Pari viikkoa sitten kävimme Naivistit Iittalassa -näyttelyssä. Helsingistä pääsee kätevästi paikalle R-junalla ja takaisin parin tunnin kuluttua toisella ärrällä.
Päivä oli ihanan lämmin, kuten aina Iittala-vierailulla. Pitäisiköhän sieltä hakea lämmittelypaikka talveksi, jos pakkasta on vain Etelä-Suomessa? Tosin minulla on hämärä mielikuva, että vuosia sitten kävin Iittalassa autolla ja maassa oli hyytävän kylmää lunta.
Kävelimme asemalta taidemuseoon ja matka kesti noin vartin. Seuraamme liittyi naispuolinen japanilainen turisti, joka suuntasi Iittalan lasimyymälään. Juttelimme hänelle matkan aikana ja puhuin mm. taidemuseosta ja Senaatintorilla olevasta armeijan tapahtumasta. Ystäväni mukaan mukava turistimme ei hahmottanut selityksiäni. Hän kertoi meille vierailevansa Helsingissä viisi päivää ja lisäsi, ettei hän puhu englantia. Oletettavasti hän oli oikeassa. Saatoimme hänet myymälän ovelle, toivotimme hauskaa päivää ja jatkoimme vanhalle puukoululle taidenäyttelyyn.
Iittalan taidenäyttelyn yhdeksän euron lippu kannattaa säilyttää, koska samalla lipulla voi vierailla uudelleen koko kesän ajan. Varmistin myyjältä, koska tietoa ei tänä vuonna ollut näyttelyn nettisivulla. Naivistit Iittalassa 30-vuotisjuhlanäyttelyn kunniaksi 30-vuotiaat pääsevät näyttelyyn maksutta.
Taidenäyttely on avoinna joka päivä – myös juhannuksena – klo 10–19.
Raija Nokkalan työt ovat vuodesta toiseen aivan ihania ja ilahduttavan värikylläisiä. Kukapa ei toisinaan tuntisi olevansa korkokengät jalassa sohvalla makaava lammas tai kalanruotoa toisessa kainalossa halaava kissa? Tulen joka vuosi siihen tulokseen, että Raija Nokkalan täytyy teostensa perusteella olla järjettömän mukava ihminen.
Minna Iso-Lähteenmäen taidokkaasti maalattuja kukka- ja lintumaalauksia olisin mielelläni ostanut. Ehkä teen kaupat ensi vuonna? Tai ostan jälleen liudan postikortteja ja ilahdutan niillä läheisiä, koska niin pitää ehdottomasti toimia.
Mopolla ajanut ”Terve, punasta maitoo” -peltilehmä viehättäisi taiteena. Kierrätysmateriaalista koottu 450 euron lehmäinvestointi edistäisi sekä kierrätystä että inspiraatiota. Esa Leppäsen taitavia teoksia oli jo viime vuonna näyttelyssä.
Päätän joka vuosi ostaa rikastuttuani Mia Bergqvistin värikylläisen ja taidokkaan maisemamaalauksen. Toistaiseksi rikastuminen on jäänyt väliin.
Heli Pukin hauskat maalaukset Karhusesta ja Kettusesta viehättävät aina yhtä paljon. Onko mitään parempaa, kuin selloa soittava siili ja viulistikettu? Kyseisen työn myönnän löytäneeni netistä, en näyttelystä.
http://www.ideri.fi/Tilaustyot
Kati Mikolan maalaukset saavat piristymään, vaikka elämä kuinka murjoisi. Kettu, karhu ja jänis rentoutuvat lippakioskilla, purjehtivat merellä, vaeltavat metsissä tai kaahaavat autoillaan pitkin hiekkateitä. Jokainen maalaus on elämäniloa täynnä! Mikolaa voi seurata Facebookissa.
Sirkka Koivulan viehättävistä teoksista olen pitänyt parinkymmenen vuoden ajan. Selasin hänen maalauksiaan Naisten Messuilla Wanhassa Satamassa itsenäisyyspäivän kieppeillä. Pienissä ja koskettavissa tauluissa on tunnelmallisia astioita, kukkasia ja pieniä poneja.
Seija Levannon kepeissä saarimaalauksissa on viehättäviä rakennuksia ja narulla liehuvia valkoisia lakanoita. Teokset saavat miettimään hyvää tulevaisuutta.
Katja Mesikämmenen villieläinmaalaukset ovat kiehtovia, värikkäitä ja usein romanttisia.
Kia-Maria Ahon sammakkotyöt ovat fantastisia. Bacchus-sammakolla on päässään rypäleseppele, räpylässään viinilasi ja edessään tarjottimellinen aprikooseja ja tummia viinirypäleitä. Olisin hyvin mielelläni sammakko Ahon tauluissa, vaikka en pidä viinistä. Kameli-Trump oli koominen, mutta hienostunut kamelinaaras oli erittäin tyylikäs. Asiasta viidenteen: maistoin hiljattain todella makeita ja kypsiä aprikooseja, joita luulin ensin oransseiksi luumuiksi. Harvinaista ja ilahduttavaa, koska Suomessa kaupataan yleensä raakoja versioita.
Eino Viikilän koiraveistokset olivat juuri sellaisia, mitä jokainen tarvitsisi ikkunalaudalle istumaan. Kivitavarasavesta tehty 1500 euron Into sopisi erittäin hyvin tarkkailemaan katuliikennettä. Samoin Rauni Koivisto Jussi-herra (rusetilla)/Mr. Jussi (With a Bow Tie). Söpön pupuherran saa mukaansa 250 eurolla.
Reijo Kivijärven maalaismaisemia katsellessa tulee kodikas olo. Jos en olisi paatunut kaupunkilainen, niin haluaisin ehdottomasti asua kaukaisessa pöpelikössä, ihan siinä Ossuuskaupan vieressä. Sivuhuomautus: sain tänään sokeripalan ja pääsen kuuraamaan hellaa. Kieltäydyin ostamasta kokonaista pakettia, koska en ikinä saisi käytettyä sokeripalaröykkiötä. Jälleen tein aivan loistavan säästötoimenpiteen. Heh!
Lasimuseon nurkilla on jäätelökioski, joten sielullekin saa virkistystä esimerkiksi Mövenpickin vanilja-brownie -jäätelön tai sateenkaarijätskin avulla. Jälkimmäisessä Ingman-versiossa on näköjään päärynä- ja vaniljajäätelöä ja mansikkakastiketta.
Loma-ajaksi sopiva naivistikiertue Suomessa:
https://naivistit.fi/nayttelyt-naivisti/
Menkää, tutustukaa, valistukaa ja muuttukaa vielä paremmiksi ihmisiksi!
Tähän meidän kaikkien pitäisi tähdätä viimeistään 68-vuotiaina
Britains Got Talent 2018 Jenny Darren Surprises Everyone
https://www.youtube.com/watch?v=IaOhXji1t5M