Oma kroko teamLab-seinällä

Huoneessa pääsi värittämään ainakin kukan, salamanterin tai krokotiilin väriliiduilla. Ystävä väritti kauniin punaisen kukan ja minä päädyin värittämään yksisilmäisen krokotiiliin, joka halusi raidalliseksi. Jätin kirjoittamatta nimeni krokoon, vaikka lapset suosivat käytäntöä.

Amos Rexin virkailija skannasi kuvat ja ne piti nähdä hetken kuluttua huoneen ulkopuolella.

Ihailimme E:n kukkasta, mutta krokotiiliäni ei löytynyt seinältä, lattialta tai muistakaan saleista. Etsin työni paperipinosta ja museovirkailija skannasi sen uudelleen. Oli ilahduttavaa nähdä oma kroko seinällä. Kaksisilmäinen kroko, joten ihmeellistä, ihmeellistä on skannaus. Piirustuksen jätin uudelleen skannaamispaikan viereiselle pöydälle enkä kehystyttänyt kyseistä taideteosta (hmm) kotikokoelmiin.

Jonotimme torstaina 27.12. Amos Rexiin. Kumpikin meistä oli nähnyt näyttelyn aiemmin, mutta uudelleen piti ehdottomasti päästä paikalle. Ystäväni oli paikalla jo avajaispäivänä elokuussa.

Tapasimme Kampin Torrefazionessa viidennessä kerroksessa (loistopaikka!) ja olimme paikalla 40 minuuttia ennen museon avaamisaikaa, mutta edessämme oli jo noin 30 ihmistä. Onneksi oli leuto ja tuuleton päivä, joten jonottaminen sujui hyvin. Ovien auetessa jono ulottui jo Lasipalatsin toiseen päähän.

Kerroin nähneeni aseman luona dinosauruksen ja väitteeni herätti epäluuloa, mutta hetken kuluttua dino marssi ohitsemme ja hänen seuralaisensa jakoi mainoksia. HAH, näin OIKEASTI dinon. Tosin puku oli puhallettu, joten kysessä ei ihan välttämättä ollut ihan oikea dino. Toisaalta väitin ensin, että näin lohikäärmeen. Dino tai lohikäärme, ne erottaa vaan siivistä ja tulenlieskoista. Luulisin.

Lastenvaunujen kanssa kulkevat tai huonosti liikkuvat jonottavat sisään Lasipalatsin takaa. Liput he voivat ostaa museokaupasta. Eteemme tuli vain kolme hyvin liikkuvaa henkilöä kyseisestä jonosta.

Lippujonon jälkeen esitimme korttimme, puhelimessa olevan toimittajakortin ja rakkaan Museokorttini. Museokortteja oli marraskuussa 2018 voimassa yli 150 000 kappaletta ja niitä on valmistettu yli 200 000 kappaletta. Suomi sivistyy kiitettävästi.

Laskeuduimme portaat alakertaan ja mm. vaunukansa laskeutui museoon hisseillä. Emme jonottaneet naulakkoon, vaan pidimme takit päällä.

Seurasimme ensin meren huikeaa liikkumista musiikin tahdissa ja aaltojen edessä tyytyväisinä juoksevia lapsia.

Katselimme seuraavaksi ylöspäin virtaavaa vettä suuressa salissa. Joko kattoikkuna oli peitetty TAI katossa oli musta aukko. Ei voi tietää. Istuimme hetken tuoleilla katsomassa virtausta, mutta mahdollisuus oli myös säkkituolissa makaamiseen. Opiskeluaikainen ystäväni kertoi maanneensa ihailemassa veden liikettä ja haluaa huoneen seuraavaksi joululahjakseen. Kätevää. Täti rakasti näyttelyä ja miettii jo seuraavaa käyntiä.

Jonotimme ensin salin taustalla ja seuraavaksi pienessä huoneessa, että pääsimme katsomaan reilun neljän minuutin elokuvaa. Olisi mukavaa nakuttaa laskurilla ohikulkevien määrää, kuten museovirkailija teki. Muistaakseni elokuvaa pääsi katsomaan 25 ihmistä kerralla.

En ottanut kuulosuojaimia, koska täiriski hirvitti edellisen vierailun jälkeen. Ei onneksi täitä, joten ei uusia kuulokkeita. Hoidin parikymppisenä au pairina lapsia Sunninghillissä Englannissa ja he saivat koulusta täitartunnan. Kaikkien perheenjäsenten – ja minun – hiukset pestiin hirveältä haisevalla täisampoolla ja kammattiin tiuhalla täikammalla. Vanhemmat ja minä vältyimme onnekkaasti tartunnalta. Pyykkäystä rakastavana sain pestä valtavan määrän liinavaatteita ja pyyhkeitä. Onneksi pesukone ja kuivausrumpu nitistivät loput eläväiset. Toisella lapsista oli kauniit, hyvin tummat ja kiharat hiukset ja täiden munat näkyivät niissä. Näky ei ollut erityisen viehättävä, vaikka iloisilla täillä oli varmaan pehmeä ja hyvä oleskelupaikka.

Elokuva oli jälleen huikea lentävine lintuineen, väreineen ja hajoavine vihreine krysanteemeineen, joita oli mielestäni aiempaa enemmän. Elokuva ilmeisesti muuttuu eri esityskerroilla. Japanilainen musiikki oli erittäin kaunista. Upea esitys!

Kävimme katsomassa arkkitehti Sigurd Frosteruksen (1876-1956) taidenäyttelyn, jossa oli mm. Finchin ja Enckellin maalauksia. Hyviltä näyttivät.

Palasimme lumoavaan saliin, jossa kukat kukkivat, salamanterit, krokotiilit, perhoset ja linnut vaelsivat seinillä ja lattialla kulki suuri sininen valas, jota meistä kumpikaan ei aiemmalla käyntikerralla huomannut. Krokotiilit kuulemma hajoavat, jos niiden päälle tallaa riittävän monta kertaa. Nyyh! Haluan, että värittämäni raitakroko pysyttelee katonrajassa ja juoksee hirvittävää vauhtia karkuun pieniä tai mahdollisesti suurempiakin tallaajia.

teamLab-näyttelyt

Ryhmällä on näyttelyitä Tokiossa, Singaporessa ja Kaliforniassa. Huikeaa osaamista!

TeamLab (perustettu 2001) on Tokiossa toimiva, noin 500 jäsenestä muodostuva monialainen taiteilijaryhmä. Taiteilijoista, koodareista, tietokoneanimaattoreista, matemaatikoista, arkkitehdeistä, graafisista suunnittelijoista sekä kirjailijoista koostuvan ryhmän yhteisenä tavoitteena on ”uudelleenmääritellä todellisuus”. (Amos Rex)

teamLab, YouTube

https://www.youtube.com/channel/UCYab90rmhVPfbrnmN-Zmwhg

Kehotus

Mene museoon. Mene ehdottomasti Amos Rex -museon teamLab -näyttelyyn kulkematta (Monopolin) lähtöruudun kautta:

la 29.12. klo 11-17

su 30.12. klo 11-17

suljettuna ma 31.12.2018 ja ti 1.1.2019

ke 2.1. klo 11-23

to 3.1. klo 11-23

pe 4.1. klo 11-23

la 5.1. klo 11-23

su 6.1. klo 11-17 (loppiainen)

Advertisement

Hyvää joulua!

Helsinki on peittynyt kauniiseen valkoiseen lumeen, joten voi joulujuhlinnan lomassa laskea mäkeä pulkalla, kiskoa rattikelkkaa tai lähteä hiihtämään .

Olisi mielenkiintoista tietää, tanssiiko joku kuusen ympäri Suomessa? Kööpenhaminassa tanssin vuosia sitten, mutta kotona en koskaan kokeillut.

Talvipuutarha

Tapaninpäivänä kannattaa käydä Talvipuutarhassa ihailemassa joulukukkia.

Talvipuutarha on upea ja sinne on aina vapaa pääsy. Kuvasin portaikossa olevat jouluruusut kasvihuoneessa.

ke 26.12.2018 klo 12 – 16

to – pe 27. – 28.12. klo 12 – 15

la – su 29.-30.12. klo 12 – 16

Osoite: Hammarskjöldintie 1 A, 00250 Helsinki

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

Kaisaniemessä voi vierailla joulun jälkeen to 27.12. – su 30.12.2018.

