Eläkkeelle?

Olen miettinyt viime viikkoina, pyydänkö päästä kokonaan eläkkeelle.

Jokin inhimillinen yritys voisi mahdollisesti palkata minut siitä huolimatta, että olen 51-vuotias nainen ja ollut melkein viisi vuotta sairauslomalla aivoaneurysmaleikkauksen, myeloomahoitojen ja allogeenisen kantasolusiirron aiheuttamien käänteishyljintäoireiden vuoksi.

Eihän osaamiseni ole kadonnut mihinkään näiden vuosien aikana.

Olen ollut loppukesän ja syksyn aikana sairaalassa korkean kuumeen vuoksi ja kaksi kertaa sairastunut flunssaan, joka on heikentänyt vointiani.

Ahvenanmaalla on jo influenssaa. Rokotettavaksi pääsen joulukuussa, koska jouduin sairauden vuoksi perumaan aiemman rokotusaikani.

Minulla on pitkä työhistoria. Ajatuskin siitä, etten enää palaisi töihin, tuntuu musertavalta. Haluaisin tehdä työtä, mutta onko minusta työhön, kun toistuvat infektiosairaudet heikentävät ja uuvuttavat minua?

Minulla on vähintään neljätoista työvuotta jäljellä ennen virallista eläkeikää. Haluaisin tehdä töitä, mutta huonon vastustuskyvyn vuoksi olen turhan usein petipotilaana.

Taloudellisesti eläkkeelle jäämisessä ei ole mitään järkeä. Käyttämäni Oculac-silmätipat ovat loppuneet kuukausi sitten apteekeista ja minulla on mennyt 200 euroa kuukauden aikana pelkkiin silmätippoihin muiden lääkkeiden lisäksi. Käänteishyljinnän vuoksi minulla on kyynelnesteettömät silmät, joten tippoja on pakko ostaa, koska muut reseptitipat eivät sovi silmilleni. Tilanne on hankala.

Voin aina välillä paremmin, kuntoni nousee ja saan nukuttua hyvin yli kolmen litran päivittäisestä munuaisten käänteishyljintään liittyvästä juomisesta huolimatta. Seurattava kreatiniiniarvo pysyy korkeana juomisestani huolimatta. Silmäni arvostavat kosteaa syysilmaa eivätkä ole yhtä hankalat kuin kylmän talven aikana tai keväällä, kun useat siitepölyt ärsyttävät rutikuivia ja allergisia silmiäni. Paremman tilanteen jälkeen vointini heikkenee jälleen saatuani jonkin tartunnan jostain.

Vastustuskykyni ei ole käänteishyljintälääkityksen vuoksi kunnossa eli voisin tehdä tehtäviä, joissa en ole suorassa asiakaspalvelussa. Vastaavia tehtäviä olen tehnyt aiemminkin. Olen hoitanut esimerkiksi raportointia ja pitänyt yhteyttä asiakkaisiin kirjoittamalla ja soittamalla. Toisaalta tiedän, miten kamala työkaveri olin, kun olin jatkuvasti sairauslomalla saadessani kaikki mahdolliset flunssat, kurkunpääntulehdukset, silmä- ja korvatulehdukset ja influenssat ennen myeloomadiagnoosiani.

Tapaan hematologin joulukuun lopussa, joten mietin vielä, puhunko hänelle tilanteesta.

Toisaalta, JOS olen maaliskuun alussa kunnossa, kokeilenko työskentelyä jonkin yrityksen palveluksessa kolmen kuukauden ajan toukokuun loppuun? Toivon, että pysyisin terveenä ja löytäisin paikan, jossa työsuhdettani ideaalitilanteessa jatkettaisiin.

Ongelmana on, etten tiedä, missä kunnossa olen maaliskuussa. Pyydänkö kuitenkin, että sairauslomani jatkuu, jos voin ensi kesänä paremmin?

Kuka palkkaa toipilaan, joka sairastuu tavatessaan yskijöitä, jotka eivät osaa peittää suutaan yskiessään tai aivastaessaan? Toivoisin, että vanhemmat opettaisivat lapsensa peittämään yskimisensä kämmenselällään (eikä kämmenellä, joka käpälöi kaiteita jne.) tai yskimällä kyynärtaipeeseensa. Yskivän suun voi suojata myös nenäliinalla.

Tartunnat ovat ikäviä, mutta monille meistä ne ovat hankalia – ja osalle meistä tappavia.

PS Kuva on kävelyreittini varrelta. Viikin peltoja on viljelty 1500-luvulta eli parempaakin katsottavaa löytyy kuin tönöä toisen vierellä.

 

Advertisement

Kirottu lapsi

Otsikossa en viittaa ikävästi esimerkiksi kirkumalla huvitteleviin lapsiin, vaan kirjaan.

Raahasin torstaina itseni kirjastoon, apteekkiin ja kauppaan. Yskittävän, niiskuttavan, kuumeen nostaneen ja äänen vieneen flunssan on parannuttava – ja silmätipat olivat melkein lopussa eli oli pakko lähteä.

Palautin Ulla-Lena Lundbergin (1947) teoksen Mitä sydän halajaa, jossa oli tarinoita ahvenanmaalaisten elämästä ja autolautoista nimeltä Mansikki ja Lumikki. Kirjan taitavana suomentajana oli Leena Vallisaari. Nappasin autolauttateoksen pari viikkoa sitten kirjaston pikalainahyllystä ja huomasin vasta kotona, että luin Finlandia-palkitun kirjailijan kirjaa. Ymmärsin lukiessani erittäin hyvin, miksi kyseinen kirjailija voitti kilpailun. Hän kirjoittaa erittäin kiinnostavaa ja kiehtovaa tekstiä. Varasin kirjailijan palkitun Jää-kirjan, jota odotan nyt kirjastosta.

Pyydän arvauksia siitä, oliko apteekissa jo Oculac-silmätippoja? Ei, ei tietenkään. Investoin jälleen useampaan silmätippapipettipakkaukseen.

Farmaseutti vahvisti minulle, ettei pipeteissä ole koskaan säilöntäainetta. Hyvä tietää.

Oloni oli jälleen naurettavan heikko, mutta menin bussilla melkein ovelta ovelle ja sain kaupasta täydennystä mm. possunsydänvalikoimaan ja ananaspurkkeihin. Rakastan sinisiä Del Monte-ananastölkkejä tai tarkemmin sanottuna niiden sisältöä eli kypsää ananasta. Eron raaempiin paloihin huomaa selvästi. Kyyninen minä olin tietenkin sitä mieltä, että tehtaalla haluttiin käyttää myös melkein mädät ananakset ja ne kaupattiin suuremmalla summalla kuluttajille. Ostaja löytyi! Minä.

Kunnon ihminen ostaisi ja käsittelisi tuoreen ananaksen, mutta ostan aina raa’an, joka kostoksi homehduttaa itsensä kypsyessään pöydällä. Tölkissä on toistaiseksi vara parempi.

Perjantai

Perjantaiaamu alkoi vähemmän hauskasti.

Heräsin viideltä siihen, että kissa yritti kaataa pellettilaatikon. Mikäli meteli kuului naapuriin, niin minua – vai pitäisikö sanoa meitä – vihataan ainakin alakerrassa.

Seuraavaksi kissa raapi olohuoneen mattoa ja herään uudelleen. Oletin ensin, että kissa leikkii jollain lelulla, joten en heti jaksanut nousta. Hetken kuluttua havahduin siihen, että raapiminen jatkuu, jatkuu ja jatkuu.

Kävelin olohuoneeseen ja kaamea katku löi vastaan, joten avasin parvekkeen oven. Onneksi oli leuto aamu Putsasin hiekkalaatikon, kylpyhuoneen lattian eli hiekkalaatikko ei valitettavasti tällä kertaa ihan riittänyt ja pesin lattiasta epäilyttävät kohdat. Uusi ruoka kissojen yleensä saaman kuituruoan lisäksi ja selvästi kaamea kosto.

Palasin olohuoneeseen, jossa haisi kahta kauheammin.

Sytytin valon. Kissa oli tehnyt kolmannen keon keskelle mattoa. Yääääk. Nostin kasan nenäliinalla vessaan eli hävitin todistusaineiston. Putsasin kohdan useita kertoja kostutetulla rätillä.

Kissa palasi raapimaan ns. uutta hiekkalaatikkoaan (kissa oli väärässä!), joten ripotin maton päälle reilusti ruokasoodaa puolen kilon purkista. Siedettävä matonpesuaine eli ripota, anna vaikuttaa ja imuroi myöhemmin pois. Peseminen on tietenkin ehdottomasti parempi ratkaisu.

Jätin ikkunan auki, jotta muutkin kun kyseinen kissa viihtyisivät ja menin takaisin nukkumaan.

Veteira-käynti

Olin tilannut ja maksanut kissojen Fibre Responsen kuukauden alussa eläinlääkäriasema Veteiralle ja kävin hakemassa kuituruoan. Flunssaisuuteni vuoksi nouto siirtyi.

Bussissa käytävän toiselle puolelle istui mies, jolla oletettavasti oli vikaa kuulossa. Hän jutteli eli käytännössä huusi puhelimessa valtaosan matkasta tyttöystävälleen, jonka äiti oli tulossa kylään ja käymään heillä. In English.

”I WAS WONDERING IF YOUR MOTHER KNOWS THAT I KNOW THAT SHE’LL VISIT THE HOSPITAL.

OK, SHE KNOWS.

COULD YOU SEND ME A MESSAGE THAT I CAN SEND TO HER AND TELL HER IN FINNISH THAT SHE IS WELCOME TO VISIT US!” Ja niin edelleen.

Miksi, MIKSI hän halusi huutaa tämän kaiken bussimatkan aikana? Miksi hän ei puhunut aiheesta kotona? MIKSI? Olisin siirtynyt muualle istumaan, mutta bussi oli täynnä. I WAS JUST WONDERING WHYYYY?

Sen varmaan täytyi olla sitä kuuluisaa rakkautta.

Olin sopinut käyntiajan eläinlääkäriaseman kanssa eli varmistanut, että joku ehtii antaa minulle säkin hyllystä eikä heillä ole hammasleikkausta tai vastaavaa meneillään. Sain säkin, kiitin ja kävelin ratikkapysäkille.

En ehtinyt aamupäivällä syödä kotona, koska olin niin väsynyt karmeasta matonsiivousurakasta, että nukuin pitkään. Kävin Mummo-Fasulla Kluuvikadulla syömässä karjalanpiirakan. Lääkkeet ja liikkeelle on huono yhdistelmä.

