Tahroja paperilla

Kävin sunnuntaina Kuusisaaressa Taidetta paperilla -näyttelyssä, joka päättyy sunnuntaina 5.3.2017. Hupaisaa, kun puoli bussillista matkustajia jäi pois samalla pysäkillä. Valtaosa meistä suuntasi vain keskiviikkoisin ja sunnuntaisin auki olevaan Gyllenbergin taidemuseoon, mutta osa vaelsi Didrichsenin taidemuseon mäen ylös.

Kävelin viehättävään niemenkärkeen, kopistin kengistäni lumet pois ja näytin Museokorttini. Pidin takin ylläni, koska en jaksanut tyhjentää taskuja. Mielestäni erittäin hyvä syy pitää takki päällä.

Opastus oli alkanut klo 13, mutta en jäänyt kuuntelemaan opastusta, vaan keskityin katsomaan seinillä olevia töitä. Mm. Schjerfbeckin Sitruunat-maalauksesta oli piirustus, samoin kenkiään pukevasta pikkutytöstä ja hellyttävästä toipilaasta.

Kurkistin kahvion puolelle ja ihailin merimaisemaa, mutta jätin tarjoilupöydän vaihtoehdot testaamatta. Oletan, että pöydällä oli kassalipas, koska kahviossa ei ollut henkilökuntaa. Seinällä oli viehättävä Finchin maalaama ukkosmaisema.

Siirryin vanhalle puolelle ja katselin maalauksia, keramiikkaa, veistoksia ja kauniita huonekaluja. Päättelin, että olisi huomattavasti parempi ihminen, jos saisin asua yhtä kauniilla paikalla olevassa kodissa.

Nousin portaat yläkertaan, jossa oli lisää Finchin maalauksia, Ellen Thesleffin violetteja töitä ja Verner Thomèn maalaus.

Palasin alakertaan, jossa tutkin esitettä, jonka mukaan Gyllenberg oli vapaamuurari ja työhuoneessa oli tietoa aiheesta. En palannut yläkertaan, koska toistaiseksi kukaan ei ole pyytänyt minua vapaamuurariksi. Outoa sinänsä.

Kuten jokainen meistä totta kai muistaa ja tietää, niin Taikahuilussa on aineksia vapaamuurarien salamenoista, koska sekä Mozart että libreton kirjoittaja, naisvihamielinen (katalaa!) Karl Ludwig Giesecke olivat vapaamuurareita.

Taideteoksia museossa

http://gyllenbergs.fi/fi/villa-gyllenberg/taidekokoelma#&gid=1&pid=12

Päässäni soi tietenkin koko museokierroksen aikana Eppu Normaalin Tahroja paperilla

https://www.youtube.com/watch?v=xVfWPhUZvpI

Sylvan tapiirikortit

Sain maanantaina Sylvasta tilaamani, Julia Vuoren suunnittelemat tapiirikortit. Maksoin yhdeksän euroa ja sain kuusi isoa ja kolme pientä taidekorttia. Postikulut sisältyivät tilauksen hintaan.

Suosittelen tilauksia yhdistyksestä, joka tukee syöpään sairastuneita lapsia ja heidän perheitään.

Vuonna 2015 Sylva tarjosi 44 ilmaista viiden päivän lomaa syöpäsairaille lapsille ja heidän perheilleen, 78 lasta tai nuorta pääsi useammassa sairaalassa Riitta Salmun ohjaamaan kuvataideterapiaan ja syöpää sairastavien lasten perheillä oli majoitusmahdollisuus kalustetuissa huoneistoissa Helsingin Kuusitiellä.

http://www.sylva.fi/fi/

Helsingin kuuluisin makkara puhkeaa kukkaan

Makkaratalon 50-vuotisjuhlien kunniaksi kukitus.

Äänestä tiistaihin 7.3.2017 mennessä:

http://www.citycenter50.fi/makkaran-kukitus/

Lasipalatsin tilataideteos julkistetaan 18.5.2017 Ihana Helsinki -kaupunkifestivaalin yhteydessä ja se on esillä keskustan paraatipaikalla elokuun loppuun saakka. Tervetuloa katsomaan kukitettua Makkaraa!

Silikonikoruja

Korujen ystäville suosittelen taidokkaita silikonikoruja.

Käytän todella harvoin koruja. Otin reiät korviini vasta 35-vuotiaana ja syöpähoitojen aikana en käyttänyt koruja ollenkaan, joten korvien reiät kasvoivat tietenkin umpeen. Käytän sentään silmälaseja eli melkein koruja.

http://www.coruu.fi/

Australiassa tuhansia lepakoita kuolee helteen vuoksi

Lämpötila voi olla lähellä 50 plusastetta. Facebook-videon mukaan osa lepakoista putoaa maahan ja osa kuolee puihin. Metsänvartijat pyrkivät auttamaan mahdollisimman monia eläimiä.

Surullista, koska lepakot ovat söpöjä.

Istuin vuosia sitten lukemassa Sydneyn puistossa ja lähelläni oli puita, joissa riippui hupaisan näköisiä lepakoita pää alaspäin. Tunsin olevani erittäin hyvässä seurassa.

https://www.thedodo.com/

Yli 100 viljelijää ohjattu velkaneuvontaan ja terapiaan: ”Tilanne on monin tavoin pahempi kuin 90-luvun lamassa”

Suomi tarvitsee oman ruoantuotannon, joten en todellakaan ymmärrä raskasta työtä tekevien maanviljelijöiden kohtelua.

Sairaanhoitajien kohdalla puhutaan usein kutsumusammatista, mutta moni maatilaa hoitava on kasvanut perheessä, jossa huolehditaan suomalaisten ruoansaannista eli he todella ovat kutsumusammatissaan. Toivoisin lisärahoitusta sekä erittäin hyvin töitään tekeville hoitajille että maanviljelijöille.

http://yle.fi/uutiset/3-9477849

Lihaskato lisää merkittävästi ennenaikaisen kuoleman riskiä

Lihaskato ja alhainen lihasvoima lisäävät merkittävästi ennenaikaisen kuoleman riskiä. Suomen Akatemian tutkijatohtorin Juha Hulmin mukaan alhainen lihasvoima on kattavien tutkimusten mukaan jopa suurempi riski terveydelle kuin liiallisen lihavuuden, huomattavasti kohonneen verenpaineen ja kolesterolin aiheuttamat riskit yhteensä.

http://yle.fi/uutiset/3-6769306

Älä luovuta!

Älä suostu uupumaan ja lopeta tappelemista tautia tai käänteishyljintää vastaan.

Sinä nitistät sairauden.

Minun tapojani pärjätä vuodesta toiseen  satunnaisessa järjestyksessä

  1. Liikkuminen eli käveleminen, kahvakuula, kuntosali (lihaskunto!)
  • teoriassa uiminen (rutikuivat silmät vielä esteenä) ja rakastamani zumba
  1. Lukeminen, lukeminen ja lukeminen
  • lukemalla voi aikamatkailla, oppia, tutkia ja innostua
  1. Kirjoittaminen
  • päiväkirjalöpinöistä on apua, niin muistaa lääkehuuruisena, mitä teki eilen
  • blogiteksteilläkin voi huvitella
  • oireista, suruista ja murheista kirjoittaminen oikeasti auttaa ja pidän hyvänä ideaa, jossa joka päivästä tai viikosta etsitään vaikkapa kolme parasta kohtaa
  1. Ystävät, sukulaiset, naapurit jne.
  • puhelimessa puhuminen ilahduttaa ja tapaamiset ovat hauskoja
  1. Netti
  • ehdoton suosikkini, koska aina tapahtuu jossain jotain mielenkiintoista
  1. Museot, etenkin taidemuseot
  • paremmaksi ihmiseksi impressionismin avulla!
  1. Puistot, puutarhat ja kasvitieteelliset puutarhat
  • joku ystävällinen sielu huolehtii kasveista ja minä käyn ihailemassa niitä
  1. Konsertit
  • ilmaisversiot ovat suosikkejani Musiikkitalossa
  1. Ooppera
  • kävisin useammin, jos rahani eivät menisi lääkkeisiin – ja silmätippoihin (ei, ei vieläkään Oculaceja)
  1. Elokuvat, tv-sarjat
  • ilahduttavaa tekemistä ja jopa sivistystä
  1. Matkustaminen
  • matkustaisin useammin, jos tautisuus ei veisi rahojani esimerkiksi Lissaboniin, Osloon, Amsterdamiin, Dubrovnikiin, Sofiaan, Viipuriin, Vilnaan, Krakovaan, Reykjavikiin, Bostoniin – ja tietenkin tuttuihin paikkoihin, mm. Lontooseen
  • tautisena matkustan hiljaisena aikana bussilla tai ratikalla, tutustun lähiseudun alueisiin tai vierailen parin tunnin bussi- tai junamatkan päässä tapaamassa tuttuja
  1. Lemmikit
  • hauskaa seuraa, ehdottomasti
  1. Kotityöt
  • rakastan pyykkäämistä ja pidän järjestyksestä ja siisteydestä
  1. Terveellinen ja ilahduttava ravinto
  • jokainen jaksaa paljon paremmin, kun syö terveellisesti ja monipuolisesti
  1. Nukkuminen
  • jonkun pitää katsoa mielenkiintoisia unia, joten mm. minä hoidan kyseisen tehtävän

 

Aurinko paistaa AINA risukasaan. Fakta.

 

Mainokset

Januksen kasvot

vai pitäisikö sanoa Januksettaren?

Huhtikuussa 2013 hankin uuden henkilöllisyystodistuksen ja kävin lähes kaikkien kammoamassa passikuvassa. Saatuani kuvan poistuin valokuvaamosta ja ihmettelin, kenen kuvan olin saanut. Harvinainen tilanne eli kuva näytti mielestäni hyvältä.

Olen kameralle allerginen, joten olen murrosikäisestä lähtien pyrkinyt pois kuvista. Minulta on tingattu syytä siihen, miksi en suostu kuvattavaksi. Selitän aina, että kyse on klassisesta syystä eli kamera vie sielun. Voi hyvinkin viedä! Ei voi tietää. Outoa tietenkin, etenkin nykyisin eli selfie-aikana.

Olen edelleen tyytyväinen näyttäessäni kyseistä henkilöllisyystodistusta. Olen kyseisessä kuvassa Kaikki ruoka inhottaa siirron jälkeen  -”dieetin” vuoksi hoikka ja minulla oli kauniit hiukset, ts. Kuokkasen peruukkiliikkeestä ostamani vaalea pitkähiuksinen peruukki. Löysin peruukin, johon olin erittäin tyytyväinen.

Minulla oli kaksi – tutun potilaan hupaisan määritelmän mukaan -hikimoppia. Käytössäni oli ikioma muovikuontalo, jonka ostin Kansallisteatterin läheltä ja yhteiskunnan ystävällisesti sponsoroima tekokuituversio Pohjoisen Rautatiekadun liikkeestä. Onneksi kyse ei ollut urheilusponsoreista, joten en joutunut ompelemaan Kinnusen peruukkiliikkeen logoa vaatteisiini johonkin merkilliseen kohtaan.

http://www.kuokkasenperuukkiliike.fi/keinokuituperuukit.htm

http://www.peruukki.net/peruukit

Usein käytetyn peruukin käyttöaika oli melko lyhyt, mutta käytin tukalalta tuntunutta peruukkiani niin harvoin, että molemmat ns. hikimopit ovat edelleen käyttökelpoisia.

