Lapsilla oli tonttu päässä

Suursuonpuiston vanhustenpolku

Joulun lähestyessä tulee käytyä kummallisia keskusteluita.

Kävin kaupassa, palasin kotiin, pesin kädet ja laitoin pesukoneen päälle. Pyykkäsin valkoisia lakanoita, tyynyliinoja ja pyyhkeitä.

Vein puhelimen makuuhuoneeseen, mutta en sytyttänyt valoja.

Palasin myöhemmin huoneeseen ja laitoin valot. Hiili oli oksentanut sängyn jalkopäähän edellispäivänä vaihtamilleni valkoisille lakanoille. Siivosin kostutetulla paperilla pahimmat pois, otin sotketun pussilakanan, aluslakanan ja petauspatjaa suojaavan petarilakanan pois sängystä. Kävi tuuri, koska täkillä tai patjalla ei ollut sotkua. Edellisen valkoisen koneellisen jälkeen seuraava valkoinen kone pyörimään, joten tilanteessa oli arkipäivän komiikkaa.

Hiili on tutkittu eläinlääkärillä useita kertoja eikä kissasta tai ruoasta löydy mitään vikaa. Ehkä meillä on vain erilainen käsitys sisustamisesta.

Juttelin myöhemmin sisareni kanssa ja puhuimme joulukorteista. Mainitsin, että ”lapsiperheet lähettävät kortteja, joissa lapsilla on tonttu päässä”.  Sain sanottua sanan ja purskahdin nauruun. Kuten sisareni lisäsi, yleensä kuvissa lapsilla on päässään tonttulakki.

En taida lähettää kuvaa, jossa kissa on tehnyt makuuhuoneeseen sisustusratkaisun. Tonttua kissalla ei tietääkseni ollut päässä.

Ei punaisina, ei valkoisina, vaan ihmisinä

Areenalta voi katsoa KOM-teatterin esittämän Veriruusut, tarinan Valkeakoskella asuneista tehdastyöläisistä, jotka perustivat naiskaartin kansalaissodan aikana. Tositarinaan perustunut näytelmä oli surullinen ja vaikuttava.

Teos on katsottavissa ulkomailla.

Kävelin keväällä ja kesällä usein KOM-teatterin ohi ja näinVeriruusut-näytelmän esitteen. Esitys vaikutti hyytävältä, koska punaisella puolella oli naiskaarteja, joihin suhtauduttiin julmasti ja tuomitsevasti sisällissodan jälkeen. Valkeakosken naiskaarti koostui 15–23 -vuotiaista nuorista naisista, jotka elivät raskasta ja haasteellista elämää paperitehtaalla.

Valkoisessa perheessä kasvaneena (ihmettelin tilannetta, koska sodasta oli mielestäni ikuisuus) oli tukalaa katsoa jotain sellaista, joka ei koskaan kuulunut omaan maailmaan. KOM-teatterin esitys oli karu ja yllättävä,vaikka naisten hyvä yhteishenki ilahdutti.

Toivoin koko näytelmän ajan, että Sigridin (Siikri), Maijan, Hilman, Aino-Vihtoriinan ja tehtaan koneen vahingoittaman Lyytin elämä muuttuisi paremmaksi. 

KOM-teatterin Veriruusut

https://areena.yle.fi/1-4488845

Veriruusut: Vaieta eivoi

https://areena.yle.fi/1-4488846

Katsottavana oli kuvauksia elämästä teatterin lavasteissa, näyttelijöiden valinnoista, vierailusta Valkeakosken naiskaartin haudalla ja kirjailija Anneli Kannon (s. 1950) haastattelusta Tampereella. Enpä tiennyt,että naiskaarti tulitti Raatihuoneen kellon kohdalta vastapuolta Hämeensillalla tai muistanut, että Tampereen Teatteri vallattiin tai koskaan huomannut luodinreikiä Tampereen yhteiskoulun seinässä.

En tiennyt sitäkään, että punaisten teloituksista päättivät Tampereella 16–18 -vuotiaat koulupojat.

Maunulan terveysaseman laboratorio

Sattuuko teille koskaan niin, että luulette varanneenne laboratoriokäynnin ja huomaatte viime tipassa, että varaaminen on unohtunut?

Ei minullekaan.

Tutuissa laboratorioissa ei enää ollut aamuaikoja, joten varasin ajan Maunulasta. Lähdin hyvissä ajoin matkaan, koska vaihdoin bussia ja olin varttia ennen varattua aikaa istumassa viihtyisässä ja valoisassa aulassa.Verikoe onnistui hoitajalta ja varmistin häneltä, missä on Suursuonpuiston vanhustenpolku. Tietä eteenpäin ja vanhainkodin ohi, hän neuvoi.

Kävelin metsään, jonka sisäreunalla kiersi kuusikkoa ympäröivä kaide. Jos olisin iäkäs ja tarvitsisin kaidetta. niin minua ketuttaisi kompastua säännöllisesti penkkeihin. Syystä tai toisesta oletin luettuani aiemmin paikasta, että vanhus voi koko matkan ottaa tukea kaiteesta.

Pidin puistosta ja siitä, että istumapaikkoja on tarjolla heikkokuntoisille. Maunulan – tai jonkin muun alueen, koska ei pidä olla rajoittunut – reipas ja ehtiväinen nuoriso oli vahingoittanut vain osaa penkeistä.

Esteetikkona mietin, että puistossa voisi olla enemmän istutuksia ilahduttamalla alueella kiertäviä ihmisiä ja puita voisi valaista jouluvaloin. Linnunruokintatelineessä roikkui orava, joka näytti hyvin jouluisalta.

Jatkoin bussipysäkille uuden Suursuon alueen läpi ja pidin viihtyisiltä vaikuttavista rakennuksista.

Jos joku puistokummeilee Maunulassa, niin terveyskeskuksen ympäriltä voi kerätä liudan roskia.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.