Naisten Pankin myyjäiset ja jouluostosillat

Elokuvateatteri Maximissa on Naisten pankin myyjäiset 18. – 27.11.2016 eli kannattaa käydä ostamassa lahjoja, joilla tuetaan naisten työllistymistä maailmalla. Esimerkiksi kahvia, teetä, heijastimia, keittokirjoja, joulukortteja, Toisenlaisia Lahjoja tai kirpputorituotteita. House of Elliotissa on jouluostosillat 7. ja 14.12., samoin Piirongissa 8.12.

Ostin joskus äidille joululahjaksi mm. vuohen ja hän ilahtui lahjasta. Olen myöhemmin lukenut, että hyväntekeväisyyslahjat ovat typeriä ja jokaisella on oikeus saada kunnollinen lahja. Olinpa kerrassaan typerä, kun en tuota tiennyt. Eikä äitikään. Perinnöllistä typeryyttä?

Kyllä nyt hävettää, että äiti sai joskus lahjaksi vuohen eikä jonkin tietyn tahon mukaan naisille sopivan joululahjan eli kahvinkeittimen, kattilan, mankelin tai silitysraudan… Ymmärtääkseni pölynimurikin olisi sopinut hyvin. En onneksi joutunut kotona katsomaan tuollaista ”lahjomista”.

Harry Potter ja kirottu lapsi

Jatkoin matkaa kirjakauppaan hakeakseni netissä varaamani ja maksamani uuden Harry Potter -kirjan.

Tein aiemmin virheen ja kävin kirjakaupassa, kun sain sähköpostiviestin siitä, että kirja on noudettavissa kaupasta 8.11. Menin liikkeeseen ja myyjät etsivät useammasta paikasta, mutta kirjaani ei löytynyt mistään. He lupasivat ottaa minuun yhteyttä, kun kirjan paikka selviää. Liikkeessä kysyttiin varasinko vai tilasinko kirjan, mutta ei minulla ollut aavistustakaan.

Tutkin kotona uudelleen sähköpostin ja seuraavassa viestissä mainittiin, että netissä tilatut kirjat pitää maksaa Klarnan tilille ennen noutoa. Maksoin laskun ja kerroin minulle seuraavana päivänä soittaneelle liikkeen edustajalle, että lasku piti maksaa erikseen. Hän soitti minulle samasta aiheesta.

Laskun olisi voinut maksaa liikkeessä, jos olisin tilannut kirjan liikkeestä. Nettitilausta ei voi maksaa liikkeessä. Selkeää. Ehkä. (Kaipaan toisinaan aikoja, jolloin ostin kirjani aiemmasta ehdottomasta suosikistani eli Stockmannin omistamasta Akateemisesta kirjakaupasta.)

Minä valitsin noutopaikaksi Aleksin tilatessani kirjan.

Menin perjantaina uudelleen kirjakauppaan ja pääsin melkein heti kassalle. Luulin, että tilanne on nopea eli nimi ja henkilöllisyystodistus myyjälle, kirja matkaan ja kotiin. Kirjaa ei löytynyt, vaikka sitä etsittiin kolmen myyjän voimin.

Näytin saamani tekstiviestin kirjasta kahdelle eri myyjälle. Toistin maksupäivän ja tekstiviestin päiväyksen muutaman kerran.

Olinko varmasti tilannut kirjan juuri Aleksille? Olin.

Minulta kysyttiin useita kertoja, olenko tilannut kirjan jonkun toisen ihmisen nimellä. En ollut.

Lopulta minulle tarjottiin nimeäni etäisesti muistuttavan ihmisen kirjaa, jos kuitenkin tilasin kirjan väärällä sukunimellä (OIKEASTI?) ja myyjä luetteli toisen ihmisen puhelinnumeron. Jos kyseinen kirja kuitenkin olisi minun. Ei ollut.

Mietin liikkeessä, että en koskaan kysynyt asiakkaalta asiakaspalvelutilanteessa, mikä hänen nimensä on. Jos Mutikainen onkin Mäkinen, mutta ei oikein osaa kirjoittaa nimeään? Olisi ehkä pitänyt eilen sanoa, että olen ihan vahingossa tilannut kirjan nimellä Maria von Gygelgégen af Helschinki.

Sain toisesta liikkeestä hiljattain vastauksen sähköpostilla esittämääni kysymykseen ja minua puhuteltiin muuten erittäin hyvässä viestissä Maijaksi. Marja, Maija. Ei kai sillä niin väliä, mikä toisen nimi on? Suosikkini on edelleen saksalaisen myyjän pari vuotta sitten lähettämä viesti, jossa olin melko huolestuttavasti Matti. Vinkki asiakaspalvelussa työskenteleville: nimillä on merkitystä, vaikka niiden tauoton ameriikkalaishokeminen voikin olla karmivaa.

Totesin, että olen tilannut kirjan vain ja ainoastaan omalla nimelläni ja nimenomaan Aleksille. Myyjät olivat ystävällisiä, mutta minulla oli koko ajan tunne, että syy kadonneeseen kirjaan oli minussa eikä liikkeessä. Noloa, kun takanani oleva jono kasvoi kolmen myyjän tutkiessa asiaa.

Jätin uudelleen yhteystietoni ja sain myöhemmin viestin, jonka mukaan kirja on nyt noudettavissa. Viestin mukana oli myyjän pahoittelut vaivasta ja tieto siitä, että kirjan välissä on pieni yllätys. Saankohan peräti kirjanmerkin?

Ehkä kirja on liikkeessä, mutta ehkä ei ole. Olisiko kuitenkin?

Ihmettelen asiakkaana sitä, ettei minulle annettu jotain toista vastaavaa kirjaa, joita oli hyllyissä ja tehty rekisteriin merkintää siitä, että olen saanut tilaamani kirjan.

Oculaceja

Menin perjantaina uudelleen apteekkiin ja etsin Oculaceja, joita ei vieläkään ollut. Niitä piti farmaseutin mukaan tulla jo viime viikolla. Olen selkeästi silmätippariippuvainen, kun kärkyn niitä apteekista joka päivä. En ole erityisen huvittunut ylimääräisestä, tähän mennessä 160 euron lisälaskusta.

Jos en maksaisi ollenkaan lääkekuluja, niin olisin jo Lontoossa.

Toinen allogeenisen kantasolusiirron vuoksi kuivasilmäinen totesi minulle, että ihannemaailmassa jokin laite kostuttaisi jatkuvasti silmiä. Jaan hänen käsityksensä.

Ei kosijaa avioeroani varten

En ole saanut ainoatakaan yhteydenottoa avioliittoa ja -eroa varten. Outoa. Kyseessä oli ja on sentään äärettömän houkutteleva tarjous. Äärettömän!

Otin erikseen yhteyttä tuttuuni ja varmistin melkein ensimmäisenä häneltä noin tuhannen blogilukijani jälkeen, onko hän mennyt naimisiin ja lupasin hänelle ruhtinaallisen satasen palkkion ja valkoviinipullon jostain historian hämäristä.

Muistin, että hänelle ei sovi viini, joten lupasin vaihtaa pullon suklaarasiaan. Hän ilmoitti olevansa edelleen avoliitossa, joten avioliitto olisi huono ratkaisu.

Ei minua haittaisi yhtään, koska tarjoamani vaihtoehto on avioeroliitto.

Hän voisi viedä avopuolisonsa retkelle satasella esimerkiksi Porvoon joulumarkkinoille.

Porvoon museossa voi mennä katsomaan Holmin talon joulua 14.12. lähtien. Alakerran Konkkaronkka-tilassa on piparkakkutaloista rakennettu kaupunki viikosta 51 lähtien. (Pakko nähdä!) Vapaa pääsy.

Museoväen joulukuusi on nähtävissä Vanhan raatihuoneen suuressa salissa. Vapaa pääsy.

Avioeroliitto olisi mielestäni järkevä, koska eläkevakuutukseni summa pienenee aina välillä eli en mielestäni ole tehnyt erityisen hyvää investointia. Eihän summalla ole mitään merkitystä ennen lunastusta, mutta SILTI.

Minulle ehdotettiin jo Tinderiä (ei, ei, ei ja EI) tai Latu ja Polku -lehteä. Luin joskus jälkimmäistä ja sinne kirjoittivat järjettömän reippaat ja liikunnalliset ihmiset? Mikähän kumma siihen oli syynä? Hahaa!

Jokin lihafirma mainostaa bussien kyljessä, että heillä on parempaa lihaa kuin Tinderissä ja joku jo ehdi suuttua aiheesta. Ihmettelen syytä, koska mainos on hauska.

Jään edelleen odottamaan avioeroyhteydenottoja. Siitä huolimatta, että minun maailmassani jokainen ero on epäonnistuminen. Osalla eroja on huomattavasti enemmän kuin toisilla, mutta heidän suhtautumisensakin on varmasti toisenlainen.

En oikeasti haluaisi erota, koska kuulun kerran elämässä naimisiin -kategoriaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä hauskuuksia puoliso keksii matkalla. Tämän liiton ja eron syy on puhtaasti taloudellinen eli kissa haluaa hammaslääkäriin (ja sivuhuomautuksena minä haluaisin matkustaa esimerkiksi jouluna Lontooseen). Kyllä, se aamuviideltä matolle iskenyt kissa haluaa hammaslääkäriin. Hienotunteisuussyistä en kerro, että tarkoitan Nököä.

Seuraamme piti jouluna liittyä hoitokissa Jesper, mutta kyseisellä kissalla on terveytensä vuoksi tiukka ruokavalio eikä se voi tulla napsimaan vaivihkaa Hiilen ja Nökön kuivamuonaa.

Tanssimme mitä ilmeisimmin kolmistaan olemattoman joulukuusen ympärillä.

Sinebrychoffin taidemuseon asetelmamaalaukset

Helsingin Sanomissa oli juttu Sinebrychoffin taidemuseon asetelmamaalauksista ja niiden symboliikasta.

http://www.hs.fi/tiede/a1479271773443

Viimeinen maalaus on ehdoton suosikkini. Eikö olekin upea, uskomattoman taitavasti maalattu ja tarkka teos?

Mielestäni museokaupassa oli kyseisiä kauniin vihreitä viinilaseja myytävänä. Lasi on viehättävä, mutta olen kiikuttanut edelliset viinilasini tarpeettomina Fidan kirpputorille, joten en ajatellut kerryttää uutta kokoelmaa.

Lisää taiteilijan maalauksia. Kaunis lasi näyttää olevan useammassa työssä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Willem_Claesz._Heda

Rahaa R-kioskilta

Luin Cityn sivuilla olevan Antisankarittaren blogitekstin, jonka mukaan Nordean kortilla voi nostaa rahaa R-kioskilta, jos ostaa yli 10 sentin ostoksen.

Muistelen, että Suomessa oli jossain vaiheessa käytössä rakennusten seinässä Otto-automaatteja, joista sai nostaa rahaa omalta tililtään ja ilman lisäveloitusta. Taidan muistaa väärin.

Eiköhän ennenkin menty Ärrälle, ostettu xylitolpurkkapaketti ja nostettu rahaa.

