Keskiviikkona menimme ystäväni kanssa kymmeneltä aamulla Helsingin kaupunginorkesterin kenraaliharjoituksiin Musiikkitaloon. Harmaa päivä ja purevan kylmä tuuli, mutta konsertti kiinnosti.
Jätimme takkimme ilmaiseen naulakkoon (olen niin rajoittunut, että vastustan naulakkomaksuja) ja pääsimme konserttisalin E-katsomon eturiviin.
Yllätyin esityksen alkaessa, koska olin kuvitellut, että kuuntelemme edullisesti (3 euroa/nuppi) illan Tummat sävelet -esityksen viimeistä harjoitusta.
Esitys olikin paljon mielenkiintoisempi eli kapellimestari Susanna Mälkki (1969) ohjasi soittajia suomeksi ja englanniksi, painotti tiettyjen kohtien esitystapaa, lauloi malliksi osia kappaleesta ja paransi esitystä hyvin monin tavoin. Sellisti ja myöhemmin kapellimestari Mälkki aloitti Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina syksyllä 2016.
Esityksessä oli Luca Francesconin Duende – The Dark Notes viululle ja orkesterille ja Gustav Mahlerin Sinfonia nro 6 ”Traaginen”.
Ensimmäisten viidentoista minuutin ajan päätin karata salaa paikalta, koska musiikki ei erityisemmin vastannut mieltymyksiäni, vaan vaikutti kakofoniselta meteliltä. Karkaaminen olisi ollut haasteellista, koska minun olisi pitänyt onnistua matelemaan rappuset ylös. Pysyin paikallani ja totuin kakofoniaan. Tutummasta Mahler-osuudesta pidin huomattavasti enemmän.
Ensiviulistina oli kanadalainen Leila Josefowicz (1977), joka aloitti Wikipedian mukaan 3,5-vuotiaana Suzuki-soittajana. Meillä on melkein yhteinen historia, koska isoäiti vei minut Suzuki-tunneille 10-vuotiaana, koska en opetellut nuotteja, vaan soitin kappaleet korvakuulolta. Kuuntelin muutaman vuoden ajan Suzuki-esityksissä muiden taitavaa soittoa ja soitin useampana vuonna täsmälleen saman kappaleen eli Robert Schumannin Iloisen maamiehen. Ainoan kappaleen, jonka suostuin soittamaan. Luulen, ettei isoäiti ollut erityisen iloinen, kun puolet nuoremmat lapset soittivat erittäin hyvin mm. Chopinia. Hahaa!
https://www.youtube.com/watch?v=JA5oD8dPf0U
Musiikkitalon kattohärpäkkeelle nimen antanut naishenkilö keksi nimen myös uudelle Oodi-kirjastolle, jolle kaavaillaan tai on mahdollisesti jå annettu ruåtsinkielinen nimi. Vad är det, vet jag inte/mike se ån, mine ej tiedä.
Karkasimme väliajalla ja menimme alalämpiöön tutustumaan Ukrainan valtion taidenäyttelyyn, joka päättyy 24.2.2017. Näyttelyssä oli maalauksia mm. Helsingistä ja Porvoosta. Mietimme kumpikin Disneyn elokuvissa olleita iloisia hahmoja nähdessämme pulleita paatteja.
https://www.musiikkitalo.fi/fi/tapahtuma/ukrainan-valtion-taidenayttely-30
Esittelin ystävälleni Musiikkitalo-suosikkini eli laitteen, josta näkee kuvan mm. italialaisista uruista ja voi kokeilla, miltä urkujen soittaminen kuulostaa eri pilleillä (luulen, että ne ovat pillejä). Mielenkiintoista!
Fazerila
Päätimme käydä Vaaralassa Fazerilan kahviossa syömässä. Sain taas tehtyä listallani olevan Pitää tehdä tai pakko käydä -asian. Ystäväni asuu paikan lähellä, joten käynti oli hänelle kuin käynti kotikuppilassa. Hän on täysin holtittomasti käynyt paikalla jo useita kertoja ilman minua. Olen suopeasti antanut hänelle anteeksi kyseisen käsittämättömän erehdyksen. Ihan totta.
Bussilla 717A matkaan Rautatientorilta ja kävelimme noin kilometrin matkan pysäkiltä kahvilaan. Jakomäen bussilla 77 pääsisi melko lähelle Helsingin matkakortilla, mutta rohkaisin mieleni ja ostin seutulipun.
Kahvilassa oli tarjolla mm. lohikeittoa (kermapohjaista, joten ei kiitos), Caesar-salaattia (oikealta ääntämykseltä oikeasti seessar eikä keessar, kuten ehdottomasti haluaisin sanoa) ja erilaisia leipiä. Ystäväni valitsi Caesarin kanaversion ja minä päädyin lämminsavulohileipään. Jatkoimme rahkapullalla ja hillotäytteisellä laskiaispullalla ja katsoimme ulos, jossa Fazerin paperikassien kanssa liikkunut koululuokka nousi bussiin sisäpihalta.
