöpösyystä idea ei erityisemmin kiinnostanut.

Kauppatorin kupeessa toimiva Allas on näköjään auki vuoden ympäri. Toivon, että presidentinlinnassa on sälekaihtimet perjantain alastonuintien varalta. En suunnittele käyntiä muinakaan päivinä, vaikka uimapuvun käyttö on yhtä sallittua kuin perjantaisin. ”On maamme köyhä, siksi jää…” En tosin usko, että Maamme-laulussa tarkoitettiin Suomen hytisyttävää lämpötilaa.

Uusi rokote autologisen siirron saaneille huonon ennusteen potilaille

http://www.myelomacrowd.org/exciting-myeloma-vaccine-used-post-transplant-extends-life-for-high-risk-myeloma-patients/

Allogeenisia kantasolusiirtoja tehdään harvoin kaksi kertaa

Aikuisille potilaille allogeeninen kantasolusiirto eli siirto vieraan ihmisen soluista tehdään yleensä vain kerran. Toinen siirto voidaan tehdä, mutta siirtoja tehdään erittäin harvoin. En tiedä yhtään myeloomapotilasta, jolle olisi tehty kaksi allogeenista siirtoa. Siirto on vaikein mahdollinen elinsiirto, joten oletan, ettei potilaiden elimistöjä haluta rasittaa useammalla siirrolla – tai ehkä siirtojen hinta on syynä?

Britannia Breaking News

Briteissä on todettu, että jokin tietty naapurimaa (mahdollisesti Norja) uhkaa Suomea mm. ilmatilaloukkauksilla eli tilanne muistuttaa Ukrainaa. Jossain näin kirjoituksia siitä, mitä Suomessa tapahtuisi, jos erittäin epätoivottu sota syttyisi. Kunnon ihminen ostaisi saunan täyteen kahvia ja sokeria, mutta minulla ei ole saunaa (enkä halua, haluaisin kylpyammeen, joka aiemmissa kodeissani oli) enkä pidä kahvista.

Serpin (Seere Salminen, 1894 – 1977) kirjoissa kuvataan mielestäni hyvin suomalaisten kotien tilannetta sodan aikana. Samoin Elsa Soinin (Elsa Sofia Hagan, 1893 – 1952) Oli kerran nuori tyttö -kirjassa, joka kuvaa kansalaissodan aikoja. Jälkimmäisessä kirjassa mainitaan halvan yhteydessä sana muurpruuki ja minua on nuoresta lähtien kiinnostanut, mitä sana tarkoittaa. Otan mielelläni vastaan muurpruukiasiantuntemusta. Kirjailijat kirjoittivat yhdessä Suomisen perhettä, jota seurasi historian hämärissä monikin perhe.

Mietin jossain vaiheessa, että pommisuojiin on nykyisin matkaa. Useimpien talojen kellarit ovat maan pinnalla ja niissä on ikkunat eli kellarit eivät toimisi pommisuojina. Ehkä tilanteeseen on kehitetty jokin toimiva ratkaisu, josta en tiedä.

Minä en selviäisi mahdollisen sodan aikana ilman lääkkeitä. Toivon, että vältymme Narvikin laukauksilta.

Krematorioonko sitä ollaan menossa?

Isovanhempani lähtivät eläkkeellä ollessaan junamatkalle pohjoiseen ja kiipesivät kimpsujensa ja kampsujensa – uskoakseni kymmenien erilaisten nyssyköiden – kanssa junaan. Asemasillalla huojunut laitapuolen kulkija kysyi heiltä, että ”Krematorioonko sitä ollaan menossa?” Mummia nauratti tilanne – ja minua myös. Pahaa pelkään, että olen perinyt osan mustasta huumoristani mummilta.

Mummi suhtautui mielestäni poikkeuksellisen ystävällisesti ja ymmärtävästi mm. alkoholisteihin ja avohoidossa oleviin mielenterveyspotilaisiin. Hän totesi usein, että kyseessä on jonkun lapsi.

Hän toivoi, että psyykkisesti sairaat ihmiset saisivat parempaa ja mielellään sairaalahoitoa eivätkä joutuisi heikossa fyysisessä tai psyykkisessä kunnossa pärjäämään turhan usein yksin ongelmineen.

Isovanhempani työskentelivät mielisairaanhoitajina pitkään mm. Nikkilän sairaalassa, joten erilaisten psyykkisten sairauksien hoito tuli heille tutuksi. Sairaaloissa oli älykkäitä, mielenkiintoisia ja monesti kirjallisesti tai kuvataiteellisesti lahjakkaita potilaita, jotka tarvitsivat vuosiakin jatkunutta hoivaa.  Nykyisin taiteilijoiden psyykkisistä ongelmista tiedetään enemmän eli nerous toisinaan hipoo (ikävästi sanottuna) hulluutta. Onneksi monia mielenterveysongelmia voidaan hoitaa tai ainakin helpottaa esimerkiksi terapialla ja lääkityksellä.

Ongelmana oli ja on, että muiden mielestä selkeästi sairaat mielenterveyspotilaat eivät välttämättä käsitä olevansa sairaita, joten he eivät saa tarvitsemaansa apua. Mieleltään sairas ei välttämättä ymmärrä, ettei hänen käytöksensä ole normaalia. Sairasta ei saa hoitoon, ellei hän yritä fyysisesti vahingoittaa itseään tai muita. Läheiset voivat joutua toisenlaisen terrorin, esimerkiksi huudon, kirjeiden, sähköpostien, vihan, uhkailujen, vähättelyn ja aiheettomien syytösten kohteiksi.

Nikkilän sairaalan entiset mielisairaalarakennukset on muutettu asunnoiksi. Mikäli en olisi Meilahden Kolmiosairaalassa hoidettavana ja minulla olisi mahdollisuus ostaa koti kauniista sairaalasta, niin muuttaisin mielelläni Sipooseen. Ideaalikotini pihalla olisi vaahteroita, mutta sairaala-alueen puita en enää muista. Isovanhempani asuivat Nikkilässä, kun olin lapsi. Jossain lehtikuvassa oli muistaakseni kukkivia syreenipensaita, joita pidän viehättävinä.