Aikuiset 10 euroa ja lapset 5 euroa. Kasvihuoneisiin on vapaa pääsy Museokortilla tai Kasvitieteellisen puutarhan ystävänä.

to 27.12. klo 10 – 18

pe ja la 28. – 29.12. klo 10 – 17

su 30.12. klo 10 – 16

Osoite: Kaisaniemenranta 2, 00170 Helsinki

Toivotan kaunista ja valoisaa joulua!

Vintage Christmas

https://www.youtube.com/watch?v=myyAkYqykbs

Silmälääketieteellistä sanastoa

Kävin hematologin lähetteellä Meilahden Silmäsairaalassa tutkituttamassa silmäni. Saamani kutsun mukaan tutkimiseen saattaa mennä kolme tuntia.

Otin aurinkolasit mukaani pupillia suurentavien tippojen varalta.

Kuumailmapallovimpain

Pääsin heti ilmoittautumaan, mistä pidin.

Pääsin minulle varattuun aikaan hoitajalle. Hän testasi näön vimpaimella, josta pitää nähdä kuumailmapallo, kirjaimia ja numeroita.

Sain häneltä ohjeen istumapaikkaan lähempänä huonetta, jossa vastaanotto oli, joten siirryin. Istuin aiemmalla paikallani, koska käytävällä oli pyörätuolilla liikkunut henkilö perheensä kanssa enkä halunnut tunkea heidän ohitseen.

Paikka

Pääsin pian vastaanotolle ja minua neuvottiin istumaan mustalle tuolille, joten halusin ehdottomasti istua siniselle tuolille. Neuvoisin ehkä istumaan vasemmalla puolella olevalle tuolille, mutta kaikki eivät erota oikeaa ja vasenta.

Minä erotan, mutta ilmansuunnista minulla ei ole aavistustakaan. Tiedän tietenkin ilmansuunnat, mutta ei yleensä juuri mitään havaintoa, missä suunnassa ne ovat. Haitanneeko tuo mitään?

Kamelin kieli

Lääkäri tutki silmiäni, totesi Oculac-kostutuksen auttaneen, mutta vasemmassa aivoaneurysmaleikatussa silmässäni oli pientä karheumaa. Kiinnostavaa, että hän näkee tilanteen. Hyvä, että hän näkee, koska muuten käynti olisi turha.

Kuiva silmä kuulemma muistuttaisi kamelin kieltä. Mukavaa, kun sain tutustua silmälääketieteen sanastoon.

Säilöntäaineettomat tipat 

Silmiini pudotettiin hetken kirveleviä väritippoja ja niitä tutkittiin lisää. En kestä säilöntäaineita tipoissa, mutta kyseisiä tippoja käytettiin vain hetken, joten kuivat silmäni eivät suivaantuneet.

Pipeteissä ei ole säilöntäainetta

Kävimme läpi silmätippoja, joita silmissäni voisi käyttää. Harmi, että vain yksi Kelan korvaama tippa sopii rutikuiville silmilleni.

Vaseliinipohjaiset silmävoiteet ovat viheliäisiä, osasta tipoista ei ole mitään hyötyä ja osa saa silmät rähmimään ja muurautumaan umpeen.

Oculac on hyvä.

Ikerviksestä ei ollut apua

Kerroin, ettei Ikervis-pipeteistä ollut mitään hyötyä ja kävimme ”käytinkö pipettejä varmasti riittävän kauan” -keskustelun. Käytin. Niin pitkään, etteivät tipat enää kirvelleet. Tuntui järjettömältä käyttää kalliita tippoja, joista ei ollut mitään hyötyä.

Yliopiston apteekin sekoittamasta siklosporiiniliuoksesta (erillinen resepti) ei ollut mitään hyötyä, vaikka sain luotettavasta lähteestä vakuutuksen liuoksen tehosta. Hyvä, että liuos toimii luotettavalla lähteellä.

KOKO Oculac-pipetti? Kyllä.

Kuulin myös hyvin yleisen kysymyksen siitä, käytänkö koko Oculac-pipetin. Käytän, koska olisi täysin päätöntä laittaa pipetistä kostutusta vain kerran.

Pidän usein tarvitsemiani avattuja Oculac-pipettejä mukanani Amergrip Mini -pakastepussissa, koska pipeteissä ei ole korkkia.

Thealoz Duo 10 ml

Silmälääkäri suositteli Thealoz Duo -silmätippapulloa, jossa ei ole säilöntäaineita ja löi valmistajalta saamansa leiman silmätipoista muistutukseksi paperille.

Luettuani Tiitisen kirjan lahjonnasta Neuvostoliiton kaupoissa pohdin, saako esimerkiksi 100 leimasta kiitosmatkan Miamiin ja 200 leimasta myös paluumatkan? En usko, että lahjonta on käytössä yliopiston sairaaloissa.

Kävisin mielelläni Miamissa.

Lääkäri lisäsi useamman kerran, että Kela ei korvaa kyseisiä tippoja.

Alaluomen alle tippoja

Ostin myöhemmin Thealoz Duo -pullon, joka maksoi noin 15 euroa. Lisäsin tippoja lääkärin ohjeen mukaan alaluomen alle.

Käyttäisin mielelläni pullossa olevia lisäaineettomia tippoja, mutta kyseisistä tipoista ei ollut mitään hyötyä silmilleni.

Bepanthen Eye- ja Systane-pipetit

Suosin jatkossakin Bepanthen Eye- ja Systane-pipettejä, jos silmäni tarvitsevat vielä enemmän kostutusta. Harmi, ettei Kela korvaa kumpaakaan, koska Oculac-vesitippoja menee vähintään 20 pipettiä päivässä.

Tyhjät pipetit muovinkeräykseen

Silmälääkäri mainitsi muoviroskan, joita pipeteistä tulee ja kyseinen tilanne on harmittanut minua jo pitkään. Varmistin, voinko tiputtaa tyhjät pipetit muovinkeräykseen? Voin. Hyvä!

Tiputin aiemmin vain tippojen korkit, kun lääkepakkauksen heittäminen muovinkeräykseen epäilytti.

Rutikuivuus on jo tiedossa

Hyvä, ettei silmiini tiputettu tippoja, joiden jälkeen tutkitaan silmien kuivuus. Rutikuivuus on onneksi jo tiedossa.

Näen onneksi yhtä hyvin kuin aiemminkin.

Ravinto

Puhuimme ravinnon vaikutuksesta silmiin ja totesin, etten suostu juomaan ruokaöljypullollista päivässä. Kerroin syöväni lohta ja pähkinöitä, jotka kostuttavat silmiä.

Sarveiskalvoyksikköön

Kuivasilmäisiä hoidetaan jatkossa sarveiskalvoyksikössä kolmannessa kerroksessa.

Saan mahdollisesti jatkossa käyttööni seerumitipat tai silmien kosteutta säilyttävät piilolinssit. Linsseissä ei välttämättä ole (täsmennys: silmien) näköä parantavia vahvuuksia, koska tarkoituksen on silmien kosteuden säilyttäminen.

Kamelinkielettömät silmät

Koko Silmäklinikka-käyntiin meni vain 40 minuuttia enkä tarvinnut aurinkolaseja paluumatkalla, joten poistuin tyytyväisenä.

Olen ilahtunut siitä, etteivät silmäni muistuta kamelin kieltä.

Kirahvi

Etsin sopivaa kuvaa tekstiin ja päädyin Kasvitieteellisessä puutarhassa viime vuonna ottamaani valokuvaan.

Tarinan opetus: pitää käydä sekä Kaisaniemessä että Talvipuutarhassa ihailemassa joulukukkia.

Klassikkovitsi

Isä ja poika menivät eläintarhaan, 
Poika sanoi: Katso isä, kaneli! 
Isä vastasi: Ei poikani, se on karahvi.

Hyvää joulunodotusta!

https://piilari.info/5-parasta-ruokaa-silmien-terveydelle/

Jouluiloa, -reippautta ja -hömppää

Kun lunta tulvillaan, on raikas talvisää, niin ihmisillä on oikeus keskittyä sekä taiteeseen että hömppään. Jokainen saa itse päättää, kummasta seuraavissa on kysymys.

Hallmark-elokuvat, YouTube

Jos ihanan jouluiset ja ällöttävän romanttiset elokuvat kiinnostavat englanniksi, niin suosittelen YouTuben Hallmark-elokuvia.

