Innostuin lauantaiaamuna siivoamaan kotona ja kiirehdin aina ajoissa olevaa ystävääni tapaamaan koulun pihalle kokonaisen minuutin myöhässä. Pahoittelin tietenkin tilannetta.
Hän totesi, että liikuin niin nopeasti, että hän ihmetteli tilannetta. Hän on nähnyt heikkenemiseni aiemman anemian ja maksan käänteishyljinnän vuoksi useita kertoja viime vuosien aikana ja tottui siihen, kuinka hitaasti kävelin tai omasta mielestäni laahustin. Loistavaa, ripeämpi laahustaminen on nostanut kuntoa!
Ystävälläni oli syntymäpäivä, joten onnittelin häntä. Varmistin seuraavaksi, viettääkö hänkin kuluvan vuoden syntymäpäiväänsä jo tammikuusta lähtien, kuten minä. Viettää. Me molemmat yllätymme syntymäpäivinämme, kun täytämme ”vasta” x vuotta, emmekä vuotta enemmän. Meidän molempien pitänee kerrata matematiikkaa. Hehee!
Kurkimme tietenkin kävelymatkalla sammakoita ja näimme ojaan sukeltavan version ja yhden todella suuren, joka köllötteli vedenrannassa kudussa. Pehmeä makuualusta, oletan. Pariskunta katseli samaa sammakkoa kultaisennoutajansa kanssa, joka innostuneena hyppäsi vedenrajaan. Onneksi ripeä emäntä sai estettyä kauniin koiran mahdollisen aamiaisen.
Roskat roskikseen, kiitos
Kävelimme hiekkatietä pitkin ja vaanin viereisen ojan pohjalla olevia roskia ja mietin, että minun pitää uudelleen lainata roskapihdit ja käydä poimimassa roskat pois. Viikissä oli roskienkeruulauantai, mutta en päässyt lehmienkatseluretken vuoksi paikalle. Onneksi roskapihtejä voi lainata henkilöllisyystodistuksella asukastalosta. Viimeksi lainasin roskapihdit Kaaresta.
En varmaan ole ikinä, koskaan saati milloinkaan maininnut mielipidettäni ihmisistä, jotka heittävät roskia maahan? Maailma tuhoutuu mm. muoviroskaan ja lisäksi heittäjät pilaavat kauniin maiseman.
Hyvät vanhemmat, voisitteko ystävällisesti opettaa lapsillenne (uudelleen) roskakorien merkityksen? Kiitos.
Minne menee merilokki – vai meneekö minnekään?
Te kaikki olette tietenkin miettineet merilokkien tilannetta, kuten ystäväni ja minä. Hänen mielestään lokit muuttavat talvella pois Suomesta ja minun mielestäni ainakin osa niistä asuu ympäri vuoden ja nimenomaan Kauppatorilla. ”Valtaosa merilokeistamme muuttaa talveksi joko Ruotsin itärannikkoa tai Baltian rannikkoa seuraten Tanskan, Puolan ja Pohjois-Saksan vesille, osa pysyttelee merialueellamme läpi vuoden. Silloin harvoin, kun Itämeri jäätyy lähes kokonaan, muuttavat kaikki merilokit Tanskaan ja Pohjanmeren rannikoille.” (Wikipedia) Selkeä win-win -tilanne meille molemmille.
Lapsuudenmuisto: mikään ei ollut kesäisempää kuin lokkipariskunnan kirkuna järven isolla kivellä mummin ja ukin mökillä. Rannalla kukkivat keltaiset ”possu-ulpukat” (kukan jälkeen jää kiva vihreä possu), joki solisi tontin reunalla ja peilityyntä vettä oli ilo katsella.
Ratatielle
Ylitiemme liikennevalokohdassa ruuhkaisen Viikintien ja nousimme kävelytieltä jyrkkää polkua (otin tukea puista) pitkin hiekkatielle, jolta on purettu rata. Yleensä ikiomassa käytössäni olevalla tiellä riitti ruuhkaa eli pyöräilijöitä ja vaunujen työntäjiä koirineen, koska kaikki (ehdottomasti kaikki!) suuntasivat Viikin opetus- ja tutkimustilalle katsomaan, kuinka lehmät loikkivat laitumelle.
Meitä katsojia oli uutisten mukaan satoja ihmisiä paikalla. Viime vuonna katsojia oli Ylen uutisten mukaan 5000. Olisiko aiemmin ollut viileä sää vaikuttanut katsojamääriin?
Näytin ystävälleni viehättävän lammen tilan lähistöllä ja kävelimme peltojen välissä kulkevalle hiekkatielle. Aurinko paistoi ja sää oli lämmin. Paljon perheitä oli jo paikalla. Ruohoa oli vielä aika vähän tarjolla eläimille kylmän kevään vuoksi, mutta pellot näyttivät kuivilta.
Ihailimme muutamia pienemmällä pellolla laiduntavia lehmiä ja kävelimme arboretumiin, jossa valkovuokot kukkivat tiheästi ja pensaissa oli suuret lehdet.