Aamutakin huppu lämmitti kotona palelevaa kaljua eli rispektiä kaljuille tai kaljuksi itsensä ajaneille henkilöille tarkenemisesta! Ulkona minun oli pakko käyttää pipoa, jota en yleensä missään nimessä laita päähäni.

Kuvan ottamisen jälkeen iski maksan käänteishyljintä, sain valtavia Medrol-kortisoniannoksia ja turposin törkeästi kuukauden aikana. Otin henkilöllisyystodistuskuvan viereen kaameasta pallonaamastani kuvan, jossa silmäni olivat hädin tuskin auki. Harmi, ettei ”ihastuttava” niskakyttyräni näy kuvassa.

Uupumus

Olen ollut viikon aikana kolmena päivänä väsymyksen vuoksi kotona, joten tunnen itseni laiskaksi heittiöksi. Kaksi päivistä oli aurinkoisia, mikä lisäsi murhettani väsymyksestäni. Aurinkoisella säällä PITÄÄ lähteä ulos! Sain sentään tehtyä kotitöitä enkä ollut täysin laiska heittiö.

Liukkaus kaduilla ei vaikuttanut päätökseeni. Tapaturmaklinikat ovat tällä hetkellä tulvillaan kaatuneita suomalaisia ja leikkaussaleissa on ruuhkaa, joten leikkaukseen pääsyä voi joutua odottamaan useita päiviä kaatumisen jälkeen. Luin aiemmin, että suurin potilasryhmä koostuu työikäisistä, joilla on tietenkin ikuisesti kiire.

Suru

Tapasin keskiviikkona mukavan miehen, jonka kanssa olen kirjoitellut pitkään potilaspalstalla. Meillä oli kiinnostava juttutuokio Cafe Strindbergillä vaihtaessamme mm. tautikuulumisia. Tapaamme varmasti myöhemmin uudelleen. Hän kertoi surullisen tiedon potilaasta, jonka olen aiemmin tavannut koulutuksissa ja olen murheellinen kyseisen henkilön menehtymisestä.

Ei suru-uutisiin totu, vaikka niiden kuulemiseen tavallaan turtuu, jos kyse on täysin vieraasta ihmisestä. Facebook-palstalla potilaiden omaiset kertovat läheistensä kuolemasta toisille omaisille ja myeloomapotilaille, jotka tietävät sairastavansa parantumatonta syöpää. Otan osaa suruun ja pahoittelen omaisen menetystä.

Allogeeninen kantasolusiirto on ainoa vaihtoehto myelooman parantamiseen, eikä siirtoa voida tehdä iäkkäille ja/tai huonokuntoisille potilaille. Ikävä kyllä myelooma voi palata potilaille, jotka ovat saaneet allogeenisen kantasolusiirron. Erittäin huono ennuste -diagnoosin saaneena pelkään sairastuvani uudelleen, vaikka siirrostani on jo neljä ja puoli vuotta.

Mietin ensimmäistä myeloomapotilasta, jonka kanssa puhuin puhelimessa. Hän sai siirteen veljeltään ja menehtyi seitsemän vuoden päässä siirrosta. Tällaisia ei todellakaan pitäisi miettiä, koska olen vielä terve tai oikeastaan lainausmerkeissä terve, koska käänteishyljintä jatkuu mm. silmissä ja olen naurettavan väsynyt.

Krooninen käänteishyljintä on positiivinen asia, koska myelooma pysyy ainakin teoriassa poissa. Toisaalta tiedän potilaita, jotka parantuivat allogeenisen kantasolusiirron avulla, mutta sairastuivat uudelleen käänteishyljinnästä huolimatta.

Myeloomaa sairastavien määrä kasvaa

Useammalle potilaalle on mainittu sairaaloissa, että myeloomapotilaiden määrä kasvaa. Pidän tietoa huolestuttavana.

Onko syynä ikääntyneiden henkilöiden suurempi määrä? Vaikuttavatko jotkin kemikaalit sairastumiseen, koska mm. maanviljelijöillä ja kumitehtaiden työntekijöillä myelooma on yleisempää.

Mietin radonia, joka Suomessa säteilee tietyillä alueilla. Voimmeko syyttää korkeita radonmääriä myeloomasta?

Voiko kyse olla jostain viruksesta? Mainitsin luuydinpunktiossa pohjanmaalaisesta paikkakunnasta, jossa on samassa koulutuksessa olleen potilaan mukaan poikkeuksellisen paljon myeloomaan sairastuneita. Syytä ei tiedetä, mutta potilas oletti syynä olleen poikkeuksellisen suuren säteilymäärän ydinreaktorionnettomuuden aikaan. Hän oli ollut tekemässä mittauksia ja mittaustulos oli niin korkea, ettei mittari pystynyt mittaamaan lukua. Hematologit kumoavat kyseisen teorian eli säteily ei vaikuta myeloomaan. (En usko. En.)

Minä mietin, että pienellä paikkakunnalla asukkaat voivat olla sukua keskenään. Syöpä ei periydy, mutta vanhemman syöpä altistaa lapsen syövälle.

Luuydinpunktion tehnyt lääkäri mainitsi, että kyse voi olla viruksesta. En ole koskaan kuullut vastaavaa selitystä, joten minua kiinnostaisi tietää, voiko virus olla syynä sairauteen?

Tärkeä uutinen: kissa EI ole kalju

Lähetin Hiili nukkuu -kuvan ulkomailla asuvalle ystävälleni ja hän kommentoi, että kissa on kalju. Grr. Eikä ole.

Hiili-parka oli löytynyt Kirkkonummelta ja Helsingin eläinsuojeluyhdistys oli käsitellyt kissan ihosienen. Siksi kissan päälaki saattaa vaikuttaa kuvassa kaljulta. Sain kuulla kissan sairaudesta vasta valittuani metrin mittaiseksi venyneen, kahdeksan kuukauden ikäisen Hiilen (o.s. Pasi). En muuttanut hankintapäätöstäni, koska kissa vaikutti sympaattiselta. Ei haaveilemaltani irlanninsusikoiralta, mutta sympaattiselta.

Kissoja on hauska seurata, kun olen raatokunnossa kotona.

Ihanat islantilaiset kissanpennut nukkekodissaan

http://nutiminn.is/kattarshians/

TIMANTTIPESULA Sijoita elämääsi fiksusti

Unna Lehtipuu antaa Talentumin julkaisemassa teoksessaan mm. sijoitusvinkkejä, kehotuksia oman historian miettimisestä ja suhtautumisesta rahaan, ohjeita oman elämän perkaamiseen, huomion kiinnittämiseen oikeisiin asioihin, palautumiseen ja sisäisen puheen (usein oman itsen mollaamisen) kesyttämiseen kehittyvien maiden naisten tukemisen lisäksi.

”Kuuntele ajatuksiasi. Suurin osa niissä kiertävistä huolista koskee sitä, mikä ei ole vielä tapahtunut, tai sitä, mikä on jo tapahtunut. Hyvin harvoin meillä on jotain murehdittavaa juuri nyt. Olisiko aika palautua tähän hetkeen?”

Suosittelen Naisten Pankkia teille, jotka haluatte tukea heikoissa oloissa eläviä naisia, heidän perheitään ja yhteisöjään.

https://www.naistenpankki.fi/

Kirja kannattaa lisätä omalle lukulistalle.

Kiitos 50 000 euron lahjoituksesta Kansallisoopperalle!

http://oopperabaletti.fi/talo/uutisia/kansallisoopperalle-lahjoitus-arvosoitinten-hankintaan/

”Blood Cancer for Dummies”

Lääketehdas Janssenin sivuilla on Make Blood Cancer Visible -tiedosto, jossa potilaat kertovat verisyöpään sairastumisesta, reaktioistaan tilanteeseen ja hoidoistaan. Kiitos, kun muistutit sivuista, S!

Potilas mainitsee, että hän olisi mielellään lukenut Blood Cancer for Dummies -kokoomaoppaan verisyöpään sairastuttuaan. Olen samaa mieltä, koska tiedon haaliminen mm. netistä oli vuosia sitten hankalaa ja usein turhauttavaa. Etenkin, kun monet ikäiseni potilaat olivat menehtyneet sairauden vuoksi.

Tilanne on tällä hetkellä ehdottomasti parempi, koska hoitotavat ovat kehittyneet, lääkkeitä on käytössä enemmän ja potilaiden elinaikaennusteet ovat pidentyneet.

http://www.janssen.com/sites/www_janssen_com_emea/files/mbcv_a4_digital_patient_perspectives_book_final_1.pdf

One’s Own Weather

You’re squandering

spleen on your brothers,

and wasting good self-pity too,

if you think

that there’s sun on the others

whenever it’s raining on you.

Collected grooks I, Piet Hein

Toinen määritelmä vastaavasta aiheesta

Kaikilla meillä on sappikivemme, oli potilas sanonut hoitajana toimineena mummille mielisairaalassa.

Olen täysin samaa mieltä.

 

 

 

 

Käänteishyljintä kantasolusiirroissa

LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM

2017;133(3):351-8

Mervi Taskinen, Samppa Ryhänen ja Kim Vettenranta

Käänteishyljintä muodostaa edelleen keskeisen hoitoon liittyvän riskin potilaalle allogeenisten kantasolusiirtojen yhteydessä. Kehitys HLA-tyypityksessä sekä uudet siirremuodot ovat jossakin määrin vähentäneet tätä riskiä. Merkittäviä uusia vaihtoehtoja voimakasoireisen käänteishyljinnän hoitoon ei sitä vastoin viime vuosina ole saatu. Uusia hoitovaihtoehtoja suunniteltaessa on syytä muistaa, että allogeeninen kantasolusiirre vaikuttaa potilaan perussairauteen immunologisesti.

Graft-versus-host disease in stem cell transplantation

Graft-versus-host disease (GvHD) remains a major treatment-related risk in patients undergoing stem cell transplantation. Although advances in HLA-typing and graft types have reduced the risk of GvHD, a breakthrough in the treatment of severe GvHD is still lacking. Allogenic stem cell transplant has potentially beneficial immunological effects on the malignant disease necessitating transplantation, and the importance of these effects must be considered when treating GvHD.

Allogeeniset, vertamuodostavien kantasolujen siirrot ovat viimeksi kuluneiden runsaan neljän vuosikymmenen aikana vakiinnuttaneet asemansa osana monien syöpien sekä muiden vaikeiden sairauksien hoitoa. Saavutetut tulokset ovat tänä aikana kohentuneet merkittävästi niin, että toimenpiteen käyttöaluetta on laajennettu niin aikuis- kuin lapsipotilaillakin, ja aikuisiän siirroissa siirteen saajien yläikärajaa on ollut mahdollista nostaa ja aiempaa sairaampia potilaita saattaa hoidon piiriin. Nopeasti laajentunut vapaaehtoisluovuttajien joukko on mahdollistanut maailmanlaajuisesti toimenpiteiden määrän nopean kasvun.

Huolimatta merkittävästä kehityksestä HLA-tyypitysteknologiassa siirtojen lisääntyessä ei allogeenisen kantasolusiirron keskeinen komplikaatio, käänteishyljintä (GVHD), ole menettänyt merkitystään sairastavuuden ja kuolleisuudenkin aiheuttajana.

Käänteishyljinnän kehittymisen edellytyksenä on, että siirre sisältää immunokompetentteja soluja, siirteen saaja ilmentää kudoksissaan luovuttajalle vieraita antigeeneja ja saaja on kykenemätön siirrettyjen solujen tuhoamiseen (1). Harvinaisissa tapauksissa käänteishyljintä voi käynnistyä myös muissa tilanteissa kuin hematopoieettisen kantasolusiirron yhteydessä. Näitä ovat verensiirto ja kiinteiden elinten siirrot. Erot luokkien I ja II HLA-antigeeneissa saajan ja luovuttajan välillä muodostavat keskeisen perustan käänteishyljinnän esiintymiselle, mutta eroilla varsinaisen HLA-alueen ulkopuolella (minor histocompatibility antigens, esimerkiksi HY ja HA-3) on myös merkitystä.

