83 suolakurkunviipaletta

Omenapuut, koristekirsikat ja hyvälle tuoksuvat valkoiset, lilat ja purppuranväriset syreenit kukkivat. Näin rikotun lasipurkin vierellä kevätkaihonkukkia ja violetteja orvokkeja.

Korkeella puussa vaa-aaris

Luin isästä, jonka kaksivuotias osaa 200 linnun nimet ja tunnistaa lintujen ääniä. Tarvitsen näköjään seurakseni kyseisen kaksivuotiaan, koska tunnistan huomattavasti vähemmän lintuja. Nuori työkaveri oli nähnyt Korkeasaaressa variksia, jotka hän hetkeä myöhemmin muisti kiukkuisiksi hanhiksi. Ehkä vielä pärjään sepelkyyhkytietoineni.

Kilpparitoisto

Syöpähoitovuosieni aikana aloin kerätä roskia lähialueelta, koska arvostan siisteyttä. Näin surullisen videon, jossa merikilpikonnan nenästä kiskottiin pitkää mehupilliä ja eläinparan kuonosta virtasi verta. Mietin vieläkin, olinko kiitollinen kilpikonnaraukkaa auttaneille miehille vai kiukkuinen siitä, että he satuttivat eläintä. Ehkä he olivat avomerellä eikä mahdollisuutta kilpikonnaparan kivuttomaan auttamiseen ollut.

Metsät ja merenpohjat ovat täynnä muovia, mm. Australian kauniit koralliriutat tuhoutuvat ja monet alueet näyttävät sikoläteiltä (pahoitteluni fiksuille possuille), mutta roskaaminen jatkuu.

Läheisen pikaruokaravintolan voisi mielestäni siirtää roskia arvostavalle alueelle. Oletan, että sellaisia on olemassa, koska asuinlueen ohi ajavat heittävät pakkauksia pitkin tienvieriä.

Suklaarusinadilemma

Tänään siivosin lähialuetta ja hämmästelin kerrostalon pihaa, josta keräsin hetken ajan roskia. Taloyhtiössä jollain on tapana pudottaa kahvia täynnä olevia suodatinpusseja ikkunasta pensasaidan taakse. Siivosin pahimmat sotkut.

Menin melskaavien nuorten kanssa samaan bussiin ja siivosin kauempana olevan alueen kaupan luona ja löysin ensimmäistä kertaa maahan heitettyjä suklaarusina-askeja. Oletukseni: kyseisen lajin harrastajat ovat yleensä siistejä, kuten salmiakkien syöjät.

Useita Twix-suklaapatukan papereita oli heitetty maahan. Trendi- vai tarjoussuklaata?

Kurkkunurkka

Siivosin taloyhtiölle menevän käytävän alla ja ihmettelin, mitä Mäkkäriroskien alla oli. Joku ns. yhteiskunnan valio ei pidä suolakurkunviipaleista, joten hän oli heittänyt niitä pariin kohtaan arviolta 83 viipaletta tupakantumppien lisäksi. Mietin hetken ja nypin viipaleet ja tumpit maasta. Roskikselle oli nurkkauksesta matkaa noin 30 senttiä.

Pieni koskelonpoika oli lehtijutun mukaan kuollut syötyään tupakantumpin. Häpeäisin, jos eläin kuolisi oman siivottoman käytökseni vuoksi.

Tölkit on, ei tölkitön

Sain matkalla nostettua maasta ehjän lasipullon ja viisi tölkkiä. Olin tyytyväinen siitä, etteivät tölkit päätyneet autojen litattaviksi. Turhan moni tölkki päätyy.

Kylki

Kiipesin kiven päälle, jotta yltin korkealla oleviin roskiin, kivi heilahti ja kylkiluuni iskeytyivät kiviaitaan. Ei käynyt juuri kuinkaan, joten asetin kiven parempaan kohtaan ja yletin sateessa kastuneeseen t-paitaan, jonka nostin roskapussiin. Vaatteen vieressä oli kuusi muovipussiin pakattua koiranjätettä. Ihmiset ovat niin viehättäviä.

Käyttämättömiä koiranjätepusseja löysin kymmenen. Ilmeisesti on vaikeaa sekä taluttaa koiraa että pitää kädessä pusseja, koska niitä oli suuri määrä roskina.

