Läheiset

Syöpään sairastuessa useimmista sairastuneista tuntuu, että koko maailma pysähtyy. Tulevaisuudesta ei tiedä, oma vointi kauhistuttaa, hoidot huolestuttavat tai pelottavat ja todella moni sairastunnut miettii kuolemista.

Olen jutellut monien syöpäpotilaiden kanssa, joita läheisten reaktiot hämmästyttävät. Osa omaisista ei ymmärrä tai halua ymmärtää, että syöpäpotilas on sairastunut vakavasti. ”On minullakin pitkittynyttä yskää.” Sehän ikävää. Kannattaisiko käydä lääkärillä tai vähentää tupakointia?

Apua voi saada läheisiltä heikommassa vaiheessa, jos heillä on aikaa tai halua auttamiseen. Yli miljoona suomalaista elää yksin ja monet elävät parisuhteessa, joissa vain sairastunut huolehtii kotitöistä. Puolisot tai lähellä asuvat unohtavat – tai eivät käsitä, että he voisivat kokata ruokaa, auttaa siivouksissa edes joskus tai käydä kaupassa heikossa kunnossa olevalle potilaalle. Syöpäpotilaan voi olla vaikeaa palkata siivousapua, koska tulot romahtavat ja menot nousevat lääkkeiden, poliklinikka- ja sairaalamaksujen vuoksi.

Erittäin hyvä syy säästää siinä vaiheessa, kun on vielä terve.

Ihmiset ovat erilaisia, joten osa ei oikeasti pysty käsittämään, millaista elämää syöpäpotilas elää. Ei kyse ole mistään läheisten elämän pitkää työpäivää tai -viikkoa seuraavasta uupumuksesta vaan tilanteesta, jossa jo sängystä nouseminen tuntuu tavoitteelta.

Myeloomadiagnoosin saatuani luin Kristiina Heleniuksen kirjan Mikä maa, mikä syöpä, jossa hän kertoi sairastuneensa imukudossyöpään, Hodginin tautiin. Kirja oli kiinnostava ja teoksesta jäi mieleen, kuinka Heleniuksen aviomies toi ruokaa vain itselleen – ei puolisolleen. Syöpä voi koetella parisuhteita ja ärsyttää tervettä puolisoa, jolle kasaantuu huolta, surua ja ylimääräisiä tehtäviä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristiina_Helenius

Syöpäpotilaalle voivat tietenkin olla vieraita lähipiirin opiskelukiireet, remontit, parisuhdekriisit, alkoholi- ja/tai mielenterveysongelmat, pettämiset, lasten fyysiset ja psyykkiset ongelmat ja muut sellaiset asiat, jotka eivät liity omaan elämään. Vaikeita ja surullisia tilanteita, joihin läheiset toivottavasti saavat apua.

Monien potilaiden mielestä hankalinta vakavassa sairastumisessa oli, etteivät terveet ihmiset hahmottaneet sitä, että potilaan riskinä oli kuoleminen. Moni hyvin sairas potilas kuuli läheisiltään ikihupaisan Ethän sinä näytä sairaalta -kommentin. Ei, syöpää ei huomaa kuten ruhjeita kolarin jälkeen. Syöpä tekee tuhoja ihmisessä itsessään.

Mm. Yhdysvalloissa monilla alueilla käytäntö on toisenlainen. Naapurit, tuttavat ja ystävät tarjoutuvat apuun, hoitavat lapsia, tuovat ruokaa ja toimivat siivouspartioina vakavasti sairastuneiden luona. Välittäminen ja huolehtiminen ovat heille tärkeitä asioita.

Parhaissa suvuissa potilailla oli tukijoita ja hän saa apua. Jos tukea saa, niin yhteydenpitoa on helpompi jatkaa tulevaisuudessa.

Jos ei saa, niin miksi vakavasti sairastunut ottaisi jatkossa yhteyttä ”läheisiin”, jotka eivät kertaakaan vaivautuneet auttamaan raskaiden ja vaikeiden hoitojen aikana?

Taiteena on Mia Bergqvistin Kasvunpaikka, jonka kuvasin Naivistit Iittalassa -näyttelyssä viime kesänä. Vanhalla puukoululla olevat teokset ovat lahjakkaita ja hauskoja, joten näyttelyyn kannattaa jälleen suunnata lauantaina 18.5. tai viimeistään sunnuntaina 25.8.2019.

Advertisement

Näkyvätkö juuresi?

Juuresi näkyvät Geneettisen sukututkimuksen ABC

Marja Pirttivaara

Siltala 2017

Juuresi näkyvät on teos ”geneettisestä sukututkimuksesta, joka on seikkailuretki menneisyyteen ja tulevaisuuteen, sukuun ja ihmiskuntaan. Tiesitkö muuten, että Muumipappa oli löytölapsi?”

Muumipeikkoja ei – tietääkseni – suvussa ole, vaikka ihoni on olminvalkoinen. Huiskimishäntä voisi olla kätevä vaihtoehto mökillä, jossa on laumoittain hyttysiä. En harrasta mökkeilyä, koska navakasti aseistetut hyönteishyökkääjät ovat saaliinhimoisia. Hyvä, että mummin aiemmalla mökillä käy isän sukulaisia, niin tarvittavat korjaus- ja huoltotyöt tulevat tehtyä uimisen ja muun mökkihuvittelun lomassa.

Muiden ihmisten mökkihuvittelutapoihin on tietenkin vaikeaa ottaa kantaa.

