Vapaana syntynyt

Sain tammikuun hautajaisissa vieraalta ihmiseltä haukkumakirjeen. Kirjeen mukaan olin saanut lahjaksi asunnon ja matkoja.

Minua on vuosien ajan harmittanut kireä taloudellinen tilanteeni vakavien sairauksien vuoksi, joten etenkin asunto kiinnostaisi. Edellisen erehdyin myymään.

Lista paikoista, joissa toivoisin kyseisen asunnon olevan, mielellään äärettömän kauniissa rakennuksessa:

  • Engelinaukio, Eira, merinäköala
  • Ullanlinna, merinäköala tai avarat maisemat
  • Munkkiniemi, Eliel Saarisen rivitalo (ehkä Koneen vanha pääkonttori sijainnin vuoksi)
  • Turku, joenranta
  • Tampere, koskenranta (pidän suuri-ikkunaisista lofteista ja leveistä ikkunalaudoista)
  • Porvoon keskusta, vesistömaisema

Jos satut tietämään, että kotini on näillä alueille, niin otathan pian yhteyttä. Eläisin erittäin mielelläni syytösten mukaisesti.

Matkat oletan saaneeni kauan sitten, vaikka olin asian unohtanut. Kuvittelin aina, että maksoin ihan itse matkani.

Olen erityisen kiinnostunut mm. Melbournesta, Lissabonista, Oslosta, Kroatiasta, Miamista ja Torontosta. Kävisin mielelläni Afrikassa jollain vehreällä alueella. Taiwan kiinnostaisi, samoin Japani. Viehättävään Hong Kongiin palaisin koska tahansa.

Jos voisin, niin matkustaisin koko ajan. Kissat eivät pitäisi tilanteesta.

Työ

Saisin viedä kissat mukaani töihin eli selkeästi ideaalityöpaikka.

Kissat inhoavat matkustamista eikä kukaan halua olla pellettilaatikon läheisyydessä, joten lemmikit saavat pysyä kotona.

Sohvan alla ne voisivat töissä piileskellä, mutta kotiinpaluu voisi olla haasteellista.

En edes uskaltaisi viedä kissoja paikkaan, josta ne voisivat livahtaa kadulla. Pantoja en kissoille tunge, joten niillä ei olisi yhteystietoja. Siruja en ole kissoille laitattanut. Helsingin eläinsuojeluyhdistys (ikävämaineinen Hesy) oli tatuoinut niiden korviin ruksit. Siru oli todennäköisesti yhdistykselle liian kallis, totesi kissojen eläinlääkäri jossain vaiheessa.

Pitänee hankkia nätiksi työkaveriksi äärettömän söpö sileäkarvainen musta tai vaaleanruskea mäyräkoira ja sille lemmikiksi aivan ihana irlanninsusikoira. Ne voisivat nukkua sopuisasti pehmeällä matolla neukkaripöydän alla.

Silmät

Silmäni rettelöivät jälleen. Taitavat suuttua keväästä ja valosta, siite- ja katupölystä. Oculacia menee järjettömiä määriä ja toisinaan ”lääkitsen” silmiäni Bepanthen-tipoilla.

Kuulin Oculacittomana aikana (8,5 pitkää kuukautta ja loppuvuodesta 2017 kolme viikkoa) vilpittömän kysymyksen siitä, eivätkö muut reseptitipat oikeasti sovi silmilleni. Luulenko vaan niin kokeilematta niitä pidempään? Tuollaisten kysymysten kuuleminen saa miettimään kriminaalitekoja, joten jätin vastaamatta. Ihan tahallanihan minä käytin viime ja toissa vuonna pienistä tuloistani valtavan summan rahaa hyllytippoihin. Grrrr.

Katu-uutinen

Autot piti Helsingissä siirtää kylttien mukaan pois tietyiltä kaduilta. Kuulin, että niitä hinattiin samana iltapäivänä pois jo aiemmin pestyltä reiteiltä.

Mielestäni melko sumeaa logiikkaa, vaikka kannatankin joukkoliikennettä.

Talvipuutarha

Lauantaina näimme Töölönlahdenrannassa valkoisen (leukistisen) sorsan, joka tuli toisen urossorsan kanssa kerjuulle. Olin katala ja kuvasin sorsia, mutta en vienyt niille syötävää. Taitaisivat olla aika tuhteja sorsia, jos kaikki ohikulkijat kiikuttaisivat niille naposteltavaa.

Upea mandariinisorsa on hiljattain bongattu Järvenpäässä, Tampereella ja näköjään Longinojalla Malmilla Helsingissä:

http://longinoja.fi/2018/04/harvinainen-vieras-longinojalla-mandariinisorsa-innostaa-luontokuvaajia/

Minä pidän etenkin variksista, harakoista ja naakoista, jotka ovat skarppeja lintuja.

Nousimme Töölöntorille ja meidän piti mennä Mamma Rosaan syömään. Nettisivujen mukaan yritys aukesi lauantaina klo 12, mutta ovessa väitettiin klo 13.

Menimme kostoksi Picniciin lohisalaatille ja lämminsavulohiuuniperunoille. Olen varmaan kertonut, että ennen sairauslomalle jäämistäni tilasin joskus uupuneena ”tonniperunan uunikalalla” saman ketjun ravintolasta? Onneksi minua ymmärrettiin tehdessäni tilauksen. Työkaveria tilanne nauratti.

Runebergin kukan edusta näytti upealta, kuten aina. Kauniin, suuren kukkakimpun olisi saanut 52 eurolla. Ei, en ostanut, koska haluan ruokkia kissat.

Kävimme Talvipuutarhassa tutustumassa Japani-päiviin. Näimme mm. ikebana-asetelmia, tussimaalausta (kalligrafiavaihtoehtoina olivat mm. mänty ja kevät), paperintaittelua ja kasveihin kiinnitettyjä haikuja, joista kopioin yhden kirjoituksen loppuun. Kyseessä oli viehättävä ja hyvin suosittu tapahtuma. Pöydissä istui useita seurueita syömässä eväitä. En nähnyt yhtään bentoboksia, joten melkein tunsin pahaa mieltä. Ehkä bentoversioina toimivat perinteiset suomalaiset lasipullot? Helsingin Sanomat mainitsi, että nuoriso juo ja rettelöi nykyisin hyvin vähän tutkimusten mukaan. Erittäin hyvä tietää, että suomalaisten sivistys kehittyy vuosi vuodelta. Esitän parhaat kiitokseni teille, kunnolliset ja tunnolliset nuoret!

Ihmettelin koikarppien pientä allasta. Jos olisin 30 senttiä pitkä (ja oranssi) kala, niin haluaisin uida suuremmassa altaassa. Tipuja tai pupuja ei enää näe talvipuutarhassa, mistä olen tyytyväinen. Kalat saavat toivottavasti olla rauhassa. Wikipedian mukana koikarppi tarvitsee terveenä pysyäkseen paljon tilaa uidakseen. Nyyh.

Ulkona oli pyöreä orvokkipenkki, jossa kasvoi jotain keltaisia varsia. Ystäväni mukaan ne olivat maissia ja minun käsitykseni mukaan pinnalla kasvanutta valkoista parsaa tai mangoldia. Erittäin todennäköisesti olimme kumpikin väärässä.

Maisemat Talvipuutarhasta olivat tietenkin kauniit. Talvipuutarhassa olisi mielestäni mukavaa asua, mutta ympärillä hyörivät turistit ja puutarhurit voisivat ainakin päiväsaikaan häiritä majoittumista. Pylvässänkyni (hankittava-listalla) olisi koialtaan yläpuolella olevalla parvekkeella.

Musiikkia lämpiössä la 12.5.2015 klo 15

Olen jo pitkään laiminlyönyt Musiikkia lämpiössä -konsertteja Oopperassa. En mennyt lauantaina, mutta harkitsen seuraavaa käyntiä toukokuun 12. päivä.

Olen niin naatti työpäivien jälkeen, että menen kotiin. Taustalla saattaa olla kuuden vuoden sairausloma. Arkkitehtuurimuseo, Designmuseo, HAM ja Ateneum houkuttelevat, mutta koti vaikuttaa paremmalta paikalta.

Toivottavasti reippauteni lisääntyy, kun maailma muuttui vielä valoisammaksi.

Villasukaton vasen jalka – se vapaana syntynyt

Esitän pahoitteluni nimen kähveltämisestä Elsa-leijonalle.

Hyisten käpälieni vuoksi nukun ympäri vuoden villasukat jalassa. Joka aamu herään niin, että vasen jalkani on vapauttanut itsensä villasukasta ja oikeaa lämmittää edelleen sukka.

Oletan, että vasen jalkani on syntynyt vapaaksi ja taistelee itsensä yön aikana ulos sukasta. Oikea jalka on ilmeisesti kiltimpi.

Rakkautta ruudun takaa (2017)                        

Maire Soiluva

Nappasin uteliaana mukaan kirjastosta keski-ikäisille tai vielä vanhemmille kirjoitetun kumppaninhakuoppaan.

Opin, että pitää olla mukava ja ystävällinen, vastata kaikille, päättää huono suhde kauniisti ja puhelinnumerona kannattaa olla prepaid. Haistattelu ei – yllättäen – ollut hyvä idea.

Ilmoitustekstejä ja kommentteja oli hauska lukea. Seuraa etsivät äijäfeministi, ulkonäköään kuivakkaaksi virkamieheksi kuvaillut, rintakarvoistaan luopumaton (?), ”jos tahdot pitää muovisia tekoripsiä, nauran niille” -mies jne. Seurallinen ja empaattinen mies vaikutti hyvältä.

Vaatisi varmaan lobotomian, että lähtisin toisen kerran etsimään seuraa netistä. Edellisestä yrityksestäni syytän aivoaneurysma- ja myeloomadiagnoosejani.

