Aikainen lintu madon nappaa, mutta vasta toinen hiiri saa juuston

Saaristoristeily pe 18.8. klo 10, Hakaniemi-Vuosaari

Viime viikon harmaana ja pilvisenä perjantaina pääsin, ts. pääsimme lopulta saaristoristeilylle Hakaniemestä. Varmistin vielä laivana noustessamme, että laiva varmasti menee Vuosaareen. Meni, joten olin tyytyväinen.

On hyvin mahdollista, että aiemmin kesällä melkein päädyin samalta laiturilta lähteneellä laivalla Korkeasaareen. Onneksi sain jatkaa matkaa Kauppatorille.

Menimme sisään istumaan, koska päivä oli viileä ja ihailimme ikkunoista maisemia. Rohkeimmat istuivat kannella palelemassa, mutta rajansa on urheudellakin.

Laivamatka maksoi kympin per nenä.

Alus poikkesi useamman saaren laiturissa ja ihmiset vaihtuivat laivalla. Moni matkustaja suuntasi selvästi viikonlopun viettoon matkatavaroiden perusteella. Osa ihmisistä jäi pois Ison Iiluodon saaressa, joka on tarkoitettu Helsingin kaupungin työntekijöille. Majoituspaikka on mukava etu henkilökunnalle!

Jan Strang on kirjoittanut Saaristounelmia Helsingissä : Vartiosaaren ja Helsingin itäsaariston pienten saarten historia -kirjan, jonka varasin kirjastosta. Huomasin teoksen Kirjaston syksy 2017 -kirjasesta, jonka nappasin mukaani kirjastosta.

Ilahduttavana matkustajana oli pikkuinen poika, joka söi innoissaan hedelmäsosetta, jota vanhemmat hänelle syöttivät. Lapsi oli koko matkan ajan piristävän hyvällä tuulella ja leikki ja nauroi vanhempiensa kanssa.

Näimme matkalla useita kauniita rakennuksia ja pidimme etenkin Degerön kanavasta, jonka kautta laiva ajoi.

Näin hyvin sievän vihreän talon, josta olisi kätevää mennä uimaan. Ystäväni väitti, että haluan muuttaa uimakoppiin. Haitanneeko se ketään, jos asun uimakopissa? Kai niissä on hyvä lämmitys ja juokseva vesi muutenkin, kuin laiturin alla?

Jäimme pois viehättävässä Vuosaaren Aurinkolahdessa ja väistelimme laiturilla huolellisesti hanhien lukemattomia iskuja. Pidän eläimistä, mutta en arvosta sotkua.

www.suomensaaristokuljetus.fi

Kävelimme metrolle ja matkustimme Rautatientorille.

Vuorossa oli ensin kiinnostava Sanomatalon World Press Photo -näyttely, jossa oli esillä maailman parhaita lehtikuvia. Näyttely on esillä Mediatorilla keskiviikkoon 6.9.2017 saakka.

Nuku rauhassa

Kävelimme Nuku rauhassa -tapahtuman läpi Kansalaistorilla. Esillä oli aseistusta, musiikkia, palveluskoiria ja puolustusvoimien, poliisin, rajavartiolaitoksen, pelastuslaitoksen, reserviläisjärjestöjen, vapaapalokunnan ja tietenkin naisten valmiusliiton edustajia. Paikalla oli useita sotilaskotisisarten kojuja jne. eli katsottavaa, kahvia ja syötävää riitti aiheista kiinnostuneille.

Kansalaistorilla oli kiitettävä määrä ihmisiä, jotka huolehtivat Suomesta.

”NUKU RAUHASSA on vapaaehtoista maanpuolustus- ja turvallisuustyötä sekä kokonaisturvallisuutta esittelevä Suomi 100 -juhlahanke.” (nukurauhassa.fi)

Musiikkitalosta kenraaliharjoituslippuja

Lunastin Musiikkitalosta Ticketmasterin kautta varaamani liput edulliseen kenraaliharjoitukseen. Jos tai oikeastaan kun kolmella eurolla pääsee seuraamaan mm. kapellimestari Susanna Mälkkiä ja taitavia muusikoita, niin lippuun kannattaa ehdottomasti investoida.

Liput kannattaa varata Ticketmasterin kautta ja lunastaa Musiikkitalosta, niin säästää kätevästi euron lipulta.

Musiikkitalon vapaapäivä lauantai 9.9.2017 klo 9:30 – 15

Musiikkitalon Vapaapäivää vietetään tänä vuonna lauantaina 9. syyskuuta. Luvassa on niin musiikkia kuin erilaisia esittelykierroksia. Ja onpa tiedossa myös huimia lipputarjouksia talon tapahtumiin. Nämä tarjousliput ovat myynnissä vain Vapaapäivänä ja vain Musiikkitalon lipunmyynnissä. Varaa Vapaapäivä kalenteristasi jo nyt!

Musiikkitalon Vapaapäivän ohjelmasta vastaavat Helsingin kaupunginorkesteri, Radion sinfoniaorkesteri, Taideyliopiston Sibelius-Akatemia ja Musiikkitalo.

https://www.musiikkitalo.fi/fi/tapahtuma/musiikkitalon-vapaapaiva-2017

Terrori ja ”kristalliyö”

Turun julman iskun jälkeen lähelläni olevan etnisen ravintolan ikkuna pirstottiin.

Syy voi tietenkin olla jonkun satunnaisen henkilön tuntema äkillinen vandalisminhimo, koska ihmisiä on hyvin monenlaisia ja turhan monilla promillet muuttavat käytöstä ikävästi.

Toisaalta useita muita maahanmuuttajia oli kohdeltu ikävästi samaan aikaan. Oletan, että ahkerasti työskentelevä ja pitkiä päiviä tekevä pariskunta, joiden ala-asteella olevat lapset tekivät läksyjään ostaessani kerran ravintolasta falafelpitan, joutui vastaamaan toisten ihmisten Turussa tekemistä rikoksista. Siitä huolimatta, ettei heillä ollut osaa tai arpaa tilanteeseen.

Toivon, että kyseinen perhe saa jatkossa elää kaikessa rauhassa omaa elämäänsä – kuten me muutkin.

Naivistit Iittalassa su 20.8.2017

Sunnuntaina matkustimme R-junalla katsomaan Naivistit Iittalassa -näyttelyä. Vain osa lähiliikennejunista jatkaa Tampereelle. Kävi vuosia sitten paikalla autolla, joten olin iloinen huomatessani, kuinka lähelle näyttelyä pääsee julkisella liikenteellä.

Iittalan asemalta oli lyhyt kävelymatka perille ja oikaisimme tehtaan ohi kulkevan tien kautta Lasimäelle.

Aloitimme pääkohteesta eli naivistisesta taiteesta Vanhalla puukoululla. Koulun seinillä oli tuttujen maalarien teoksia ja joidenkin uusien taiteilijoiden teoksia.

Tuttuja maalareita olivat Mia Bergqvist, jonka maalaukset ovat lumoavia ja taidokkaita ja Sirkka Koivula, jonka viehättävissä töissä kukkivat ruusut ja maitokannut tai seisovat sympaattiset ponit.

Kuvanveistäjä Eino Viikilän työt olivat suosikkejamme. Hänen työnsä ovat hauskoja ja ottavat kiinnostavalla tavalla kantaa asioihin. Jos suden toisessa kainalossa on jänis ja toisessa porkkananippu, niin teoksen nimi on tietenkin Proteiinia ja hiilareita.

Marit Björnegranin talomaalauksista tulee aina hyvä mieli. Tauluissa on viehättävän koristeellinen rakennus, kaunis ja värikäs piha tai vettä ja runsaasti iloisia ihmisiä.

Kirsi-Mari Ahon sammakkopotretit ovat fantastisia. Pidimme etenkin traktorilla ajavasta sammakkoneitosesta ja Turbaanipäinen tyttö -maalausta muistuttavasta teoksesta.

Kati Mikolan Pienet suuret sankarit -töitä rakastan! Suosikkimme näyttelyssä oli Komisario Palmu -versio teatterin valkokankaalla. Olisikohan kuvana olevan teoksen nimi ollut Suomi-Filmi esittää?

http://www.katimikola.com/pienet_suuret_sankarit.html

Raija Nokkalalla on riemastuttavan värikylläinen maalaustyyli, josta pidän.

Näimme useita muita töitä, joista tulee hyvä mieli. Olisi pitänyt kirjoittaa muistiin taiteilijoiden nimet, koska mustavalkoiset metallipurkit, jotka esittivät lehmiä, olivat kiehtovia. Pidimme myös romanttisista, Disney-henkisistä eläinmaalauksista alakerrassa, lasimaalauksista ja valaisimista, joissa lintu oli pöytälampun jalkana. Tanssivat lehmät näimme yläkerrassa.

Heli Pukin hoikat ketut, karhut, siilit ja puput riemastuttavat vuodesta toiseen.

Martti Lehdon taidetta oli ilahduttava nähdä eli kissoja mm. auringonkukkapeltojen keskellä. Hyvä, että taidetta oli saatu lainaksi yksityiskokoelmista viime vuonna menehtyneen taiteilijan muistonäyttelyyn.

Taiteilijoiden lisäksi ainakin Galleria Maria Helsingissä ja ART Pispala Tampereella myyvät naivistien töitä, kun Iittalan näyttely on suljettuna.

Pertti Ylisen variskortteja voi ostaa mm. Finnishoutletin sivulta:

https://www.finnishoutlet.com/epages/finnishoutlet.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2014073006/Products/ylinen.kuva46

Finnishoutletin sivulla on näköjään myynnissä Muumimukeja, jotka olivat jossain vaiheessa monien keräilijöiden suosikkeja. Mahdollisesti ovat vieläkin.

Naivistit Iittalassa on erittäin hyvä näyttely, jota vuodesta toiseen suosittelen kaikille taitavien ja hauskojen maalausten ystäville.

ARTease, Tuija Peltomaa

Etsin tietoa taiteesta ja huomasin taidehistorioitsija Tuija Peltomaan sivun WordPressissä. Hän mainitsi mm. viime jouluna Holmin talossa olleen viehättävän näyttelyn, Bukowskin antiikkihuutokaupan jne.

Hänen kiinnostavaa sivuaan kannattaa mielestäni seurata.

https://tuijapeltomaa.com/author/tuijapeltomaa/

Zum Beispiel, Porvoo

Tuija Peltomaa mainitsi tekstissään porvoolaisen ravintolan, jossa kannattaa jo kuvien perusteella käydä.

http://zum.fi/kesamenu/

Lääkäreitä viikolla 34

Hematologiajan siirto

Sain siirrettyä maanantain 21.8. hematologiaikaa, koska kolme lääkärikäyntiä samalla viikolla on ehdottomasti liikaa. Hematologi soitti minulle ja kertoi, että rauta-arvoni nousivat, hemoglobiini on 133 (jesh!) ja kolesteroli on normaali. Pidän katalana lääkkeitä, jotka nostavat verenpainetta ja kolesterolia. Onneksi saan enää vain vähän hyljinnänestolääkettä, joten arvot ovat paremmat.

Kerroin lääkärille syöneeni väsymykseni vuoksi ennen Madridia paketin Obsidan-rautalääkettä, mutta en ole pitkään aikaan syönyt rautaa.

Huomasin vasta puhelun jälkeen, että herneenpalkojen ostaminen ja herneiden mättäminen olivat todennäköisin syy siihen, että rauta-arvoni paranivat kesällä. Suosittelen herneitä muillekin aneemisille.

Ikervis-silmätipat

Myeloomakätyri totesi, että Ikervis-tippoja kannattaa ostaa varastoon ennen Kela-korvausten poistoa lokakuun lopussa. Ajatus ei inspiroi, koska tipat ovat piinallisen kalliita. Toisaalta ne ovat vielä kalliimpia marraskuussa… En ymmärrä, miksi mm. elinsiirtopotilaita rangaistaan nostamalla lääkkeiden hintoja.

Skopioita ja jääkausi tiistaina 22.8.

Lämpötila oli aamulla vain 13 astetta. Olen kiitollinen siitä, että asteet ovat vielä plussaa.

Menin Meilahteen ja minulle tehtiin erilaisia skopioita, joista en kerro sen tarkemmin, koska kukaan ei halua tietää aiheesta.

Ilmoittautuminen epäonnistui, joten istuin odotushuoneessa tunnin, ennen kuin pääsin vastaanotolle. Olin puoli tuntia ennen vastaanottoaikaa paikalla, koska olen nykyisin aina ajoissa joka paikassa. Kaikki muut potilaat kutsuttiin huoneisiin ja kysyin ohikulkeneelta hoitajalta, onko heillä ruuhkaa. Onneksi kysyin, koska he eivät tienneet minun olevan paikalla. Aulan automaatti oli ottanut vastaan vain jälkimmäisen ilmoittautumisen, vaikka väitti minulle kaiken olevan kunnossa.

