Mieluummin olisin tauditon. Edellisissä oli melkein runo.
Söin aamulla puolikkaan purkin jotain soijatuotetta, koska ruoka ei maistunut. Lääkäriaika oli klo 10:40, joten olin paikalla jo klo 10:25. Lääkäri vapautui klo 10:55 ja hän ehdotti, että menen heti laboratorioon. Menin ja istuin odottamassa, että kaikki muut saavat käytyä labrassa. Ei onnistunut. Muita oli liikaa.
Lääkäri tuli hakemaan minua ennen seuraavaa potilasta ja hän kuunteli keuhkoni, mittasin itse lämpöni (mitättömät 37 astetta), hän katsoi suuhuni ja korviini ja arveli, että vahakorvani voivat ärsyttää minua yskimään. Lääkäri oletti, etten tupakoi. Ihmettelen aina lääkärien esittämää kysymystä, koska mielestäni tupakoijat haistaa. Lääkärin mukaan ainakin hän haistaa, mutta yleinen vastaus on ”lopetin eilen”.
Palasin laboratorion luo odottamaan. Oikeasta kädestäni otettiin kivuttomasti näyte, mutta minua rouviteltiin. Eiiiiiiiiiiiiiiiiiiih! Minä olen neiti ja pidän rouvittelua epäkohteliaana.
Jäin odottamaan, että hoitaja hakee minut luokseen korvien putsaamista varten. Hän haki eikä rouvitellut. Kiitos! Toisesta korvastani huuhdottiin vähän ja toisesta enemmän. Olo oli kuin sappikivileikkauksen jälkeen (onneksi kokematta) eli sain nähdä, mitä minusta löytyi. Näky oli hämmästyttävä, mutta sitäkin ällöttävämpi. Hukkaan, hukkaan meni hyvä 20 euron korvanpuhdistustökötti, jonka ehdin jo ostaa! Korvani ovat nyt röhnättömät ja ilmeisesti kuulen paremmin. Kuulin turhan hyvin jo aiemmin, mutta olen iloinen puhtaista korvista.
Palasin yläkertaan odottamaan. Labratulokset eivät olleet valmiita, joten istuin käytävässä. Pääsin takaisin lääkärin luo ja hän kertoi, että tulehdusarvoni olivat kohonneet eikä syy ole tiedossa. Minun pitää käydä röntgenissä. Jos keuhkoissa ei ole mitään, niin saan lähetteen sisätautilääkärille. Mitä ihmettä?
Kävin röntgenissä, joka oli toisessa rakennuksessa. Aulassa mieshenkilö – uskoakseni sana herra on liioittelua – sylkäisi aulan lattialle. Toisinaan joidenkin ihmisten käytös on niin karmeaa, etten tiedä, mitä ajatella. Kuulin myöhemmin lääkäriltä, että joku potilas oli ryöstetty rakennuksen hississä. Huh.
Palasin lääkärin luokse kolmannen kerran ja kompastuin ulkoportaikossa. Kaaduin otsa edellä rappusta päin ja kolautin nenän yläosan. Päästä tulee kiitettävästi verta, joten olin polvillani rappusilla ja painoin nenäliinaa otsalleni. Verta tippui portaille. Koiran kanssa kulkenut naishenkilö oli kauhistunut tilanteesta ja totesi, että minun pitää saada apua. Kiitin ja totesin, että olen menossa lääkärin luo ja kaikki on kunnossa. Toinen huolestunut naishenkilö tuli auttamaan minut ylös ja saattoi minut perille. Kiitin häntä.
Lääkäri tuli aulaan, menin hänen huoneeseensa ja hän tutki kasvoni. Onneksi mitään ei pahemmin hajonnut ja jäykkäkouristusrokotus oli voimassa. Mitä nyt toinen silmä muuttuu mustaksi tai mahdollisesti molemmat.
Röntgenkuvissa ei ollut mitään, joten antibioottihoito jatkuu ja menen torstaina uudelleen lääkärin luo laboratorion kautta.
Lääkäri pyysi, että hoitaja puhdistaa kasvoni. Istuin aulassa hoitajan ollessa varattuna, halusin kotiin ja päätin karata paikalta. Olin ollut lääkärireissulla melkein kolme ja puoli tuntia ja matkat tietenkin päälle. Hoitaja pääsi paikalle ja hänen huoneessaan oli harjoittelija, TET tms., joka tietenkin sai jäädä. Otin takin pois ja menin sängyllä makaamaan. Hoitaja puhdisti ruhjeet, jotka olivat kipeitä. Sain jääpakkauksen kotimatkalle.
Ehdin bussiin, mistä olin tyytyväinen. Haudoin naamaani jääpakkauksella ja suojapaperi muuttui veriseksi.
Jatkobussiin oli kuusi minuuttia, joten pistäydyin kaupassa. Oli aika ottaa antibiootti ja ennen lääkettä piti syödä jotain. Olin nukkunut kuumeisena kotona neljä päivää, joten ruokavalikoima oli huono. Löysin lohisalaatin, jossa ei ollut juustoa (ei maitotuotteita antibiootin kanssa) ja menin pikakassalle. Pikakassa hälytti myyjän paikalle, kuten aina toisinaan käy. Näin varmistetaan, etteivät korttivarkaat ja muut roistot saa käytettyä toisten kortteja. Minulla sattui olemaan ikioma kortti mukana tällä kertaa. Myyjää ei näkynyt eikä kuulunut. Lopulta hän tuli ja sain maksettua tuotteen. Kiva myyjä pahoitteli tilannetta, sain maksettua ostokseni ja hän toivoi, että ehdin bussiin.
Myöhästyin kahdesta bussista, jotka olivat ajaneet ohi kassaepisodin aikana ja odotin seuraavaa bussia. Bussilippuni kausi oli mennyt eilen voimasta enkä vielä ostanut uutta kautta. Arvolta mennyt bussilippu oli vanhentunut kaupassakäyntini aikana, joten ostin kilometrin matkalle uuden lipun. Ylämäkeä en kolhiintuneena kiivennyt.
Onko teillä koskaan tunnetta, jonka mukaan kannattaa maata sängyssä ja pysyä sängyssä, vaikka pitäisi mennä johonkin?
Ei minullakaan.
banaaninkuorella 