Alex (2017)                                                               

Alexander Stubb, Karo Hämäläinen

Luen kirjaa, jonka aiheena oli Alexander Stubb ja hänestä on erittäin kiinnostavaa lukea. Mitenkään en hänen ulkonäköönsä puutu, mutta hän on hyvin viehättävän näköinen, ilahduttavan urheilullinen – ja nuorempana vaalea. Nätti!

Syntyessään hän oli 5,5-kiloinen pallero. Äitiparka.

”Stubb oli nimi, joka annettiin nimettömille torppareille. Sen pohjana on ”stubbe”, ruotsin kielen kantoa tarkoittava sana. Nimi kuuluu samaan sarjaan, kuin Modig, Rolig, Järn, Stadigh ja Tapper.” Tapper-nimi viittaa mm. kuvanveistäjä Kain Tapperiin (1930–2004). Muistaakseni olen joskus tehnyt samassa kerroksessa töitä Stadighin kanssa. Olikohan hän jonkin aikaa toimitusjohtaja?

Tapasin Alexander Stubbin vuosia sitten, kun hän jakoi ystävällisesti hymyillen vaaliesitteitä Pohjoisesplanadin kahvioissa. Juttelin silloisen työkaverin kanssa, hymyilimme hänelle ja kumpikin kieltäydyimme esitteistä, koska olimme jo äänestäneet. Olin tietenkin äänestänyt naista, kuten olen äidiltä aikoinaan oppinut. Joskus olen joutunut tinkimään periaatteistani presidentinvaaleissa.

Fiksu Stubb vaikuttaa kunnon mieheltä, joka on jo opiskeluajoistaan lähtien elänyt yhdessä brittivaimonsa kanssa.

Politiikkaan en ota kantaa, koska tiedän aiheesta aivan liian vähän. Yleisöpalstoilla on aina valtava määrä kaikista asioista paremmin tietäviä, mutta minä en kuulu heihin.

Kummastelen vuodesta toiseen, miksi kyseiset ihmiset eivät ole mukana politiikassa ja miksi kukaan heistä ei työskentele esimerkiksi ministerinä? Pitäisihän heidän laajan tietämyksensä ja taidokkaan osaamisensa vuoksi päästä mukaan suomalaiseen politiikkaan, niin maan tilanne aivan varmasti paranisi kummasti lyhyessä ajassa.

Laitumellelasku Viikissä Helsingissä la 5.5.2018 klo 10–15

Lehmät kirmaavat laitumelle n. klo 11.10.

Paikalla on ihasteltavana maitoauto, Valion kuljetusauto, traktorirata, ja puuhanavetassa leikkilypsylehmät.

 

linnut saattoivat

toivon hyiseen kevääseen

ilon korville

 

Mainokset

Aamuihminen

Työni alkaa omasta päätöksestäni aamuisin ani varhain. Lähden matkaan ennen yskijöitä, jotka suosivat ruuhkavuoroja. Usein bussi on armeliaan hiljainen, mutta tilanteessa on poikkeuksia.

Aamulla äiti jutteli toisen äidin kanssa ja moni asia selvisi koko bussille matkan aikana.

KANANJALKOJA JA UUSIA PERUNOITA – NIISTÄ KAIKKI TYKKÄÄ!

Ihailin bussin ikkunasta kukkia ja toivoin, että ns. kananjalka jäisi pian pois.

MITÄ LISSULLE KUULUU? MILLAINEN SÄÄ SIELLÄ MAHTAA OLLA?

Kaivoin kirjan käsilaukusta ja luin itsekritiikistä. Itsekritiikki on ehdottomasti parasta, mutta kannattaa varata hieman energiaa myös yltiöreippaisiin ja ÄÄNEKKÄISIIN aamubussikeskustelijoihin.

Irti itsekritiikistä : löydä terve suhde itseesi / Ronnie Grandell (2018)

NIITÄ KANANJALKOJA KANNATTAA KYPSENTÄÄ KERRALLA ENEMMÄN, NIIN VOI TEHDÄ SEURAAVAKSI SALAATIN.

Valkoisia, keltaisia ja violetteja krookuksia, helmililjoja Tehtaankadulla, skilloja vanhoissa ja viehättävissä puutarhoissa (niitä taloja ei sitten kumota ja puutarhoja tuhota uudisrakennusten vuoksi!), lumikelloja syreenipensaiden alapuolella. Erittäin kaunista ja keväistä katsottavaa. Työpaikan takapihalla helottavat violetit krookukset, joten niitä piti käydä tänään katsomassa.

ON LUVATTU, ETTÄ TÄNÄÄN SATAA R Ä N T Ä Ä.

Räntää satoi iltapäivällä ja ihmisten sateenvarjoja peittivät tyylikkäät rakeet. Tunsin myötätuntoa ulkona työskenteleviä raksamiehiä kohtaan. Minusta ei olisi raksalle, koska osaan homehduttaa ajoittain vain vihreän ja hötöisen sitruunan jääkaappiin. Helsingissä on katuja revitty auki ja Kevan ”vakuutuspalatsia” rempataan Kaisaniemessä. Luotettavan lähteen mukaan ns. palatsista näkee Kansallismuseon tornin.

Iltapäiväihminen

Toisaalta toisinaan käy ihan järjettömän hyvä tuuri ja paluubussissa on iäkäs mies, jonka tabletista kuuntelevat uutiset kuulee koko bussi. Selkeä sivistämistarkoitus, oletan.

Busseissa arvostan ihmisiä, jotka selaavat niska kyyryssä kännyköitään eivätkä ikinä puhu kenellekään matkan aikana. Saatoin eilen matkustaa naapurin kanssa samassa bussissa ja toisinaan kälätän matkalla kavereille, joten olen ajoittain liittynyt häirikkökööriin.

Potilaan oikeuksien päivä

Kävin viime viikon keskiviikkona Biomedicumissa Potilaan oikeuksien päivillä ja tapasin Suomen Syöpäpotilaiden kojulla Marketan ja Emman. Juttelimme mm. väärin kirjoitetuista nimistä enkä ole ainoa, jolla on haasteellinen etunimi. Jäin siihen uskoon, että olen kirjoittanut virheellisesti Emman nimen. Onneksi erehdyin. Emma ON Emma, aivan kuten taidemuseo Espoossa. Hän on kunnon ihminen eikä hämäänny virheellisestä postista. Minä hämäännyn, kun saan Merja- tai Matti-viestejä. Toistaiseksi olen välttynyt kaksiosaiselta Merja-Mattiudelta.

Olisin halunnut kuunnella Biopankkitutkimus tarvitsee osallistuvan potilaan -luennon, mutta karkasin paikalta jo neljän jälkeen.

http://www.hus.fi/hus-tietoa/tapahtumat/Documents/POP%202018%20-ohjelma%20su-ru.pdf

OLKAn pisteellä selvisi, että potilaiden luona voisi mahdollisesti vierailla hematologisella osastolla. Olen joskus miettinyt OLKAn kurssia ja tukihenkilönä toimimista, mutta en halua kököttää tornisairaalan aulassa. Mikäli pääsisin syksyllä alkavalle kurssille, jolle riittää halukkaita, niin voisin käydä vierailua toivovien potilaiden luona osastolla. Fiksu ajatus, koska monet ovat huolestuneita siirrosta, kotoisin pitkien matkojen päästä ja mahdollisesti toivovat seuraa. Mietin asiaa, koska vastustuskykyni on jo parempi.

Sain ohjeen sähköpostihakemuksen lähettämiseen ja lyhyeen kuvaukseen sairaudestani kuuden vuoden aikana. Ehdotin kahdentoista sivun lyhyttä tiivistelmää, mutta lyhempikin teksti riittää. Hehee!

https://www.terveyskyla.fi/vertaistalo/tietoa-vertaistuesta/vertaistuki-sairaalassa

Asiakkaille oli tarjolla kahvia, kylmää vettä (ilahduttavaa, ettei kaikkien oleteta juovan kahvia) ja pienikokoisia muffinsseja mm. kaakao-, mantelilastu- ja pähkinäversiona. Sain napattua satunnaisia karkkeja, mutta tietenkin mietin kokonaisen leivonnaistarjottimellisen kippaamista kangaskassiini kiitokseksi käynnistäni.

Selitin teoriaani seuraavana päivänä työkaverille ja hän varmisti, kippasinko oikeasti? Luulen, että olen ollut liian pitkään samassa työpakassa, kun reaktio oli tuollainen. Kjeh.

En kipannut, vaikka olen nähnyt turhan monta kertaa, miten ihmiset haalivat mm. karkkeja ja kyniä tapahtumista.

Kela-tasaantuminen

Mietin edellisen Kela-tekstin kirjoitettuani, mitä minä oikein vaahtosin? Helmikuu oli lyhyt kuukausi, joten käyttövaraa jäi yli 2,50 euroa päivältä. Kyllähän se sujuu, kun nuukasti elää.

Luin vuosia sitten johtoasemassa työskennelleestä miehestä, joka kertoi ostavansa halvempaa kalaa, kun käteen jäänyt eläke oli enää 6000 euroa kuukaudessa. Säästäväinen onneksi pärjää aina.

Lihastohtorin kirja

Lihastohtori 2: Hautaa Humpuuki – Tutkitulla Tiedolla Tavoitteisiin on tarjolla hänen blogisivullaan. Suosin mitä tahansa tekstiä, jonka kannessa on luotettavasti yksisarvinen.

https://wordpress.com/read/blogs/35231018/posts/5735

Bianca Castafioren sukua?

