Ehkä.
Kuulin viime viikolla, että Oculac-silmätippoja saa jälleen apteekeista tällä viikolla. Otin maanantaina yhteyttä apteekin verkkokauppaan ja varmistin, pitääkö tieto paikkansa. Heidän tietojensa mukaan pitää, mutta minua kehotettiin varmistamaan asia apteekista loppuviikosta. Hmm.
Olen kuullut tiedon kyseisten silmätippojen paluusta kevään aikana useita kertoja, joten suhtaudun keskusvaraston antamaan tietoon pienellä skeptisyydellä.
Toivottavasti tieto pitää paikkansa ja kalliiden silmätippojen, joita Kela ei todellakaan korvaa, loputon hamstraus päättyisi.
Nänänänänänänä-Bätmäään-nänänänänänänä-Turrrrrtleees!
Edellisen laulun opin bussipysäkillä olleelta Otsolta, joka halusi kertoa minulle matolle nukahtaneesta pikkuveljestään. Otson äidin mukaan pikkuveli oli 10 kuukautta.
Otson ikä oli neljä sormea.
Juttelimme hetken odottaessamme bussia ja Otso oli liikuttavan iloinen ohittaessaan minut myöhemmin bussissa ja tervehtiessään tätiä, joka keskusteli hänen kanssaan. Tietenkin täti keskusteli! Mistä muuten olisin tiennyt Otson neljän sormen iän?
Nänänänänänänä ja hieman hämmästyttävästi Turrrrrrrtleeeeeeeeeessssssssssssssss.
Juhlissa
Matkustin perjantaina juhliin kauniille pikkupaikkakunnalle ja matkaan meni pieni ikuisuus. Matkustin bussilla keskustaan, parilla junalla Helsingistä Tampereen kautta Jämsään, josta jatkoin bussilla Jyväskylään ja pääsin kolmannella bussilla melkein perille. Onneksi minut haettiin bussipysäkiltä.
Minulla oli parin tunnin vaihto Jyväskylässä, joten jätin laukun säilytyslokeroon ja kävelin kirkon luona olevaan taidemuseoon.
Olin katsonut kotona, mitä taidemuseossa on tarjolla ja kävin katsomassa Sata vuotta, tuhat tulkintaa -näyttelyn, joka päättyy 8.10. Kaivoin polleana (ehdottomasti polleana!) esiin Museokorttini ja kuulin, että museoon on perjantaina vapaa pääsy. Hukkaan meni hyvä Museokortti…
(Polle-sanasta tuli mieleen Hessu Hopo, joka ei millään lailla liity tarinaan.)
Nousin taidemuseossa kolmanteen kerrokseen, huomasin Oravien aarteita -näyttelyn, joka kertoi grafiikasta 60-luvun kodista. Taiteen melkein sivuutin, koska koti kiinnosti enemmän. Meilläkin oli historian hämärissä kotona kännykän edeltäjä, ns. hännällinen puhelin eli lankapuhelin. Puhelin soi, mutta kukaan meistä museokävijöistä ei vastannut. En soittanut pianoa, sovittanut naulakon vaatteita, selannut Suosikkeja tai erityisesti ihaillut sisustusta, vaikka pidän 60-luvun siroista sohvista ja nojatuoleista. Habitat myy huonekaluja, jotka sopisivat 60-luvun henkiseen kotiin.
Sota-aiheiset maalaukset olivat surullisia, Wardin keltasävyisestä työstä tietenkin pidin ja kaunis, Gyllenbergin taidemuseossa näkemäni Finchin ukkosta esittävä maalaus oli näytteillä. Ihailin Eero Järnefeltin Kolilta-työtä ja Akseli Gallen-Kallelan Erämaajärveä. Monet teokset vaikuttivat tutuilta. Varmistin, onko Schjerfbeckin maalaus lainassa Ateneumilta, mutta teoksia oli Suomalaisten taidesäätiöiden yhdistysten jäsenten kokoelmista, mm. Taidesäätiö Meritalta. Maalaus on mahdollisesti ollut joskus Ateneumissa esillä.
(Piinallista kirjoittaa suomalainen isolla alkukirjaimella, vaikka sana on osa nimeä.)
Löysin museokaupasta sopivan kortin juhliin, joihin olin menossa ja olin hyvin tyytyväinen. Olin etsinyt korttia pitkään.
Sandimmun max kax (hrr, karmeaa x-kirjaimen käyttöä)
Ostin ennen lähtöäni uuden Sandimmun-pullon. Hematologi totesi aiemmin, ettei pullon neste vanhene, joten varmistin tiedon apteekista.