Pizzeria Via Tribunali, kevät 2017

Napolilaistyylinen pizzaravintola Pizzeria Via Tribunali avataan ensi keväänä Helsingissä Sofiankadulla.

http://nyt.fi/a1479094434543

Superkuu, Yle

Ylen sivuilla sai ihailla upeaa Superkuuta. Minä näin vain harmaan taivaan ja kuutamo jäi harmillisesti näkemättä.

http://yle.fi/uutiset/3-9294032

Valokuvassa on Vanha kirkko Vanhassa kirkkopuistossa (ts. Ruttopuistossa) lumisilta viikoilta. Lumet ovat jo melkein sulaneet ja tänään lauantaina paistaa AURINKO.

Toivotan hyvää viikonloppua!

PUNK, SH vai NHL?

Salmiakki auttaa flunssan aikana, joten syön salmiakkiaakkosia. Koska olen aikuinen ja karmean vanha, niin en tietenkään tee aakkosista lapsellisesti sanoja.

En missään nimessä.

Purkkaa en voi syödä julkisesti, koska puhallan huomaamattani purkkapalloja, mitä pidän lievästi sanottuna nolona tässä iässä. Teini-ikäisenä puhalsin HubbaBubba-purkkapallon, joka lätsähti naamaani. Purkan irrottaminen kulmakarvoista oli haasteellista.

Superkuu

Maanantaina 14.11.2016 iltapäivällä taivaalla voi nähdä pilvipeitteen lomasta superkuun, joka näyttäytyi edellisen kerran vuonna 1948. Ei, en nähnyt kuuta siinä vaiheessa.

Helsingissä kuuta voi tuijottaa klo 16 jälkeen. Oi katsokaa, on tuolla kuu.

Huh, muistin lapsuudestani Markku Suomisen (1949 – 2013) surullisen Hän-kappaleen. Laulu löytyy YouTubesta, jos joku haluaa kuunnella murheellisen tekstin. Teksti on muokattu käännös Bobby Goldsboron Honey-kappaleesta.

Pasi Soukkala (1963)

Harmittaa, etten huomannut ajoissa Pasi Soukkalan kiinnostavaa taidenäyttelyä, joka päättyi lokakuun lopussa ARTag-galleriassa Helsingissä.

Mänttäläinen Soukkala valittiin keväällä KETTUKI ry (Kehitysvammaisten tukiliitto ry) Vuoden 2016 taiteilijaksi. Erkki Liikanen luovutti hänelle 1000 euron stipendin.

http://www.hs.fi/elama/a1477448630118

Helsingin Sanomien mielipiteissä joku ehdotti, että Marimekko voisi laittaa kuoseihinsa taiteilijan tuotantoa ja olen ehdottomasti samaa mieltä. Taiteilija tekee lehtikuvien perusteella monipuolista, värikästä, tarkkaa ja mielenkiintoista taidetta.

Erityisen koskettavalta tuntui, että taiteilija sairastui terveenä kaksivuotiaana virusperäiseen aivokuumeiseen. Puhe- ja liikuntakyky katosivat vähäksi aikaa eikä keskittyminen onnistunut.

Huomaavaista, että hänen äitinsä Eila Soukkala vei pojalleen piirustuspaperia ja Pasi Soukkala on voinut mm. taiteen avulla ilmaista itseään.

Aivokuume eli enkefaliitti

Lähiomaiseni sairastui vuosia sitten aivokuumeeseen ja tilanne oli kauhistuttava. Soitin hänelle, hänellä särki tuskallisesti päätä ja hän oli huonovointinen. Hän vaikutti puhelimessa niin sekavalta, että ehdotin käyntiä tutkittavana.

Hänen puolisonsa vei hänet sairaalaan, jossa hän odotti oksennellen magneettikuvaan pääsyä. Tutkimuksissa selvisi, että hän sairastaa aivokuumetta. Häntä hoidettiin useamman viikon ajan sairaalassa.

Olin flunssassa enkä päässyt häntä katsomaan, vaikka olin todella huolestunut hänen tilanteestaan. Flunssa on niin suuri riski monille potilaille, etten koskaan mene kipeänä sairaalaan.

Puhuin hätääntyneenä aiheesta työpaikalla, työkaveri soitti ystävällisesti lääkärimiehelleen ja sain mieheltä lisätietoja sairaudesta ja saamani tieto rauhoitti minua. Netin mukaan kuolleisuus oli jopa 70 prosenttia ja monet vammautuivat pysyvästi aivokuumeen vuoksi.

Onneksi kaamea päänsärky ja oksentelu loppuivat hoidon aikana ja pystyimme puhumaan puhelimessa.  Sain lähetettyä hänelle paketin sairaalaan (mm. hiustenhoitotuotteita ja erään suosikkikirjailijamme kirjan myöhemmin luettavaksi) ja hän pääsi kotiin pitkälle sairauslomalle. Liikkumisen kanssa hänellä ei onneksi ollut ongelmia.

Sanojen katoamisen huomasi alussa, mutta onneksi hän on älykäs ja lapsesta lähtien runsaasti lukenut henkilö, joka pystyi alkuvaiheessa kiertämään unohtuneen sanan. Mm. sana ruuhka unohtui ja hän puhui kanssani tilanteesta, jossa kaduilla liikkuu paljon autoja ihmisten mennessä tai tullessa töihin.

Testitulokset näyttivät joka kerta paremmilta eikä hänestä enää vuosien jälkeen huomaa mitään oireita aivokuumeesta.

Syy hänen saamaansa aivokuumeeseen ei koskaan selvinnyt.

Takaisin Karjalaan -valokuvia Gallen-Kallelan museossa -15.1.2017

Takaisin Karjalaan – Caj Bremer Neuvosto-Karjalan runokylissä.

Gallen-Kallelan museo su 15.1.2017 asti ti–la klo 11-16, su klo 11–17.

http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1475978967166

Mm. lapsille tekemistä

Suolamaalausta voisi itsekin kokeilla, koska teokset ovat todella kauniita.

http://taidekoti.com/2016/11/suolamaalausta/

Vuosaaren joulupolku su 11.12.2016

Vuosaaren joulupolku 11. joulukuuta 2016 klo 12 – 17, kahvila Kampela

Käydä voisi jo kivan kahvilan vuoksi, jossa vierailimme useampi vuosi sitten tutustuessamme Aurinkolahteen.

Aviomies

Etsin aviomiehekseni haluavaa mahdollisimman fiksua, kiinnostavaa, vaaleaa, nättiä ja nuorta tupakoimatonta miestä, koska haluan nostaa eläkevakuutukseni pankista ja käyttää rahat toisen kissan hammashoitoon.

Etsin suomalaista miestä, koska enhän minä tietenkään osaa englantia lainkaan tai mitään muutakaan kieltä. Luulisin.

Avioehto on MUST, kuten sen pitäisi mielestäni olla kaikissa liitoissa.

Nätteys jne. ovat vain sen vuoksi, että miehen katseleminen ilahduttaa minua. Tupakoimattomuus on MUST, kuten avioehtokin.

En halua olla vuotta työttömänä saadakseni rahat, joten avioero on kätevämpi ja nopeampi ratkaisu.

Kuolinpesäni saisi eläkevakuutuksesta vain 80 prosenttia ja sekös harmittaisi minua. Tarkoitan tällä hetkellä.

Kenenkään kanssa en muuta yhteen, kotitöitä en tee kuin kotona, alkoholia en käytä ollenkaan, mutta voin joskus lähteä museokäynnille, kasvitieteelliseen puutarhaan tai ehkä leffaan eron harkinta-aikana (6 kk).

Sukunimen suostun vaihtamaan, jos saan paremman tilalle. Pidän esimerkiksi nimestä Adlercreutz.

Maksan maistraattihäät (kas, onkin ilmaista) ja eron, joka näyttää maksavan 300 euroa. Melko kallista, mutta Nökö tarvitsee eläinlääkärikäynnin ja hammashoidon.

Aiempi suunnitelma

Olin vuosia sitten päättänyt, että minut vihitään aurinkoisena toukokuun päivänä kauniissa ja valoisassa kirkossa lehmuksenvihreässä puvussa.

Juhlat ovat Viikin kartanossa, josta voin poistua juhlimiseen (tai mahdollisesti seuraan, ei voi tietää) kyllästyneenä välillä lukemaan joko Viikin kirjaston tai yliopistokirjaston puolelle. Kätevää! Ei erityisen kohteliasta, mutta äärettömän kätevää. Sulhasen pukeutumiseen en ota kantaa. Hän osannee valita sopivan asun.

Lauma morsiusneitoja olisi hillittömän hupaisa ajatus, mutta jotenkin en näe ystäviäni ruusunpunaisessa tai persikanvärisessä tyllissä. Harsohatut olisivat tietenkin ihania.

Nykyinen suunnitelma

En tiedä, mitä mies hyötyy tästä ehdottamastani mahdollisuudesta. Kävisikö vaatimaton 100 euron palkkio ja valkoviinipullo, jonka sain kauan sitten töistä? Pieni palkkio, pahoittelen.

Hyvin pieni eläkevakuutus, koska lopetin säästämisen pitäessäni ideaa huonona (kaikenlaiseen sitä ennen suostuikin) ja kissa tarvitsee hammashoitoa.

En to-del-la-kaan halua, että eläkekassa hautoo rahojani maailman tappiin, kun niille on parempaakin käyttöä.

Minuun voi ottaa yhteyttä osoitteeseen banaaninkuorella at gmail.com. Kiitos! Marja

Kurkin ulos ja taivas on pilviverhon peitossa. Taitaa jäädä superkuu näkemättä. Näin sentään useita lentokoneita, joten katselu ei mennyt ihan hukkaan…

Lontoo – onneksi on aina Lontoo

http://www.timeout.com/london/blog/in-pictures-the-best-and-the-worst-photos-of-the-supermoon-in-london-111416

Superkuun inspiroimana  Frank Sinatran Fly Me to the Moon

https://www.youtube.com/watch?v=mQR0bXO_yI8

 

 

 

Kasvot mustekalasäilykepurkissa

”Tyhmä ja hänen rahansa ovat pian erotetut toisistaan” oli tiedotetaulun tekstinä Sinebrychoffin Asetelma-näyttelyssä. Totta, minulta on mennyt yli satanen Bepanthen-silmätippoihin parin viikon aikana, kun reseptillä saamani Oculac-silmätipat ovat loppuneet keskusvarastosta eikä niitä saa mistään. Etsitty on. Me emme ole huvittuneet.

Kävin torstaiaamuna labrassa ja hoitaja löysi verisuonen kyynärtaipeestani. Olin ilahtunut, koska verikokeen ottaminen minulta on usein työ ja taistelu. Ei kuitenkaan tällä kertaa. Jatkoin laboratoriosta keskustaan.

