Kuolemaa nopeampi lähikuvia elämästä
Eija-Riitta Korhola
Tammi 2019
Huomenna tapaamme,
kuolema ja minä.
Syösköön hän miekkansa mieheen
joka on valveilla.
Mutta kuinka kirveleekään muisto jokaisesta hetkestä
jotka petturimaisesti tuhlaan.
Dag Hammarskjöld, Kiinnekohtia
Eija-Riitta Korhola kertoi katsoneensa elokuvaohjaaja Dennis Potterin haastattelun, jossa mies oli katkera haimasyövästään, poltti ketjussa ja otti kipuihinsa morfiinia ja samppanjaa. Mies rakasti elämää ja hänen silmänsä olivat avautuneet Nyt-hetken ihmeellisyyteen.
Ymmärrän, mitä Korhola tarkoitti. Uskon, että valtaosa syöpäpotilaista havahtuu siihen, että meneillään oleva hetki on tärkein, koska huomisesta ei tiedä. Eihän kukaan tiedä, mutta tilanne konkretisoituu, kun on saanut diagnoosin vakavasta sairaudesta ja toisinaan elinaikaennusteen.
Korholan rinnassa tuntui möykky delhiläisessä hotellissa ja diagnoosin hän sai puhelimessa Amsterdamissa. Tutkimukset yksityissairaalassa, magneettikuva ja miete tyttäriä lämmittävistä huiveista, jos äiti on poissa. Poikaa lämmittävä tuote oli äidin ajatuksissa. Vuosi ennen syöpädiagnoosia Eija-Riitta Korhola osti puhelimessa myydyn syöpävakuutuksen, joten hän pääsi nopeasti hoitoon ja aggressiivinen syöpä selvisi.
Korhola mietti, voisiko hän olla yhteydessä entiseen mieheensä, professori Atte Korholaan. Heidän 30 vuotta kestänyt parisuhteensa oli päättynyt vuosia aiemmin ja aiheuttanut suurta surua. Surun ja rintasyövän korrelaatio näkyi lääkärin mukaan vastaanotoilla.
Eija-Riitta Korhola kertoo lapsuudestaan, uskostaan ja äitinsä Jumalasta. Äiti ymmärsi olla lyömättä Jumalalla, mitä arvostan. Uskonto on mielestäni tärkeää, mutta uskon tulisi olla suvaitsevaa, muita kannustavaa eikä koskaan tuomitsemista, syyllistämistä tai kenenkään rankaisemista.
Korholan saaman neuvon mukaan minimiin piti laittaa sokeri ja alkoholi. Jälkimmäisen karsiminen ei tuntunut, mutta salmiakinsyöjälle salmiakin karsiminen tuntui turhauttavalle.
Absolutistina jaan Eija-Riitta Korholan käsityksen. Alkoholi on pahaa, mutta ymmärtääkseni jokaisen suomalaisen kuuluu syödä salmiakkia.
Korhola on jo pitkään tehnyt talletuksia hyvinvointitililleen: riittävästi unta, terveellistä ruokaa ja kuntoilua. Tasapaino kannattaa säilyttää, kasviksia kannattaa pureskella ja pienikin määrä liikuntaa edistää hyvinvointia.
Lääkäri kertoi, miten hoidot vaikuttavat terveyteen. Korhola oli kiitollinen siitä, ettei hän menetä hoitojen vuoksi hampaitaan, vaikka hiukset ja jopa kynnet voivat lähteä. Kynsien lähteminen estetään kylmähoitohansikkailla ja -tossuilla.
Minun elimistössäni riehuneen tulehduksen vuoksi menetin hampaita enkä voi ottaa implantteja tilalle, koska leikkaus voi parantumisestani huolimatta olla riski verisyöpäpotilaalle. Onneksi hampaat eivät lähteneet näkyviltä paikoilta.
Korhola kertoi sairaudesta läheisilleen, mutta halusi välttyä julkisuudelta ja mahdollisilta törkeiltä herjausviesteiltä. Mikä saa ihmiset lähettämään törkyviestejä julkisuuden henkilöille?
Viikko diagnoosin jälkeen oli leikkauksen vuoro. Olen tyytyväinen siitä, että rankkaan syöpään sairastunut Korpela sai nopeasti apua. Oli pitkä aika odottaa lokakuun 2011 jälkeen, että pääsin aivoaneurysmaleikkaukseen helmikuussa 2012 ja myeloomahoidot voitiin aloittaa vasta toivuttuani leikkauksesta huhtikuussa 2012. Tiesin syöpäni aggressiivisuudesta ja huonosta ennusteestani.
Korholan kainalohaava tulehtui ja tulehduksen hoito oli kivuliasta.
