Kävin eilen rintarangan magneettikuvassa ja kuuntelin puoli tuntia kestäneen kuvauksen aikana radio Classicia, jossa oli yllättävän paljon haastatteluja ja melko vähän musiikkia. Magneettinakutuksen aikana taustalla soi mm. Tonava kaunoinen. PIIP-PIIP-PIIP-PIIP, nak-nak, PIIP-PIIP. Lauloin tietenkin mukana, mutta onneksi vain pääni sisällä, koska minun piti olla liikkumatta paikallani. Täsmennän, että lauloin sanoilla, en piipityksinä.
Avasin ensimmäistä kertaa silmäni ollessani kuvausputkessa eikä tilanne ollut ollenkaan niin kamala, kuin luulin eikä lähellä oleva putki hirvittänyt minua. Tarvittiin näköjään useampi kuvaus, niin kammo suljetuksi kokemassani paikassa olemisesta haihtui. Olisin päässyt karkuun kummastakin päästä, hah! En pidä hisseistäkään, joihin tulee laumoittain ihmisiä. (Magneettiputkessa olin vain minä.)
Sain maanantaina kaksi kirjettä fysiatriselta poliklinikalta eli epikriisin (hoitotiivistelmän) ja tiedon siitä, koska lääkäri soittaa minulle eli (vasta) 20.9.
Kauneus ja Terveys -lehden kannen vinkki
Lopeta valitus ja olet terveempi!
Harmi, etten huomannut vinkkiä siinä vaiheessa, kun sain diagnoosini lokakuussa 2011. Huomasin tiedon vasta eilen, kun istuin sairaalan kahviossa aamiaisella.
Olin paikalla tuntia ennen vastaanottoa, koska ei koskaan tiedä, onko katu revitty auki, järjetön ruuhka, karannut alpakkalauma tms., joten minulla oli hyvää aikaa syödä ruisleipä ja juoda vettä – ja nauttia ikkunan toisella puolella olleen julkaisun oivallisesta neuvosta.
Sossuun
Lähetin eilen tiedustelun eläkekassaan. Kerroin aikataulusta ja mainitsin ajan, jolloin saan vastauksen selästäni. Eläkekassalle jää peräti puolitoista viikkoa aikaa tehdä uusi päätös työkokeilustani.
Eläkekassa ohjasi minut sosiaalitoimistoon.
Fattaan en mene. En. En mennyt silmätippakriisin aikana enkä mene nytkään eli jatkan laulamista Aleksanterinkadulla hattu kourassa. Muistilappu: ota hattu (ja vesipullo) mukaan ja mene laulamaan Aleksille.
Soitan huomenna sairaalaan ja kysyn, olisiko mitenkään mahdollista nopeuttaa prosessia, joten eläkekassalle jäisi enemmän miettimisaikaa ja saisin päätöksen jatkosta nopeammin. Nykyinen aikataulu on mielestäni hämmästyttävä.
Bronda
Maailmassa on äärettömän hyviä ihmisiä, joten minut kutsuttiin viime lauantaina ravintola Brondaan syömään Eteläespalle ja sain tuliaisia Wienistä. Olen aina ehdottomasti halunnut kissankieliä täynnä olevan suklaarasian, jonka kannessa on tiarapäinen kissa ja toinen kissa, jolla on rusetti kaulassaan. Ilahduin Anna Wischinin Klimtin The Kiss – maalausta muistuttaneesta kirjanmerkistä.
Itävaltalaisen Gustav Klimtin (1862–1918) töissä ei tietääkseni ollut kissoja pääosassa. Onneksi SS tuhosi aikoinaan vain osan Klimtin maalauksista.
Odottelin Stockan edessä Keskuskadulla ja kuuntelin taitavia venäläisiä muusikoita. Mielestäni he olivat Pietarin konservatorion jousimuusikoita, joista on ollut lehdissä maininta. Heidän ympärillään oli rinki kuulijoita ja monet veivät heidän soitostaan rahaa kiitokseksi.
Näimme, kuinka pienet lapset veivät tauon aikana kolikoita soittajille. Poika pudotti kolikot viulukoteloon, mutta paikalle tepsuttanut pikkuinen tyttö antoi kolikot reunimmaiselle soittajalle ja kiiruhti iloisena takaisin vanhempiensa luo.
Mielestäni muusikot soittivat upeasti hieman epävireistä Mozartia, mutta kyseessä olikin kuulemma Stairway to Hell. Hehee.