Akuutti käänteishyljintä

Käänteishyljintä on määritelty akuutiksi, kun se alkaa sadan päivän kuluessa allogeenisesta kantasolujen siirrosta (2). Akuutti käänteishyljintä käynnistyy kantasolusiirron esihoidon toksisten vaikutusten ja perustaudin aiheuttaman kudostuhon aktivoidessa potilaan antigeenia esittelevät solut erittämään sytokiineja. Nämä puolestaan saavat siirteen mukana potilaalle annetut alloreaktiiviset T-solut aktivoitumaan. Seurauksena on T-solujen ekspansio potilaassa ja soluvälitteinen alloimmuunireaktio. T-solujen aiheuttama kudostuho lisää edelleen sytokiinineritystä, ja lopulta syntyy itseään kiihdyttävä immunologinen kiertoaktivaatio (3,4). T-soluvälitteinen alloimmuniteetti ei rajoitu ensimmäiseen sataan päivään kantasolujen siirrosta, joten syntymekanismiltaan akuutin käänteishyljinnän kaltaista sairautta esiintyy myöhemminkin, erityisesti kevennettyjen esihoitojen jälkeen (niin sanottu limittymisoireyhtymä sekä myöhäinen akuutti käänteishyljintä) (2).

Kuva 1. Akuutin käänteishyljinnän käynnistyminen ja syntyvä immunologinen kiertoaktivaatio. APC = antigeenia esittelevä solu. Muokattu viitteistä 2,3.

Akuutti käänteishyljintä on tärkein kantasolusiirron käyttöä rajoittava komplikaatio, jonka vaikeimpiin muotoihin liittyy suuri kuolleisuus. Kliinisesti merkittävä akuutti käänteishyljintä kehittyy noin 40 %:lle aikuispotilaista, jotka saavat siirteen HLA-identtiseltä sisarukselta, ja noin 60 %:lle niistä, jotka saavat siirteen HLA-sopivalta rekisteriluovuttajalta (5). Alloimmuunireaktion kohteina akuutissa käänteishyljinnässä ovat iho, suolisto ja maksa.

Oireet ja löydökset. Tyypillinen makulopapulaarinen ihottuma kehittyy noin 80 %:lle käänteishyljintää sairastavista. Ihon akuutin käänteishyljinnän vaikeusaste vaihtelee suuresti lievästä paikallisesta ihottumasta koko vartalon peittävään erytrodermiaan ja nekroottiseen dermolyysiin. Suoliston ja maksan oireilu on suunnilleen yhtä yleistä ja kehittyy joka toiselle akuuttia käänteishyljintää sairastavalle (2). Maksassa käänteishyljintä kohdistuu pieniin sappiteihin aiheuttaen kolestaattisen maksavaurion. Suolistossa tyypillinen oire on runsas vetinen ripuli, mutta hankalimmissa muodoissaan suoliston käänteishyljintä aiheuttaa voimakkaita kramppimaisia vatsakipuja, veriripulin ja suolitukoksen. Ruokatorven ja mahalaukun käänteishyljintä oireilee pahoinvointina, ruokahaluttomuutena ja oksenteluna.

Akuutin käänteishyljinnän diagnoosi on kliininen ja perustuu edelleen tyypillisten oireiden havainnointiin ja muiden syiden poissulkuun. Potilaan perustauti, esihoidon toksiset vaikutukset ja infektiot aiheuttavat usein oireita, jotka muistuttavat käänteishyljintää ja muodostavat merkittävän diagnostisen haasteen. Erityisesti maksan ja suolen käänteishyljinnän diagnosointi iho-oireiden puuttuessa voi olla vaikeaa ja vaatii seurantaa, oireiden toistuvaa uudelleenarviointia, mikrobiologisia tutkimuksia sekä tarvittaessa histologisia näytteitä (6). Toimivia laboratorioarvoja käänteishyljinnän diagnostiikan tarkentamiseksi ja ennusteen määrittelemiseksi ei ole toistaiseksi löytynyt (7). Samoin akuutin käänteishyljinnän vaikeusasteen määrittely perustuu edelleen pääosin kliinisesti arvioitaviin oireisiin, kuten ripulin määrään ja ihottuman laajuuteen (8).

Hoito. Käynnistyneen käänteishyljinnän hoitaminen on vaikeaa, joten ehkäisy on ratkaisevan tärkeää kantasolusiirron onnistumisen kannalta. Käänteishyljinnän kehittyminen pyritään estämään huolellisella luovuttajavalinnalla ja käyttämällä esihoidossa ja siirron jälkeen immunosuppressiivisia lääkkeitä. Luovuttajan valinnassa HLA-geenilokusten sopivuus luovuttajan ja vastaanottajan välillä ratkaisee pitkälti käänteishyljinnän kehittymisen riskin. HLA-identtinen sisarus on periaatteessa paras luovuttaja käänteishyljinnän riskin kannalta. Rekisteriluovuttajilta tehdyissä siirroissa käänteishyljinnän kehittymisen riski on suoraan verrannollinen eroihin potilaan ja luovuttajan HLA-geenilokuksissa. HLA-geenien tarkentunut analytiikka on pienentänyt käänteishyljinnän kehittymisen riskin rekisteriluovuttajilta tehdyissä siirroissa lähelle sisarussiirtojen tasoa (5). Napaveren kantasoluilla tehdyissä siirroissa käänteishyljinnän kehittyminen on harvinaisempaa, ja siksi niissä sallitaan enemmän eroavuuksia luovuttajan ja potilaan HLA-geenilokuksissa (2).

Esihoidossa käänteishyljinnän riski huomioidaan käyttämällä vasta-aineita, kuten antitymosyyttiglobuliinia tai CD52-spesifistä alemtutsumabia, jotka poistavat siirteestä T-soluja in vivo. Kantasolujen siirron jälkeen käänteishyljinnän riskiä pienennetään antamalla immunosuppressiivisia lääkkeitä, tavallisimmin metotreksaattia ja kalsineuriinin estäjiä, siklosporiinia tai takrolimuusia (3). Kantasolusiirteen käsittely poistamalla käänteishyljinnän kehittymisen kannalta oleellinen T-solujen osajoukko ex vivo on lupauksia herättävä keino hallita käänteishyljintää (9). Esimerkiksi alfa – beeta-positiivisten T-solujen poisto siirteestä mahdollistaa kantasolusiirteen antamisen potilaalle HLA-geenilokusten suhteen haploidenttiseltä luovuttajalta käytännössä ilman riskiä merkittävän käänteishyljinnän kehittymiseen (10).

Ihon lievän käänteishyljinnän hoidoksi riittää yleensä paikallinen glukokortikoidivoide, mutta ihon hankalamman käänteishyljinnän ja maksan tai suolen käänteishyljinnän hoidoksi tarvitaan systeeminen glukokortikoidihoito (3,6). Noin puolet potilaista vastaa prednisolonille, mutta glukokortikoidille resistenteiksi tai riippuvaisiksi jäävien potilaiden ennuste on edelleen erittäin huono. Heillä on paitsi suuri riski menehtyä akuutin käänteishyljinnän oireisiin, myös kehittää hengenvaarallinen infektio pitkittyvän immunosuppressiivisen hoidon aikana. Uudet kokeelliset keinot näiden potilasryhmien hoitamiseksi, kuten kehonulkoinen fotofereesi, mesenkymaaliset kantasolut ja lukuisat täsmälääkkeet, ovat herättäneet perustellusti lupauksia, mutta lopullinen näyttö niiden tehosta puuttuu edelleen (3,11).

Krooninen käänteishyljintä

Kroonista käänteishyljintää esiintyy noin 30 – 70 %:lla allogeenisen kantasolusiirron saaneista. Kliininen taudinkuva on hyvin vaihteleva: oireita voi olla yhden tai useamman elinjärjestelmän alueelta, ja ne voivat vaikuttaa elämänlaatuun merkittävästi tai olla hyvin lieviä, tuskin havaittavia muutoksia. Kroonisen käänteishyljinnän kliiniset oireet ilmaantuvat suurimmalla osalla potilaista jo ensimmäisen kantasolujen siirron jälkeisen vuoden aikana, mutta joillakin vasta vuosien jälkeen. Tällöin mukana on yleensä myötävaikuttavia seikkoja, kuten infektio tai immunosuppressiivisen lääkityksen lopettaminen.

Kroonisen käänteishyljinnän synnyssä keskeisiä vaikuttajia ovat tulehdus, luontaisen ja adaptiivisen soluvälitteisen ja vasta-ainevälitteisen immuunivasteen muutokset ja immuunivasteen normaalin säätelyn epätasapaino sekä fibroosi. Nämä osatekijät ovat läsnä eri elinmanifestaatioissa, mutta niiden keskinäinen merkitys elinvaurion synnyssä vaihtelee kohde-elimen mukaan. Kroonisen käänteishyljinnän kliininen kuva muistuttaa usein autoimmuunisairauksia, kuten sklerodermaa tai Sjögrenin oireyhtymää.

Riskitekijät. Krooniselle käänteishyljinnälle altistavia tekijöitä on hiljattain arvioitu laajassa, liki 3 000 potilasta käsittävässä analyysissa (12). Monet riskitekijät olivat samoja akuutille ja krooniselle käänteishyljinnälle. HLA-kudostyypin ero ja koko kehon sädehoito esihoidossa vaikuttivat voimakkaammin akuutin kuin kroonisen käänteishyljinnän syntyyn. Sen sijaan kasvutekijällä mobilisoidun veren kantasolusiirteen, iäkkään luovuttajan tai naispuolisen luovuttajan käyttö miespuoliselle vastaanottajalle lisäsivät nimenomaan kroonisen käänteishyljinnän riskiä. Kun tutkijat vakioivat kroonisen käänteishyljinnän riskitekijöiden analyysissa akuutin käänteishyljinnän esiintymisen, säilyivät mainitut seikat edelleen merkittävinä, mikä viittaa siihen, että krooninen käänteishyljintä ei ole pelkästään akuutin käänteishyljinnän jatke tai loppuvaihe, vaan sen patogeneesiin vaikuttavat myös itsenäiset, osin vielä tuntemattomat mekanismit.

Kliininen taudinkuva erottaa klassisen kroonisen käänteishyljinnän akuutista. Joskus potilaalla on yhtä aikaa sekä akuuttiin että krooniseen käänteishyljintään sopivia oireita tai löydöksiä, jolloin kyse on limittäisoireisesta, kroonisesta käänteishyljinnästä.

Oireet ja löydökset. Kroonisen käänteishyljinnän diagnoosi on pitkälti kliininen, eikä toistaiseksi ole käytettävissä luotettavia biomarkkereita diagnostiikan kulmakiviksi. Tämän vuoksi potilaan oirekuvauksen tulee olla systemaattinen, kaikkien kohde-elinten arvioon perustuva. Kroonisen käänteishyljinnän vaikeusasteen arviointiin on hiljattain otettu käyttöön kansainvälinen luokitus, joka kattaa kaikki kohde-elimet ja lisäksi määrittelee, mitkä oireista ja löydöksistä riittävät yksinään käänteishyljinnän diagnoosiin (diagnostiset muutokset) ja mitkä vaativat vahvistukseksi diagnoosia tukevan biopsialöydöksen, toiminnan testauksen, radiologisen löydöksen tai muun tyypillisen poikkeavuuden (esimerkiksi poikkeava keuhkojen toiminta tai Schirmerin imupaperikoe) (13). Tämän lisäksi käänteishyljinnän vaikeus arvioidaan elinjärjestelmittäin asteikolla 0 – 3, jossa nolla osoittaa oireettomuutta ja kolmonen erittäin invalidisoivaa ja intensiivistä systeemistä lääkitystä ja muita tukitoimia vaativaa oireilua.