Viereeni istui hiljattain rouva Castafioren vanhempi serkku leoparditekoturkissaan. Hänellä oli upeasti paikoilleen lakatut hiukset, näyttävä meikki ja runsaat korut. Toivon aina, että viereeni istuu henkilö, joka ei halua nojata minuun, mutta aina ei onnistu. Oopperoiden edustajienkin pitää matkustaa ja uskon, että rouvan autonkuljettajalla oli vapaapäivä. Kävimme matkan aikana mielenkiintoisen keskustelun ja rouva oli oikein mukava.

He olivat köyhä perhe. Autonkuljettaja oli köyhä, sisäkkö oli köyhä, hovimestari oli köyhä ja kokki oli köyhä.

Uusisaaren paatti

Uunisaareen pääsee jo kuvan paatilla, joten kannattaa suunnata Kaivarinrantaan.

Miten saadaan hoikempia ja terveempiä suomalaisia?

Kuulin ryhmästä, joka kokoontuu miettimään, miten suomalaisista saisi hoikempia? Mitä sinä ehdotat? Keinojen pitäisi olla positiivisia eikä syyllistäviä.

Pidän negatiivisena keinona sitä, että hengitän huivin tai kämmeneni läpi, jos viereeni istuu tupakoija. Siirron jälkeen tupakanhaju on kiusannut paljon enemmän, kuin ennen siirtoa. Menetin useita kertoja hajuaistini siirron jälkeen esimerkiksi flunssan vuoksi, joten minua ei häirinnyt yhtään, jos joku poltti vieressäni. Nyt häiritsee ja harmittelen aamuisin bussissa tai ratikassa tupakkaa huokuvia matkustajia.

Pitäisikö olla maakuntien hoikkuuskampanja, palkintoja kävellyistä/hiihdetyistä/uiduista/pyöräillyistä kilometreistä, erilaisia kuntoilutapahtumia myös rapakuntoisille (pidän maraton-juoksijoita ihmeinä) tai kasvisten ja hyvän proteiinin hinnan alentamista valtion tuilla? Vähemmän sokeria ja pienemmät verot?

Raaka fenkoli on käsittämättömän hyvää. Totuus.

Kiinnostava ajatus, koska harva meistä haluaa hytkyä, lyllertää ja/tai puuskuttaa liikkuessaan. Juttelin hoikistuneen potilaan kanssa, joka kertoi olevansa iloinen siitä, että hän jaksaa taas liikkua hankalan leikkauksen jälkeen.

Totta, on ihanaa, että pystyy liikkumaan eikä koko ajan koske johonkin kohtaan!

Saattaisin ryhtyä hoikaksi ja lopettaa esim. töissä olevien rusinapikkuleipien syömisen, jos saisin oikein nätin miehen seurakseni. Nätti, Matt Bomer -tyylinen vaaleahiuksinen mies, jolla ei ole ollut tai tule olemaan tyttö- tai poikaystävää (ei muuten mitään vastaan, mutta uskon yksiavioisuuteen), olisi kaunista katsottavaa. Uskon, että kyseinen mies tietenkin etsii melkein 53-vuotiasta suomalaisnaista.

Kuulin määritelmän, jonka mukaan eräs mies harrasti suhteita ”kanoista kottikärryihin”. Suhtaudun yleensä muiden suhteisiin rauhallisesti, mutta huolestuin eläinkunnasta ja kummastelin kottareita. Toisaalta luin naisesta, joka oli kihloissa Eiffelin tornin kanssa, joten mitä minä mistään mitään tiedän.

Taidetta

Olin yksin töissä ja yläkerrassa upeaääninen sopraano lauloi Yön kuningattaren aarian. Kannustin BRAVOlla ja taputtamalla ja toivon, että kiitokseni menivät perille. Miten joku osaa laulaa niin kauniisti?

https://www.youtube.com/watch?v=C2ODfuMMyss

Kyllä Mozart tiesi mitä teki, vaikka vapaamuurarihääräystä hämmästelen. Toisaalta saavat miehet (ja toisinaan naiset) tietenkin käyttää nahkaesiliinoja tavatessaan toisiaan virallisissa merkeissä.

Luulin aiemmin, että vapaamuurarit olivat luotettavia ja kunnollisia kansalaisia, kunnes kuulin erään lajin edustajan ”satunnaisesta hairahduksesta”. Tympeää ja vastenmielistä käytöstä, koska uskollisuudella on tärkeä merkitys parisuhteissa. Pidän kiinnostavana sitä, että pettäjät todella usein epäilevät puolisoitaan uskottomuudesta käyttäytyessään itse ala-arvoisella tavalla.

Siinä lähtivät tyypiltä uskollinen, miestä huomattavasti älykkäämpi, hoikka ja hyvännäköinen vaimo, lemmikki ja kaunis asunto. Ei ollut apua lupauksista, uhkailuista, sukulaisille itkemisestä, omaisuuden kiristämisestä, avioeron estämisestä, väkivallasta tai mistään muustakaan narrintempusta. Langetkoon ikuinen häpeä katalan amiskorkeelaisen ja seuraavaksi petettävän uusiopuolison ylle.

Totean, että olen täysin puolueeton osapuoli, joka ei koskaan tai millään tavoin leimaa ketään.

PS Kannattaa välttää alkoholia ja vanukkaiden mutustamista. Mies todellakin söi lasten vanukkaat.

Bento-eväät

Näin netistä videon, jossa kokattiin ja koottiin eväitä bento-laatikkoon. Päätin välittömästi ryhtyä jonain päivänä bento-eväiden tekijäksi. Syynä oli puhtaasti bento-rasian esteettisyys ja värikylläisten annosten kauneus.

https://www.youtube.com/watch?v=CaItdegkoNE

http://riisa.net/index.php/2014/11/04/bento-bokseja-helsingista/

Vihreät parsat -resepti

Uuniin 175 astetta, leivinpaperi pellille ja lisää tyvestä kuoritut vihreät parsat. Paista 10 minuuttia.

Lisää päälle öljyä ja syö parsat.

Tuohon minäkin varmaan pystyisin, koska vihreät parsat ovat hyviä.

(Valkoinen tölkkiparsa on pahuutta. Fakta, jota ei pidä kenenkään kiistämän.)

Zucchini-kasvisravintola, Fabianinkatu 4

Kävelen toisinaan Zucchinin ohi töihin ja luen uteliaana ruokalistan. Nyhtökauraviillokki vaikutti hyvältä. Ravintola on ollut pienen ikuisuuden listallani ja jonain päivänä takuuvarmasti menen sinne. Kaverien mukaan kyseessä on erinomainen lounaspaikka.

Kanaviillokki tarkoitti koulussa epäilyttäviä rustoroiskeita harmaassa ja niljakkaassa kastikkeessa. Ruoka tarjoiltiin kumiperunoiden (saakohan kouluista vielä kumiperunoita?) ja mustaherukkahillon kera.

Onneksi oli näkkäriä.

Kiinnostava sivu, joka mainittiin LinkedInissä

BY PAPU

https://www.weecos.com/fi/stores/papu

Kannattaa tilata suomalaisia, vastuullisesti toimivien yritysten tuotteita, mm. mekkoja ja lastenvaatteita.

Vivaldin Kevättä täytyy jälleen kuunnella

https://www.youtube.com/watch?v=l-dYNttdgl0

Kurssi

Osallistuin koulutukseen ja kuulin, kuinka luennoijan työkaveri oli ateisti.

Ns. ateisti korjasi olevansa absolutisti.

Atsaleija, anarkisti, ametisti, ameeba tai antrasiitti – onko sillä oikeasti niin väliä?

 

 

 

 

 

Kelan ”kosto”

Jouduin pari vuotta sitten hakemaan asumistukea, koska tuloni olivat pienet ja menoni olivat suuret lääkkeiden ja sairaalakäyntien vuoksi. Tilanne hävetti, koska olisin mieluummin maksajapuolella. Pyynnön lähettäminen tuntui erittäin piinalliselta.

Sain tukea takautuvasti kuuden kuukauden ajalta ja vein toisen kissan rahoilla hammaslääkäriin.

Helmikuussa 2018 jäin työttömäksi ja valtio leikkasi korvauksesta viisi päivää (hah, siitäs sain!), joten käteeni jäi vuokran jälkeen 71 euroa elämiseen kuukauden ajaksi. Ystäväni lainasi minulle rahaa, joten pärjäsin helmikuussa laskujen kanssa.

Saatuani tiedon työttömyyskassan maksusta hain asumistukea helmikuuksi ja lähetin Kelaan kopion saamastani korvauksesta. Tukea sai hakea takautuvasti vain edelliseltä kuukaudelta eli korvauksia oli kiristetty. Tilanne ei haitannut minua, koska hain tukea kuukauden ajalta.

Jokainen kunnon ihminen varmaan tiesi kyseisestä muutoksesta. Minulta se oli mennyt ohitse, kun olin ensin uupunut ja raihnainen ja etsin seuraavaksi tiiviisti työkokeilupaikkaa useiden kuukausien ajan.

Tietäen Kelan käsittelyaikataulun katsoin myöhemmin nettisivulta hakemukseni tilannetta. Hakemukseni oli kadonnut sivuilta.

Sain varattua ajan Kelan puhelinpalvelusta ja ystävällinen virkailija ymmärsi tilanteen ja täytti uuden hakemuksen puolestani. Hän arveli, että saan rahaa tällä viikolla.

En saanut, vaan maaliskuun asumistukeni hylättiin. En tosin hakenut tukea maalis-, vaan helmikuuksi.

Lähetin Kelaan uuden viestin tilanteesta ja varasin ajan toimiston neuvontaan klo 11:30, koska puhelinpalvelussa ei ollut vapaita aikoja. Seuraavana aamuna Kelasta soitettiin minulle ja kerrottiin, etten saa helmikuulta asumistukea. Asumistuki määritellään pidemmiksi ajoiksi kerrallaan.