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005305926.html
Brondan drinkkibaarissa nautimme tilkkaset elvykettä, joten sain mini-Spriten ja paljon ihania jääpaloja.
Pääsimme hyvään reunapöytään istumaan ikkunariviin ja saimme mm. arancineja (jep, risottopalloja) ja kantarelleja, kesäkurpitsa-herneenversosalaattia, tomaattileipiä, siikaa, kapriksia, purjoa ja kulhollisen ääretöntä hyvyyttä eli pieniä, puolitettuja, kuorineen yrttiöljyssä paahdettuja pottusia.
Ei TOD. mitään paheksuttuja hiilariperunoita, vaan nimenomaan käsittämättömän hyviä pottusia. En usko, että niissä oli yhtään hiilihydraattia. Väitän, että niissä oli vain proteiinia.
Pikku pottuset muistuttivat näitä:
https://ekoeskimo.fi/reseptit/parmesaani-juustoperunat/
Jälkiruoaksi oli lakritsipannacottaa (oikoluku ehdottaa cotan tilalle rottaa), marenkia ja jäätelöä.
Heti kun rikastun (minulle tyrkytetyn sosiaalitoimistoehdotusvaiheen jälkeen), palkkaan kotiin kokin, joka paahtaa kyseisiä, ihan-varmasti-proteiinipottusia.
Kiitos, kiitos, kiitos hauskasta illasta ja tuliaisista!
Sibelius-monumentti 50 vuotta
Eila Hiltusen taideteos herätti aikoinaan runsaasti keskustelua, mutta monumentti on nököttänyt Töölössä, Sibeliuksen puistossa jo pitkään.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sibelius-monumentti
Sibelius-seura ry järjestää näyttelyn Musiikkitalon lämpiössä ja kertoo teoksen syntymävaiheesta.
Edellisen näyttelytiedon luin ilmaisjakelulehdestä. Uskon väitteeseen, koska viisiminuuttisen kannesta kanteen -lukemisen aikana olen useana päivänä löytänyt lehdestä luotettavaa tietoa, esimerkiksi alennuskuponkeja luontaistuotteista. Lisään vielä, että kyseistä julkaisua voi käyttää paperikassin pohjalla, jonne kaadan kissanhiekkalaatikosta käytetyt puupelletit. Mielestäni kyseessä oivallinen julkaisu, etenkin biojätekassin ohuena eristeenä.
Miljoonan euron koru
Kultaseppä Mika Tarkkanen perusti korusarjalleen turistisesongin ajaksi oman myymälän Sibelius-puistoon.
Kaksi ja puoli vuotta sitten kultaseppämestari Mika Tarkkanen teki poikkeuksellisen keskustelunavauksen. Hän kirjoitti kuvanveistäjä Eila Hiltusen perikunnan verkkosivulle viestin, jossa luki: ”Kukkuu, onko täällä ketään?”. (Kauppalehti)
Tiedätkö sen hetken, kun oletat olevasi siisti ja huomaat,
että olet pyyhkäissyt ripsivärin pitkin naamaasi etkä ole muistanut peilata silmätippa- & ripsiväriyhdistelmän mahdollisesti sotkemia kasvojasi kotona, hississä tai bussissa?
Silmätipat ärsyttävät silmiä, joten katsot kirjastossa peiliin – ja puoli naamaasi on täynnä ripsivärisotkua.
Olen kuullut, että tuollaista on tapahtunut joillekin ihmisille.
Alvar Aalto, Ateneum su -24.9.2017
Kävin katsomassa Ateneumin kolmannessa kerroksessa olevan Alvar Aalto Taide ja moderni -muoto -näyttelyn. Aalto (1898–1976) oli taitava arkkitehti, huonekalu-, valaisin- ja lasitaidesuunnittelija, joka työskenteli arkkitehtipuolisonsa ja työparinsa Aino Aallon (1894–1949) kanssa. Häämatkalla Aallot olivat Italiassa, jonka renessanssiarkkitehtuuri vaikutti Alvarin töihin.
Haluan ehdottomasti nähdä Paimion parantolan! Wikipedian mukaan vuonna 2014 käyttäjäksi tuli Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö, mutta rakennus on osittain autio. Tekisin rakennuksesta yhdistetyn hotellin ja kurssikeskuksen, koska Aallon/Aaltojen suunnittelemat rakennukset ovat tunnettuja ja kiehtovia.