Christmas in the City

Näkemässäni elokuvassa oli yksinhuoltajaäiti, hänen luistelijalapsensa, naisen hyvä ystävä New Yorkissa, myyjän työ tavaratalossa, leveitä hymyjä, ihana tavaratalonjohtaja, tämän setä ja käärmeilevä uusi johtaja, jonka piti tehdä tavaratalosta trendikkäämpi. Matkalla oli murheita, mutta lähes kaikki oli yltiöihanaa. Mainitsinhan leveät hymyt?

Kuka on pomo?

Sopia Kinsella

WSOY 2017

Katie, brändäysyritys Lontoossa, oikukas pomo, unelmien mies – ja potkut. Paluu kotiin hoitamaan maatilamatkailuyritystä, jonne tyylikkäimmät tyypit tulevat luksuslomalle luomutilalle

Hyvin kirjoitettu kertomus nuoresta naisesta, jolle Lontoo oli unelmien työkohde. Kaupunkia rakastavalle kirja oli hauskaa luettavaa.

Palautin pari päivää sitten viisi kirjaa kirjastoon ja neljä kirjaa oli varattu. Jostain hämärästä syystä tunsin itseni kunnon ihmiseksi.

Voima kanssanne rautaista tietoa voimaharjoittelusta

Anni Vuohijoki & Miia Kirsi

Otava 2018

Anni Vuohijoki on DI, lääketieteen opiskelija, painonnostaja ja monipuolinen voimaharjoittelun valmentaja. Hän edusti Suomea Rion olympialaisissa vuonna 2016.

Miia Kirsi (s. 1983) on HuK, crossfit-valmentaja sekä hyvinvointiin ja liikuntaan erikoistunut kirjoittaja.

Kirjassa on uusinta tietoa lihaskunnon vahvistamisesta Olympiatason painonnostajalta ja ammattivalmentajalta.

Pelkäsin, että mätkähdän jälleen kadulle, koska en ole yhtä hyvässä kunnossa/lihaskunnossa kuin ennen rankkoja hoitoja, joten lainasin kirjan kuntosaliharjoittelua varten. Lihasmassan lisäämisestä on hyötyä kaiken ikäisille ihmisille ja kuntosaliharjoittelu tekee helpommin tynnyristä tiimalasin. Voimasta on iloa arjessa jo kauppakasseja raahatessa. Neljän kilon kissanruokasäkkejä raahatessa on tyytyväinen siitä, että voi jo paremmin.  

Hyviä neuvoja

Putkirullauksesta, ”köyhän miehen hieronnasta”, voi olla hyötyä kipeille lihaksille.

Kannattaa suunnitella treeniohjelma: päätavoite, aika, harjoittelu viikossa, vuosisuunnitelma, vapaapäivät, pidä kirjaa (tämä on mielestäni tärkeää – otin aiemmin kotona peilistä valokuvia edistymisestäni) ja nauti harjoittelusta.

Vanhemmilla ihmisillä keho vaatii palautumisaikaa, huolellinen lämmittely on tärkeää, lihakset pitävät nivelrikkopolvet kivuttomampina ja loppuverryttely on tärkeää.

Urheilijan päivän ruoat -kohdassa minua jäi kiinnostamaan, miksi aterialla syötiin 100 grammaa kalkkunaa ja 30 grammaa kalkkuna- tai broilerileikettä. Mietin, miksei urheilija syö 130 grammaa kalkkunaa ja jätä prosessoidut lihat syömättä lounaalla? Pitäisi varmistaa joltain ravitsemusgurulta.

Aamiaiseen kuuluivat kaurahiutaleet (puurona), tuore tai pakastemarjat, raejuusto, ruisleipä, kalkkuna- tai broilerileike, Oivariini ja rasvaton maito TAI smoothie, kananmunan valkuainen, luonnon jogurtti, banaani, mansikka, 15 pähkinää, Oivariini ja rasvaton maito. 

Ruoassa solujen pitää saada energiaa. Kannattaa syödä säännöllisesti, mutta itselle sopivasti. Proteiinia keho tarvitsee 20–25 grammaa per ateria. Kun peruspilarit ovat kohdallaan, niin pieni horjuminen eli kakkua syntymäpäivillä ei haittaa. (Perinteinen 20/80, oletan, eli tilanne kuntoon, niin satunnainen salmiakki ei haittaa.)

Aktiivinen palautuminen eli kevyt liikunta on tärkeää: soutu, kävely tai pyöräily. Venytteleminen on hyvä, jos siitä on sinulle hyötyä.

Nukkuminen on terveysteko. (Pitää paikkansa. Nuku päivällä, jos kortisoni valvottaa yöllä. Päivällä on ihanaa nukkua sairauslomalla tai eläkevuosina, kun kiirettä ei välttämättä ole minnekään.)

Mielen voima. Liikunnalla on todettu olevan masennusta parantava vaikutus. Liikunta voi myös ehkäistä masennusta. Työnhaku on haastavaa, mutta käveleminen ja roskien kerääminen on ainakin minulle hyödyllistä, koska olen ulkona, liikun ja saan siivottua lähiympäristöä. Suosittelen puistokummiksi ryhtymistä kaikille helsinkiläisille. Pysyvät muutokset vievät aikaa ja toisinaan tulee takapakkeja. Muutokset tuovat energiaa.

”Olemme juuri sellaisia, kuin ajattelemme olevamme. Unelmoi ja haaveile. Uskalla odottaa onnistumista ja lopeta murehtiminen.”

Vuohijoki pitää Bullet Journalista eli itse tehtyä kalenteria, jossa hän seuraa mm. untaan, painoaan ja ravinto-ohjelmaansa. (Useampi kaveri yritti pitää Bujoa ja valtaosa heistä luovutti. Jokaisella on oma ja toimiva tapansa seurata edistymistään.)

Oli surullista lukea, että lahjakasta urheilijaa oli kiusattu koulusta ja murheellista lukea veljen menettämisestä. Arvostan, että Vuohijoki pärjäsi kohtaamiensa ikävien asioiden kanssa, valmistui DI:ksi ja opiskelee tällä hetkellä lääketieteellisessä tiedekunnassa. Huikeita saavutuksia.

Olen pahoillani ikävistä kokemuksistasi ja toivotan sinulle onnea lahjakkuudestasi, osaamisestasi, edistymisestäsi ja erittäin vahvasta luonteestasi, Anni Vuohijoki.

Kotimuseon joulupöydät, Sinebrychoffin taidemuseo 1.12.2018 – 3.2.2019

”Fanny ja Paul Sinebrychoff ovat asettuneet Bulevardin taloonsa, joka lukeutui Helsingin merkittävimpiin yksityiskoteihin. Kahdeksan hengen pöytäseurueeseen osallistuvat isäntäpariskunnan lisäksi Paulin sisaret Anna ja Maria sekä edesmenneen Nicolas-veljen perhe.

Näin olisi joulunvietto voinut alkaa Sinebrychoffin talossa. Sisarusten äiti kauppaneuvoksetar Anna Sinebrychoff oli kuollut, ja se varmasti leimasi perheen joulunviettoa. Läsnä olivat isäntäperheen lisäksi Paulin sisarukset: Anna Kjöllerfeldt tyttärensä Esterin kanssa ja Maria puolisonsa Carl von Wahlbergin kanssa. Joulun viettoon osallistui myös Nicholas-veljen leski Anna (o.s. Nordenstam) Olga-tyttären kanssa. Talon palveluskunnalle oli melko varmasti järjestetty oma joulu, johon ruoan ohella kuuluivat talon isäntäväen heille antamat lahjat. Fanny Sinebrychoff harjoitti anoppinsa Anna Sinebrychoffin tavoin laajaa hyväntekeväisyyttä, johon joulunaika toi oman lisänsä.”

Elä rohkeasti

Jojo Moyes

Gummerus kustannus 2018

”Louisa Clark tuli lukijoille tutuksi Jojo Moyesin läpimurtoromaanissa Kerro minulle jotain hyvää ja sen jatko-osassa Jos olisit tässä. Loun tarinan optimistinen päätösosa Elä rohkeasti naurattaa, itkettää ja herättää halun matkustaa heti New Yorkiin.”

Uusin suomennettu teos Kuinka painovoimaa uhmataan, joka ei kuulu edelliseen sarjaan, ilmestyy ensi vuonna.