Neste kannattaisi käyttää kuukaudessa, mutta kaksikin kuukautta onnistuu. Käänteishyljintälääkettä ei voi käyttää sen pidempään.
Harmi, koska otan rutikuivien silmieni vuoksi aamuisin hieman nestemäistä Sandimmunia ja kolmannes (yhteiskunnalle kalliin) pullon sisällöstä pitää palauttaa vanhentuneena apteekkiin.
Suomen käsityön museo
Jatkoin matkaa ja kävin lähellä olevassa Suomen käsityön museossa, jossa olen käynyt vuosia sitten. Näytteillä oli upeita suomalaisia kansallispukuja.
Olen lapsesta lähtien ihaillut taitavien naisten, mahdollisesti miestenkin valmistamia pukuja. Oletin aiemmin, että upea silkkinen tykkimyssy on tarkoitettu vain naimisissa oleville naisille, mutta ilmeisesti pitkistä hiusnauhoista pääsee eroon myös ikäneitinä.
Tunnustan, että tanhusin ennen murrosikää. Meillä oli erittäin hyvä ohjaaja, joten kilpailimme muiden joukkueiden kanssa ja tulimme toiseksi. Hopea ei meille ollut joidenkin tahojen häpeä. Minulla oli lainassa Munsalan kaunis puku ja käytin asianmukaisia mustia lipokkaita tanssiessani.
Kansallispukunäyttely päättyy 3.12. Museoon on aina perjantaisin vapaa pääsy eli olin liikkeellä sopivana päivänä.
Perillä
Autoin juhlien valmisteluissa tarjoiluiden kanssa, siivosimme ja järjestelimme ja menin vierashuoneeseen nukkumaan.
Aurinko herätti, joten olin lauantaina aikaisin ylhäällä ja jatkoimme juhlien valmisteluja.
Kotona on helppoa, koska jos tai oikeastaan kun minä sotken, niin minä siivoan. Perheessä useampi ihminen sotkee, joten siisteyttä on hankalampi ylläpitää. Teimme talon järjestämisessä parhaamme ja mielestäni onnistuimme.
Kirkko
Tilaisuus kirkossa alkoi myöhään ja oli hyvin tunnelmallinen.
Kaunis vanha kirkko oli täynnä ihmisiä. Sytytin kynttilän äidin muistolle, joten hän oli mukana tilaisuudessa.
Papin olen tavannut juhlissa aiemminkin ja hän suhtautui jatkuvasti valokuvia ottaneeseen kirkkokansaan ymmärtäväisesti. Hän piti hyvän saarnan tuomitsemisesta eli he saavat tuomita, jotka eivät ole syntiä tehneet. Tuomitsin osan valokuvaajista. Hehee!
Hämmästyksekseni monet vieraat olivat pukeutuneet ilta- tai juhlapukuihin kirkossa. Näimme erittäin kauniita vaatteita, mutta tapa oli minulle uusi.
Juhlat
Palasimme juhlapaikalle, katoimme tarjoilut esille ja tervehdimme vieraita. Juhlittava näytti erittäin hyvältä uudessa puvussaan, vaikka mielestäni eli kummin mielestä hän on potkupukuikäinen. Hämmästyttävää, kuinka lapset vanhenevat. Aikuiset tietenkin pysyvät aina (melkein) saman ikäisinä.
Ruusun sijaan ostin lapselle sikspäkin pieniä lasisia Coca-Cola -pulloja, joista hän oli aiemmin puhunut. Iltapukuun en kirkkoon pukeutunut, mutta en ole ihan varma siitä, vastasivatko Cokikset perinteistä kaunista kukkaa. Onneksi vastaanottaja piti antamistani ”ruusuista”.
Vieraat
Mukavia vieraita, joiden kanssa oli hauska jutella. Oli hauska nähdä pitkästä aikaa tuttuja kasvoja, koska sairauteni ja tuntikausien matkan vuoksi en ole pitkään aikaan pystynyt käymään kylässä.
Kuulin vieraalta 30 päivittäisen kilometrin vaelluksista erämaassa ja tunturimaastossa. Varmistin, että he eivät hilaa mukanaan suihkua, kuten minä tekisin. Toisaalta esimerkiksi Karhunkierroksella suihkun vetäminen perässä on hankalaa, etenkin riippusilloilla.
Rääppiäiset
Iltapala oli vähemmän perinteinen eli mm. osan kauhistelemia, mutta erittäin hyviä lohi- ja kinkkuvoileipäkakkuja (valitsin tietenkin lohikakun, koska puolustan palapelipossuja), mansikkakakkua, kaneliässiä ja sydämenmuotoisia lusikkaleipiä. Olin tyytyväinen siitä, että pystyin matkustamaan paikalle enkä ollut enää flunssassa.