Minua kohdeltiin osastolla erittäin ymmärtäväisesti ja kannustavasti. En todellakaan ole ainoa potilas, joka ei pidä kyseisistä toimenpiteistä.

Tutkimukset tehtiin taitavasti ja lähes kivuttomasti. Ne eivät olleet läheskään yhtä kamalia, kuin aiemmalla kerralla. Aiemmat tutkimukset tehtiin samalla lääkäriasemalla, jonka fysiatri ei tunnistanut välilevytyrääni vuosia sitten. En millään lailla tahdo leimata kyseistä lääkäriasemaa, jonka nimeä en enää muista. Jätän myös kertomatta, missä lääkäriasema sijaitsee.

Toista syöpää minusta ei onneksi löytynyt, vaikka rauta-arvot aiemmin romahtivat. Syökää punaista, kuten saksalainen hematologi neuvoi aiemmin lentokoneessa. Syökää myös vihreää, esimerkiksi herneitä.

Googlaamalla löysin herneitä sivuavan runon, jonka alun allekirjoitan täysin:

mite miust joskus

tuntuukii sillee

et oisin yksinäin herne

soppakattilas, jot kaik

hämmentää

keitossa, 5.7.2009

Sain ennen jälkimmäistä toimenpidettä kipulääkettä ja rauhoittavaa, joten minun piti hoitajan mielestä mennä taksilla kotiin. En mennyt, koska olin menossa asioille keskustaan. Istuin hetken aulassa lukemassa lehtiä, kävin syömässä sairaalan kahviossa kalkkuna-juustosämpylän ja menin bussilla Kamppiin, josta kävelin Stockalle. Kellooni piti ehdottomasti vaihtaa patteri juuri sinä päivänä. Käytin viimeksi rannekelloa viitisentoista vuotta sitten, mutta ajan kurkkiminen kännykästä alkoi riipiä sielua.

Nukuin illalla oikein hyvin eli sain hyvän ja onneksi minulle sopivan lääkityksen aamupäivällä.

Selkäliitto

Meilahden kahvilan lähellä oli Selkäliiton piste, jossa kävin juttelemassa Selkäliiton edustajan ja fysiatrin kanssa.

Suomalaista 80 prosentilla on elämänsä aikana ongelmia selkänsä kanssa, joten jäseniä oli liitossa yllättävän vähän, vain 9500 henkilöä. Ehkä selkäkivut koetaan ohimeneviksi eikä liittoon tule liityttyä? Pääkaupunkiseudulla liitossa oli eniten jäseniä, muistaakseni noin 1600 henkilöä.

Sain ottaa mukaani mielestäni komeaa miestä esittävän lehden. Kannessa oli huippukokki Henri Alen. Hänen selkänsä on leikattu ja hän käy kaksi kertaa viikossa kuntosalilla, venyttelee ja tekee keppijumppaa. Kuminauhakin on käytössä.

Hain kahvion jälkeen pari mielenkiintoista lehteä lisää. Toisen kannessa on näyttelijä Kari Hietalahti, joka käy kuntopiirissä ja kuntosalilla ja tekee liikkeitä kuminauhalla. Toinen julkaisu oli Tosimiehen selkätreeni.  Jostain mielenkiintoisesta syystä lehdet olivat miespainotteisia. Olivatko jääneet aiemmin myymättä, kun kannessa ei ollut perinteistä kaunista ja liikunnallista naista?

Selkäyhdistysten yhteystiedot:

http://selkakanava.fi/selkayhdistysten-yhteystiedot

• halvin jäsenmaksu 10 euroa on Hyvinkäällä, mutta en ole varma, riittääkö tieto liittymissyyksi
• jos haluaa eliittipiiriin, niin kallein jäsenmaksu 25 euroa on Tyrvään Seudun Selkäyhdistyksellä
• pk-seudulla 22 euroa riittää maksuksi

Neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Hyvä Selkä-lehden voi tilata kotiin 24 eurolla (määräaikainen tilaus 28 euroa), mutta selkäyhdistykseen kuuluvat saavat lehden jäsenmaksulla. Hyvä diili ainakin Hyvinkäällä.

http://selkakanava.fi/hyva-selka-lehti

Lisätietoa osoitteista selkäkanava.fi ja liikuntaohjeita saa sivulta jumppakissa.fi.

Liikuta selkääsi – maanantaina 16.10.2017 on maailman selkäpäivä!

Perjantaina 25.8. fysiatri

Perjantaina tapasin fysiatrin. Minusta on äärettömän piinallista joutua riisuutumaan alusvaatteilleni lääkärien edessä. Toivoisin, että lääkärit olisivat käsittämättömän komeita, nuoria ja vaaleita miehiä, jotta edes minulla olisi ilahduttavaa katsottavaa.

Näin ei koskaan ole.

Vuosia sitten Meilahden eristyshuoneessa kävi todella hyvännäköinen, vaalea miespuolinen sairaanhoitaja. Arvostin kyseistä tilannetta. Hän oli hauskaa juttuseuraa tautisuuden lomassa.

Magneettikuvaa odotan, koska selän tilanne kiinnostaa. Selkäliittoon en ole vielä liittynyt.

Hematologisten syöpien verkostoviikonloppu 28.–29.10.2017 – ilmoittaudu nyt!

Viikonloppu on tarkoitettu seuraaville verkostoille: allogeenisen kantasolusiirron saaneet, KLL, KML, lymfooma, myelooma, myeloproliferatiiviset sairaudet ja Waldenströmin tauti.

Marina Congress Centerissä järjestettävä tapahtuma on potilaille maksuton ja pääkaupunkiseudun ulkopuolelta saapuville tarjotaan myös majoitus viereisessä Scandic Grand Marinassa. Läheisten osallistumismaksu on 25 euroa.

Osallistujille lähetetään ilmoittautumisen päätyttyä tarkemmat tiedot tapahtumasta, majoituksesta ja muista käytännön asioista.

Tervetuloa verkostoviikonloppuun Helsinkiin!

https://www.syopapotilaat.fi/ajankohtaista/tiedotteet/hematologisten-verkostoviikonloppu-ilmoittaudu/

 

 

 

Advertisement

Miss Wheelchair World 2017

Pyydän, että tuette mikkeliläistä Kati van der Hoevenia (ent. Lepistö) hänen osallistuessaan Miss Wheelchair World 2017/”Miss Pyörätuoli 2017” -kilpailuun Varsovassa lokakuun ensimmäisellä viikolla.

Tapahtuma alkaa 29. syyskuuta ja huipentuu gaalaan lauantaina 7. lokakuuta 2017.

Luin vuosia sitten kirjan Silmänräpäys – Katin tarina. Kirjoittajina olivat Kati Lepistö ja Suomen Kuvalehden toimittaja Leeni Peltonen.

Tarina oli mielestäni järkyttävä kertomus nuoren, mallina työskennelleen 21-vuotiaan naisen aivorungon infarktista (locked-in-syndrooma) ja siitä, kuinka ajattelukykynsä säilyttänyt, mutta liikunta- ja puhekykynsä menettänyt Kati van der Hoeven oli pärjännyt elämässään.

”Minä en vaan jaksa enää”

Lento ja hotelli toiselle avustajalle, vaatekustannukset

”Järjestäjät kattavat osallistujien majoitukset, ateriat ja kustannukset sekä yhden avustajan.

Osallistujien on kustannettava oma illallis- sekä kansallispuku. He maksavat lentonsa tapahtumaan.

Koska olen täysin halvaantunut, yksi avustaja ei riitä nopeaan vaatteiden vaihtoon eli joudun ottamaan kaksi avustajaa mukaan. Se taas tarkoittaa, että joudun maksamaan lennot kolmelle Varsovaan sekä hotellin viikoksi toiselle avustajalle. Puhumattakaan vaatekustannuksista.” (Kati van der Hoeven)

Mielestäni on tärkeää, että vaikean tilanteen nuorena kokenut, mutta erittäin hyvin pärjännyt Kati van der Hoeven saa elämäänsä kaiken sen valon ja ilon, jota hän voi saada.

http://katilepisto.fi/2017/08/miss-wheelchair-world-2017/

Kiitos kaikille teille, jotka autatte häntä!

 

 

Rahaton lokakuu?

Pyysin Madridin matkan eli juhannuksen jälkeen sairaalasta, että pääsen ikävien selkäkipujeni vuoksi magneettikuvaan. En päässyt. Minua pyydettiin ilmoittamaan, jos selkäni hajoaa uudelleen. Selkäni hajosi pidemmän bussimatkan vuoksi viikkoa myöhemmin. Soitin sairaalaan ja sain tiedon, jonka mukaan kivuilla on merkitystä vain, jos selkä hajoaa päivittäin. Ei hajonnut, mutta kivuliaita ongelmia on ollut juhannuksen jälkeen seitsemän kertaa.

Pyysin sairaalasta vahvemmat kipulääkkeet ja lääke auttoi selkäkipuun. Tosin annoin pari tuntia myöhemmin ylen vahvan lääkkeen takia. Sain pyynnöstäni sairaalasta toisen lääkkeen, joka mahdollisesti estää kipulääkkeen aiheuttaman pahoinvoinnin. En ole vielä voinut kokeilla kyseistä pahoinvoinninestolääkettä, koska aiemmat tutkimukset tällä viikolla estivät testaamisen. Olen pärjännyt gramman Para-Tabseilla, joita voin ottaa enintään kolme päivässä.

Selän reistailun vuoksi en saanut hematologiselta poliklinikalta eläkekassaa varten lääkärintodistusta siitä, että olen työkykyinen, joten eläkekassa ei voi tehdä päätöstä työharjoittelusta. Olen hämmästynyt siitä, että minulle aiemmin luvatusta työharjoittelusta pitää hakea uusi päätös. En voi hakea työharjoittelupaikkaa, koska uutta päätöstä harjoittelupaikasta ei ole tehty eläkekassassa.

Sain kuukausi sitten pikaisen lähetteen fysiatrille, jolla kävin eilen fysiatrian poliklinikalla Vega-talossa. Bussilla 506 matkustettaessa kannattaa jäädä Pasilan suunnasta tulleena pois jo Auroran sairaalan pysäkillä, koska seuraava pysäkki on pois käytöstä tietöiden vuoksi. Minä päädyin Kirjailijan puistoon Topeliuksenkadulle, mutta olin varannut matkaan riittävästi aikaa, joten  puikin paluumatkalle Jäähallin puolelta liikenteen läpi sairaalan puolelle tietä ja ehdin ajoissa paikalle.

Selkäkivun syy ei selvinnyt, mutta nikamien kipukohdat löytyivät. Olen kuulemma erilainen, kuin heidän muut potilaansa. Varmasti olen, myeloomapotilaana. Myeloomasta ei fysiatrin mukaan kannattanut keskustella,  vaikka syöpä mursi nikaman selästäni ja vahingoitti kolmea muuta nikamaa. Tutkimuksen jälkeen sain lähetteen rintarangan magneettikuvaukseen, joka on onneksi jo sunnuntaina 3.9.

Edellinen kokenut ja varmasti hyvin (hyvin) pätevä fysiatri ei tunnistanut vuosia sitten lääkäriasemalla välilevytyrää, jonka aiheuttamat piinalliset kivut jatkuivat kuuden kuukauden ajan ennen kuin sain myeloomadiagnoosin ja erittäin huonon ennusteen. Lamauttava selkäkipu lopulta helpotti, vaikka minulle määrätyt turhat käynnit fysioterapeutilla pahensivat jalat alta vienyttä selkäkipuani ja plasmasolusyöpäkin onneksi parani vaikeimmalla mahdollisella elinsiirrolla eli allogeenisella kantasolusiirrolla.

Saan magneettikuvan tulokset kahden viikon kuluttua kuvauksista eli syyskuun puolivälissä, jossa vaiheessa selviää, mikä aiheuttaa selkäkipuni.

Sairauslomani päättyy syyskuun lopussa.

Päätöksen mahdollisesta työharjoittelusta tekee eläkekassa syyskuun puolivälin jälkeen lähetettyäni heille lääkärintodistuksen. Lääkärintodistuksen käsittelyssä menee tietenkin eläkekassassa oma aikansa.

Eläkekassan käyttämä rekrytointiyritys ei ehdi saada päätöstä neuvomisestani ennen lokakuuta, jolloin minun pitäisi mennä mahdolliseen työharjoitteluun.

Työvoimatoimistossa ei tapahdu mitään ennen lääkärintodistusta, joka koskee työkuntoani eli en saa apua TE-palvelun kautta, jossa on yli 50-vuotiaille tarkoitettua rekrytointineuvontaa. Tarvitsisin rekrytointineuvontaa viimeistään nyt enkä kolmen viikon kuluttua. Olen 52-vuotias ja ollut helmikuusta 2012 lähtien sairauslomalla aivoaneurysman, ajoittain kivuliaiden myeloomahoitojen ja allogeenisen kantasolusiirron aiheuttaman hankalan käänteishyljinnän vuoksi.