Jätesäkillinen

Kolmen tunnin aikana keräsin yhteensä neljä pussillista roskia. Nostin autohallin metallirappusten alle jätetyt kaljalaatikot roskapussien kanssa jätesäkkiin, jonka jätin bussipysäkin roskasäiliön viereen. Pari aiempaa roskapussia olin saanut tungettua roskapönttöihin.

Ikisotkua

Palasin bussilla kotiin ja katsoin siivottomia alueita, jolta hiljattain keräsin suuren määrän roskia. Hankala tilanne, kun roskaajia on valtavasti ja meitä siisteydestä pitäviä on huomattavasti vähemmän.

Kurja syöpäloinen

Siivosin syöpähoitovuosieni aikana, koska tunsin olevani kurja loinen, kun Kunnon Työssäkäyvät Kansalaiset joutuivat elättämään minua. Ajattelin, että osallistuin edes jollain tavoin yhteiskunnan toimintaan, vaikka usein heikotti ja/tai huimasi.

Työhön palattuani kerään roskia, mutta ehkä minun pitäisi ryhtyä roskaajaksi, kun olen palannut kunnon kansalaiseksi? Elämä on haasteellista, kun on liudoittain päätöksiä tehtävänä.

Minun olisi järkevintä tehdä iltaisin jotain, josta ”palkka” olisi enemmän kuin 85 senttiä kolmen tunnin työstä.

Hyvää palautetta

Kuulin että olin saanut töissä hyvää palautetta useilta asiakkailta. Mukavaa, etten ole vain aivoton idiootti, jolle voi karjua.

Linnanmäelle?

Perjantaina olisin päässyt työkavereiden kanssa tiimipäivää viettämään Linnanmäelle, mutta olin ehtinyt sopia muuta menoa.

Töistä lähtiessäni satoi, tuuli ja lämpötila olin noin yhdeksän astetta. Olin hyvin tyytyväinen siitä, etten päätynyt palelemaan huvipuistoon, vaikka seura olisi ollut hauskaa.

Huvituksia?

Torstaina kävin hammaslääkärissä ja pari lohjennutta paikkaa korjattiin. Puudutukset ovat turhia, mutta inhoan hampaan ympärille tungettavaa metriisinauhaa, joka pureutuu ikeneen. Tarkastusaika hammaslääkärissä on kesäkuussa, joten olin tyytyväinen siihen, että lohkeamat paikattiin ensin. Hematologisen poliklinikan paastolabra on muutaman viikon kuluttua ja heinäkuussa menen suuhygienistille.

Kaipaan aikaa, jolloin suunnitelmat tarkoittivat jotain muuta kuin labra- tai lääkärikäyntejä. No, lyhyt loma lähestyy ja tiedossa on matka sukujuhliin.

PS Pidän vääryytenä sitä, etteivät sukujuhlat ole Lissabonissa.

Remontti ja rhodoja

Olen nyt jo pöyristynyt siitä, että lähikirjasto menee remonttiin ja suljetaan ainakin vuodeksi. Pitääkö lukea uudelleen omien kirjahyllyjen kirjoja remontin aikana vai joudunko hakemaan varaamani kirjat kaukaisista kirjastoista? Äärettömän traumaattinen tilanne.

Onneksi Haagan rhodopuistossa voi pian ihailla alppiruusuja ja atsaleoja, joista osa jo kukkii.

Downton Abbey -elokuva syksyllä 2019!

Advertisement

HSL, Helsingin seudun liikennelaitos

Helsingin julkisen liikenteen käyttäjänä arvostan kuljettajia, jotka ovat ajoissa pysäkillä, ajavat tasaisesti unohtaen kiihdytykset ja äkkijarrutukset ja kohtelevat matkustajia kohteliaasti. Pidän kuljettajista, jotka keskittyvät ajamiseen ja matkustajiin ja puhuvat puhelimessa vapaa-aikanaan

Valtaosa kuljettajista on asiallisia ja käyttäytyy fiksulla tavalla, mutta toisinaan löytyy kuljettajia, joiden käytös on hätkähdyttävää.