Ihon, limakalvojen ja silmien alueen muutokset ovat yleisimpiä kroonisen käänteishyljinnän ilmenemismuotoja. Iholla diagnostisia muutoksia ovat muun muassa punajäkälätyyppinen ihomuutos, syvät tai pinnalliset (morphea) skleroottiset ihomuutokset tai valkojäkälä. Haavan paraneminen on hidastunut, ja myös lymfakierto voi olla heikentynyt, mikä aiheuttaa turvotuksia raajojen ääreisosissa. Heikentynyt lämpövaihteluiden sieto ja hikoilun vähentyminen liittyvät hikirauhasten tuhoutumiseen. Kynsien pitkittäinen uurteisuus ja hauraus sekä hiusten hauraus, ennenaikainen harmaantuminen ja pälvikaljuus ovat tyypillisiä käänteishyljinnän löydöksiä. Ihon sklerosoiviin muutoksiin saattaa liittyä myös nivelten liikerajoituksia sekä nivel- ja jännekalvojen tulehdusta.

Limakalvojen kroonisen käänteishyljinnän oireita esiintyy usein samanaikaisesti sekä suun, maha-suolikanavan että genitaalialueen limakalvoilla. Yleinen oire on limakalvon kuivuminen ja atrofia. Diagnostisia muutoksia suussa ovat punajäkälämuutokset, jolle on tyypillistä punoittavalla limakalvolla nähtävä vaalea pitsimäinen verkkokuvioitus. Verkkomainen pintarakenne voi olla nähtävissä ruokatorven alueella, jossa vaikea, krooninen käänteishyljintä johtaa kuroumiin ja ahtaumiin. Maha-suolikanavan käänteishyljintään liittyvä laihtuminen ja aliravitsemus voivat johtua suoliston limakalvojen muutoksista tai haiman eksokriinisen toiminnan vajauksesta. Genitaalialueen limakalvoilla diagnostisina pidetään puna- tai valkojäkälätyyppisiä muutoksia, ja naisilla lisäksi emättimen arpeumia sekä häpyhuulten kiinnikkeitä ja miehillä esinahan ahtautta sekä virtsaputken ahtaumaa.

Silmien sidekalvojen kivulias kuivuminen ja jopa arpeuttavat muutokset ovat krooniselle käänteishyljinnälle diagnostisia muutoksia. Muita tyypillisiä muutoksia ovat silmien valonarkuus, periorbitaalinen hyperpigmentaatio ja silmäluomen reunan tulehdus. Silmäoireiden diagnostiikka ja hoito vaativat aina silmälääkärin panosta.

Keuhkojen oireet ovat kroonisen käänteishyljinnän vakavimpia ilmenemismuotoja. Diagnostisena muutoksena on kryptogeeninen organisoituva keuhkokuume (entinen obliteroiva bronkioliitti). Yskä ja rasituksessa ilmaantuva hengitysvaikeus ovat tavallisia, mutta monet potilaat ovat myös pitkään suhteellisen vähäoireisia. Keuhkojen toimintaa onkin seurattava säännöllisesti kahden vuoden ajan kantasolujen siirrosta. Keuhkojen käänteishyljintään viittaa sekuntikapasiteetin pieneneminen osuuteen alle 75 % viitearvosta tai vähintään 10 %:n heikkeneminen kantasolusiirtoa edeltäviin tasoihin nähden. Keuhkojen tietokonetomografiassa uloshengityksen aikana selvimmin näkyvät ilmasalpaus, pienten ilmateiden paksuuntuminen tai keuhkoputkien laajentumat ovat tyypillisiä krooniselle käänteishyljinnälle.

Hoito. Käänteishyljinnän lääkityksellä pyritään antamaan aikaa immunologisen toleranssin synnylle pyrkimyksenä ehkäistä pysyvien elinvaurioiden synty (14,15). Lievän kroonisen käänteishyljinnän hoidoksi riittää paikallishoito, kuten esimerkiksi ihon perus- tai glukokortikoidivoiteet tai kosteuttavat silmätipat. Jos potilaalla esiintyy kolmen tai useamman elimen oireita, yhdenkin elimen oire on vähintään toista vaikeusastetta, keuhkoissa on käänteishyljintää tai mukana on trombosytopenia tai hyperbilirubinemia, tulee systeemistä immunosuppressiota syventää. Kohtalaisessa tai sitä vaikeammassa käänteishyljintäoireilussa systeemisen hoidon pituuden tulee olla vähintään vuosi. Ensisijainen immunosuppressiivinen lääkitys on systeeminen glukokortikoidihoito joko yksinään tai yhdistettynä siklosporiiniin tai takrolimuusiin.

Noin 50 – 60 % kroonista käänteishyljintää sairastavista potilaista tarvitsee glukokortikoidin rinnalle muuta lääkitystä kahden vuoden kuluessa systeemisen lääkityksen aloittamisesta (14). Syynä lisälääkityksen tarpeeseen on käänteishyljintäoireilun eteneminen, uusien elinmanifestaatioiden ilmaantuminen tai kykenemättömyys purkaa glukokortikoidilääkitystä ilman oireiden aktivaatiota. Toistaiseksi käytäntö ei ole täysin vakiintunut toisen linjan hoidon suhteen. Lupaavimpana uutena hoitomuotona on kehonulkoinen fotofereesi, jolla on saatu vaste jopa 60 – 70 %:lle potilaista. Erityisesti käänteishyljinnän autoimmuunityyppisissä muodoissa, kuten sytopenioissa, saadaan hoitovaste noin 66 – 86 %:lle potilaista CD20-vasta-aineella eli rituksimabilla. Mesenkymaalisten kantasolujen annolla on saatu vaste noin puolelle hoidetuista. Systeemisen immunosuppression rinnalla on tärkeää huolehtia aliravitsemuksen ehkäisystä sekä infektioprofylaksista Pneumocystis jirovecii-, sieni- ja ajoittain myös virusinfektioita vastaan.

Krooniseen käänteishyljintään ja sen hoitoon liittyy komplikaatioiden sekä kuoleman riski. Noin puolet aikuispotilaista pääsee irrottautumaan immunosuppressiivisesta lääkityksestä seitsemän vuoden sisällä systeemisen lääkityksen aloittamisesta. Lapsilla ennuste tässä suhteessa on jonkin verran parempi. Tulevaisuudessa B-solujen vähentäminen tai immunomodulaatio, regulatoristen T-solujen lisääminen tai fibroosin syntyyn vaikuttavat hoidot voivat merkittävästi helpottaa kroonisen käänteishyljinnän aiheuttamaa tautikuormaa.

Lopuksi

Käänteishyljintä, eli siirteen sen saajaan kohdistama immuunivaikutus, on kuin tuli vanhassa sanonnassa – hyvä renki mutta huono isäntä. Vielä lähivuosina tasapainoilu kliinisen käänteishyljinnän ja hyödyllisten siirteen tarttumista parantavien sekä antileukeemisen vaikutusten välillä tulee jatkumaan. Hyödylliset vaikutukset perustuvat selekoimattoman, hematopoieettisen kantasolusiirteen sisältämien, immunologisesti aktiivisten solujen toimintaan. Kehitys kuitenkin käy ensi vaiheessa kohti käsiteltyjä siirteitä, joissa ennen muuta ??-T-solujen sekä B-solujen määrää on voimakkaasti vähennetty. Tällöin siirteeseen kuitenkin jäävät muun muassa ??-T-solut sekä NK-solut siirteen tarttumisen varmistamiseksi sekä nopean immunorekonstituution takaamiseksi ilman kliinistä käänteishyljintää (9). On ennakoitavissa, että tulevaisuudessa kykymme saavuttaa hematopoieesin rekonstituutio terveillä soluilla ilman kliinisesti merkittävää käänteishyljintää paranee merkittävästi. Hoidossa voitaneen hyödyntää eri T-solualaryhmiä kuten regulatorisia T-soluja, mutta silti säilyttää siirteen antileukeeminen teho.

MERVI TASKINEN, dosentti, erikoislääkäri
SAMPPA RYHÄNEN, LT, erikoislääkäri
KIM VETTENRANTA, dosentti, osastonylilääkäri
HYKS Lasten ja nuorten sairaala
Veri- ja syöpätautien sekä kantasolusiirtoyksikkö
Helsingin yliopisto
sidonnaisuudet
Mervi Taskinen: Ei sidonnaisuuksia
Samppa Ryhänen: Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista (Pfizer)

Kissa ei tietenkään makaa koskaan sängyssä

Mikäli Hiili kuitenkin makaa, niin ei ainakaan pää tyynyllä ja peiton alla.

Elämää eletään juuri nyt

Norjalaista Skam-eli Häpeä-nuortensarjaa on mainostettu useissa lehdissä, joten katsoin kolmannen kauden jaksot Isakin ja Evenin suhteen kehittymisestä. Lukiolaispoikien suhde oli mielestäni herkkä, hankala, kiinnostava, haasteellinen, ajoittain vaikea, kiehtova ja romanttinen.

Pidin sarjan nuoria näyttelijöitä erittäin taitavina.

Sarja on katsottavissa kevään ajan vain Suomessa.

http://areena.yle.fi/1-3666602

Suosittelen hyvin tehtyä sarjaa etenkin huomattavasti nuoremmille kuin minä eli tietenkin mm. teini-ikäisille. Sarja sopii myös huumeidenkäyttöön minua suvaitsevammin suhtautuville. Olen tietenkin lukenut, että huumeita suositellaan syöpäpotilaille kivunlievitykseen, mutta toistaiseksi pysyttelen kipulääkkeiden parissa.

Oslo on aina vaikuttanut kiehtovalta kaupungilta eli kaupunki on jo pitkään ollut Minne tahdon mennä -listallani. Pohjois-Norjassa olen käynyt useita kertoja. Vigelandin puisto on kiinnostanut minua pitkään, mutta sarjassa näytetyt historialliset rakennukset ja viehättävät puistot olivat mielestäni erittäin kauniita. Mikä tahansa kaupunki, jossa kulkevat raitiovaunut, pääsee suosikkilistalleni.

Olen tavannut henkilön, jolla on vastaavia oireita kuin toisella söpöllä pojalla. Toivon, että kyseinen henkilö näkee sarjan, ymmärtää oman tilanteensa ja hakee itselleen apua. En laita tarkempaa määritelmää sairaudesta, jos joku haluaa katsoa sarjan.

Penkkarit 16.2.

Menin torstaina Lönnrotinkadulle seuraamaan penkkariautoja – ja palelemaan, kunnes ensimmäinen auto lopulta ajoi ohitse. Harmi, että penkkaripäivä oli pilvinen useiden aurinkoisten päivien jälkeen.

Odotellessani kurkin Kin Sushin ikkunasta sisään ja tarjolla ollut mm. sushivalikoima näytti todella hyvältä.

http://www.kinsushi.fi/welcome2

Odotan joka vuosi eniten autojen kyljissä olevia ideoita, mm. tänä vuonna suosittuja Trump-mietteitä. Useissa autoissa oli minua huvittava Valmistumme ennen Länsimetroa! -teksti ja ainakin yhdessä autossa lisäyksenä oli alalaidassa toivottavasti.