Testejä myyviä firmoja ISOGG-sivuilta

Family Tree DNA (FTDNA)

• pioneeri, jonka toiminta alkoi jo 1999
• poskisolunäyte eli pumpulipuikolla sivellään posken sisäpintaa

23 andMe

Ancestry DNA

National Geographic

• kuinka paljon DNA:ssa on neardertalinihmistä? (kiinnostavaa!)

isogg.org

Pirttivaaran mukaan suomalaiset käyttävät eniten Family Tree DNA – sivua, joka on hänen oma suosikkinsa.

Testit tehdään vain elävistä henkilöistä

• ei menehtyneistä (jälkimmäinen olisi mielestäni karmeaa, vaikka testattaisiin hiuskiehkura)

Facebookissa

• toimii Suomi DNA-ryhmä, josta kannattaa kysyä neuvoja

Testit

• oman sukupuolen mukaan isä-, äiti- tai etäserkkulinja
• geneettiset erot itä- ja länsisuomalaisilla ovat suuret
• itäsuomalaisilla on yleensä tuplasti enemmän etäserkkuja kuin länsisuomalaisilla

Sursillin suku

Monien suomalaisten (n. 300 000 – 500 000 henkilöä) taustalla voi olla Sursill-suku. Suvulla on hauska hapansilakkaperimä.

Suomessa sukujaan ovat tutkineet mm. Kolehmaiset, Tawastit, Ikoset ja Sursillit.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sursillin_suku

Ötz?

Osa suomalaisista on sukua jäämies Ötzille, mitä pidän mielenkiintoisena.

Suomalaismiehistä noin 60 prosenttia on isälinjaltaan N-haploryhmää

• miesten esi-isät vaelsivat Suomeen Afrikan alkukodista Itä-Aasian kautta
• Kiinasta on löydetty N-miesten hautoja

Oma lisäys: muinainen koevastaus ”jo muinaiset roomalaiset” on Suomessa todennäköisemmin ”jo muinaiset kiinalaiset”.

Perimällä on vaikutus terveyteen

• omasta DNA-historiasta voi keskustella lääkärin kanssa

Historiallisesta sukututkimuksesta on hyötyä

• kannattaa aloittaa samoin tein

Kirja

Kirjassa oli mainittu sukututkimukseen liittyviä kirjoja, blogeja ja YouTube-sivuja.

Varasin kirjastosta teoksen Kiehtovat geenit : mihin geenitietoa käytetään? Kirjoittajina ovat Maarit Jokela, Mirkka Oja-Leikas ja Meri Rova (toim.). Kirja on tarjouksessa Duodecimin sivulla 30.3.2019.

Allosiirron jälkeen

Luuydinsiirron saaneet eivät kirjan mukaan voi tehdä geneettisen sukututkimuksen testiä, koska tulos voi epäonnistua. Tulos ei välttämättä kerro syntymässä saamastasi DNA:sta.

Toivottavasti ainoa sisko, jolta sain siirteen, teettää tutkimuksen. Olisi mielenkiintoista saada enemmän tietoa äidinisän isästä.  Kai venäläiskenraaliksi väitetyn tähdet, nauhat, mitalit tai muut hupaisat armeijakoristeet näkyvät DNA:ssa?

Verensiirto tai sytostaattihoito

• ei ole esteitä tutkimukselle.

Marja Pirttivaara (s. 1958) on suomalainen fysiikan tohtori, MBA (sosiaali- ja terveysjohtaminen), Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran johtava asiantuntija sekä geneettisen sukututkimuksen asiantuntija ja tietokirjailija.  Wikipedia

La 30.3.2019 klo 20:30–21:30 WWF Earth Hour

Olen ollut monena vuonna melkein mukana ja sammuttanut valaisimet. Ei kai avoinna olevaa läppäriä lasketa, jos laite on lähes vahingossa auki?

Kesäaikaan su 31.3.2019 klo 3

• siirrä kelloja kesän suuntaan

Talviaikaan palataan sunnuntaina 27. lokakuuta klo 4.

Toivotan hyvää kesäajan alkua kaikille valoa, lämpöä ja aurinkoa rakastaville ja tietenkin myös teille, jotka viihdytte kaulaa myöten hangessa!

Sinnikäs selviytyjä

Tiistain labrakäynnin jälkeen kävin hakemassa seitsemännen eli ilmaisen Fibre Response – kuituruokasäkin kissoille, koska lauantaikäynti ei onnistunut.

Huomasin ovilapusta, että Veteira oli kiinni klo 11–12 operaation vuoksi, joten kävin syömässä lohta ja perunamuusia Ukko-Pekka – kahvilassa. Paikka oli sympaattinen, ruoka oli hyvää ja istuin ikkunapaikalla katselemassa ohikulkijoita. Alkuruoaksi sain salaatin, jonka pyydän seuraavalla kerralla ilman kastiketta kastikeantipatiani vuoksi.

Yritin löytää ravintolaa netistä, mutta en onnistunut. Lounasravintola on Töölön Yliopiston Apteekin ja Veteira-eläinlääkäriaseman välissä Mannerheimintiellä, Kelan ratikkapysäkin kohdalla. Kannattaa käydä! Paikka on auki klo 8-17 ja tiskin takana on ystävällinen mieshenkilö. ”Salakuuntelin” hänen ja toisen asiakkaan keskustelua ja opin, että rekkamatkalla Norjasta Suomeen kuljetustilaa kylmentävä laite voi reistailla matkan aikana useita kertoja. Vein lähtiessäni lautaseni ja lasini suomalaiselle kokille ja ilmoitin herroille, etten ”mitenkään kuunnellut heidän keskusteluaan, mutta sulivatko pakastepatongit?” Eivät onneksi sulaneet, mutta matka oli erittäin hankala.

Menin eläinlääkäriasemalle, jossa edellinen asiakas eli pikkuinen koira nukkui odotustilassa punaisen peiton alla hammaspuhdistuksen jälkeen. Söpöltä näyttänyt koira ja hyvä, että hampaat olivat puhtaat. Olen tavannut eläinlääkärin aikaisemmin, joten selitin hänelle kaatuneeni eikä minua ole mukiloitu. Jostain syystä tieto pitää kertoa melko tutuille ihmisille. Ratikassa istuin kissanruokasäkki vieressäni enkä sanonut kenellekään mitään, vaikka olisin hyvin mielelläni kertonut kaikille kompastumisestani.

Naamaröntgenin perusteella poskiontelot ovat tyhjät enkä onneksi telonut itseäni pahemmin mätkähtäessäni otsa edellä portaaseen. Kuulin kysymyksen siitä, miksi naamani osui portaaseen ja selitin, että minulla on niin hirvittävän iso pää, että naama menee tietenkin ensimmäisenä alas. Kasvoni ovat edelleen mustelmaiset ja kirjavat, mutta onneksi maan vetovoima kiskoo ruhjeita alaspäin.

Mistään verikokeista ei löydy syytä korkealle CRP:lle, joten huomenna jälleen labraan ja maanantaina takaisin sisätautilääkärille. Toivottavasti loput virustutkimukset selviävät maanantaihin mennessä.

Puhuin aiemman lääkärin kanssa ja väitin olevani terve. Harmi, ettei hän uskonut minua. Totesin, että tautisuus on noloa ja tunnen itseni lintsariksi. Hän totesi, että olen sinnikäs selviytyjä, koska aivoaneurysmaleikkauksen klipsi näkyi kuvissa, samoin ohimossani oleva pyöreä leikkausarpi. Myeloomahistoriani lääkärit jo tiesivät.  Kovin ikävää, kun ei edes sinnikkäästi inttämällä voi vakuuttaa olevansa terve.

Hakkaava yskä jatkuu.

Edunvalvontavaltuutus

kannattaa tehdä ajoissa. Jos jotain sattuu, niin läheisten on helpompi hoitaa asioita.

https://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/holhoustoimi/Edunvalvontavaltuutus/

Luettavaa

Jos KonMaritus kyllästyttää, niin tarkempiakin teoksia on olemassa.

Mitä jälkeen jää: taito tehdä kuolinsiivous   Margareta Magnusson

Kustannusosakeyhtiö Tammi 2018

Tuberkuloosi?

Tulehdusarvot (CRP eli C-reaktiivinen proteiini) eivät laskeneet riittävästi, joten päädyin sisätautilääkärin juttusille. Odottelin vastaanotolle pääsyä 20 minuuttia. Oletan, että lääkäri kirjoitti muistiin tiedot edellisestä potilaasta ja tutki minun tietojani.

Ilmoitin hänelle, että pitkittyneen yskän vuoksi oletan sairastavani tuberkuloosia. Esitin saman väitteen useammalle ihmiselle ja myös he vaiensivat oivallisen diagnoosini. Ei, en onneksi sairasta.

Olisi ikävää olla tuberkuloosiin sairastanut irlantilainen kokki Mary Mallon, joka ei ymmärtänyt käsienpesun tärkeyttä ja sairastutti 51 ihmistä New Yorkissa 1900-luvun alkupuolella. Osa sairastuneista menehtyi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Mary_Mallon

Suoraa syytä tautisuudelleni ei löytynyt edes siinä vaiheessa, kun sisätautilääkäri tökkäsi sormensa kaatumisen aiheuttamaan otsaruhjeeseeni. Grrrrrrrrrrrrrrrr, käsiä ei tökätä ruhjeisiin.

Kävin kasvoröntgenissä, jossa poskiontelo-ongelmaiset ja kolhiintuneet kasvoni kuvattiin kolmelta puolelta. Tänään menen laboratorioon verinäytteitä varten.

Toivottavasti virustauti saadaan pian nitistettyä ja rasittava yskiminen loppuu.

Söpöt lehmät kuvasin – tietenkin – Naivistit Iittalassa -näyttelyssä kesällä 2017.

Hämmästyttävää

Yskiminen jatkuu, vaikka olisi voinut jo loppua. Perjantaina olin jälleen lääkärissä, mutta onneksi tulehdusarvot olivat laskeneet.

Kummastelen poskiontelotulehdusta, koska olen selvinnyt vuosikymmeniä ilman kyseistä sairautta. Taidan syyttää allosiirtoa.

Flunssassa väitän sukupuolestani huolimatta sairastavani surullisenkuuluisaa miesflunssaa, koska oireet ovat rasittavia. Lääkärin kuunnellessa keuhkojani minua yskitti, joten käänsin pääni toiseen suuntaan ja pyysin anteeksi yskimistäni. Lähinnä siksi, etten pystynyt suojaamaan yskää kämmenselälläni tai nenäliinalla. Lääkäriä huvitti ja hän totesi, ettei yskimistä tarvitse lääkärille pahoitella.

Sain neljän päivän jatkon antibioottikuuriin ja pyysin Erdopect-kapseleita, jotka lohkovat limaa. Aina pitää olla oma käsitys hyvästä lääkityksestä tai ainakin kaverin neuvo, jonka voi esittää lääkäriparalle. Hehee. En saanut hitaasti vaikuttavaa Erdopectiä, vaan lääkärin mielestä tehokkaamman ja nopeammin vaikuttavan Flavamed-kapseleita. Farmaseutin mukaan lääkettä kannattaa alussa ottaa kolme päivässä ja myöhemmin vähemmän.

Lääkäri totesi, että CODESAN comp -yskänlääkettä kannattaa ottaa vain iltaisin, ettei ole kodeiinin vaikutuksen alaisena päivällä, koska kodeiini on huumausaine. Kiva. Olen reilun kuukauden aikana joutunut juomaan puoli litraa huumausainetta. Olen ollut onnekas, koska olen käyttänyt lääkkeitä vain yskän rauhoittamiseen tai fyysisen kivun lievittämiseen enkä jäänyt koukkuun mihinkään niistä. Luulen, että suurin syy oli siinä, että tulin lähes kaikista kipulääkkeistä niin pahoinvoivaksi, että addiktioriski oli vähäinen. Fentanyylilaastareita käytin siirron aikana ja jälkeen, kun selkänikamani oli murtunut ja kolme muuta nikamaa oli vahingoittunut. Käyttämättömät laastarit vein tietenkin apteekkiin. Tramalin annoin ylen ja samoin OxyNormin, josta oli jonkin aikaa apua vyöruusun aiheuttamiin hermokipuihin. Lyricaa en suostunut kokeilemaan lukemieni kauhujuttujen perusteella, vaikka moni potilas saa apua lääkkeestä. Yskänlääkkeessä kiinnosti mahdollisuus nukkumiseen ja yskimättömyyteen eikä kodeiini. Ihmiset ovat erilaisia, joten mm. Yhdysvalloissa on ollut valtavia ongelmia opiaattilääkkeiden kanssa. En usko, että lääkkeitä määrätään Suomessa vähäisiin kipuihin.

On siitä jotain hyötyä, että on vahva vinttikerros, vaikka on joutunut kokemaan kauhistuttava, kivuliaita, vaikeita ja surullisia asioita vuosien aikana, kokemaan rankkoja hoitoja ja saanut valtavasti erilaisia lääkkeitä.

Olen aina ollut käsienpesijä, käytän usein kesälläkin hansikkaita, käsidesiä en atooppisen ihoni vuoksi voi käyttää, välttelen yskijöitä ja bussissa laitan hupun päähän, jos takana istuu yskijä enkä voi siirtyä. Välttelen väkijoukkoja, en ole ikuisuuksiin käynyt messuilla tms. Kevätmessulle menisin mielelläni ihailemaan kauniita istutuksia, mutta ihmismassojen vuoksi en mene. Siitä huolimatta mm. flunssa tuntuu väijyvän joka nurkan takana. Kyselin muilta siirron saaneilta vinkkejä, mutta ainoat uudet vinkit olivat vahvistava tiputus sairaalassa ja anti-inflammatorinen ruokavalio, jossa vältetään gluteiinia ja sokeria. Parhaat kiitokseni kaikista vinkeistä!

Naamani näyttää keskiviikon mätkähtämisen jälkeen riemunkirjavalta. Nenää ympäröi raikkaan keltavihreä iho, jossa on mustelmia. Silmät näyttävät mukiloiduilta (ei, eivät ole), mutta naaman turvotus on onneksi laskenut. Kuvan otin muutama päivää sitten, jolloin nestettä vielä riitti.

Pakotin itseni aikaisin lauantaina, kun ihmisiä oli busseissa vähän, hakemaan loppumassa olevaa kuitupitoista kissanruokaa (ilmainen seitsemäs säkki, haa!), mutta eläinlääkäriasema ei ollut auki. Nettisivujen perusteella oletin, että yritys avataan aamulla. Olettaminen on huono idea, aina.

Kävin apteekissa ostamassa täydennystä lääkkeisiin. Naamani oli riemunkirjava, mutta kumpikaan farmaseutti ei tietenkään sanonut mitään reseptipuolella tai etsiessäni maitohappobakteereja. Apteekeissa varmasti näkee vaikka minkälaisia asiakkaita. Palasin ratikalla keskustaan.

Myöhästyin 20 minuutin välein lähtevästä bussista 20 sekuntia, joten kiirehdin ostamaan kissoille uuden vehnänorasruukun S-marketista. Kotimatkalla kävin kirjastossa ja kaupassa. Tautisuuden aikana on hankalaa, kun kaikki tarvittava tuntuu loppuvan ja kaiken tarvittavan raahaaminen julkisilla on tautisena uuvuttavaa. Vieressä koiran tavoin kävelevä ostoskassi olisi kätevä! Pyörillä vedettävään kärryyn en ole vielä päätynyt, vaikka varmaan pitäisi.

Huvitan itseäni toipumisen aikana katsomalla Downton Abbeyn koosteita ja hahmoanalyysejä YouTubelta. Huikea sarja, jossa oli hyvä käsikirjoitus, loistavia näyttelijöitä, kaunis musiikki, viehättävä ympäristö, taidokkaita pukuja ja valtava määrä osaavia ihmisiä, jotka osasivat suunnitella, aikatauluttaa, ommella vaatteita, meikata, kammata, kuvata, äänittää jne.

Tarkoituksenani on palata kuntosalille, kun voin riittävän hyvin. Vahvemmista lihaksista on hyötyä kantamisessa ja mm. soutulaite on oikeasti hauska.

Voisinpa mahdollisimman pian riittävän hyvin.

Tauti on

Mieluummin olisin tauditon. Edellisissä oli melkein runo.

Söin aamulla puolikkaan purkin jotain soijatuotetta, koska ruoka ei maistunut. Lääkäriaika oli klo 10:40, joten olin paikalla jo klo 10:25. Lääkäri vapautui klo 10:55 ja hän ehdotti, että menen heti laboratorioon. Menin ja istuin odottamassa, että kaikki muut saavat käytyä labrassa. Ei onnistunut. Muita oli liikaa.

Lääkäri tuli hakemaan minua ennen seuraavaa potilasta ja hän kuunteli keuhkoni, mittasin itse lämpöni (mitättömät 37 astetta), hän katsoi suuhuni ja korviini ja arveli, että vahakorvani voivat ärsyttää minua yskimään. Lääkäri oletti, etten tupakoi. Ihmettelen aina lääkärien esittämää kysymystä, koska mielestäni tupakoijat haistaa. Lääkärin mukaan ainakin hän haistaa, mutta yleinen vastaus on ”lopetin eilen”.

Palasin laboratorion luo odottamaan. Oikeasta kädestäni otettiin kivuttomasti näyte, mutta minua rouviteltiin. Eiiiiiiiiiiiiiiiiiiih! Minä olen neiti ja pidän rouvittelua epäkohteliaana.

Jäin odottamaan, että hoitaja hakee minut luokseen korvien putsaamista varten. Hän haki eikä rouvitellut. Kiitos! Toisesta korvastani huuhdottiin vähän ja toisesta enemmän. Olo oli kuin sappikivileikkauksen jälkeen (onneksi kokematta) eli sain nähdä, mitä minusta löytyi. Näky oli hämmästyttävä, mutta sitäkin ällöttävämpi. Hukkaan, hukkaan meni hyvä 20 euron korvanpuhdistustökötti, jonka ehdin jo ostaa! Korvani ovat nyt röhnättömät ja ilmeisesti kuulen paremmin. Kuulin turhan hyvin jo aiemmin, mutta olen iloinen puhtaista korvista.

Palasin yläkertaan odottamaan. Labratulokset eivät olleet valmiita, joten istuin käytävässä. Pääsin takaisin lääkärin luo ja hän kertoi, että tulehdusarvoni olivat kohonneet eikä syy ole tiedossa. Minun pitää käydä röntgenissä. Jos keuhkoissa ei ole mitään, niin saan lähetteen sisätautilääkärille. Mitä ihmettä?

Kävin röntgenissä, joka oli toisessa rakennuksessa. Aulassa mieshenkilö – uskoakseni sana herra on liioittelua – sylkäisi aulan lattialle. Toisinaan joidenkin ihmisten käytös on niin karmeaa, etten tiedä, mitä ajatella. Kuulin myöhemmin lääkäriltä, että joku potilas oli ryöstetty rakennuksen hississä. Huh.

Palasin lääkärin luokse kolmannen kerran ja kompastuin ulkoportaikossa. Kaaduin otsa edellä rappusta päin ja kolautin nenän yläosan. Päästä tulee kiitettävästi verta, joten olin polvillani rappusilla ja painoin nenäliinaa otsalleni. Verta tippui portaille. Koiran kanssa kulkenut naishenkilö oli kauhistunut tilanteesta ja totesi, että minun pitää saada apua. Kiitin ja totesin, että olen menossa lääkärin luo ja kaikki on kunnossa. Toinen huolestunut naishenkilö tuli auttamaan minut ylös ja saattoi minut perille. Kiitin häntä.

Lääkäri tuli aulaan, menin hänen huoneeseensa ja hän tutki kasvoni. Onneksi mitään ei pahemmin hajonnut ja jäykkäkouristusrokotus oli voimassa. Mitä nyt toinen silmä muuttuu mustaksi tai mahdollisesti molemmat.

Röntgenkuvissa ei ollut mitään, joten antibioottihoito jatkuu ja menen torstaina uudelleen lääkärin luo laboratorion kautta.

Lääkäri pyysi, että hoitaja puhdistaa kasvoni. Istuin aulassa hoitajan ollessa varattuna, halusin kotiin ja päätin karata paikalta. Olin ollut lääkärireissulla melkein kolme ja puoli tuntia ja matkat tietenkin päälle. Hoitaja pääsi paikalle ja hänen huoneessaan oli harjoittelija, TET tms., joka tietenkin sai jäädä. Otin takin pois ja menin sängyllä makaamaan. Hoitaja puhdisti ruhjeet, jotka olivat kipeitä. Sain jääpakkauksen kotimatkalle.

Ehdin bussiin, mistä olin tyytyväinen. Haudoin naamaani jääpakkauksella ja suojapaperi muuttui veriseksi.

Jatkobussiin oli kuusi minuuttia, joten pistäydyin kaupassa. Oli aika ottaa antibiootti ja ennen lääkettä piti syödä jotain. Olin nukkunut kuumeisena kotona neljä päivää, joten ruokavalikoima oli huono. Löysin lohisalaatin, jossa ei ollut juustoa (ei maitotuotteita antibiootin kanssa) ja menin pikakassalle. Pikakassa hälytti myyjän paikalle, kuten aina toisinaan käy. Näin varmistetaan, etteivät korttivarkaat ja muut roistot saa käytettyä toisten kortteja. Minulla sattui olemaan ikioma kortti mukana tällä kertaa. Myyjää ei näkynyt eikä kuulunut. Lopulta hän tuli ja sain maksettua tuotteen. Kiva myyjä pahoitteli tilannetta, sain maksettua ostokseni ja hän toivoi, että ehdin bussiin.

Myöhästyin kahdesta bussista, jotka olivat ajaneet ohi kassaepisodin aikana ja odotin seuraavaa bussia. Bussilippuni kausi oli mennyt eilen voimasta enkä vielä ostanut uutta kautta. Arvolta mennyt bussilippu oli vanhentunut kaupassakäyntini aikana, joten ostin kilometrin matkalle uuden lipun. Ylämäkeä en kolhiintuneena kiivennyt.

Onko teillä koskaan tunnetta, jonka mukaan kannattaa maata sängyssä ja pysyä sängyssä, vaikka pitäisi mennä johonkin?

Ei minullakaan.

Kuume jatkuu

Oman vilpittömän käsitykseni mukaan kuumetta ei pitäisi enää olla, mutta kuumemittari väitti illalla 37,9 astetta.

Poskiontelot eivät olleet kipeitä, joten en ottanut särkylääkettä. Eilen otin Para-Tabsin, koska haluan alentaa kuumetta. Toisaalta kuume ei haitannut yhtään, koska kerrankin tarkenin. Normaalilämpöni on 36,2 astetta, joten kuumeen aikana oli ilahduttavan lämmin.

Yskän sain tilapäisesti nitistettyä CODESAN compilla.

Otin eilen iltapäivällä kolmannen Doximycinin. Aiempien nappien jälkeen minulla oli paha olo. Kokeilin ottaa kaksi maitohappobakteeria antibiootin kanssa ja voin huomattavasti paremmin. Jatkan runsasta vedenjuontia ja arvelen, että juon neljä litraa päivässä.

Soitin tutulle henkilölle, joka oli ensin ystävällinen ja sai puhelun loppupuolella raivarin. Raivokohtauksia kyseisellä henkilöllä tulee ehkä kahdella kerralla kuudesta ja niiden syy vaihtelee. Syyllinen olen tietenkin aina minä, vaikka en olisi omasta mielestäni (virhe, oletan) sanonut mitään ikävää tai yllyttävää. Hänen hankalia mielenterveysongelmiaan, joita hän ei ole koskaan myöntänyt, on hoidettu psykiatrisella osastolla.  Toivon aina, että fiksu, valistunut ja hauska ihminen palaa takaisin. Toisinaan hän on keskuudessamme, mutta jokin mitätön asia tai kommentti voi saada hänet raivostumaan. Ikävä tilanne. Onneksi hänellä ei ole lapsia, koska rankimmat mielenterveysongelmat saattavat siirtyä lapsille. Pahinta on, että herjaavia kommentteja kuunnellessani tai törkyviestejä lukiessani minun tekee mieli vastata hänelle aivan yhtä asiattomasti. En tietenkään tee niin, koska eihän hän voi hankalille psyykkisille ongelmilleen mitään. Soitan hänelle, koska hän on parhaimmillaan hauskaa seuraa. Ikävä kyllä herjauskirjeitä sai aiemmin moni muukin kuin minä ja kyseiset ihmiset katkaisivat välit vihaiseen henkilöön.

Antibioottikuurin vuoksi päivä pitää jaksottaa niin, että otan aamupäivällä kalkkitabletit, joita ei saa imeytymissyistä ottaa muiden lääkkeiden kanssa. Seuraavaksi rautatabletti, joiden kanssa otan B12-vitamiinin ja jotain, missä on C-vitamiinia. Muutaman tunnin kuluttua antibiootti, joka pitää ottaa ruokailun jälkeen, maitohappobakteerin kanssa ja runsaan veden kanssa.

Ideaalimaailmassa kaikki napit voisi huuhtaista kerralla alas, kuten aikoinaan Villissä lännessä, jossa vihreällä hevoslinimentillä parannettiin kaikki taudit epäilyttävistä näppylöistä luuvaloon ja keuhkokatarriin.

Huvitan itseäni nukkumisen, keveiden kotitöiden ja kissanhoidon lomassa katsomalla Ruudusta Remppa vai muutto UK -sarjaa viehättävästä Iso-Britanniasta. Vaihtoehtona on Areenan Rakkaudesta puutarhaan -ohjelma, jossa ihmisten ränsistyneistä puutarhoista tehdään kauniita. Mikä tahansa ohjelma, jossa on maisemia Englannista tai upeasta Skotlannista, ilahduttaa. Toivon, että jonain päivänä käy järjettömän hyvä tuuri, saan muutaman kätevän puntamiljoonan ja pääsen muuttamaan leutoon Englantiin. Cornwall palmuineen kiinnostaisi, mutta pidin myös Irlannista. Brexitin vuoksi ideani taitaa olla huono.

Tänään ryhdistäydyn ja vien roskat. Olen useamman päivän ajan nostanut roskapussin parvekkeelle. Onneksi on kylmä, joten naapurit eivät joudu kärsimään roskistani, joihin mm. kissat osallistuvat.

Jos kuume ei laske iltapäivään mennessä, joudun soittamaan lääkärille. Laske kuume, laske!

Toivotan kaikille hyvää vointia ja mukavia ajatuksia.

Influenssaton

Yskä jatkui piinallisena flunssan jälkeen. Yskin niin paljon, että pelkäsin antavani ylen. Palelun vuoksi mittasin kuumeen, jota oli 37,6 astetta.

Kävin uudelleen lääkärillä. Keuhkoni olivat onneksi kunnossa, kuumetta oli 38 astetta, mutta yllättäen poskionteloni olivat tulehtuneet. Poskionteloni eivät ole koskaan tulehtuneet, joten suhtauduin hieman skeptisesti diagnoosiin. Lääkäri mietti olenko sairastunut influenssaan ottamastani rokotuksesta huolimatta.

Odottelin labraa ja selasin käytävällä vanhaa Kuluttaja-lehteä ja luulen, että opin jotain. Lehtivalikoima oli vähäinen, mutta sitäkin repaleisempi.

Kävin laboratoriossa ja hoitaja tutki samalla influenssan työntämällä pumpulipuikon nenääni. Epämiellyttävä tutkimus, joten olisi mielelläni huutanut kuten aiempi potilas, joka oli ehkä kaksivuotias. Verinäyte ei onnistunut vasemman käden arpisesta kyynärtaipeesta, josta aikoinaan luovutin 30 kertaa verta, joten hän otti näytteen oikeasta kädestä. Sain teipit molempiin käsiin. Sairaalassa totuin hoitajiin, jotka kysyivät, laitetaanko teippi vai harsoside. Eilen sain kaksi teippiä, joista taidan olla ylpeä.

Juttelin alle 30-vuotiaan kanssa, joka oli kauhuissaan siitä, että kolme putkea verta oli otettu oikeasta kädestä, vaikka hän on oikeakätinen. Miten hän pystyy tekemään töitä? En näyttänyt, että minua huvitti, vaan sanoin, että yksi näyte on vain viisi millilitraa eikä kolmekaan näytettä yleensä vaikuta mihinkään.

En kertonut hänelle, että sairaalassa joltain potilaalta otettiin 48 näytettä ja oma ennätykseni on 36. En pyörtynyt.

Jäin odottamaan, että tulokset selviävät, kävin kaupassa, jossa pari ihmistä kiilasi minut jonossa (mielenkiintoista käytöstä, joten en kerro, että nainen ja mies olivat keski-ikäisiä) ja myöhemmin nuokuin aulan mukavassa tuolissa.

Palasin lääkärille, joka vahvisti tulehduksen nenäonteloissa ja sain kahdeksan päivän antibioottikuurin. Antibiootit sotkivat vuosia sitten elimistöni todella pahasti, joten ostin myös maitohappobakteereja.  Määrät olivat tietenkin toisenlaisia eli sain 12 antibioottikuuria ennen myeloomadiagnoosia, koska olin koko ajan sairaana saadessani mm. korva-, silmä- ja kurkunpäätulehduksia.

Influenssaa en onneksi sairasta.

Lääkäri kumosi toisen lääkärin käsityksen CODESAN compista, joten yskänlääkettä saa ilmeisesti jatkossakin. Kiinnostava tilanne, koska tieto oli viimeksi sekä lääkkeen myyntineuvottelijalla, joka kertoi asiasta lääkärille että viereisellä apteekilla. Pyysin reseptin seuraavaan pulloon, jota en vielä hakenut, koska puolen litran pullossa on vielä hieman jäljellä. Onneksi kodeiini rauhoitti repivää yskää.

Antibioottien vuoksi minun pitää juoda runsaasti. Mielestäni juon jo runsaasti, mutta pitää juoda vielä enemmän.

Lähdin kotiin, otin antibiootin ja maitohappobakteerin klo 15 maitotuotteita välttäen ja veden kanssa. Menin hetkeksi lepäämään eli nukahdin. Heräsin, join vettä ja laitoin kissoille sulamaan possunsydämiä ja menin uudelleen nukkumaan. Iltaruokinta on yleensä yhdeksältä, mutta silppusin sulaneet sydämenpalat vasta puoli yhdeltätoista, join vettä ja palasin nukkumaan.

Tautisuus on rasittavaa, kun monia asioita ei jaksa tai pysty hoitamaan ja omatunto kolkuttaa. Varmaan turhaan, mutta kunnon syyllistäminen on tietenkin tärkeää, vaikka syyllistäisin itseni.

Lihastohtori 2

Luin liikuntatieteiden tohtori Juha Hulmin kirjan Lihastohtori 2, jossa puututtiin humpuukiin, jota hyvin pitkälti vastustan. Saatan lopettaa vastustamisen, jos jokin huvittaa minua. Totta, vaikka epäreilua.

Kirjassa oli hupaisia kuvauksia höpöhoidoista, kritiikkiä uskomushoitoja kohtaan ja kiinnostavia treenaus- ja ravinto-ohjeita.

Suosittelen lukemaan teoksen, jos uskot enkelipölyyn tai homeopatiaan. Tarkemmin ajateltuna etenkin jälkimmäiseen uskovien kannattaa keskittyä kirjaan.

https://lihastohtori.wordpress.com/2018/04/16/lihastohtori-2-lyhyt-esittely/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Homeopatia

Eino Viikilän hauska teos on Proteiinit ja hiilarit, jonka kuvasin viime kesänä Naivistit Iittalassa -näyttelyssä.

http://naivistit.fi/taiteilijamatrikkeli/eino-viikila/

Flunssa

Tuntui, että ympärillä kaikki köhivät, mutta tappelin pitkään flunssaa vastaan.

Ensin aloin yskiä, nokka valui ja kuume nousi. Sinnittelin muutaman päivän kotona, mutta kuumeen noustua 38 asteeseen menin lääkäriin. Kerroin flunssatappelustani ja lisäsin, että kuumetta oli 37,5–38 astetta. Hän mittasi kuumeeni korvalämpömittarilla ja luku oli parempi: 38,6 astetta. Voin ihan hyvin, joten kuumelukema yllätti. Kävin vuosia sitten kuntosalilla ja ihmettelin, kun en jaksanut tehdä mitään. Kuumetta oli 39,5 astetta, joten sain kotona selityksen kuumemittarin avulla.

Lääkäri kuunteli keuhkoni, lähetti minut laboratorioon tutkittavaksi ja pyysi, että myelooman vuoksi kohoava senkka katsotaan samalla.  Olin kertonut lääkärille syöpähistoriastani, koska flunssaan sairastuminen sapetti.  Heikompi vastustuskyky harmittaa edelleen. Vanhempi miespuolinen lääkäri totesi, että hänen ystävänsä vaimo sairasti myeloomaa eli lääkäri tunnisti aiemmin sairastamani syövän. Jokainen myeloomasta tietävä lääkäri pitää minua onnekkaana, kun onnistuin parantumaan allogeenisella kantasolusiirrolla. Jaan heidän käsityksensä, vaikka elimistöni hylki pitkään siirrettä mm. maksassa, munuaisissa ja edelleen silmissä.

Pääsen huhtikuussa tutkittavaksi Silmäsairaalan sarveiskalvo-osastolle. Toivon, että silmilleni löytyy Oculac-tippoja parempi ja halvempi ratkaisu. En haluaisi joutua käyttämään 70 euroa kuukaudessa Kela-korvattuihin silmätippoihin. Jo muoviroskan määrä hirvittää, vaikka laitan tyhjät pipetit silmälääkärin neuvosta muovinkeräykseen. Saankohan käyttööni piilolinssit, jotka pitävät kosteuden silmissä? Toivottavasti on jokin parempi ratkaisu. Piilolinssejä oli piinallista käyttää, koska silmäni olivat kuivat jo ennen kantasolusiirtoa. Kuka käski olla atoopikko?

Keuhkojen kuuntelun jälkeen lääkäri ilmoitti huolestuneena, että minulla on joko keuhkoputkentulehdus tai keuhkokuume.  Hän lisäsi, että bronkiitti hoidetaan antibiooteilla ja keuhkokuume vielä suuremmalla määrällä antibiootteja. Oman kroppani melko vakaumuksellisena asiantuntijana (myelooma- ja vyöruusudiagnoosit olivat oikein, mutta koleradiagnoosiani melkein kadun) totesi, ettei minulla ole ikinä keuhkokuumetta. Lääkäri kertoi, että lähes päivittäin hänen luonaan käy keuhkokuumeeseen sairastuneita.

Päädyin keuhkoröntgeniin.

Pyysin lääkäriltä, että saan pullon ainoaa toimivaa yskänlääkettä, CODESAN compia. Lääkäri oli kuullut myyntiedustajalta, että yskänlääke on poistumassa markkinoilta. Hän tutki nettiä, löysi yskänlääkkeen ja oli niin ystävällinen, että hän soitti viereiseen apteekkiin ja varmisti tilanteen. Apteekki oli kuullut yskänlääkkeen loppumisesta ja varastoinut pulloja.

Kävin käynnin jälkeen ostamassa puolen litran pullon, josta maksoin kauhistuttavat 38 euroa. Olisi kannattanut ostaa pari pienempää pulloa, koska ei kai yskänlääkekään ikuisuuksia kestä. Tiedoksi kyseisen yskänlääkkeen ystäville: hakekaa resepti ja varastoikaa pulloja, koska tauoton yskiminen on ärsyttävää.

 Codesanin ja korkean tyynykasan avulla sain nukuttua öisin.

Minulla on vasomotorinen eli ikivaluva nenä. Ostan grosseittain nenäliinoja, mutta flunssan aikana isot nenäliinat poikkeuksetta loppuvat. Minun oli pakko käydä kaupassa ostamassa lisää nenäliinoja, jotka eivät riko nenän ihoa. Vessapaperilla pärjää teoriassa, mutta atooppinen iho, joten nenäni närkästyy paperin kovuudesta.

Yskin ja niistin kotimatkalla eli olin iljettävää bussiseuraa. Yskin nenäliinaan, jotta muut matkustajat välttyisivät yskäpöpöiltä. Puhelin oli jäänyt äänettömälle ja lääkäri oli soittanut matkani aikana pari kertaa. Soitin hänelle kotoa ja hän totesi tyytyväisenä, ettei minulla ole yhtään mitään. Vain ankara virus, joka yskitti, aiheutti nuhan ja nosti kuumeen. Vältyin onneksi antibiooteilta, joista en pidä yhtään. Sain ennen myeloomadiagnoosia riehuneisiin tulehduksiin koko ajan antibioottikuureja, jotka sekoittivat vatsan.

Kahden viikon sairastamisen jälkeen voin jo paremmin ja yskin ja niistän enää satunnaisesti, ts. olen vähemmän ällöttävää seuraa.

Juttelin tänään nuoren naisen kanssa, jolla oli kurkku kipeä. Jostain hämmästyttävästä syystä hän(-kin) oli sitä mieltä, ettei särkylääke auta kurkkukipuun. Kyllä auttaa, kuten muihinkin kipuihin – tutkitusti.  Syystä tai toisesta moni uskoo samaan teoriaan kuin hän. Toivottavasti hän otti myöhemmin kipulääkkeen, koska kurkkukipu on inhottavaa. Olin onnekas, koska vältyin kurkkukivulta.

Toivotan parempaa vointia, vähemmän lunta ja aurinkoisia kevätpäiviä!

Viehättävän lintuvalaisimen kuvasin Naivistit Iittalassa -näyttelyssä viime kesänä.