Vapunpäivänä osallistuin suomalaiseen juhlintaan siivoamalla neljä tuntia ja keräämällä kuusi muovikassillista roskia.
Mietin jälleen kerran sitä surullista asiaa, että kuka – tai lähes mikä – tahansa voi saada lapsia eikä kenellä – tai millä tahansa – ole mitään velvollisuutta oppia mitään tai opettaa jälkikasvulleen yhtään mitään. Tuhon näkee luonnossa ja mm. koulujen ympärillä, jotka ovat täynnä roskia.
Ruohikolle oli kipattu viereiseltä parkkipaikalta valtava määrä tupakantumppeja. Veisin erittäin mielelläni tumpit kippaajan suosikkiostoksen päälle. Jätin tumpit keräämättä, koska roskaa riitti muutenkin todella paljon. Kannatan edelleen sitä, että roskien heittäjä saa jokaisesta heittämästään roskasta tunnin yhdyskuntapalvelua. Tumppikippaajalla riittäisi satoja tunteja reipasta urakointia.
Miesten syrjäytymisestä on jatkuvasti kirjoituksia. Pakettiautoista heitetään tupakka-askeja, kahvimukeja, roskaruokapapereita, muoveja jne., joten näkyykö (nuorten) miesten kokema masennus ja epätoivo roskaamisessa? Olisi hyvä, jos työnantajat opastaisivat heitä ottamaan roskapussin mukaan autoon.
Varjoisen pensasaidan takana oli lunta, jota yritin pihdeilläni kiskoa. Yllättäen lumi ei ollutkaan muovia tai muuta roskaa, jota löytyi pensasaidasta riittävästi.
Epäsiistin taloyhtiön pensasaita oli onneksi leikattu ja roskat oli jätetty paikoilleen. Siivosin surullisen yhtiön portaikon ja nypin roskat kukkapenkistä.
Luin jutun, jossa iloittiin koirankakkapusseista, koska ”toisinaan kakkapussit loppuvat koiran kanssa kävellessä”. Onneksi voi luottaa siihen, että ulkoiluttaja kotiin palattuaan tietenkin palaa siivoamaan luontoon jätetyn ällöttävän jätteen. Vai kuinka?
Nostin maasta useita uudenvuodenraketteja. Voisi tietenkin ajatella, että ampujat ymmärtäisivät myös siivota aiheuttamansa sotkut. Oletan, että valtaosa rakettien ampujista jättää sotkunsa muiden siivottaviksi. Toivottavasti olen väärässä.
Sotkuisen ruokakaupan lähellä oli syöty lihapullat ja muusi -annokset, jotka oli huuhdeltu alas tölkkilonkerolla. Kaikki muovipakkaukset oli jätetty maahan tai kiviaitojen päälle. Tölkit oli sentään viety pois eikä jätetty autojen litistettäväksi.
Nostin maasta kuusi tölkkiä ja Venäjältä tuodun lasipullon, jonka vein myöhemmin lasinkeräykseen. Neljän tunnin tienestinä oli peräti 90 senttiä. En kerää roskia löytääkseni pulloja tai tölkkejä, mutta nostan ne maasta, koska haluan kierrättää pakkaukset. Toisinaan huuhtelen yököttävälle haisevat kaljatölkit kotona, mutta tänään nostin ällöttävälle haisevan muovipussin parvekkeelle löyhkäämään.
Siivosin ajotien reunaa seuraavaksi ja sain ohikulkevalta ystävältäni vapuntoivotuksen. Hän hämmästeli, että olin niin aikaisin liikkeellä. Heräsin aikaisin ja auringon paistaessa oli mukavaa kulkea ulkona. Ei varmaan yllätä ketään, että jätin ultravalkoisen ylioppilaslakin kotiin.
Työkaveri kertoi kuusivuotiaasta pojastaan, joka kerää päiväkodissa roskia. Lapsi haluaa kotona lähteä roskia keräämään, joten äiti ja lapsi laittavat kumihanskat käsiinsä ja siistivät lähiympäristöään. Tuollaisia lapsia Suomi tarvitsee lisää, koska mitä nuorempana lapsi käsittää siisteyden tärkeyden, sitä paremmassa maailmassa elämme tulevaisuudessa.
Asuinalueellani onneksi riittää useita roskienkerääjiä, vaikkei tilannetta siivottomuudesta päätellen aina huomaa.
Työskentelin pitkään Helsingin keskustassa, jota siivotaan tarkemmin kuin lähiöitä. Nykyinen työpaikka on alueella, joka on kuvottavan roskainen eikä siivoaminen tunnu kiinnostavan lähiseudun asukkaita. Viehättävien pensaiden juuret verhoutuvat paksuun roskakerrokseen, rinteillä on roskia, kauppojen pihat täyttyvät roskista ja kaikki kadunvarret näyttävät iljettäviltä. Otan yhteyttä Helsingin kaupunkiin, koska alue on poikkeuksellisen siivoton. Läheinen rakennustyömaa pahentaa tilannetta, koska monilla rakennusmiehillä on valitettavan usein tapana kipata kaikki roskansa maahan. Tupakka-askien ja ruokapakkausten verhoama tienoo.
Kotiin palatessani porraskäytävän ikkunalaudalle oli jätetty nuuskapurkki, jonka vein roskikseen.
On päiviä, jolloin inhoan ihmisiä, jotka eivät yhtään välitä siististä ympäristöstä.
banaaninkuorella 