Olen syntynyt äitienpäivänä, joten kevät on mielestäni kaunein vuodenaika ja odotan päivää, jolloin näen jälleen vaaleanvihreitä koivunlehtiä.
Totesimme, ettei valkoinen magnolia kukkinut, joten palasimme koetilan pelloille ja näytin ystävälleni metsälaitumen, jossa vasikat nukkuvat kesällä. Näimme, kuinka lehmät laukkasivat laitumelle ja olimme tyytyväisiä niiden ulkoilukauden alkamisesta ja siitä, että päivä oli aurinkoinen.
Tilalle
Olin iloinen, kun tilan pihalle pääsi, joten kävelimme omakotitalojen välissä kulkevaa tietä perille ja ihailimme talon pihalle kukkivia skilloja. Hiekkatie tilalle on yleensä suljettu jalankulkijoilta ja pyöräilijöiltä. Toisen ystäväni mukaan siksi, että tilalla liikkuneet vierailijat kritisoivat aiemmin mm. traktorien ja muiden työvälineiden ”vaarallista liikkumista” alueella ja heidän lastensa vaarantamista… Harmi, koska aiempina vuosina tilan kiinnostavan pihan kautta pääsi kulkemaan.
Näimme tien varrella muutamia selkeästi kapinallisia valkovuokkoja, jotka kukkivat irrallisina eivätkä ryhmässä.
Pihatto
Ilahduin huomatessani pihattorakennuksen tilalla. Ainoa, mikä pihatoissa epäilyttää, on sarvien nupouttaminen turvallisuussyistä. Nupouttaminen tapahtuu joko polttamalla erityisellä nupoutusraudalla tai sahaamalla. (Wikipedia)
Tähkästä lohikeittoa
Kävimme Tähkä-ravintolassa eli harmaassa rakennuksessa syömässä. Sympaattisessa ruokailupaikassa oli tarjolla kahta erilaista keittoa, joista päädyimme hyvään lohikeittoon. Palasimme lounaan jälkeen auringonpaisteeseen.
Oikeasti holtitonta ulkoruokintaa tällä viikolla, koska käyn nykyisin hyvin harvoin ulkona syömässä. Bepanthen Eye -silmätippavarastolla on varmaan vaikutusta asiaan eli minulla on vielä tippoja jäljellä.
Tähkästä saa arkisin lounasta. Varmistin keittiöhenkilökunnalta, koska ravintolan sivulla oleva ”Palvelemme Helsingin yliopiston opiskelijoita ja henkilökuntaa sekä heidän vieraitaan” -tieto oli hämännyt minua ajattelemaan, että paikalle voi mennä vain jonkun vieraana. Näin ei onneksi ollut.
Helsingin Meijeriliike Oy
Pienjuustola tekee yliopiston tilan maidoista neljää erilaista juustoa 800 metrin päässä eli Mustialankadulla. Juustomestarina toimii DI Antti Alavuotunki, joka siirtyi toimiston puolelta juustonvalmistukseen.
Yrityksen juustot on nimetty Helsingin kaupunginosien mukaan eli Linnunlaulu- tai Klippan-valkohomejuustot, Jätkäsaari-tilsit ja Alppila-vuoristojuusto.
Jätkäsaari-tilsit on erittäin hyvää ja olen ostanut juustoa Lentävästä Lehmästä Hakaniemen hallista ja Tuula Paalasen juustoliikkeestä Vanhasta kauppahallista. Muita juustoja en ole vielä maistanut.
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/insinoorista-tuli-juustontekija/TVgncxuR
Käenrieskoja ja onnenpensaita
Tilan nurmikolla oli käenrieskoja ja Ympäristötalon pihalla kukkivat onnenpensaat.
Aina on toivoa!
Matka sujui hyvin, kun tiputtelin tiuhaan silmätippoja ja join matkan aikana vettä. Kuten monille meille on opetettu lapsuudesta lähtien useita kertoja, niin mikään ei ole tärkeämpää kuin terveys. Kohta, jonka turhan moni unohtaa ollessaan terve. Vedenjuontikin on tietenkin tärkeää, koska munuaiset riemastuvat vedestä.
Aina on onneksi toivoa eli myeloomahoidot kehittyvät koko ajan, allogeeninen kantasolusiirto voi parantaa myelooman ja elämä jatkuu, vaikka saisi erittäin huolestuttavan plasmasolusyöpädiagnoosin.
”Hyväkään muisti ei ole yhtä hyvä kuin hiukkanen mustetta.” (kiinalainen sananlasku)
Tutustutin ystäväni Viikin kirjastoon, josta lainasin useamman kirjan. Harmi, etten muistanut esitellä hänelle viehättävää viherhuonetta.
Pikalainana valitsin psykoterapeutti Maaret Kallion (1977) Lujasti lempeä -teoksen. Avasin kirjan äsken sattumanvaraisesti ja näin tekstin Toivon ylläpitäminen ei tarkoita kivun kieltämistä tai surun salaamista. Jaan kirjailijan käsityksen.