Asetelma – Elämä tarjottimella -8.1.2017

Sinebrychoffin taidemuseossa on esillä Asetelma – Elämä tarjottimella -näyttelyn teoksia, joissa kuvataan mm. hedelmiä, kukkia, astioita, riistaa ja kaloja.

Kuljin museossa, ihailin useimpia teoksia ja yritin olla huokailematta, koska näin maalauksia, jotka minulle edustavat parasta mahdollista taidetta. Minun ei todellakaan tarvinnut miettiä taidetta katsoessani, onko kyseessä palosammutin vai oikea taideteos.

Riistataulut olivat taidokkaista, mutta aiheensa vuoksi tympeitä. Antakaa söpöjen kanien olla rauhassa.

Hollantilaisten, espanjalaisten ja italialaisten mestarien taidokkaita töitä 1500 – 1700 -luvuilta. Useiden taulujen kohdalla teki mieli ojentaa käsi ja ottaa kuvasta jotain, esimerkiksi kaunis lautanen tai lasi.

Näyttelyssä oli mukana myös nykytaidetta, mm. ehdoton suosikkini eli Kasvot mustekalasäilykepurkissa. Teos on Ateneumin ja hankittu vuonna 1972. Kyseessä on äärettömän hauska Kauko Lehtisen työ. Suosittelen mielin vilpittömin taide- ja säilykepurkkikäyntiä taidemuseossa jo kauniin, museon takana olevan puiston vuoksi.

Seuraavassa huoneessa oli Kiasmasta tuttu teos eli Henrietta Lehtosen Posliinitorni (1993).

Varmistin käydessäni taidemuseossa, pääseekö heille pyörätuolilla. Pääsee keskustan puoleisesta päädystä, ovikelloa soittamalla. Rakennuksessa voi liikkua hissillä. Hissin huomasin anemia- tai kortisonirapakunnossa, kun jo ulkoportaat olivat lähes mahdottomat. Taidemuseoon piti päästä siinäkin vaiheessa.

Totesin museovirkailijoille, että heidän työnsä olisi minulle liian hankalaa, koska todella monet kortit ja esiteniput ovat vinossa. Olin jo oikaissut salaa pari nippua. Viettäisin koko päivän oikomalla nippuja ja tuijottamalla syyttävästi nippuja sotkevia vieraita. Ei erityisen hyvä idea.

Olin vuosia sitten ostamassa lahjaa vaateliikkeestä ja nostin vaatepinoa saadakseni oikean kokoisen paidan. Vaatepinoja aiemmin viikannut myyjä hermostui ja totesi tiukasti, että mallipaidat ovat esillä! En minä halunnut nähdä mallipaitaa, vaan olin ostamassa paidan. Hänen käskytyksensä jälkeen jätin paidan ostamatta ja poistuin liikkeestä.

Kaupankäynnin kannalta on hyvä, etten työskentele kiinnostavan Sinebrychoffin taidemuseon vastaanotossa, jossa toimii myös museokauppa.

Kävin paluumatkalla Ekbergin leipomossa, mutta en löytänyt etsimääni tuotetta, joten jatkoin matkaa. Olen aina tyytyväinen, jos pääsen kulkemaan viehättävän Ruttopuiston kautta, joten suuntasin Stockmannille puiston kautta. Kuulin aikoinaan väitteen, jonka mukaan Lontoossa on alueita, joille ei vielä nykyisinkään haluta rakentaa mitään, koska alueelle on aikoinaan haudattu niin suuri määrä ruttoon kuolleita.

Stockmannilla kävin katsomassa joulukoriste ja -ruokalahjaosaston. Osasto on entisen astiaosaston kohdalla neljännessä kerroksessa. Vastustin kiusausta, koska minulla on joulutavaroita kolme laatikollista.

Näin viehättävän oranssin kimonon, mutta finanssitaloudellisista syistä kimono jäi hyllyyn. Tyhmä käytti jo rahojaan silmätippoihin. Olen jahdannut Oculac-silmätippoja useammasta eri apteekista ja soitin jo kauempana olevaan apteekkiin. Tuotetta ei ole missään.

Perjantaina alkoi palelu eli arvasin, että kuume on nousemassa. Nukuin aamupäivän ja oranssi kissa Nökö lämmitti olkapäätäni nukkumalla vieressäni. Minun oli pakko käydä kaupassa ostamassa niille possunsydämiä, joten raahauduin bussilla liikkeelle.

Valoteokset, Viikin kirjasto

Hain kirjastosta varaamani kirjan ja kysyin valoteoksista. Kirjastovirkailija kertoi ihailevansa valoteoksia lähtiessään töistä, mutta hän ei tiennyt niiden taustaa. Hän selasi, mutta Viikin kampus -sivulta ei löytynyt tietoa teoksesta.

Kävin yliopiston kirjastossa ja varmistin virkailijoilta, mistä valoteoksissa on kysymys. Ensimmäinen virkailija ei tiennyt, mutta toinen kertoi, että kuvia (heijastumia) on tiedekuntien mukaan neljä. Viikin kampuksella on maatalous-metsätieteellinen, farmasian tiedekunta, biotieteiden tiedekunta ja eläinlääketieteellinen. Esimerkiksi mittalasi on A. I. Virtasen kunniaksi.

Flunssassa

Ostin kaupasta possunsydämet ja pääsin paluumatkalle. Olin naurettavan väsynyt ja minulla oli kylmä kahdesta villapaidasta huolimatta.

Mittasin kotona kuumeen, jota oli siinä vaiheessa 37,4 astetta. Mikäli kuumetta on yli 38 astetta, niin pitää lähteä päivystykseen.

Nukuin useamman tunnin ja mittasin uudelleen kuumeen: 38,3. Päätin yskiä kotona, koska en saa nukuttua päivystyksessä.

Lupasin ilmoittaa sisarelleni aamulla, että olen kunnossa. Jos en enää ole, niin hän saa pyydettyä vara-avaimeni haltijan paikalle, ts. ruokkimaan kissat.

Minun oli pakko ottaa särkylääke kovan nivelsäryn vuoksi, mutta sain nukuttua aika hyvin. Aamulla lämpö oli laskenut. Illalla on taas lämpöä, mutta onneksi ei yli 38-astetta.

Raivostuttavinta kuumeessa on, että olen varannut alkuviikosta influenssarokotuksen ja jouduin perumaan aikani. Varasin uuden vapaana olevan ajan joulukuulta eli älä iske influenssa, älä iske. Pahimpana vuotena ennen myeloomadiagnoosia sairastin kaksi eri influenssaa.

Kuvasimme lämpökameralla, kuinka Helsingissä hytistään – lämpö pakenee päälaelta ja pillifarkuista

http://www.hs.fi/kotimaa/a1478918508345?ref=a-luet-#1

HS 12.11.2016 Ossi Mansikka

Taigarautiainen Lappeenrannassa, Yle

Kymmenet lintuharrastajat ovat suunnanneet Lappeenrantaan ihmettelemään harvinaista taigarautiaista. Jostain tuntemattomasta syystä osa Siperiassa elävistä taigarautiaisista on suunnannut muuttomatkalle Kaukoidän sijasta Eurooppaan.

Lintuparat. Toivottavasti ne löytävät oikeaan osoitteeseen.

Leonard Cohen (1934 – 2016)

R. I. P.

Stockan jouluikkuna, ai niin – ja joulukatu su 20.11.

Sunnuntaina 20.11. avautuu joulukatu Aleksilla.

Päivä paloasemalla la 26.11.2016

Kannattaa tutkia, pääseekö jollekin lähellä olevalle paloasemalle tutustumaan paloturvallisuuteen.

http://www.paloturvallisuusviikko.fi/fi/selkosivut/paiva-paloasemalla

Kansallisgallerian joulutapahtumat (tapahtumiin vapaa pääsy):

Ateneumin joulu 19.–20.11.2016: Ateneumin pohjakerros täyttyy jouluisesta tunnelmasta koko viikonlopun ajaksi. Sisäpihan joulumarkkinoilta löydät ihanat joululahjaideat ja paketointipalvelun. Koko perheen neulahuovutustyöpajassa pääset kokeilemaan perinteistä tapaa tehdä joulukoristeita. Lisäksi ohjelmassa kuorolaulua ja Ateneum Bistron tarjoilemia herkkuja.

Kiasman joulu 3.–4.12.2016: Kiasman pohjakerroksessa on luvassa koko viikonlopun ajan joulumarkkinat ja paketointipalvelu. Museokaupasta löydät jouluisia tarjouksia ja joulun tunnelmaa löytyy myös ravintolassa sekä työpajassa. Tervetuloa koko perheen voimin!

Parhaat joululahjavinkit museoshopista: Mikäli et pääse paikalle joulutapahtumiin tai haluat muuten vain tilata joulun parhaat lahjat helposti netistä, tervetuloa ostoksille verkkokauppaan museoshop.fi.

Kiinnostava Lönkka-ravintola testauslistalle, Lönnrotinkatu 11

http://lonkka.fi/ruoka/

Take In tammikuussa 2017

Take In avautuu loppiaisen jälkeen tammikuussa 2017 Keskuskatu 5:een. Avoinna kello 15-22. Yritykset paljastavat aiheesta lisää vuoden vaihteessa. Kokeilun ajaksi Woltiin tulee tilattavaksi erikoisannoksia muun muassa Savoy-ravintolalta, jonka annoksia kuljetetaan vain Take Iniin. Ruokailutila tulee pääasiallisesti olemaan after work -paikka, joka on avoinna kello kolmesta kymmeneen ja sinne voi saapua kuka vain.

City 3.11.2016

The Mystery of the Basket

https://www.youtube.com/watch?v=SqQgDwA0BNU

Melkein pahoittelen, että nauroin. Been there, done that.

 

 

Myrsky ja mylväys

Maanantaina kävelimme jäätävässä viimassa ja karmeassa tuulessa Studio Pasilaan katsomaan Kiviä taskussa -näytelmän. Tuuli riepotteli meitä, lumi lensi melkein vaakasuoraan ja peitti meidät päästä varpaisiin. Takin hupusta ei ollut mitään suojaa siinä myräkässä.

Olimme ajoissa perillä eli meillä oli hyvää aikaa laittaa takit naulakkoon, pestä kädet ja istua juttelemassa alakerran kahviossa. Etukäteen tilaamamme väliaikatarjoilu katettiin pöytään neljä, joten harjoittelimme ennen näytöstä kyseisessä pöydässä istumista. Hyvin sujui. Tiskin takana työskennellyt kysyi, haluammeko saada lapun pöydän numerosta. Emme halunneet. Pahoittelen, että tilanne oli mielestäni koominen. Tiskin toisella puolella työskennellyt oli kohtelias, mutta minua huvitti. Huono muisti, mutta ei nyt sentään NIIN huono muisti kuitenkaan.

