Kiitos. Mukava kuulla. Olen edelleen sairauslomalla.
Plasmasolusyöpää ei oikein tunnista päällepäin, paitsi ehkä selkäongelmista ja erilaisista infektioista tai munuaisongelmista, mutta allogeeninen kantasolusiirtokaan ei näy minusta. Anemia näkyi, samoin kaljuus, kortisonipossuus ja niskakyttyrä, mutta siirtotietoa ei tatuoida (onneksi) otsaan.
Infektioriski on edelleen korkea, silmäni ovat kyynelnesteettömät ja tämä juominen on toisinaan rasittavaa. Vettä juon mielelläni, mutta herääminen öisin ei erityisemmin innosta. Vaihtoehto olisi tietenkin vielä huonompi.
Peruukkinne on konepellillä
Kaikkein koomisin peruukinputoamishetki oli talvella 2012, kun menin taksilla Meilahteen. Olin usein pelännyt noloa tilannetta, kun tuuli tempaa peruukin päästäni.
Maksoin taksimatkan ja hitauteni vuoksi nousin autosta kuljettajan kirjoittaessa vielä kuittia. Kova tuuli tempaisi peruukin päästäni. Katsoin ympärilleni eli lähinnä maahan, mutta en nähnyt peruukkia.
Kuljettaja sanoi ystävällisesti ja kohteliaasti – vakuutan, ettei häntä naurattanut tilanne yhtään, että peruukkini on auton konepellillä.
Siellähän se kökötti, tuulilasin edessä.
Kiitin, sain häneltä kuitin, otin peruukkini ja meni sairaalan aulaan, jossa laitoin peruukin päähäni. Varmistin myöhemmin säilytyslokerikkojen luona olevasta peilistä, että peruukki oli asianmukaisesti päässä eli otsahiukset edessä jne.
Minua ei nolottanut tilanne yhtään. Nauroin jo siinä vaiheessa, kun huomasin olevani kaljupäisenä sairaalan edessä. Ainakin paikka oli sopiva.
Myeloomani toistaiseksi parantanut allogeeninen kantasolusiirto tehtiin Meilahden Kolmiosairaalassa ja hematologinen poliklinikka on samassa sairaalassa. Lähellä olevan Syöpäsairaalan puolella olen käynyt vain säteilyttämis- (ja yökkäämis-) keikoilla, jolloin sänkyäni kuljetettiin sairaalan kellaritunnelin kautta ja myöhemmin osteoporoosimittauksissa.
Kummankin sairaalan edessä on aina useampi potilas tupakoimassa, sateista tai pakkasista huolimatta. Osalla on mukanaan tippateline ja jotkut istuvat pyörätuoleissa.
Käydessäni reumatutkimuksissa reumatologi totesi minulle, että todennäköisyys reuman puhkeamiseen on 10 – 15 kertaa suurempi niillä, jotka tupakoivat eli jo siinä on erittäin hyvä syy suositella tupakoimattomuutta myös nuorille. Etenkin heille, joilla on sukurasite.
Ei kukaan usko itse sairastuvansa, mutta perimälleen ei kukaan voi mitään. Elintavoilleen voi eli kannattaa unohtaa myös ryyppääminen ja läskiintyminen, nukkua hyvin ja liikkua riittävästi.
Suorat hiukset
Hiukseni ovat lähes suoristuneet eli mm. viime vuoden villakoiramalli (terveisiä nätille Karma-koiralle, H-M) on kadonnut ja minulla on taas omat hiukset. Mielestäni hiukseni ovat aiempaa tummemmat, mutta ne ovat suorat ja ikiomat. Kyllä elämä hymyilee!
Sisä-Hattu
Tiistaina suuntasin bussilla, metrolla ja 21V-bussilla Lauttasaareen Nahkahousuntien pysäkille, josta kävelin puistoon. Takanani käveli kännykkäpuhuja, joten kävelin nopeammin (onnistui!) ja pääsin käymään yksin ja kännykkäkälinöittä kallioisella Sisä-Hatun saarella. Det är InreHatten ruotsiksi. Sankarillisesti en kirjoittanut ruåtsiksi.