Raivopäiset pysähtyjät ja kiivaat lähdöt pysäkiltä

Lastenvaunut, käytävällä seisovat ja heikkokuntoiset matkustajat menevät nurin jo pysäkillä. Kyseisillä kuljettajilla tuntuu olevan mielenkiintoinen raivo matkustajia kohtaan

Bussipysäkillä on bussi, jossa on kotimatkabussin numero ja bussi on lähdössä oikeaan suuntaan – ehkä

Syntymäpäiväni sujui töissä melko rauhallisesti. Vain kaksi asiakasta haukkui minut puhelimessa: toinen karjumalla minulle koko puhelun ajan ja toinen nimittämällä minua aivottomaksi idiootiksi. Ymmärsin tietenkin, että heidän tapansa huolehtia asioistaan oli minun syytäni. Mietin, käsittivätkö kyseiset ihmiset, että linjan toisessa päässä oli toinen ihminen?

Kävelin poikkeuksellisesti päätepysäkille bussin viereen odottamaan. Bussin numero oli oikea, bussipysäkki oli oikea, mutta kuljettaja piti bussin oven kiinni. Odottelun jälkeen bussin ovi aukesi ja kuljettaja pauhasi, että bussi lähtee ihan eri suuntaan ja bussissa lukee EI LIIKENTEESSÄ. Ilmeisesti kyseinen tieto oli bussin edessä, koska info ei näkynyt bussin sivulle.

Miksi ihmeessä kuljettaja kiukuttelee asiakkaille, joiden vuoksi hänelle maksetaan työstään palkkaa? Ei oikeasti ole minun vikani, jos hänen puolisonsa on karannut postinkantajan kanssa.

Bussi jättää juoksijat pysäkille tai odottaa heitä kaikkia

Kiireinen kuljettaja vie muut matkustajat ajoissa perille, mutta ystävällinen kuljettaja voi hidastaa muiden matka-aikaa odottamalla bussiin juoksijoita.

Olisi ilahduttavaa, jos matkustajat odottaisivat bussia pysäkillä ja kaikilla olisi jo kortti tai puhelin käytettävissä eikä taskun, kassin, lompakon tms. pohjalla ja kiivaan etsinnän kohteena.

 Viikonloppuisin matkalippuja ostavat us-ko-mat-to-man hitaat maksajat ja arkipäivänä saattaa toivoa, että tuplarattaiden ja noin kuuden muun lapsen kanssa liikkuva menisi vasta seuraavalla bussilla. Kokonainen koululuokka voi herättää kiireisenä aamuna matkustajissa epätoivoa, koska bussiin nouseminen tai bussista lähteminen kestää pienen ikuisuuden eivätkä seuraavaan bussiin vaihdot onnistu.

Bussipossuttelijat eli matkustajat

Valtaosa bussinkuljettajista kieltää kahvimukin, jäätelön, limsapullon tai -tölkin kanssa bussiin nousemisen, jotta bussi pysyisi siistinä muita matkustajia varten. Arvostan heidän käytöstään, vaikka osa pysäkille jääneistä matkustajista reagoi ala-arvoisesti kiroilemalla tai jopa potkimalla bussia. Hienotunteisena en mainitse kyseisten ihmisten ikää (nuori) tai sukupuolta (yleensä mies).

Lähes joka bussiin tunkee joku kahvimukin tai karjalanpiirakkapussin kanssa tai pikkuiselle tungetaan vaunuihin banaani, pasteija tai kahdeksan sokeripalan pillimehu. Bussiin tulee ikävää sotkua ja hajua hyvin lyhyiden matkojen aikana bussien kieltotauluista huolimatta.

Voisitteko juoda kahvit ja syödä ruoat kotonanne, kiitos.

Hei haloo, pitää leimata!

Bussien leimauslaitteet ovat hämmästyttävän usein rikki, joten bussiin noustessa ei voi leimata korttia. Menin bussiin, näin toimimattoman laitteen ja jatkoin matkaa. ”Kohtelias” kuljettaja ilmoitti ”Hei haloo, takaisin leimaamaan!” ja hei haloona palasin laitteelle ja leimasin korttini. Enpä osannut arvata, että tällä kertaa toimitaan toisin.

Arvelen, että kuljettajat palkataan heidän ajotaitojensa vuoksi eikä käytöksen.

Kuljettajapula?

Harmi, että kuljettajista tuntuu olevan pulaa, koska bussien lähtöajat eivät aina onnistu.

Tööttääminen, jatkuva

Kuljettajia on hyvin monista maista, joten kuljettajien tapa toimia voi selittyä myös kuljettajan kotimaan tavoilla. Suomessa ei töötätä koko ajan, mutta monissa muissa maissa tööttääminen on osa liikennekulttuuria.  Valitettavasti, koska meteliä on muutenkin riittävästi.