Aleppon kirkonkellot

Lähdin eilen ennen viittä kävelylle ja kuuntelin, kuinka lähikirkko soitti muistokelloja Syyrian Aleppon uhreille. Lähellä olevan kaupan pihalla kerättiin rahaa Kirkon ulkomaanavulle, joka auttaa saarrettuja asukkaita. Pieniä lapsia, joiden tilanne raastaa minua.

Skeptisesti keräyksiin suhtautuvana uskon, että kirkon kautta apu menee todennäköisemmin perille. En ole vuosiin käynyt kirkossa, mutta erilaisista huijauksista lukeneena kirkko vaikuttaa mielestäni luotettavalta taholta. Kirkollisverot maksan mielelläni, koska en voisi erota kirkosta. Kirkko tekee paljon hyvää, järjestää kerhoja ja tapaamisia ja diakonissat auttavat hätää kärsiviä ihmisiä. Myös heitä, jotka eivät ole kirkon jäseniä.

Luulen, että olen paha ihminen, kun minua huvittivat yliopiston tutkijat, jotka saivat suuria määrärahoja jonkin tutkimuksen rahoittamiseen – ja sekä isälle että pojalle ilmestyy upouusi Mersu pihaan. Ykköstyypin diabetes, aivohalvaus ja/tai munuaisongelmat tms. varmasti hoituvat ilman kyseisiä määrärahoja, jos potilaat esimerkiksi söivät joka päivä kokonaisen desilitran tuiki terveellisiä kotimaisia mustikoita… Nauratti myös rakennusyrittäjä, jolle päätyy mystisesti 200 000 euroa suurempi, kätevästi viilattu palkkio jonkin ihan satunnaisen liikuntakeskuksen rakentamisesta. Pidän koomisena myös poliitikkoa, jolle rakennetaan omakotitalo, mökki ja vielä mökille kelpo laituri, jotta tietty urakoitsija valitaan rakentamaan tietylle alueelle jollain satunnaisella paikkakunnalla.

Uskon, että edelliset, täysin tuulesta tempaamani tapaukset olivat sattumaa ja kaikkia ihmisiä ajaa eteenpäin hyvyys, epäitsekkyys, avuliaisuus ja muiden arvostaminen ja kunnioittaminen.

Huomasiko kukaan Länsimetron uutta budjettia?

Rakastan hautausmaita (kunnon ihminen hyppää asiattoman tekstin yli)

Menimme ystäväni kanssa eilen Malmin hautausmaalla ja huomasin kävellessämme kujilla, että kiersin tietämättäni jo sunnuntaina yksityisen puolen hautausmaasta.

Kävelimme lehtipuukujan läpi ja ihailimme syksyn väreissä hehkuvia kasveja. Paikka on kaunis niin vainajille kuin omaisillekin.

Olen lukioikäisestä lähtien käynyt katsomassa sankarihautoja ja surrut nuorena kuolleiden puolesta. Kunnollisessa maailmassa nuorilla pitäisi olla oikeus elää edes kiukkuisiksi keski-ikäisiksi.

Miesten kohdalla tilanne on kautta historian ollut sinänsä mukava, että he voivat hylätä vaimonsa ja ost-, löytää itselleen uuden, lapsensa (tai lapsenlapsensa) ikäisen parisuhteen. Sen täytyy olla rakkautta-a.

https://www.youtube.com/watch?v=uPHczPburbI

Toivoin viisi vuotta sitten aivoaneurysma- ja myeloomadiagnoosit (ja erittäin huonon ennusteen) saatuani, että minut tuhkataan ja uurna lasketaan Malmille. Uurna-alueella kulkiessani huomasin, että osa omaisista koristaa hautoja mm. tumman- tai vaaleanpunaisilla ja jopa hileisillä muoviruusuilla ja Tiimari-enkeleillä.

Hautausmaa voisi olla mukava paikka, koska siellä riittäisi seuraa kaikkina vuorokaudenaikoina ja mahdollisesti kummittelevat voisivat seurata Lahdentien ruuhkaista liikennettä.

Toisaalta en haluaisi olla hileisten muovikukkien seurassa, vaikka monissa paikoissa markkinoidaan nykyisin diskoja yli 50-vuotiaille. Pahoittelen kriittisyyttäni teille, muoviruusujen ja enkelien ystävät. Yli viisikymppisten diskoon suuntaan jossain vaiheessa kuntoni parannuttua, koska olemme diskokätyrini kanssa odotelleet jo pitkään muori- ja vaaridiskoon pääsyä. Vai oliko se niin, että 50 on nykyinen 40? Rohkenen epäillä.

Yes, Sir, I CAN Boogie. Haha!

https://www.youtube.com/watch?v=Ygb0F-VCTPI

I Wanna Dance With Somebody

https://www.youtube.com/watch?v=3KhhY9iwn-w

Äiti ja isäpuoli kävivät joskus hämärässä menneisyydessä Grönlannissa ja hautausmaita koristivat vain ja ainoastaan muovikukat. Mielestäni kyseessä oli selkeä ratkaisu niissä pakkasissa. Ympäri vuoden suloisen lämpimässä Suomessa tilanne on tietenkin toinen…

Luin jossain vaiheessa ilahduttavan tiedon, jonka mukaan pahviarkkuja alettiin valmistaa. Pidin ideaa järkevänä, koska haudata voi myös pahvista tehdyssä arkussa eli puista arkkua ei välttämättä tarvita. Toivoin pahviarkkua ja minua ympäröiviä violetinsinisiä iiriksiä. Mekko on vielä valitsematta. (Ajattelin jotain merensinistä, Virva Selja sanoi värisevällä äänellä.) Myöhemmin olen vaihtanut suosikkikukkaa vuodenajan mukaan. Heinä-elokuussa valitsisin kerrotut ja aivan ihanalle tuoksuvat vaaleanpunaiset pionit. Pitäisi ehkä tehdä lista kukista. Halpa kartonkiarkku, niin kukkiin jää enemmän pätäkkää.