Pidin jonkin auton kyljessä olleesta piirroksessa, jossa ihmisten evoluutiojonon jatkona oli ylioppilaslakkipäinen apina.

Ilahduin sateenkaarilipuista, joita oli useissa autoissa. Nuoret ovat fiksuja ja tietävät nykyisin enemmän asioista, joten rajoittunut suhtautuminen seksuaalisia vähemmistöjä edustaviin katoaa todennäköisesti lähes kokonaan tiedon ja ymmärryksen lisääntyessä.

Suosikkejani olivat jonkin auton lavalla olleet mustiin pukeutunut viikatemies ja toisen auton lavalla esiintynyt Tyrannosaurus Rex. Esitän jälleen kiitokset Munkkivuoressa toimivan Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun lukion fryygialaismyssyt päässä olleille nuorille. Oletan (tai oikeastaan toivon), että he olivat vapautettuja orjia eivätkä niinkään vallankumouksellisia jakobiineja.

Karkit jätin kadulle muiden kerättäväksi ja minua huvitti mies, joka nappasi pari karkkia melkein jalkojeni juuresta. Hyvä tietenkin, etteivät karkit jääneet syömättä.

Roskaaminen harmitti, koska kadut olivat täynnä karkkipapereita. Ihmettelen vuodesta toiseen, mikä saa muuten järkeviltä vaikuttavat ihmiset heittämään roskia kaduille. Erityisesti minua kiinnostaisi tietää, heikentääkö tupakointi aivotoimintaa, koska tupakka-askeja on ympäri vuoden maassa täysin järjetön määrä. Osan niistä nostan roskiksiin, mutta kuraisimmat askit jätän maahan.

Ensimmäisen ajokierroksen jälkeen ylitin kadun ja katselin Erottajaa laskeutuvia kuorma-autoja. Katsojia riitti kiitettävästi myös Espan puistossa.

Suurin ruuhka tuntuu yleensä olevan Stockmannin ja Ruotsalaisen teatterin kohdalla.

Toivottavasti abeilla oli hauskoja juhlia torstai-iltana.

Pirkka-granaattiomenapakaste

Granaattiomenadrinkki-lisäyksenä suosittelen Pirkan granaattiomenapakastetta teille kaikille, jotka ette kestä granaattiomenan käsittelystä tulevaa sotkua.

Halkaise ja/tai pilko, kopauta kulhon päällä vaikka kauhalla ja ravista siemenet -ohje tarkoittaa käytännössä vaatteiden ja käsien päälle pirskoutuvaa ja valuvaa mehua ja valkoisten osien keräämistä siementen joukosta.

K-ketjun pakastemarja-altaasta kannattaa suosiolla hakea granaattiomenansiemeniä.

Come to Finland

Kävin lauantaina tutustumassa Kansallismuseon uuteen erittäin mielenkiintoiseen julistenäyttelyyn, joka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.

Olin niin kiinnostunut julisteista, että huomasin vasta näyttelyn loppuvaiheessa ensimmäisen näyttelyhuoneen seinällä koristeena olevat matkalaukut ja asetelman, jossa oli samppanjalasi, tyylikäs hattu ja pitkät mustat hansikkaat.

Näyttelyssä oli ilahduttavia vanhoja julisteita, joissa Suomea mainostettiin luonnonläheisenä ja rauhallisena maana, jossa pääsee reippailemaan ja hiihtämään. Julisteissa mainostettiin yksittäisiä kaupunkeja, mm. Hankoa, Imatraa, Rovaniemeä ja Viipuria sekä kulkuneuvoja eli laivoja, rautateitä ja mielestäni liikuttavaa postiautoa. Junajulisteessa vilkutti nuori Lenita Airisto kukkakimppu käsivarrellaan mahdollisesti missivuotensa aikana.

Taidokkaita Suomi-aiheisia julisteita myydään Kansallismuseon näyttelyn yhteydessä olevan kaupan lisäksi cometofinland.fi-verkkokaupassa.

Kilpailuun osallistuneissa uudemmissa julisteissa korostetaan Suomen puhdasta luontoa. Voittaneessa Take some Finland -työssä nuori nainen on menossa avantoon. Kyseisen työn on suunnitellut Guatemalasta 10 vuotta sitten Suomeen muuttanut muusikko Omar Escalante, joka toimii nykyisin graafisena suunnittelijana.

http://myfinlandposter.com/en/results/

Omassa suosikissani eli Petteri Tikkasen oranssipohjaisessa Come to Finland -työssä vihreän kalan täkynä on Suomen kartta.

http://shop.cometofinland.fi/postikortit-kokoelmat/postikortti-kokoelma-today-suomi

Aeron mainoksia oli näyttelyssä useita. Pidin mielenkiintoisena tietoa, jonka mukaan ennen Malmin lentokentän (1936) avaamista lentokoneet laskeutuivat kellukkeiden avulla Katajanokan terminaaliin. Jälleen yksi hyvä syy pitää kaunis Malmin lentokenttä Helsingissä! Ei niitä uusia tönöjä tarvitse ihan joka paikkaan tunkea. Helsinkiin pääsee kätevästi ja nopeasti mm. junalla. Radanvarresta 30 kilometrin päästä pääsee keskustaan 22 minuutissa – ja muuten viihtyisästä Helsingin lähiöstä keskustaan kestää 45 minuuttia, vaikka matkaa on puolet vähemmän.

Persoonallisuus vaikuttaa ystävyyssuhteisiin

HS 14.2.2017

KERRO minulle, millaisia ystäviä sinulla on, niin kerron millainen olet – elämänviisaus saa tukea nyt myös tuoreesta tutkimuksesta.

Helsingin yliopiston ja Väestöliiton tutkimuksen mukaan ystävyksiä ei yhdistä ainoastaan elämäntilanne, koulutus tai etninen tausta. ”Myös heidän persoonallisuutensa vaikuttaa heidän ystävyyssuhteisiinsa”, kertoo tutkija Venla Berg.

http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005086534.html

Oma tulokseni:

”Olet avoin ja utelias persoona. Tunnet sielunveljeyttä ja -sisaruutta hyvin erilaisiin ihmisiin. Ystäväsi ovat maailmankansalaisia, mutta pysyvät sydämessäsi riippumatta siitä, miten kauas he matkustavat tai miten pitkä aika kuluu siitä, kun olet viimeksi tavannut heidät.”

No mikä jottei!

Myeloomakätyrin tapaaminen

Tapasin Kansallismuseon näyttelyn, Bepanthen-silmätippojen ostamisen (ei, ei Oculac-silmätippoja vieläkään) ja Stockmannin miestenosastolla (naistenosastolla oli muita istujia) istuskelun jälkeen (bursiittilonkkani päätti terrorisoida minua kipuilemalla) tutun, jota en ole nähnyt moneen vuoteen.

Meillä oli onnistunut – ja hauska – tapaaminen ja juteltavaa riitti mm. tautisuudesta ja kortisoniturpoamisesta. Olemme kumpikin kasvaneet Onneli ja Anneli -kirjojen parissa ja pidämme kirjoista tehdyistä taidokkaista elokuvista.

En edes marssinut pois laskiaispullaerimielisyyksiemme vuoksi, vaikka hän kannatti täysin asiattomasti mantelimassatäytteistä pullaa eikä oikeaoppisesti hillopullaa.

Oli kiva nähdä sinut ja vaihtaa kuulumisia! Jaan käsityksesi siitä, kuinka lisääntyvän valon määrä piristää.

OIKEAAN PAIKKAAN Toimittamisen pitkä oppimäärä

Luin Mika Hentusen kirjan Oikeaan paikkaan ulkomaantoimittajana työskentelemisestä.

Hentunen toteaa, että New Orleans välttyi Katrina-hirmumyrskyn jälkeen vuonna 2005 alligaattorihyökkäyksiltä, koska Pontchartrain-järven alligaattorit olivat uineet jo useita päiviä ennen myrskyn puhkeamista rauhallisemmalle Mississippi-joelle. Luontoasiantuntijoiden olisi pitänyt hänen mukaansa osata tai viitsiä varoittaa kansalaisia.

Mietin samaa Intian valtameren tsunamin jälkeen joulukuussa 2004. Thaimaassa ollut ystäväni onneksi selvisi tragediasta vahingoittumattomana puolisonsa kanssa.

Olisin kuulunut niihin ihmisiin, jotka menivät tutkimaan paljastunutta merenpintaa, koska minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että alue oli riski. Puhuin myöhemmin meren rannalla eläneen kanssa, joka totesi heti, että hän olisi lähtenyt pois vaaralliselta rannalta.

Toivon, että tilanne on nykyisin parempi ja ihmisiä osataan riskialueilla varoittaa ajoissa luonnonkatastrofeista. Tiedämme edelleen yllättävän vähän luonnonmullistuksista kaikesta saatavilla olevasta tekniikasta huolimatta.

4 tunnin keho

Vuodenvaihteessa selasin Timothy Ferrisin (1977) kirjan 4 tunnin keho, jossa kirjoittaja kirjoittaa kehon treenausmahdollisuudesta, dieeteistä ja lihaksien kerryttämisestä haastateltuaan satoja asiantuntijoita.

Kokeilin tietenkin miehen ehdottamaa Laihdu 10 kiloa kuukaudessa, kuudessa viikossa tms. -proteiinidieettiä, joka toimi hyvin. Jokaviikkoinen herkuttelupäivä ei sopinut minulle, koska aloitin laskiaispulladieetin, joka ei toimi painon pudottamisessa. En yllättynyt jälkimmäisestä tilanteesta.

Hyvän olon hormonidieetti

Lainasin Kaisa Jaakkolan kirjan Hyvän olon hormonidieetti, jossa hän korostaa puhtaan ja käsittelemättömän ruoan hyvää tekevää vaikutusta liikuntaan yhdistettynä.

Hän ottaa kirjassa kantaa uneen ja turhan monien ihmisten suolisto-ongelmiin.

Riittävä määrä proteiinia, kasviksia, kanelihauduketta vähäkumariinisesta eli maksalle turvallisemmasta ceyloninkanelista (oma lisäykseni: saatavilla mm. Ruohonjuuresta), muoviastioiden välttelystä, kuntosaliharjoittelua jne.

Suosittelen kirjan lukemista.

Kanelia diabeetikoille

Pakistanilais-amerikkalaisen tutkimusryhmän mukaan kaneli parantaa diabeetikkojen verensokeri ja rasva-arvoja:

http://www.terve.fi/terveyden-abc/kaneli-parantaa-diabeetikkojen-verensokeri-ja-rasva-arvoja

Ylioppilastutkinto kokonaan sähköiseksi

kevääseen 2019 mennessä.

Erittäin hyvä keksintö, koska opettajien jne. ei enää tarvitse lukea kirjoittajien harakanvarpaita.

Terveisin harakanvarvaskirjoittaja, jonka tekstausta osaa lukea parhaiten kuuden ällän ylioppilas niiltä ajoilta, jolloin ei vielä voinut kirjoittaa useampia aineita.

Vivaldin Kevät

Kevään tullessa on pakko (ehdottomasti pakko) kuunnella Vivaldin Kevät-kappaletta.

https://www.youtube.com/watch?v=l-dYNttdgl0

Minne mennä

HAM, Tyko Sallinen (perheineen) 27.1. – 27.8.2017

Eteläinen rautatienkatu 8, Helsinki

https://www.hamhelsinki.fi/exhibition/tyko-sallinen-hamin-juuret/

Taidenäyttelyyn pääsee viidellä (5) eurolla 2.3.2017 saakka yläkerran ollessa suljettuna.