Vaihto bussista toiseen

Osa kuljettajista ajaa ohi, vaikka pysäkillä olisi useita ihmisiä bussiin yrittämässä. Kyykytys on kiva kyykytys, oletan.

Täysi bussi on tietenkin eri asia, mutta hyvin harvoin on kyse matkustajien määrästä.

Viime tipassa pysäkille ajavat kuljettajat

Talvella matkustajat odottavat usein lumisateessa tai hyytävässä viimassa, mutta kuljettaja ajaa viime hetkellä pysäkille. Kuljettajalla oli aiemmin kiirettä, kun hän jutteli toisen kuljettajan kanssa, seisoi tupakalla tai puhui puhelimessa. Matkustajien kannalta tilanne on viheliäinen.

Monilla alueilla täysin välttämätön henkilöauto tuntuu Helsingissä järjettömältä, kun julkisella liikenteellä pääsee ovelta ovelle. Parhaat kuljettajat ajavat ajoissa pysäkeille, suhtautuvat ystävällisesti ihmisiin, jättävät kuittailut tekemättä asiakkaille ja ajavat bussia muita kunnioittaen.

Hankala päivä?

Valtaosa ihmisistä tervehtii ja monet kiittävät kuljettajia, mutta ikävämpiäkin matkustajia ikävä kyllä mahtuu joukkoon.

Toivoisin, että kuljettajat muistaisivat, että heillä on voinut olla huono päivä, mutta jollain toisella on voinut olla vielä huonompi. 

Pyyntö kuljettajille: olisitko inhimillinen ihminen toisille ihmisille. Kiitos!

Oliiviöljysaippuaa, taidetta ja kissoja

Aurinkoisena sunnuntaipäivänä vuorossa oli Magritten näyttely Amos Rexissä.

Kävin näyttelyssä edesmenneen äidin muistoksi. Äiti vei meitä lapsina mm. Amos Andersonin taidemuseoon. Museot, etenkin taidemuseot, olivat tärkeitä ja kiinnostavia pienestä lähtien.

Pidin Magritten taidokkaista mainosjulisteita ja näyttely kiinnosti hauskojen fantasiatöiden vuoksi. Kukapa ei haluaisi nähdä vaaleanpunaista, pitkähiuksista hevosta, jonka pään päällä ”sarvena” on pieni torni? Oliko kyseessä yksisarvinen vai -torninen?

https://amosrex.fi/tule-meille/lasten-amos-rex/

Surrealistisia ja kekseliäitä töitä tehneen belgialaisen taiteilijan Rene Magritten (1898–1967) taidetta voi käydä katsomassa vielä sunnuntaina 19.5.2019 Amos Rexissä Helsingissä.

https://amosrex.fi/nayttelyt/magritte/

Seuraavassa salissa katossa leijuvan betonikuution ali käveli äiti kahden pienen pojan kanssa. Jälkimmäisen pojan lenkkareiden pohjat välkkyivät värivaloja ja pikkuisella oli nalle kainalossa. Jos nallea kantava menee mielenkiintoisia ääniä tehneen betonilohkareen ali, niin menen minäkin. Emme litistyneet. Amsterdamilaisen taiteilijakollektiivin Studio Driftin näyttely päättyy sunnuntaina.

Yli 30-senttinen käsilaukku piti jättää lokeroon, samoin takki. Hyytävän kylmä näyttely, joten pikainen kierros onnistui. Takkikohta kiinnosti, koska en keksinyt, mitä olisin voinut piilottaa näyttelyssä takin alle.

Elokuvan luonnossa leijuvia kiviä oli kiinnostavaa katsoa. Ränsistyneet kerrostalot olivat surullisia, mutta kivien kulku rakennusten läpi ilahdutti. Videoesitys oli vihreää, ihmeellistä, kiehtovaa ja mielenkiintoista katsottavaa.

Käyn toisinaan näyttelyssä ystäväni kanssa, joka laittaa kätensä muutaman sentin päähän maalauksista näyttääkseen jotain kiinnostavaa kohtaa. Teko karmii sieluani, vaikka hän ei tietenkään koske maalauksiin. Maalauksiin täytyy pitää kunnioittava etäisyys, jottei niihin tule epäilyttäviä ihmispöpöjä.

https://amosrex.fi/nayttelyt/studio-drift-elemental/

Museo on suljettu näyttelyvaihdon ajan 20.5. – 18.6.2019.