Käsittämättömän taitavat näyttelijät Martti Suosalo ja Mika Nuojua esiintyivät näytelmässä Irlannissa kuvattavan elokuvan avustajina ja he esittivät useita eri roolihahmoja, mm. amerikkalaista keimailevaa filmitähteä, nuorta huumeidenkäyttäjää, pikkupoikia, iäkästä miestä jne.

Pikkupoikakohdassa poika painoi kylmällä ilmalla kielensä teräkseen ja toinen tempaisi pään irti, joten kokeilijan kieli tietenkin vahingoittui. Hetken kuluttua hän teki saman uudelleen…

Jostain mystisestä syystä tein lapsena saman useita kertoja ja kokeilin, vieläkö kieli tarttui pihan mattotelineeseen. Aina tarttui. Myöhemmin kokeilin pakkasella, tarttuuko myös kylmä kolikko. Tarttui oikein hyvin, mutta vauriot olivat vähäisempiä, koska kolikon sai sulatettua suussa toisin kuin mattotelineen.

Sisareni on ilmoittanut, että hän sai lapsena hyvää koulutusta, kun teloin itseäni jatkuvasti. Kerran liukastuin alla kouluikäisenä mattoon, kaaduin päin lämpöpatteria ja sain päähäni tikattavan haavan, jonka paikkasi humalassa ollut, kotonaan päivystänyt lääkäri. En erityisemmin arvostanut tilannetta. Ymmärtääkseni juopuneita lääkäreitä paheksutaan nykyisin terveyskeskuksissa.

Toisen kerran vierailimme äidin ystävän luona ja laskin Kouvolassa liukumäkeä uima-altaaseen ja liukumäen terävä reuna teki viillon oikeaan ohimooni. Altaaseen levisi kiitettävästi verta. Sisareni ohjasi minut altaan reunalle ja äiti vei minut paikattavaksi. Palasin matkalta kotiin sideharso pään ympärillä. Aina sattui, kun tapahtui.

Olen nähnyt vuodesta 2002 esitetyn Kiviä taskussa -näytelmän joskus esityksen alkuvuosina ja näytelmä oli mielestäni poikkeuksellisen hauska. Pidin edelleen esitystä hauskana, mutta kirosanoja oli minun makuuni viljelty hieman liikaa. Ystäväni vieressä istunut keski-ikäinen nojaileva käsinojavarasmies selasi kännykkäänsä näytöksen aikana ja edessämme istui vanhempi pariskunta, joka kommentoi tapahtumia keskenään näytelmän aikana. Heihin verrattuna kiroilu oli pieni moka. Luulin, että vastaavia tekoja eli kännykkäselausta esityksen aikana ja juttelua tekevät vain teini-ikäiset, jotka käyvät elokuvateatterissa. Erehdyin.

Näytelmä kiertää Suomessa ainakin Jyväskylässä ja Tampereella. Suosittelen lippujen ostamista!

Kiirehdimme näytöksen jälkeen hurjassa lumimyräkässä ratikkapysäkille ja alamäki meni melkein-juosten jopa minulta. Pelkäsin, että menen nurin, koska katkenneen käden kanssa ei kissoja hoideta, mutta kumpikaan meistä ei mätkähtänyt hangessa. Matkasimme Kurviin, josta palasimme busseilla kotiin.

Jäin pois Lahdentien pysäkillä ja ihailin kävellessäni bussipysäkille Viikin kirjaston pihan lumipeitteeseen heijastettuja valoteoksia, mm. erlenmeyer-pulloa (kyllä, googlasin) ja perhosta. Kiersin perhosen, koska en halunnut astua sen kauniille siiville.

En vielä löytänyt tietoa töistä tai niiden tekijästä, joten jatkan selvittämistä. Olikohan yliopisto tilaajana? Vaihdoin odottelun toiseen bussiin eli sain nauttia ”ihastuttavasta” viimasta ja pöllyävästä lumesta vielä pidempään.

Ruokin kotiin päästyäni kissat, tutkin hetken nettiä ja heräsin klo 4:30 eli iltalääkkeet jäivät ottamatta. Kohtalo uhkaa hirmuisin, sillä ammuin nuolen ilmoihin ja albatrossia haavoitin – tai jotain sellaista.

Hauska reissu, mutta kyseessä oli näköjään uuvuttava tai ainakin unen tarjonnut kokemus. Minulla on ollut tuuri, koska en kärsi unettomuudesta. Kortisonivaiheessa valvominen oli rasittavaa, mutta nukun mielelläni päiväunia, joten sain paikattua univajeen aika hyvin siinä vaiheessa.

Kotus – jesh!

Yritin tutkia, mitä sana mylväys tarkoittaa sanonnassa myrsky ja mylväys, joten soitin Kotuksen, Kotimaisten kielten keskuksen neuvontanumeroon.

Minulla kävi hyvä tuuri, koska onnistuin soittamaan klo 10 – 12 välillä neuvontapuhelimeen ja jo neljänteen soittooni vastattiin. Ruuhkainen neuvontapuhelin oli aiemmin koko ajan varattuna.

Ystävällinen puhelimeen vastannut henkilö kertoi, että mylvähtää-verbillä tarkoitetaan joko härän tai sumusireenin ääntä. Kiitin ja olin tyytyväinen, kun sain nopeasti vastauksen. En keksinyt kyseistä verbiä, kun googlasin tietoa.

Kiviä taskussa -näytelmän aikana yleisö toimi myös lehminä, joten mylväys sopi hyvin kuvioihin.

Kielitoimiston puhelin oli suosikkisoittopaikkojani ennen nettiä, koska Nykysuomen sanakirjasta ei aina löytynyt selitystä kaikkiin sanoihin tai niiden merkityksiin.

Oli synkkä ja myrskyinen yö

ja hänellä oli synkkä ja syksyinen työ.

Tenavista tapasin nuorena siteerata kahta kohtausta Ressun teksteistä edellisen lisäksi.

Toisessa mies kohteli vaimoaan julmasti. Siitä vaimo sai paljon kärsiä. Viimein he perustivat yhdessä sikalan.

Toisessa tarinassa uima-altaan omistava pariskunta mietti lapselleen nimeä. ”Miten olisi Klooria?”, ehdotti mies. Vaimo löi häntä allasimurin varrella.

Kyllä, vastustan väkivaltaa. Ehdottomasti. Ressu ei ilmeisesti vastustanut kirjoittamissaan tarinoissa, koska mm. Punainen paroni seikkaili Ressun kirjoituksissa.

”Tenavien kirjoittajana ja piirtäjänä toimi Charles M. Schulz (1922 – 2000) ja Tenavat oli vuosien ajan maailman suosituin sarjakuva. Vuonna 1996 Schulz sai oman tähden Hollywood Walk of Famelle. Vuonna 2015 Ressulle paljastettiin oma tähti Schulzin tähden viereen. (Sympaattista.)

Schulzin elämäntyön esittelemistä ja Tenavat-strippien originaalien säilömistä varten perustettiin Charles M. Schulzin museo ja tutkimuskeskus, joka avasi ovensa vuonna 2002. Se sijaitsee Santa Rosassa Schulzin studion ja Redwood Empire Ice Arena -jäähallin vierellä.” (Wikipedia)

Mona Hatoum, Kiasma

Kävin tiistaina iltapäivällä keskustassa asioilla ja kiersin Mona Hatoumin (1952) näyttelyn Kiasmassa. Hatoum syntyi palestiinalaiseen perheeseen Beirutissa. Hän oli lyhyellä matkalla Lontoossa, kun Libanonissa syttyi sisällissota eikä hän voinut palata kotiinsa, joten hän aloitti taideopinnot Lontoossa. Hän on Iso-Britannian kansalainen ja työskentelee Britanniassa.

Hänen teoksensa olivat kiinnostavia ja vaikuttavia. Ne puhuvat konfliktien ja ristiriitojen leimaamasta maailmasta.

Hot Spot -maapallo (2013), jossa koko maailma näkyy vaaravyöhykkeenä. Työn voi myös nähdä myös toisenlaisen uhkan ilmentymänä eli ilmaston lämpenemisen. Upea teos, jota katselin aiemmin Mannerheimintieltä.

Undercurrent (red), 2008 oli suosikkityöni., jossa teoksen keskellä oli punaisesta tekstiilipintaisesta sähköjohdosta kudottu matto, jonka laajalle levittyvien johtojen päässä on 15 watin polttimo. Lamput kirkastuvat ja himmenevät teoksen taiteilijan mukaan teoksen tahtiin. Ikään kuin teos eläisi.

Saippuoista tehtyä työtä katsellessani unohdin olevani kunnon kansalainen, joka käy taidenäyttelyssä ja mietin, että teoksessa on käytetty puolikkaita voipaketteja. Mietin, että voi saattaa sulaa näyttelyn aikana. Varmistin museovirkailijalta materiaalin ja hän totesi, että Present Tense (1996/2011) on tehty oliiviöljysaippuoista, jotka tuoksuvat tilassa. Totta. Kiinnostava teos, joka kuvaa palestiinalaishallinnolle luvattuja alueita muodostamalla punaisten lasihelmien avulla kartan 2200 saippuan pintaan.

Pidin Grater Divide (2002) -sermistä, jonka piti olla pahaenteinen veistos. Tavalliseen pitäisi kätkeytyä jotain huolestuttavaa. Mielestäni jättiraastin olisi kätevä esimerkiksi juustoraasteen tekemissä.

Useita muita kiehtovia teoksia, joita palaan myöhemmin katsomaan uudelleen. Esimerkiksi Home (1999), jossa pöydälle on koottu metallisia keittiötarvikkeita, joiden alle kätketyt lamput himmenevät ja kirkastuvat. Särisevä äänimaisema luo uhkaavaa tunnelmaa. Ääni oli rasittava, mutta en mieltänyt sitä uhkaavaksi.

Iso hiekkalaatikko +and- (1994 – 2004) kuului suosikkeihini ja olisin voinut tuijottaa loputtomiin hiekkaan piirtyviä kaaria, jotka hävisivät seuraavaksi.

Silence (1994) oli lasisista laboratorioputkista koottu lapsen pinnasänky. Herkkä materiaali muutti turvallisen paikan vaaralliseksi.

Karmeimpina pidin teoksia, joihin oli kiinnitetty hiuksia tai kynnenpalasia. Olen aiemmin käynyt näyttelyissä, jossa oli hiuksista punottuja rintaneuloja jne. Karmeaa katsottavaa, vaikka teokset olivat taitavasti tehtyjä.