Myöhemmin luin, että pitkän säilytyksen (meillä ei haudata heti) ja maatumisen vuoksi vainajien jalat putosivat pahviarkusta kesken hautajaisten ja pelkkä ajatus sai minut järjettömän hilpeyden valtaan. (En tietenkään nauranut niille, joille kävi jotain tuollaista ja läheiset järkyttyivät. Olen erittäin pahoillani kyseisistä tilanteista.) Mietin, kuinka kesken arkkuni kantamisen jalkani roikkuvat polvista alaspäin arkusta, mustat kiiltonahkakengät jalassa. Pahviarkun saa onneksi tuhkata, joten krematorioversiona – krematorioon sitä ollaan menossa! – vältyn edelliseltä kokemukselta.

”Joillakin krematorioilla saattaa olla tarjolla niin kutsuttu kuoriarkku. Tämä suhteellisen vastikään tarjolle tullut ratkaisu palvelee niitä jotka haluavat käyttää itse tuhkauksessa yksinkertaista pahviarkkua, mutta haluavat muistotilaisuuteen jotakin juhlavampaa.

Siunaus- ja muistotilaisuudessa käytetään kuoriarkkua jonka sisällä pahviarkku on. Kuoriarkku poistetaan ennen tuhkausta ja se voidaan käyttää uudelleen.” (Tuhkaksi.fi)

Ylen sivuilla moititaan 11.7.2013 pahviarkkua ja suositellaan puuarkkua:

http://yle.fi/uutiset/3-6727341

Ehdotin henkilölle, jonka nimeä en saa suuren sopimussakon uhalla (tai jotain) mainita, että tuhkani voi nakata jatkossa esimerkiksi lietealtaaseen. Hän totesi, että mitä todennäköisimmin palaisin kummittelemaan. Kieltämättä olisi kiusallista, jos valkoisen talon (ei kuitenkaan Valkoisen talon) kummituksen liikkumisen tunnistaisi lähinnä kaameasta katkusta.

Tuhkieni myötätuuleen heittäminen taitaa kuitenkin olla parempi idea.

Yli 800 lukijaa (ehkä)

Mietin edelleen, että WordPress huijaa minua. Minulla näyttäisi olleen yli 800 lukijaa. Kommentteja on tullut ystävällisesti kahdelta henkilöltä, joten päättelen, että he lukevat kirjoituksiani noin neljältäsadalta eri laitteelta ja vain LUULEN, että minulla on enemmän lukijoita.

”Vuonna 2013 Suomessa oli 815 yleistä kirjastoa ja 216 tieteellisten kirjastojen toimipistettä. Lähteet: Suomen yleisten kirjastojen tilastot ja Tieteellisten kirjastojen tilastotietokanta. Ainakin yritysten kirjastot ja oppilaitoskirjastot puuttuvat näistä luvuista.” (kirjastot.fi)

Mary ja Max (2009)

Katsoin Areenalta surkuhupaisan animaatioelokuvan, joka kertoi pienestä australialaisesta Mary-tytöstä, joka lähettää kirjeen tuntemattomalle, New Yorkissa asuvalle keski-ikäiselle tuhdille miehelle. Elokuvassa on ankea väritys, surullinen tarina ja kertomus kahden, toisille vieraan ihmisten ystävyydestä.

Koskettava ja liikuttava kertomus, joka oli pakko katsoa.

Mary on alkoholisti- ja kleptomaaniäidin ja etäisen isän yksinäinen tytär ja Maxilla on Aspergerin vuoksi vaikeuksia yhteiskunnan ymmärtämisessä.

Elokuvan esitysaika päättyi Areenalta, mutta suosittelen YouTube-versiota, joka ikävä kyllä näyttää vilisevän mainoksia.

https://www.youtube.com/watch?v=DAq-zY17xMA

Tiededokumentti Sairauksien keisari, Areena

1/6. Ken Burns esittelee syövän koko tarinan aina muinaisesta Egyptistä nykyajan laboratorioihin. Onko kestävä parannuskeino viimeinkin luvassa? Perustuu Siddhartha Mukherjeen Pulitzer-palkittuun kirjaan.

http://areena.yle.fi/1-2819266

Kiinnostava ohjelma, josta katsoin alun. Lapsipotilaan (en kestä, niisk) kohdalla päätin katsoa loppujakson myöhemmin Areenalta.

Kävelyllä tänään

Aurinkoisella matkallani hyräilin ja lauloin (ihan hiljaa) Bizetin Toreadorin kertosäettä (1:57) ja vilkuilin koko ajan ympärilleni välttyäkseni kuulijoilta.

Melko hyvin sujui kävely jättilenkkareilla, koska nauhojen kiristäminen auttoi hieman kenkien paistinpannukokoon eikä Carmen-oopperan kappaleen kertosäkeessäkään ollut suuremmalti moittimista. Tooooreadoooor.

https://www.youtube.com/watch?v=e5qmSEvDEGs

Säilön mieleeni syksyn värit ja kauneuden, niin minulla on muisteltavaa, kun palelen talvella. Jonkin ennusteen mukaan tiedossa on leuto talvi, mutta mistäpä tuota tietää? Sääennustukset muuttuvat päivästä toiseen. Eilen luvattu harmaa sää onkin tänään aurinkoinen. Esitän kiitokseni aurinkoisista tunneista sääennustajille. Luotan siihen, että te päätätte sään.

Pyydän mielin ystävällisin, että aurinkoiset ja melko lämpimät päivät jatkuvat.

Mustan kissan tango, tango, tango

Kaksi ballerinakenkääni oli kiskottu naulakosta lattialle. Syyllinen jäi heti kiinni, koska toinen mahdollinen epäilty oli näköpiirissäni.

Hiili kiskoo mielellään pyykkejä kuivaustelineeltä. Alkuvaiheessa kissa kiskoi alas vaatepuilla kuivaamiani vaatteita, mutta siitä tottumuksesta sain Hiilen vierotettua. Voin ihan hyvin nyppiä toisinaan osittain kuivuneita nilkkasukkia matolta. Saalistusvietti ei toimi aina eli usein vaatteeni saavat kuivua kaikessa rauhassa.

Kirjoittaessani kenkäkriminaalin teosta kissa pudotti uudelleen toisen kengistä. Voi ei! Kärsiikö kissani tuhkimosyndrooman vielä hankalammasta versiosta eli juhlakengättömyydestä?

