Vuoden tauon jälkeen kävin hematologisella poliklinikalla.
Minulle oli varattu aika klo 8:30, mitä ihmettelin. Aamuaikoja on varattu aiemminkin, mutta lähes poikkeuksetta ne on siirretty poliklinikan toimesta jollekin kauempaa tulevalle. Näin ei tällä kertaa tapahtunut.
Olin sairaalassa ennen kahdeksaa ja vein takin Kolmiosairaalan kaappiin. Sain melko vaivihkaa suljettua kaikkien kaappien ovet, joten rivi näytti jälleen kerran hyvältä ja siistiltä.
Kahvioon oli tullut myyjän mukaan loka- tai marraskuussa salaattibaari, mistä ilahduin. Kiva, että saa itse valita vaihtoehdoista. Kahvia tai teetä en juo, joten vesilasillisen ja karjalanpiirakan jälkeen ilmoittauduin Kolmiosairaalan automaatilla.
Pidän automaatti-ilmoittautumisesta, jossa voin hyväksyä yhteystietoni. Niiden ilmoittaminen aulassa päivystäneille ihmisille tuntui turhauttavalta, kun vastasin samoihin kysymyksiin lukemattomia kertoja ja tuntui, että vein aikaa joltain järkevämmältä, jota he olivat tekemässä.
Hemapolille käveli lääkäri, joka avasi automaattisesti avautuvan oven seinäpainikkeesta. Nopeuttaakohan painikkeen käyttö oven aukeamista?
Luin hetken odotustilassa ja pääsin vastaanotolle. Olen käynyt useamman vuoden ajan samalla lääkärillä, vaikka alkuvaiheessa minua tutki useampi lääkäri. Suosikkini heistä oli ystävällinen ja huomaavainen Vesa Lindström.
Juttelimme hetken, hematologi vahvisti jo saamani tiedon, että suolistoni on kunnossa ja maksani voi hyvin. Niin oletinkin. Ferritiiniarvo oli pudonnut hieman ja samoin hemoglobiini, joten sain kolmen kuukauden Obsidan-rautakuurin. Farmaseutin mukaan rauta ei ärsytä vatsaa, koska aine vaikuttaa vasta suolistossa.
Kerroin hematologille, että niveleni ovat jäykät useiden kortisonikuurien jälkeen ja olen stressaantunut, kun en löydä uutta työpaikkaa. Työsuhteeni päättyi vuosia sitten yt-neuvotteluissa, kun olin sairauslomalla allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Hematologi katsoi minuun ja totesi, ettei tilanne ole hänen syynsä tai minun syyni. Mielestäni tilanne on minun syyni.
Puhuimme silmieni hoidosta. Kroonisesta ja vaikeasta käänteishyljinnästä on hyötyä, koska luuydinsyöpäni parani vuosia sitten. Hyvä, että käänteishyljintä päättyi maksassa ja munuaisissa ja pääsin eroon mm. kortisonista. Kortisoni ei pidä minusta yhtään.
Krea-arvon perusteella hematologi neuvoi minua juomaan enemmän vettä. Juon usein vettä, mutta en ilmeisesti riittävästi.
Riisuuduin alusvaatteisilleni, kävin vaa’alla ja istuin paperin peittämälle sängylle. Hematologi mittasi verenpaineeni käsivarresta, happipitoisuuden sormenpäästä ja katsoi suuhuni. Seuraavaksi hän kuunteli keuhkojani. Menin selinmakuulle, hän nipisteli jalkojani, joissa ei ole ollut käänteishyljintää ja tunnusteli sisäelimiäni vatsan kautta. Tutkimus päättyi ja sain pukea. En pidä kyseisistä tutkimuksista ja yritän aina välttyä niiltä. En ole kertaakaan onnistunut, koska ne kuuluvat hematologin toimintaan. Kummastelen tutkimuksia, koska olen parantunut myeloomasta vuosia sitten.
Sain palautetta suklaaruokavaliostani, minkä ymmärrän. Ehdotin tilalle alkoholismia, joka on hyvin, hyvin monen suomalaisen vakioharrastus. Vaikea harrastus absolutistille, mutta halusin ehdottaa vaihtoehtoa. Hematologi ei kannattanut kumpaakaan ehdotustani.
Pääsin eroon Cotrim Forte -keuhkonsuojalääkkeestä, mistä olin tyytyväinen. Kysyin, miksi saan edelleen kyseistä lääkettä ja hematologi totesi, ettei lääkettä tarvitse enää ottaa. Saan lääkkeen takaisin, jos joudun jatkossa ottamaan kortisonia. Toivottavasti en joudu, koska kortisoni oli hyvin hankala lääke mm. reisien heikkenemisen ja kauhistuttavan turvotuksen vuoksi.
Hematologi muistutti hammaslääkärikäynneistä, jotka ovat terveyden kannalta tärkeitä. Päätin säästää viime vuonna ja lykkäsin tarkastusaikaa. Ratkaisu oli huono, koska takahampaaseen tuli reikä ja hammas paikattiin päivystyksessä.
Seurantani jatkuu Meilahdessa käänteishyljintäni vuoksi, koska käyn säännöllisesti silmäsairaalassa. Hematologi ehdotti vaihtoehdoksi Peijasta, jossa hoitoni vuosia sitten alkoi, vaikka asuin Helsingissä. Käyn mieluummin tutkimuksissa kotipaikkakunnallani.
Seuraava tapaamisemme on ilahduttavasti puolentoista vuoden kuluttua ja verikokeeseen menen puolen vuoden kuluttua. Hyvä! Tunsin aina, että vein jonkun sairaamman paikan, koska onnekkaasti paranin vuosia sitten.
Kiitin, poistuin ja kävin Veteirassa ostamassa kissanruokaa. Seuraava eli seitsemäs kissanruokasäkki on ilmainen, mitä arvostan. Käsitykseni mukaan kissat tietävät, koska kissanruokasäkki on tyhjenemässä, koska ne syövät silloin normaalia enemmän.
banaaninkuorella 