Kirjoittajan maininnat syöpään kuolleista ystävistä tuntuivat surullisilta. Minusta tuntuu useamman vuoden jälkeen, etten toivu nuoren, allogeenisen kantasolusiirron saaneen naisen menehtymisestä. En koskaan tavannut häntä, mutta hän tuli tutuksi allogeenisen kantasolusiirron saaneiden potilaiden Facebook-palstalla. Nuoren ihmisen kuolema tuntui viheliäisen epäreilulta ja toivoin viimeiseen hetkeen saakka, että hän selviää.
Korholan kuvaukset Euroopan historiasta Berliinin muureineen ja Stasin vankeineen koskettavat, samoin hänen kirjallisuusmakunsa. Ei, hän ei lukenut koko Dostojevskin tuotantoa kolmessa päivässä, vaan lukemiseen meni lähes kuusi kuukautta vauvanhoidon ohella.
Solusalpaajien vaikutus makuaistiin tuli tutuksi monille potilaille. Ruoat ja juomat maistuivat kuvottaville. Lihas- ja luusäryt olivat ikäviä ja ne kestivät turhan pitkään.
Noonasta, syöpäpotilaiden sähköisestä seurantajärjestelmästä oli Korholalle apua. Kysyin Noonasta muutama vuosi sitten hematologiselta poliklinikalta, mutta en saanut lupaa järjestelmän käyttöön. En tiedä, onko tilanne jo muuttunut. Meidän allogeenisen kantasolusiirron saaneiden piti soittaa hoitajalle.
”Hanki oma syöpä ja viisastele sitten”, täräytti eräs syöpäpotilas väsyneenä lähimmäisten neuvoihin. Ruokavalioneuvoja, tietoja syöpään kuolleista ihmisistä ja paranemisvakuutuksia riitti hänellekin. Diagnoosini jälkeen erehdyin juttelemaan naapurin eläkeläismiehen kanssa, joka keskustelumme aikana kertoi viidestä (5) syöpään menehtyneestä veljestään. Olin pahoillani hänen puolestaan, mutta olisin halunnut välttyä tilanteelta. Onneksi vertaistuki auttoi, kuten Korholaakin.
Kaunis puhe Korholan äidistä ilahdutti, samoin murheiden kuuntelijana olleen sisaren käytös ja kuvaukset Korholan lapsista.
Oman pikkupojan ”äiti, et ole enää kaunis” -syytös huvitti. Seurasin aikoinaan Eija-Korholaa, koska hän oli osaava, taitava, tyylikäs ja poikkeuksellisen upea Linnan juhlissa. Ilahdun nähdessäni kauniita ihmisiä, joten hän oli jo ulkonäkönsä perusteella suosikkipoliitikkojani. Mitä ilmeisimmin hänen ulkonäkönsä oli epäilyttävä, koska mm. roskalehden toimittaja herjasi vuosien ajan hänen ulkonäköään. En lukenut kyseistä lehteä, joten en tiennyt tilanteesta. Ihmettelen, miksi kaunis ihminen olisi sen epäilyttävämpi kuin tavallisen näköinen? Kauniit ja viehättävät ihmiset tuovat iloa muiden elämään, joten heidän ivaamisensa on mielestäni turhaa.
Sädehoidon ja tulehtuneen ihon aiheuttama kutina hoitojen jälkeen tuntui piinalliselta. Onneksi hän keksi sekoittaa ruokasoodaa perusvoiteeseen ja palovammojen kutina lieveni.
Olin vuosia sitten leikkauksessa, leikkaushaavat tulehtuivat ja niistä tursusi vihreää mätää. Soitin sairaalaan, jossa leikkaus tehtiin ja hoitaja kysyi minulta ”oliko vaiva fyysinen vai psyykkinen?”. Mietitäänpä ihan yhdessä, kumpi… En saanut sairauslomaa, vaan minut ohjattiin työterveyteen, jossa sairauslomaani ei jatkettu. Sairauslomaa olisi heidän mukaansa pitänyt jatkaa sairaalassa, joka teki leikkauksen. Luovutin. Laitoin haavojen päälle harsositeitä, kävin töissä ja joka päivä pyykkäsin kaikki vaatteeni, koska mätivät haavat olivat tarttuneet kankaisiin ja liimanneet vaatteet kiinni minuun. Ei kannata kokeilla.
Kirjan luettuani mietin, kuinka äärettömän raskasta on toimia politiikassa. Teet ihan mitä tahansa, niin joku kritisoi. Osa näkee aiheelliseksi poliitikkojen vainoamisen tai loputtoman herjaamisen. Tiedot matkoista, kiinnostavien ihmisten tapaamisista ja illallisista kuulostavat upeilta, mutta elämä on usein yksinäistä ja päivät ovat pitkiä.
Oli kiinnostavaa lukea Eija-Riitta Korholan teos. Toivon, että hän pysyy jatkossa terveenä.
Eija-Riitta Korhola (s. 1959) on viestintään, konsultointiin, kirjoittamiseen ja hallitustyöskentelyyn keskittyvä entinen europarlamentaarikko.
banaaninkuorella 