 

 

 

 

Keittiökeijuja

Pulleampi kuu

Aiemmassa tekstissä ihmettelin, miksi puolikuu näytti kuvassa kokonaiselta kuulta. En vieläkään tiedä syytä mielenkiintoiseen muutokseen.

Kuten kaikki kunnon ihmiset muistavat (minä lunttasin), niin kuun nähdessä pitää kuvitella sirpin vasemmalle puolelle viiva. Siitä muodostuu kirjain eli P = pullistuu tai K = kutistuu.

Näin pullistuvan puoliskon eli täysikuuta odotellessa.

Viisi askelta onnellisempaan työelämään

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/viisi-askelta-onnellisempaan-tyoelamaan/6AMdE7Ay

Psykologian tohtori Emma Seppälä, Stanfordin yliopisto

  1. Hengitä
  2. Ole armollinen itsellesi
  3. Tee vähemmän
  4. Tee jotain ihan muuta
  5. Elä hetkessä (eli se perinteinen Carpe Diem)

Keskiviikkona verikokeessa

Kävin perjantain verikokeessa jo keskiviikkona (ainakin Kolmiosairaalan verikokeissa voi käydä +-3 päivää), mutta mukava hoitaja ei saanut otettua näytettä. Hän yritti pari kertaa, ensin oikeasta ja seuraavaksi vasemmasta kädestä. Hän tökkäsi jälkimmäisellä kerralla vasemman käden kyynärtaipeen arpikudokseen. En sanonut mitään, mutta auts… Hän näki naamastani, että minua sattuu.

Hän lähti etsimään parempaa neulaa (avoneulaa), mutta palasikin toisen laboratoriohoitajan kanssa, joka sai otettua käsivarrestani näytteen.

Tuttua, joten en saanut traumaa. Pienet verisuoneni ovat hätää kärsimässä usein toistuvien piikitysten vuoksi.

Torstaina

Minun piti mennä mm. Musiikkitalon Organoon, mutta olin niin väsynyt, että pysyin kotona. Rikoin päätöstäni, jonka mukaan minun pitää liikkua tietty matka joka päivä vuoden aikana. Harmitti, mutta kävelin seuraavana päivänä pidemmän lenkin.

Perjantaina reumatologi

Juttelin ensin Kolmiosairaalassa miespuolisen reumatologin kanssa. Hän luki tietojani ja kuunteli mitä kerroin samaan aikaan. Kätevää yhdistelyä.

Hän oli aiemmin keskustellut tautisuudestani toisen reumatologin kanssa, joten odottelin vastaanoton alkamista vartin käytävässä ja mietin, olenko kuitenkin väärässä paikassa. En onneksi ollut.

Riisuin tutkimuksessa muut vaatteet, paitsi alusvaatteet ja t-paidan ja hän tutki, miten niveleni liikkuivat ja miten pystyin kumartumaan. Sain pukea.

Seuraavaksi naislääkäri liittyi seuraan ja riisuin uudelleen, kuten aiemmin (tuskin riisumisreumakoe?) ja lääkäri ultrasi vasemman käteni ja jalkateräni.

Minulla ei ole reumaa – ainakaan vielä, rankasta perimästä huolimatta. Loistava uutinen!

Kortisoni kipeytti ja teki raihnaiseksi, mutta reumalta vältyin ainakin toistaiseksi. Kipeytyvän vasemman käden syynä on hyvin todennäköisesti katkennut olkapäälihas. Reumatologin mukaan suuret kortisonimäärät ovat haurastuttaneet lihasta, jonka vuoksi se meni poikki.

Miespuolinen lääkäri arveli, että olen satuttanut jossain vaiheessa oikean ranteen, koska käteni ei nouse kunnolla pystyyn. Fysioterapeutti arveli aiemmin syyksi surkeaa lihaskuntoa. Hyväksyn suopeasti kummankin selityksen. Toisaalta mietin, miksi oikean käden ranne olisi heikompi kuin vasemman käden, jossa käden nostaminen onnistuu?

Lahjoituksena ultrauslaitteita reumapolille, kiitos

Ultra vetelee viimeisiään, joten mahdolliset huomaavaiset miljoonatienaajat tai -perijät: Kolmiosairaalan reumapuoli tarvitsisi ultrauslaitteen potilaita varten joka huoneeseen. Aiempi määräraha päätyi jonkin toisen osaston vielä kiireellisempään hankintaan.

HAMin näyttely

Jatkoin tutkimusten jälkeen bussilla HAMiin, jossa kävin katsomassa japanilaisen nykytaiteilijan Yayoi Kusaman (1929) takaumanäyttelyn In Infinity. Odotin näkeväni hyvin värikkään näyttelyn, mutta esillä oli runsaasti mm. tauluja ja erilaisia veistoksia. Kirkkaanvihreitä housuja esittänyt taulu, jossa oli koristeena mm. ympyrämakaroneja (ei pastaa, vaan ehdottomasti lapsuuden makaroneja) ja jotain muuta pastaa.

Taiteilija kärsii paniikkikohtauksista ja hallusinaatioista ja on asunut psykiatrisessa hoitolassa Japanissa 1970-luvulta.

Pidin aiemmin näkemistäni Espan puiston puista, jotka oli reunustettu punaisella, valkopilkkuisella iloisella kankaalla.

Vauvapariskunnan kanssa kurkkasin peileillä reunustettuun penishuoneeseen, mutta minuutti huoneessa ei tuntunut erityisen tarpeelliselta, joten jatkoin matkaa. Penikset olivat muuttuneet sitten viime näkemän.

Kävin alatasanteen ilmaisgalleriassa liimaamassa valkoiseen huoneeseen vihreän pienen pisteen. Vapaaehtoinen totesi minulle, että saan pienen pisteen, koska suuria pisteitä kysytään niin paljon. Minäkin olisin halunnut suuren pisteen… Luulen, että sain trauman.

Narkissos-puutarha, Kampin metroasema

Kampin metroasemalla näkee HSL:n lipun hinnalla Talvipuutarhassa esillä olleen Narkissos-puutarhan uudistetun version.

In Infinity -näyttely ja Narkissos päättyvät su 22.1.2017.