Enpä huomannut. Olisi tietenkin pitänyt huomata mm. minun ja Kelalta soittaneen ystävällisen virkailijan.

Minun olisi pitänyt käsittää säästää rahaa helmikuuta varten, jolloin yllättäen tipahdin työttömäksi. Säästäminen oli äärettömän helppoa, kun pelkkiä lääkekuluja oli viime vuonna pienistä tuloistani yli 2000 euroa muiden menojen lisäksi.

Jos en pärjää 71 eurolla kuukauden aikana (kukapa ei pärjäisi?), niin minun pitää lähettää heidän sosiaalitoimeensa tms. kahden kuukauden tiliotteet. Niiden perusteella he arvioivat, onko minulla yleensäkään oikeutta yhtään mihinkään tukeen. Sain maaliskuussa hieman suuremman korvauksen eläkekassalta, koska pääsin viimein työkokeiluun. Minun olisi pitänyt ymmärtää helmikuussa, että voin maksaa maaliskuun tuella helmikuussa erääntyneet laskut. En maksanut, vaan lyhensin helmikuussa ottamaani velkaa ystävälleni.

Kiitin Kelan virkailijaa soitosta ja totesin, etten lähetä tiliotteita.

Jokaisella on jokin raja ja minun rajani nöyristelyssä menee tuossa kohdassa.

Pidän tavasta, jolla asiakkaita kyykytetään heidän ollessaan jo muutenkin polvillaan anomassa almuja. Ihmisarvo melkein säilyi prosessin aikana.

Olen lukenut työpaikasta, jossa on hyvä eläke kyseisen työpaikan menettämisen jälkeen. Pidän eläkkeen summasta, joten pyydän ääniä seuraavissa vaaleissa. Puolueella ei ole mitään väliä, koska hyvän palkan – tarkoitin paikan – ja eläkkeen saaminen tuntuu tällä hetkellä erittäin tärkeältä.

 

Pöperöä ja asuntoja

Olen naurettavan väsynyt ns. koleran jälkeen. Eilen iltapäivällä sain syötyä pikapaistettuja parsoja, retiisejä ja fenkolia, jotka söin risottoriisin (ts. valkoisen riisin eli kokojyväriisi pysyi kaapissa) kanssa. Päälle ripottelin yrttisuolaa ja lisäsin soijaa, koska elimistöni kiljui suolaa usean päivän mehukeittoepisodin jälkeen.

Ruoka pysyi sisälläni, mistä olin erittäin iloinen.

Aamiainen

Heräsin tänään auringonpaisteeseen ja söin jäljellä olleet retiisit ja loput fenkolista. Kuiva-ainekaapissa oli purkki kikherneitä ja söin osan niistä.

Olen lukenut, että kikhernesäilykkeiden suolaliemestä voi tehdä marenkeja. Ajatus suolaisista marengeista (oma teoriani) on yhtä houkutteleva ajatus, kuin (sylki-) pääskysenpesien tai delfiinien syöminen.

Rikkausmääritelmä (ehkä)

Papu- ja kikhernekeskusteluissa huomaa, kuka on varakas. Edellinen on empiirisesti todettu seikka.

Minä ostan kuivattuja tuotteita, liotan ja keitän pavut tai herneet ja pakastan osan.

Äveriäät lähimmäiset ostavat pahvipakkauksiin tai metallitölkkeihin pakattuja valmiita valmisteita. Se, että minulla sattui olemaan peltitölkillinen kikherneitä, ei liity tietenkään mitenkään äveriäisyyteen, vaan puhtaaseen sattumaan.

Syyni kuivattujen tuotteiden suosimiseen on oikeasti se, että haluan itse päättää suolan määrän, joka on huomattavasti pienempi, kuin kypsennetyissä tuotteissa.

Liberia-blogi

Löysin viehättävän blogin, jossa kuvataan elämää Liberiassa. Kuvissa oli kauniita rantoja, värikkäitä kankaita ja viehättäviä astioita.

Jäin miettimään, miksi hiutalepaketit ovat pakastimessa. Tuleeko muuten Hirmuinen Lisko paikalle ja huitaisee hiutaleet kitaansa?

https://camcam.blog/2018/04/02/kuinka-saisin-rikki-kookospahkinan/comment-page-1/#comment-32

Siemennäkkileivät ja manteli-cashewtuorejuusto

https://www.terve.fi/reseptit/siemennakkarit-tykkaavat-manteleista

Luin Karita Tykän hyvältä vaikuttavan reseptin, jota tosin salaa muuntelisin jättämällä valkosipulin ja kookosöljyn pois (lisäisin rypsiä tilalle) ja mietin, miksi nimi vaikuttaa tutulta. Muistin, että hän on kaunis, mutta en muistanut historiaa. Hän on näköjään voittanut kauneuskilpailuissa ja juontanut tv-ohjelmia. Minun varmaan pitäisi katsoa enemmän suomalaisia viihdeohjelmia.

Upeaan Vancouveriin sijoittuva Remppa ja muutto -ohjelma kuvaa Kanadan rannikkoa (pääsisinpä uudelleen käymään!) eikä 50-luvun Britanniaan sijoittuva Agatha Christien Rikos yhdistää -sarja ei taida kertoa Suomesta sekään. Pikku-Britannia -hahmo huvittaa, mikä haittaa jonkin verran sarjan seuraamista.

https://areena.yle.fi/1-4018517

Eipä mennyt ihan koko viikko mm. sairastaessa ja nukkuessa, koska ehdin katsoa jonkin verran ohjelmia Areenasta ja Ruudusta.

Hulluille Päiville en sattuneesta syystä mene tartuttamaan ketään. Mietin ripsivärin ja parin puseron ostamista, joten tavaratalo tuskin kaipaa minua.

Olisin mielelläni tavannut tänään hallituksen kokoukseen tulevan ystäväni, mutta kiitos menneen melkein-kolerani en uskalla tavata häntä.

Uurnanlasku

Läheisen uurna lasketaan maanantaina iltapäivällä tuntien junamatkojen päässä.

Minua ei kutsuttu tilaisuuteen, mitä ihmettelen. Ihmisillä on tietenkin omat tapansa toimia, mitenkään ketään – tietenkään – kritisoimatta. Kuulin tapahtumasta soittaessani läheiselleni. Hän oli saanut meitä molempia (ilmeisesti) koskevan kutsun.

Esimies on erittäin mukava, joten voisin todennäköisesti tehdä maanantain tunnit sisään ja mennä paikalle, mutta olin jo tammikuussa hautajaisissa ja kauhistuttavasti neljä päivää sairauslomalla tällä viikolla.

Menen hautausmaalle kesällä, jos Suomeen sattuu jokin lämmin viikonloppu. Mielestäni ihmisiä muistetaan, joten hautausmaakäynnit eivät tunnu tärkeiltä. Jokainen toimii tietenkin omalla tavallaan.

Hautajaisissa on aina kylmä, olipa mikä vuodenaika tahansa.

Saatoimme saada tammikuun hautajaisten muistotilaisuuden jälkeen vihakirjeen toisen suvun edustajalta ja olisin erittäin mielelläni vastannut kirjeeseen omalla, melkein yhtä viehättävällä kirjeelläni.

Toisaalta menehtynyt henkilö opetti minulle vuosia sitten, että herjauskirjeisiin ei koskaan kannata vastata. Ei kukaan jaksa loputtomiin herjata, jos ei saa vastakaikua. Erittäin hyvä neuvo, jota vieläkin arvostan. Toisaalta olisi mukavaa kirjoittaa tai kertoa, mitä oikeasti (tai ainakin minun näkemykseni mukaan) tapahtui vuosien varrella. Toisaalta en usko, että kenenkään illuusioita pystyy kumoamaan.

Olen saanut herjauskirjeitä vieressäni asuneelta iäkkäältä naapurilta, jonka mielestä metelöin aamuisin ja häiritsen häntä lähtemällä töihin. Sain myöhemmin kirjeitä parilta psyykkisesti sairaalta henkilöltä enkä koskaan vastannut niihin.

Naapurin kirjeestä tietenkin ilmoitin isännöitsijälle.  Isännöitsijän mielestä kirje oli harvinaisen siisti, koska siinä oli naapurin nimi ja puhelinnumero alla. Tunsin siinä vaiheessa suurta myötätuntoa isännöitsijöitä kohti, kun mietin, miten karmeita kirjeitä he joutuvat lukemaan.

Muut kirjeet ja omaisiini ja minuun suuntautuneet herjaukset tietenkin loukkasivat. Jälkimmäiset kirjeet sain sairastuttuani vakavasti, kun elämä oli muutenkin haasteellista. Eihän henkisesti sairaiden ihmisten mielenliikkeille voi yhtään mitään. Rauhoituttuani tunsin vain myötätuntoa heitä kohtaan.

Mietin kirjeiden jälkeen vähemmän humaania ratkaisuani eli alkoholistit asuisivat keskenään tietyllä saarella, huumeidenkäyttäjät toisella, väkivaltaiset kolmannella, tupakoijat neljännellä, aggressiiviset viidennellä, kunnes tulin siihen tulokseen, että seuraava saari olisi hyvin todennäköisesti minun paikkani. Luovuin hyvin kehnosta valistusideastani.

