Lauantaina 5.5.2018 Viikin koetilan lehmät hyppelivät niitylle. Joukossa kirmasivat mm. Kepponen ja Limoncello. Suomessa on juontajan kuulutuksen mukaan 280 000 lehmää, joista laitumelle riensi vain pieni määrä.
Lehmiä on mitä ilmeisimmin muuallakin, kuin Helsingissä. Hehee!
Katsojia riitti eli lehmillä oli hauskaa seurattavaa, kun ne tuijottivat lapsia, aikuisia ja lukemattomia koiria normaalien laidunmaisemien lisäksi.
Tulettehan julkisilla liikennevälineillä paikalle -pyyntö oli mennyt osalta ohitse, koska jalkakäytävällä sai varoa ohitse ajavia autoja. Jalkakäytävä oli tietenkin turvallinen etenemispaikka autoille, koska vastaantulevaa liikennettä ei ollut.
Näimme menomatkalla hymyilevän beaglen eli anti-Ressun. Beaglet näyttävät usein ilahduttavan happamilta mukavasta luonteestaan huolimatta.
Pistäydyimme paluumatkalla ehdotukseni mukaan koetilan Tähkä-ravintolassa, mutta emme jääneet myytävänä olleille lohi- tai kasviskeitolle tai mokkapalakesteihin. Ravintola oli täynnä vanhempia ja söpöä pienempää väkeä.
Oikaisimme Maaherranpuiston kautta kauppaan. Olin huhtikuussa ostanut tarjouksesta kengät, jotka olivat kokonumerostaan huolimatta liian suuret. Tunkisin kärkeen sanomalehtipaperia, mutta tilaan Hesarista digilehteä, joten eipä onnistu. Löysin paksummat pohjalliset ja kenkien kantapäähän liimattavat tuet. Jostain syystä en päätynyt kesän häämöttäessä lampaanvillapohjallisiin. Toivottavasti kengät eivät jatkossa putoa jalasta.
Kävelimme kaupan jälkeen takaisin kotiin ja vihreä ja kukkiva luonto riemastutti mieltä. Näimme pienen koivumetsikön, jossa Elovena-neidon pitäisi vaeltaa. Vain järvi puuttui, mutta ystäväni ehdotti järveltä näyttävää pressua. Mielestäni kyseessä on melkein sama asia, kuin oikea järvi. Uiminen voi tosin olla haasteellista.
KIRJAT
Nuuksio retkeilyopas ja kartta 2014
Joel Ahola
Tutkin mielenkiintoisen kirjasen Nuuksiosta. Pitää ehdottomasti päästä retkelle paikkaan, jossa on rykelmä hiidenkivikirnuja, pähkinäpensaslehto, pitkospuita, vaahterakuja, patorakennelmia ja vesiputous.
1917 1917
Kai Häggman, Teemu Keskisarja, Markku Kuisma
kuvatoimitus Jukka Kukkonen
Luin kansalaissotaa kuvaavan teoksen 1917 ja ihmettelin jälleen kerran Suomessa ollutta tilannetta.
Köyhyys ja nälkä ajoivat ihmiset käyttäytymään surullisella tavalla, kun viljaa ei saatu ostettua Venäjältä, epäreilu musta pörssi kukoisti ja monien käytös maassa oli ala-arvoista. Vaikea ymmärtää, että ihminen pakotetaan sotaan, näännytetään tai teloitetaan.
Sillanpään Hurskas kurjuus -kirjasta oli maininta, joten varasin teoksen kirjastosta.
Juhani Ahon mukaan erityistä pahennusta herättivät venäläisten sotilaiden kanssa seurustelleet naiset, koska naisten piti tietenkin valita mieluummin suomalainen mies seurustelukumppaniksi. Mielestäni naisparoilla oli vastaava tilanne, kuin noin 20 vuotta myöhemmin saksalaisten sotilaiden kanssa seurustelleilla naisilla. Kyse ei ollut kapinasta tai rikoksesta, vaan ihastumisesta ja muiden ihmisten tympeästä reagoinnista tilanteeseen. Eipä toisaalta vaikuta mikään maassa muuttuneen sadan vuoden aikana.
Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet
Seitsemäntoista-sarja kansalaissodan ajoista on nähtävissä Areenalla:
https://areena.yle.fi/1-4025187?autoplay=true
Kummankin puolen propagandaa vastustaneen Juhani Ahon kirja Hajamietteitä kapinaviikoilta -kirjan uusintapainos on ostettavissa:
http://www.ntamo.net/product/865/juhani-aho-hajamietteita-kapinaviikoilta-191819192018
Motivointi työvälineenä 2014
Jukka Oksanen
Kirjan mukaan optimistit etsivät tietoa, myöntävät tilanteen, suunnittelevat toiminnan, käyttävät huumoria, hyväksyvät ja etsivät myönteisiä puolia.
Näin kuvittelin tehneeni, mutta sain eilen kuulla kritiikkiä siitä, että käyttäydyin asiattomasti masentunutta kohtaan olemalla keväästä iloinen. Harmillinen tilanne, koska en ymmärtänyt olevani asiaton.
Kyllä, rahatilanne sapettaa, mutta eipä se onneksi estä kauniista ja vihreästä keväästä nauttimista.
Kirjaston kirjat
Kun luet kirjaston kirjoja, niin muutama pyyntö:
- puhtaat kädet, joissa ei ole voita tai murusia
- ei kahvia tai limsaa kirjalle
- leikkelesiivu kirjanmerkkinä ei ole asiallinen
- nenä niistetään nenäliinaan
- kirjaa ei alleviivata (väärät kohdat on aina alleviivattu) tai muuten sotata
- kyselyitä ei koskaan täytetä kirjaan
- kavereille ei lähetetä terveisiä (tämä oli yleisempää nuortenkirjoissa)
- kirja palautetaan ehjänä ja ajoissa
Luin vuosia sitten Aamulehdestä, kuinka kirjaston kirjoja käytettiin pannunalusina, kirjanmerkiksi oli valittu lauantaimakkara tai savukala (?) ja sivut olivat rasvatahrojen peitossa. Vastaaviin kirjoihin törmää nykyisinkin eli kannattaa valita, mitä lainaa. Valitsemani tietokirjat ovat yleensä siistejä eli niistä voinee päätellä, ketkä kyseisiä kirjoja lukevat: puhdaskätiset ihmiset.
LinkedInissä oli tiukka vastustus verorahojen käyttämisestä kirjaston kirjoihin, koska ”kaiken voi lukea e-kirjoina ja ihan omalla kustannuksella”. Hämmentävä kommentti, mutta monet tietenkin mielellään ottavat kantaa siihen, miten juuri heidän verovarojaan pitäisi käyttää. Minä olen aina kannattanut koulutusta, kulttuuria ja terveydenhoitoa, mutta monessa lapsiperheessä suositaan ymmärrettävästi suoraan perheille tulevia tukia.
Luin haastattelun Venäjältä muuttaneesta ja kiinteistönvälittäjänä toimivasta nuoresta miehestä, joka puhui varttuneista herroista käyttämällä sympaattista setä-nimitystä. Kohtelias toimintatapa, mutta en haluaisi olla tätiasiakas.
Veronmaksukyvyn alentamisvähennys
Lääkekattoa, joka oli vuonna 2017 605 euroa (lisäksi ”alkurangaistus” 50 euroa), korkeammista lääkekuluista voi ilmoittaa netin kautta verottajalle Lisätietoja-kohdassa.
Enimmäismäärä on 1400 euroa.
Minulla meni viime vuonna silmätippoihin yli 400 euroa enemmän, joten olisi pitänyt käydä viime vuonna kerjuureissulla Kelassa. Siperia ei ilmeisesti opettanut riittävästi, koska en mennyt.
Jumppakissa.fi -taukojumppa päivää piristämään
http://selkakanava.fi/jumppakissa
Tärkein kohta: Kuusamon (söpöt!) pikkukarhut herkuttelevat hedelmillä
https://areena.yle.fi/1-4430516
banaaninkuorella 