Pulleampi kuu
Aiemmassa tekstissä ihmettelin, miksi puolikuu näytti kuvassa kokonaiselta kuulta. En vieläkään tiedä syytä mielenkiintoiseen muutokseen.
Kuten kaikki kunnon ihmiset muistavat (minä lunttasin), niin kuun nähdessä pitää kuvitella sirpin vasemmalle puolelle viiva. Siitä muodostuu kirjain eli P = pullistuu tai K = kutistuu.
Näin pullistuvan puoliskon eli täysikuuta odotellessa.
Viisi askelta onnellisempaan työelämään
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/viisi-askelta-onnellisempaan-tyoelamaan/6AMdE7Ay
Psykologian tohtori Emma Seppälä, Stanfordin yliopisto
- Hengitä
- Ole armollinen itsellesi
- Tee vähemmän
- Tee jotain ihan muuta
- Elä hetkessä (eli se perinteinen Carpe Diem)
Keskiviikkona verikokeessa
Kävin perjantain verikokeessa jo keskiviikkona (ainakin Kolmiosairaalan verikokeissa voi käydä +-3 päivää), mutta mukava hoitaja ei saanut otettua näytettä. Hän yritti pari kertaa, ensin oikeasta ja seuraavaksi vasemmasta kädestä. Hän tökkäsi jälkimmäisellä kerralla vasemman käden kyynärtaipeen arpikudokseen. En sanonut mitään, mutta auts… Hän näki naamastani, että minua sattuu.
Hän lähti etsimään parempaa neulaa (avoneulaa), mutta palasikin toisen laboratoriohoitajan kanssa, joka sai otettua käsivarrestani näytteen.
Tuttua, joten en saanut traumaa. Pienet verisuoneni ovat hätää kärsimässä usein toistuvien piikitysten vuoksi.
Torstaina
Minun piti mennä mm. Musiikkitalon Organoon, mutta olin niin väsynyt, että pysyin kotona. Rikoin päätöstäni, jonka mukaan minun pitää liikkua tietty matka joka päivä vuoden aikana. Harmitti, mutta kävelin seuraavana päivänä pidemmän lenkin.
Perjantaina reumatologi
Juttelin ensin Kolmiosairaalassa miespuolisen reumatologin kanssa. Hän luki tietojani ja kuunteli mitä kerroin samaan aikaan. Kätevää yhdistelyä.
Hän oli aiemmin keskustellut tautisuudestani toisen reumatologin kanssa, joten odottelin vastaanoton alkamista vartin käytävässä ja mietin, olenko kuitenkin väärässä paikassa. En onneksi ollut.
Riisuin tutkimuksessa muut vaatteet, paitsi alusvaatteet ja t-paidan ja hän tutki, miten niveleni liikkuivat ja miten pystyin kumartumaan. Sain pukea.
Seuraavaksi naislääkäri liittyi seuraan ja riisuin uudelleen, kuten aiemmin (tuskin riisumisreumakoe?) ja lääkäri ultrasi vasemman käteni ja jalkateräni.
Minulla ei ole reumaa – ainakaan vielä, rankasta perimästä huolimatta. Loistava uutinen!
Kortisoni kipeytti ja teki raihnaiseksi, mutta reumalta vältyin ainakin toistaiseksi. Kipeytyvän vasemman käden syynä on hyvin todennäköisesti katkennut olkapäälihas. Reumatologin mukaan suuret kortisonimäärät ovat haurastuttaneet lihasta, jonka vuoksi se meni poikki.
Miespuolinen lääkäri arveli, että olen satuttanut jossain vaiheessa oikean ranteen, koska käteni ei nouse kunnolla pystyyn. Fysioterapeutti arveli aiemmin syyksi surkeaa lihaskuntoa. Hyväksyn suopeasti kummankin selityksen. Toisaalta mietin, miksi oikean käden ranne olisi heikompi kuin vasemman käden, jossa käden nostaminen onnistuu?