Saarelle meni leveä kävelytie, jolla oli jonkin verran levää siellä täällä eli uskottava se on: merivesi on välillä korkeammalla.
Katselin pilvisenä ja harmaana (en vastustanut, koska paikka oli kaunis) päivänä merta, lähellä uivia joutsenia ja sorsia, Ruoholahden rantaa ja Ulko-Hatun (YttreHatten) saarta, jonne pääsee vain veneellä. Lauttasaaren ranta keltaisine kaisloineen näytti erittäin hyvältä eli mitä ilahduttavin ulkoilualue.
Sisä-Hatun kallioon oli hakattu runoja på svenska. Oletan, että jollain on runosuoni pulpunnut ja kivikirves pysynyt jossain vaiheessa kädessä – tai millä kiveen nyt nakutetaankaan. Terävällä päällä? Hehe.
Haaveena hyvä kuva -blogissa on upeita kuvia Sisä-Hatun saaresta ja runoista.
http://haaveenahyvakuva.blogspot.fi/2014/10/sisa-hattu.html
Varasin kirjastosta Jarmo Niemisen kirjoittaman Aarresaaret-kirjan, jossa mainitaan mm. Sisä-Hatun saari.
Palasin rannalle ja kuljin rantapolkua pitkin uimarannalle, josta nousin pienten, uskoakseni Särkiniemen mökkien luo ja etsin lähimmän bussipysäkin, josta tulin Kamppiin 21BX-bussilla.
Olen vuosia sitten käynyt Lauttasaaren toisella reunalla tutustumassa poliisien mökkeihin ja suosittelen myös kyseistä aluetta.
Kävellessäni Lauttasaaressa tunsin itseni terveeksi. Jaksoin kävellä – ja jopa kiirehtiä – puistossa, mennä kiertämään saaren ja palata rannalle, kulkea rantapolkua pitkin ja kävellä bussipysäkille eikä minua väsyttänyt yhtään. Tunne oli huikea useiden raatovuosien jälkeen.
Kansallisteatteri 2017 -näyttely Kampin aulassa
Osallistuin Kansallisteatterin kilpailuun Kampin ostoskeskuksen aulassa, joka oli koristettu naisten mustilla iltapuvuilla. Minä ajattelin Halloween-henkeä, mutta ehkä puvut kuvastivat teatterin historiaa? Ensimmäinen suomenkielinen ammattiteatteri on perustettu vuonna 1872.
Voittoina oli avec-kausikortti Kansallisteatteriin ja Kulttuurisatanen eli kannattaa osallistua.
Vähän lunta tulvillaan on melko raikas kohta-talvisää
Torstaina päätin lähteä käymään Keravalla, jossa aloitettiin Petterin talon purkaminen kävelykadulla. Graffititaiteilijat ovat tehneet taidettaan sekä Petterin talon, Kahverin että Aleksintorin seiniin. Taitavia töitä, mutta suosin klassisempaa taidetta. Yksisarvisesta riikinkukosta pidin, samoin lähijunaa esittävästä työstä.
Taivaalta satoi harvakseen keveitä lumihiutaleita niin Helsingissä kuin Keravallakin.
Purkaminen – tai niin oletin – alkoi klo 14. Oletin, että paikalle jyrää valtava kauhakuormaaja, joka ROUSKAISEE katosta palasen ja pilkkoo melko nopeasti koko rakennuksen. Olin väärässä.
Juontaja puhui, toinen mies puhui, kolmas mies puhui, kaupunginjohtaja (nainen) puhui ja neljäs mies puhui. Pahkasiassa oli joskus sarjakuva, jossa dementoituneella mummolla kävi vieraita ja hän mietti jälkikäteen ”Hölp, pölp. Kävikös täällä joku?”. Minulla oli täsmälleen samanlainen tunne puheita kuunnellessa.