Kirpilän taidekoti

Pohjoinen Hesperiankatu 7, 6. krs, Helsinki

Ke klo 14–18 ja su klo 12–16.

Maksuttomia queer-opastuksia järjestetään sunnuntaisin 19.2., 19.3. ja 2.4.2017. Opastukset alkavat klo 14.30 ja kestävät noin tunnin.

Runo

Runoudesta en ole koskaan pitänyt, mutta kevätruno on tietenkin täysin eri asia.

On a Lane in Spring

A little lane – the brook runs close beside,

And spangles in the sunshine, while the fish glide swiftly by;

And hedges leafing with the green springtide;

From out their greenery the old birds fly,

And chirp and whistle in the morning sun;

The pilewort glitters ’neath the pale blue sky,

The little robin has its nest begun

The grass-green linnets round the bushes fly.

How mild the spring comes in! the daisy buds

Lift up their golden blossoms to the sky.

How lovely are the pingles in the woods!

Here a beetle runs – and there a fly

Rests on the arum leaf in bottle-green,

And all the spring in this sweet lane is seen.

John Clare (1793-1864), englantilainen runoilija

 

Lunttasin runon Independentin sivuilta.

Kansainvälinen lasten syövän päivä 15.2.2017

Kansainvälistä lasten syövän päivää vietettiin jo 16. kertaa yli 60 maassa.

Ylen uutisten mukaan 150 lasta sairastuu vuodessa syöpään Suomessa. Kolme neljästä potilaasta toipuu.

Uutisissa haastateltiin sairastuneen lapsen äitiä, joka kertoi, kuinka tärkeää lapselle oli päästä asioimaan kaupassa, joka oli suljettu muilta asiakkailta.

Jokainen tapaaminen on tartuntariski vakavasti sairastuneelle.

Googlasin ja löysin iltapäivälehden sivuilta jutun lapsesta, joka pääsi ruokakauppaan ostoksille. Ystävällinen porilainen kauppias Joonas Huhtasalo avasi K-supermarket Cityn ovet sunnuntaina ennen varsinaista aukioloaikaa infektioherkille syöpälapsille. Sairastuneille lapsille oli ilo osallistua perheen arkipäivään sairaalajaksojen lomassa.

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-2000001927668.html

Kiitos huomaavaiselle kauppiaalle!

Sylva

Sylvan sivuilta saa tietoa syöpään sairastuneiden lasten ja nuorten hyväksi järjestetyistä tai järjestettävistä tapaamisista.

www.sylva.fi

Tarjoa #ERÄTAUKO – lahjoita tekstiviestillä!

Lähetä viesti ERÄTAUKO numeroon 16499, ja olet mukana helpottamassa lapsisyöpäperheiden arkea. Viestin hinta on 10€ ja se veloitetaan puhelinlaskullasi. Tekstiviestikampanja on voimassa 31.3.2017 asti.

http://verkkokauppa.sylva.fi/epages/sylva.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2015011407/Categories/Lahjoita

Syöpä on kova liiga – Liigan pelien aikataulut

http://www.sylva.fi/fi/ajankohtaista/syoepae-on-kova-liiga/

Söpöjä tapiireja tai Fuck cancer

Verkkokaupasta voi ostaa taiteilija Julia Vuoren suunnittelemiä ilahduttavia Tapiiri-mukeja, -pinssejä, -kortteja, -t-paitoja, -värityskirjan, -pehmoleluja ja -avaimenperiä tai Fuck cancer -kauppakassin.

http://verkkokauppa.sylva.fi/

Mä en haluu kuolla tänä yönä

Luin pienestä pojasta, joka lauloi heikossa kunnossa kantasolusiirron jälkeen sairaalassa Jenni Vartiaisen kappaletta Mä en haluu kuolla tänä yönä. Raastavan surullista.

https://www.youtube.com/watch?v=f5WrHOy1J84

Yhdenkään lapsen tai nuoren ei pitäisi sairastua syöpään. Yhdenkään vanhemman tai sisaruksen ei pitäisi kokea huolta tai surua lapsen tai nuoren sairastumisesta.

Ole kiltti ja auta lasta tai nuorta esimerkiksi Sylvan lahjoitussivun kautta.

 

 

 

 

Mardi Gras & ”bussihupia”

Perjantaina raahasin itseni kuntosalille. Paikalla oli lähinnä eläkeikäisiä ja pari nuorempaa treenaajaa eli olin virallisesti keski-ikäinen.

Kävelin juoksumatolla, kunnes lenkkarin nauha aukesi ja kengännauhoihin solmimani pukukopin avain putosi juoksumatolle. Lopetin kävelyn ja kiinnostavan koiraohjelman seuraamisen.

Siirryin fysioterapeutin suosittelemalle soutulaitteelle vastakkaiselle puolelle salia. Soutulaite kuuluu suosikkeihini, joten katselin soutaessani läheisten talojen kattoja, koska tv:ssä esitetty mustavalkoinen kotimainen elokuva ei kiinnostanut.

Siirryin jalkaprässiin enkä saanut selkänojaa säädettyä, koska näppini ovat niin naurettavan heikot. En pyytänyt apua, vaan tein sarjat, vaikka selkänoja oli riipivästi pystyasennossa.

Siirryin kuntouttamaan käsivarsia ja vasempaan käsivarteeni sattui, koska supraspinatus-lihas on revennyt vuosi sitten ja käsi on edelleen arka.

Seuraavaksi reidet, vatsalihakset, lisää kivuliaita käsilihasliikkeitä, tasapainolaudalla keikkumista ja pallon päällä istumista eli melkein treenausta, luulisin. Iskin kätevästi pääni laitteeseen tehdessäni vinoja vatsalihaksia. Kaikki meni aika hyvin monen vuoden tauon jälkeen. Ei suurempia kuntosalivammoja.

Olin valmis palaamaan juoksumattokävelylle. Koiralla oli menossa agility-vaihe, joten mielenkiintoista katsottavaa riitti.

Totesin menneisyyden hämärissä Yhdysvalloissa asuvalle suomalaisnaiselle agility-sanan ja erehdyin sanomaan sanan suomalaisittain. Hän melkein pyörtyi, koska minun olisi pitänyt ääntää sana aaas in America kesken suomenkielistä keskustelua. Ooh, my mistake.  Vastaava ongelma oli esihistoriallisella 80-luvulla, kun puhuin suomenkieliselle, Britanniassa asuvalle naiselle au pair -työskentelystä enkä ymmärtänyt sanoa OPÄÄÄÄÄÄR (kyllä, juuri noin), vaan totesin au pair. Mikä tragedia. Iiik! Melkein kadun pahuuttani.

Parasta kuntosalilla oli ehdoton suosikkini eli höyrysauna, jossa kävin suihkun jälkeen palelemassa. Koomista olla niin viluinen, että jopa höyrysaunassa on kylmä. Olisiko froteekylpytakki sopiva höyrysaunavaate? Kävin uudelleen suihkussa lämmittelemässä ja pukeuduin.

Case proteiinivanukas

Ostin vastaanotosta mukaan proteiinivanukkaan, josta olin nähnyt mainoksen. Tarinan opetus: mainos käskee ostaa jotain, joten ostettava tietenkin on. (Ehkä.)

Henkilökunnan edustaja kertoi, ettei hän ole maistanut tuotetta, mutta jonkun toisen mukaan vanukas maistuu Jacky makupalalta.

Jacky makupalojen tummaa kaakaoversiota myytiin mielestäni jo 70-luvun loppupuolella eli vanukasta on tehty hyvin, hyvin pitkään. Lunttasin netistä, että Lahden tehdas on suljettu (ikävän perinteisistä) tuotannollisista ja taloudellisista syistä ja tuotetta tehdään Ruotsissa. Otin yhteyttä Orklaan ja sain vastauksen, jonka mukaan makupaloja on tehty syksystä 1974 lähtien. Historiallinen tuote. En vielä maistanut vanukasta, joten en osaa ottaa kantaa makuun.

Olin tyytyväinen kuntosalikäynnistäni, koska lihakseni ovat soosia useamman vuoden sairastelun ja kortisonikuurien jälkeen. Tein liikkeet rauhallisesti ja pienillä painoilla, koska en halunnut olla raihnainen lauantain Mardi Gras -tilaisuudessa Storyvillessä, jonne olimme ostaneet aiemmin liput.

Ooster

Tapasin ystäväni lauantai-iltana Helsingin rautatieasemalla. Olin varttia ennen sopimaamme aikaa paikalla, mutta hän ehti paikalle ennen minua mm. hänen matkaansa hidastaneista VR:n sähkörataongelmista huolimatta.

Hänen pohjoisen suunnasta tullut paikallisjunansa oli pysähtynyt Rekolassa ja ottanut kyytiin radalle hyytyneestä junasta ihmisiä, jotka olivat matkalla pohjoisen suuntaan. Matkustajat olivat joutuneet nousemaan junaan radalta eivätkä laiturilta. Kyseisen junan matkustajat pääsivät Pasilan asemalle odottamaan seuraavaa R- junaa.

Ystäväni onnistui pääsemään Helsinkiin ja odotti minua olut- ja viiniravintola Oosterissa, jossa juttelimme jonkin aikaa. Varmistin tiskiltä, saako ravintolasta alkoholittomia drinkkejä. Ei saanut, joten join Fantaa. Olen jo pitkään halunnut maistaa granaattiomenadrinkkiä, josta joskus näin netissä reseptin.

Granaattiomenadrinkki

Jollain kokkaussivulla todettiin, että kypsät granaattiomenat kannattaa ostaa etnisistä kaupoista, koska Suomessa myytävät tuotteet ovat usein raakoja. Mielestäni erittäin hyvä neuvo, koska parhaat eli kypsät (ts. kypsinä poimitut) hedelmät myydään yleensä muissa maissa, kuin Suomessa.

Viinillä-blogin ohje muistuttaa etsimääni reseptiä:

Pom (pom) tonic

Puolikkaan granaatinomenan siemenet ja mehu

Puolikkaan limen mehu

3 cl grenadiinia (voit laittaa enemmän, jos pidät makeasta.)

Jäitä

Tonic-vettä

Loraus soodavettä

Purista hedelmien mehu ja granaattiomenan siemenet erilliseen kulhoon ja lusikoi siististi lasin pohjalle. Lisää grenadiini ja vasta sitten jäät, tonic-vesi ja sooda. Jos mieli tekee, tämä litku kestää myös votkaa tai giniä kiitettävästi.

http://www.lily.fi/blogit/viinilla/pom-pom-tonic

*

Minun pitää joko jatkaa drinkkijahtia, vaikka käyn ani harvoin juottoloissa tai sekoittaa juoma kotona. Lisäisin juomaan useissa resepteissä mainittuja mintunoksia kaunista annosta koristamaan. Alkoholi on mielestäni niin käsittämättömän pahaa, etten halua sitä turmelemaan drinkkejäni.

Lunttasin Wikipediasta, että grenadiini on granaattiomenan siementen kuorikerroksista puristettua alkoholitonta siirappimaista mehua eli sokeripitoista liuosta, jota on saatavana ainakin punaisen ja vihreän värisenä. Sitä käytetään juomasekoituksiin maun ja värin antamiseen. Grenadiinia myydään hyvin varustetuissa elintarvikeliikkeissä ja Alkossa.

Matka jatkuu

Kävimme S-marketissa, koska etsin kissoille vehnänorasta. Harmi, että ruukut olivat loppuneet. Onko mitään virkistävämpää ravintolakäynnillä, kuin käsilaukussa asustava vehnänorasruukku?

