Olen miettinyt viime viikkoina, pyydänkö päästä kokonaan eläkkeelle.
Jokin inhimillinen yritys voisi mahdollisesti palkata minut siitä huolimatta, että olen 51-vuotias nainen ja ollut melkein viisi vuotta sairauslomalla aivoaneurysmaleikkauksen, myeloomahoitojen ja allogeenisen kantasolusiirron aiheuttamien käänteishyljintäoireiden vuoksi.
Eihän osaamiseni ole kadonnut mihinkään näiden vuosien aikana.
Olen ollut loppukesän ja syksyn aikana sairaalassa korkean kuumeen vuoksi ja kaksi kertaa sairastunut flunssaan, joka on heikentänyt vointiani.
Ahvenanmaalla on jo influenssaa. Rokotettavaksi pääsen joulukuussa, koska jouduin sairauden vuoksi perumaan aiemman rokotusaikani.
Minulla on pitkä työhistoria. Ajatuskin siitä, etten enää palaisi töihin, tuntuu musertavalta. Haluaisin tehdä työtä, mutta onko minusta työhön, kun toistuvat infektiosairaudet heikentävät ja uuvuttavat minua?
Minulla on vähintään neljätoista työvuotta jäljellä ennen virallista eläkeikää. Haluaisin tehdä töitä, mutta huonon vastustuskyvyn vuoksi olen turhan usein petipotilaana.
Taloudellisesti eläkkeelle jäämisessä ei ole mitään järkeä. Käyttämäni Oculac-silmätipat ovat loppuneet kuukausi sitten apteekeista ja minulla on mennyt 200 euroa kuukauden aikana pelkkiin silmätippoihin muiden lääkkeiden lisäksi. Käänteishyljinnän vuoksi minulla on kyynelnesteettömät silmät, joten tippoja on pakko ostaa, koska muut reseptitipat eivät sovi silmilleni. Tilanne on hankala.
Voin aina välillä paremmin, kuntoni nousee ja saan nukuttua hyvin yli kolmen litran päivittäisestä munuaisten käänteishyljintään liittyvästä juomisesta huolimatta. Seurattava kreatiniiniarvo pysyy korkeana juomisestani huolimatta. Silmäni arvostavat kosteaa syysilmaa eivätkä ole yhtä hankalat kuin kylmän talven aikana tai keväällä, kun useat siitepölyt ärsyttävät rutikuivia ja allergisia silmiäni. Paremman tilanteen jälkeen vointini heikkenee jälleen saatuani jonkin tartunnan jostain.
Vastustuskykyni ei ole käänteishyljintälääkityksen vuoksi kunnossa eli voisin tehdä tehtäviä, joissa en ole suorassa asiakaspalvelussa. Vastaavia tehtäviä olen tehnyt aiemminkin. Olen hoitanut esimerkiksi raportointia ja pitänyt yhteyttä asiakkaisiin kirjoittamalla ja soittamalla. Toisaalta tiedän, miten kamala työkaveri olin, kun olin jatkuvasti sairauslomalla saadessani kaikki mahdolliset flunssat, kurkunpääntulehdukset, silmä- ja korvatulehdukset ja influenssat ennen myeloomadiagnoosiani.
Tapaan hematologin joulukuun lopussa, joten mietin vielä, puhunko hänelle tilanteesta.
Toisaalta, JOS olen maaliskuun alussa kunnossa, kokeilenko työskentelyä jonkin yrityksen palveluksessa kolmen kuukauden ajan toukokuun loppuun? Toivon, että pysyisin terveenä ja löytäisin paikan, jossa työsuhdettani ideaalitilanteessa jatkettaisiin.
Ongelmana on, etten tiedä, missä kunnossa olen maaliskuussa. Pyydänkö kuitenkin, että sairauslomani jatkuu, jos voin ensi kesänä paremmin?
Kuka palkkaa toipilaan, joka sairastuu tavatessaan yskijöitä, jotka eivät osaa peittää suutaan yskiessään tai aivastaessaan? Toivoisin, että vanhemmat opettaisivat lapsensa peittämään yskimisensä kämmenselällään (eikä kämmenellä, joka käpälöi kaiteita jne.) tai yskimällä kyynärtaipeeseensa. Yskivän suun voi suojata myös nenäliinalla.
Tartunnat ovat ikäviä, mutta monille meistä ne ovat hankalia – ja osalle meistä tappavia.
PS Kuva on kävelyreittini varrelta. Viikin peltoja on viljelty 1500-luvulta eli parempaakin katsottavaa löytyy kuin tönöä toisen vierellä.
banaaninkuorella 