Oodi uudelleen

Kävimme Oodissa noin viikko avajaisten jälkeen. Minulle käynti oli toinen ja kummastelimme liukuportaiden kaiteiden likaantumista, koska niissä oli mustia läiskiä ja ihmettelimme valtavaa hiekka- ja kivimäärää kirjaston lattioilla. Keväällä tulevien hyllyjentäyttörobottien lisäksi tilassa kannattaisi ajaa mäkiä kiipeäviä ja portaita laskeutuvia siivousrobotteja, jotka putsaisivat ihmisruuhkan aiheuttamia sotkuja.

Kurkistimme ylimmässä kerroksessa salaiseen huoneeseen, lasten lukupaikkaan, kirjahyllyn takana. Tilassa onneksi riisutaan kengät.

Pääsimme ihailemaan maisemia kolmannessa ja ensimmäisessä kerroksessa ja vuorotellen istumaan Pallotuoliin, joten käynti oli hyvin onnistunut.

Toinen kerros avataan asiakkaille 28.12. ja elokuvateatteri Regina avataan tammikuun puolella.

” Kansallisen audiovisuaalisen instituutin uusi elokuvateatteri Kino Regina aloittaa toimintansa Helsingin keskustakirjasto Oodissa tammikuussa 2019.” Luulin, että Regina korvaa Orion-elokuvateatterin, mutta näin ei onneksi ole.

Emme saaneet traumaa kirjaston matalista ”kyykkäyskirjahyllyistä”, koska keskityimme kirjastoon tutustumiseen ja kauniiden maisemien ihailemiseen. Pallotuolista pystyi katselemaan vastapäisen talon neuvotteluhuoneisiin, mutta emme vilkuttaneet kenellekään.

White Christmas

Bing Crosby

Amos Rexissä

Jos et ole vielä käynyt Amos Rex -taidemuseossa Lasipalatsissa, niin arkipäivänä on hyvä mennä jonoon (palelemaan). Viimeistään puoli yhdeltätoista kannattaa olla jonossa, niin pääsee ensimmäisten joukossa museoon. Seuraavan puolen tunnin aikana jono ulottuu jo Lasipalatsin toiseen päähän.

Menimme jonottamaan 40 minuuttia ennen Amos Rexin avaamista. Ennen meitä jonossa oli kaksi naista ja jonoon tuli koko ajan uusia ihmisiä. Kaksi naista liittyi edessämme jonottaneiden seuraan, toinen heistä viime tipassa. Kätevää kiilaamista, niin ei tarvitse värjötellä jonossa! Toivoin jälleen kerran, että olisin valinnut jonotusasukseni pilkkihaalarin ja huopatossut, koska jonottaminen tuntui kestävän hyytävän ikuisuuden.

TeamLab -näyttely oli UPEA, erikoinen, ihmeellinen ja jotain sellaista, mitä emme ole koskaan aiemmin nähneet tai kokeneet.

Arvostimme merihuonetta (ystäväni suosikki), vesivirtauksia seinillä ja katossa, hajoavia krysanteeminkukkia neljän minuutin esityksessä (käytin kovan musiikin vuoksi kuulosuojaimia) ja ehdotonta suosikkiani eli lintuja, perhosia, kauniita kukkia, söpöjä liskoja ja krokotiilejä vilisevää vihreäsävyistä salia. Oli mukavaa seurata lattiaan heijastuvaa punaista lintua tai kurkkia seinää pitkin kiipeävää krokoa. Tunsin eläväni huikeassa unimaailmassa.

Merihuoneessa olimme vain me, seuraavassa huoneessa oli koululuokka, samoin ns. krysanteemiesityksessä, mutta lisko- & perhoshuoneessa oli valtava ihmismassa. Paikalla oli äitejä lastenvaunuineen, todella paljon lapsia ja muita vierailijoita ottamassa kuvia seinistä ja lattioista. Näyttelyssä olevista suurista peileistä heijastuivat teokset ja ihmiset.

Fantastinen näyttely, jossa kannattaa käydä!

Amos Rexin teamLab -näyttely päättyy sunnuntaina 6.1.2019.

Sigurd Frosterus

Tutustuimme Sigurd Frosteruksen (1876–1956) näyttelyyn, jossa oli tuttujen maalarien, mm. Finchin ja Enckellin töitä. Pidämme klassisesta taiteesta, mutta valoshow’n jälkeen huone tuntui lähinnä rauhalliselta ja viihtyisältä.

https://amosrex.fi/

Mikrobitin Osku Kanniston taitavasti kuvaama video:

Tiitinen, Tiitinen, Tiitinen

Tiitinen vakoilijoita ja veijareita

Pekka Ervasti & Seppo Tiitinen

Otava 2018

Teoksessa ovat suojelupoliisin johtajan, eduskunnan pääsihteerin ja kansanvallan taustavaikuttajan odotetut muistelmat.

Isäpuoli kuunteli käsitykseni mukaan kymmenet radiouutiset päivässä, joten Seppo Tiitisestä tuli lapsuuden ja nuoruuden aikana hyvin tuttu henkilö. Lukemattomien uutisten vuoksi en juuri koskaan kuuntele radiota tai katso uutisia televisiosta, vaan luen tiedot sanomalehdistä, nykyisin digilehdistä.

Poliittisen toimittajan Pekka Ervastin ja Tiitisen keskusteluista ja muistiinpanoista on koottu tietoa täynnä oleva ja mielestäni hilpeä kirja, joka kertoo poliittisista vaikuttajista 1970-luvulta vuoteen 2015, jolloin Tiitinen jäi eläkkeelle.

Kirjan aloitus: Nimeni on Tiitinen. Seppo Tiitinen. En pidä Bondeista, mutta jo teoksen ensimmäiset sanat huvittivat. Bondien väkivalta on ällöttävää ja elokuvissa näyttelijäpappojen huomattavasti nuoremmat seurustelukumppanit aiheuttivat lievää pahoinvointia. 

Tiitinen puhui arvostavasti ahkerista vanhemmistaan, kertoi olleensa koulussa pinko ja mainitsee, miten sisällissota oli vaikuttanut perheen elämään. Punaiset olivat tappaneet isän sedän, mutta syynä saattoi olla naisjuttu, koska myllerryksessä aatteelliset ja henkilökohtaiset asiat sekaantuivat. Hän mainitsee Varkauden pahamaineisen Huruslahden arpajaiset, joissa joka kymmenes antautunut punainen ammuttiin. Kammottavia tekoja aikana, joka ei toivottavasti koskaan palaa.

Tiitinen kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1966. Laudaturin ylioppilaat eivät enää kävelleet automaattisesti oikeustieteellisen ovista sisään, joten edessä olivat pääsykokeet.

Oikeustieteellinen

Hyvin kävi, koska nimi löytyi hyväksyttyjen listalta. Lukijan opiskeluajan kuvaukset olivat kiinnostavia. Opiskelijan majoittuminen Helsingin Hauhontien opiskelijakortteerissa ja myöhemmin enemmistökommunistin luona olivat mielenkiintoisia.

Opiskelija ei vielä niihin aikoihin saanut uutta ja edullista yksiötä keskustasta, kävelymatkan päässä yliopistolta.

Opiskelu jatkoi ja lähes ainoat huvitukset opiskelun aikana olivat elokuvat.

Opetusministeriöön

Alle kolmen vuoden kuluttua opiskelun aloittamisesta Tiitinen valmistui oikeustieteen kandidaatiksi. Vuonna 1969 isä otti yhteyttä Leppävirran edustajaan pojan työpaikasta ja paikka järjestyi toisen henkilön kautta opetusministeriön tilapäisenä esittelijänä. Isä auttaa -käytäntö toimi hyvin jo 60-luvun lopussa.

Isäpuoleni kertoi mielellään työhaastattelusta, johon hän osallistui ja tuli valituksi tehtävään 90 hakijan joukosta. Syynä oli valinnan tehnyt henkilö, joka oli kiinnostunut tytöstä, jonka kanssa isäpuolen isä seurusteli. Haastattelija luuli, että kyseinen naishenkilö oli isäpuolen äiti, mutta näin ei ollut. Molempien miesten ihastus ei kiinnostunut toisesta heistä ja oli lopettanut seurustelun toisen kanssa. Isäpuolen isä oli myöhemmin tavannut vaimonsa.