Storyvillen narikkamaksu oli kolme euroa (hmm), ojensimme 15 euron Mardi Gras -lippumme ja saimme hyvän reunapöydän ravintolasta, esiintymispaikan vierestä.

Alkupalaksi valitsimme ravintolan suosikkiannoksen vuodesta 1993 lähtien eli jättikatkaravunpyrstöjä manteli-valkosipuliliemessä ja patonkia. Pääruoaksi ystäväni valitsi tulisen kasvisjambalayan ja minä päädyin alkupalakokoiseen broileri-Caesariin. Halusin jättää tilaa mutakakkujälkiruoalle.

Ruokalista oli muuttunut eli netistä etsimäni vaihtoehdot eivät olleet enää saatavilla. Netti-menu on mielestäni erittäin hyvä vaihtoehto kaltaiselleni en-syö-tuota -nirsoilijalle, niin voin valita vaihtoehdon kaikessa rauhassa ennen ravintolailtaa.

Esitys alkoi puoli kymmeneltä ja lavalla oli kaksi miestä laulamassa, viereemme tullut suuri rummuttava ja laulava ryhmä ja lavan edessä esiintyivät sambatanssijat.

Esityksen alettua ystäväni laittoi sormet korviinsa ja minä tutkin hädissäni käsilaukkuani etsien korvatulppia, jotka eivät olleet mukana. Laitoin sormet korviin ja tuijotin seinällä olevaa kelloa odottaen esityksen päättymistä. Näin taitavien tanssijoiden upeat ja värikkäät sulkapäähineet, mutta toivoin koko ajan, että meteli päättyy. Kauempana olleessa ravintolapöydässä istui nuori nainen sormet korvissaan.

Totesin esityksen jälkeen ystävälleni, että meidän pitää lähteä, koska en halua saada tinnitusta.  Nykyinen raihnaisuus on ihan riittävää. Hän oli onneksi samaa mieltä.

Maksoimme laskun ja poistuimme paikalta. Jätimme houkuttelevat mutakakut maistamatta, koska melutaso oli niin kauhistuttava, ettemme halunneet jäädä ravintolaan. Mutakakkuilemme mahdollisesti myöhemmin.

Olimme kumpikin tuijottaneet esityksen aikana seinäkelloa ja miettineet, että ”enää 15 minuuttia”, ”enää 10 minuuttia” jne. Mietin, että istuimme mahdollisesti kovaäänisen kohdalla ja rummuttajat olivat vieressämme, joten meteli saattoi olla kohdallamme pahin mahdollinen. Harmi.

Erityisen harmi, koska ravintola oli pitkään minne menen tai minne menemme -listallani. Kävin ravintolassa edellisen kerran 18 vuotta sitten. Siitä (-kin) tietää olevansa vanha, kun kaikesta ”olen käynyt joskus jossain” on pieni ikuisuus.

Fat Tuesday 28.2.2017

Ns. läskitiistaita vietetään New Orleansissa Louisianassa tiistaina (kyllä!) 28.2.2017 eli tervemenoa ihailemaan metalliparvekkeita ranskalaiskorttelissa, katsomaan kulkueita, heittelemään helminauhoja ja ajamaan ratikalla. Viehättävä paikka, jossa kannattaa ehdottomasti käydä.

Paluubussi

En yleensä liiku myöhään busseilla, joten paluumatka Storyvillestä oli – sanotaanko – jännittävä.

Keski-ikäinen nainen oli nauttinut aiemmin turhan runsaasti alkoholipitoista elvykettä ja päätyi vahingossa nojaamaan nuoreen mieheen. Mies sekosi tilanteen vuoksi, siirtyi muualle, huusi ja raivosi.

Nainen oli hänen mielestään silmälasipäinen ja alkoholisoitunut h-a. Minuakin piinaa, jos bussissa joku nojaa minuun, mutta kyseistä termiä en ole tottunut käyttämään.

Mies huusi, että soittakaa nyt poliisit *liuta vaihtelevia kirosanoja*, jotka hakevat hänet. Mies karjui kuljettajalle, että tule nyt vaan sinäkin heittämään hänet ulos! Hän ilmoitti jäävänsä pois kolmen pysäkin päästä, joten uskoisin, että useampi matkustaja odotti miehen pysäkkiä.

Mies jatkoi huutamalla, että hänen äitinsä on alkoholisti-yh ja vaati saada tietää, onko naisella lapsia. Oli, ja lasten määräkin selvisi. Lisää karjumalla esitettyjä syytöksiä, haukkumista ja tauotonta kiroilua miehen puolelta.

Naishenkilö pyysi anteeksi nojaamistaan, mutta hän oli niin juovuksissa, että hän vastasi miehen kommentteihin. Hän istui lähelläni, joten käännyin ja totesin hänelle, ettei kannata jatkaa miehen kanssa keskustelua. Pelkäsin, että aggressiivinen ja kirosanoja lateleva mies hyökkää naisen tai bussinkuljettajan kimppuun. Nainen ei reagoinut kommenttiini, koska hän oli niin humalassa.

Vielä liuta uhkauksia ja mies jäi pois bussista. Hyvä tietenkin, ettei hänen äitinsä alkoholismi ole mitenkään vaikuttanut poikaan… Onneksi raivoisa huutaminen riitti eikä mies vahingoittanut ketään fyysisesti.

Pahinta oli, että minua nauratti miehen räyhääminen, vaikka olin huolissani naisen puolesta.

Vältyin (ainakin) flunssalta ja norolta

En onneksi saanut mitään pöpöjä kuntosalilta tai ravintolasta. Ilahduttavaa!

Viisi plusastetta ja huomennakin neljä, JESH!

Tutkin tänään turhan pitkään nettiä, siivosin ja järjestelin kotona ja pääsin ulkoilemaan vasta puoli viiden aikoihin eikä aurinko enää paistanut. Mukava kävelymatka, mutta aurinkoinen sää on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin harmaus.

Huomenna menen ehdottomasti ulos auringon paistaessa.

ModulShop, Forssa

Forssaan avataan automaattisen ruokakaupan esittelymyymälä torstaina 16.2.. ModulShop -automaattiratkaisuun perustuvassa konseptissa myymälään kirjaudutaan sirullisella pankki- tai luottokortilla.

Tuotteet kerätään automaatista samaa sirukorttia käyttäen, jonka jälkeen asiakas saa halutessaan tulostaa kuitin ostoksistaan. Automaattisessa kaupassa ei ole kassajonoja ja siellä voi asioida vuorokauden ympäri viikon jokaisena päivänä.

Automaattiratkaisun on kehittänyt Rivender Oy.

http://www.talouselama.fi/uutiset/forssaan-aukeaa-uusi-kauppa-ei-tarvitse-myyjia-auki-vuorokauden-ympari-6623682

Areena-huvittelua

Kannattaa katsoa hupaisa sarja brittiperheestä, joka elää aina viikon ajan jollain vuosikymmenellä. Sarja alkaa sodan jälkeen eli 50-luvulta ja perheen keittiö, ruokailutila ja olohuone sisustetaan vuosikymmenen tyyliin sopivasti.

Perheenjäsenet ostavat ruokaa, kokkaavat, siivoavat ja pukeutuvat, kuten 50-luvulla eläneet ihmiset. Joka päivä vuosi vaihtuu eli tänään kokataan, kuten vuonna 1951 ja loppuviikosta kokataan, kuten 50-luvun lopulla.

Katsottavissa on jo 50- ja 60-luku ja 70-lukua kuvaava jakso esitetään tiistaina klo 21. Jaksot ovat katsottavissa 14 päivän ajan.

Historia: Ruoka-aikoja

https://areena.yle.fi/1-2805709?autoplay=true

Ystävänpäivähupia Töölönlahdella (Stadissa.fi)

Jääkaruselleja eri puolille rakentanut ”jääkarusellimies” iskee taas. Nyt vuorossa on Töölönlahti ja Finlandia-talon edusta. Janne Käpylehdon on tarkoitus rakentaa Töölönlahdelle Suomi 100 -vuotta jääkaruselli. Teemana karusellissa on Suomi, Sisu, Sauna, Teknologia, Innovaatiot ja Hulluus.

Karuselleja jäälle tulee kaksi vierekkäin nolliksi. Niiden eteen muodostuu ykkönen, mahdollisesti aurinkopaneeleista. Nollien päälle on tarkoitus pystyttää telttasauna, joissa uimaseurojen jäsenet saunovat. Toinen saunoista on puulämmitteinen, toinen aurinkolämmitteinen.

Huom! Pelastuslaitos ei suosittele jäälle menemistä. Yleisön on tarkoitus katsella karuselleja rannalta käsin.

Karuselli pyörii klo n. klo 15-18:45.

Upein näytös tapahtuu klo 18, kun karusellilla nähdään ennennäkemätön valoteos.

Muista, että jääkarusellien rakentaminen on luovaa pioneerityötä ja teoksen tarkkaa valmistumisaikaa ei ole tiedossa.

https://icecarousel.wordpress.com/

Oculaceja ei saa vieläkään

Toivon edelleen lääkkeen pikaista paluuta, koska lääkekatto ei kerry ja rahanmeno hirvittää.

Ystävänpäivä

En saanut lähetettyä ystävänpäiväkortteja.

Lähetin aiempina vuosina aina milloin mistäkin syystä liudan postikortteja niin kotimaasta kuin ulkomailtakin.

Ikikiukkuinen, mutta onneksi punaviinistä pientä lohtua elämäänsä saanut ystäväni totesi, että muistan kaikkien muiden heidän perheenjäsentensä merkkipäivät, paitsi koiran ja kissojen. Varmistin tietenkin heti lemmikkien merkkipäivät ja lähetin jatkossa kortit myös niille.

Kiitän saamistani ystävänpäiväkorteista ja pahoittelen laiskuuttani.

Kiittäminen

Olin jossain vaiheessa tekemisissä perheen kanssa, jossa lapset eivät osanneet kiittää lahjoista tai tuliaisista. Eivät lapset opi, jos tai oikeastaan kun vanhemmat eivät osaa opettaa. Mietin, voisinko sanoa vanhemmille kyseisestä tilanteesta.

Kiittäminen on kohteliasta ja kiittämättä jättäminen oli erityisen noloa etenkin silloin, kun lahjoja toivat iäkkäät naapurit. En koskaan sanonut aiheesta ja lapsista kasvoi aikuisia, jotka eivät hyvin todennäköisesti vieläkään ymmärrä kiittää.

O tempora, o mores ja silleen vai oliko se ars longa, vita brevis, jonka käännös oli jonkin tahon mukaan tietenkin ”pitkähkö takamus, lyhyet valkoiset kalsarit”.  Toisaalta on todettava, että errare humanum est.

Toivotan hyvää ystävänpäivää!

 

 

Luistinrata Tampereella

Vierailin aurinkoisena maanantaina isäpuoleni luona. Bussi ajoi Tampereelle Valkeakosken kautta, joten näin jälleen viehättävän Sääksmäen sillan, jota kannattaa käydä katsomassa etenkin kesällä.

Tampereella liukastelin pitkin jäisen Hatanpään valtatien reunaa kohti Hämeenkadun siltaa ja ihailin turisteille ja mahdollisesti kaupunkilaisillekin tarjottua Kaadunko vai enkö kaadu -viihdettä. Peilijäätä oli harvakseltaan ja hämäävästi koristeltu soralla eli nastakengille olisi ollut käyttöä. En mätkähtänyt kadulle, joten selvisin urakasta kiitettävästi.