Ideaaliyhteiskunta

Olen lapsesta lähtien haaveillut ideaaliyhteiskunnasta, jossa kaikki ovat fiksuja, kohteliaita, mukavia, rauhallisia, psyykkisesti ja fyysisesti terveitä, hoikkia ja tupakoimattomia, terveellisesti syöviä ja säännöllisesti liikkuvia, ahkeria ja reippaita, sivistyneesti alkoholia käyttäviä ja tietenkin huumeettomia, uskollisia, siistejä ja kohteliaita. Keskustelut kirjallisuudesta, taiteesta, kasvitieteellisistä puutarhoista, konserteista, oopperasta, liikkumisesta ja matkustamisesta olisivat kiinnostavia. Asuinalueet muistuttivat amerikkalaisten katuja, joissa talot ovat suuria, siistejä ja valkoisia, istutukset viehättäviä ja suuret puut kasvavat bulevardilla. Kaikissa kodeissa olisi onnellisia, tyytyväisiä ja tasapainoisia ihmisiä.

Voihan sitä haaveilla vaikka mistä, kun kulkee Suomessa roskien täyttämillä kaduilla. Toivon edelleen, että roskaamisesta napsahtaa yhdyskuntapalvelua. Suomi muuttuu siistimmäksi ja kaikki asukkaat oppivat käyttämään roskiksia vaikka kätevien kurssien avulla, jos niiden käyttö tuntuu haasteelliselta.

Palaute lukijoilta sanomalehdessä

Kauhistelen toimittajien lukijoilta saamia kommentteja.

Mielenkiintoinen juttu, jossa on haastateltu kiinnostavaa henkilöä ja palaute on täysin asiatonta. Ei-kukaan kirjoittaa kirjoitus- ja yhdyssanavirheitä tulvivan viestin, jossa haukutaan a) toimittaja ja b) haastateltava ja kirjoitetaan aiheesta, joka ei yleensä liity yhtään mitenkään kirjoitettuun juttuun. Perusherjat kohdistuvat puolueisiin, kansanedustajiin, ministereihin, aktiivimalliin, ulkomaalaisiin, hyväntekeväisyysjärjestöihin, seksiin, feminismiin ja tietenkin naisiin.

Totta, poikien kehno menestyminen kouluissa naisopettajien vuoksi ja naisten koko ajan nouseva määrä yliopistoissa on tietenkin naisten vika. Ilman muuta.

Ymmärtääkseni urheilijat ovat kunnon ihmisiä.

Asuminen

Katson mielelläni ilmoituksia kauniista asunnoista tai taloista, ihailen sisustuksia ja upeita pihoja.

Tärkeintä kotona:

  • suuret ikkunat, paljon luonnonvaloa ja hyvä valaistus
  • raitis ilma (savuton taloyhtiö)
  • kauniit, esteettömät maisemat (en halua nähdä naapurin kotiin)
  • valkoiset, sileät kaapinovet keittiössä, lasi- tai kaakelitausta (pidän kapeista kaakeleista)
  • valkoinen, suuri kylpyhuone, jossa on kylpyamme (pinkit pyyhkeet takaisin!)
  • erillinen wc vieraita varten (Luhdalla on kauniita pyyhkeitä)
  • vaaleaa puuta olevat lattiat
  • avara makuuhuone, jossa on pellavaa olevat liinavaatteet (Stocka myy oransseja!)
  • paljon säilytystilaa – ideaaliasunnossa koko seinä olisi täynnä kaappeja
  • lasitettu, suuri parveke
  • vaatehuone ilahduttaisi
  • pidän leveistä, 50-luvun talojen ikkunalaudoista (kissoille nukkuma- ja tarkastelupaikka)
  • ideaalitilanteessa oma uima-allas erikseen olevassa viehättävässä tilassa
  • tärkein: LOISTAVA äänieristys

Vierailin vuosia sitten upeassa 400 neliön rakennuksessa, jossa oli uima-allas olohuoneen nurkassa. Huikea rakennus, jossa oli hyvännäköisiä sisustusvalintoja, viehättäviä huoneita, tyylikkäitä takkoja, kauniita kylpyhuoneita – ja aivan hirvittävä kloorinhaju. Kloorin annostelussa oli tapahtunut virhe ja koko rakennus kärsi tilanteesta. Kannattaa laittaa uima-allas erilliseen tilaan.

Kissojenhuoltajana lisään, että katosta lattiaan ulottuva ikkuna olisi kätevä, niin kissoilla olisi näppärä kyttäämispaikka. Parhaassa tapauksessa kissoille voisi lisätä seinän kokoisen lehtipuunrungon tai lehtipuulta näyttävän kiipeilypuun, jossa olisi raapimis-, kiipeily- ja nukkumapaikkoja. Juoksupyörä kissoille olisi loistoratkaisu, samoin ulkoiluhäkki. Onneksi lämpimällä säällä voi kurkkia lasitetulta parvekkeelta.

Pinterestissä hyviä kiipeilypuuideoita yms.

https://fi.pinterest.com/pin/173951604333570098/?lp=true

Vierailu

Kävin viikko sitten kylässä ystäväni kauniissa asunnossa, josta olohuoneen sohvalta näki Pihlajasaaren kauniit, värikkäät pukukopit. Kuulin surullisen uutisen siitä, että ”nudderanta”on toisella puolella. Hehee!

Kaunis asunto, jossa oli hyvä pohja, taidokkaasti valitut materiaalit, todella kaunis avokeittiö ja ideaaliset kaksi kylpyhuonetta. Hän piti saunasta, mutta minä kannatan aina kylpyammetta. Ammeessa lojuessa maalliset murheet unohtuvat, etenkin hyytävän kylminä talvipäivinä, joita on Suomessa arvioni mukaan 310–330 päivää vuodessa, joskus enemmänkin.

Kaksiosainen, teräksinen jää- & viinikaappi näytti hyvältä. Mietin, että viinikaapissa voisin pitää mehupulloja: ylärivillä mustikkamehua, seuraavalla raparperimehua ja alimmalla hyllyllä voisi olla mustaviinimarjamehua. Tosin juon vain keväisin appelsiinimehua, mahataudissa mustikkamehua ja flunssassa mustaherukkamehua. Tyyliä pitää olla, joten kukaan ei huomaa, että ns. viinipulloissa on parempi mehusisältö.

Raparperi kuuluu alkukesään.

Sisustaminen on ihanaa!

Jos rikastuisin (kun rikastun?), niin ostaisin eri aikakausien asuntoja ja taloja, kunnostuttaisin ne ja sisustaisin mieleisikseni. Minulla olisi ainakin 20-, 50- ja 60-luvun asunnot ja suuri unelma eli moderni, valkoinen talo meren rannalla. Sisustuksia haalisin mm. Habitatista, jossa on tyylikkäitä huonekaluja.

Miljoona-asunnot

Miljoona-asuntojen katsominen on suurta hupia. Helsingissä niitä on kauniillakin paikoilla, kuten Eirassa, Ullanlinnassa (ooh, Merikadulla!) ja Kaskisaaressa, samoin Espoossa Tapiolassa (hinnallisesti hyvä sijainti) tai Westendissä.

Harmaata väriä riittää maaleissa, lattioissa ja kalusteissa. Aiemmin joka asunnossa oli monien suomalaisten rakastamaa sinistä. Riskinä on tietenkin aina, että näkee karhuparan taljan jonkun lattialla.

Toinen riski: sana suomalainen on jostain hämmästyttävästä syystä kirjoitettu ilmoituksissa Suomalaiseksi, vaikka kyseisestä suvusta tuskin on kysymys. Miksi ei osata kirjoittaa tamperelainen, rovaniemeläinen, norjalainen tai brittiläinen? Uskoisin, että kirjoitustapa opitaan jo ala-asteella. Ei ihme, että äidinkielen laudaturin saa, vaikka kirjoittaisi ihan miten tahansa. (Edellinen pitäisi varmaan kirjoittaa mitentahansa.)

Ymmärrän, että osalla on lukivaikeuksia. En kuitenkaan usko, että lähes kaikilla kiinteistönvälittäjillä on lukihäiriö.

Soukanniementie 14 on kaunis rakennus

https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/espoo/14590854

(Keittiön ja kylppärit laitattaisin oman makuni mukaiseksi, vaikka pidän muista ratkaisuista.)

Ilahduttavaa, että monilla ihmisillä on mahdollisuus ja varaa asua kauniissa rakennuksissa vesistöjen äärellä.

Löysin miljoonataloja mm. Porvoosta, Sipoosta, Lapista, Naantalista ja Hollolasta, Lahden pohjoispuolelta.

Sattuuko kenelläkään olemaan neljää miljoonaa euroa ylimääräistä?

 

 

 

 

 

 

Kolera

Tein perjantaina ja maanantaina töitä kotona ja oli tyytyväinen viimeistellessäni kirjoittamiani tarinoita.

AIDS

Maanantai-iltana katsoin Tuntematon vihollinen -elokuvan (2014) ja kihisin kiukusta. Kauniit rakkaustarinat viehättivät, samoin veljesten keskustelut, mutta julma suhtautuminen vakavasti sairastuneisiin tuntui käsittämättömältä.

Kahdeksankymmentäluvun alussa mm. Manhattanilla homoseksuaalit miehet sairastuivat ns. homosyöpään, josta ei tiedetty riittävästi ja miehiä kuoli valtavia määriä.

The Normal Heart -traileri (Tuntematon vihollinen)

https://www.youtube.com/watch?v=fZxR9XHS0H8

Ketään ei kiinnostanut, että miehet sairastuivat ja menehtyivät. Sairauden tutkimiseen luvattiin vaivaiset 4000 dollaria.

Olin kiukkuinen, koska sairastuneita ei tutkittu asianmukaisesti, vaan heille käännettiin selkä tietämättömyyden ja typerien ennakkoluulojen vuoksi.

Noro ti?

Näin seuraavana yönä surullista unta, jossa ystäväni sairastuivat AIDSiin ja heräsin pikkutunneilla oksennus- ja mahatautiin. Luulin siinä vaiheessa, että pahinta oli antaa ylen peitolle aamuyöllä, mutta myöhemmin huomasin erehtyneeni.