Sydämiä kissalle ja toiselle kissalle

Prisma lopetti kesän ajaksi elinten myynnin, mitä pidän katalana. Meitä kissanomistajia asuu liuta lähialueilla ja kylmäsäilytystä vaativan tuotteen raahaaminen kauempaa on hankalaa etenkin kesäkuumalla.

Sydämiä ei ollut Stockmannin alakerran Food Market Herkussa Aleksilla, joten tein retken toiseen Herkkuun, jota vierastan rähinäympäristön vuoksi.

Soitin etukäteen infoon ja varmistin, että myynnissä on possunsydämiä. Info käveli katsomaan ja vahvisti, että on, ainakin kymmenen! Menin paikalle haisuvesiosaston ohitse, jatkoin liukuportaat alas ja suuntasin neuvotulle porsaansydänpaikalle. Hyllyssä oli yksi ainoa sydän ja liuta possunkieliä ja -munuaisia. No, löytyi ainokainen paloiksi leikattava ja pakastettava sydän.

Possunsydämet haisevat kaameille, mutta kaksi kotona asuvaa turkillista rakastaa niitä, joten kissojen ruokavalio pysyy ennallaan.

Kissanhoidon käsikirja

Luin Päivi Ylikorven kirjoittaman kiinnostavan teoksen Kissanhoidon käsikirja(Art House 2018), jota suosittelen muillekin. Aiheena oli – ei niin yllättäen – kissan elämä pennusta senioriin, ruokinta, virikkeet, hoito, lääkärikäynnit jne.

Oliiviöljysaippua

Testasin oliiviöljysaippuan sopimista hiustenpesuun.

Osastolla on useita nuoria naisia, heillä kaikilla on pitkät hiukset ja jokainen heistä kertoi pesevänsä hiuksensa kerran viikossa. Olen kuivaihoinen, joten hiukseni eivät rasvoitu, mutta kuuluin nuorempana hiukset pestään kerran päivässä -ihmisiin. Nykyisin pesen hiukseni joka toinen päivä, koska pidän hiljattain pestyistä hiuksista.

Ostin oliiviöljysaippuan Ruohonjuuresta ja pesin palasaippualla hiukseni. Pesun jälkeen en pessyt puhtailta tuntuneita ja näyttäneitä hiuksiani kahdeksaan päivään eli käsittämättömän pitkään aikaan. Saippua oli tehokas puhdistaja, jonka jälkeen hiukset näyttivät hyviltä ja siisteiltä pitkään.

Kannattaa kokeilla, jos ei halua kantaa shampoota kotiin.

OpenHouse Helsinki pe-su 17.–19.5.2019

”OpenHouseHelsinki avaa ja Rautatieaseman tornin, maanalaisen jäähdytysvesivaraston sekä Aino Aallon puutarhan – ilmaiset opastetut kierrokset vievät salattuun Helsinkiin.”

Etusivu

Puutarhapäivä oli ja meni

Eilen 15.5.2019 oli Puutarhapäivä, joten vieläkin sapettaa autottomana, etten päässyt kiertämään kaikissa mahdollisissa lähiseudun puutarhoissa. Esteenä oli tietenkin työ, josta poistumista kesken päivän pidetään epäilyttävänä.

Pääsin lapsena käymään suurissa kasvihuoneissa, joissa kasvatettiin tomaatteja ja kurkkuja. Olisi huikeaa kierrellä paprika- tai viiniköynnöskasvihuoneessa. Lisäsin kyseiset kasvihuoneet Kun matkustan ympäri Eurooppaa -listalleni, jossa ovat jo persikkapuut, Amsterdam, Orsayn impressionistimuseo Pariisissa ja Kroatian Krkan kansallispuisto.  Onko kauniimpaa sanaa kuin Montenegro, joka kuulostaa 20-luvun tyylikkäältä kaunottarelta?

Parvekeamppeleissa voisi kasvaa ikimansikoiden sijaan pensasmustikoita.

Torilive

Turun Kauppatorin alle tulevan Toriparkin rakentaminen on aiheuttanut ongelmia. Maa on painunut ympäröiviltä kaduilta jopa 10 senttiä, joten maanalaisen pysäköintipaikan rakennustöitä on jouduttu keskeyttämään.

Turun kaukaista ja tuhoisaa paloa näyttää seuraavan Turun keskustan vajoaminen.

