Liisankatu, raapiminen, naivistit ja kosto

Edellisillä ei ole juuri mitään asiayhteyttä.

Työhönpaluu Liisankadulla

Osallistuin eilen Suomen Syöpäpotilaiden tilaisuuteen, jossa syövän sairastanut kertoi työhönpaluustaan toivuttuaan sairaudestaan ja me muut sairastuneet osallistuimme keskusteluun.

Hain läppärini huollosta ja kiirehdin paikalle painava läppärilaukku mukanani. Ei, minulla ei ole kevyttä läppäriä, vaan kehonrakennusläppäri.

 Hakaniemen kauppahallista nappasin mukaan hyvin myöhäisen lounaan eli lohileivän, jota tökerösti  maistoin jo ratikkapysäkeillä ja söin loppuun ennen tilaisuuden alkamista. Rohkenin tehdä näin, koska viimeksi tarjolla oli lohipiirakoita. Oletin, etten syömällä lohileipäni vahingoita allergisia. Tietääkseni en vahingoittanut. Paperipussin osasin heittää roskikseen, koska olen harvinaisen lahjakas roskistenkäyttäjä. Hehee.

Puhuimme sammakoista, joita terveet ihmiset sanovat sairastuneille. Mietin, etteivät sammakot haittaa, koska sammakoiden sanojat kuitenkin välittävät. He eivät hylkää sairastuneita. 

Puhuimme siitä, kuinka terveiltä useimmat sairastuneet näyttävät niin terveiden kuin sairastuneidenkin mielestä. Ei syöpää yleensä näe toisesta. Kaljuuden tai kortisonipöhön huomaa, mutta kortisonilla hoidetaan muitakin sairauksia kuin syöpää eikä syöpä ole ainoa kaljuuden syy.

Näytin muille kortisonipöhökuvani ja unohdin näyttää kuvaa etäyhteydessä olleelle. Anteeksi seniiliyteni.

Toisten sairauksia ja kokemuksia kuunnellessa keskityin heidän tarinoihinsa ja yritin olla itkemättä, koska muiden murheiden kuunteleminen sai kyyneleet nousemaan silmiin.

Pidin sympaattisena sairastunutta, joka suri nuorta päivystyslääkäriä, joka joutui kertomaan hänelle syövästä.

Oikeudenmukaisessa maailmassa etenkin lapset ja pienten lasten vanhemmat pysyisivät terveinä ja vanhemmat eläisivät tyytyväisinä ja onnellisina lastensa kanssa. Uskon, että valtaosa keski-ikäisinä tai iäkkäinä sairastuneista toivoo, ettei yksikään heitä nuorempi sairastuisi. ”Kannattaa” sairastua eläkkeellä, niin taloudellinen pärjääminen voi olla helpompaa. Ideaalimaailmassa kukaan ei sairastuisi koskaan, mutta keski-ikäisenä on jo ehtinyt elää, matkustaa ja nauttia elämästä. Nuorempien sairastuminen tuntuu aina yhtä epäoikeudenmukaiselta.

Tilaisuuden jälkeen en jäänyt juttelemaan, vaan kiirehdin bussipysäkille – ja myöhästyin bussista. Yleensä bussi hyytyy liikennevaloihin, mutta ei tällä kertaa, joten päädyin palelemaan Kaisaniemeen ja vaihtopysäkille. 

Toivon, että jokainen sairastunut elää mahdollisimman terveenä jatkossa. 

Raapiminen

Kylmyyden lisääntyessä raapiminen lisääntyy eli pakko rasvata. Kuvittelin rasvanneeni ihoni hyvin, kunnes olin villasukkien peittämillä varpaankynsilläni raapinut yöllä verille pohkeet ja toisen jalkapöydän ihon. Mitä ilmeisimmin olin yöllä potkinut sukat pois.

Aika siirtyä Ceridal-öljyyn Ceralan Plus -voiteen lisäksi. Löysin Nivealta kasvoille hyvän hajustamattoman aurinkovoiteen, jonka suojakerroin on 30. Todella moni aiemmin käyttämäni hajustamaton voide on lopetettu.

Naivismin Joulu Iittalassa la-su 24.11. – 16.12.2018 klo 11-17

Ooh, naivisteja voi käydä ihailemassa Iittalassa talvellakin!

Ratatöiden vuoksi matka Helsingistä Iittalaan kestää ikuisuuden, koska ensin matkustetaan R-junalla Riihimäelle ja jatko on bussikuljetuksena. Kannattanee mennä autolla. 

https://naivistit.fi/naivistinen-joulu-2018/

Lahjakkaan Mia Bergqvistin (maalaus) töitä ei ole esillä, mikä on harmillista.

Kosto

Kuten olen kerran tai osapuilleen kymmenen maininnut, niin huvittelen keräämällä roskia. 

Hienotunteisena en kerro mielipiteitäni koirienomistajista, jotka pakkaavat koiriensa jätökset muovipusseihin ja heittävät pussit metsiin, ojiin tai jonkun toisen pensasaitaan. Käyttäisitte edes biojätepusseja, niin tulevaisuuden arkeologit eivät pyörry.

Suosikkikostoni roskaajille on melkein lopussa:

Onneksi minulla ei ole moottoripyörää. 

Vielä.

Eikä tule koskaan olemaan, koska moottoripyörät eivät kuulu maailmaani.

Enkä heittäisi roskia kenenkään päälle, vaikka ajatus ilahduttaisi. 

Me härät emme usko horoskooppeihin

Olen kuunnellut useamman henkilön – myös miesten – kommentteja horoskooppimerkeistä, mutta me härät emme usko horoskooppeihin. 

Näin naistenlehden (luotettava lähde) sivulla linkin, jossa kerrottiin, missä horoskooppimerkeissä on eniten narsisteja. Olen paha ihminen, koska narsistien ns. yleisyys huvittaa minua. Eivät kaikki aiemmat puolisot voi millään olla narsisteja. Ehkä 98-99 prosenttia heistä, mutta eivät kaikki.

Arvasin kolmesta vaihtoehdosta kaksi ja olin – melkein – ylpeä itsestäni: oinas ja leijona. Ensimmäisestä olin varma ja seuraavasta melkein varma. Kolmas oli yllätyksekseni kauris. Heillä on taipumuksena hyväksikäyttää toisten tunteita ja apua. Hui kauhistus.

Testin lukijat suuttuivat astrologin kannanotoista. (Horoskooppimerkkejään en tiedä. Tirsk.)

Taas opin jotain uutta, joka mahdollisesti pitää paikkansa jonkun mielestä. 

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.