Täsmennän, että oli iljettävää antaa ylen tonnikalaa.

Toivoin tiistain ajan, että oloni paranee, mutta kuume nousi. Ei onneksi niin korkealle, että olisi pitänyt lähteä päivystykseen. Soitin esimiehelle ja kerroin tilanteesta. Hän ei halunnut tartuntaa, joten minun piti olla vielä keskiviikkona kotona.

Yritin juoda laimeaa appelsiinimehua ja söin pari lusikallista kaurapuuroa. Kumpikin ratkaisu oli huono päätös. Onneksi oli ämpäri vierellä.

Ke

Tauti riehui edelleen keskiviikkona, joten soitin uudelleen esimiehelle ja kerroin, että minun on pakko pysyä kotona torstaina.

Kolmen päivän sääntö pätee työpaikalla, joten lupasin ottaa yhteyttä terveyskeskukseen, jos tauti ei rauhoitu. Ei rauhoittunut, vaikka lämpötilani oli pitkästä aikaa pakkasella eli 35,4 astetta. Vanhat ”mukavat” kortisonipaleluajat tulivat mieleen.

To

Ystäväni tarjoutui uudelleen avukseni ja haki minulle lisää vatsalääkkeitä, juotavaa ja sen tärkeimmän eli uuden vehnänoraan kissoille. Näimme pihalla, kun vein roskat eli olin hetken ulkona ja palasin kiireimmän kaupalla sisälle.

Olin tyytyväinen saamaani luomumustikkamehuun, vaikka kummastelin luomumustikkaa. Rajoittuneen mielipiteeni mukaan kaikki mustikat ovat luomumustikoita.

Olin näköjään väärässä.

”Luomua vai ei? Mustikasta kiehahtamassa alan yrittäjille soppa

Kaikki metsästä poimittu ruoka ajatellaan helposti luomuksi. Kuitenkin esimerkiksi mustikkaa saa myydä luomunimikkeellä vasta, kun sillä on viranomaisen myöntämä luomusertifiointi. Suomessa tämänlaista luomumustikkaa voi poimia pääasiallisesti Lapissa. Alan yrittäjät pitävät tilannetta ristiriitaisena.”

2.12.2014 klo 07:02

https://yle.fi/uutiset/3-7662181

Luomumustikkatilanne on mielestäni (kaikella kunnioituksella) naurettava. Mustikat ovat luomumustikoita.

Pöpökädet

Siirsin ystäväni tilille rahat apteekki- ja kauppareissusta, koska en halunnut antaa hänelle rahaa, johon olin koskenut pöpökäsilläni. Mietitkö koskaan, kuinka likaista kaikkien käpälöimä raha on?  Peset tietenkin kätesi lämpimällä vedellä ja saippualla tullessasi kotiin, ennen ruokailua ja käytyäsi wc:ssä, joten miete on turha. Toisaalta minä sairastuin eli ei siisteyskään aina suojaa näiltä koleratartunnoilta.

Kolera-arvelu

Soitin torstaina terveyskeskukseen ja hoitaja soitti minulle myöhemmin takaisin. Selitin, että omadiagnoosin mukaan minulla on kolera (tunnistin jo myelooman ja vyöruusun, joten…) ja pyysin, että saan perjantaita varten lääkärintodistuksen. Kumma kyllä hoitaja epäili koleradiagnoosiani, koska en ole ollut ulkomailla. Olimme yhteisymmärryksessä siitä, että minulla on maha- ja oksennustauti.

En tietenkään pystynyt lähtemään kotoa mihinkään pidemmälle, joten selitin vuosien tautisuustaustani ja allogeenisen kantasolusiirron. Saan pyynnöstä lääkärintodistuksen postissa, vaikka olisin voinut noutaa sen nopeammin terveyskeskuksesta.

Torstai meni levätessä ja pyykätessä. Söin päivällä risottoriisiä yrttisuolan ja soijan kanssa. Luulen, että tein virheen, kun ripottelin muutamia parmesanlastuja annoksen päälle.

En uskalla mennä nukkumaan, koska olo ei vieläkään ole hurrattava. Kivempi olla hereillä, jos tapahtuu taas jotain katalaa, jota en todellakaan tarkemmin selvitä.

Axel Munthe – tie Caprin saarelle

Kätevän koleradiagnoosin nappasin Bengt Jangfeldtin kirjasta Axel Munthe – tie Caprin saarelle (2010).

Ruotsalainen lääkäri Munthe (1857–1949) on ollut lapsesta lähtien idoleitani ja rakastin osittain elämäkerrallista kirjaa Huvila meren rannalla, jossa hän kuvasi huolenpitoaan köyhistä ihmisistä ja saarelle lepäämään laskeutuneiden pikkulintujen pelastamista.

Capri oli kaunis ja viehättävä, kun vierailimme siellä tädin ja sisareni kanssa historian hämärissä ja kävisin mielelläni uudelleen saarella.

Munthen maine sympaattisena älykkönä hieman karisi, kun luin hänestä kirjoitetun kirjan, joten uusi idolini on puhtaasti ulkonäön perusteella Matt Bomer (s. 1977) The Normal Heart -elokuvasta. Miten mies voi olla niin täydellisen näköinen? Näteillä miehillä on yleensä nätti poikaystävä, mutta Bomerilla on aviomies ja kolme lasta.

Syö enemmän kasviksia, marjoja, hedelmiä

”Niinhän se on. Niitä pitäisi syödä lisää, jos ei jo tarpeeksi syö, ja harva syö. Mutta ei ole olemassa toista ruokaryhmää, josta saisi yhtä kattavan ja monipuolisen valikoiman keholle tärkeitä aineita: vitamiineja, kivennäisaineita, kuitua ja antioksidantteja. Ja vain vähän energiaa ilman mitään kevyt- tai light-mainoksia. Puhumattakaan makuelämyksistä!

http://syohyvaa.fi/syo-enemman-kasviksia-marjoja-hedelmia/

Syö vähintään 500 grammaa päivässä.”

Mustikkakeittoruokavaliolla kaikki näyttää hyvältä. Huomenna yritän syödä salaa retiisejä.

Ei koskaan tapahdu mitään

Pari viikkoa sitten kirjastoon mennessäni vastaani käveli kaksi naista, joista toinen totesi toiselle, ettei elämässä koskaan tapahdu mitään.

Minua huvitti hänen kommenttinsa tautimyllerrysvuosien jälkeen. Hyvä tietenkin, että joidenkin elämä on rauhallista.

Mielestäni elämässä tapahtuu koko ajan jotain ja onneksi useimmat tapahtumat ovat mukavia tai ainakin siedettäviä.

En satuttanut itseäni kovin pahasti kaatuessani ennen pääsiäistä, en enää sano AUTS mennessäni nukkumaan, kuten pääsiäisenä, kun vasen puoli kropassani oli mustelmilla. Kelta-musta kyynärpääkin näyttää jo parantuneen.

Nolo olo

Mahatautisuus harmittaa ja hävettää, koska haluaisin olla töissä. Toisaalta en missään nimessä halua tartuttaa ketään, joten parempi pysyä kotona toipumassa.

Peter, Paul and Mary: 50 vuotta

7.4.2018 (24 päivää)

https://areena.yle.fi/1-3765874

Ohjelmaa katsottuani oletin, että lahjakkaalla esiintyjällä Mary Traversilla (s. 1939) oli syöpä ja ikävä kyllä olin oikeassa. Vuonna 2004 hän sai diagnoosin leukemiasta, seuraavana vuonna kantasolusiirteen, joka tilapäisesti paransi hänet, mutta 2009 hän menehtyi 72-vuotiaana.

Tällaista oli silloin ennen, kun maailma oli vielä mustavalkoinen

Peter, Paul & Mary – The First Time Ever I Saw Your Face

https://www.youtube.com/watch?v=I6x3mRbZo3k

 

 

 

Rekikello pääsiäisenä

Kävelimme toisena pääsiäispäivänä Kaivopuiston rannassa, ylitimme Uunisaaren sillan ja jatkoimme sillan yli Liuskasaarelle. Kylmä tuuli viuhui ympärillä, maa oli jäinen ja liukas. Emme onneksi mätkähtäneet nurin.

HSS Paviljongissa pitää kesällä käydä, vaikka ravintola Klippan viehättää ajatuksena enemmän. Olisinko käynyt viimeksi Klippanilla 80-luvulla eli ihan muutama vuosi sitten… Liuskasaaren ravintolassa en koskaan, vaikka ravintolan ikkunoista voisi katsella mm. Pihlajasaarta.

Luulin aina, että Liuskasaaren HSS Paviljong on Särkänlinna, mutta en mainitse asiasta yhtään mitään. Oikea Särkänlinna on näköjään Harakka-saaren lähellä.

Uunisaaren rannalla oli halkeillutta jäätä ja merellä ui joutsenpari. Myöhemmin huomasimme Ehrenströmintien rannalla vaahtokarkeilta näyttäneitä jäälohkareita.

Pääsimme lämmittelemään Uunisaaren ruuhkaiseen kahvilaan, valitsimme tiskillä ostoksemme ja meillä kävi tuuri, kun saimme ikkunapöydän. Juttelimme matkoista, koska toinen meistä matkustaa Amsterdamiin ja vierailee Keukenhofin puistossa. Unelmamatka! Edellisestä voinee päätellä, että minä en ole matkustamassa minnekään. Paitsi kesällä Mustilan Arboretumiin Elimäelle, mikä on melkein sama, kuin Amsterdam. Molemmissa on puita ja kukkasia.

Olen aina halunnut nähdä kanavat, tulppaanipellot, tuulimyllyt ja ennen kaikkea taidemuseot Hollannissa. Jostain syystä en ole koskaan käynyt Amsterdamissa eli minulla on selkeä aukko sivistyksessä. Lasketaanko välilaskupaikkana ollut lentokenttä?