Aallot osallistuivat Yhdysvalloissa pilvenpiirtäjän suunnittelijakilpailuun. Ensimmäisen ja toisen palkinnon voitti Alvar Aalto – ja kolmantena oli Aino Aalto. Lahjakas pariskunta!
Surullista, että Alvar Aallon ensimmäinen puoliso Aino Aalto menehtyi syöpään.
Veljekset von Wright 27.10.2017–25.2.2018, Ateneum
Esillä on tietenkin lintuja, maisemia, asetelmia ja muotokuvia.
Olen Klimtistin lisäksi myös (von) Wrightisti ja erityisesti impressionistien ihailija.
Ehdotukseni Museokortti-toimikunnalle: kilpailu, jonka pääpalkintona on matka d’Orsayn taidemuseoon Pariisiin, viehättäviä impressionistien töitä ihailemaan. Halpislennot ovat oikein hyvät ja kaupan päälle vielä sievä huone viikonlopuksi, ranskalainen parveke ja tuoreita hedelmiä, kaakaot, patongit, hivenen juustoa, croissantit ja hilloa, s’il vous plait. Merci!
Käytin äsken lähes kaikki osaamani ranskankieliset sanat. Osaan myös sanoa ranskaksi Eiffel-torni. Tres bon ja silleen.
Voin lisätä sopivan voittajan kilpailulle. Min-, hänellä on ollut jo pitkään Museokortti.
Kirjoja
Koululaisen matematiikkakirja: innostu ja oivalla läpi koko peruskoulun ja lukion
Suosittelen Carol Vordermanin Koululaisen matematiikkakirjaa kaikille matematiikkaa tylsänä aiheena pitäville.
Luotettavat lähteet ovat todenneet minulle useita kertoja, että matematiikka on kiinnostavaa.
”Onko lapsellasi haasteita matematiikan kotitehtävien kanssa? Onko itselläsi vaikeuksia ymmärtää, mitä hänelle opetetaan? Koululaisen matematiikkakirjan innovatiivinen lähestymistapa yhdistää värikkäät kaaviot ja kuvat sekä vaiheittaiset ohjeet tavalla, joka tekee matematiikasta helpommin ymmärrettävää kuin koskaan aikaisemmin. ”
Unelmahommissa Tee itsellesi työ siitä mistä pidät! (2017)
Luin Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjan Unelmahommissa Tee itsellesi työ siitä mistä pidät!, jossa he kertovat mm. blogeistaan Salamatkustaja.com (koti ja yritys Islannissa etc.) ja Mutsiavautuu.com (Lähiömutsi perheineen jne.). Kurkistin blogeja, jotka vaikuttivat mielenkiintoisilta.
Unelmatyö löytyy kolmen tien risteyksestä & mitä oikeasti haluaisit tehdä
- vahvuutesi ja intohimonkohteesi (missä olet hyvä ja mikä on sinulle helppoa?)
- kuka olisi valmis maksamaan sinun vahvuuksistasi ja taidoistasi?
- mistä löydät ne yritykset, jotka ovat valmiita maksamaan siitä, mitä sinä osaat ja haluat tehdä?
Kirjassa on hyviä neuvoja siitä, miten itsestään tulee huolehtia mm. liikkumalla, matkailutekstien markkinoimisesta (etukäteen!), yksityisyrittäjyydestä ja siitä, kuinka unelmaduunilla tehdään rahaa.
Sorrun kirjaa lukiessani haikailemaan aikoja, jolloin olin nuorempi ja terve, mutta haikailu on oikeasti turhaa. Uskon, että osaamisestani ja tiedoistani on hyötyä yrityksissä, joissa haluan jatkossa työskennellä.
Valonöörit (2015)
Filosofi & tohtori Frank Martelan Valonöörit on sisäisen motivaation käsikirja.
Miten elää?
Tunne itsesi. Uskalla toteuttaa itseäsi. Vahvista yhteyttäsi toisiin ihmisiin. Tee merkityksellisiä asioita. Avaa silmäsi kauneudelle. Joku päivä kuolet. Tanssi nyt kun musiikki vielä soi. (Valonöörit)
Työs olkoon se suurta tai pientä vaan,
kun vaan se työtä on oikeaa
ja kun sitä palkan et tähden tee!
Työ riemulla palkitsee.
Eino Leino, Hymyilevä Apollo
banaaninkuorella 