Oma rajoittunut kommenttini: täyttäkää kuoppa, pelastakaa mm. Eerikinkatu ja suosikaa julkista liikennettä.

KOP-kolmioon, digitaalisen suunnittelutoimisto Taisteen toimistolle kuudenteen kerrokseen, on asennettu Torilive, josta voi tarkkailla rakennustöitä:

https://torilive.fi/

Kalajulisteen kuvasin aiemmin Kansallismuseon näyttelyssä. Kiinnostavia julisteita ja kiehtovia vintage-julisteita myy Come to Finland:

Intohimo matkailujulisteisiin

Nyt!

Kukkivat kirsikankukat on tutkittu ja hyviksi havaittu Roihuvuoressa Helsingissä.

Tervemenoa kauniille vierailulle!

Tutkittu ja terveeksi havaittu

Kävin työhöntulotarkastuksessa, jossa lääkäri katsoi verikokeita ja tutki minut. Hemoglobiinini on hyvä ja kolesteroliarvot ovat erinomaiset.

Lääkäri katsoi suuhuni, kurkisti korviini ja tunnusteli kilpirauhaseni kohdan. Otin paidan pois, menin makaamaan sängylle ja hän kuunteli sydämeni, kaulavaltimoni ja tunnusteli maksani, jotka hän hyviksi havaitsi. Sain pukea ja kuulin jälleen kerran, että olen terve. Erinomaista.

Sain paperin, jonka mukaan sovellun työhöni.

Hemapoli

Työterveyslääkärillä oli käsityksenä, että hematologisella poliklinikalla keskitytään vain hematologisiin sairauksiin. Lähes kaikki tutkimukset, mitä hän minulle teetti tai minulle teki, on teetetty tai tehty aiemmin hematologin toimesta. Poikkeuksina olivat korviin katsominen ja kaulavaltimoiden kuuntelu.

Karvakorva

Suomessa oli aiemmin käteviä nimiä, jotka kuvasivat ihmisen olemusta eli Vahvaselkiä, Kaljupäitä, Vääräsääriä jne. Minä päädyin karvakorvaksi, mutta vain pienellä alkukirjaimella.

Vasemmassa korvassani oli hius, joten kävin lääkärin vastaanoton jälkeen hoitajalla. Hän huuhteli lämpimällä vedellä kyseisen korvan ja kolmen sentin hiuksenpätkä löytyi kaarimaljasta.

Hius ei vaivannut minua, mutta miehillä leikatut hiuksenpätkät tai karkea parransänki voivat ärsyttää korvien tärykalvoja ja aiheuttaa huimausta. ”Pahoittelen karvakorvahuimaustani”, totesi herra Y.

Kela

Ulkoportaissa kaatumisestani ei ikävä kyllä ollut mitään hyötyä lääkäriasemalle eli he eivät saaneet uutta röntgeniä. Potilaat käyvät jatkossakin toisen lääkäriaseman röntgenissä. Harmi.

Sain eilen Kelalta kyselyn kaatumisestani, koska ”voisin saada korvauksia jostain muualta kuin Kelasta”. Jos en vastaa X päivään mennessä, niin korvaukseni mahdollisesti peruutetaan. Tietenkin vastaan, kun Kela tiedustelee aiheesta, mutta en vielä lähettänyt vastausta.

Sain sairausloma-ajalta palkan, joten voin ottaa vastaan ”jostain muualta kuin Kelasta” esimerkiksi muovikassillisen rahaa.

En ole ihan varma, tarkoittiko Kelan viesti nimenomaan muovikassillista.

Hupaisa kyynisyys on hauskaa!

Joka työpaikassani on ollut vähintään yksi miespuolinen kätyri, jonka kanssa on voinut puhua hämäriä juttuja, vaihtaa riemastuttavan kyynisiä mielipiteitä tai käyttää mustaa huumoria. Suosikkikätyrini on tällä hetkellä 26-vuotias. Hauska kätyri on paras kätyri!

Toisinaan uskon, että naispuolisista ystävistä, tutuista tai työkavereista on vastaavaan, mutta ikävä kyllä niin on harmittavan harvoin. Oletan, että monet naiset ovat liian kunnollisia ja tunnollisia ilahduttavaan kyynisyyteen. Harmillista, koska kyynisyys on oikeassa kohdassa käytettynä riemastuttavaa eikä sillä ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä tai loukata ketään – ainakaan vahingossa.

