Tein perjantaina ja maanantaina töitä kotona ja oli tyytyväinen viimeistellessäni kirjoittamiani tarinoita.
AIDS
Maanantai-iltana katsoin Tuntematon vihollinen -elokuvan (2014) ja kihisin kiukusta. Kauniit rakkaustarinat viehättivät, samoin veljesten keskustelut, mutta julma suhtautuminen vakavasti sairastuneisiin tuntui käsittämättömältä.
Kahdeksankymmentäluvun alussa mm. Manhattanilla homoseksuaalit miehet sairastuivat ns. homosyöpään, josta ei tiedetty riittävästi ja miehiä kuoli valtavia määriä.
The Normal Heart -traileri (Tuntematon vihollinen)
https://www.youtube.com/watch?v=fZxR9XHS0H8
Ketään ei kiinnostanut, että miehet sairastuivat ja menehtyivät. Sairauden tutkimiseen luvattiin vaivaiset 4000 dollaria.
Olin kiukkuinen, koska sairastuneita ei tutkittu asianmukaisesti, vaan heille käännettiin selkä tietämättömyyden ja typerien ennakkoluulojen vuoksi.
Noro ti?
Näin seuraavana yönä surullista unta, jossa ystäväni sairastuivat AIDSiin ja heräsin pikkutunneilla oksennus- ja mahatautiin. Luulin siinä vaiheessa, että pahinta oli antaa ylen peitolle aamuyöllä, mutta myöhemmin huomasin erehtyneeni.
Täsmennän, että oli iljettävää antaa ylen tonnikalaa.
Toivoin tiistain ajan, että oloni paranee, mutta kuume nousi. Ei onneksi niin korkealle, että olisi pitänyt lähteä päivystykseen. Soitin esimiehelle ja kerroin tilanteesta. Hän ei halunnut tartuntaa, joten minun piti olla vielä keskiviikkona kotona.
Yritin juoda laimeaa appelsiinimehua ja söin pari lusikallista kaurapuuroa. Kumpikin ratkaisu oli huono päätös. Onneksi oli ämpäri vierellä.
Ke
Tauti riehui edelleen keskiviikkona, joten soitin uudelleen esimiehelle ja kerroin, että minun on pakko pysyä kotona torstaina.
Kolmen päivän sääntö pätee työpaikalla, joten lupasin ottaa yhteyttä terveyskeskukseen, jos tauti ei rauhoitu. Ei rauhoittunut, vaikka lämpötilani oli pitkästä aikaa pakkasella eli 35,4 astetta. Vanhat ”mukavat” kortisonipaleluajat tulivat mieleen.
To
Ystäväni tarjoutui uudelleen avukseni ja haki minulle lisää vatsalääkkeitä, juotavaa ja sen tärkeimmän eli uuden vehnänoraan kissoille. Näimme pihalla, kun vein roskat eli olin hetken ulkona ja palasin kiireimmän kaupalla sisälle.
Olin tyytyväinen saamaani luomumustikkamehuun, vaikka kummastelin luomumustikkaa. Rajoittuneen mielipiteeni mukaan kaikki mustikat ovat luomumustikoita.
Olin näköjään väärässä.
”Luomua vai ei? Mustikasta kiehahtamassa alan yrittäjille soppa
Kaikki metsästä poimittu ruoka ajatellaan helposti luomuksi. Kuitenkin esimerkiksi mustikkaa saa myydä luomunimikkeellä vasta, kun sillä on viranomaisen myöntämä luomusertifiointi. Suomessa tämänlaista luomumustikkaa voi poimia pääasiallisesti Lapissa. Alan yrittäjät pitävät tilannetta ristiriitaisena.”
2.12.2014 klo 07:02
https://yle.fi/uutiset/3-7662181
Luomumustikkatilanne on mielestäni (kaikella kunnioituksella) naurettava. Mustikat ovat luomumustikoita.
Pöpökädet
Siirsin ystäväni tilille rahat apteekki- ja kauppareissusta, koska en halunnut antaa hänelle rahaa, johon olin koskenut pöpökäsilläni. Mietitkö koskaan, kuinka likaista kaikkien käpälöimä raha on? Peset tietenkin kätesi lämpimällä vedellä ja saippualla tullessasi kotiin, ennen ruokailua ja käytyäsi wc:ssä, joten miete on turha. Toisaalta minä sairastuin eli ei siisteyskään aina suojaa näiltä koleratartunnoilta.
Kolera-arvelu
Soitin torstaina terveyskeskukseen ja hoitaja soitti minulle myöhemmin takaisin. Selitin, että omadiagnoosin mukaan minulla on kolera (tunnistin jo myelooman ja vyöruusun, joten…) ja pyysin, että saan perjantaita varten lääkärintodistuksen. Kumma kyllä hoitaja epäili koleradiagnoosiani, koska en ole ollut ulkomailla. Olimme yhteisymmärryksessä siitä, että minulla on maha- ja oksennustauti.