Yhteisnäyttely

Kurkistin alakerran yhteisnäyttelyyn, jossa oli esillä mm. vanha suosikkini eli tuoksuruukkujen kokoelma. Christian Skeelin ja Morten Skriverin ”Babylon” on ollut aiemmin näytillä mm. Ateneumissa vuonna 1997, jolloin kävimme tutustumassa teokseen.

http://blog.kiasma.fi/blog/tuoksuruukut-yksi-kiasman-mieleenpainuvimmista-teoksista/

En nostanut ruukkujen päältä pahveja, koska tuoksu tuli myös niiden läpi. Erehdyin haistamaan jotain karmeaa, joten lainasin ohjesivua, etsin ruusuntuoksuruukun ja haistoin kyseistä ruukkua eli ns. otin vastamyrkkyä.

Viehättävä teos, johon kannattaa ehdottomasti tutustua.

Jäin miettimään, monikohan saviruukku on hajonnut vuosien aikana?

Menen ensi kerralla Museokortti-katsomaan Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin näyttelyn Pahan jälkeen, joka päättyy 26.2.2017. Tiistaina minulla ei ollut riittävästi energiaa tutustua kaikkiin näyttelyihin.

Ei vieläkään Oculaceja

Käväisin eilen Mannerheimintie Yliopiston Apteekissa. Pitkä jono reseptipuolelle, joten luovutin ja kävin katsomassa silmätippahyllyä. Ei vieläkään Oculac-silmätippoja. Niitä ei ole saanut yli kahteen ja puoleen viikkoon.

Tilanne on surkea meille kuivasilmäisille. Geelimäinen Oftagel ärsyttää silmiäni ja useimmat silmätipat eivät sovi silmiini ollenkaan. Yksittäispakattuja Bepanthen-tippoja voin onneksi käyttää. Pipetit maksavat noin 24 euroa/40 kappaleen pakkaus, joka kestää minulla vain muutaman päivän.

Oculac-pipettejä ei ollut tänäänkään. Varmistin YA:n chatin kautta. Olen soittanut useampaan muuhun apteekkiin, mutta hyllyt ovat kaikkialla tyhjiä eli valmistajalla on toimitusvaikeuksia.

Systanen-silmätipat käyvät, mutta 30 kertakäyttötippaa maksaa 16,60 euroa. Minulla menee päivässä 20 yksittäispakattua pipettiä. Valitettavasti.

Hyvä Oculacin valmistaja: silmätippojasi 120 yksittäissilmätipan pakkauksessa odotetaan hartaasti.  Pakkaus riittää minulla noin kuusi päivää kiitos kyynelnesteettömien silmieni.

Silmätippapullot eivät käy, koska silmäni muuttuvat kätevän kirkkaanpunaisiksi säilöntäaineiden vuoksi. Joulu- look, mutta ehkä ei kuitenkaan.

Musiikkia lämpiössä la 12.11.2016

Konsertti, ei aarioita yms., joten en todennäköisesti mene tappelemaan istumapaikasta.

Lunta on Helsingissä osapuilleen kaulaan saakka, joten taidan jäädä kotiin tai mennä katsomaan Stockmannin jouluosastoa, koska kohta on juhla armainen. Ihanaa tingeltangelia!

Maurice Ravel

Sonate Posthume viululle ja pianolle (1897)

Karol Szymanowski

Myytit viululle ja pianolle op. 30 (1915)

Lea Tuuri, viulu

Martin Malmgren, piano

 

VÄLIAIKA

 

Florent Schmitt

Sonate Libre op. 68 (1918–1919)

 

Lea Tuuri, viulu

Mirka Viitala, piano

Yhdysvaltojen presidentiksi valittiin Donald Trump (1946)

Olen edelleen hämmästynyt tuloksesta, jossa ammattipoliitikko Hillary Clinton (1947) syrjäytettiin kiinteistömogulin tieltä.

Trump on 45. presidentti Yhdysvalloissa. Hän aloittaa kautensa 20.1.2017.

And to all the little girls who are watching this, never doubt that you are valuable and powerful and deserving of every chance and opportunity in the world to pursue and to achieve your own dreams.

Hillary Clinton

Lunta tulvillaan on tämä talvisää

Helsingissä on enemmän lunta kuin missään muualla Suomessa. Lumisade on kaunista ja on ilahduttavaa, kun maailma on valoisampi myös hämärinä iltapäivän tunteina.

Olisi vielä ilahduttavampaa, jos jalkakäytävä ei muistuttaisi vastaan tulleen koiranomistajan mukaan perunapeltoa eli auraus järjestyisi heti lumisateen jälkeen. Tietenkin mahdoton ajatus, mutta isänpäiväkorttien (isälle ja isäpuolelle) vieminen lähikaupan luona olevaan postilaatikkoon oli jo melkein urheilusuoritus ankaran lumikahlaamisen vuoksi.

Yli 900 lukijaa

Parhaat kiitokseni!

 

Hylkääminen

Ystävät, tuttavat ja jopa omaiset hylkäävät syöpäpotilaita.

Vaikea ja vakava sairaus, joten sairaan ja mahdollisesti lähiaikoina kuolevan potilaan seura ei enää kiinnosta. Viesteihin tai soittoihin ei vastata ja yhteydenpito voi jäädä kokonaan.

Onhan se varmasti tylsää ja ikävystyttävää, kun toinen kertoo verikokeissa käynneistä, lääkärien tekemistä tutkimuksista, sairaalapäivistä, kivusta, heikkoudesta ja heikkenemisestä ja etenkin verisyöpäpuolella usein kortisonin aiheuttamasta turpoamisesta.

Ehdottomasti mukavampaa olisi kuulla, mitä KAUHEAA se ja se työkaveri teki, kuka varattu työkaveri deittaa kenen varatun työkaverin kanssa, mitä kivaa koulutusta, juhlaa tai viikonloppureissua työnantaja järjesti ja kustansi, millaiset jättibonarit napsahtivat tällä kertaa tilille, mitä mielenkiintoista esimies kertoi palaverissa, kuinka TOLKUTTOMAN humalassa olimme pikkujouluissa tai kuinka hauskaa oli käydä koko perheen voimin uudelleen Malediiveilla sukeltamassa ja nauttimassa auringonpaisteesta.

Maailma muuttuu vakavan sairastamisen myötä. Ei sille oikeasti voi yhtään mitään.

Minut hylkäsi kaksi ystävää ja kolmas ei koskaan vastannut viestiini, koska hänellä oli (on?) niin kiire.

Luokkakaveri

Tunsin ensimmäisen heistä 3-vuotiaasta lähtien, kun leikimme yhdessä hiekkalaatikossa isoäidin pihalla. Vanhempamme ja isovanhempamme olivat ystäviä ja olimme myöhemmin jonkin aikaa luokkakavereita. Soittelimme ja tapasimme hyvin pitkään.

Kävin nuorena usein hänen perheensä luona kylässä ja hän vieraili meillä. Myöhemmin tapasin hänen miehensä ja ihastuin heidän lapsiinsa. Olen aina pitänyt kummastakin heidän lapsestaan ja olen heidän tyttärensä kummi.

Vanhempi heistä, poika, oli jo vuoden ikäisenä todella huumorintajuinen ja nauroi vitseille. Hän ei puhunut, mutta nauroi täysin oikeassa kohdassa ja hämmästytti minua. En oikeasti tiennyt, että niin pieni – ja äärettömän suloinen – voi käsittää vitsin. Lahjakas lapsi, joka on aina näyttänyt samalta kuin vauvana eli söpöltä.

Tytär oli vauvana tummahiuksinen, mutta hänestä tuli myöhemmin vaalea, fiksu, sievä, ystävällinen ja huomaavainen.

Ystäväni ei kertonut minulle, ettei hän halua enää jutella kanssani. Hän ei jossain vaiheessa vastannut viesteihini eikä puheluihini. Ihmettelin, mutta luulin hänen olevan huolissaan minusta ja järkyttynyt tilanteestani, kun olin saanut aivoaneurysma- ja myeloomadiagnoosit.

Ymmärsin, että jotain on vialla vasta siinä vaiheessa, kun hän löi luurin korvaani. Olin käynyt siinä vaiheessa aivoaneurysmaleikkauksessa ja myeloomahoitoni olivat alkamassa.

Tiesin vuosien kokemuksen perusteella, että hän oli ajoittain hätkähdyttävän vihamielinen ja saattoi hermostua kesken puhelun. Puhuin joskus kasvitieteellisessä puutarhassa näkemästäni kasvista, mutta en muistanut kasvin nimeä ja hän raivostui puhelun aikana. Hämmentävä tilanne. Hän kritisoi ulkonäköäni mielellään, mutta pidin kyseistä tapaa hänen persoonaansa kuuluvana.

Tulimme aina hyvin toimeen ja meillä oli hauskaa, kun juttelimme keskenämme tai hänen perheensä parissa.

Jostain syystä olisin olettanut, että hänellä olisi ollut riittävästi selkärankaa kertomaan minulle, mistä oli kysymys, kun hän ei enää puhunut kanssani. Eipä ollut.

Soitin hänen aviomiehelleen, joka kilttinä miehenä kertoi todella vaivautuneena, ettei ystäväni jaksa enää ”terapoida” minua. Olin käyttänyt kyseistä sanaa vitsinä, kun olin puhunut ystäväni kanssa. Kerroimme kumpikin toisillemme murheitamme ja omia asioitamme. Hän kertoi välillä parisuhteestaan asioita, joista minä en puhuisi. Eihän siinä mitään. Olimme erilaisia ihmisiä ja tunteneet toisemme jo pitkään.

Kiitin hänen miestään siitä, että hän vastasi kysymykseeni ja toivotin hänelle hyvää jatkoa.

Olin myöhemmin yhteydessä ystäväni lapsiin ja kuulin, että hän oli kertonut heille hylkäämisestäni – lasten hämmästykseksi ja yllätykseksi. Heidän mielestään ystävien tukena ollaan myös näiden sairastuttua.

En loukkaantunut tai suuttunut. Olin lähinnä hämmästynyt, koska luulin, että olimme läheisiä. Mielestäni olimme pitkään kuin sisaria toisillemme.

Opiskelukaveri

Toinen ystäväni näki parhaaksi käydä kimppuuni puhelimessa, kun sairaalan psykiatri oli ilmoittanut minun olevan maaninen, tarvitsevan psyykelääkitystä tai joudun muuten mielisairaalaan.

Ystäväni totesi, että NIIN OLET maaninen. Olin kiukkuinen saadessani suuria määriä kortisonia syöpähoitona, joten katkaisin puhelun.

Pyysin häneltä anteeksi viestillä ja kerroin, että psykiatrin kommentti loukkasi minua. Vastauksena oli, että hän EI pyydä huomatustaan anteeksi, koska olen maaninen. Olinhan minä, koska sain käänteishyljintääni valtavan kortisonikuurin. Ihmettelin hänen uutta huomautustaan, koska tiesin asiasta. En vastannut hänelle.