Roskienkeruupalkinto

Uskon, että jonain päivänä jonkun roskienkerääjän kohdalle pysähtyy auto tai pakettiauto, josta nousee kaksi kyynelsilmin olevaa miestä, nuorta tai pienten lasten äitiä. He pyytävät anteeksi maahan pudotettuja tupakantumppeja ja lukemattomia autosta heittämiään roskia, kuten banaaninkuoria, tölkkejä jne. ja lupaavat käyttää jatkossa roskapussia ja -koreja.

Aiemmat sottaajat ovat ylettömän liikuttuneita roskienkerääjän jaloudesta, ojentavat kerääjälle vähintään 500 euroa ja kiittävät urheasta siivouksesta.

Olen lähes varma, että näin tulee vielä tapahtumaan minulle.

Räntää

Räntää sataa, mutta onneksi maa on jo niin lämmin, että märkä lumi sulaa.

Kuvan otin aurinkoisena ja lämpimänä pitkäperjantaina Talvipuutarhassa. Palaa takaisin, lämpimämpi vuodenaika!

Onneksi sää vaikuttaa huomenna olevan sivistyneempi.

Hammerfest, Norja

Lapin hiihtomatkoilla ajoimme usein Pohjois-Norjaan, jossa näytti upealta ja haisi katoilla kuivatulta kalalta.  

Haluaisin ehdottomasti palata Hammerfestiin silittämään söpöä maitovalasta! Onneksi kalastajat saivat poistettua valasparalta kiristävät Varuste Pietarista -valjaat. Onkohan valas ollut pitkään karkuteillä?

Valaat ovat sympaattisia, mutta en aiemmin tiennyt, että maitovalaan kuonoa voi silittää. Nyt tiedän ja haluan ehdottomasti päästä taputtamaan ihmisistä pitävää ja pikkuiselta näyttävää valasta, joka painaa 1-1,3 tonnia. Vedessä valas näyttää hyvin pieneltä eli hoikentavasta vesivoimistelusta on selvästi apua.

https://yle.fi/uutiset/3-10765276

Mies laulaa maito- eli beluga-valaille, jotka mielestäni laulavat hänelle, että laulunopiskelu kannattaisi:

Beluga-kaviaari

Käsittämättömän harva tietää, että kallista Beluga-kaviaaria saadaan valaista. Hehee.

Lapsuuden kauhu, kun sukulaisilla oli tarjolla Venäjältä tuotua kaviaaria ja he halusivat, että maistan kevyesti kuorrutettua kalanmaksaöljyä.

Ambra

Ambraa eli kaskelottieritettä voisin löytää rannalta, jos mukanani olisivat kumihanskat, riittävän kestävä kuljetusväline ja tekisin mahdollisesti kaupat hajuvesiteollisuuden kanssa.

Roskia kerätessäni pelkään aina astuvani johonkin, jota katalat koiranulkoiluttajat ovat jättäneet kadulle. Kumisaappaisiin en ole vielä investoinut. En ole kirpputorikävijä, mutta luin, että kirpputoreilta on hankalaa löytää kumisaappaita, koska menekki on niin suuri. Jos vaihtoehtona olisivat kenen lie jaloissa olleet kumisaappaat tai uudet kumisaappaat, niin kallistuisin uusiin.

Riski ambran löytämiseen taitaa olla yhtä todennäköinen kuin lottovoitto.

Roskia ja muuta sikamaisuutta

Vapunpäivänä osallistuin suomalaiseen juhlintaan siivoamalla neljä tuntia ja keräämällä kuusi muovikassillista roskia.

Mietin jälleen kerran sitä surullista asiaa, että kuka – tai lähes mikä – tahansa voi saada lapsia eikä kenellä – tai millä tahansa – ole mitään velvollisuutta oppia mitään tai opettaa jälkikasvulleen yhtään mitään. Tuhon näkee luonnossa ja mm. koulujen ympärillä, jotka ovat täynnä roskia.

Ruohikolle oli kipattu viereiseltä parkkipaikalta valtava määrä tupakantumppeja. Veisin erittäin mielelläni tumpit kippaajan suosikkiostoksen päälle. Jätin tumpit keräämättä, koska roskaa riitti muutenkin todella paljon. Kannatan edelleen sitä, että roskien heittäjä saa jokaisesta heittämästään roskasta tunnin yhdyskuntapalvelua. Tumppikippaajalla riittäisi satoja tunteja reipasta urakointia.