Lahjoituksena ultrauslaitteita reumapolille, kiitos
Ultra vetelee viimeisiään, joten mahdolliset huomaavaiset miljoonatienaajat tai -perijät: Kolmiosairaalan reumapuoli tarvitsisi ultrauslaitteen potilaita varten joka huoneeseen. Aiempi määräraha päätyi jonkin toisen osaston vielä kiireellisempään hankintaan.
HAMin näyttely
Jatkoin tutkimusten jälkeen bussilla HAMiin, jossa kävin katsomassa japanilaisen nykytaiteilijan Yayoi Kusaman (1929) takaumanäyttelyn In Infinity. Odotin näkeväni hyvin värikkään näyttelyn, mutta esillä oli runsaasti mm. tauluja ja erilaisia veistoksia. Kirkkaanvihreitä housuja esittänyt taulu, jossa oli koristeena mm. ympyrämakaroneja (ei pastaa, vaan ehdottomasti lapsuuden makaroneja) ja jotain muuta pastaa.
Taiteilija kärsii paniikkikohtauksista ja hallusinaatioista ja on asunut psykiatrisessa hoitolassa Japanissa 1970-luvulta.
Pidin aiemmin näkemistäni Espan puiston puista, jotka oli reunustettu punaisella, valkopilkkuisella iloisella kankaalla.
Vauvapariskunnan kanssa kurkkasin peileillä reunustettuun penishuoneeseen, mutta minuutti huoneessa ei tuntunut erityisen tarpeelliselta, joten jatkoin matkaa. Penikset olivat muuttuneet sitten viime näkemän.
Kävin alatasanteen ilmaisgalleriassa liimaamassa valkoiseen huoneeseen vihreän pienen pisteen. Vapaaehtoinen totesi minulle, että saan pienen pisteen, koska suuria pisteitä kysytään niin paljon. Minäkin olisin halunnut suuren pisteen… Luulen, että sain trauman.
Narkissos-puutarha, Kampin metroasema
Kampin metroasemalla näkee HSL:n lipun hinnalla Talvipuutarhassa esillä olleen Narkissos-puutarhan uudistetun version.
In Infinity -näyttely ja Narkissos päättyvät su 22.1.2017.
Nokkikset ja pitkät nokkikset
Pistäydyin vielä Stockalla ja palasin kotiin. Väsytti, mutta raahasin lyhyiden nokkaunien (hätkähdin hereille: VOI EI, OLEN MYÖHÄSTYNYT SAIRAALASTA!) jälkeen siskonlapsien paketin lähikauppaan postitettavaksi Matkahuollon kautta.
Minun piti vielä käydä asioilla, mutta en jaksanut. Menin takaisin nukkumaan ja heräsin puoli kymmeneltä pilkkomaan kissoille possunsydäntä.
Viikonloppu
Hoidin lauantaina liudan kotitöitä ja kävin kävelyllä. Väsytti.
Sunnuntaina heräsin klo 11:18, kun Hiili kiljui. Ymmärrettävää kiljuntaa, kun ruokakuppi oli tyhjä. Täytin kupin.
Suuntasin myöhemmin minua lähinnä olevaan kauniiseen ja aurinkoiseen (lupasivat harmaata, mutta aurinko paistoi!) ”puistoon” eli viehättävälle Malmin hautausmaalle.
Etsin Helsingin Sanomissa mainittua Åbergin hautausmaata pohjoispuolelta, mutta en löytänyt. Tutkin myöhemmin kotona, että korttelit 101–104 ovat yksityisellä puolella, mutta Malmin seurakunta huolehtii haudoista. Menen seuraavaksi katsomaan kyseisiä kortteleita.
Kävelin pitkin hautausmaata ja ihailin korkeita lehtipuita, oranssilehtisiä pensaita ja kahlasin (salaa) tiellä olevissa lehdissä ja myöhemmin männynneulasissa.
Ihmettelin nuorempana, miksi hautausmaille mennään autolla, mutta raatokunnossa ymmärsin paremmin. Monet vanhukset käyvät menehtyneiden puolisojensa haudoilla.
Ihailin vesitynnyreissä olevia lautapaloja, joihin oli kirjoitettu teksti oravan pelastuslautta. Hyvä, että uteliaiden oravien hengenpelastus on huomioitu.