Puhujat saivat huomioliivit ylleen ja kypärät päähänsä ja he iskivät vuorotellen talon oviaukon vieressä olevaa seinää. Kansa katsoi, ts. me katsoimme. Huomasin, että äidin sisar oli parin metrin päässä, joten menin tervehtimään häntä. Seuraava mies piti puheen, joten karkasin Suomalaiseen kirjakauppaan, joka toimii vielä Aleksintorilla. Palasin ruuhkan kadottua Petterin eteen ja lähdimme tädin kanssa kahville. Aukiolla pyöri pieniä lapsia varten laitettu karuselli.
Purettujen rakennusten tilalle tulee Karuselli-niminen liiketila, jonka yläpuolelle tulee 140 asuntoa. Aleksintorin ja Petterin välinen Nikkarinkujan pätkä katoaa kokonaan.Kujalla on suuri vaahtera ja pari muuta puuta, joten päätin kahlita itseni ennen kaatohetkeä vaahteraan ja täti lupautui alustavasti istumaan toisessa puussa eli kolmas puu on vielä jäljellä, joten otan vastaan muita puidenhalaajia osallistumaan tapahtumaan.Toivottavasti tulee lauha päivä. Kannatan räytyneiden rakennusten hävittämistä, mutta pidän SUURENA vääryytenä kauniiden puiden kaatamista.
Karuselliin tulee mm. K-supermarket, Lindex, Instrumentarium ja jokin toinen optikkoliike (seniili ei muista), kampaamo ja 5-6 kahvilaa tai ravintolaa eli seuraaja legendaariselle Tinatuopille, oletan. Rakennus valmistuu loppuvuonna 2018 SRV:n rakentamana.
http://www.hs.fi/kaupunki/a1443587880626
Vanha kaupungintalo, jossa mm. Posti toimi aikaisemmin – toimipaikka nykyisin Citymarketissa – on myyty ja puretaan myöhemmin. Tilalle tulee kerrostaloja. Fiksu ratkaisu, koska Keravalta pääsee huomattavasti nopeammin keskustaan kuin monesta Helsingin lähiöstä. t. Kaukaisesta, mutta kauniista Helsingin pöpeliköstä.
Galleria Alli, Paasikivenkatu 9
Ehdotin, että menemme kahville. Pistäydyimme matkalla Galleria Allissa kuvittaja Katja Saarion näyttelyssä, jossa esillä oli korttioriginaaleja, Haltiatar Hajamieli -kirjan kuvitusoriginaaleja ja paljon kortteja.
Näyttely on Allissa sunnuntaihin 6.11.2016 saakka, avoinna ti – pe 12 – 18, la – su 12 – 16.
Ihastuin piirrokseen, jossa kettu kylpee kuparista tehdyssä ammeessa, mutta rahoitusvarallisista syistä vuosien sairausloman jälkeen päädyin euron postikorttiin ja säästin (tahtomattani) 649 euroa. Sain taiteilijalta luvan taulun kuvaamiseen.
Ihannemaailmassa ilahduttava kuva olisi jatkossa seinälläni.
Uudenmaan Herkku ja salmiakkiset Halloween-munkit
Kävelimme Uudenmaan Herkkuun Kytömaantie 4 -osoitteeseen ja valitsimme salmiakkilakritsipintaiset, hillotäytteiset ja salmiakkikorvaiset (!) Halloween-munkit, jotka olivat todella hyviä. Suosittelen Halloween-kekkereihin!
Uskoisin, että munkkeja myydään myös Keravan Citymarketissa, Nikonkatu 1 -osoitteessa.
Kylässä
Soitin isälle ja kysyin, voimmeko tulla kylään. Hänelle sopi, joten ostimme heille salmiakkimunkkeja tuliaisiksi ja kävelimme kylään. Isä oli pihalla korjaamassa autoa, joten tervehdimme häntä ja menimme sisään. Nuorin sisarpuoleni oli käymässä kotona, mutta lähtemässä mustan labbiksensa kanssa, joten meitä tervehdittiin innokkaasti koiran toimesta ja toki sisarpuolenkin.
Juttelimme keittiössä isän ja hänen vaimonsa kanssa ja ihailimme kaunista omenapuuta, ja punatulkkuja, joita en ole vuosiin nähnyt. Lintuparvi oli ilahduttavan jouluinen näky.