En tällä hetkellä tiedä, saanko lokakuussa mitään tuloja, koska minulla ei ole työharjoittelupäätöstä, työharjoittelupaikkaa tai sairauslomaa. Viisi ja puoli vuotta sitten alkaneen sairausloman aikana säästäminen on ollut lievästi sanottuna haasteellista suurien lääkelaskujen, poliklinikkamaksujen ja muiden lääkärikäyntien vuoksi.

Sain vuosia sitten lääkärintodistuksen sairaalasta useita viikkoja sairaalakäynnin jälkeen eli sairaalassa oli kiireitä. Todistuksen käsittely kesti eläkekassassa. Eläkekassa maksaa asiakkailleen eläkettä vain kerran kuukaudessa, joten olin kaksi viikkoa rahattomana. Pyysin, että eläkekassa joustaa maksamisessa, mutta maksupäiviä oli vain yksi.

Vinkki teille kaikille: älkää satuttako selkäänne tai mitään muutakaan, kun sairausloma on päättymässä.

Tulee mieleen historia työpaikalla ja lintsarileima. Minut ohjattiin juttelemaan psykiatrin kanssa, kun olin jatkuvasti sairaana. Ns. psyykkinen sairauteni olikin plasmasolusyöpä – ja kaupan päälle vielä aivoaneurysma. Sain henkisesti terveen paperit psykiatrilta.

Mietin, lähdenkö nyt kerjuupurkki kourassa laulamaan Syyslaulun muokattua versiona Aleksille: ”Kiiruhda lääkärintodistus, kun työharjoittelupaikka tai sairausloman (edelliset lausuttava nopeasti) jatko kutsuu, päivän ei hetket niin pitkiä lie. Suo valon syttyä, yö kohta saapuu, pois työkyvyttömyyskorvaukset syksy vie.”

Syöpä ajaa usein talousahdinkoon, vaikka Suomessa hoidot eivät ole kiinni rahasta – tukea myönnetään entistä useammalle sairastavalle

http://www.hs.fi/paivanlehti/25082017/art-2000005339507.html?share=fca655e1c09c2e2264eb433386d60176

”Anttosen mukaan henkilökohtaisen talouden kannalta kriittisin kysymys on se, onnistuuko sairas pysymään työelämässä hoitojen aikana tai palaamaan takaisin melko pian niiden loputtua. Syöpä on ohimenevä kriisi, eikä pitkäaikaissairaus vain silloin, jos työelämässä onnistuu pysymään kiinni. Näin ei aina käy.” (HS 25.8.2017 Oona Lohilahti)

Esitän kiitokseni Suomen Syöpäpotilaat ry:n toiminnanjohtajalle Minna Anttoselle hyvästä haastattelusta Helsingin Sanomissa.

 

 

 

Hupia, harrastus ja hämmennys

Kävin paastoverikokeessa perjantaina 11.8.2017. Olin ajoissa paikalla, joten pääsin kokeisiin 15 minuuttia ennen varaamaani aikaa. Kahdelta potilaalta oli jäänyt varattu aika peruuttamatta.

Hoitajan mukaan potilaat varaavat aikoja, ”unohtavat” mennä paikalle ja muut potilaat eivät pysty varaamaan aikoja heidän vuokseen. Pidän peruuttamatta jättämistä muiden potilaiden epäreiluna kohteluna ja hoitajien työn vähättelynä. Mielestäni unohtajille pitäisi olla jonkinlainen sakko, mutta potilaita ns. ilmaisten verikokeiden laiminlyönnistä on vaikeaa rangaista.

Erehdyksiä tietenkin sattuu esimerkiksi muistisairaille, mutta joillekin terveemmille potilaille niitä sattuu huomattavasti useammin, kuin muille.

Poliklinikoilla käyttämättä ja peruuttamatta jääneistä ajoista napsahtaa potilaille sakkomaksu, kuten mielestäni kuuluukin.

Horse Show, Santahamina

Lauantaina 12.8.2017 pääsin ensimmäistä kertaa sotilaskotisisareksi Horse Show -tapahtumaan Santahaminaan klo 9-14 eli lastaamisen, kokoamisen, myyntityön ja purkamisen vuoksi teimme töitä puoli yhdeksästä puoli neljään.

Olisin lauantaina myöhästynyt muutaman minuutin sovitusta aloitusajasta, joten olin bussi-, metro- ja bussimatkan jälkeen paikalla 35 minuuttia aikaisemmin toisen sotilaskotisisaren kanssa, johon olin tutustunut 86-bussin lähtöpaikalla Herttoniemessä. Sotilasalueen portilla näytimme bussissa henkilöllisyystodistukset ja jatkoimme matkaa seuraavalle pysäkille.

Tapaamani sotilaskotisisar opasti minut ystävällisesti perille isoon sodeen. Mielestäni sode on oikeasti lapsuudessa oppimani sotku, mutta en ryhdy väittelemään.

Pääsin pakkaamaan kahden muun sisaren kanssa tuotteita ja kuljettamaan niitä pakettiautoon. Saimme istua pakettiautossa kuljettajan vieressä, kun matkustimme kilometrin päässä olevalle aukiolle. Pääsimme kokoamaan telttoja kilpailukentän viereen, levittämään kankaan telttojen alle, kasaamaan pöytiä ja nostamaan myytäviä tuotteita tarjolle. Kantamisessa ja kokoamisessa oli suurena apuna mukava autonkuljettaja.

Paikalla oli sotilaskotisisartyötä vuodesta 1984 tehnyt naishenkilö, joka käsittämättömän reippaana paistoi aamulla satoja munkkeja ja pari muuta sisarta, jotka tekivät sotilaskotisisartyötä jäätyään eläkkeelle. Monet sotilaskotisisaret ovat eläkeikäisiä, joten olen ilahtunut siitä, että parikymppisiäkin näkee sotilaskotityössä, joten työn jatkuminen onnistuu myöhemmin.

Minulla ei vielä ollut sopivia vaatteita eli tummanvihreää tai valkoista t-paitaa tai vihreävalkoruudullista puseroa, joten sain käyttää omaa vihreää pellavapuseroani ja sotilaskotisisaren esiliinaa.

Ratsastus- ja keppihevoskilpailuiden (hauska idea!) seuraaminen melkein unohtui, koska täydensimme pöydälle tuotteita mehupurkeista ja limsapulloista munkkeihin ja kauppa kävi mielestäni kiitettävästi. Hoidin kassaa ja ensimmäistä kertaa elämässäni maksupäätettä ja tekemistä ja järjestelemistä riitti meille neljälle.

Pelkäsimme koko päivän säätiedotuksen uhkaamaa kovaa myrskyä, mutta onneksi sää pysyi lämpimän aurinkoisena. Terveysnäkökohta: telttojen lähellä kasvoi villivadelmia eli saimme nauttia marjoja ennen myyntiurakkaa.

Palasin kotiin kolmella bussilla ja olin hyvin tyytyväinen siitä, että viimein pääsin sotilaskotityöhön. Ilmoittauduin sotilaskotisisareksi Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä 4.6. ja ensin odotin, että minut hyväksytään kokouksessa sotilaskotisisareksi ja myöhemmin minun piti saada opastusta työhön sisaria perehdyttävältä sotilaskotisisarelta. Olin sopinut ja joutunut peruuttamaan pari edellistä käyntiä yllättäen tulleen, myeloomaan liittyneen nettikokouksen takia ja toisen kerran läheisen ihmisen äkillisen sairastumisen vuoksi.

Horse Show -näytökseen ilmoittauduin ennen opastustilaisuutta, koska näytökseen etsittiin auttajia eli menin kylmiltäni mukaan. Onneksi sain runsaasti neuvoja kyseisen päivän aikana.

https://upseeriratsastajat.sporttisaitti.com/santahamina-horse-show/2017/

Kiira-myrsky

Lauantai-iltana juttelin puhelimessa, kun myrsky vyöryi Helsinkiin. Sää pimeni äkillisesti ja kovan tuulen vuoksi sade ryöppysi poikittain tuulessa. Puut ja lipputanko kallistuivat, ukkonen ryskyi ja maailma näytti hetken aikaa synkältä.

Puita kaatui teiden, rakennusten ja autojen päälle ja tuuli repi kattoja. Onneksi myrskystä oli varoitettu ja ihmisiä oli kehotettu pysymään sisällä.

http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005323880.html

Kuulin miehistä, jotka telttailivat myrskyn aikana pienellä luodolla. Onneksi vain teltta hajosi, mutta kukaan heistä ei vahingoittunut. Venekin pysyi turvassa myrskyn aikana.

Siili-kesäkahvila, Ilmattarentie 8 C

Minun on pitänyt käydä lehtijuttujen mainostamassa Siili-kahvilassa jo pitkään, joten tiistaina 15.8. matkustin 57-bussilla Ilmattarentien pysäkille ja kävelin söpöön, harmaan omakotitalon alakertaan perustettuun kahvilaan.

Aurinkoisella ja viihtyisällä pihalla oli useita pöytiä, jotka olivat varattuja. Söin hyvän, mustien seesaminsiementen koristaman juusto-tomaattileipäni kahvilassa. Keittolounaalle menin, mutta meksikolaistyylinen keitto ei houkutellut, joten päädyin leipään. Tarjolla oli myös mutakakkua, jossa oli goji-marjoja. Mutakakulle kyllä, gojeille ehdottomasti ei, joten en testannut leivonnaista.

Siili oli mielestäni herttainen ja romanttinen ja mukava henkilökunta kertoi tuotteista. Ainoana miinuksena oli vieressäni ollut wc, jonne riitti ruuhkaa lyhyen vierailuni aikana.

Kahvila on auki ma-su klo 10–18 ja sulkee ovensa sunnuntaina 27.8.2017.

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha, Jyrängöntie 2

Jatkoin Ilmattarentieltä Mäkelänkadulle, josta menin lyhyen, mutta tylsän pätkän bussilla ja kävelin Mäkelänrinteen uimahallin vierestä Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan. Puutarhaan pääsee nykyisin vain Hämeentien puolella olevasta portista, koska pyöräilijät ja koiranulkoiluttajat aiemmin käyttivät toista porttia ja joko fillaroivat puiston läpi tai käyttivät koiriaan puistossa…

Herttaisesta Kesäkahvila Kapusiinista – ja pääsylippujen ostopaikasta – saa ostettua leivonnaisia tai keittolounaan. Kahvilakäynti ei edellytä vierailua puutarhassa, jonne pääsymaksut ovat 6/3 euroa.

Luultavasti oli väärin, kun naistenhuoneessa olleen käsipyyhekyltin tekstimuutos huvitti minua: Putkisto kiittää yhteistyöstä – ja tekstin eteen oli lisätty sana Method. Tarinan opetus: laita käsipyyhkeet aina roskikseen.

Kiersin jonkin aikaa puutarhassa, huomasin saksalaisen Fritz Kemskin haudan, kävin katsomassa suosikkejani eli pensasmustikoita (ei, en maistanut) ja kiersin katsomassa tomaatteja, kaaleja, maisseja jne. En maistanut niitäkään.

http://kumpula.info/kumpulan-historia-mainmenu-136/tietoa-kumpulasta-mainmenu-946/12-fritz-kemskin-hauta-mainmenu-956

Enpä muistanut olevani entisen sairaalan pihalla, vaikka olen todennäköisesti kuullut tarinan oltuani kierroksella puutarhassa vuosia sitten.

Ilmaiseksi Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan lauantaina 26.8.2017 klo 11–18

Luomus juhlistaa satavuotiaan Suomen neljättä luonnon päivää lauantaina 26.8. Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Ilmaisen sisäänpääsyn lisäksi tarjolla on elokuisen vehreä puutarha, avoimet geologian kokoelmat sekä Kiehtovat kivet ja fiinit fossiilit -piirustuspaja. Tervetuloa!

Liputuspäivä

Suomesta tulee maailman ensimmäinen maa, jossa luonto saa oman liputuspäivän. Suomi 100 -vuonna liput liehuvat Suomen luonnon päivänä 26.8.2017.

Juhlaliputus on kertaluonteinen. Päivästä ei tule pysyvää liputuspäivää.

Nimipäiväretkenä Vallisaari, Suomenlinna ja Lonna ke 16.8.2017

Ystäväni tarjosi minulle saaristomatkan keskiviikkona tiistain nimipäiväni kunniaksi. Ilahduttava tilanne, vaikka en a) muistanut koko nimipäivää ennen saamiani onnitteluita b) saanut nimipäivänäni 15.8. kakkua, mikä oli väärin.