Piiri pieni pyörii -tiedon avulla työpaikka löytyi Tiitiselle. Ei välttämättä koulutuksen ja osaamisen perusteella vaan sen perinteisen eli tuttuuden, kuten nykyisinkin. Kannattaa kaveerata LinkedInissä.

Erikoisupseerikoulutus

Loppututkinnon suorittaneena Tiitinen haki erikoisupseerikoulutukseen. Hän aloitti Savon prikaatissa ja päätyi reserviupseerikouluun Haminaan.

Jonain päivänä matkustan Haminaan ihailemaan mm. vanhankaupungin rakennuksia. En muista käyneeni Haminassa, vaikka vierailin lapsena Miehikkälässä.

Myöhemmin Tiitinen palasi Savon prikaatiin Mikkeliin ja johti jopa 300 varusmiestä.

Tiitinen piti armeija-ajasta. ”Hän pahoitteli sitä, että kurinpitotilanteissa törmäsi hirveisiin elämänkohtaloihin. Armeijaan joutui reppanoita, jotka joutuivat kamaliin tilanteisiin. Varusmiesten henkistä tilaa ei tutkittu.”

Tiitinen tutustui ihmisiin, jotka myöhemmin menestyvät urallaan oltuaan aktiivisia Teiniliitossa. Wikipedian mukaan Suomen Teiniliitto, oppikoulun oppilaiden valtakunnallinen etujärjestö, toimi vuosina 1939–1984.

Takaisin Opetusministeriöön

Mainintoja oli liikuntatieteellisen tiedekunnan siirtymisestä Helsingistä Jyväskylään, peruskoulun toteutuksesta Suomessa, joka oli aloitettu Lapista 1972 lähtien. Aloitin koulunkäynnin Etelä-Suomessa samana vuonna ja muistaakseni kävin kolme vuotta kansakoulua ja neljäntenä vuonna alkoi peruskoulu.

Valtionhallinnossa opetusministeriö oli Tiitisen mukaan todellinen edistyksen kehto ja kausi oli hänelle merkittävää aikaa.

Suopoon 30-vuotiaana (Tiitisen toiveesta Suopo eikä Supo)

Urho Kekkosen toiveesta Tiitinen pyydettiin päälliköksi Suopoon, suojelupoliisiin.

Tiitinen sai kollegaltaan ohjeen, jonka mukaan koskaan ei pidä valehdella.

Suopossa Tiitinen arvosti Miss Kaarinaa, Kaarina Kykkästä, josta tuli hänen sihteerinsä. Sihteeri tiesi kaiken sen, mitä Suopossa piti tietää. Tiitinen teki ehdotuksen Miss Kaarinan, naispuolisten työntekijöiden ja päälliköiden palkkojen nostamisesta ja ehdotus hyväksyttiin. Arvostan!

Tiitinen kävi kerran kuukaudessa juttelemassa presidentti Kekkosen ja myöhemmin presidentti Koiviston kanssa mm. Suomessa toimivista eri maiden vakoilijoista.

Korruptio

Korruptio kukki idänkaupassa, joten 9.1.1985 pidettiin idänkauppayritysten korkeimmalle johdolle kurinpalautuspalaveri Eteläranta kympissä. Pöytäkirjan mukana kuulolla olivat Neste, Wärtsilä, Valmet, Nokia, Rauma-Repola, Enso-Gutzeit, Yhtyneet Paperitehtaat, A. Ahlström, Kemira, Kone, Tampella, W. Rosenlew, Kymi-Strömberg, Rautaruukki, Outokumpu, Orion, Lohja, Partek ja Fiskars, A.Puolimatka.

Poissaoleville firmoille järjestettiin myöhemmin pari paikkotilaisuutta.

”Yhden taskulaskimen saattoi antaa, mutta ei sataa. Kaikki jalometallit olivat kiellettyjä, samoin minkki, timantit ja silkka raha. Mustaan pörssiin soveltuvaa elektroniikkaa oli syytä karttaa.”

Oi aikoja, kun uskoin rehelliseen ja kunnialliseen Suomeen, jossa ketään ei lahjota.

Vihtori, tuttu KGB-mies

Kekkonen tutustutti Tiitisen Neuvostoliiton suurlähetystön lähetystöneuvokseen, kenraali Viktor Vladimiroviinja miehet tapasivat toisiaan kerran kuukaudessa mm. Vladimirovin ja hänen rouvansa Pietarinkadun kodissa.  

Kenraali oli tuohtunut Leningradin puoluejohtajasta Grigori Romanovista, joka oli tyttärensä häitä varten lainannut Meissenin posliinikuppikokoelman tsaarien palatsista Pietarhovista. Juomisen jälkeen kupit oli paiskottu seinään.

Romanovin nousujohteinen ura meni pirstaleiksi Nkp:ssa.

Toivottavasti puoluejohtaja käytti jatkossa tukevia muoviastioita.

Vuonna 1992 eduskunnan pääsihteeriksi

Seppo Tiitinen toimi pitkäaikaisimpana eduskunnan pääsihteerinä vuosina 1992–2015.

Hyviä puolia

Teos on sympaattinen kertomus Tiitisestä, vaikuttavasta ja osaavasta miehestä. Kannatan aina ihmisiä, jotka arvostavat oopperaa.

Kirjan luettuani kadun, etten päässyt oikeustieteelliseen. Suopon tehtävä ja vakoilijoiden tarkkaileminen pätevien alaisten avulla vaikutti kiehtovalta ja matkustaisin mielelläni yhtä paljon yhteiskunnan piikkiin, kuin Tiitinen matkusti ministeriön, Suopon ja myöhemmin eduskunnan palveluksessa. Vanhaan hyvään aikaan vielä lennettiin bisnesluokassa. Toisaalta en usko, että matkustushalukkuuteni riittäisi syyksi siihen, että pääsisin suojelupoliisiin töihin.

Tiitisen elämä vaikuttaa hyvin kiinnostavalta, joten teos kannattaa lukea.

Stasi-lista

Stasi-lista julkaistaan vuonna 2050, joten listaa odotellessa.

Valokuva ei liity Seppo Tiitiseen, vaan Helsinkiin. Taidamme saada etelään lumisen joulun. 

Cokis-rekalta Oodiin

Lauantain ohitin sateessa Rautatientorin luistinradan, jossa tyytyväiset ihmiset luistelivat. Historian hämärissä luistellessa oli kylmä, mutta näin sivistyneempinä aikoina voi luistella jopa kaatosateessa.

Menin katsomaan Coca-Colan joulurekkaa, joka oli ensimmäistä kertaa Suomessa. Ihailin Amos Rexin jonoa, joka oli pidempi kuin maanantaina. Museon näyttely pitää ehdottomasti nähdä.

Salomonkadulla käveli poni, jonka satulalla istui pieni lapsi. Hoitaja talutti ponia, jolla ei sillä kertaa ollut poronsarvia.

Narinkkatorilla Kampin edessä oli satoja ihmisiä jonottamassa. Kuvasin rekan, koska niin pitää ymmärtääkseni tehdä ja kysyin parilta nuorelta naiselta, miksi me jonotamme. Mahdollisuus oli Cokis-tölkkiin. Join vuosia sitten Pepsi Maxia eikä jonottaminen kiinnostanut, joten käännyin ympäri ja suuntasin kohti Oodia.

Pikkulapset silittivät herttaiselta näyttävää ponia Lasipalatsin takana. En viitsinyt avata sateenvarjoa, joten kastuin kiitettävästi matkalla.

Oodi!

Menin Oodin eteläpäädystä sisään ja keltakaiteisia (jesh!) liukuportaita kolmanteen kerrokseen. Toisen kerroksen remontti on vielä kesken.

Kiersin yläkerran reunoja pitkin ja arvostin korkeuseroja. Väkeä oli aika paljon paikalla, mutta liikkuminen sujui hyvin. En vieraillut kahviossa ja terassiparvekkeelle pääsee vain kesällä.

Maisemat kolmannesta kerroksesta olivat upeat! Katselin Töölönlahtea, Finlandia-taloa, Musiikkitaloa ja Eduskuntataloa.

Jonotin ulkonemaan, josta oli Helsingin Sanomien jutun mukaan ”hirmuinen pudotus” ja vain kolme ihmistä ohitti minut, koska olen huono jonottaja. Pudotus maahan ei onnistuisi laseja pirstomatta, joten kuvasin kulmauksen ja jatkoin matkaa laskeutumalla portaat.