Oikeudenmukaisessa maailmassa kaneliässät olisivat terveellisiä.
Paluumatka
Minua suretti paluumatkalla, kun näin teiden reunoille litistyneitä eläimiä. Osa kuljettajista ei varo tai välitä eläimistä ja pahimmat jopa tähtäävät eläimiin. Ei tietenkään pidä väistää oravaa ja aiheuttaa ketjukolaria, mutta Suomessa pitäisi olla alikulkutunneleita tai siltoja eläimille, kuten monissa muissakin maissa. Näin toisaalta ruuhkaisen tien läpi vilistävän minkin eli osa eläimistä onneksi onnistuu välttämään autot.
Olin onnekas ja bussi kulki nopeampaa reittiä, pääsin jo matkan varrella pois enkä päätynyt Kamppiin. Olin aiemmin kotona ruokkimassa kissat.
Madridin matkan aikana hoidossa olleet kissat eivät arvostaneet lauantairuokkijaa, vaan toinen kissa sähisi hoitajaparalle ja meni vauhdilla sängyn alle. Hoitotäti on kiva, mutta ilmeisesti vain omassa kodissaan, jossa kissoja hoidettiin mm. allogeenisen kantasolusiirtoni jälkeen.
Kiitos kaikesta avustasi, E!
Muistojen huone
BBC North Westin sivuilla oli tieto vanhainkodista Salessa (googlasin, Manchesterin lähellä), johon on laitettu muistojen huone valkoisine pitsiverhoineen, levysoittimineen ja koriste-esineineen. Muistisairaat muistavat nuoruutensa, joten esineet tuntuvat heistä tutuilta. Mielestäni huone on erittäin hyvä idea.
Olen vieraillut Suomessa vanhainkodeissa, jotka on sisustettu kodikkailla ja mukavilla huonekaluilla. Mukavaa, että vanhusten viihtymisestä ja miellyttävästä ympäristöstä huolehditaan eivätkä he joudu elämään ankeaa laitoselämää.
Dementoituneille kannattaa laulaa, koska monet iäkkäät laulavat mielellään, vaikka puhuminen ei enää suju.
Hiilihydraatiton karjalainen pitopöytä
http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ilmiot/nain-lomailee-taydellinen-nainen
Loistava kirjoitus! Olin hivenen pettynyt siitä, että kukaan ei perinteisesti hiihtänyt kouluun kesät talvet.
Somewhere in my youth or childhood
Kerroin selkänikamaongelmasta Madridissa, ystävällinen henkilö otti minuun yhteyttä ja lahjoitti aiemman tablettinsa minulle. Vältyn jatkossa painavan läppärin raahaamiselta. Olen erittäin tyytyväinen.
Karman lakiin (hölmösti) uskovana olen miettinyt, että minun on täytynyt tehdä elämäni aikana järjetön määrä pahaa, koska olen ollut vuosikausia koko ajan sairaana.
Tablettikohdassa päässäni soi Sound of Musicin Somewhere in my youth or childhood, I must have done something good. Jotain hyvää on varmaan tullut tehtyä, koska sain tabletin.
Tosin ei mitään kapteeni von Trappia, vaan huomaavainen teko ystävälliseltä henkilöltä.
Kiitos, J! Arvostan tekoasi todella paljon.
Plummer/Andrews
Christopher Plummer syntyi 1929 ja on nyt 87-vuotias, joten 1935 syntynyt ja nykyisin 81-vuotia Julie Andrews oli häntä vain kuusi vuotta nuorempi. Ovela hämäys, koska pidin nuorena kapteenia järjettömän vanhana. Kummasti hän on vuosien myötä nuorentunut kyseisessä elokuvassa. Omalla vanhenemisellani ei hyvin todennäköisesti ole mitään osuutta asiaan.
Miksi, MIKSI videoiden taustalla on hissimusiikkia?
Facebook- ja YouTube -videoissa on mielenkiintoisia uutisia roskienkeräyksestä merenrannoilla, aarnimetsistä, kauniista niittymaisemista, monista lemmikeistä jne. ja taustalla soi aina kauhistuttava pimpelipompeli-musiikki, jolla rääkätään ihmisiä esimerkiksi jonottaessamme johonkin palveluun tai ollessamme hississä matkalla seuraaviin kerroksiin.
Hiljaisuus tai vaikka nauhoite metsän, meren tai eläinten äänistä olisi ehdottomasti parempi vaihtoehto.
banaaninkuorella 