Bussi ajoi Kaisaniemen puiston ohi ja oli surullista nähdä, kuinka monet puut olivat kaatuneet tai haljenneet myrskyssä. Onneksi puistossa oli jo kaupungin henkilökuntaa (?) huolehtimassa tilanteesta.

Island Hopping -lipuilla pääsi Vallisaareen, Suomenlinnaan ja Lonnaan kahdeksalla eurolla eli samaan hintaan, kun meno-paluulla Vallisaareen. Liput sai ostettua Kauppatorilla olevasta kojusta.

Huomasin myöhemmin, että lippuja saa (tietenkin) kätevästi verkkokaupasta, Pihlajasaaren lippujen lisäksi:

https://jtline.shop.crd.fi/event/337:1

Ensi kesänä matkustamme Aava Linesin aluksella Vallisaaren Torpedolahteen, jonne pääsee vapusta syyskuun loppuun. Tutustumme paremmin Kuninkaansaareen, jossa  vain pistäydyimme.

Kävelimme Luotsipihan laiturista Torpedolahteen, koska olimme kuulleet ja lukeneet, että saamme ostettua vohveleita. Emmepä saaneetkaan, koska vohvelikahvila oli muuttanut Lonnaan. Tarjolla oli mm. lettuja ja jäätelöä. Onneksi meillä oli saarihyppelyliput ja pystyimme seuraamaan vohveleita!

Kiertelimme hetken kauniilla Vallisaarella, mutta sää oli harmaa ja viileä, joten jatkoimme seuraavalla paatilla Suomenlinnan kautta Lonnaan. Suomenlinnassa oli kaksi pysähdystä, joten hyökkäsimme jälkimmäisellä pysähdyksellä laivasta, huomasimme aseistautuneen maiseman perusteella erehdyksemme, palasimme laivaan ja istuimme vielä hetken aikaa, jotta päädyimme haluamallemme saarelle.

Löysimme Lonnassa vohvelikahvilan, kääriydymme sisällä fleecehuopiin raikkaan tuulen puhaltaessa avoimesta ovesta kahvilaan ja söimme lettuja muistuttaneet vohvelit, joiden päällä oli hilloa ja mm. mintunlehtisilppua. Henkilökunta sulki ystävällisesti ns. liesituulettimen eli ulko-oven paistettuaan vohvelit. Raikastavat mintut rapsutin pois vohvelin päältä ja söin ne asianmukaisesti lopuksi purkkana.

Kiertelimme ja palelimme jonkin aikaa tuulisella saarella ja näimme polttariseurueen, jossa vieraalla oli kaunis kukallinen mekko. Tärkeä tieto.

Sauna näytti hauskalta, joten suosittelen saunaa, jossa en ole koskaan käynyt, koska meressä saunan lähellä oli joutsenia.

Palasimme Kauppatorille ja kävimme Via Tribunali- ravintolassa Sofiankadulla. Pizzat olivat hyviä, mutta paikassa vallinnutta tungosta ja yletöntä hehkutusta emme välttämättä ymmärtäneet. Napolilaispizzeria oli valoisa, viehättävä, hyvällä paikalla ja henkilökunta oli erittäin ystävällistä, ts. mekin pidimme paikasta.

Kiitos hauskasta päivästä, M!

Image Wear Työasupalvelussa alennusmyynti, Hämeentie 95

Liikkeessä on ollut jo pitkään alennusmyynti, joten kannattaa suunnata työasuostoksille. Kiinnitän huomiota yritykseen, kun bussi ajaa sen ohi, mutta en ole koskaan käynyt liikkeessä. Jos tarvitset t-paitoja, puseroita, esiliinoja tms., niin kannattaa suunnata ostoksille.

Minä pidän liikkeestä, jossa on värikäs ikkuna. Näen värikylläisyyden loistavaksi syyksi suositella yritystä.

Sukulaisvierailulla torstaina 17.8.2017

Sain ostettua edulliset liput ja matkustin katsomaan isäpuoltani viime viikon torstaina. Meno Tampereelle maksoi Matkahuollon sivulla kuusi euroa. Olin ovella jonossa ja kiirehdin ensimmäisenä Kampissa bussiin, joten sain eturivin paikan enkä maksanut haluamastani paikasta 2,50 euroa.

Tapasin tutun Tampereen bussiasemalla ja kävelimme Finlaysonin ilmaiseen näyttelyyn katsomaan Miina Äkkijyrkän suunnittelemia suloisia metallivasikoita, Nanna Suden ja Canal Cheong-Jagerroosin (pidin!) maalauksia, kaduille maalattua taidetta (mäkiä, sinisiä elefantteja, räsymatto jne.), Outi Heiskasen teoksia, aivan UPEAA graafikkojen työhuonetta, josta näkyi koskimaisema (kuvassa), Fanni Niemi-Junkola Henki/Breath -ratsastusvideoinstallaation (meniköhän oikein?) ja suomalaista taidelasia. Esillä oli mm. Nanny Stillin, Alvar Aallon ja Kartio-lasisarjan suunnitelleen Kaj Franckin töitä. Näimme Timo Sarpanevan ns. möykkymaljakkoja, joita kotona oli aikoinaan kaapit täynnä, koska isäpuoli sai niitä ampumakilpailuista palkintoina. En vieläkään ole möykkymaljakkojen ystävä, vaikka pidän Sarpanevan muista töistä. Kekkerit-juomalasini tosin lahjoitin vuosia sitten sisarelleni.

Tunnelissa olleessa tilassa oli moderneja ja kiehtovia kuvataiteilija Tuomo Rosenlundin ja DI/puuseppä Pekko Oravan teoksia, joissa oli erilaisia rakennelmia ja niissä olevia pieniä ihmishahmoja maailmassa pärjäämässä. Lehvämaalaustyö oli suosikkejani. Kokoelma esitettiin bunkkerimaisessa tilassa, jonne en olisi osannut yksin suunnata. Onneksi minulla oli paremmin suunnistavaa seuraa.

http://finlaysonartarea.fi/faa-2017-taiteilijat/

Jatkoin bussilla matkaa ja vierailin isäpuoleni luona juttelemassa, ihailimme yhdessä vehreää luontoa ja tapasin mukavan kotihoitajan, joka käy toisinaan työvuoronsa aikana kiltin amstaffinsa kanssa tapaamassa isäpuoltani. Olen todella iloinen hoitajasta, joka kuuntelee hoidettavaansa ja tietää hänen rakastavan koiria.

Palasin bussilla Tampereelle ja matkustin iltajunalla klo 21:07 Helsinkiin ja maksoin matkasta 9,90 euroa. Esitän kiitokseni Veturille minulle sopivasta hinnasta.

Sandimmun- ja Sandimmun Neoral -valmisteiden korvattavuus päättyy siirtymäajan jälkeen

Lääkkeiden hintalautakunta on 8.6.2017 hylännyt käsittelyssä olleiden Sandimmun- ja Sandimmun Neoral -valmisteiden korvattavuutta ja kohtuullisia tukkuhintoja koskeneen uusintahakemuksen. Valmisteille ehdotettuja tukkuhintoja ei pidetty kohtuullisina. Potilaiden hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi valmisteiden korvattavuus päättyy vasta siirtymäajan jälkeen 31.10.2017. Myyntiluvan haltijalla on mahdollisuus hakea siirtymäaikana tai sen jälkeen uudelleen valmisteille korvattavuutta ja kohtuullisia tukkuhintoja. Siklosporiinia sisältäviä Sandimmun -valmisteita käytetään mm. elinsiirron jälkeisen siirrännäisen hylkimisen ehkäisemiseen ja nivelreuman hoitoon.

12.6.2017

http://www.hila.fi/fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/view/81874

• käytän edelleen Sandimmun Neoral -nestettä silmieni käänteishyljinnän vuoksi
• jatkossa mm. minä maksan pienestä pullosta 230 euroa kappaleelta (ts. enpä näillä tuloilla taida maksaa, vaan kärsin vaikeasta, kroonisesta käänteishyljinnästä silmissäni)
• pullo kestää minulla pienen kerta-annoksen vuoksi kaksi kuukautta, mutta monilla potilailla suurempien annosten vuoksi vain kuukauden

Lääke- ja sairaalamaksuja riittää potilailla muutenkin, joten pidän tilannetta käsittämättömänä.

Meidän käänteishyljintä- ja reumapotilaiden kuuluisi lähteä marssimaan kylttien kanssa kaduille, koska monille potilaille elintärkeä, mutta kallis lääke tulee potilaiden maksettavaksi. Eipä taida heikossa kunnossa tai vailla vastustuskykyä olevilta potilailta onnistua marssiminen.

Auttaisikohan viesteily Lääkkeiden hintalautakuntaan?

Korvaamattomuus pätee jatkossa myös Ikervis-siklosporiinitippoihin, joilla käänteishyljinnästä kärsiviä silmiä kannattaisi hoitaa. Maksamme tällä hetkellä 69 euroa 30 tipasta. Mitähän maksamme, kun tuotetta ei enää korvata eikä sitä voi lisätä lääkekuluihin?

Land of the Greedy

Yhdysvalloissa syöpään sairastuneet, talkkia käyttäneet ihmiset haastoivat oikeuteen Johnson & Johnsonin ja saivat miljoonakorvaukset. Pitänee hakea Green Cardia ja muuttaa mantereelle, jossa täysin naurettavista syistä saa hillittömät korvaukset yhtiöiltä.

En juo kahvia, mutta jostain täysin hämmästyttävästä syystä tiedän kahvin olevan kuumaa enkä lähde vaatimaan korvausta syliini kaatamastani kahvista McDonald’silta.

Ei mikään ihme, etteivät lääketehtaat uskalla tuoda markkinoille tuotteita, jotka voivat olla syynä seuraavaan oikeudenkäyntiin. Haittaakohan loputtoman ahneita korvausvaatimusten esittäjiä lainkaan, että potilaat menehtyvät, kun monia lääkkeitä uskalleta tuoda jättihaasteiden vuoksi markkinoille?

Svarte Rudolf

Matkustimme keskiviikkona 9.8.2017 aurinkoiseen Turkuun monen vuoden tauon jälkeen ja vietimme mitä parhaimman päivän.

Ostin hyvissä ajoin meille junaliput ja Föli-bussiliput Veturin kautta ja lähdimme aamujunalla kohti Turkua. Katseltavaa ja juteltavaa tietenkin riitti matkalla.

Kävelimme Turun asemalta bussipysäkille ja päätimme lähteä ensimmäisellä bussilla matkaan. Odotteluun meni toooodella pitkä aika, joten kunnon ihminen olisi jo kävellyt tuomiokirkon luona olevalle bussipysäkille, josta oli lyhyt kävelymatka museoon. Reitti oli tylsä eikä yhtään kunnon ihmistä ollut mukana, joten köröttelimme torille paikalle ajaneella bussilla nro 8. Printatun lipun leimaaminen oli haasteellista, koska lippua piti näyttää leimauslaitteen alla eikä edessä. Tämän tiedoksenne täten lausun.

Kiersimme hetken torilla, mutta emme ostaneet tuliaisperunoita. Maksoin liput, joten seuralaiseni lupasi maksaa kaikki kuluni Turussa. Ehdotin, että menemme torille ja hän saa ostaa minulle vadelmia, herneitä ja perunoita. Perunoita-lisäys saattoi mahdollisesti lipsahtaa vahingossa, mutta eikö olekin oivallinen tuliainen? Ei mitään kukkasia, Pentik-keramiikkaa tai leivonnaisia, vaan kelpo Siikli-kappa.

Aboa Vetus (& vähän Ars Nova)

Siirryimme torin marjakojujen joukosta kohti matkan toista pääkohdetta eli Aboa Vetus -museota, joka oli (on!) erittäin kiinnostava käyntikohde. Kävin museossa joskus kauan sitten ja uusi käynti on ollut vuosia suunnitteilla. Lopultakin pääsin yhteen suosikkimuseoistani, jossa voi kävellä kivistä tehtyä katua pitkin.

Tupakkatehtailija Hans von Rettigin rakennuttama Rettigin palatsi eli Villa von Rettig on valmistunut 1928 ja Matti Koivurinnan säätiön osti palatsin vuonna 1991.

”Alkuperäinen suunnitelma oli siirtää säätiön taidekokoelma palatsiin. Kunnostus- ja rakennustöiden yhteydessä tehtyjen arkeologisten löytöjen vuoksi museohanketta kuitenkin laajennettiin. Nykytaiteen museo Ars Nova avattiin Rettigin palatsin tiloihin ja Aboa Vetus, arkeologis-historiallinen museo, sen puutarhan alle. Sittemmin Aboa Vetus & Ars Nova on yhdistynyt yhdeksi, historian ja nykytaiteen museoksi.” (AboaVetus & Ars Nova)

Museo avattiin rahvaalle, aatelistolle, papistolle, porvareille ja talonpojille vuonna 1995.