Nokkikset ja pitkät nokkikset

Pistäydyin vielä Stockalla ja palasin kotiin. Väsytti, mutta raahasin lyhyiden nokkaunien (hätkähdin hereille: VOI EI, OLEN MYÖHÄSTYNYT SAIRAALASTA!) jälkeen siskonlapsien paketin lähikauppaan postitettavaksi Matkahuollon kautta.

Minun piti vielä käydä asioilla, mutta en jaksanut. Menin takaisin nukkumaan ja heräsin puoli kymmeneltä pilkkomaan kissoille possunsydäntä.

Viikonloppu

Hoidin lauantaina liudan kotitöitä ja kävin kävelyllä. Väsytti.

Sunnuntaina heräsin klo 11:18, kun Hiili kiljui. Ymmärrettävää kiljuntaa, kun ruokakuppi oli tyhjä. Täytin kupin.

Suuntasin myöhemmin minua lähinnä olevaan kauniiseen ja aurinkoiseen (lupasivat harmaata, mutta aurinko paistoi!) ”puistoon” eli viehättävälle Malmin hautausmaalle.

Etsin Helsingin Sanomissa mainittua Åbergin hautausmaata pohjoispuolelta, mutta en löytänyt. Tutkin myöhemmin kotona, että korttelit 101–104 ovat yksityisellä puolella, mutta Malmin seurakunta huolehtii haudoista. Menen seuraavaksi katsomaan kyseisiä kortteleita.

Kävelin pitkin hautausmaata ja ihailin korkeita lehtipuita, oranssilehtisiä pensaita ja kahlasin (salaa) tiellä olevissa lehdissä ja myöhemmin männynneulasissa.

Ihmettelin nuorempana, miksi hautausmaille mennään autolla, mutta raatokunnossa ymmärsin paremmin. Monet vanhukset käyvät menehtyneiden puolisojensa haudoilla.

Ihailin vesitynnyreissä olevia lautapaloja, joihin oli kirjoitettu teksti oravan pelastuslautta. Hyvä, että uteliaiden oravien hengenpelastus on huomioitu.

En ole julkkisbongari, joten en etsi julkkisten hautoja. Ajatuskin tuntuisi ikävältä. Huomasin eräässä hautakivessä saman etu- ja sukunimen, kuin ala-asteen ihastuksellani Petrillä ja kauhistuin. Hauta oli kuitenkin vuotta meitä nuoremman henkilön. Surullinen ajatus, että useampi luokkatoveri on jo menehtynyt. Osa heistä kuoli nuorena. Olen saanut tautisuudestani huolimatta elää melko vanhaksi

Eugen Schauman

Kävin katsomassa Eugen Schaumanin aiempaa hautaa. Hänen hautansa on siirretty Porvooseen. Mielestäni hän oli sankari, joka oli pelastamassa Suomea Bobrikovin aiheuttamalta ahdingolta.

Sukulaismies oli mukana 500 miehen lähetystössä, joka yritti toimittaa Helmikuun manifestia vastustavan Suuren adressin keisarille Pietarissa. Keisari ei ottanut heitä vastaan, mutta ei ollut heille vihainen. Lähetystöä odotti palatessa Helsingin rautatieasemalla tuhansiin nouseva väkijoukko hiljaisuuden vallitessa.

”Kun lähetystö saapui Rautatientorille johtaville portaille, joku alkoi laulaa Maamme-laulua, jolloin muut yhtyivät siihen ja paljastivat päänsä.” (Wikipedia)

Adressi kerättiin Suomessa yhdessätoista päivässä. Esimerkiksi Rovaniemeltä hiihdettiin 150 kilometriä Kittilään kovassa pakkasessa allekirjoitusten vuoksi. Adressin allekirjoittajia oli 522 931. Suomen väkimäärä oli 2,5 miljoonaa asukasta.

Suurta adressia säilytetään Kansallisarkistossa.

Tätiä kädestä kiinni

Palasin kotiin samalla hissillä, kuin toisen kerroksen pieni tyttö ja hänen äitinsä. Tervehdin heitä porraskäytävässä ja tyttö totesi, että hän haluaa tilata hissin. Tietenkin hän sai tilata hissin. Hän tarttui minua (liikuttavasti) kädestä ja lupasi, että hän painaa myös minun kerrokseni napin eikä vain heidän omaa kerrostaan. Kiitin häntä avusta.

Hän otti hississä kiinni huppuni nauhoista ja kysyi iloisena, onko minulla koira. Kerroin, että minulla on kaksi kissaa. Kysyin, onko heillä koira. Ei ole, hän kertoi, koska äiti on allerginen. Huomasin vasta siinä vaiheessa, että kopassa on vauva, joten totesin, että heillä on vauva! Niin on, hän totesi, mutta he olivat nähneet koiranpennun!! Äiti totesi, että he näkivät hyvin pienen koiranpennun.

Tapaaminen oli mielestäni herttainen. Olen tervehtinyt heitä muutaman kerran porraskäytävässä, mutta lapsi on niin luottavainen, että hän ottaa kädestä naapurin tätiä, tarraa hupun nauhoihin ja varmistaa Hyvin Tärkeän koiratilanteen.

Kyllä niitä nauratti (luulisin)

Musta kissani Hiili ilahdutti minua seuraavaksi kotona kiskomalla naulakosta ballerinani (4 kpl) ja kävelykenkäni (2 kpl). Nostin kengät takaisin naulakkoon.

Kumpaankin vesikuppiin oli upotettu kävelyni aikana valkoinen leluhiiri. Nostin hiiret, huuhtelin ne, puristin kuiviksi ja nostin ne astiakaappiin kuivumaan sille reunalle, johon en laita astioita. Jahtikissat löytävät hiiret, jos ne ovat näkyvillä. Vaihdoin vesikuppeihin veden.

Hirviöitä

Veikkauksen sivuilla on käsittämättömän hauska, suomalaisten kehittämä Hirviöt-peli, jota pelaan turhan usein ilmaisversiona. Ideana on posauttaa kadoksiin hirviöitä ja vapauttaa keijuja. Lopussa nauravat (Hahaa, hävisit?) hirviöt huvittavat minua.