Olisin mielelläni pyörinyt valkoisessa Pallotuolissa, mutta joku toinen ehti ensin. Katselin kirjoja, mutta en lainannut mitään. 

Oodin kolmannesta kerroksesta tulee hyvä Ameriikan mall suomalaisille. Siellä oli hauska kierrellä sadesäällä, nousta ylämäkiä, kiivetä tai laskeutua rappusia.

Kirjahyllyn taakse piilotettua salahuonetta en nähnyt, mutta Oodissa tulee tietenkin käytyä jatkossakin.

Toisen kerroksen lukuportaita, opiskelutiloja ja neuvotteluhuonetta pystyi kurkkimaan nauhan takaa. En yleensä tuijota ketään, mutta jos istuisin opiskelemassa lasiseinäisessä pienessä huoneessa liukuportaiden vieressä, niin katselisin ihmisiä, en tietokonetta tai kirjoja.

Ensimmäisessä kerroksessa oli info, mahdollisuus lainata tai palauttaa kirjoja, käydä kahvilla tai syömässä.

Alakerrassa oli naisille ja miehille yhteinen wc-tila, jonne pääsi portaita pitkin tai hissillä.

Myöhäinen keskiaika

Palasin sateisessa säässä bussilaiturille ja kuulin bussissa kiehtovan keskustelun suomalaisen ja suomea puhuvan eurooppalaisen välillä. Eurooppalaisperheen aamiaisella oli suomalaisen mukaan chocolatia, joka on käsitykseni mukaan jotain vielä parempaa kuin suklaa. Vankilan kohdalla hän kertoi, että Suomessa vankeja on vähän Yhdysvaltoihin verrattuna. Itsenäisyyskeskustelussa hän mainitsi, että Suomi oli Ruotsin vallassa myöhäisellä keskiajalla. Oliko?

Suomi oli Ruotsin vallan alla vuodesta 1523 vuoteen 1809. Keskiaikaa vietettiin Wikipedian mukaan 500-luvun alusta 1400-luvulle. Kyllä, oli pakko luntata. Oliko Ruotsin vallan aika jo renessanssia?

Pidin nuorehkon henkilön maininnasta, koska en juuri koskaan puhu kenenkään kanssa varhaisesta tai myöhäisestä keskiajasta.

Vitsi

Harald Hirmuinen -sarjakuvassa Harald kysyi vaimoltaan Helgalta, mitä hänen poissa ollessaan on tapahtunut ja vaimo luetteli sodat, mainitsi keskiajan ja lisäsi, että vanha koirasi on saanut pentuja. Harald innostui koiranpennuista. En lapsena ymmärtänyt, mitä hauskaa sarjakuvassa oli.

Onneksi äiti selitti vitsin ja kertoi, että muut tilanteet olivat tärkeitä tapahtumia eikä pennuilla ollut merkitystä.  En vieläkään ole samaa mieltä, koska koirat ovat ilahduttavaa seuraa ja sodat ovat typerää rettelöintiä.

WordPress

Kirjoitan Wordissa ja siirrän tekstit WordPressiin. Järjestelmä keljuilee nykyisin tekstien kanssa, poistaa välilyöntejä ja tekee turhia yhdyssanoja, joten pitäisi kirjoittaa tekstit WordPressissä. En tahdo, vaan lisään puuttuvat välilyönnit.

Musiikkitalo

Pianisti Johannes Piirto ke 30.1.2018 klo 19.

Edo de Waart johtaa Beethovenin 5. sinfonian RSO:n konsertissa.

Hollantilainen kapellimestari Edo de Waart johtaa Beethovenin viidennen eli Kohtalonsinfonian RSO:n konsertissa. Vuonna 2009 RSO:n nuoreksi solistiksi valittu Johannes Piirto on sittemmin esiintynyt usein orkesterin kanssa – tällä kertaa ohjelmassa on Witold Lutoslawskin pianokonsertto.

https://www.musiikkitalo.fi/fi/tapahtuma/rso-de-waart-piirto

Kuusi kieltä ja magneettikuva

Naistenklinikan hississä kiinnitin huomiota vierailuajoista kertovan tiedotteen kuuteen kieleen. Kolme tunnistin eli suomen, ruotsin ja englannin, mutta muutama kieli piti myöhemmin varmistaa infosta. Kyseessä olivat somalin kieli, arabia ja persia. Suomi on kansainvälistynyt viime vuosien aikana.

Suomessa somalin kielen puhujia oli 14 769 vuonna 2012, eniten Uudellamaalla. (Wikipedia)

Arabiaa puhuvat ohittivat somalia ja englantia äidinkielenään puhuvat. Arabiankielisiä oli vuonna 2016 vajaat 22 000 henkilöä. Arabiaa puhuvat irakilaiset ja syyrialaiset. (Yle 29.3.2017)

Persiaa puhutaan mm. Iranissa ja Afganistanissa. (Wikipedia)

Ohutsuolen magneettikuvaus

Toilax-laksatiiveja otin edellispäivänä klo 16 kaksi kappaletta,joten purkkiin jäi ”vain” 98 kappaletta. Vieläkin sapettaa, että piti ostaa 100 kappaleen purkki.

Sain syödä päivän aikana valkoista leipää ja perunoita. Päätin lopettaa syömisen klo 19.

Kuudelta aamulla vettä

Ennen magneettikuvausta edeltävää nestejuontia piti olla syömättä ja juomatta neljä tuntia. Syömättömyys oli helppoa, mutta vedettömyys ei ollut. Kännykkäni soi kuudelta aamulla, join vettä ja palasin nukkumaan. (Sama kännykkä soi erehdyksessä torstaiaamuna klo 3:30. En arvostanut tilannetta.)

Bussi lähti yhdeksän aikoihin kohti sairaalaa, koska halusin olla hyvissä ajoin paikalla.

Kyydissä istui äänekkäästi puhunut perheenäiti, jonka lasten tilanne tuli meidän kaikkien tietoon. Surullista, että etunimeltä useita kertoja mainittu lapsi saa raivokohtauksia. Olipa ikävää, etteivät äidin kehut ilahduta lasta. Ei olisi mukavaa olla lapsi, jonka käytös kuvataan kovaäänisesti puhelimessa, koska joku noin 40 matkustajista voi tuntea lapsen. Lapsia ja näiden ystäviä kuvanneen puhelun jälkeen meille selvisi äidin työ seuraavan puhelun aikana ja toivon, että hän osallistui terapiaan eikä ohjannut keskusteluja.

Bussin reittiä oli muutettu, joten kävelin loppumatkan sairaalaan. Ilmoittautuminen automaatilla ei onnistunut, koska menin magneettikuvaan. Ystävällinen info neuvoi minulle reitin. Ammattieksyjänä varmistin vielä suunnan sairaalavaatteisiin pukeutuneelta vastaantulijalta, mutta hän ei osannut vastata. Kysyin aiemman influenssarokotuksen aikana terveyskeskuksen laboratoriosta, kuka antaa rokotukset, mutta hoitajat eivät tienneet. Rokotteet antoivat terveydenhoitajat. Osastot erikoistuvat, joten tiedot eivät kulje sairaaloissa tai terveyskeskuksissa.

Influenssarokotuksesta ei tullut mitään haittoja monille ystävilleni tai minulle, mutta parilla kaverilla kipeytyi käsi ja kolmas sairastui nuhakuumeeseen.  

Ilmoittauduin yli vartin etuajassa ja luin tylsää The Miracle Morning– kirjaa, jossa kerrottiin ”elämän muuttavista kuudesta tavasta”. Edellinen lukija oli tositteen mukaan lainannut kirjan lisäksi teokset Kalle-karhun uusiystävä, Puppe menee kouluun ja Kaikkien aikojen dinosaurukset. Olen allerginen kirjojen väliin jätetyille lainauslapuille, joten pudotan laput paperinkeräykseen. Uskon, että jopa kouluun mennyt Puppe olisi ollut kiinnostavampi kuin herää ajoissa, juo vettä, joogaa, suunnittele ja kiitä päivästäsi– jorina. Neljältä tai viideltä en suostu aamuisin nousemaan ja muut ohjeet ovat yleistä sitäsamaa.