Mielenkiintoista, että palatsin 600 neliöinen keskikerros ja piha-alueita on yksityishenkilöiden eli Matti Koivurinnan ja hänen vaimonsa käytössä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rettigin_palatsi

Romantiikan kuningas, Ruben Oskar Auervaaran (1906–1964), joka vaihtoi nimeään useita kertoja (Jansson, Auervaara, Karnas, Jansson), isä toimi palatsin vahtimestarina. Wikipedian mukaan hän oli varastomestari ja huoltomies. Ruben leikki Björn Rettigin kanssa ja pääsi näkemään, millaista varakas elämä voi olla. Hyvillä tavoillaan hän sai huijattua useita naisia uskotellen näille olevansa kartanonherra tai lentokapteeni. Kyseiset tiedot sain Romanttinen Turku -esitteestä, jonka nappasin kirjastosta mukaani ja lisäsin vielä pari Wikipedia-täydennystä. Beware Auervaara ja amerikkalaiset upseerit, jotka tarvitsevat aivan välttämättä rahaa lapsensa leikkaukseen ja lainan vakuutena on tietenkin tädiltä tuleva miljoonaperintö.

Opastettu kierros lähti klo 11:30, joten menimme ennen kierrosta museon pihalle katsomaan, kuinka arkeologi tutki, mitä maakuopasta löytyy. Tervehdimme häntä ja kysyin, voinko kertoa, mitä kaikkia aarteita näen kuopan reunassa? Arkeologi totesi, että voin oikein mielellään kertoa. Positiivinen aloitus.

Harmi, etten nähnyt kuopassa esimerkiksi paria puolitoista metriä korkeaa ruukkua, jotka olivat ihan sattumalta jääneet huomaamatta kuoppaa kaivaneilta arkeologeilta. Olen lukenut, että tällaisia tilanteita on tapahtunut joillekin ihmisille. Löytöpaikkana oli tosin rannan lähellä oleva merenpohja.

Kukaan ei sentään ole köyttänyt karhua puuhun, kuten tapahtui erään toisen maan presidentille 1900-luvun alkupuolella:

http://www.theodoreroosevelt.org/site/c.elKSIdOWIiJ8H/b.8684621/k.6632/Real_Teddy_Bear_Story.htm

Kysyin, onko tonkiminen tylsää, mutta tonkiminen on hänen mukaansa erittäin hauskaa. Hänen käytöksensä ilahdutti meitä, koska hän oli alastaan erittäin innostunut. Onneksi oli kaunis ja aurinkoinen päivä tonkia maata. Rankkasateella katoksen päälle pingotetun telineen jalka oli osittain romahtanut. Tuli sade rankka, muttei onneksi arkeologia/-geja (vrt. musti- ja mansikoita) vienyt. Onneksi aurinko armas oli jo kuivannut satehen ja tili-tili-pom.

Mies kiipesi kuopasta ja jutteli jonkin aikaa kanssamme esitellen laminoitua venäläisten 1700-luvun karttaa, jossa kyseiset Aurajoen rannalle olevat kivirakennukset näkyivät. Turku on palanut historiansa aikana ainakin 31 kertaa, joten maan alla olleet kivitalot olivat palaneet jo kerran ennen Turun suurpaloa, joka riehui 4.-5. syyskuuta 1827. Onneksi monilla asukkailla oli palovakuutus, joten he saivat korvauksia menettämistään kodeista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_palo

Lähetin kotoa sähköpostin ja varmistin tulipalovuodet museosta. Ystävällinen arkeologi vastasi, että vanhempi palokerros on 1600-luvun alkupuolelta. Kyseiset talot ovat luultavasti kärsineet ainakin vuosien 1603 ja 1656 tulipaloissa. Asukkaita Turussa oli niihin aikoihin vain 3000 henkilöä, joten kyse oli suuresta kaupungista.

Luin myöhemmin Ylen sivuilta, että uuden, suoremman rataosuuden jälkeen Helsingissä työskentelevät 3000 turkulaista pääsevät jatkossa töihin noin tunnissa. Kätevää!

https://yle.fi/uutiset/3-9522335

Onneksi Luostarinmäki vältti tulipalon, joka iski kovan tuulen vuoksi joen yli ja poltti kolme neljäsosaa kaupungista ja jätti kodittomiksi 11 000 turkulaista.

Arkeologi kertoi kaivausten edistymisestä, löydetyistä esineistä, kyseisten talojen asukkaista, joilla muistaakseni (muistin, että kymppinikamani murtui selässä, mutta murtunut olikin yhdestoista nikama, vaikka kymppi rimmaa mukavammin) ensimmäisellä oli kapakoita Turussa.

Suomessa asuvana uskon, että kapakointi on oikeasti maailman vanhin ammatti.

Osallistuimme jonkin aikaa hyvin opastetulle Vanha Turku -kierrokselle, mutta historiallisen perusnäyttelyn ja Ars Nova -kierrosten pituuden kuultuamme karkasimme ja kuljimme katsomassa vanhojen rakennusten raunioita keskenämme.

Nousimme portaat ja kiesimme yläkerran Minän teatteri -näyttelyn ja näimme useita mielenkiintoisia töitä ja muutamia töitä, joiden funktio avautunee meille jossain vaiheessa. Mahdollisesti. Funktioissa oli mm. banaaneja ja ketsuppia. Pyykkinaru-teos kuulemma seuralaiseni mukaan muistutti myöhemmin taidemuseossa näkemäämme maalausta. En jakanut hänen käsitystään.

”Näyttelyssä ovat mukana: Elina Brotherus, Antti Laitinen, Aino Kannisto, Heli Rekula, Iiu Susiraja, Marja Helander, Kari Soinio, Marko Karo, Erica Nyholm sekä Harri Pälviranta, joka on myös näyttelyn kuraattori.” (Ars Nova)

Ilmainen sisäänpääsy su 17.9.2017

Aboa Vetus & Ars Nova tarjoaa Turun päivän kunniaksi sunnuntaina 17.9. ilmaisen sisäänpääsyn museoon. Museo on avoinna klo 11–19. Kävijät ovat tervetulleita opastetulle kierrokselle.

klo 11.30 Aboa Vetus – Vanha Turku

klo 12.15 Taidenäyttelyt

Ravintola Tårget, Linnankatu 3 A

Ylitimme Kirjastosillan, etsimme ruokapaikkaa ja päädyimme ruuhkaisen lounasterassin viereen.  Sievä paikka vanhan kirjaston (1903) luona, joten päätös oli helppo tehdä. Nettitutkimuksen perusteella olimme Vähätorilla.  Seura oli hyvä, samoin buffet, jossa oli kasviksia, lohta, falafelejä (jesh!) ja tietenkin uusia perunoita.

Ihailimme jutellessamme ja ruokia syödessämme kauniita turkulaisia eli Ruotsin pitkä, hoikka & vaalea -vaikutus todellakin näkyy Turussa. Melko lähellä meitä istui niin kaunis afrikkalaispariskunta, että he olivat kuin satukirjan lumottu prinssi ja prinsessa puhtaine ja ylväine piirteineen.

Segwayn olisi voinut vuokrata aukion toiselta puolelta, mutta lounaan jälkeen juuri ja juuri jaksoimme kävellä viehättävään vanhaan kirjastoon joitain kymmeniä metrejä. Ihailimme kaunista rakennusta ja seurasimme hetken valoteoksia aulan seinillä.

Kirjaston yleisötiloihin hankittiin viisi tilausteosta. Näkemämme taidokkaat teokset olivat Saara Ekströmin Alkukirjain ja Aakkoset (Wikipedia).

Kävimme uudessa, vuonna 2007 valmistuneessa kirjastossa ja näimme näyttelyt aapisista (oma aapinen oli hyllyssä!) ja nukeista, joiden omistajaa en välttämättä haluaisi tavata. Uskoakseni meillä on hyvin erilainen suhtautuminen maailmaan. Minun nukeillani oli kaikki raajat tallella ja vain kaksi jalkaa eikä mustekalamaisen monta.

Café Carré, Linnankatu 3 B

Vastapäisessä kahviossa nautimme jälkiruoaksi italialaista jäätelöä eli pistaasia ja sitruunaa ynnä suklaata ja sitruunaa. Suosittelemme kyseisiä jäätelöitä muillekin.

Etenkin sitruunaa.

Korttiostoksilla

Jos on jossain kaukaisilla matkoilla, esimerkiksi Turussa, niin kuuluu lähettää maisemakortti. Ostin kolme, mutta sain lähetettyä vain kaksi, koska en muistanut kolmatta osoitetta.

Kauppahalli

Kauppahalleissa on ehdottomasti käytävä, joten kiersimme viehättävässä rakennuksessa.

Seuraavana käyntivinkkinä seuralaisellani oli laivaravintola, joten ylitimme jälleen Aurajoen, tällä kertaa Aurasiltaa pitkin.

Laivaravintola Svarte Rudolf, Itäinen Rantakatu 13

Tutkimme paria laivaa ja päädyimme laivaan, joka oli koristeltu kauniisti useilla kukka-amppeleilla.

Kiipesimme yläkannelle, kirjoitin pari korttia ja joimme varjossa (iho ei saa kärventyä) tilkkaset kylmää elvykettä. Mikään ei ole parempaa, kuin jääpalat Fanta-lasissa! Jääpaloja on erityisen hauska rouskuttaa niin, että muiden korvia vihloo. Olutkin kuulemma maistui hyvälle. Alapuolella olevan ravintolan pöytäliinat olivat aurinkoisen keltaisia, joka ilahdutti tietenkin mieltäni. Keltainen on edelleen suosikkivärini, mutta kannustan myös vihreää ja oranssia.

Wäinö Aaltosen taidemuseoon emme tällä kertaa suunnanneet, mutta pistäydyin pikaisesti vastarannan Apteekkimuseossa ostamassa apteekin salmiakkia. Istuimme hetken Aurajoen rannalla olevilla portailla, emme kierähtäneet veteen ja sain nostettua itseni ylös vasemman käteni avulla, koska kaide oli liian kaukana. Murtunut oikea ranne rajoittaa käden kääntymistä, joten en päässyt nousemaan paremmalta puolelta. Loistavaa mätkähtämisvälttelyä.

Turun taidemuseo, siellä mäen päällä

Kiipesimme rantaistuskelun jälkeen Turun taidemuseoon ja ihailimme kauniita vanhoja kerrostaloja matkan varrella. Kortitkin sain matkalla postitettua, koska Helsingistä postitettu kortti ei tietenkään vastaa Turusta lähetettyä korttia.

Kaikki Facettavat nykyisin matkansa ja parhaat (?) blogistit tai Instagram-tyypit feikkaavat omat kuvansa Google-kuviin ja näyttävät tekevän satumaisia matkoja suurkaupunkeihin. Järjettömän hyvä idea! Seuraavaksi väitän olleeni Cornwallissa (unelmapaikka), Islannissa, Perussa, Filippiineillä JA Prinssi Edwardin saarella (tiedättehän, Kanadassa) saman päivän aikana.

Robert Doisneaun Minun Pariisini -valokuvanäyttely oli upea. Näyttelyyn kannattaa kiirehtiä tämän viikon aikana, koska näyttely päättyy sunnuntaina 27.8.2017. Seinillä oli kuvia suutelevista pariskunnista, käsillään kävelevistä lapsista ja paljon muita ehdottomasti näkemisen arvoisia kohteita.

Suuret käsilaukut kannattaa suosiolla jättää säilytyslokeroihin.

http://www.turuntaidemuseo.fi/?cat=278&lang=fi

Ajoimme (melkein salaa) hissillä yläkertaan, koska halusin nähdä uuden valoisan, lasiseinäisen osan taidemuseosta.

Toteutuneita unelmia ja toteutumattomia oli tärkeä syy käydä kauniissa Turussa. Pidän näyttelyistä, joissa on Elin Danielson-Gambogin Italia-aikaisia maalauksia. Näyttely on avattu 25.11.2016 eikä päättymistä ole ilmoitettu taidemuseon sivuilla. Laskeuduimme alakertaan portaita pitkin, kuten kuuluukin.

Turun Taidemuseo on kauneimpia tietämiäni museorakennuksia, joten käynti oli erittäin onnistunut.

PS Aulan vihreillä nahkasohvilla oli hauskaa istua lepuuttamassa jalkoja vaelluspäivän jälkeen.

http://www.turuntaidemuseo.fi/toteutuneita_unelmia/

Fasu-kahvilakäynnin jälkeen menimme odottamaan linjamopiilia 8, koska paluulippu parin korttelin matkasta piti ehdottomasti käyttää. Säästösyistä. Hehee.

Matkaevääksi ostin meille salmiakkitikkarit.