Näin hiljattain videon kanadalaispojasta, joka luisteli kotikatuaan peittävällä jäällä ja tietenkin hieman kadutti, kun (olemattomat) luistimeni eivät olleet mukana.

Vein hoikalle ja makeasta pitävälle isäpuolelleni tuliaiseksi Pyynikin munkkikahvilasta Keskustorilta munkkeja ja kauppahallista irrallaan myytäviä sokerikorppuja ja tietenkin Runebergintorttuja, koska Runebergia oli juhlittu edellispäivänä mm. liputtamalla. En pyytänyt kauppahallin kojua lisäämään leivonnaiseen puolet petäjäistä, kuten Saarijärven Paavon emäntä aikoinaan.

Jatkoin matkaa toisella bussilla ja menin tapaamaan isäpuoltani. Juttelimme keittiössä ja katsoimme hetken hänen toivomuksestaan tv:tä – ja heräsin ystäväni soittoon. Noloa olla kylässä, haukotella ja lopulta nukahtaa. Ei, en sattuneesta syystä lähtenyt lenkkiseuraksi Helsingissä.

Tiskasin, kuurasin joitain pintoja, laitoin pyykinpesukoneen pyörimään, hyvästelin isäpuoleni ja hänen iltahoitajansa ja nappasin roskikset mukaani.

Palasin kotiin taksilla, parilla junalla ja bussilla possunsydänruokkimaan kissat.

Projektikoordinaattoriksi?

Sain hyvältä myeloomakätyriltäni tiedon, jonka mukaan Suomen Syöpäpotilaat etsii projektikoordinaattoria kahdeksi vuodeksi. Vaatimuksina oli korkeakoulu tai ammattikorkeakoulu, tiedotetekstien kirjoittaminen, matkustaminen, hoitopuolen tunteminen ja suomen, englannin ja ruotsin osaaminen. Työtehtävä kestää kaksi vuotta. Hakemusaika päättyi 7.2. ja haastattelut ovat 15.2.

Minulla oli järjetön hinku hakea tehtävään siitä huolimatta, että sairauslomani jatkuu ainakin syyskuun loppuun. Tehtävät vaikuttivat erittäin mielenkiintoisilta ja mietin, että allogeenisen kantasolusiirron parantamana myeloomapotilaana olisin hyvä esimerkki ainakin osalle potilaita.

Mietin aihetta yli viikon, mutta en lähettänyt hakemusta. Olen edelleen väsynyt ja infektioriski on suuri lääkitykseni vuoksi, joten nukkuvaa ja turhan usein pahoinvoivaa tai nuhaista koordinaattoria tuskin tarvitaan. Harmi, koska tehtävä oli kiinnostava.

HKO:n kenraaliharjoitukset Musiikkitalolla 8.2.2017

Kävin keskiviikkona klo 10 kuuntelemassa RSO:n kenraaliharjoitukset Musiikkitalolla. Kolmella eurolla pääsin seuraamaan venäläisen kapellimestari Vasili Sinaiskin (1947) ohjausta ja kuuntelemaan musiikkia. Esiintyjinä oli mm. israelilainen, mutta Venäjällä syntynyt pianisti Boris Giltburg (1984).

Olin ostanut vain yhden lipun täyteen katsomoon, joka ei oikeasti ollut täynnä. Melkein runo: ei pidä sinun lippuja ostaman ja paikkoja tyhjäksi jättämän.

Suuntavaistottomana en huomannut etukäteen katsoa, missä istumapaikkani on, joten harhailin katsomossa. Kävin kysymässä ovella liput tarkastaneelta mieshenkilöltä, missä paikkani on ja hän ohjasi minut alas vasemmalle. Menin alas vasemmalle ja istuin tyhjälle paikalle, josta tietenkin nousin lipun omistajan tullessa paikalle. Naishenkilö, jonka paikan rosvosin erehdyksessä aiemmin, ohjasi minut ystävällisesti yläriviin. Hän totesi minulle, ettei kyseisille paikoille myydä lippuja. Siirryin tyhjälle paikalle ja istuin jälleen kerran väärälle paikalle eli jonkun toisen paikalle. Mieshenkilö totesi minulle, että voin istua hänen paikallaan ja hän voi istua toisella paikalla – eli mainitulla ylärivin paikalla, jossa luulin jo olevani… Kiitin häntä ja mietin, että minä ja onneton suuntavaistoni.

Vietin ennen taukoa osan ajasta ihmetellen, missä ihmeessä minun pitäisi istua. Kas, minun piti istua ylhäällä ja oikealla, joka on ymmärtääkseni eri asia kuin alhaalla ja vasemmalla. Siirryin tauon jälkeen omalle paikalleni.

Ennen seuraavia esityksiä tutkin istumapaikkojemme sijainnin ja piirrän ohjeen mukaani. Luulisin.

Karol Szymanowski

Konserttialkusoitto op. 12

Sergei Prokofjev

Pianokonsertto nro 2

Pjotr Iljitš Tšaikovski

Sinfonia nro 3 ”Puolalainen”

https://www.youtube.com/watch?v=5oKHPBVOb5s

Mietin esitystä kuunnellessani, että Tšaikovski (1840 – 1893) oli poikkeuksellisen hyvä ihminen säveltäessään äärettömän kaunista musiikkia, mm. Joutsenlammen, Pähkinänsärkijän ja Prinsessa Ruususen.

Istuin niin kaukana pianistista, etten erottanut hänen kasvojaan. Nettikuvien perusteella hän näyttää hyvältä, mitä pidän ilahduttavana esiintyjällä. Esitysten aikana keskityin katselemaan etenkin kontrabassonsoittajaa. En pelkästään hänen ulkonäkönsä perusteella, vaan hankalan soittoasennon. Kuinkahan usein soittajat joogaavat, harrastavat pilatesta tai ravaavat tapaamassa fysioterapeutteja?

”Järjettömien äänten Baabeliksi” kutsuttu Sergei Prokofjevin toinen pianokonsertto on lajinsa koettelevimpiin kuuluva taituriteos. Sen teräksiset voimat pitävät otteessaan aina herkästä alusta ja noin 600 nuotin sekuntivauhdilla etenevästä toisesta osasta loppukliimaksiin asti. Maailman suurimpiin kuuluvan Kuningatar Elisabeth -pianokilpailun voittanut Boris Giltburg saa siis todellisen pedon taltutettavakseen.

(Helsingin kaupunginorkesteri)

Tahtipuikot

Lipunmyynnin lähellä Musiikkitalossa on kuuluisien kapellimestarien tahtipuikkoja eli Esa-Pekka Salosen, Jukka-Pekka Sarasteen ja Sakari Oramon. Otin tavallista huonomman kuvan kyseisestä taulusta, jota kannattaa käydä ihailemassa paikan päällä.

Veteiralta Fibre Responsea

Hain esityksen jälkeen Veteira-eläinlääkäriasemalta nettikaupasta tilaamani kissojen Fibre Response -ruoan.

Ihailin pakatessani tuotetta, kuinka henkilökunnan edustaja tutki kilttiä ja rauhallista koiranpentua vastaanoton pöydällä. Tilanne oli todella erilainen kuin Hesy-kissojeni Taistele, tinttaa tai tuhoa -tutkimuksissa, joissa kissat joko pyrkivät kaikin keinoin pakoon tai toinen mätkii ikävästi henkilökunnan edustajia.

Komonoa ja biojätteet pakastimeen

Lainasin etenkin naisten ihaileman japanilaisen Marie Kondon toisen teoksen Iloa säkenöivä järjestys. Pidän ideasta, jonka mukaan jokaisen kodin esineen tulee tuottaa omistajalleen iloa.

Sukkien rullailu ja asettelu kenkälaatikkoon huvitti minua jo ensimmäisessä kirjassa, samoin suuren japanilaiskaapin esittely. Olisin toivonut, että kirja olisi muutettu vastaamaan suomalaisia oloja. Minua ei jaksa inspiroida kaappi, jonne voi tunkea vieraiden varapatjasta ja mikroaaltouunista lähtien suunnilleen kaiken.

Komono-kohta tarkoittaa sekalaisia tavaroita eli mielestäni irtoroinaa eli meikit, cd-levyt, sähköjohdot, ruoanlaittovälineet jne. Tunnustan, että sieluani piinaa sanan komono käyttö. Hai!

Biojätteet pakastimeen

Fiksuna neuvona pidän biojätteiden pakastamista eli tuoreet kananmunankuoret, kalanperkeet, vihannesten kehnot naatit jne. biojätepussiin ja pakkaseen. Jäinen sekoitus viedään biojäteroskikseen pari kertaa viikossa, niin keittiössä eivät hyöri pienenpieniksi keijukaisiksi kutsutut eli banaanikärpäset.

Carmen

Carmen-ooppera esitetään suorana oopperan Stage24-verkossa tiistaina 14.2.2017 klo 18:50.

http://oopperabaletti.fi/live/

Pakko todeta: tooo-ree-a-doooor.

Yleis- ynnä erityisooppera

Tunnustan, etten viimeksi käynyt tappelemassa Musiikkia lämpiössä -konserttipaikasta, vaan kuuntelin musiikkia kotona.

Ystävänpäivätarjouksena oopperassa on kaksi lippua yhden hinnalla Sevillan parturiin. Perjantain 10.3. ja lauantain 18.3. esityksiin näytti vielä olevan lippuja jäljellä.

Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainen

Käytin tänään viimeisen arkipäivän e-sarjalippuni ja menin kuin meninkin katsomaan Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainen -elokuvan, vaikken saanut vuokrattua mistään kulissilasta mukaani.

Luulin, että minulla käy todella hyvä tuuri ja saan katsoa elokuvan yksin. Mainokset olivat melkein kokonaan ohitse, kun saliin tulivat äiti ja lapsi.

Pikkutyttö rouskutti popcornia ja jutteli äidilleen esityksen aikana, mikä oli tietenkin ymmärrettävää lastennäytöksessä. Äitykkä kuvasi heitä kännykällään kymmenisen kertaa, pari kertaa jopa elokuvan aikana. Ehkä hän ei onnistunut aiemmissa kuvissaan?

Juonta oli muutettu eli kirjan Minna Pinna -ilkiöstä oli tehty yllättävän sympaattinen ja hupaisalla, leveästi hymyilevällä kaupunginjohtajallakin oli positiivinen puoli. Hämärässä historiassa eli omassa nuoruudessani roistot ja pahikset olivat vielä mielin vilpittömin roistoja ja pahiksia. Sellaista se tietenkin oli, kun elin muinaisina aikoina, jolloin Grimmin sotaisat veljekset kirjoittivat tarinoitaan.

Ei ollut siihen aikaan elokuvan aikana itseään – ja hyvin todennäköisesti lastaan – kuvaavia kännykkä-äityköitä.

Naapuri laulaa oopperaa

Ii-ii-ii-ii-iiiiiiiiii, ii-ii-ii-ii-iiiiiii – ja toisto ja toisto ja toisto ja toisto. Suosin mieluummin O mio babbino caroa. Tervehdin tietenkin naapureita, mutta minun pitäisi joskus udella naispuoliselta naapurilta, laulaako hän työkseen. Harjoituksista on hieman hankalaa päätellä.

Ei Oculacia, ei

Oculac-silmätippapipettejä ei saa vieläkään. Varmistin apteekista, onko valmistaja ilmoittanut mitään tuotteen palaamisesta myyntiin. Ei ole. Voi KOMONO sentään!

Pahoittelen karkeaa kielenkäyttöäni.

 

Sankarillisesti ryhdistäydyin ja lopetin kesäkuvien käytön.