Hänestä ei kuulunut enää mitään. Lähetin hänelle myöhemmin syntymäpäivä- ja joulukortteja ja sain häneltä kortteja, mutta en ole soittanut hänelle – eikä hän minulle.

Toinen ystävä, johon luotin ja jonka tunsin 21-vuotiaasta.

Psykiatri, jota tapasin aiemmin työnantajan pyynnöstä (en ollut sekaisin, vaan sairastin myeloomaa), totesi myöhemmin käydessäni häntä tapaamassa omaan piikkiin, että minut ensimmäistä kertaa tavanneen sairaalapsykiatrin diagnoosi oli virheellinen. En onneksi ollut sekoamassa kortisonin vuoksi tai tarvinnut psyykelääkettä. Olin huojentunut hänen kommenttinsa jälkeen. Oli ihan riittävän hankalaa olla fyysisesti sairas.

Hyvä työkaveri

Kolmas ystävä, johon olin tutustunut 29-vuotiaana, oli minuun yhteydessä. Vastasin hänelle, kerroin voinnistani, äidin ja mummin menettämisestä ja laitoin mukaan ns. mustat silmät -kuvani, kun silmätipat ärsyttivät silmiäni. Olin tavannut hänet sairastuttuani eli hän tiesi tilanteestani ja diagnooseistani.

Hänestä ei kuulunut mitään. Varmistin muutaman päivän kuluttua tekstiviestillä, saiko hän sähköpostini. Sai, mutta hänellä ei ollut aikaa vastata.

Sain häneltä tekstiviestin noin vuosi sitten. Kiirettä on riittänyt.

Hänen kohdallaan kummastelin, ettei hän esittänyt osanottoa lähiomaisteni menettämisestä. Hän tiesi, kuinka tärkeitä he olivat minulle.

Mietin, että ehkä hänen kotonaan ei opetettu toisten huomioimista vastaavassa tilanteessa? Kaikille ei opeteta. Ehkä hän ei oikeasti tiennyt, kuinka menetellään? Hämmästyttävää, mutta täysin mahdollista.

Olen onnekas

Toisaalta olen ollut onnekas, koska monet vanhat ja uudet ystävät, tutut ja naapurit ovat halunneet edelleen tavata minua ja monet heistä ovat tukeneet ja auttaneet minua sairauksieni aikana.

Eniten yhteyttä ovat pitäneet sellaiset ihmiset, jotka ovat kokeneet surua ja läheisten menetyksiä. He ymmärtävät, miten paljon maailma muuttuu sairastumisen myötä.

He ovat kulkeneet rinnalla, kuunnelleet ja ymmärtäneet. Heiltä on saanut apua, he ovat saattaneet minua sairaaloihin, kuljettaneet, siivonneet, hakeneet kaupasta tai apteekista jotain, hoitaneet kissojani, tiskanneet, auttaneet kissanruoan ja -pellettien hakemisessa ja kantamisessa, kutoneet lämpimät säärystimet paleleviin jalkoihini ja heiltä on tullut kutsuja kylään, elokuviin, oopperaan, konserttiin, museoon tai syömään. He eivät ole loukkaantuneet, jos olen ollut liian heikko tai liian kipeä lähtemään, vaan olemme tavanneet joskus toiste.

Kiitos teidän kaikkien elämä on ollut mukavaa, ilahduttavaa tai ajoittain siedettävää, kun olin järjettömän kipeä, voimani olivat vähissä enkä tiennyt, kuinka jaksan jatkuvaa kipua, näön (eikä vain ulkonäön…) katoamista, heikkenemistä, kaatumista, diagnoosia toinen toisensa jälkeen ja töissä loputonta herjaamista, juoruilua ja solvaamisia.

Esihistoriallisen suosikkisarjani sanoin kiitän teitä kaikkia ystävinä pysyneitä seuraavalla kappaleella:

The Golden Girls Opening/Theme Song

https://www.youtube.com/watch?v=23GrEhLUF_k

Kiitos!

 

 

Puhetta on lähestyvistä vaaleista

Selasin YouTubea ja löysin muinaisen suosikkisarjani lisäyksen tältä vuodelta.

 

 

PS En hakenut eilen HSL-ämpäriä Kampista. Eikö ollutkin ihan mieletöntä itsehillintää?

 

 

 

 

 

Modigliani – ja 6000 ämpäriä

Keskiviikkona satoi Helsingissä lunta, joten maailma oli torstaina valoisa, luminen ja aamupäivällä aurinkoinen eli oli ihan pakko lähteä kävelemään.

Kävelin Gardeniaan katsomaan kaunista pihaa ja toivon, että joku keksii sopivan käytön suurelle kasvihuoneelle, joka lopetti vuosi sitten.  Helsingin kaupunki omistaa paikasta 91 prosenttia ja yliopisto loput, mutta Gardenian (2001 -2015) toiminta ei ollut taloudellisesti kannattavaa, joten kaupunginhallitus lopetti toiminnan.

Sääli, koska monet koululuokat tutustuivat luontoon Gardenian kautta ja lähellä on Viikin arboretum, jossa kannattaa käydä kävelyllä etenkin keväisin. Onnekkaana päivänä saattaa kuulla satakielen laulavan.

Modigliani Ateneumissa

Kävimme Ateneumissa ihailemassa Modiglianin taidetta kolmannessa kerroksessa.

Näyttely avattiin hiljattain, joten näyttely oli ruuhkainen jopa puolen päivän aikoihin mm. eläkeläisryhmien vuoksi. Näin tyylikkään nuoren naisen, joka oli hyvin pitkä, hoikka ja hänellä oli 15-senttiset korot avokkaissaan. Mikäli en synny seuraavassa elämässä tummaihoiseksi 178 – 180 -senttiseksi huippumalliksi, niin valitsen kyseisen kauniin naisen ulkonäön. Hänellä oli jakkupuku ja vaaleat polkkahiukset. Miten joku VOI kävellä niin kauniilla, mutta järkyttävän korkeilla kengillä? Teko on ihailtava, mutta hämmästyttävä.

Amedeo Modigliani

Voiko miehestä tulla mitään muuta kuin taidemaalari, jos hänen nimensä on viehättävän runollinen Amedeo Modigliani?

Taidemaalari Léopold Survage kuvasi ystävänsä työskentelyä:

”Hän ei koskaan puhdistanut palettiaan, joten siitä tuli valtavan paksu ja painava. Kun työ oli valmis, hän usein lauloi, kaihoisan surumielisiä hepreankielisiä resitatiiveja. Illalla hän lähti ulos jonkun ystävän kanssa keskustelemaan musiikista, maalaustaiteesta ja kirjallisuudesta, verkkaisen kuljeskelun tahdissa.”

Taiteilijalla oli aina kirja mukanaan eli minun käsitykseni ihannemiehestä.

Italialainen taiteilija syntyi kulttuurimyönteiseen juutalaisperheeseen 1884 ja hänellä oli nuoresta lähtien vaikeita sairauksia, mm. lavantauti (suolistoinfektio) ja tuberkuloosi. Myöhemmin hän sairasti myös tulirokon. Hän sai kotiopetusta ja hänen äitinsä huomasi hänen taiteellisen lahjakkuutensa. Äiti vei sairastelevan pojan toipumaan Roomaan, Napoliin ja Capriin kirjastoihin, museoihin ja katedraaleihin.

Modigliani muutti Pariisiin ja tutustui moniin kuuluisiin taiteilijoihin, mm. Pablo Picassoon. Hänen taidettaan inspiroivat mm. Paul Cézanne, Paul Gauguin, Théophile Alexandre Steinlen ja Henri de Toulouse-Lautrec.

Modigliani teki myös veistoksia, mutta kivipöly ei sopinut hänen sairaille keuhkoilleen.

Tuottelias taiteilija teki noin 420 maalausta ja useita piirustuksia asuessaan Pariisissa vuoden 1906 jälkeen. Maalausten värimaailma on mielestäni viehättävä ja pidän pitkänomaisista kasvoista ja mantelimaisista silmistä teoksissa.

Taiteilija tiesi heikon terveytensä vuoksi kuolevansa nuorena, joten hän eli boheemielämää, jossa mukana olivat myös alkoholi ja huumeet (hasis). Huumemaailma on minulle vieras, joten lunttasin Wikipediasta, että hasis on kiinteä kannabistuote, jota kasvatetaan mm. Marokossa, Libanonissa, Intiassa ja Nepalissa ja poltetaan vesipiipussa, tavallisessa piipussa tai rouhittuna savukkeeseen.

Kävimme vuosia sitten Christiania-vapaakaupunkialueella Kööpenhaminassa tuoksui muiden mukaan poltettu marijuana. Ilmeisesti tuoksu oli mielestäni hyvä, koska en haistanut yhtään mitään, vaikka minulla on aina ollut harmillisen tarkasti haistava supernokka. Olikohan minulla nuha? En tunne huumeveikkoja tai -veikottaria, joten en ole perehtynyt myöhemmin asiaan. Minun nuoruudessani koulujen kulmilla ei tietääkseni myyty huumeita eli ainakin siinä mielessä vanhat hyvät ajat.

Taideopiskelija Jeanne Hébuterne tapasi Modiglianin 19-vuotiaana loppuvuodesta 1916 ja parista tuli erottamaton.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Amedeo_Modigliani#/media/File:HebuterneModigliani.jpg

Pariskunta sai vuonna 1918 (-1984) tyttären, joka nimitettiin äitinsä mukaan Jeanneksi. Tytär sai vasta aikuisena tietää, keitä hänen vanhempansa olivat, koska sukulaiset kasvattivat hänet Italiassa.Tytär opiskeli taidehistoriaa ja kirjoitti teoksen taiteilijaisästään.

Pariskunta pakeni sotaa ja espanjantautia eli poikkeuksellisen tappavaa influenssaa Nizzaan, jossa taiteilijan värimaailma muuttui vaaleammaksi.

Taiteilijan Nu couché -maalaus (Punainen alaston) on myyty myöhemmin New Yorkissa Christien huutokaupassa 170,45 miljoonalla dollarilla (158,2 miljoonalla eurolla) kiinalaiselle miljardöörille Liu Yiqianille, joka aloitti taksinkuljettajana, mutta siirtyi myöhemmin rehellisen sijoittamisen pariin.

Hän maksoi työn American Express -kortillaan, mitä pidän hupaisana.  Olikohan kortti luottorajaton vai oliko siinä kunnon luottoraja, esimerkiksi 160 miljoonaa euroa?

http://www.nytimes.com/2015/11/11/arts/international/liu-yiqian-modigliani-nu-couche.html

Modigliani menehtyi tuberkuloosin aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen sairaalassa 35-vuotiaana. Hänen puolisonsa heittäytyi vanhempiensa luokse päästyään surun vuoksi viidennen kerroksen ikkunasta alas 21-vuotiaana. Hän oli kahdeksannella kuukaudella raskaana. Sen täytyi olla rakkautta (oman käsitykseni mukaan surullista sekopäisyyttä), mutta vauvaparka – ja naisparka.