Fazerilan aulassa oli lukittu kasvihuone ja kananmunien kuorista koottu suuri jänis, jota ihailin jo avajaisiin kutsuttujen ottamista valokuvista. Emme osallistuneet kierrokselle, jonka aikana pääsee kasvihuoneeseen. Menen kostoksi Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan tuijottamaan kaakaopuuta. Siitäs saavat! Luulisin.
Kiersimme toisella puolella rakennusta olevassa suuressa karkkikaupassa ja päädyin muutamaan postikorttiin ja lakuun. Valikoimaa riittää, joten suosittelen ostoksilla käyntiä jo tarjoustuotteiden ja Kiss-Kiss -magneettien vuoksi. Viereen voi ostaa reippaan urheilullisen ja ilahduttavan hoikan magneetti-Reissumiehen.
Ystäväni saattoi minut bussipysäkille ja pääsin kotiin parilla bussilla.
Ihanaa, normaalin kokoiset sisäelimet!
Perjantaina matkustin parilla bussilla Meilahteen. Nostin jälkimmäisessä bussissa maahan kaatuneen taitetun rollaattorin lastenvaunu- ja pyörätuolipaikalle ja avasin rollaattorin, jottei se kaatuisi uudelleen. Pelkäsin, että rollaattorin omistaja suuttuu laitteeseen koskemisesta. Vanhempi mies kiitti minua rollaattorin nostamisesta. Hyvä, ettei hän harmistunut.
Nousin sairaalan mäen, väistin tupakoijia (heillä on poikkeuksetta joukkokokoontuminen sairaalan ulko-oven luona) ja vein takkini Kolmiosairaalan kaappeihin. Sain toteutettua suosikkineuroosiani eli suljettua avoimena retkottavat ovet kaapeista. Haa, onnistuin! Kaappirivi näytti jälleen siistiltä.
Seuraavaksi ilmoittauduin röntgenissä ja pääsin odottamaan puoli yhdeltä ollutta vuoroani. Onneksi katsoin lähetteen muutama tunti ennen lähtöä, koska en saanut syödä tai juoda kolmeen tuntiin ennen ultraäänikuvan ottamista.
Ilmoittauduin varttia ennen tutkimusta ja istuin odotustilassa ja luin mukaani ottamaani kirjaa. Kauempana istunut vanhempi mies selitti lähellään istuville ja oikeastaan koko ryhmälle, kuinka suomalaiset vain istuvat hiljaa eivätkä puhu toisilleen kuin ihmiset ulkomailla. (Niin istun enkä puhu.) Hän haastatteli komeaa pyörätuolissa istunutta miestä, joka oli kotoisin Ranskasta. Eläkeläismies totesi, että vaimo opiskeli ranskaa, mutta hankalaa oli. Hän kertoi odottaneensa vuoroaan jo kolme tuntia. Hänet oli tuotu ambulanssilla sairaalaan. Todella pirteä ambulanssipotilas, mutta kolme tuntia hätkähdytti. Jatkoin lukemista.
Hoitaja haki minut noin kymmenen minuutin kuluttua ja pääsin kuvattavaksi kerrosta ylemmäksi, koska olin varannut ajan. Paita pois ja menin hoitopöydälle makaamaan talvikengät jalassa. Avasin valmiiksi pitkien housujen napin ja vetoketjun. Hoitaja laittoi paperin suojaamaan vaatteitani ja odotin hetken lääkäriä.
Lääkäri tutki ultravimpaimella vatsani päältä ja sivulta ja totesi, että perna ja maksa ovat normaalin kokoisia, samoin munuaiset. Putsasin geelin pois paperilla ja paikalle palannut hoitaja päästi minut pukeutumaan. Kiitin ja poistuin.
Jonotin kahviossa ja valitsin juusto-kasvissämpylän. Ojensin pyynnöstä saman sämpylän myös takanani jonottaneelle (edelleen komealle!) ranskalaismiehelle, joka istui pyörätuolissa. Maksoin sämpylän ja (ilmaisen) vesilasillisen kassalla ja menin pöytään. Vastasin soivaan puhelimeeni ja vastapäätä minua istui iäkäs rollaattorin kanssa liikkunut mies, joten vaihdoin toiseen pöytään. Hänen oli helpompi istua aiemmin valitsemassani pöydässä.
Puhuin puhelun, join veden ja söin sämpylän. Hyvä, vaikka melko myöhäinen aamiainen hieman klo 13 jälkeen. Kuka käski nousta aamulla liian myöhään? Monen tunnin juomattomuus tuntui pitkältä ajalta, koska juon yleensä aamulla puolisen litraa vettä.
Venäjä poisti perheväkivallan rikoslaista
”Parlamentin alahuone duuma on hyväksynyt perjantaina lakimuutoksen, joka lieventää rangaistusta perheväkivallasta.
Vastedes perheenjäsenen kurittamisesta rangaistaan hallinnollisena rikkeenä, jos väkivallasta on jäänyt kiinni ensi kertaa.