Suosikkini eli toisen rivin terassipaksukaisten näköiset örkit raapivat itseään ja kolmannen rivin hirmuiset ”kuntosalihirviöt” paukuttavat nyrkeillään lattiaan. Pari kertaa olen päässyt ampumaan tykillä takarivin ”gorillahirviöitä”.  Hirviöt on hillittömän hauskaksi suunniteltu peli!

”Hirviöt-nettiarvan synnyttämiseen vaadittiin monen pienyrityksen saumatonta yhteistyötä. Peli ideoitiin ja konseptointiin Veikkauksella ja sen koodasi SC5. Animoinnista ja piirroksista vastasi Nasta Design -osuuskunta ja äänimaailmasta helsinkiläinen Humina.

Hirviöt-nettiarvan hahmot loi Nasta Designin graafikko ja kuvittaja Kiira Kalliomäki.

– Olin aikaisemmin tekemässä Veikkauksen suosituimman nettiarvan Nokkapokan söpöjä lintuhahmoja. Hurjien ja pelottavien Hirviöiden kohdalla olin selkeästi kauempana omalta mukavuusalueeltani. Tyyliini kuuluu vahvasti huumori, joten toin pelihahmoihin synkkien sävyjen lisäksi myös pilkettä, Kalliomäki kuvailee viimeisintä nettiarpaprojektiaan.” (Veikkaus)

…ja toisenlaisia keijuja

Banaanikärpäset eivät ole lainkaan niin ärsyttäviä kun kuvittelet niiden olevan pieniä keijuja. (Niksi-Pirkka)

Tapahtumia

Aleppon kirkonkellot klo 17

Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat eri puolilla Suomea ovat alkaneet soittaa kirkonkelloja Syyrian Aleppon pommitusten uhreille YK:n päivään 24.10. saakka. Kellojensoitto alkoi Kallion kirkosta ja kelloja soitetaan yhtä useammassa kirkossa Suomessa ja Euroopassa.

Pidän täysin käsittämättömänä sitä, että elämää tuhotaan Aleppossa ja lapsia kuolee sodan uhreina.

http://www.evl.fi/alepponkellot/

Espanjalaisen elokuvan viikko ma – ke 17. – 19.10.2016

http://www.stadissa.fi/tapahtumat/66460/espanjalaisen-elokuvan-viikko

Ikkunoita Tšekkiin ke 19.10.2016, Pasilan kirjasto

Käytännön matkavinkkejä antaa Iveta Podobinská ja luennolla näytettävät valokuvat on ottanut Mikael Anttila. Luento järjestetään Pasilan kirjaston auditoriossa, Kellosilta 9, kirjaston toisessa kerroksessa keskiviikkona 19.10. klo 18. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa! Vítejte!

Linnanmäellä Valokarnevaali 8. – 22.10.2016

http://www.linnanmaki.fi/valokarnevaali

La 22.10.2016 klo 21:50 on ilotulitus.

Tuoksutreffit la 22.10. klo 18–21, tapahtumaan on vain ennakkoilmoittautuminen. Deittisessio liittyy Helsingin kaupunginmuseossa 7.10.2016–15.1.2017 esillä olevaan Haju-aistikokemukseen.

http://www.sinkuille.fi/ilmoittaudu-mukaan-suomen-ensimmaisille-tuoksutreffeille/

Menisin ehdottomasti, jos olisin nuori, koska tuoksuilla ON merkitystä.

Saunapäivä Helsingissä ja lähiympäristössä la 29.10.2016

Yksityisistä saunoista tulee päiväksi yleisiä.

http://www.stadissa.fi/tapahtumat/63501/helsingin-saunapaiva-helsinki-sauna-day

Punk täyttää 40 vuotta

Sex Pistolsin Anarchy in the UK –kappaletta (1976) en sentään esittele, mutta luokkani punkkarit kuuntelivat Pelle Miljoonaa.

Olen työtön -kappale tuntuisi melko itseivalliselta vaihtoehdolta. Hehe!

Olkoon kuitenkin toista suuntaa edustava Moottoritie on kuuma.

https://www.youtube.com/watch?v=yJ9aUk4V9Xk

Minuuttivalssi & kumpp.

Sunnuntain iltakävelyllä kuvasin puolikuuta, jonka kamera muutti ovelasti täysikuuksi. Kamera havaitsi valon, jota minä en nähnyt tai muutti valon ns. tuplavaloksi? Mielenkiintoista. Tilanteeseen on varmasti jokin hyvä selitys.

Maanantai

Harmaata, vielä harmaampaa, edelleen pilvistä, mutta aurinko paistoi iltapäivällä hetken aikaa (ihan vahingossa?). Jesh!

Olin ihan poikki, mutta auringon pilkahdus ilahdutti, joten lähdin (pakottamalleni) iltakävelylle ja ihailin lenkilläni kaunista, syksyistä luontoa ja värikkäitä lehtiä.

Ostin kotimatkalla Reilun kaupan oksaneilikoita. Ostin viimeksi oransseja, mutta päädyin tällä kertaa valkoisiin. My mistake . Pidin huomattavasti enemmän syksyisen oransseista, koska valkoiset ovat jouluisen näköisiä. Ei tietenkään mitään vikaa joulussa! Oksaneilikat kestävät maljakossa parikin viikkoa.

Hunneille paketti

Siskonlapset täyttävät vuosia (14 ja 12 vuotta), joten täydensin kaupassa lahjaostoksiani karkeilla.

Kunnon täti kasvattaisi itse bataatteja JA lehtikaalia parvekkeella, kuivaisi siivuja ja lehtiä kuivurilla ja sisaren lapsoset saisivat nauttia terveellistä, kuitupitoista ja luonnonmukaista ruokaa. Luulen, että he eivät enää puhuisi minulle bataatti- ja lehtikaalipostituksen jälkeen.

Kävin heillä usein lasten ollessa pieniä ja valitsin lomani niin, että pystyin auttamaan sisartani etenkin vauvojen ollessa pieniä. Ongelmana oli ennen myeloomadiagnoosia, että sain aina jonkin tartunnan pöpömaailman vaihtuessa täältä heille.