Lähtiessämme huomasin, että myytävänä oli chia-tuorepuuroannoksia. Varmistin, mitä nesteenä oli käytetty ja kuulin, että appelsiinimehua. Pitänee palata myöhemmin kokeilemaan tai tehdä kotona oma versio.

Kävelimme keskustaan takaisin Kaivopuiston kautta, jossa hevonen veti rekeä ja rekikello soi iloisen jouluisesti. Herttainen ja tunnelmallinen tilanne, joka toi mieleen Helsinkiin sijoittuvat historialliset kirjat.

Ihailtuamme Ullanlinnan upeita rakennuksia nousimme Tähtitornimäelle ja kävimme katsomassa surullista Haaksirikkoiset-patsasta, joka jostain syystä kuului lapsena suosikkiveistoksiini. Robert Stigellin teos on edelleen vaikuttava ja kuvaa Suomen tilannetta vuonna 1898. Suomelle ei kannata kettuilla.

Teos on madaltunut lapsuudestani, samoin kuin lapsuuskodin lähellä ollut iso kallio, joka on nykyisin pieni kallio.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Haaksirikkoiset

Herätyskellon vaientaminen

Kännykkä herätti aamulla, joten vaiensin kännykän. Seuraavaksi mellasti kauempana oleva herätyskello, jonka hiljensin ja palasin sänkyyn. Laitoin kännykän soimaan myöhemmin – ja vaiensin kellon. Olin mielestäni ihan hereillä, mutta päätin vielä nukkua hetken. Jostain kumman syystä noustessani aika oli edennyt noin 45 minuuttia, vaikka olin takuuvarmasti hereillä.

Minulla on jostain omituisesta syystä mieliteko mennä töihin todella aikaisin, mutta klo 9 ole ihan yhtä hyvä vaihtoehto.

Krääh

Soitin tiistaina aiemmin tapaamalleni henkilölle, jonka työskentelypaikasta olin kirjoittamassa juttua. En tavoittanut häntä, joten kirjoitin sähköpostin. Olin lähdössä töistä, kun hän soitti minulle ja sain varmistettua vielä muutaman tiedon. Vastaaminen sujui hieman haasteellisesti, koska yskin ja haukoin happea vastatessani. Kähisin pahoitteluni ja yritin puhua, mutta ääneni sortui uudelleen. Pyysin anteeksi, join vettä ja lopulta pystyin puhumaan.

Jälleen pisteitä Vuoden työntekijälle tai ehkä kuukauden työntekijälle, koska olin vasta maaliskuun töissä.

Onneksi soittaja ymmärsi tilanteen ja vilpittömät pahoitteluni.

Arkkitehtuurimuseo, Kasarmikatu 24

HELSINKI–SHANGHAI, PES-ARKKITEHDIT 7.3.2018 – 3.6.2018

http://www.mfa.fi/nayttelyesittely?nid=228478439

OPEN HOUSE HELSINKI (pe-su) 18.–20.5.2018

Arkkitehtuurimuseo osallistuu jälleen Open House Helsinki -kaupunkikierroksille. Tänä keväänä vierailemme PES-Arkkitehtien kohteissa, muun muassa arkkitehtitoimiston Helsingin Marjaniemen toimistolla.

Lauantai 26.5.2018 kello 15–18

Museopiha kukkii! -tapahtuma antaa alueen asukkaille mahdollisuuden tutustua kaupunkiviljelyyn yrttilaatikoiden istutustalkoissa. Tapahtuma järjestetään osana Ihana Helsinki -festivaalia.

AVOIMET OVET HELSINKI-PÄIVÄNÄ

Tiistai 12.6.2018 kello 11–18

Arkkitehtuurimuseo tarjoaa Helsinki-päivän kunniaksi ilmaisen sisäänpääsyn kaikille museovieraille. Museon kirjasto, kirjakauppa ja arkisto palvelevat asiakkaita, tule juttelemaan rakennustaiteen historiasta asiantuntijoiden kanssa! Arkkitehtuurin oppimishuoneessa lapset ja nuoret voivat tutustua arkkitehtuurin löytölaatikkoon. Luvassa on aistikkaita kokemuksia ja oivaltamisen iloa koko perheelle.

Kämp on huputettu

Kämpin talossa on mitä ilmeisimmin remontti ja rakennus on verhoiltu Kämpin näköisellä (kalliilla) pressulla. Pressujen kehittäjälle pitäisi lähettää kiitosviesti, koska rakennus näyttää tyylikkäältä.

Pinaattikeitto

Tein pinaattikeittoa, joka onnistui ja olen edelleen hämmentynyt tilanteesta. Jokainen tietenkin tietää, että pinaattikeitto ostetaan pakasteena.  Suosittelen jännittävää kokkaamista teillekin, koska pakastepinaatista tuli hyvää keittoa.

Rautatientorilla

kukkivat jo krysanteemiasetelmat, jotka ovat jokakeväinen ilo.

Maiskista maiskis, mäyskis mäyskis

Kotimatka bussilla tuntui pitkältä, koska lähellä istui maiskuttaja jättikarkkipussin kanssa. Oikeastaan ihailin sitä, millaisen määrän nassutteluääniä (arvio: kuusi porsasta) hän sai aikaan matkan aikana.

Turhan monilla ihmisillä on illuusio äänettömästä syömisestä. Maiskuttaja todisti, että olimme väärässä.

Passi ja henkilökortti

Tilasin itselleni uuden passin kätevästi netin kautta. Kävin aamulla klo 8 auenneessa Asematunnelin Kuvapiste -valokuvaamossa 20 euron passikuvassa, joka lähetettiin suoraan poliisille. Sain koodin viestinä kännykkääni.

Lomaketta täyttäessäni etsin puhelimeen saamallani numerosarjalla valokuvan, allekirjoitukseni ja tiedon siitä, että tuoreiden sormenjälkieni perusteella saanen passin suoraan Matkahuollon toimipisteeseen.  Yhteistilauksella henkilökortin sai edullisemmin eli tilaukset maksoivat alle sata euroa.

Kauas pois ovat jääneet ajat, jolloin kortteja varten piti joko jonottaa poliisilaitoksella tai varata aika palveluun.

Kiitos poliisille uudesta, fiksusta tavasta!

Jostain ei-niin-yllättävästä syystä viisi vuotta sitten otettu kuva näyttää aina paremmalta, kuin uuden passin valokuva. Viiden vuoden kuluttua olen varmaan iloinen eilisestä kuvastani.

 

Apinan aivot

Luin kirjan, jossa kirjailija totesi, että hänellä on koko ajan miettivät ja suunnittelevat apinan aivot, jotka eivät hiljene kuin meditaation avulla.

Eikö kaikilla ihmisillä ole?

Pidän siitä, että minulla on apinan aivot. Meditaatioon en ota kantaa.

Metro-ongelmat vs. Olympiastadion

Erehdyin kokeilemaan metroversiota, kun tulin hetken liian myöhään bussipysäkille. Onneksi minulla on liukuva työaika, josta olen aina pitänyt.

Jatkoin toisella bussilla metrolle ja edessä oli odottelu metroasemalla ”teknisten vaikeuksien”, ts. irtisanoutuneen henkilökunnan vuoksi.

Metrojuttu on surkuhupaisa. Rakentaminen viivästyy, bussivuoroja muutetaan – ja henkilökunnan sosiaalitilat unohtuvat suunnittelussa ja rakentamisessa kokonaan. Olisi mielenkiintoista tietää, olivatko sosiaalitilat ainoa syy irtisanoutumisiin? Esimies on harmillisen usein syy, jonka vuoksi alaiset irtisanoutuvat. En ole nähnyt mainintaa asiasta, joten ehkä kyse on vain turhan pienestä henkilökunnasta ja henkilökunnan wc-tilojen puutteesta metroasemilla.

Olympiastadionin remonttiin on uponnut huomattavasti budjettia enemmän rahaa rakentamisen yhteydessä löydettyjen ongelmien vuoksi. Toivottavasti kuluja ei yritetä paikata muuttamalla naisten- ja miestenhuoneet istumapaikoiksi. Hehee.

Sää Helsinki

Säätiedotuksessa on luvattu tälle päivälle puolipilvistä ja ensi viikolle lumisadetta, puolipilvistä, lunta ja räntää, vettä, vettä ja puolipilvistä. Täytyy olla tyytyväinen siitä, että lumet ehkä sulavat. Kauppaan kävelin eilen lumen peittämiä ruohokenttiä myöten, koska kävelytiet oli huolellisesti jäädytetty. Ei tosin yhteiskunnan toimesta.

Matkustustyössä on puolensa, etenkin, jos matkat suuntautuvat lämpimiin maihin. Kävely- ja ulkokahvilakokoukset ovat parhaita.

Kasvitieteelliset puutarhat Suomessa

Olen nolosti käynyt Suomessa vain neljässä kasvitieteellisessä puutarhassa eli Helsingissä, Oulussa, Turussa ja Arboretum Mustilassa Elimäellä. Kaikki ovat erinomaisia käyntikohteita, mutta kannatan Mustilaa.

Kiertelimme Mustilassa vuosia sitten kaatosateella ja ihailimme upeita puita ja kukkivia kasveja. Pääsin silittämään likomärkiä, söpöjä lampaita ja auto haisi paluumatkan jälkeen karmealle. Hyvä reissu!

Alppiruusulaaksoon kannattaa suunnata kesäkuussa ja tammimetsään syksyllä ruska-aikana.

