Yskiminen jatkuu, vaikka olisi voinut jo loppua. Perjantaina olin jälleen lääkärissä, mutta onneksi tulehdusarvot olivat laskeneet.
Kummastelen poskiontelotulehdusta, koska olen selvinnyt vuosikymmeniä ilman kyseistä sairautta. Taidan syyttää allosiirtoa.
Flunssassa väitän sukupuolestani huolimatta sairastavani surullisenkuuluisaa miesflunssaa, koska oireet ovat rasittavia. Lääkärin kuunnellessa keuhkojani minua yskitti, joten käänsin pääni toiseen suuntaan ja pyysin anteeksi yskimistäni. Lähinnä siksi, etten pystynyt suojaamaan yskää kämmenselälläni tai nenäliinalla. Lääkäriä huvitti ja hän totesi, ettei yskimistä tarvitse lääkärille pahoitella.
Sain neljän päivän jatkon antibioottikuuriin ja pyysin Erdopect-kapseleita, jotka lohkovat limaa. Aina pitää olla oma käsitys hyvästä lääkityksestä tai ainakin kaverin neuvo, jonka voi esittää lääkäriparalle. Hehee. En saanut hitaasti vaikuttavaa Erdopectiä, vaan lääkärin mielestä tehokkaamman ja nopeammin vaikuttavan Flavamed-kapseleita. Farmaseutin mukaan lääkettä kannattaa alussa ottaa kolme päivässä ja myöhemmin vähemmän.
Lääkäri totesi, että CODESAN comp -yskänlääkettä kannattaa ottaa vain iltaisin, ettei ole kodeiinin vaikutuksen alaisena päivällä, koska kodeiini on huumausaine. Kiva. Olen reilun kuukauden aikana joutunut juomaan puoli litraa huumausainetta. Olen ollut onnekas, koska olen käyttänyt lääkkeitä vain yskän rauhoittamiseen tai fyysisen kivun lievittämiseen enkä jäänyt koukkuun mihinkään niistä. Luulen, että suurin syy oli siinä, että tulin lähes kaikista kipulääkkeistä niin pahoinvoivaksi, että addiktioriski oli vähäinen. Fentanyylilaastareita käytin siirron aikana ja jälkeen, kun selkänikamani oli murtunut ja kolme muuta nikamaa oli vahingoittunut. Käyttämättömät laastarit vein tietenkin apteekkiin. Tramalin annoin ylen ja samoin OxyNormin, josta oli jonkin aikaa apua vyöruusun aiheuttamiin hermokipuihin. Lyricaa en suostunut kokeilemaan lukemieni kauhujuttujen perusteella, vaikka moni potilas saa apua lääkkeestä. Yskänlääkkeessä kiinnosti mahdollisuus nukkumiseen ja yskimättömyyteen eikä kodeiini. Ihmiset ovat erilaisia, joten mm. Yhdysvalloissa on ollut valtavia ongelmia opiaattilääkkeiden kanssa. En usko, että lääkkeitä määrätään Suomessa vähäisiin kipuihin.
On siitä jotain hyötyä, että on vahva vinttikerros, vaikka on joutunut kokemaan kauhistuttava, kivuliaita, vaikeita ja surullisia asioita vuosien aikana, kokemaan rankkoja hoitoja ja saanut valtavasti erilaisia lääkkeitä.
Olen aina ollut käsienpesijä, käytän usein kesälläkin hansikkaita, käsidesiä en atooppisen ihoni vuoksi voi käyttää, välttelen yskijöitä ja bussissa laitan hupun päähän, jos takana istuu yskijä enkä voi siirtyä. Välttelen väkijoukkoja, en ole ikuisuuksiin käynyt messuilla tms. Kevätmessulle menisin mielelläni ihailemaan kauniita istutuksia, mutta ihmismassojen vuoksi en mene. Siitä huolimatta mm. flunssa tuntuu väijyvän joka nurkan takana. Kyselin muilta siirron saaneilta vinkkejä, mutta ainoat uudet vinkit olivat vahvistava tiputus sairaalassa ja anti-inflammatorinen ruokavalio, jossa vältetään gluteiinia ja sokeria. Parhaat kiitokseni kaikista vinkeistä!
Naamani näyttää keskiviikon mätkähtämisen jälkeen riemunkirjavalta. Nenää ympäröi raikkaan keltavihreä iho, jossa on mustelmia. Silmät näyttävät mukiloiduilta (ei, eivät ole), mutta naaman turvotus on onneksi laskenut. Kuvan otin muutama päivää sitten, jolloin nestettä vielä riitti.
Pakotin itseni aikaisin lauantaina, kun ihmisiä oli busseissa vähän, hakemaan loppumassa olevaa kuitupitoista kissanruokaa (ilmainen seitsemäs säkki, haa!), mutta eläinlääkäriasema ei ollut auki. Nettisivujen perusteella oletin, että yritys avataan aamulla. Olettaminen on huono idea, aina.
Kävin apteekissa ostamassa täydennystä lääkkeisiin. Naamani oli riemunkirjava, mutta kumpikaan farmaseutti ei tietenkään sanonut mitään reseptipuolella tai etsiessäni maitohappobakteereja. Apteekeissa varmasti näkee vaikka minkälaisia asiakkaita. Palasin ratikalla keskustaan.
Myöhästyin 20 minuutin välein lähtevästä bussista 20 sekuntia, joten kiirehdin ostamaan kissoille uuden vehnänorasruukun S-marketista. Kotimatkalla kävin kirjastossa ja kaupassa. Tautisuuden aikana on hankalaa, kun kaikki tarvittava tuntuu loppuvan ja kaiken tarvittavan raahaaminen julkisilla on tautisena uuvuttavaa. Vieressä koiran tavoin kävelevä ostoskassi olisi kätevä! Pyörillä vedettävään kärryyn en ole vielä päätynyt, vaikka varmaan pitäisi.
Huvitan itseäni toipumisen aikana katsomalla Downton Abbeyn koosteita ja hahmoanalyysejä YouTubelta. Huikea sarja, jossa oli hyvä käsikirjoitus, loistavia näyttelijöitä, kaunis musiikki, viehättävä ympäristö, taidokkaita pukuja ja valtava määrä osaavia ihmisiä, jotka osasivat suunnitella, aikatauluttaa, ommella vaatteita, meikata, kammata, kuvata, äänittää jne.
Tarkoituksenani on palata kuntosalille, kun voin riittävän hyvin. Vahvemmista lihaksista on hyötyä kantamisessa ja mm. soutulaite on oikeasti hauska.
Voisinpa mahdollisimman pian riittävän hyvin.
banaaninkuorella 