Matka kestää monta tuntia, joten en ole aikoihin käynyt heillä kylässä. Onneksi voin jutella sisareni kanssa puhelimessa ja posti tai Matkahuolto vie perheen syntymäpäivä- ja joulupaketit perille.

Ärtyneet silmänympärykset

Palasin kävelyltä kotiin, pesin (tietenkin, aina) kädet ja huuhtelin vedellä silmänaluset. Vaikka yritän kuinka huolellisesti laittaa silmätippoja, niin aina onnistun valuttamaan tippoja myös silmien alle ärsyttämään ihoa. Silmänaluset ja poskipäät ärtyvät ja rohtuvat ihon kuivuessa. Protopicia jälleen silmänympäryksiin ja poskipäille.

Tiistaina Cameratan opiskelijamatinea klo 12 – 13:10

Menin Rautatientorilta tunnelin kautta Musiikkitalon puolelle ja nousin portaat. Olen edelleen iloinen siitä, että portaidennousu onnistuu! Jatkoin vaellusta, ohitin Keskustakirjaston työmaan ja menin Musiikkitalon alimpaan kerrokseen.

Istuin Cameratassa niin, että obligatoriset yskijät ovat kaukana minusta – onnistuin – ja kuuntelin Sibelius-Akatemian opiskelijoiden eteviä esityksiä (silmätippoja tiputtaen). Suuni kuivuu lääkkeiden vuoksi, joten villapaitani taskussa oli myös Red Fruit Salivin-imeskelytabletteja suuta kostuttamaan.

Roberto Gerhard (1896-1970): Fantasia (v. 1957)

(5,5 min)

Joaquin Rodrigo (1901-1999): Invocacion y Danza (v. 1961)

(9 min)

Santeri Rautiainen, kitara 1)

Taitavaa kitaransoittoa oli kiinnostavaa kuunnella.

S & h-kuuntelijana (lyhenne sanoista sika & hopealusikka) yllätyin siitä, että esiintyjän vasemman jalan alla oli tukiteline jalalle. Tunnustan täydellisen tietämättömyyteni kyseisistä tukitelineistä, joten sain selkeää valistusta. Kitarasivistyin. Tukitelinesivistyin?

Frédéric Chopin (1810-1849):

Masurkat op. 24 nro 4 (1833) ja op. 59 nro 2 (1845)

Valssit op. 34 nro 2 (1835-38) ja op. 64 nro 1 (1846-47)

Etydit op. 10 nro 3 ja nro 12 (1830-32)

(yht. 22 min)

Ayane Matsuura, piano 2)

Pianisti soitti kauniisti flyygeliä, pidin varsinkin masurkoista ja ehdottomasta suosikistani eli iloisesta Minuuttivalssista.

“Tuuraajana” Arthur Rubinstein op. 64 nro 1:

https://www.youtube.com/watch?v=OoX6ZTUd3Vo

Asiaton sivuhuomautus: pidin pianistin nätistä sinisestä mekosta, jossa oli punaisia palloja. Olikohan Marimekkoa?

Oskar Merikanto (1868-1924): Merellä

(5 min)

Leevi Madetoja (1887-1947): Serenadi

(3 min)

Ayako Higurashi, baritonitorvi 3)

Ayane Matsuura, piano

Suomalaissäveltäjien musiikkien esityksiä oli mukavaa kuunnella ja baritonitorvensoittaja soitti hyvin, samoin häntä säestävä pianisti.

Metallipuhallinsoittajalla oli mielestäni viehättävä Marimekon hame.

Ferdinand David (1810-1873): Pasuunakonsertto op. 4 (1837), osat

  1. Allegro maestoso
  2. Marcia funebre (Andante)

(13 min)

Lauri Kilpinen, pasuuna 4)

Ayane Matsuura, piano

Opettajat: 1) Ismo Eskelinen 2) Erik T. Tawaststjerna 3) Jukka Myllys 4) Teppo Alestalo

Ayane Matsuura esiintyi ja säesti kahta puhallinsoittajaa. Lauri Kilpisen onnistunut soitto päätti konsertin.

Olin hyvin tyytyväinen konserttikäyntiini, vaikka olin väsynyt.

Rakkauden sävel -elokuva

Säveltäjä Fredrik Chopinin (1810–1849) ja kirjailija George Sandin (Amantine-Lucile-Aurore Dupin, myöhemmin paronitar Dudevant, 1804–1876) romanssista on tehty mielestäni erittäin hauska ja hyvin viehättävä elokuva Impromptu (Rakkauden sävel). Katsominen kannattaa jo nuoren ja sievän Hugh Grantin vuoksi. Kylläpä hän oli nätti nuorena!

https://www.youtube.com/watch?v=K6upEXpPRKY

Musiikkitalossa kenraaliharjoitus klo 10 – 13

Musiikkitalolla on tapahtumakalenterin mukaan mahdollista käydä konserttien kenraaliharjoituksissa 4,5 eurolla. Kätevää etenkin meille, jotka mahdollisesti nukahdamme iltakonsertissa. Voisin kokeilla konserttia jonain päivänä ja mahdollisesti liueta paikalta, jos uuvun konsertin aikana.

”Helsingin kaupunginorkesteri toivottaa kuulijat tervetulleiksi Musiikkitalossa pidettäviin avoimiin kenraaliharjoituksiinsa. Harjoitukset alkavat klo 10.00 konserttisalissa. Yleisön käytössä ovat permantosektorit E-C-S-T-N. Liput Lippupalvelusta 3,00 € (palvelumaksu 1,50 €/lippu) sekä ennen harjoitusta Musiikkitalon lippumyymälästä. Koululais- ja opiskelijaryhmät maksutta, ennakkoilmoittautuminen viimeistään viikkoa ennen kenraaliharjoitusta.

Naulakkomaksu maksettu asiakkaan puolesta.” (Musiikkitalo)

Uutiset netistä tai sanomalehdestä

Meillä kotona iäkäs isäpuoli saneli aikoinaan tahdin eli automatkoilla kuunneltiin radiosta uutiset vähintään tunnin välein eli mm. säätiedotukset tulivat hyvin, HYVIN tutuiksi.