Vanheneminen 

Luin melko luotettavasta lähteestä, että vain naiset vanhenevat. Googlasin uteliaana aiempia koulukavereita ja epäilin melko luotettavaa lähdettä, koska miespuoliset koulukaverit näyttävät vanhenneen siinä missä naispuolisetkin. Jopa ne yhdeksännen luokan komeimmat ja  urheilullisimmat pojat näyttivät ikäisiltään. Sangen merkillistä ja harmillista, etteivät he edelleen näytä yhdeksäsluokkalaisilta.

Herr und Frau Doktor/Doktorin

Juttelin tohtoriksi väitelleen kanssa ja tuntuu, että heitä on nykyisin valtavasti.

Wikipedian mukaan tohtorintutkintojen määrä on Suomessa nelinkertaistunut viimeisten 20 vuoden aikana (vuonna 1986 valmistui 349 tohtoria). Suomessa on työelämässä noin 16 000 tohtorintutkinnon suorittanutta ja vuosittain valmistuu noin 1 400 uutta tohtoria, joten tohtoreiden kokonaismäärä kasvaa nopeasti.

Juttelin toisen tohtorin kanssa, joka kertoi sympaattisesti joka ikiselle ihmiselle olevansa tohtori. Mietin, että niin minäkin ylpeänä kertoisin ja ompeluttaisin tiedon lippalakkiini. Sinänsä harmi, etten käytä lippalakkeja.

Jos olisin tohtori, niin muuttaisin Saksaan, jossa tohtoriksi valmistumisesta ymmärretään kiittää joka tilanteessa. Suomessa ei tutkintoa arvosteta riittävästi ja soveliaan työpaikan löytäminen voi olla hankalaa.

Myöhässä

Aikani magneettikuvassa oli klo 11:15 ja klo 10:15 minun piti saada juotavaksi puolitoista litraa nestettä. Kuulin puoli yhdeltätoista, että kuvaukset ovat myöhässä ja edeltäjälläni on vielä puolen tunnin odotusaika.

Kirja oli tylsä ja melkein luettu, joten kysyin infosta, mistä löydän kahvion ja lähdin ostamaan luettavaa. Edessäni jonottivat äiti, pieni poika, isä ja pyörällisessä ja läpinäkyvässä kehdossa nukkunut liikuttavan pieni ja söpö vauva. Etsin pokkaria, mutta löysin kiinnostavan lehden ja luin hetken kahviossa.

Palasin takaisin hisseille, mutta mainitulle ovenavauspainikkeelle oli matkaa useampi metri. Onneksi painikkeen vieressä istunut nainen avasi minulle ystävällisesti oven, joten en hyytynyt kuudenteen kerrokseen.

Palasin ensimmäiseen kerrokseen ja jonotus jatkui. Hoitaja kävi pahoittelemassa tilannetta.

Klo 11:25 sain lasin ja juotavaksi kaksi pullollista makeaa nestettä, joka oli ilahduttavan kylmää. Hoitaja raahasi eteeni odotustilassa olleen pienen pyöreän pöydän. Olin istunut aiemmin pöydän ääressä, mutta poistunut kahvioon ja pöytäpaikat olivat varattuina. Minulla oli 45 minuuttia aikaa juoda puolitoista litraa ja liikkua tilassa, jotta neste valuu suolistoon. Ennen tutkimusta ei saanut juoda, jotta juominen onnistuisi sairaalassa. Varmistin tilanteen ja olisin erittäin mielelläni juonut edes hieman vettä edeltävän viiden ja puolen tunnin aikana.

Luin lehtiä ja vaeltelin odotustilassa. Reilun puolen tunnin kuluttua hoitaja haki minut poliklinikalle ja sain vaihtaa sairaalan pyjamaan. Laitoin villasukat jalkaan, koska magneettiputkessa on viileää. Hoitaja etsi vasemmasta kädestäni suonta, mutta ei löytänyt. Suoneni arpeutuivat, kun luovutin vuosia sitten 30 kertaa verta. Hoitaja peitti pistoskohdan lapulla ja kiristi teippiä käden ympärille, jottei käteen tule mustelmaa. Oikeasta kädestäni, jonka puristin nyrkkiin, hän onnistui läpsimällä löytämään laskimon ja lisäsi katetrin. Tuttu tilanne.

En saanut kaapin ovea tappelemallakaan kiinni, joten hoitaja sulki kaapin, jossa olivat vaatteeni ja käsilaukkuni. Join vielä pari kulausta kylmää nestettä. Lisäsin silmätippoja ja jätin silmätipat magneettikuvaushuoneessa valkoiseen pieneen koriin ja kummastelin, missä kaappini avain on. Avain löytyi hoitajien huoneesta ja laitettiin koriin.

Minulle pahoiteltiin viivästymistä. Henkilökunta ei päässyt lounaalle, koska jonossa oli vielä potilaita. Kiireellisten tilanteiden vuoksi sairaaloissa pitäisi mielestäni olla henkilökunnalle ruokaa.

Menin makaamaan ”magneettipedille” ja polvieni alle tuli kolmiomainen tuki jalkoja varten. Pyytämääni peittoa en palelijana saanut, koska vatsan ja rinnan kohdalle laitettiin kuvausta varten valkoinen muovilevy. Sain kuulokkeet korville ja hälytysnapin vasempaan käteen. Laitoin silmät kiinni ennen kuin minut työnnettiin putkeen. Kuvaus kesti henkilökunnan mukaan noin 40 minuuttia.

Minuutin kuluttua minut vedettiin pois koneesta, joten ihailin asiattomasti  toimituksen nopeutta. Muovilevy käännettiin toisinpäin ja palasin putkeen.

Kahden minuutin kuluttua minut hilattiin uudelleen ulos, mikä huvitti. Kone ei toiminut. Onneksi laite toimi jälleen. Avasin silmäni ja mietin, että putkessa olisi hankalaa Pinokkiona, koska nenä osuisi kattoon.

Hoito alkoi, mutta ei nukkumisvaihtoehtona, vaan hengityksenpidätyksinä. Onneksi klaustrofobia ei vaivannut, koska hengitystä piti pidättää noin 10 kertaa. ”Lyhyt sisään hengitys. Hengittämättä.” Noin 10 sekunnin kuluttua sain jälleen luvan hengittää. Sänky tärisi mellakoivan PIUUPIUUPIUU, RÄTTÄTTÄT -osan aikana.  Metelin perusteella minua kuvattiin ylä- ja alapuolelta. Saatan olla väärässä.

Silmäni kuivuivat tuuletuksessa, joten pidin ne kiinni ja minua paleli. Jossain vaiheessa laskimokatetriin lisättiin sinistä nestettä. Hoitaja sai ohjeen lisätä nestettä hitaasti, koska verisuoneni ovat pienet. Niin ovat. Verenluovutuksissa vain osa verestäni pystyttiin käyttämään, koska luovutuksissa oli (on) aikaraja. Verenluovutuspaikan hoitajat neuvoivat minua käymään kuntosalilla, jossa olin käynyt jo vuosien ajan. Kannattaisi olla miehen verisuonet, kun luovuttaa verta 

Magneettikuvauksen jälkeen pääsin pois tunnelista, nousin petiltä ja käsivarsikatetri poistettiin. Uteliaana kysyin hoitajalta, kuinka usein ”magneettiuunissa” ollut peti syttyy tuleen? Ei kuulemma koskaan ja miksi ihmeessä sen pitäisi syttyä?

Heillä oli kiire valmistella seuraavaa potilasta varten, joten en selittänyt, että mietin Hannua, Kerttua ja piparkakkutaloa. Olin nähnyt hupaisan piirroksen, jossa noita totesi toiselle, että aiemmin lapset piti lihottaa ennen paistamista. Tilanne on muuttunut Grimmin veljesten ajoista.

Christopher Weyantin piirros oli New Yorker Cartoonissa:

https://www.art.com/products/p15063258120-sa-i6844819/christopher-weyant-remember-when-we-used-to-have-to-fatten-the-kids-up-first-new-yorker-cartoon.htm

Kaapin avain oli kadonnut laatikosta, johon se oli jätetty minua varten ja mystisesti kipittänyt takaisin hoitajien huoneeseen. Palasin pukeutumistilaan, join vettä, puin ja laitoin silmätippoja.