Lainasin The Last Letter from Your Lover -kirjan. Jojo Moyes (1969) on uudempi kirjailijatuttavuus. Hän on syntynyt Lontoossa ja työskennellyt aiemmin toimittajana. Lukemani kirjat ovat olleet taitavasti kirjoitettuja.
Suosittelen hauskoja, kiinnostavia ja ajoittain surullisia irlantilaisen Marian Keyesin (1963) kirjoja. Kirjailijalla on lakitieteen tutkinto Dublinin yliopistosta ja myöhemmin ongelmia alkoholismin ja masennuksen kanssa. Kirjailija kuntoutettiin itsemurhayrityksen jälkeen vierotusklinikalla. Hänen kirjojaan on myyty Wikipedian mukaan 22 miljoonaa kappaletta ja kirjoja on käännetty 32 kielelle. Mm. kirjoittamassaan kirjassa Marian Keyes tunnustaa, ettei ole tyytyväinen itseensä. Mielestäni tilanne on surullinen, koska kyseessä on erittäin lahjakas kirjoittaja ja kaunis nainen. Tunteet eivät todellakaan ole kiinni menestyksestä tai ulkonäöstä.
Uskon mielialan parantamisessa vahvoihin kalaöljykapseleihin, jotka kohensivat oloa muutamassa viikossa. Mielialalääkkeisiin en ole koskaan turvautunut. Uskoisin, että lukeminen on auttanut minua silloin, kun olen ollut heikossa kunnossa joko fyysisesti tai psyykkisesti, esimerkiksi erojen jälkeen.
Luontaistuotteisiin ei voi turvautua syöpähoitojen aikana. Minulta kiellettiin rutikuivien silmieni kosteuttamisen vuoksi miettimäni kalaöljy maksan käänteishyljinnän aikana. Aina kannattaa varmistaa luontaistuotteiden käyttö hematologiselta poliklinikalta, vaikka syöpä olisi jo parantunut, mutta käänteishyljintä jatkuu.
Aiemman toimittajana työskennelleen irlantilaisen Cathy Kellyn (1966) teoksia on kiinnostavaa lukea. Hän kuvaa naisia erilaisissa elämäntilanteissa ja mukana on tietenkin tarvittava määrä romantiikkaa
Irlantilaisista kirjailijoista ehdotan myös Maeve Binchyn (1939–2012) lukemista. Pieniä irlantilaiskyliä taitavasti ja huumorintajuisesti kuvaava kirjailija kuuluu suosikkeihini. Hänen töitään on myyty 40 miljoonaa kopiota ja kirjoja on käännetty 37 eri kielelle.
Edelliset kirjat ovat tietenkin tuttuja monille teistä, mutta ehkä joku lukija vielä etsii hyvän kirjailijan tuotantoa.
Sokerimyrkytys
Luen ruotsalaisen biokemian tohtorin Ann Fernholmin kirjaa Sokerimyrkytys Totuus sokerin vaikutuksesta kasvuun ja terveyteen. Syötämme lemmikeillemme terveellistä ravintoa, mutta mätämme itseemme – ja lapsiimme – valtavat määrät sokeria. Teksti on erittäin huolestuttavaa luettavaa makeaa rakastavalle lukijalle, ts. minulle.
Lasten riskinä Fernholm mainitsee, että tyypin 1 diabetes tulee usein ennen keliakiaa. ”Useat tutkimukset viittaavat suolistovuotoja aiheuttavien virusinfektioiden ja tyypin 1 diabeteksen välisiin yhteyksiin.”
Ykköstyypin diabetes on Suomessa suhteellisesti yleisempi sairaus kuin missään muualla maailmassa. Tutkijat epäilevät sen johtuvan siitä, että Suomessa esiintyy muita maita vähemmän enterovirusinfektioita. Tämä altistaisi infektioon sairastuneet suomalaislapset enterovirusten diabetesta aiheuttavalle vaikutukselle. (Wikipedia)
Kakkostyypin diabeteksesta puhutaan kansantautina eli riski on suuri etenkin liikkumattomissa makeanmättöpiireissä.
Reippautta ja nokkiksia
Kävimme ruokaostoksilla ja hyvästelin ystäväni, joka käveli reippaasti kotiin. Hän on ilahduttavan hyväkuntoinen ja hoikka fiksujen elintapojensa (kuinka joku voi pitää happamista Granny Smith -omenoista?) ja runsaan kävelyn vuoksi. Minua (anemia-?) väsytti, joten palasin kirjojen kanssa kotiin bussilla, vaikka usein kävelen kyseisen matkan. Saatoin mahdollisesti nukkua myöhemmin nokkaunet.
Roihuvuoden Hanami-juhlaa vietetään su 21.5.2017 klo 12–18
Kirsikkapuita ovat lahjoittaneet Suomessa asuvat japanilaiset ja japanilaiset yritykset. Esitän parhaat kiitokseni heille Helsingin kaunistamisesta!
http://www.roihuvuori.fi/hanami/kirsikkapuistojen-historia/
banaaninkuorella 