Onnibus Helsinki-Kouvola-Joensuu näköjään pysähtyy Mustilan arboretumin kohdalla ja bussivuoroja on neljä päivässä, jos kuulut julkisen liikenteen kannattajiin.

www.mustila.fi

Kasvitieteellisiä puutarhoja on Joensuussa eli yhdistettävä suunnittelemaani Koli-käyntiin, Rauman Seminaarin puutarha (Rauma on kaunis!), Jyväskylässä yliopistorakennusten ympärillä olevat viheralueet (miksi en ole koskaan käynyt?) ja Pietarsaaren Koulupuisto, joka kuuluu maailman pohjoisimpiin kasvitieteellisiin puutarhoihin.

http://www.kasvitieteellisetpuutarhat.fi/

Pro Finlandia. Suomen tie itsenäisyyteen IV, Kansallisgalleria 5.12.2017–31.8.2018, Rauhankatu 17

”Suomen itsenäistymiskehitystä kuvaavan näyttelysarjan neljäs osa keskittyy Suomen suhteisiin Venäjään, Puolaan, Viroon, Latviaan ja Liettuaan. Näyttely on osa neljän näyttelyn sarjaa, joka esittelee, millaisena Suomi, suomalaiset ja Suomen pyrkimykset näyttäytyivät muiden eurooppalaisten maiden silmin maamme itsenäistymistä edeltävinä vuosikymmeninä ja itsenäisyyden alkuvuosina.”

Tiilikellarin näyttelyssä oli vitriini mm. surullisesta kansalaissodasta.

Kannattaa käydä ti, to, pe klo 10–16 tai ke klo 10–18 kiinnostavassa näyttelyssä.

Takit ja käsilaukut pitää jättää yläkerran lokeroihin. Näyttelyä kiertäessämme en keksinyt, mitä olisin voinut rosvota käsilaukkuun. Ehkä tietämiseen vaaditaan roistomaisemmat geenit?

Cafe Hausen

Näyttely jälkeen kannattaa käydä yläkerran Cafe Hausenissa lounaalla. Upeat maisemat!

Allogeeninen kantasolusiirto

https://www.blogit.fi/laulava-aurinko-er%C3%A4maassa

Kantasolusiirto on kiinnostava aihe, mutta on surullista lukea toisen ihmisen ikävästä ja kivuliaasta tilanteesta.

Toivotan huomattavasti parempaa vointia ja terveemmän elämän pikaista palaamista!

Pieni huutolaispoika 30-luvulla

Kuulin kuvauksen nelivuotiaasta pikkupojasta, jolle annettiin maalaistalossa ruoaksi vain vettä, johon oli sekoitettu hieman piimää. Onneksi naapurit puuttuivat luurangonlaihan pojan elämään ja hän pääsi heille kasvattilapseksi ja perheenjäseneksi, josta pidettiin hyvää huolta.

Mikä saa aikuiset ihmiset kohtelemaan (pientä) lasta noin julmasti?

KIRJOJA

Sodan särkemä arki (2016)                                  Ville Kivimäki, Anssi Männistö

Kirjassa on vaikuttavia valokuvia sodan täyttämästä arjesta. Yllätyin siitä, että vain neljä prosenttia suomalaisista oli eturintamalla.

Omannäköinen elämä (2017)                            Leena Ståhlberg & Marjaana Herlevi

Lukion opinto-ohjaaja ja psykologian opettaja Leena ja sosiaalikasvattaja Marjaana ovat kirjoittaneet kirjan, joka sopii uutta uraa ja suuntaa miettiville ihmisille. Mitä minulla on enemmän, jos saavutan päämääräni?

Kirja on erittäin mielenkiintoinen vaihtoehtoineen ja listoineen ja sopii mm. ylioppilaslahjaksi ja ihan kenelle tahansa, joka miettii muutosta elämäänsä.

Positiivista psykologiaa tutkinut Tampereen yliopiston psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen (2007) sanoo toivon olevan tulevaisuuteen suuntautuvaa odotusta, ja se kantaa ihmisiä eteenpäin.

Jokaisen elämä on taivalta itsensä luokse.

Herman Hesse

https://opocoaching.fi/tuotteet/

HYGGE Hyvän elämän kirja (2017)                  Meik Wiking

Kööpenhaminalaiset Happines Research Instituten johtaja kertoo, miten hygge vaikuttaa tanskalaisten onnellisuuteen. Viehättävä kirja, jota oli mukava lukea ja katsella.

Varasin jo saman kirjoittajan kirjoittaman kirjan LYKKE Onnellisten ihmisten salaisuudet.

Hoida kehoasi, voita masennus (2018)         Kelly Brogan

Luin lehteä, jossa listattiin mielenkiintoisia kirjoja ja tein liudan varauksia kirjastosta.

Masennuskirja kiinnosti minua, koska (pimeässä) Suomessa on todella paljon ihmisiä, jotka käyttävät psyykelääkkeitä. Pidän itseäni onnekkaana, koska olen onnistunut sairauden aikana välttämään masennuksen, vaikka syöpähoitovuodet olivat rankkoja

Psykiatri Kelly Broganin mukaan terveyden salaisuus ei ole vain lääkepurkissa, vaan terveellisessä ruokavaliossa, riittävässä unessa ja mielen rauhoittamisessa.

Kirjassa suositellaan mm. gluteenitonta ruokavaliota. Normijutut eli sokerin ja suolan välttäminen, luomukasvikset, kananmunat, kilpirauhasen tutkiminen, myrkkyjen välttäminen jne.

Kasvit, mm. gerberat, muratit ja köynnösvehkat puhdistavat ilmaa luonnollisesti.

Terveellisemmästä ruokavaliosta on hyötyä, joten mielestäni kaikki mahdolliset helpommat tai ”helpommat” keinot kannattaisi käyttää, jotta välttyisi pillereiltä.

Ravinnolla on merkitystä hyvinvointiin, samoin vähintään 30 minuutin liikunnalla.

http://kellybroganmd.com/

Äijäjooga (2016)                         Veikko Tarvainen, Timo Junttila

Vuosien kortisonihoitojen ja jäykkien nivelten vuoksi etsin mielenkiintoista luettavaa ja muistin äijäjoogan.

Varasin kirjan, jonka lukemiseen pitää olla ”riittävän kankea, lattia on alaspäin kurkotettaessa pelottavan kaukana, kyky hengittää sisään ja ulos (tässä olen hyvä), hiirilavantauti tai muu tietokonevamma, posketon uteliaisuus kokeilla kaikkea uutta (tämä!) ja sukupuoli: ÄIJÄ – mitä jäykempi äijä sen parempi.” Kirjoittajina ovat jooganohjaaja ja joogaa harrastava valokuvaaja.

Uskoisin, että äijän korvaa täti-ihminen, jonka nivelet kirskuvat edelleen vuosien käänteishyljintähoitojen jälkeen. Mielestäni Äijäjooga on hyvä kirja, jossa on selkeät valokuvat ja toivoa kirskumattomasta tulevaisuudesta.

Jos ei vielä kuulu äijäjoogakerhoon, niin suosittelen kropan muokkaamiseksi käsittämättömän reippaiden ihmisten astangajoogaa. Kyseinen laji muokkaa kropan upeaksi.

Mummon hampaat

Myeloomahoitojen alettua suuhuni muuttivat mummon hampaat, vaikka aiemmin suussani olivat normaalin ihmisen hampaat.

Syynä nykyhampaisiin ovat lääkkeet, jotka kuivattavat suuta. Purkka ja apteekin kostutusnapit tai -suihkeet auttavat, mutta suuta voi voidella ruokaöljyllä.

Piinaavinta on, että kaikki mahdollinen kertyy tiheisiin hammasväleihin, joten pienistä hammasväliharjoista on hyötyä. Edullisimmat ostan Prismasta ja samaa harjaa voi huuhtelun jälkeen käyttää useita kertoja. Ostin jossain vaiheessa ensimmäisen paketin, saastutin luontoa ja käytin muoviharjoja grosseittain, koska luulin, että ne pitää hävittää kertakäytön jälkeen hygieniasyistä. Olin mitä ilmeisimmin väärässä. Samaa harjaa voi tietenkin käyttää monta kertaa.

Ruokasooda

Kissa teki sängylleni jotain, jonka katku ei tuulettamalla poistunut. Ei, ei kumpaakaan niistä, joten tämä ei ole ns. sosiaalitilajuttu.

Suuntasin ystäväni kanssa rautakauppaan ostamaan hajunpoistoainetta. Niiden idea on yleensä se, että kamala haju korvataan vielä hirveämmällä katkulla, joka ainakin teoriassa peittää aiemman kauhean hajun.

Ainetta ei ollut, mutta ystävällinen myyjä mainitsi, että kissat voi karkottaa puutarhasta tietyllä aineella. Hyvä idea, joka ei oikein vastannut etsimääni.

Palasin kotiin ja otin käyttöön tehoaseen eli ruokasoodan. Ripottelin pienen purkillisen sängylleni, annoin jauheen vaikuttaa ja imuroin soodan pois. Sänky on taas normaali. Toisena vaihtoehto eli sängyn reipas paiskaaminen alas parvekkeelta, joka erittäin todennäköisesti herättäisi alakerran naapurissa kiukkua, joten uusi sänky jäi hankkimatta.

Me pidämme tästä sängystä, jonka alla sopii mm. kissan peti. Hiilen suosikkipaikka on sängyllä, untuvatyynyjeni päällä, joten pyykkäystä riittää. Nasu viihtyy vieressä tai jalkopäässä.

Aprillipila

Suosikkiaprillipilani tehtiin ikuisuus sitten, muistaakseni Tampereella ja viinakauppojen lakon aikana. Lehdessä oli ilmoitus, jonka mukaan omaan kanisteriin voi hakea viinaa lentokentältä – ja jonot olivat pitkiä.

Hauskaa aprillipäivän iltaa!