Siilin näin useampi vuosi sitten mummin pihalla. Jostain hämmästyttävästä syystä ne eivät kiipeä neljännen kerroksen parvekkeelle minua tervehtimään.
Täti saattoi minut asemalle ja palasin junalla ja parilla bussilla kotiin.
Kirjeiden kirjoittaminen
Kirjoitin joskus hamassa nuoruudessani pitkiä kirjeitä (sanoja, ihan paperille), mutta vastaukset olivat yleensä seuraavia: ”Hei Marja Kiva, kun kirjoitit. – piirretty hymynaama – Kirjoita pian uudelleen! t. Kaveri/kirjekaveri/ystävä”.
Tuota – en kirjoittanut.
Ilahduin, kun kuulin, että E kirjoitti nuoresta lähtien kirjeenvaihtokaverilleen ja he ovat tavanneet myöhemmin toisensa. Mukavaa löytää seuraa kirjoittamalla.
Aika ennen deittipalstoja ja Tinderiä, joista tosin etsitään hyvin erilaista seuraa.
Deittipalsta! Lupasin kertoa deittipalstasta!
Minuun iski Nyt mä kualen -paniikki saatuani diagnoosit sekä aivoaneurysmasta että myeloomasta ja päätin, että haluan löytää seurustelukumppanin. Kieltämättä epäreilu ratkaisu siinä vaiheessa, kun päivien lukumäärästä ei ole tietoa. Toisaalta tietenkin paras mahdollinen aika, jos suhde ei suju. Hehee!
Absolutistina en yleensä käy juottoloissa tai soittoruokaloissa (hupaisa sana), joten laitoin valokuvallisen ilmoituksen, jossa kerroin olevani kiinnostunut kirjallisuudesta, kirjoittamisesta, taiteesta, museoista, konserteista, kasvitieteellisistä puutarhoista ja matkustamisesta. Kerroin, että etsin ikäistäni (olin 46-vuotias) tai minua nuorempaa miestä, joka kirjoittaa mielellään.
Sain vastauksia eläkeikäisiltä miehiltä, jotka ilahtuivat siitä, että olen lyhyt (162 cm) ja he kertoivat minulle – autoistaan.
Sain vastauksen 60+++++-vuotiaalta mieheltä, jolle erehdyin vastaamaan. Kerroin, että etsin ikäistäni tai minua nuorempaa miestä. En oikeasti tiennyt, ettei viestien lähettäjille saa vastata. Sain tiedon tutulta, joka harrasti ainakin silloin nettideittailua. Sain vastauksen, jossa mies kertoi harrastavansa ns. kukkia ja sidontaa (tosin ei kukkia) ja etsi itselleen kohdetta. En tietenkään enää vastannut hänelle, koska hän ei ymmärtänyt, mitä olin etsimässä eikä minua kiinnostanut, mitä hän oli etsimässä.
Seuraava vastaaja oli hieman yli 30-vuotias mies, joka lähetti minulle paidattoman kuvan itsestään ja hyvin lyhyen, mutta asiallisen tekstin, jossa oli (minua piinaava) yhdys sana virhe. En oikeasti ymmärtänyt, miksi ilmoitukseni sai hänet lähettämään paidattoman kuvan.
Vastauksia oli useita muitakin, mutta niissä oli vain kuva ja lause ”Vaikutat mielenkiintoiselta” tms.
Etsin kirjoittajaa, joten en oikein vakuuttunut vastauksista. En käynyt pariin viikkoon lukemassa vastauksia, koska olin häkeltynyt melkein isän ikäisen miehen viestistä, jonka hän laittoi ilmoitukseeni. Ihmettelin myös eläkkeellä olevien viestejä. Päätin poistaa ilmoitukseni kokonaan, vaikka olin maksanut pidemmästä ajasta.
Kurkkasin vielä viestejä ja sain kiinnostavan tekstin kirjoittavalta mieheltä, mutta hän tuomitsi henkilöautoilla liikkumisen kokonaan, joten tautisena ja tulevana taksimatkustajana en vastannut hänelle. Olisi pitänyt vastata, koska hän vaikutti mukavalta eli olin epäkohtelias. Poistin ilmoitukseni.