Junamatka

Junamatkalla päädyimme jälleen lemmikkivaunuun ja sain kuvattua mieleiseni laukkupaikan – eli koiran pedin. Harmillista kyllä yhtään koiraa ei ollut junamatkalla.

Föli-vesibussilla emme ehtineet matkustaa, mikä oli tietenkin harmillista. Seuraavalla Turku-käynnillä matkustamme ehdottomasti vesibussilla ja käymme teatterissa. Kävin aiemmin useita kertoja vuodessa teatterissa, mutta nykyisin pidän enemmän tapahtumista, josta voin poistua muun yleisön paheksumatta silloin, kun haluan.

Helsingin Kaupunginteatteri (1967) avattiin 14.8.2017 pari vuotta kestäneen remontin jälkeen. Mielestäni ilmoittauduin avajaisiin, mutta huomasin avajaispäivänä, että tilaisuus oli täyteen varattu. Jostain merkillisestä syystä oletin, etten kuitenkaan muistanut ilmoittautua. Oli melko kiusallista saada myöhemmin sähköposti, jossa kysyttiin, miten viihdyin avajaisissa…

Kuvia teatterista:

Helsingin kaupunginteatteri avautuu kahden vuoden peruskorjauksen jälkeen – ensimmäisenä nähdään Myrskyluodon Maija

Joonas Turunen, HS 20.8.2017

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005333534.html

Asuin lukion jälkeen Turussa sisareni kanssa Hämeenkadun ja Kerttulinkadun nurkilla – ihan siinä Fasun yläkerrassa – ja toimin päiväkotiapulaisena Varissuolla. Lapsista muistan hoitolapseni lisäksi parhaiten Hannan, joka jo kolmevuotiaana oli päiväkodin fiksuimpia ja kohteliaimpia lapsia. Hän oli todellinen muistipeliguru. Olisi kiva tietää, mitä silloinen Koukkarinkadun päiväkodin pikku-Hanna (nyt 36 vee) tekee nykyisin.

Päiväkotiaikoina huomasin, että kuulo melko varmasti alenee sekä lastentarhanopettajilla että hoitajilla, koska lapset usein ilmaisivat itseään riemukkaasti kirkumalla. Minua olisi kiinnostanut nähdä, miltä Varissuo näyttää kymmenien vuosien jälkeen, mutta voin suunnata alueelle seuraavalla Turku-vierailulla.

Päivänsäde

Jos, tarkoitan KUN haluat joskus ilahduttaa jotain läheistäsi tai toivottua läheistäsi, niin suosittelen Päivänsäde-kimpun lähettämistä InterFloran sivuilta. Onko mitään kauniimpaa ja paremmalle tuoksuvaa, kuin keltaiset freesiat?

On. Vaaleanpunaiset kerrotut pionit tai kurttulehtiruusujen kukat, mutta ei niistä tällä kerralla sen enempää.

https://shop.interflora.fi/fi/fi/product/128

Terrori 18.8.2017

Viime perjantain surullisten ja järkyttävien tapahtumien jälkeen, joilta olisin toivonut maamme välttyvän, olen pahoillani kaikkien satutettujen ja menehtyneiden ihmisten puolesta ja kiitollinen kaikille niille, jotka auttoivat uhreja.

Meillä oli hauska ja mielenkiintoinen reissu äärettömän kauniissa kaupungissa. Turkuun liittyy mielessäni jatkossakin aurinkoisuus, viehättävä kirjasto, upea taidemuseo ja aina yhtä kiehtova Aboa Vetus.

Kananmunakastike

Luin lasten syöpäosaston hoitajasta, joka kertoi, että pienten potilaiden toiveruokana on usein kananmunakastike. Pyyntö on mielestäni yllättävä, mutta herttainen. Kananmunakastike kuuluu mielestäni kaukaiseen historiaan, mummin ja isoäidin aikaan. Ehkä minä jäin lapsena kananmunakastikkeetta?

Pidän tietenkin erittäin tärkeänä sitä, että lapsille tarjotaan heidän haluamaansa ruokaa osastolla. Huonovointiselle (lapsi-) potilaalle pitää tarjota ruokaa, joka maistuu.

Kirjat

Tove Jansson Tee työtä ja rakasta

Taidehistorioitsija, tiedekirjailija Tuula Karjalainen on kirjoittanut kuvataiteilija-kirjailija Tove Janssonista kiehtovan kirjan, Tove Jansson Tee työtä ja rakasta (2013). Kirjassa mainitaan Janssonin lapsuus taiteilijaperheessä, sydämellinen äitinsä, pasifisminsa, tuttavansa, seurustelusuhteensa, taide- ja seinämaalauksensa, matkansa, Muumi-tarinat ja kertomukset Klovharun saaren talosta ja elämästä. Teos on viehättävästi ja kiinnostavasti kirjoitettu mm. Tove Janssonin (1914–2001) kirjeiden perusteella.

Ruotsinkielisessä Garm-pilalehdessä (1923–1953) Jansson kuvaa roskaista Suomea juhannuksen jälkeen. Roskaamisessa mikään ei ikävä kyllä ole muuttunut vuoden 1952 jälkeen. Opetetaanko joissain suvuissa roskaaminen lapsille vai onko kyse vain välinpitämättömyydestä ympäristöä ja muita ihmisiä kohtaan?

Arvostin eilen tupakoijaa, koska nostin tyhjän tupakka-askin ja appelsiini-Grandin penkin päältä enkä maasta ja heitin ne roskiin. Penkkiroskaaja oli tavallaan siistimpi versio, kuin katuroskaaja, koska maasta on inhottavaa nostaa roskia.

Muumeissa Jansson kuvasi omaa maailmaansa ja ihmissuhteitaan. Pikku Myy on positiivinen pieni ilkimys, johon halusin parikymppisenä samaistua. Työkaveri väitti minun muistuttavan enemmän Muumimammaa, koska minulla oli aina mukana nenäliinoja, särkylääkkeitä (migreenivuodet) ja purkkaa, joita jaoin muille. En aikoinaan ilahtunut määritelmästä, mutta myöhemmin olen miettinyt, että huolehtivainen Muumimamma kuvaa hyvin joitain piirteitäni. Muumimamman sympaattisen ja hyväksyvän luonteen saavuttamisessa taitaa olla uusi haaste – ja vaapukkaviinin jätän valmistamatta.

Ruttuvaari ei muistanut Muumilaakson marraskuu -kirjassa nimeään, joten hän mietti vaihtoehtoja Ukkoruttana, Kurttuvaari tai Äijärämppä (ihana sana!) ja päätyy Ruttuvaariin.

”On niin paljon niitä, jotka esitellään ja saman tien kadottavat nimensä. He tulevat sunnuntaisin. He kiljuvat kohteliaita kysymyksiä, koska eivät ikinä opi että toinen ei ole kuuro. He yrittävät puhua niin yksinkertaisesti, kuin suinkin jotta olisi helpompi ymmärtää mistä muka on puhe.”

• koskettava kommentti, koska muistiongelmista huolimatta kyky ymmärtää ja reagoida säilyy pitkään, samoin nauraminen hauskoille jutuille

Hieman pelottavia suosikkikirjojani lapsena olivat Kuinkas sitten kävikään? -kurkistelukirja ja Kuka lohduttaisi Nyytiä? -teos.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuinkas_sitten_k%C3%A4vik%C3%A4%C3%A4n%3F

Tove Janssonin seinämaalauksiin ja restauroitavaan Sähkö-teokseen voi tutustua HAMissa Tennispalatsissa Helsingissä.

Kaupunkiviljely

Kaupunkiviljely-kirjassa (2013) kerrotaan hyötykasvien kasvattamisesta mm. parvekkeella, ikkunalaudalla, joutomaalla tai taloyhtiön pihassa.

Maksuttomia poimintapaikkoja

satokartta.net, Helsinki

tampereensatokartta.net, Tampere

satokarttaturku.blogspot.fi, Turku

Mansikkakuutiot

2 l mansikoita

4-5 dl vettä

1-2 dl sokeria TAI 0,75 – 1,5 dl hedelmäsokeria TAI 2-4 rkl Stevia-jauhetta

1. Perkaa mansikat
2. Laita ne kattilaan veden kanssa
3. Kuumenna höyryäväksi, älä keitä
4. Soseuta sauva- tai tehosekoittimella, makeuta oman makusi mukaan
5. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi
6. Pakasta jääpalapusseissa ja pudota mansikkakuutio kuumaan aamupuuroon (lyhennetty versio).

(Käsittääkseni kaikki mahdollinen sokeri tai feikkisokeri ovat käsittämätöntä pahuutta, mutta jokainen kokkaaja päättäköön omatoimisesti pahuuden asteen.)

Ravintola Kääntöpöytä toimii edelleen Veturitallinkujalla Pasilassa

• seuraava brunssi su 20.8.2017

http://kaantopoyta.fi/kahvila/

Oppimistavat englanniksi eli Vark-testi

http://vark-learn.com/

How Do I Learn Best

http://vark-learn.com/the-vark-questionnaire/

Your Preference: Strong Aural

• väitän, että olen lukija, joten kiistän kuulijaväitteen
• väitän lisäksi, että kysymykset vääristävät tulosta
• testi kannattaa kuitenkin tehdä, koska testit ovat hupaisia!

Ravintola Loop, Lapinlahti

Kävimme viime perjantaina syömässä viiden ruokalajin kasvisruokaillallisen ravintola Loopissa, Suomen ensimmäisessä hävikkiruokaravintolassa. Ravintola saa läheisistä kaupoista tuotteita, jotka ovat vanhenemassa ja kokki muuttaa aineet taidokkaiksi ruokalajeiksi. Noin 90 prosenttia saadusta ruoasta toimitetaan hyväntekeväisyyteen.

Saatoimme mahdollisesti vierailla ravintolassa viikkoa aiemmin, koska aika illalliselle piti varata netin kautta eikä toinen meistä (=minä), huomannut tilannetta. Illallinen oli peruttu ravintolassa, koska osallistujia oli liian vähän. Varasin ajan seuraavalle viikolle.

Kävimme edellisenä perjantaina syömässä hyvät salaatit Tin-Tin Tangossa Töölöntorinkadulla, koska käynti Lapinlahdessa epäonnistui. Kyseisessä ravintolassa on tarjolla erilaisia aamiaisia koko päivän. Viihdyn aina erittäin hyvin ravintolassa, jossa on pesukone nurkassa.

Olimme perjantaina Loopissa ensimmäisten joukossa paikalla, joten saimme ikkunapöydän, josta näimme kauniin hämärtyvän rannan (ja pussikaljanuorisoa, joista en mainitse mitään.) Kynttilät koristivat salia, seinillä oli taidenäyttely, kokki selitti meille, mitä hän oli kokannut ja tarjoilu sujui hyvin ja nopeasti. Tarjoilijana oli mukava tutuntuttu, joka kertoi meille sairaala-alueen toiminnasta.

Mielestäni näin ikkunasta rannalla lepäävän krokotiilin, mutta kiertäessämme illallisen jälkeen rakennuksen huomasimme, että kyseessä olikin puunkarahka. Mielestäni tilanne oli melko yllättävä krokotiilipoliittisesti. Krokotiilistä juolahti mieleeni Radio Jerevan -vitsi: ”Täällä Radio Jerevan, kuuntelijamme kysyy meiltä: ”Mitä eroa on sosialismilla ja kapitalismilla?” Me vastaamme: ”Kapitalismissa ihminen riistää toista ihmistä, sosialismissa se on päinvastoin.”

Kannattaa pistäytyä kahvilla Lapinlahden Lähteessä

http://lapinlahdenlahde.fi/fi/kahvila-lahde/

Alkupalana Loopissa saimme friteerattua keittobanaania, jonka päällä oli (kasvisruokaillallisella hieman yllättävästi) porsaansydäntä, sipulia ja versoja. Maistoin pienen palan rapeasta keittobanaanista, nypin muutaman verson enkä käärinyt lautasliinaan porsaansydäntä mukaan lahjaksi kissoille.

Tarjolla oli seuraavaksi hyvä salaatti, erittäin hyvää parsaa ja punakaalia, ravintolassa leivottua leipää (miksi vaalea leipä ei ole terveellistä, MIKSI?) ja rouskuvaa siemennäkkäriä, kantarelleja (jesh!) paahdetuilla perunoilla, polentaa (nam!) ja paistettua tofua (en ole tofuisti, joten keskityin polentaan), runsaasti versoja ja yrttejä ja jälkiruokana oli mm. mansikoita, aprikoosia ja valkosuklaavaahtoa (sanovat, mitä sanovat, mutta valkosuklaa ei ole suklaata). Jos olisin nuori, niin olisin räpsinyt kuvia annoksista, mutta luotan muistiini. Melkein. Olimme hyvin tyytyväisiä kasvisruokiin, vaikka mahdollisesti nirsona mainitsin muutamasta kohdasta, joita vastustin.