En tietenkään pystynyt lähtemään kotoa mihinkään pidemmälle, joten selitin vuosien tautisuustaustani ja allogeenisen kantasolusiirron. Saan pyynnöstä lääkärintodistuksen postissa, vaikka olisin voinut noutaa sen nopeammin terveyskeskuksesta.
Torstai meni levätessä ja pyykätessä. Söin päivällä risottoriisiä yrttisuolan ja soijan kanssa. Luulen, että tein virheen, kun ripottelin muutamia parmesanlastuja annoksen päälle.
En uskalla mennä nukkumaan, koska olo ei vieläkään ole hurrattava. Kivempi olla hereillä, jos tapahtuu taas jotain katalaa, jota en todellakaan tarkemmin selvitä.
Axel Munthe – tie Caprin saarelle
Kätevän koleradiagnoosin nappasin Bengt Jangfeldtin kirjasta Axel Munthe – tie Caprin saarelle (2010).
Ruotsalainen lääkäri Munthe (1857–1949) on ollut lapsesta lähtien idoleitani ja rakastin osittain elämäkerrallista kirjaa Huvila meren rannalla, jossa hän kuvasi huolenpitoaan köyhistä ihmisistä ja saarelle lepäämään laskeutuneiden pikkulintujen pelastamista.
Capri oli kaunis ja viehättävä, kun vierailimme siellä tädin ja sisareni kanssa historian hämärissä ja kävisin mielelläni uudelleen saarella.
Munthen maine sympaattisena älykkönä hieman karisi, kun luin hänestä kirjoitetun kirjan, joten uusi idolini on puhtaasti ulkonäön perusteella Matt Bomer (s. 1977) The Normal Heart -elokuvasta. Miten mies voi olla niin täydellisen näköinen? Näteillä miehillä on yleensä nätti poikaystävä, mutta Bomerilla on aviomies ja kolme lasta.
Syö enemmän kasviksia, marjoja, hedelmiä
”Niinhän se on. Niitä pitäisi syödä lisää, jos ei jo tarpeeksi syö, ja harva syö. Mutta ei ole olemassa toista ruokaryhmää, josta saisi yhtä kattavan ja monipuolisen valikoiman keholle tärkeitä aineita: vitamiineja, kivennäisaineita, kuitua ja antioksidantteja. Ja vain vähän energiaa ilman mitään kevyt- tai light-mainoksia. Puhumattakaan makuelämyksistä!
http://syohyvaa.fi/syo-enemman-kasviksia-marjoja-hedelmia/
Syö vähintään 500 grammaa päivässä.”
Mustikkakeittoruokavaliolla kaikki näyttää hyvältä. Huomenna yritän syödä salaa retiisejä.
Ei koskaan tapahdu mitään
Pari viikkoa sitten kirjastoon mennessäni vastaani käveli kaksi naista, joista toinen totesi toiselle, ettei elämässä koskaan tapahdu mitään.
Minua huvitti hänen kommenttinsa tautimyllerrysvuosien jälkeen. Hyvä tietenkin, että joidenkin elämä on rauhallista.
Mielestäni elämässä tapahtuu koko ajan jotain ja onneksi useimmat tapahtumat ovat mukavia tai ainakin siedettäviä.
En satuttanut itseäni kovin pahasti kaatuessani ennen pääsiäistä, en enää sano AUTS mennessäni nukkumaan, kuten pääsiäisenä, kun vasen puoli kropassani oli mustelmilla. Kelta-musta kyynärpääkin näyttää jo parantuneen.
Nolo olo
Mahatautisuus harmittaa ja hävettää, koska haluaisin olla töissä. Toisaalta en missään nimessä halua tartuttaa ketään, joten parempi pysyä kotona toipumassa.
Peter, Paul and Mary: 50 vuotta
7.4.2018 (24 päivää)
https://areena.yle.fi/1-3765874
Ohjelmaa katsottuani oletin, että lahjakkaalla esiintyjällä Mary Traversilla (s. 1939) oli syöpä ja ikävä kyllä olin oikeassa. Vuonna 2004 hän sai diagnoosin leukemiasta, seuraavana vuonna kantasolusiirteen, joka tilapäisesti paransi hänet, mutta 2009 hän menehtyi 72-vuotiaana.
Tällaista oli silloin ennen, kun maailma oli vielä mustavalkoinen
Peter, Paul & Mary – The First Time Ever I Saw Your Face
https://www.youtube.com/watch?v=I6x3mRbZo3k
banaaninkuorella 