Minulle ei aiemmin tullut hyvin monien naisten Pakko etsiä mies ja saada lapsia -paniikkia, joten en päätynyt hyvään parisuhteeseen – tai toisaalta todella huonoon eli ihmettelemään miehen huutoa, keljuilua, saitailua, astioiden seinään heittämistä, pettämistä tai pahoinpitelyä.
Olen kuullut, että on ihan oikeasti onnellisia pariskuntia ja perheitä. Muuallakin kuin Facebookissa, jossa parisuhteiden ylistykset turhan usein enteilevät eroa. Ikävä kyllä.
Klovnipelottelijat
Pari pölvästiä jäi jo kiinni Tapiolassa. Hahaa!
Kuulin, että joku mies mottasi klovnipelottelijaa ja miehen koira puri toista sankaria. Poliisi ennusti, että pahinta jälkeä tulee, kun joku oikeasti hermostuu pelotteleviin ääliöihin.
Luin, että McDonald’sin klovni ei toistaiseksi esiinny Yhdysvalloissa pelottelevien klovnityyppien vuoksi.
Harmi, että monien mielestä hauskasta asiasta tehdään ikävä ja piinallisinta on, että pieniä syöpäpotilaita ilahduttavien Sairaalaklovnien työ vaikeutuu.
Menemistä, tekemistä ja muuta mukavaa
Influenssarokotukset alkavat marraskuussa viikoilla 46 – 48 eli me heikon vastustuskyvyn potilaat saamme ilmaisen rokotuksen terveyskeskuksista joko jonottamalla tai varaamalla netin kautta ajan.
Lakritsi- ja salmiakkifestivaalit, Wanha Satama la – su 29. – 30.10.2016.
La klo 10 – 18, su klo 10 – 17.
http://www.lakritsifestivaalit.com/
Didrichsenin taidemuseo, Kuusilahdenkuja 1
Eteläafrikkalaisen kuvataiteilijan, Lionel Smitin (s.1982) kiehtovia monumentaalisia muotokuvamaalauksia ja veistoksia su -29.1.2017 saakka.
Gyllenbergin taidemuseo, Kuusisaarenpolku 11
Taidetta paperilla su -5.3.2017.
Vesiväri- ja pastellimaalauksia, piirustuksia ja grafiikanteoksia Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön taidekokoelmasta.
Villa Gyllenbergillä on syksyllä neljä sunnuntaikonserttia, joihin pääsee museon pääsylipulla tai Museokortilla.
30.10. Väre-kvartetti & Yölaulun lumo x 3, klo 15.00
20.11. Viljami Kemppinen, klo 15.00
4.12. Minna Pensola & Co: Neljä vuodenaikaa klo 15.00
11.12. Sibelius-Akatemian opiskelijoiden konsertti klo 15.00
Sirius Sport Resort, Kotitie 10, Pyhtää
Pääsiäistä odotellessa suosittelen lentohaluisille käyntiä Pyhtään Sirius Sport Resortissa, jossa pääsee lentämään tuulitunnelissa. En ole kokeillut, mutta vaikuttaa hauskalta!
http://www.siriussport.fi/FI/Sirius/
Rakennus on Ooppera (tai oikeammin Oopperatalo), mutta ooppera on ooppera
Tärkeä asia: minua piinaa kirjoittaa Oopperassa, kun tarkoitan Oopperatalo-rakennusta. Sana ooppera on ehdottomasti parempi vaihtoehto. Tärkeä tieto, joka ei kiinnosta ketään. Kerroin kuitenkin.
Naapurissani asuu sopraano, joka usein ilahduttaa (?) lauluharjoituksillaan klo 17 aikoihin. Luulin aiemmin, että naapurista ei kuulu juuri mitään, mutta olin väärässä. Sopraanoväärässä.
Christopher Walken (ja ET)
None of us are getting out of here alive, so please stop treating yourself like an afterthought. Eat the delicious food. Walk in the sunshine. Jump in the ocean. Say the truth that you’re carrying in your heart like hidden treasure. Be silly. Be kind. Be weird. There’s no time for anything else.
ET:n tavoin lisään: phone home.
banaaninkuorella 