Miesten syrjäytymisestä on jatkuvasti kirjoituksia. Pakettiautoista heitetään tupakka-askeja, kahvimukeja, roskaruokapapereita, muoveja jne., joten näkyykö (nuorten) miesten kokema masennus ja epätoivo roskaamisessa? Olisi hyvä, jos työnantajat opastaisivat heitä ottamaan roskapussin mukaan autoon.

Varjoisen pensasaidan takana oli lunta, jota yritin pihdeilläni kiskoa. Yllättäen lumi ei ollutkaan muovia tai muuta roskaa, jota löytyi pensasaidasta riittävästi.

Epäsiistin taloyhtiön pensasaita oli onneksi leikattu ja roskat oli jätetty paikoilleen. Siivosin surullisen yhtiön portaikon ja nypin roskat kukkapenkistä.

Luin jutun, jossa iloittiin koirankakkapusseista, koska ”toisinaan kakkapussit loppuvat koiran kanssa kävellessä”. Onneksi voi luottaa siihen, että ulkoiluttaja kotiin palattuaan tietenkin palaa siivoamaan luontoon jätetyn ällöttävän jätteen. Vai kuinka?

Nostin maasta useita uudenvuodenraketteja. Voisi tietenkin ajatella, että ampujat ymmärtäisivät myös siivota aiheuttamansa sotkut. Oletan, että valtaosa rakettien ampujista jättää sotkunsa muiden siivottaviksi. Toivottavasti olen väärässä.

Sotkuisen ruokakaupan lähellä oli syöty lihapullat ja muusi -annokset, jotka oli huuhdeltu alas tölkkilonkerolla. Kaikki muovipakkaukset oli jätetty maahan tai kiviaitojen päälle. Tölkit oli sentään viety pois eikä jätetty autojen litistettäväksi.

Nostin maasta kuusi tölkkiä ja Venäjältä tuodun lasipullon, jonka vein myöhemmin lasinkeräykseen. Neljän tunnin tienestinä oli peräti 90 senttiä. En kerää roskia löytääkseni pulloja tai tölkkejä, mutta nostan ne maasta, koska haluan kierrättää pakkaukset. Toisinaan huuhtelen yököttävälle haisevat kaljatölkit kotona, mutta tänään nostin ällöttävälle haisevan muovipussin parvekkeelle löyhkäämään.

Siivosin ajotien reunaa seuraavaksi ja sain ohikulkevalta ystävältäni vapuntoivotuksen. Hän hämmästeli, että olin niin aikaisin liikkeellä. Heräsin aikaisin ja auringon paistaessa oli mukavaa kulkea ulkona. Ei varmaan yllätä ketään, että jätin ultravalkoisen ylioppilaslakin kotiin.

Työkaveri kertoi kuusivuotiaasta pojastaan, joka kerää päiväkodissa roskia. Lapsi haluaa kotona lähteä roskia keräämään, joten äiti ja lapsi laittavat kumihanskat käsiinsä ja siistivät lähiympäristöään. Tuollaisia lapsia Suomi tarvitsee lisää, koska mitä nuorempana lapsi käsittää siisteyden tärkeyden, sitä paremmassa maailmassa elämme tulevaisuudessa.

Asuinalueellani onneksi riittää useita roskienkerääjiä, vaikkei tilannetta siivottomuudesta päätellen aina huomaa.

Työskentelin pitkään Helsingin keskustassa, jota siivotaan tarkemmin kuin lähiöitä. Nykyinen työpaikka on alueella, joka on kuvottavan roskainen eikä siivoaminen tunnu kiinnostavan lähiseudun asukkaita. Viehättävien pensaiden juuret verhoutuvat paksuun roskakerrokseen, rinteillä on roskia, kauppojen pihat täyttyvät roskista ja kaikki kadunvarret näyttävät iljettäviltä. Otan yhteyttä Helsingin kaupunkiin, koska alue on poikkeuksellisen siivoton. Läheinen rakennustyömaa pahentaa tilannetta, koska monilla rakennusmiehillä on valitettavan usein tapana kipata kaikki roskansa maahan. Tupakka-askien ja ruokapakkausten verhoama tienoo.

Kotiin palatessani porraskäytävän ikkunalaudalle oli jätetty nuuskapurkki, jonka vein roskikseen.

On päiviä, jolloin inhoan ihmisiä, jotka eivät yhtään välitä siististä ympäristöstä.