Kiitin lähtiessäni henkilökuntaa ja istuin hetken odotustilassa, koska saamani lääke saattoi sekoittaa vatsan. Ei onneksi sekoittanut vielä sairaalassa. Vanhempi herra huudatti jotain sarjaa, arvausohjelmaa ja tv-shopin mainoksia. Kuvittelin aiemmin, että tv on odotustilassa äänettömällä, mutta aina oppii jotain uutta.

Ehdin bussiin, jäin pois Kampissa ja kävin Lasipalatsin takana tapaamassa poroponia. Poni tervehti hirnumalla ja jatkoin aseman suuntaan. Bussin lähtöön oli minuutti, joten tähtäsin seuraavaan bussiin. Olin kotona vasta klo 15 eli pitkä päivä.

Seurasin Ruudusta Rempalla kaupaksi –brittisarjaa, jossa karmivan rumasti sisustetuista huoneista tehtiin vielä karmeampia räikeillä tai imelillä maaleilla ja valtavilla kukkatapeteilla. Aivan loistava sarja, jota kannattaa seurata!

Alzheimer-jumppaa

Alzheimer-kirjasta opin, että kävelyn aikana voi miettiä aakkosia takaperin. Helppo juttu! Eipä yllättäen ollut, koska aakkossarjaa piti kelata abc-litaniana, jotta muisti, missä vaiheessa j-kirjain on kun aloittaa ääkkösistä.

Ö, ä, å, z, y, x, w, v, u, t, s, r, q, p, o, n, m, l, k, j, i, h, g, f, e, d, c, b ja a.

Hukkasin matkalla vain x- ja i-kirjaimet. Harjoitukset jatkuvat.

Saisinko lasin Cokista?

Farmaseutti kertoi minulle apteekissa vitsin.

Mitä vampyyri tilaa mennessään ravintolaan?

”Lasin kokista.”

Hyvää itsenäisyyspäivää

Aurinko paistoi tänään Helsingissä, joten kuljin jäisillä heinäpelloilla nauttien valoisasta ja kauniista säästä.

Linnut rakastavat tiettyä aluetta kävelytien varrella, joten ne konsertoivat joka vuosi ilahduttavana kuorona ohikulkijoille.

Kuudelta sytytän itsenäisyyspäivän kynttilät, kuten joka vuosi. Olen kiitollinen veteraaneille ja lotille siitä, että he pelastivat Suomen.

Toivotan hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää!

Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija

Nuuskapurkkia potkaisin

Odottelin myöhässä ollutta bussia hyytävässä tuulessa ja tein virheellisen ratkaisun: päätin kävellä seuraavalle pysäkille. Aiemmin pysäkillä ollut oli lähtenyt kävelemään jo pari minuuttia aiemmin, mutta kuvittelin, että bussi ajaa pian paikalle. Ei ajanut.

En katsonut bussin viivästymistä tai peruutusta kännykältä, koska latautumisessa menee ikuisuus.

Kävelymatkani puolivälissä bussi ajaa paikalle ilman numeroa eli edellinen bussi oli mitä ilmeisimmin hyytynyt matkalle. Bussi EI tehnyt bussien vakiotemppua eli lähtenyt vasta noin vartin kuluttua, vaan ajoi ohitseni.

Sapetti, joten potkaisin nuuskapurkkia, joka lensi iloisessa kaaressa. Kaduin välittömästi tekoani, mutta en poiminut purkkia ja sen kantta kadulta,vaan jatkoin matkaa. Ehdin toisen tien varrelta lähteneeseen bussiin.

Paluumatkalla mietin, että olen kehno roskienkerääjäheittiö, koska kostin täysin syyttömälle nuuskapurkkiparalle sen, että bussi lähti myöhässä ja ajoi ohitseni. Päätin nostaa purkin, joka oli kadonnut. Tunsin vielä suurempaa syyllisyyttä siitä, että joku kunnon ihminen oli nostanut purkin.

Mietittyäni asiaa tarkemmin päättelin, että en tietenkään voinut potkaista nuuskapurkkia, koska niitä ei myydä Suomessa.

Kaikenlaista sitä ihminen kuvitteleekin tekevänsä.  Hehee.

Testejä

Persoonallisuustestit ovat kiehtovia ja juttelin niistä useamman ihmisen kanssa. Kuulin, ettei testeillä välttämättä ole mitään väliä,vaan testattavan käytöstä seurataan testien aikana. Melko katalaa, vai mitä?

Kerroin, että tein historian hämärissä testin ja aikaa testin tekemiseen oli varattu runsaasti. Eihän testissä kauaa nokka tuhissut, joten tylsistyin istuessani yksin huoneessa. Nousin ylös, teroitin kaikki lyijykynät, laitoin ne pituusjärjestykseen pöydille ja pyyhekumit nätisti kynien viereen. Tyhjensin teroitusroskat roskikseen ja pyyhin paperipyyhkeellä pöydät siisteiksi. Aikaa oli edelleen jäljellä, joten vaelsin testaajan huoneeseen ja pääsin haastatteluun. Ei koskaan pitäisi jättää ketään ikävystymään, koska lyijykynät ovat vaarassa.

Mustetahratesteissä kannattaa nähdä elävä olento, kuten tonttu tai perhonen. Kuvittelin aiemmin, että kaikki näkevät niissä perhosen tai tanssivia tonttuja. Näin ei kuitenkaan ole.

Amos Rex teamLab 30.8.2018 – 6.1.2019

Maanantaina yritimme mennä Amos Rexin näyttelyyn, mutta jo klo 11:15 jono jatkui Lasipalatsin puoliväliin. Emme menneet. Ateneum oli maanantaina suljettuna, joten museokäynti jäi tekemättä. Amos Rexin nettisivujen mukaan kannattaa käydä näyttelyssä puolen päivän aikoihin ja arkipäivänä.

Menimme Kansainvälisille joulumessuille Lasipalatsin taakse juttelemaan poroponin kanssa ja jatkoimme palelevina Forumin kautta Mannerheimintielle ja Stockan jouluosastolle. Jonain vuonna ostan itselleni äärettömän kauniin muovikuusen, joka maksaa vain 289 euroa. Pidän viehättävää ja tyylikästä kuusta koko vuoden esillä ja koristelen sen ensin joulu-, seuraavaksi laskiais-, pääsiäis-, vappu-, äitienpäivä- ja syntymäpäiväkuuseksi.Huomioin myös tärkeät juhlatilanteet, kuten loppiaisen ja syysloman. Tänäkään vuonna en tehnyt kauppoja.

Stockalta kävelimme Senaatintorille Tuomaan Markkinoille. En vieläkään kannata kojujen nykyistä sijaintia, vaan haluan niiden palaavan tunnelmalliseen Espan puistoon. Siitä huolimatta, että Senaatintori on kaunis aukio ympäröivine rakennuksineen.

Hajaannuimme, koska toinen meistä lähti maksamaan lapsenlapseltaan samalle lapsenlapsille ja tämän sisarukselle ostamansa joulukalenterit (kätevä kauppa) ja toinen meistä meni kirjastoon ja vehnänorasta etsimään. Outo päivä, koska en lähtenyt roskienkeräyskeikalle.

Toilax, 98 kpl

Tiedossa oli ohutsuolen magneettikuvaus (pahoittelen puheenaihetta) ja jouduin syömään kaksi Toilax-laksatiivia (pahoittelen uudelleen aihetta). Maksoin SADAN kappaleen pakkauksesta yli 12 euroa, koska en saanut reseptiä ja käytin KAKSI tablettia. Olisin mieluummin ostanut ja maksanut vain kaksi tablettia, mutta niitä ei ollut irtomyynnissä, kuten kaupoissa karkkeja.

Ymmärtääkseni nuoreksi, upeaksi ja hoikaksi huippumalliksi muututaan syömällä joitain vastaavia lääkkeitä, mutta käsittääkseni riski kyseiseen työhön on häviävän pieni 53-vuotiaana ja 158-senttisenä. Eipä auttaisi edes teippirulla tai kuuluisa litistyskorsetti. Pitäisikö testata teoria loppupurkillisella?

Täti kysyi minulta, kuinka pitkä ohutsuoleni on ja vakaa arvioni oli 40 metriä. Wikipedian mukaan muilla on vain noin seitsemän metrin (pituus vaihtelee 4,5 – 10 metrin välillä) pituinen ohutsuoli.

Ymmärtääkseni voitin tämän kilpailun.