Merisää (melkein)

https://www.youtube.com/watch?v=GDktGuZzEMQ

Luen uutiset joko netistä tai sanomalehdistä, mutta en oikeastaan koskaan kuuntele radiota ja katson ani harvoin uutiset. Sain riittävän radioannoksen jo nuorena ja uutiset saa onneksi muualtakin kuin tuijottamalla tv:tä.

David Bowie

Olin yli 20-vuotias kuunnellessani (enemmän) muuta musiikkia, kuin klassista, vanhaa tanssimusiikkia (argghh!) tai oopperaa.

Työkaveri M J tutustutti minut mm. David Bowieen, jonka ääneen ihastuin. Myöhemmin huomasin Bowien ilahduttavan ulkonäön.

Hänen pukeutumismakunsa Starman-esityksessä ei niinkään vakuuta enkä ole ihan varma hänen laittamistaan tai hänelle laitetuista meikeistäkään.

Starman

https://www.youtube.com/watch?v=sI66hcu9fIs

Kiitos, M J, myöhemmin M K, kun valistit aikoinaan (mm. Bowie-) maailmaani!

Stockmann Hullut Päivät ke – su 12. – 16.10.2016

En tiedä, uskallanko mennä Hulluille Päiville etsimään syystakkia. Tungos on aina tautiriski enkä halua sairastua uudelleen flunssaan tms. Jos menen, niin suuntaan Stockalle jo seitsemältä aamulla.

Valokuvaaja Signe Branderille nimikkokatu?

VALOKUVAAJA Signe Brander (1869–1942) on saamassa oman nimikkokadun Helsingin Hakaniemenrantaan. Kaupungin nimistötoimikunta käsittelee asiaa kokouksessaan keskiviikkona, ja nimeämistä tullaan todennäköisesti esittämään kaavoittajalle. (HS 10.10.2016)

https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=Signe+Brander&type=AllFields&filter%5B%5D=~format%3A%220%2FImage%2F%22

Ilahduttavaa, jos Helsinkiä kuvannutta lahjakasta ja taitavaa valokuvaajaa muistetaan!

Japani-päivä, Annantalo su 30.10. klo 11–16

Annantalon Japani-päivä järjestetään 30. lokakuuta jo 15. kerran. Luvassa on tutustumista muun muassa budolajeihin, origameihin, teetaiteeseen, kalligrafiaan, kukkien asetteluun ja yukataan pukeutumiseen – sekä paljon muuta. Paikalla pelataan myös pelejä, piirrellään mangaa ja saadaan hemmottelua shiatsun ja reiki-hoitojen muodossa. Japaniin ja maan kulttuuriin liittyviä luentoja voi kuunnella pitkin päivää. Tapahtuma sopii koko perheelle ja on ilmainen.

Esitysten ja työpajojen lisäksi paikalla on myynnissä tietenkin japanilaisia herkkuja, joilla voi taltuttaa nälän päivän aikana tai ilahduttaa tuttavia viemällä niitä kotiin. Kauppakujalla voi ostaa paljon muutakin – niin teemaan sopivaa kirpputoritavaraa kuin uusiakin tuotteita.

Japani-päivä Annantalolla 30.10. klo 11-16. Vapaa pääsy. (City)

Töppöjalkojen lenkkarit

Ostin uudet lenkkarit, kun jalkani olivat todella turvonneet suuren kortisonimäärän vuoksi. Kengänkokoni on 37,5. mutta ostin numeron 40 lenkkitossut, ulkoilukengät tai mitkä lie. Oikeasti laivamaisen suuret, netin mukaan amerikkalaiset Merrell-kengät, koska kaikissa aasialaismerkeissä näin ei todellakaan ole eli sama koko voi olla yllättävän pieni.

Tällä hetkellä tilanne on koominen, koska edes kaksista pohjallisista ei ole apua. Jalkojeni takana on vähintään puolentoista sentin tyhjä tila. Olen parina iltana miettinyt, että laitan kantapäitteni taakse sideharsorullat pienentämään kenkiä. Luulen, että ideani on huono. ”Laita ulos lähtiessäsi puhtaat alusvaatteet ja siistit sideharsorullat lenkkareittesi kantapäähän, jos jäät auton alle.” Ehkä rutattu sanomalehti on parempi vaihtoehto kengissä muutenkin kuin kolaritilanteissa…

Kävin sovittamassa lenkkareita Intersportissa, mutta en löytänyt sopivia. Ainoa hyvä malli oli Brooksin ja kokoa 38. Haluan enemmän tilaa varpailleni. Jahti jatkunee. Toisaalta harmittaa, koska nykyiset lenkkarini ovat hyvän malliset ja melko uudet. Ehkä käytän jatkossa jättilenkkareitani kanootteina, jos löydän jalkoihini sopivamman mallin.

Allogeenisen siirron jälkeen jalkani turposivat niin pahasti, että pystyin käyttämään vain ja ainoastaan todella suuria lenkkareita. En erityisemmin arvostanut tilannetta ja mainitsin aiheesta tiukkailmeiselle vanhemmalle naislääkärille. Hän totesi minulle, että ”hienommatkin rouvat kuin sinä ovat käyttäneet lenkkareita!” (Kirjoitin kyseisen tekstin muistiin sanasta sanaan, koska minua huvitti hänen kommenttinsa.) No, pakkohan niitä oli mitä ilmeisimmin vähemmän hienon (neidin) käyttää, kun kerran hienommatkin rouvat. Hehe!

Kävin toukokuussa 2013 syntymäpäivänäni oopperassa ystäväni kanssa mustat feikki-Crocksit jalassa, koska mitkään muut kengät eivät mahtuneet jalkaan. Äärettömän tyylikästä. Äärettömän!

Olenko koskaan maininnut vähemmän suopeaa mielipidettäni kortisonista?

Tietoa myelooma-syövästä

Kiitos hyvästä linkistä, myeloomapalstan M!

http://www.myelomacrowd.org/video-what-is-multiple-myeloma/

Mielestäni opastus oli hyvin tehty ja piirrokset havainnollistivat syövän oireita ja hoitoa. Kuvissa väijyivät mm. flunssa ja keuhkokuume. Olen tyytyväinen siitä, että olen välttynyt keuhkokuumeelta.