”Ravintolamme tarjoaa joka arkipäivä alkaen klo 11 (-14) herkullisen lounaan, joka sisältää salaattipöydän, keiton, lämpimän lounaslautasen, kahvin, teen ja jälkiruoan. Viikonloppuisin tarjoilemme brunssia (klo 11–15), joka sisältää runsaan buffetpöydän, keittiöstä tilattavan lämpimän brunssilautasen, kahvin, teen ja jälkiruoan.”

http://www.ravintolaloop.fi/

Lähteen saunaan kannattaa tutustua

http://lapinlahdenlahde.fi/fi/lahteen-sauna/

Menimme Ruoholahteen metrolla, josta kävelimme ravintolaan ja palasimme Hietaniemen hautausmaan läpi ja Baanaa pitkin keskustaan. Emme nähneet epäilemiäni rosvoja tai susia, vaikka nuorten perjantaitunnelmaa tietenkin riitti keskustassa.

Keskustakirjasto Oodin rakennus edistyy mielestäni huimaa vauhtia.

Onko mitään parempaa, kuin 300-kiloiselle Eshter-”minipossulle” iltasatua lukeva mies?

Happily Ever Esther Farm Sanctuary, located in Campbellville, Ontario, Canada, was founded in 2014. Since it began, Happily Ever Esther Farm Sanctuary has been dedicated to rescuing abused, neglected, and abandoned farmed animals. Our goal is to provide a safe, life-long home for all of our residents, and to educate the public about the true nature of farmed animals through tours, volunteer programs, and community outreach.

Winter hat

https://www.youtube.com/watch?v=vm8t4zXJdpk

Eläinten turvapaikka ottaa vastaan lahjoituksia ja vapaaehtoisia työskentelemään farmille.

https://www.happilyeveresther.ca/

Esther Reality TV Show

https://www.youtube.com/watch?v=HQRhDQYGESo

Paluumatkalla Kuopiosta Pertunmaa

Luin äärettömän kauan sitten nuortenpalstaa, jossa oli seuraava runo:

Ah tätä tuskaa, ah tätä tuskaa.

Tuuli se heilutti marjapuskaa.

One girl from Pertunmaa

Tunnustan, että runo nauratti minua aikoinaan, koska oletin tekstin olevan ironiaa. Olen pahoillani, jos se oli kirjoitettu mielin vakavin. Pidin Pertunmaalla (oletettavasti) asuneen nuoren naisen nimimerkistä, joka kuvasti sekä osaamista englannissa että kotiseutua. Kaikkien näiden vuosien jälkeen minulle viimein selvisi, missä kyseisen runoilijan asuinpaikka on Suomessa, joten olen hyvin tyytyväinen.

Enya Only Time

https://www.youtube.com/watch?v=7wfYIMyS_dI

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Melkein Matti, Liisa ja koiran peti

Matkustin tiistaina junalla Kuopioon ja vaihdoin melko tyhjässä vaunussa paikkaa neljän tunnin matkan aikana kuusi kertaa. En ollut ällistyttävän reipas tai outo (hmm), vaan halusin nostaa jalat vastapäiselle penkille ja tarkkailin auringon siirtymistä Kouvolassa kääntyneessä junassa.

Kenkiäni en tietenkään penkillä lepuuttanut, koska olen hyvin, hyvin kauan sitten ylittänyt teini-iän. Hämmästyttävän moni nuori pyyhkii tennarin- tai lenkkarinpohjansa toisten istuinpaikoilla. Olen niin vanha ja hyvin todennäköisesti rajoittunut, ettei kenkien pohjassa siirtyvä, esimerkiksi muuten söpöjen koirien aikaansaama törky ilahduta minua istuimella.

Loppumatkasta kävelin ovea kohti ja ilahduin yksittäispaikkojen viereen laitetuista laukkupaikoista, koska hattuhyllyt ovat niin korkealla. Huomasin vasta hetkeä myöhemmin, että laukkupaikat olivat koirien petejä, koska matkustin lemmikkivaunussa. Haha!

Vaunussa tosin matkusti aiemmin jalkatilassa pieni koira, jolle omistaja leperteli. Minun puolestani lemmikit ovat tervetulleita lähes kaikkiin vaunuihin. En enää ole eläimille allerginen. Vain ananaskirsikoille, joista pidän. Syön niitä muutaman kerralla, joten kurkkuni turpoaa vain hieman umpeen. Mielestäni kyseessä on käsittämättömän hyvä ratkaisu. Lääkäri voi olla toista mieltä.

Mhairi McFarlane (1976)

Hauskaksi ja hyvin kirjoitetuksi matkalukemiseksi suosittelen skotlantilaisen McFarlanen romanttisia kirjoja, mielellään pokkareina. Kirjaston kirja oli kovakantinen, paksu ja painava, mutta halusin luettavaksi jotain, joka vien ajatukseni pois huolista, jotka olivat valvottaneet minua aamuöisin viikon ajan.

Olen lukenut muutamia McFarlanen taitavasti kirjoittamiaan kirjoja ja suosittelen hyvää luettavaa muillekin.

Mhairi or Mhàiri is a Scottish female given name, ultimately derived from the name Mary. (Wikipedia)

Tori

Nousin junasta Kuopiossa ja kävelin torille. Olen vuosia sitten vieraillut paikkakunnalla, joten suuntavaistottomana lunttasin kävelyreitin kännykkäkartasta ja raahasin laukun ja käsilaukun torikojuille.

Ihanan lämmin päivä, joten oli ilahduttavaa kävellä aurinkoisessa maisemassa. Vaanin vadelmia ja kiertelin hetken kauppahallissa, mutta kannettavaa riitti muutenkin, joten ostokset jäivät vähiin. Kaunis kaupungintalo (1886) piti tietenkin kuvata.

Kysyin bussinkuljettajalta bussissa 7, miten pääsen Yliopistolliseen sairaalaan, koska hän meni mielestäni oikeaan suuntaan. Hänen mukaansa (hän vaikutti hyvin luotettavalta) hän meni väärään suuntaan ja hän neuvoi, että bussi 20 lähtee tien toiselta puolelta, R-kioskin yläpuolelta. Menin kyseiselle pysäkille, jossa ei ollut bussin 20 merkintää.

Ylitin tien ja menin uudelleen sille puolelle tietä, josta mielestäni sairaalan suuntaan lähdetään ja kysyin kuljettajalta, mistä kyseinen bussi lähtee. Hän kertoi ajamansa bussin 16 muuttuvan bussiksi 20, kääntyvän toiseen suuntaan (melko yllättävää) ja lähtevän ylemmältä pysäkiltä. Erehdyin jälleen kerran suunnasta, vaikka olen yrittänyt opetella, että oravat kasvavat puiden länsipuolilla tai jotain.

Kuljettaja ehdotti, että voin nousta heti bussin kyytiin, vaikka lähtöön oli vielä vartti. Ilahduin, koska käteni venyivät raahatessani matkatavaroita. Kaikissa (ehdottomasti) etelää kuvaavissa kirjoissa aasi tai muuli kantaa ihmisten matkatavaroita kätevästi paikasta toiseen, mutta aasittomana ynnä muulittomana joudun aina melko hyisessä pohjoisessa raahaamaan jotain. Arvelen, että kyseisestä syystä ihmisillä on usein auto.

Bussi lähti ja ajoi melko lyhyen matkan sairaalalle, jäin pois pääoven lähellä olevalla pysäkillä ja vein kassin säilytykseen. Suuressa, valoisassa ja siistissä aulassa oli kahvio, kukkakauppa ja kioski. Mikä parasta, aina yhtä ilahduttava Naava-viherseinä oli raikastamassa tilaa.

Nousin hissillä oikealle osastolle, avasin oven ja desinfioin käteni. Odottelin vastaanotossa, kun tuttu henkilö kuljetettiin pyörätuolilla ohitseni. Hän ehti jo kauemmaksi, joten vilkutin hänelle ja menin hänen huoneeseensa. Olin ilahtunut siitä, että hän vaikutti hyväkuntoiselta. Vein tuliaisen ja varmistin, miten hän voi. Onneksi hyvin. Juttelimme ja kysyin, voinko hakea hänelle jotain alakerrasta. En ollut varma siitä, mitä hän haluaa.

Huoneessa ravasi koko ajan henkilökuntaa ja kaikki tervehtivät ja hämmästyttävää kyllä kättelivät minua ystävällisesti. Tarjouduin poistumaan hoidoista puhuttaessa, mutta sain potilaan puolesta olla paikalla.

Kiva huone, josta oli upeat maisemat ja kurkottamalla näki järven. Väsyneenä nukahdin hetkeksi huoneessa, havahduin ja pahoittelin nukahtamistani. Kerroin, että nukuin jo junassa ja suureksi murheekseni suu auki. Kuola ei onneksi valunut. Nukuin kuulemma myös huoneessa suu auki… Olen vain askeleen päässä siitä, että käytän julkisilla paikoilla Reino-tossuja.

• muistettava ostaa Aino- tai Reino-tossut. Mummille vein lahjaksi vaaleanpunaiset Reinot, mutta hän oli hieman minua vanhempi eli 90-jotainvuotias.

Kuopio on kaunis paikkakunta, jossa mietin käyntiä Puijon näkötornissa, jossa en ole aiemmin käynyt. Oman näkemykseni mukaan Kolin kansallispuisto on nurkilla, mutta kartta oli toista mieltä ja väitti Kolin olevan Joensuun yläpuolella. Täysin häkellyttävä näkemysero, joten mahdollisesti erehdyin paikkamäärityksessä.

Jonain päivänä käyn Kolilla, joka on osa Suomen upeaa historiaa mm. taiteilijakohteena. Kaikissa 50-lukukuvauksissa ihmiset patikoivat ankarasti Kolilla. Ainakin nykyisin voi näköjään lumikenkäpatikoida.

Kolin itäpuolella on Suomen vanhinta, yli 2,6 miljardia vuotta vanhaa kallioperää, joka on pääosin graniittigneissiä. (Wikipedia) Gneissi on mielestäni röyhelöhame, mutta mitä ilmeisimmin näin ei ole.

http://www.luontoon.fi/koli

Autolautta Koli-Lieksa-Koli ja kantosiipialusristeilyt kesällä 2017

Upealta vaikuttava reitti, jonka lisäsin Pakko päästä -listalle, joka pitenee päivä päivältä.

http://www.koli.fi/fi/Aktiviteetit/Kesaaktiviteetit/Risteilyt

Olin etukäteen tutkinut Kuopion taidemuseon tarjonnan, joka ei tällä kertaa kiehtonut. Päätin käydä VB-valokuvakeskuksessa katsomassa 50 Greatest Photographs of National Geographic -näyttelyn, joka päättyy 27.8.2017. Aikapula iski, joten näyttely jäi näkemättä.

http://vb-valokuvakeskus.fi/nayttelyt/

Pistäydyin uudelleen ala-aulassa, soitin puhelun ja sain kuulla parhaita mahdollisia uutisia eli toinen stressaavan yöheräilyn syy ei pitänyt paikkaansa. Loistavaa! Kyse ei ollut minun, vaan toisen henkilön erittäin hyvistä uutisista.

Lisää tutkimuksia

Minulla on vielä muutama tutkimus edessä, jotta alhaisten rauta-arvojen ja hemoglobiinin syy selvitetään, samoin Madridin jälkeen useamman kerran ryttyillyt, viisi vuotta sitten murtunut selkänikama. Sain pyynnöstäni tehokkaampia kipulääkkeitä.

Sairauslomani päättyy syyskuun lopussa, joten otin kesäkuussa yhteyttä eläkekassaan ja pyysin, että saan jälleen neuvoja rekrytointifirmalta. Sain vastauksen, jonka mukaan eläkekassan yhteyshenkilö on lomalla vielä pari viikkoa ja saan vastauksen myöhemmin.

Heinäkuussa kuulin eläkekassasta, että tarvitsen uuden B-lääkärintodistuksen, jossa kerrotaan, että olen työkunnossa. Suomennos: uusi lääkärintodistus = 24,90 euroa, jonka käyttäisin mieluummin – sanotaan nyt vaikka – humpuukiin (humbug in English). Viittasin hölynpölyyn, en välttämättä raidallisiin karkkeihin. Aiempi, pian päättyvä sairauslomatodistus ei kerro mitään työkunnostani. Varmistin kiinnostuneena (eli uteliaana), onko tarkoituksena, että jään suorana työttömäksi? Ei ollut, vaan työkunnostani tarvitaan uusi todistus.

Olen 52-vuotias ja ollut viisi ja puoli vuotta sairauslomalla, joten odotan edelleen käsittämättömän pitkiä rekrytointijonoja ovelleni, iPhonea, ns. virkamatkoja puolison kanssa (hankittava puoliso), asuntoa, ajoneuvoa, mielellään kuljettajaa, siivoojaa, sisäkköä ja kokkia – ja ennen kaikkea aivan järjettömiä bonuksia.