En ole julkkisbongari, joten en etsi julkkisten hautoja. Ajatuskin tuntuisi ikävältä. Huomasin eräässä hautakivessä saman etu- ja sukunimen, kuin ala-asteen ihastuksellani Petrillä ja kauhistuin. Hauta oli kuitenkin vuotta meitä nuoremman henkilön. Surullinen ajatus, että useampi luokkatoveri on jo menehtynyt. Osa heistä kuoli nuorena. Olen saanut tautisuudestani huolimatta elää melko vanhaksi
Eugen Schauman
Kävin katsomassa Eugen Schaumanin aiempaa hautaa. Hänen hautansa on siirretty Porvooseen. Mielestäni hän oli sankari, joka oli pelastamassa Suomea Bobrikovin aiheuttamalta ahdingolta.
Sukulaismies oli mukana 500 miehen lähetystössä, joka yritti toimittaa Helmikuun manifestia vastustavan Suuren adressin keisarille Pietarissa. Keisari ei ottanut heitä vastaan, mutta ei ollut heille vihainen. Lähetystöä odotti palatessa Helsingin rautatieasemalla tuhansiin nouseva väkijoukko hiljaisuuden vallitessa.
”Kun lähetystö saapui Rautatientorille johtaville portaille, joku alkoi laulaa Maamme-laulua, jolloin muut yhtyivät siihen ja paljastivat päänsä.” (Wikipedia)
Adressi kerättiin Suomessa yhdessätoista päivässä. Esimerkiksi Rovaniemeltä hiihdettiin 150 kilometriä Kittilään kovassa pakkasessa allekirjoitusten vuoksi. Adressin allekirjoittajia oli 522 931. Suomen väkimäärä oli 2,5 miljoonaa asukasta.
Suurta adressia säilytetään Kansallisarkistossa.
Tätiä kädestä kiinni
Palasin kotiin samalla hissillä, kuin toisen kerroksen pieni tyttö ja hänen äitinsä. Tervehdin heitä porraskäytävässä ja tyttö totesi, että hän haluaa tilata hissin. Tietenkin hän sai tilata hissin. Hän tarttui minua (liikuttavasti) kädestä ja lupasi, että hän painaa myös minun kerrokseni napin eikä vain heidän omaa kerrostaan. Kiitin häntä avusta.
Hän otti hississä kiinni huppuni nauhoista ja kysyi iloisena, onko minulla koira. Kerroin, että minulla on kaksi kissaa. Kysyin, onko heillä koira. Ei ole, hän kertoi, koska äiti on allerginen. Huomasin vasta siinä vaiheessa, että kopassa on vauva, joten totesin, että heillä on vauva! Niin on, hän totesi, mutta he olivat nähneet koiranpennun!! Äiti totesi, että he näkivät hyvin pienen koiranpennun.
Tapaaminen oli mielestäni herttainen. Olen tervehtinyt heitä muutaman kerran porraskäytävässä, mutta lapsi on niin luottavainen, että hän ottaa kädestä naapurin tätiä, tarraa hupun nauhoihin ja varmistaa Hyvin Tärkeän koiratilanteen.
Kyllä niitä nauratti (luulisin)
Musta kissani Hiili ilahdutti minua seuraavaksi kotona kiskomalla naulakosta ballerinani (4 kpl) ja kävelykenkäni (2 kpl). Nostin kengät takaisin naulakkoon.
Kumpaankin vesikuppiin oli upotettu kävelyni aikana valkoinen leluhiiri. Nostin hiiret, huuhtelin ne, puristin kuiviksi ja nostin ne astiakaappiin kuivumaan sille reunalle, johon en laita astioita. Jahtikissat löytävät hiiret, jos ne ovat näkyvillä. Vaihdoin vesikuppeihin veden.
Hirviöitä
Veikkauksen sivuilla on käsittämättömän hauska, suomalaisten kehittämä Hirviöt-peli, jota pelaan turhan usein ilmaisversiona. Ideana on posauttaa kadoksiin hirviöitä ja vapauttaa keijuja. Lopussa nauravat (Hahaa, hävisit?) hirviöt huvittavat minua.
