Lauantain ohitin sateessa Rautatientorin luistinradan, jossa tyytyväiset ihmiset luistelivat. Historian hämärissä luistellessa oli kylmä, mutta näin sivistyneempinä aikoina voi luistella jopa kaatosateessa.
Menin katsomaan Coca-Colan joulurekkaa, joka oli ensimmäistä kertaa Suomessa. Ihailin Amos Rexin jonoa, joka oli pidempi kuin maanantaina. Museon näyttely pitää ehdottomasti nähdä.
Salomonkadulla käveli poni, jonka satulalla istui pieni lapsi. Hoitaja talutti ponia, jolla ei sillä kertaa ollut poronsarvia.
Narinkkatorilla Kampin edessä oli satoja ihmisiä jonottamassa. Kuvasin rekan, koska niin pitää ymmärtääkseni tehdä ja kysyin parilta nuorelta naiselta, miksi me jonotamme. Mahdollisuus oli Cokis-tölkkiin. Join vuosia sitten Pepsi Maxia eikä jonottaminen kiinnostanut, joten käännyin ympäri ja suuntasin kohti Oodia.
Pikkulapset silittivät herttaiselta näyttävää ponia Lasipalatsin takana. En viitsinyt avata sateenvarjoa, joten kastuin kiitettävästi matkalla.
Oodi!
Menin Oodin eteläpäädystä sisään ja keltakaiteisia (jesh!) liukuportaita kolmanteen kerrokseen. Toisen kerroksen remontti on vielä kesken.
Kiersin yläkerran reunoja pitkin ja arvostin korkeuseroja. Väkeä oli aika paljon paikalla, mutta liikkuminen sujui hyvin. En vieraillut kahviossa ja terassiparvekkeelle pääsee vain kesällä.
Maisemat kolmannesta kerroksesta olivat upeat! Katselin Töölönlahtea, Finlandia-taloa, Musiikkitaloa ja Eduskuntataloa.
Jonotin ulkonemaan, josta oli Helsingin Sanomien jutun mukaan ”hirmuinen pudotus” ja vain kolme ihmistä ohitti minut, koska olen huono jonottaja. Pudotus maahan ei onnistuisi laseja pirstomatta, joten kuvasin kulmauksen ja jatkoin matkaa laskeutumalla portaat.
Olisin mielelläni pyörinyt valkoisessa Pallotuolissa, mutta joku toinen ehti ensin. Katselin kirjoja, mutta en lainannut mitään.
Oodin kolmannesta kerroksesta tulee hyvä Ameriikan mall suomalaisille. Siellä oli hauska kierrellä sadesäällä, nousta ylämäkiä, kiivetä tai laskeutua rappusia.
Kirjahyllyn taakse piilotettua salahuonetta en nähnyt, mutta Oodissa tulee tietenkin käytyä jatkossakin.
Toisen kerroksen lukuportaita, opiskelutiloja ja neuvotteluhuonetta pystyi kurkkimaan nauhan takaa. En yleensä tuijota ketään, mutta jos istuisin opiskelemassa lasiseinäisessä pienessä huoneessa liukuportaiden vieressä, niin katselisin ihmisiä, en tietokonetta tai kirjoja.
Ensimmäisessä kerroksessa oli info, mahdollisuus lainata tai palauttaa kirjoja, käydä kahvilla tai syömässä.
Alakerrassa oli naisille ja miehille yhteinen wc-tila, jonne pääsi portaita pitkin tai hissillä.
Myöhäinen keskiaika
Palasin sateisessa säässä bussilaiturille ja kuulin bussissa kiehtovan keskustelun suomalaisen ja suomea puhuvan eurooppalaisen välillä. Eurooppalaisperheen aamiaisella oli suomalaisen mukaan chocolatia, joka on käsitykseni mukaan jotain vielä parempaa kuin suklaa. Vankilan kohdalla hän kertoi, että Suomessa vankeja on vähän Yhdysvaltoihin verrattuna. Itsenäisyyskeskustelussa hän mainitsi, että Suomi oli Ruotsin vallassa myöhäisellä keskiajalla. Oliko?
Suomi oli Ruotsin vallan alla vuodesta 1523 vuoteen 1809. Keskiaikaa vietettiin Wikipedian mukaan 500-luvun alusta 1400-luvulle. Kyllä, oli pakko luntata. Oliko Ruotsin vallan aika jo renessanssia?
Pidin nuorehkon henkilön maininnasta, koska en juuri koskaan puhu kenenkään kanssa varhaisesta tai myöhäisestä keskiajasta.
Vitsi
Harald Hirmuinen -sarjakuvassa Harald kysyi vaimoltaan Helgalta, mitä hänen poissa ollessaan on tapahtunut ja vaimo luetteli sodat, mainitsi keskiajan ja lisäsi, että vanha koirasi on saanut pentuja. Harald innostui koiranpennuista. En lapsena ymmärtänyt, mitä hauskaa sarjakuvassa oli.
Onneksi äiti selitti vitsin ja kertoi, että muut tilanteet olivat tärkeitä tapahtumia eikä pennuilla ollut merkitystä. En vieläkään ole samaa mieltä, koska koirat ovat ilahduttavaa seuraa ja sodat ovat typerää rettelöintiä.
WordPress
Kirjoitan Wordissa ja siirrän tekstit WordPressiin. Järjestelmä keljuilee nykyisin tekstien kanssa, poistaa välilyöntejä ja tekee turhia yhdyssanoja, joten pitäisi kirjoittaa tekstit WordPressissä. En tahdo, vaan lisään puuttuvat välilyönnit.
Musiikkitalo
Pianisti Johannes Piirto ke 30.1.2018 klo 19.
Edo de Waart johtaa Beethovenin 5. sinfonian RSO:n konsertissa.
Hollantilainen kapellimestari Edo de Waart johtaa Beethovenin viidennen eli Kohtalonsinfonian RSO:n konsertissa. Vuonna 2009 RSO:n nuoreksi solistiksi valittu Johannes Piirto on sittemmin esiintynyt usein orkesterin kanssa – tällä kertaa ohjelmassa on Witold Lutoslawskin pianokonsertto.
https://www.musiikkitalo.fi/fi/tapahtuma/rso-de-waart-piirto
banaaninkuorella 