Soitin sairaalaan ja pyysin hoitajalta, että lääkäri kirjoittaa todistuksen. ”En minä voi sanoa kirjoittaako hän. Lääkäri päättää, kirjoittaako vai eikö kirjoita.” Hämmentyneenä kerroin uudelleen, että eläkekassa tarvitsee todistuksen, koska sairauslomani pitäisi olla piakkoin päättymässä. Hän lupasi kertoa tilanteesta lääkärille tämän palattua myöhemmin lomalta.

Lääkäri soitti minulle, kertoi saaneensa soittopyynnön (en jättänyt soittopyyntöä, vaan pyysin uuden lääkärintodistuksen) ja totesi, ettei hän kirjoita todistusta. Vakuutan, etten sanonut epäkorrektisti ”MITÄÄÄH?”.

Hematologi ilmoitti kirjoittavansa keljuilevan selkäni vuoksi pikaisen lähetteen fysiatrille ja totesi, että mikäs kiire tässä toisaalta on, kun ”eletään keskikesää ja sairausloma jatkuu vielä”.  Hän soitti viime viikon loppupuolella ja tällä viikolla alkoi elokuu.

En ole vielä saanut kutsua fysiatrille. Toivon, että selkäni magneettikuvataan (rä-tä-tä, piuuu, piuuu, piuuu, tiedättehän) ja nikaman tai nikamien tilanne varmistetaan, koska en todellakaan halua olla sairaana töissä, kuten ennen myeloomadiagnoosiani. Tilanne oli katala työnantajalle ja katala minulle. Onneksi asiaan oli silloin sovelias yt-ratkaisu.

En aina jaa aikakäsitystä sairaalan kanssa, koska sairauslomaani on jäljellä alle kaksi kuukautta ja minun tulisi viimeistään nyt hakea töitä. Yhden työhakemuksen jo lähetin erittäin mielenkiintoiseen kohteeseen ja toivon mielin vilpittömin, että pääsen haluamaani, todella kiinnostavaan työhön edes muutamaksi kuukaudeksi.

Toisaalta ymmärrän lääkärin aikaan liittyvän ajattelutavan. Hän on ollut x-kymmentä vuotta töissä sairaalassa ja työnhaku on varmasti erilaista julkisella puolella työskentelevälle, terveelle erikoislääkärille.

Ikervis & kumpp.

Empiirisen tutkimukseni perusteella totean, että Ikervis-käänteishyljintätippojen käyttö helpottui, kun Oculac-kostutustipat palasivat käyttöön.

Ostin eilen kolme pakettia lisää Oculaceja (3 x 120 kpl), koska tipat olivat jo vähissä. Uusi farmaseutti selitti minulle, etten saa tippoja, koska minun pitäisi käyttää tippoja enintään neljä kertaa päivässä. Pyysin, että hän katsoo toista, Hyksin (Helsingin yliopistollinen keskussairaala) reseptiä, jonka mukaan minulla on rajaton oikeus käyttää silmätippoja rutikuiviin silmiini. Hän katsoi ensin terveyskeskuksen hilpeää reseptiä, jonka mukaan käytän tippoja 1-4 kertaa päivässä. Minua hoidetaan Meilahdessa, joten terveyskeskusresepti oli vain ensiavuksi, kun en tiennyt, ehtiikö hematologi uusia vanhentuneen Oculac-reseptin.

Bepanthen Eye -kostutustippa ei syystä tai toisesta sovi Ikervisin jälkeen, koska kyseinen tippa kirvelee törkeästi silmissä. Muuten suosisin kyseisiä tippoja, jos ne olisivat Kela-korvattavia, koska ne sopivat silmilleni eivätkä tee alaluomia koomisen kiiltäviksi.

Sampo-palvelu yli 50-vuotiaille, Uudenmaan TE-toimisto

Uudenmaan TE-toimistossa on käynnistynyt määräaikaishaastattelujen tueksi uusi ostopalvelu nimeltä SAMPO. Aluksi palvelun kohderyhmänä ovat yli 50-vuotiaat työnhakija-asiakkaat.

Suosittelen kiinnostuneille mielenkiintoisiin sivuihin tutustumista, vaikka odotankin omia tulevia rekrytointijonojani ja lukemattomia, täysin, TÄYSIN käsittämättömiä etujani.

http://toimistot.te-palvelut.fi/-/sampo-palvelu-tyonhaun-tukena-yli-50-vuotiaille-tyonhakijoille

Löysin kyseisen palvelun ja otin yhteyttä TE-toimistoon. Jonotin puhelimessa toiveikkaasti vartin, mutta ilmeisesti ruuhka-aikaan ja jätin Omien sivujeni kautta soittopyynnön. Ystävällinen TE-toimiston edustaja soitti minulle pari päivää myöhemmin, kertoi tarkemmin palvelusta ja sovimme, että tapaan ensin TE-toimiston edustajan. Odottelen fysiatrin kirjoittamaa lääkärintodistusta, jotta voin toimittaa todistuksen työvoimatoimistoon.

Mielenkiintoista nähdä, miten pian tilanne etenee.

Palasin yläkertaan

Nousin takaisin osastolle haalimieni lisätuliaisten kanssa ja juttelimme mm. tautisuudesta. Suosittelin pitkää pinnaa ja totesin, että monenlaisista asioista selviää, vaikka ne sapettaisivat tapahtumahetkellä.

Majapaikkaretki

Hyvästelimme ja kävelin saamani ohjeen ja kartan mukaan majapaikkaan, jonne oli 20 minuutin kävelymatka. Raahasin jälleen kahta hämmästyttävän paljon painavaa laukkua mukanani ja matkaan meni ”vain” tunti, koska eksyin pari kertaa ja pyysin neuvoa vastaantulijoilta, jotka ystävällisesti opastivat minut oikeaan osoitteeseen.

Vein matkatavarat viihtyisään huoneeseen, josta oli kaunis ja aurinkoinen järvimaisema. Kävin pesemässä kädet ja luin hetken. Heräsin tunnin kuluttua eli yhdeksältä illalla siihen, että joku puhui viereisessä olohuoneessa, mutta nukahdin uudelleen.

Havahduin neljältä ja luin pari tuntia eli stressiherääminen oli jäänyt päälle, vaikka huolestuttavimmat aiheet olivat jo helpottaneet. Pään nuokkuessa menin takaisin nukkumaan.

Herätyyys!

Heräsin aikaisin ja jatkoin lukemista. Asunnossa jo liikuttiin ja suosikkikohteeni eli suihku oli varattu. Kokosin kassiin pesutarvikkeet, ohuen pyyhkeen, suihkutossut ja vaatteet ja kävin suihkussa. Suojaan edelleen jalkani, koska vastustuskykyni ei ole entisellään käänteishyljintälääkityksen vuoksi.

Luin vielä huoneessa, kunnes oveeni koputettiin ja ovi avattiin. Siivoojat huolehtivat asunnosta ja varmistivat, onko huoneissa joku vai pääseekö niihin siivoamaan. Huoneeni oli onneksi siisti, joten he olivat myöhemmin kadonneet asunnosta.

Aurinkoinen sää oli vaihtunut sateeksi, joten tilasin taksin, jolla menin sairaalaan, koska uusi eksyminen ei kiinnostanut. Jätin matkakassin lokeroon, käväisin kaupassa ja menin uudelleen osastolle. Olin antanut toiselle aamu-uniselle aikaa herätä ja – tietenkin – hän oli ollut jo pitkään hereillä verikokeiden vuoksi…

Jatkoimme juttelua ja pääsin mukaan röntgenreissulle. Juttelin käytävässä hoitajan kanssa kuvaushetkellä. Henkilökunnalla on kauniit, siniset asut, joiden vastaavan väriset edeltäjät (melko hupaisasti) värjäsivät henkilökunnan jalat ja mm. valkoiset avainnauhat sinisiksi. Väri ei irronnut millään. Uusi versio on vähemmän smurffimainen eli jalkojen – tai avainnauhojen – väri ei muutu.

Hoitajat kiipeävät joka päivä osastolle portaita pitkin eivätkä käytä hissiä. Paluu on samoin portaita pitkin, mutta syömässä saa käydä hissillä. Portaat ovat perinteinen ja erittäin hyvä tapa pysyä kunnossa.

Hollantilainen & aasialainen toimisto

Luin hollantilaisesta toimistosta, jossa kenelläkään ei ole omaa paikkaa, ts. nykyisin normikäytäntö monessa paikassa. Fiksuna vaihtoehtona oli, että henkilökunnan on tarkoituksena siirtyä paikasta toiseen viihtyisässä lasirakennuksessa työpäivän aikana eli vaihtaa paikkaa usein jo liikunnan vuoksi. Kaikki paikat olivat ikkunoiden lähellä eli kukaan ei joutunut pimeään koppiin, kuten esimerkiksi hoitajat Meilahdessa tai lääkärit Malmin sairaalan päivystyksessä. En ymmärrä kyseisiä ratkaisuja, koska luonnonvaloa pitää olla kaikilla. Hollantilaisen talon sivulla on huomaavaisesti pesäkoloja linnuille ja lepakoille ja rakennuksen lämmitys hoidetaan aurinkokennojen avulla.

Näin jossain vaiheessa videon aasialaisesta toimistosta (Japanissa?), jossa työntekijät viljelevät osan ruoistaan rakennuksessa ”kasvihuoneiden” avulla. Olisi hauskaa käydä kastelemassa salaatti- tai tomaattiviljelmiä, joiden tuotteet myöhemmin syödään lounaalla.

Takaisin yläkertaan

Puhuimme vielä yläkerrassa ja pääsin osallistumaan muuttoon, kun potilaan huone vaihtui toiseen kesken päivän. Olin tyytyväinen uudesta, tilavammasta ja valoisammasta huoneesta. Hyvästelin hoidettavana olevan, hissimatkustin alakertaan, otin omaisuuteni kaapista, ostin evästä ja menin sateessa taksilla bussiasemalle.

Olin valinnut paluumatkalle viiden tunnin Onnibussin, joka lähti klo 16. Olin ympäristöhäirikkö ja söin lohikolmioleivän bussissa. Esitän pahoitteluni haisueväästä edessäni istuneelle nuorelle naiselle.

Mietin matkan aikana, että vaihdan Mikkelissä junaan, koska jokaisella hieman pidemmällä pysähdyksellä kymmenen ihmistä kiskoi tupakkaa bussin ulkopuolella ja haju bussissa oli aina jonkin aikaa karmea. En usko, että he kostivat lohileipäni vuoksi, koska he istuivat kauempana, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Minun piti käydä syömässä sairaalan ravintolassa, mutta juttua riitti, joten valitsin eväsleivän.

En siirtynyt junaan, vaan pysyin bussissa Helsinkiin asti, koska Mikkelin junaa olisi pitänyt odottaa ja olisin ollut vielä myöhemmin kotona, ts. ruokkimassa possunsydämellä kissat. Iloinen vastaanotto kotona, koska olen meistä ainoa (onneksi), joka osaa avata pakastimen ja nostaa sieltä possunsydänkappaleita sulamaan ja myöhemmin paloiteltaviksi.

Vain elämää

Kävin eilen kaupassa, jossa opetettiin uutta kassaa kahden muun henkilön avulla. Kaikki sujui muuten hyvin, mutta tervehtiminen häneltä unohtui uudessa tilanteessa ja kassat puhuivat koko ajan keskenään. Vehnänorasruukun jälkeen ostin pari possunsydäntä, jolloin uusi kassa totesi iloisesti toisille kassoille ”kissoille!”, mutta ei kertaakaan katsonut minua tai puhunut minulle mitään. Uusi työ ja uusi tilanne, joten ymmärsin hyvin. Hän ojensi minulle ystävällisesti kuitin, jonka kyseisessä kaupassa otan ja hyvästeli minut. Sellaista se voi olla, kissaperhe- ja kassaelämä.

Kun aika on

En tiennyt, että mainoksessa olevan Kun aika on -kappaleen esitti Seija Simola (1944). Hänen uransa romahti, kun hän menestyi huonosti Euroviisuissa vuonna 1978. Outo tilanne todella kaunisääniselle naiselle, koska Suomi on harvemmin juhlinut kyseisissä laulukilpailuissa. Poikkeus oli tietenkin Lordi-vuosi 2006.

Pirunkirkko

Taiteilija Eero Järnefelt (1863–1937) vieraili aikoinaan Kolin Pirunkirkko-luolassa ja laati sen seinään runon:

Yksi salaisuus yks henki,

yksi onni kumpaisenki,

on kirkko tämä,

sen pyhyyttä muistelemma aina.

 

Mielestäni melkein mikä tahansa runo, jossa on sana muistelemma, on erinomainen.