Rikkeestä voi saada sakkoa, enintään 15 päivän vankeusrangaistuksen tai 60–120 tuntia yhdyskuntapalvelua.
Muutos koskee sellaista kurittamista, joka ei aiheuta suurta vahinkoa terveydelle. Perheenjäsenen pahoinpitely säilyy rikoslaissa.
.
.
.
Kansalaisjärjestöt ovat arvioineet lakimuutoksen johtavan perheväkivallan lisääntymiseen Venäjällä.”
(Yle 27.1.2017)
Olen kauhistunut tilanteesta, koska ketään ei pitäisi mukiloida. Koskaan.
Saako Venäjältä muuttaa ulkomaille?
Kysyin tapaamaltani venäläiseltä henkilöltä, saako Venäjältä nykyisin muuttaa ulkomaille. Hän kertoi isoisänsä olevan inkeriläinen, joten heillä oli oikeus muuttaa Suomeen. Hän ei ollut varma siitä, saako Venäjältä muuttaa, vaikka turismi on sallittua. Hän arveli, ettei saa. Lupasin varmistaa seuraavalta venäläiseltä.
Kunnon ihminen soittaisi Venäjän lähetystöön ja varmistaisi, mutta oletan, että jossain vaiheessa tapaan venäläisen, joka osaa vastata kysymykseeni. Otan mielelläni vastaan myös lukijoiden kommentteja.
Hematologin piti soittaa tuloksista torstaina
Odottelin hematologin soittoa torstaina ja varmuuden vuoksi myös perjantaina, mutta kukaan ei soittanut. Joko olen äärettömän terve (ei voi tietää) tai lääkäri ei ehtinyt soittaa minulle.
Torstaina hoidin asioita käytyäni sairaalassa ja istuin mielestäni kotona katsomaan televisiota. Heräsin parin tunnin kuluttua. Hyvin nukuin jälleen pystyasennossa sohvalla.
Jäinen kiinalaiskukko
Kävin tänään keskustassa ja nautin aurinkoisesta ja leudosta säästä. Kävelin Keskuskadulle katsomaan korkealle ripustettuja punaisia kiinalaisia lyhtyjä ja kurkin kadulla oleviin kojuihin, joista sai mm. Suomi-Kiina -seuran tiedotteita, erilaisia kiinalaisia tuotteita ja ruokaa.
En ole koskaan nähnyt Keskuskadulla yhtä paljon aasialaisia, kuin tänään klo 15 aikoihin.
Ruotsalaisen teatterin luona veisti taiteilija kukkoa suuresta jääkuutiosta.
Ostin Yliopiston Apteekista lisää Bepanthen-tippoja (”vain” 22,05 euroa/40 kpl YA-kortilla), koska Oculaceja ei vieläkään myydä. Yritin käyttää geelimäisiä Oftagel-silmätippoja, mutta silmäni alkoivat rähmiä. Yäk…
Kävelin Narikkatorille Kamppiin odottamaan kiinalaiseen uuteenvuoteen liittyvää kulkuetta ja katselin ensin poliiseja ja järjestysmiehiä ja myöhemmin etäämmältä tanssivia punaisia ja oransseja lohikäärmeitä. Oranssi lohikäärme ohitti minut rappusilla tanssien ja Tennispalatsia kohti edeten. Kiinalaisen ravintolan edessä oli kulkuetta kannustavia ihmisiä.
Lähdin kulkueen jälkeen bussilla kotiin. Ilotulitus olisi ollut hauska nähdä illalla, mutta palasin lukemaan kotona kirjaa, ts. nukkumaan istuen sohvalla.
Hirviöt-arvan voitto?
Olen aiemmin laulanut ylistyslaulun Veikkauksen Hirviöt-arvalle, jota voi pelata ainakin netissä. Hirviöitä voi häiriköidä läppärin hiirellä ja mm. toisen rivin paksukaishirviön suun saa auki hiirellä tönimällä.
Olen sinnikkäästi pelannut demo-versiolla, koska haluan ehdottomasti tietää, nauraako kukaan minulle, jos tai oikeastaan kun saan nitistettyä viimeisenkin hirviön. Hyydyn joka kerta toiseen ns. gorilloista.
Jos jollain on täydellinen hirviöidennitistyskokemus, niin otan mielelläni vastaan mielipiteitä.
Storyville la 28.1.2017 klo 20:30, Museokatu 8
Tiempo Habana on 11 henkinen salsayhtye, joka soittaa kuubalaiseen moderniin timba-tyyliin tanssittavaa energistä salsaa. Yhtye laitettiin kokoon vuonna 2013 Suomessa asuvien kuubalaismuusikoiden aloitteesta.
12 euroa, Tiketti
(Storyville)
Muistaakseni yritin tanssia terveempinä vuosinani Zumbassa salsaa. Tyylini ei ollut lähelläkään seuraavan nuoren miehen Paso Doble -tanssitaituruutta. Olé!
https://www.youtube.com/watch?v=MrhAw_3HVx8
banaaninkuorella 