Vaimo haudattiin suvun päätöksestä eri paikkaan kuin Modigliani, mutta hänet siirrettiin muistaakseni kymmenen vuotta myöhemmin Modiglianin hautaan.

http://www.ateneum.fi/nayttelyt-nyt/amedeo-modigliani-nayttelyn-teemat/

Ystäväni arvosti maalausta Germaine Survage ja korvakoru. Nainen sinisessä mekossa oli mielestäni näyttelyn kiinnostavimpia töitä:

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1477454904417

Eiffel-tilassa järjestetään taidepajoja ja voi opiskella italiaa

Yhden oppitunnin (26 euroa) kurssi sopii italian alkeet hallitseville. Tunnin kestävällä oppitunnilla luodaan katsaus sanastoon ja taidetekstin ymmärtämiseen, kerrataan ääntämistä sekä harjoitellaan suullista mielipiteen ilmaisua.

http://www.ateneum.fi/paja/eiffel-tila/

Elin päivästä päivään -elokuva la 26.11.2016 klo 14

Elokuva Elin päivästä päivään (Les Amants de Montparnasse), Ateneum-sali. Englanninkielinen tekstitys. Pääsy museolipun hinnalla.

(Nukuin kotona pitkät nokkaunet eli tekstin julkaisuajankohta on jälleen epämääräinen.)

Guggenheim

Kannatan Guggenheimin taidemuseota Helsingissä, koska etenkin varakkaiden aasialaisten turistien määrä lisääntyy koko ajan ja Helsingin maine taidekaupunkina on mielestäni tärkeää Suomelle jo taloudelliselta kannalta.

Trattoria Sogno

Tarjolla on italialaista ruokaa, kuukauden kala (bonus!) ja mielestäni yllättävän edulliset ravintolahinnat.

Ravintola on kokeilematta, mutta listallani eli paikkoja, joissa haluaisin käydä.

Toinen paikka on Storyville, jossa haluan käydä jossain vaiheessa kuuntelemassa musiikkia ja syömässä. Ravintola oli listallani jo siinä vaiheessa, kun olin heikossa anemiakunnossa ja mietin, että pääsisin ravintolaan, mutta en todennäköisesti ravintolasta pois portaiden vuoksi. Melko kiusallista.

http://www.trattoriasogno.fi/

Isänpäivänä Alppilan kirkon brunssi, Kotkankatu 2

Alppilan kirkossa on mahdollista nauttia isänpäiväbrunssi 13.11.2016.

Varaukset:

alppilankirkonbrunssi@gmail.com

Puh.050 363 9575

Ruokailuajat:

11 – 12:30

13 – 14:30

https://www.facebook.com/alppilankirkonbrunssi/?hc_ref=NEWSFEED

Pyhäinpäivänä lauantaina 5.11.2016 brunssia ei ole tarjolla.

En ole koskaan käynyt, mutta pidän ideaa kiinnostavana ja ruoka on kuulemma hyvää.

Amnestyn toiminta päättyi yllättäen ke 2.11.2016 Moskovassa

Työntekijöiden tullessa paikalle ovet eivät auenneet ja sähköt oli katkaistu ilman ennakkovaroitusta. Vuokrat oli tilan omistajana olevan kaupungin syytöksistä huolimatta maksettu, joten järjestön edustajat pääsevät – jossain vaiheessa – takaisin toimistoonsa.

Maan johdolla ei ollut tietoa toimitilan sulkemisesta.

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1478151850507

Oculac-pula

Käyttämiäni Oculac-silmätippoja ei ole missään Yliopiston Apteekissa, vaikka niitä piti tulla jo reilu viikko sitten. Käyntien ja kyselyiden jälkeen varmistin vielä apteekin chatista.

Käytän Bepanthen-silmätippoja odottaessani, että silmätipat palaavat apteekkiin.

Minun pitäisi ravata kaikissa muissakin apteekeissa pipettienetsimisretkillä, mutta toistaiseksi olen odottanut tippojen päätymistä lähellä olevaan suosikkiapteekkiini, jossa on mukava henkilökunta.

Ilmaisperjantai

Kansallismuseo joka perjantai klo 16 – 18 (ei erikoisnäyttely Renesanssi Nyt)

Kiasma klo 10 – 20:30 eli koko päivän (kuukauden ensimmäinen perjantai)

Luonnontieteellinen museo klo 13 – 16

Häämessut

Halusin vuosia sitten mennä häämessuille, koska kukat ja kukkalaitteet kiinnostivat minua. Yritin huijata, tarkoitin pyytää paikalle useita ystäviä tai tuttuja, mutta kukaan ei suostunut lähtemään. Nuori eli 19-vuotias, poikkeuksellisen nätti työkaverimies kysyi, eikö Helsingissä ole mitään muuta paikkaa, jossa haluaisin käydä. Kerroin, ettei ole. Häämessut olivat ainoa vaihtoehto. Hän varmisti, eikö Euroopassakaan ole mitään mielenkiintoista nähtävää? Kerroin, ettei ole, koska kaikki suuntaavat Helsingin häämessuille! Jostain häkellyttävästä syystä hän ei uskonut minua.

Hoipertelin heikossa kunnossa häämessuille ystäväni kanssa pari vuotta sitten, kiersimme messut (melko) pikaisesti ja halusin pian ulos, kuten hänkin. Messut oli todellakin tarkoitettu vain häähuumassa sekoileville morsiamille ja ainoa toiveemme oli päästä pakenemaan messualueelta ilman hääkarkkeja, pitsisiä sukkanauhoja ja ihanasti kaiverrettuja samppanjalaseja. Kukkakimput olivat kauniita.

ILMAINEN ÄMPÄRI, ILMAINEN ÄMPÄRI pe 4.11.2016 klo 16

Tärkein tieto eli ilmainen vihreä ja oranssikahvainen HSL-ämpäri on jaossa matkakortin haltijoille mm. Kiasman edestä, Espoon Leppävaarasta ja Vantaan Dixistä.

Minulla on hirmuinen hinku mennä ryysikseen tappelemaan yksi/6000 ämpäri itselleni, koska pidän ämpärin kauniista väristä. Mummi saalisti itselleen kauan sitten ilmaisen ämpärin ja vielä ilmaisia perunoita (äärettömän hyvä diili) Keravan Anttilasta. Hän selvisi koettelemuksesta hyvissä voimissa ja eli täysjärkisenä 99-vuotiaaksi. Pyrin samaan, mutta epäilen tulosta.

Kerroin puhelimessa 94-vuotiaalle isäpuolelleni robottibussista, joka ajoi ensin Hernesaaressa Helsingissä, seuraavaksi Otaniemessä Espoossa ja tällä hetkellä (ilmeisesti) Hervannassa Tampereella, mikäli lumisade ei ole estänyt ajamista. Mielestäni on mukavaa, että DI:ksi opiskellutta miestä kiinnostaa robottibussi. En pidä siitä, että iäkkäille ihmisille puhutaan kuin ääliöille, koska ei heidän järkensä mihinkään katoa, vaikka muisti joiltain henkilöiltä saattaa kadota ainakin osittain. Haitanneeko se ketään, jos ei tiedä, onko aamu vai ilta ja mitä päivää tai vuotta eletään?

Matkakortittomat saavat itselleen ilmaiseksi kortin kahdeksi viikoksi tilaamalla kortin HSL:n verkkosivuilta. Mielestäni olisi mukavaa, jos HSL arpoisi satunnaisesti ilmaisviikkoja tai -kuukauden (miksei kuukausia) myös meille kortin hankkineille.

https://www.hsl.fi/uutiset/2016/6000-vihreaa-amparia-hsl-jakaa-ilmaisia-ampareita-ja-kortittomille-matkakortteja-9237

Omatuntoklubi la 5.11.2016 klo 20:30

Omatuntoklubi on kerran kuukaudessa Kansallisteatterin Lavaklubilla pidettävä monitaiteellinen hyväntekeväisyysklubi. Pääsymaksuista kertyvä tuotto lahjoitetaan lyhentämättömänä aina kunkin klubi-illan hyväntekeväisyyskohteelle.

Pääsymaksu 1 – 100 euroa, omantunnon mukaan. Huom! Varaudu käteisellä!

http://omatuntoklubi.blogspot.fi/p/what.html

En ole käynyt ja olen todennäköisesti paikalla olevien vanhempien – tai mahdollisesti isovanhempien – ikäluokkaa, mutta pidän ideaa kiinnostavana.

Paikan tuotossa ei mielestäni ole hurraamista: ”Kiitos kaikille lokakuun Omatuntoklubilla käyneille: Nuorten Kriisipiste sai toimintansa tueksi 243,68 euroa ja yhden pennyn.”

Sylvi-lehden Katson sinua pop up -näyttely ma 7.11. – la 12.11., Galleria Luova, Suvilahdenkatu 10 A, 5. krs

Vaihtoehtoinen naistenlehti, jonka Takarytke vai ruumispumppu – juttu huvitti minua:

http://sylvi.fi/2016/08/takarytke-vai-ruumispumppu/

Joulumarkkinat

Korjaamon Designmarkkinat 12.–13.11., Töölönkatu 51 a-b

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat, 26.11.–18.12., Vanha Suurtori 3 (Tuomiokirkon läheisyydessä), Turku

Senaatintorin Tuomaan markkinat 3.–22.12., Senaatintori

Kaapelin Joulu, 9.–11.12. ja 16.–18.12., Merikaapelihalli, Tallberginkatu 1

Vanhan Joulutori 17.–23.12., Vanha ylioppilastalo, Mannerheimintie 3

(City-lehti. Täydensin rakennukset ja osoitteet.)

Yksivärinen villasukka -pyyntö

Markkinoille villasukkia tekevien tärkeä velvollisuus on mielestäni tehdä myös naisille yksivärisiä villasukkia. Sukat voisivat olla kuten miesten sukat, mutta (yleensä) pienemmässä versiossa. En halua raitavarrellisia, kirjavia, pitsisiä, tennistossuilta näyttäviä tai muuten kuviollisia sukkia.

Haluan hyisiä varpaitani lämmittämään pinkit (sopivat lämpimään hupulliseen aamutakkiin), oliivin- tai tummanvihreät (vihreä on kaunis väri) tai lämpimän joulunpunaiset villasukat (sopivat mm. jouluun!), joissa on pitkä ja nilkkoja lämmittävä varsi. Koko 38, kiitos. Tämä tiedoksenne lausuttakoon.

t. Kylmät varpaat eli mahdollisesti ruumispumppujumpan paikka?

Talking dog

Muutenkin äärettömän korkeaa tasoa nostamaan Ultimate Dog Tease: