Tuntui, että ympärillä kaikki köhivät, mutta tappelin pitkään flunssaa vastaan.
Ensin aloin yskiä, nokka valui ja kuume nousi. Sinnittelin muutaman päivän kotona, mutta kuumeen noustua 38 asteeseen menin lääkäriin. Kerroin flunssatappelustani ja lisäsin, että kuumetta oli 37,5–38 astetta. Hän mittasi kuumeeni korvalämpömittarilla ja luku oli parempi: 38,6 astetta. Voin ihan hyvin, joten kuumelukema yllätti. Kävin vuosia sitten kuntosalilla ja ihmettelin, kun en jaksanut tehdä mitään. Kuumetta oli 39,5 astetta, joten sain kotona selityksen kuumemittarin avulla.
Lääkäri kuunteli keuhkoni, lähetti minut laboratorioon tutkittavaksi ja pyysi, että myelooman vuoksi kohoava senkka katsotaan samalla. Olin kertonut lääkärille syöpähistoriastani, koska flunssaan sairastuminen sapetti. Heikompi vastustuskyky harmittaa edelleen. Vanhempi miespuolinen lääkäri totesi, että hänen ystävänsä vaimo sairasti myeloomaa eli lääkäri tunnisti aiemmin sairastamani syövän. Jokainen myeloomasta tietävä lääkäri pitää minua onnekkaana, kun onnistuin parantumaan allogeenisella kantasolusiirrolla. Jaan heidän käsityksensä, vaikka elimistöni hylki pitkään siirrettä mm. maksassa, munuaisissa ja edelleen silmissä.
Pääsen huhtikuussa tutkittavaksi Silmäsairaalan sarveiskalvo-osastolle. Toivon, että silmilleni löytyy Oculac-tippoja parempi ja halvempi ratkaisu. En haluaisi joutua käyttämään 70 euroa kuukaudessa Kela-korvattuihin silmätippoihin. Jo muoviroskan määrä hirvittää, vaikka laitan tyhjät pipetit silmälääkärin neuvosta muovinkeräykseen. Saankohan käyttööni piilolinssit, jotka pitävät kosteuden silmissä? Toivottavasti on jokin parempi ratkaisu. Piilolinssejä oli piinallista käyttää, koska silmäni olivat kuivat jo ennen kantasolusiirtoa. Kuka käski olla atoopikko?
Keuhkojen kuuntelun jälkeen lääkäri ilmoitti huolestuneena, että minulla on joko keuhkoputkentulehdus tai keuhkokuume. Hän lisäsi, että bronkiitti hoidetaan antibiooteilla ja keuhkokuume vielä suuremmalla määrällä antibiootteja. Oman kroppani melko vakaumuksellisena asiantuntijana (myelooma- ja vyöruusudiagnoosit olivat oikein, mutta koleradiagnoosiani melkein kadun) totesi, ettei minulla ole ikinä keuhkokuumetta. Lääkäri kertoi, että lähes päivittäin hänen luonaan käy keuhkokuumeeseen sairastuneita.
Päädyin keuhkoröntgeniin.
Pyysin lääkäriltä, että saan pullon ainoaa toimivaa yskänlääkettä, CODESAN compia. Lääkäri oli kuullut myyntiedustajalta, että yskänlääke on poistumassa markkinoilta. Hän tutki nettiä, löysi yskänlääkkeen ja oli niin ystävällinen, että hän soitti viereiseen apteekkiin ja varmisti tilanteen. Apteekki oli kuullut yskänlääkkeen loppumisesta ja varastoinut pulloja.
Kävin käynnin jälkeen ostamassa puolen litran pullon, josta maksoin kauhistuttavat 38 euroa. Olisi kannattanut ostaa pari pienempää pulloa, koska ei kai yskänlääkekään ikuisuuksia kestä. Tiedoksi kyseisen yskänlääkkeen ystäville: hakekaa resepti ja varastoikaa pulloja, koska tauoton yskiminen on ärsyttävää.
Codesanin ja korkean tyynykasan avulla sain nukuttua öisin.
Minulla on vasomotorinen eli ikivaluva nenä. Ostan grosseittain nenäliinoja, mutta flunssan aikana isot nenäliinat poikkeuksetta loppuvat. Minun oli pakko käydä kaupassa ostamassa lisää nenäliinoja, jotka eivät riko nenän ihoa. Vessapaperilla pärjää teoriassa, mutta atooppinen iho, joten nenäni närkästyy paperin kovuudesta.
Yskin ja niistin kotimatkalla eli olin iljettävää bussiseuraa. Yskin nenäliinaan, jotta muut matkustajat välttyisivät yskäpöpöiltä. Puhelin oli jäänyt äänettömälle ja lääkäri oli soittanut matkani aikana pari kertaa. Soitin hänelle kotoa ja hän totesi tyytyväisenä, ettei minulla ole yhtään mitään. Vain ankara virus, joka yskitti, aiheutti nuhan ja nosti kuumeen. Vältyin onneksi antibiooteilta, joista en pidä yhtään. Sain ennen myeloomadiagnoosia riehuneisiin tulehduksiin koko ajan antibioottikuureja, jotka sekoittivat vatsan.
Kahden viikon sairastamisen jälkeen voin jo paremmin ja yskin ja niistän enää satunnaisesti, ts. olen vähemmän ällöttävää seuraa.
Juttelin tänään nuoren naisen kanssa, jolla oli kurkku kipeä. Jostain hämmästyttävästä syystä hän(-kin) oli sitä mieltä, ettei särkylääke auta kurkkukipuun. Kyllä auttaa, kuten muihinkin kipuihin – tutkitusti. Syystä tai toisesta moni uskoo samaan teoriaan kuin hän. Toivottavasti hän otti myöhemmin kipulääkkeen, koska kurkkukipu on inhottavaa. Olin onnekas, koska vältyin kurkkukivulta.
Toivotan parempaa vointia, vähemmän lunta ja aurinkoisia kevätpäiviä!
Viehättävän lintuvalaisimen kuvasin Naivistit Iittalassa -näyttelyssä viime kesänä.
banaaninkuorella 