Suosikkini eli toisen rivin terassipaksukaisten näköiset örkit raapivat itseään ja kolmannen rivin hirmuiset ”kuntosalihirviöt” paukuttavat nyrkeillään lattiaan. Pari kertaa olen päässyt ampumaan tykillä takarivin ”gorillahirviöitä”. Hirviöt on hillittömän hauskaksi suunniteltu peli!
”Hirviöt-nettiarvan synnyttämiseen vaadittiin monen pienyrityksen saumatonta yhteistyötä. Peli ideoitiin ja konseptointiin Veikkauksella ja sen koodasi SC5. Animoinnista ja piirroksista vastasi Nasta Design -osuuskunta ja äänimaailmasta helsinkiläinen Humina.
Hirviöt-nettiarvan hahmot loi Nasta Designin graafikko ja kuvittaja Kiira Kalliomäki.
– Olin aikaisemmin tekemässä Veikkauksen suosituimman nettiarvan Nokkapokan söpöjä lintuhahmoja. Hurjien ja pelottavien Hirviöiden kohdalla olin selkeästi kauempana omalta mukavuusalueeltani. Tyyliini kuuluu vahvasti huumori, joten toin pelihahmoihin synkkien sävyjen lisäksi myös pilkettä, Kalliomäki kuvailee viimeisintä nettiarpaprojektiaan.” (Veikkaus)
…ja toisenlaisia keijuja
Banaanikärpäset eivät ole lainkaan niin ärsyttäviä kun kuvittelet niiden olevan pieniä keijuja. (Niksi-Pirkka)
Tapahtumia
Aleppon kirkonkellot klo 17
Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat eri puolilla Suomea ovat alkaneet soittaa kirkonkelloja Syyrian Aleppon pommitusten uhreille YK:n päivään 24.10. saakka. Kellojensoitto alkoi Kallion kirkosta ja kelloja soitetaan yhtä useammassa kirkossa Suomessa ja Euroopassa.
Pidän täysin käsittämättömänä sitä, että elämää tuhotaan Aleppossa ja lapsia kuolee sodan uhreina.
http://www.evl.fi/alepponkellot/
Espanjalaisen elokuvan viikko ma – ke 17. – 19.10.2016
http://www.stadissa.fi/tapahtumat/66460/espanjalaisen-elokuvan-viikko
Ikkunoita Tšekkiin ke 19.10.2016, Pasilan kirjasto
Käytännön matkavinkkejä antaa Iveta Podobinská ja luennolla näytettävät valokuvat on ottanut Mikael Anttila. Luento järjestetään Pasilan kirjaston auditoriossa, Kellosilta 9, kirjaston toisessa kerroksessa keskiviikkona 19.10. klo 18. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa! Vítejte!
Linnanmäellä Valokarnevaali 8. – 22.10.2016
http://www.linnanmaki.fi/valokarnevaali
La 22.10.2016 klo 21:50 on ilotulitus.
Tuoksutreffit la 22.10. klo 18–21, tapahtumaan on vain ennakkoilmoittautuminen. Deittisessio liittyy Helsingin kaupunginmuseossa 7.10.2016–15.1.2017 esillä olevaan Haju-aistikokemukseen.
http://www.sinkuille.fi/ilmoittaudu-mukaan-suomen-ensimmaisille-tuoksutreffeille/
Menisin ehdottomasti, jos olisin nuori, koska tuoksuilla ON merkitystä.
Saunapäivä Helsingissä ja lähiympäristössä la 29.10.2016
Yksityisistä saunoista tulee päiväksi yleisiä.
http://www.stadissa.fi/tapahtumat/63501/helsingin-saunapaiva-helsinki-sauna-day
Punk täyttää 40 vuotta
Sex Pistolsin Anarchy in the UK –kappaletta (1976) en sentään esittele, mutta luokkani punkkarit kuuntelivat Pelle Miljoonaa.
Olen työtön -kappale tuntuisi melko itseivalliselta vaihtoehdolta. Hehe!
Olkoon kuitenkin toista suuntaa edustava Moottoritie on kuuma.
banaaninkuorella 