Hiljainen kauneus -6.10.2019

Sunnuntaina ryhdistäydyin ja kävin katsomassa Ateneumissa Hiljainen kauneus -näyttelyn.

Kiipesin portaat kolmanteen kerrokseen, mistä olin tyytyväinen. Huimausvuosina oli pakko käyttää hissiä.

Muutama kiinnostava teos, mutta kauneutta arvostavana en erityisemmin riemastunut askeettisesta taiteesta.

Olin ilahtunut, kun tunnistin eräästä maalauksesta kilpikonnan, joka yllättäen olikin emäkallio. Kerrankos sitä erehtyy.

Keramiikasta pidin, samoin kimonoista. Kuvassa oleva Kiyoko Kusudan Maalaus, 1967 oli suosikkityöni.

Useimpia teoksia enemmän minua viehätti seinällä ollut teksti:

TULEN TAIDE

Japanilaiset erottavat lähes kymmenen eri punaisen sävyä, jotka viestivät niin rohkeudesta, ilosta, energiasta, siunauksesta kuin hulluudesta, stressistä ja vaarastakin. Monessa maassa aurinko kuvataan keltaiseksi, mutta Japanissa ja Koreassa aurinko on punainen. Kiinalaisessa kultturissa punaiseen liitetään vauraus, onnellisuus ja voima. Punaisen uskotaan pitävään paha loitolla ja se on myös yleinen hääpuvun väri.

Pohjoismaisessa taiteessa etenkin tunneilmaisua ja spontaaniutta painottaneessa informalismissa esiintyy voimakkaita värejä, kuten punaista ja mustaa. Joissakin teoksissa voi nähdä viitteitä myös idän kirjoitusmerkkeihin.

Sata vuotta ystävyyttä

Hugo Simbergin (1873-1917) viehättävä Keinutuolissa, Anni Bremer – maalaus kannattaa käydä katsomassa.

Kappeliin vai Salveen?

Illallisella voi tilata taidemenun ravintolassa.

Kiinnostaisiko kylmäsavustettu lohi, paistettu kananpojanrinta ja jälkiruokana puolukka-mannavaahto, suolakaramelli ja kaura?

(Miksi suolakaramellia tungetaan joka paikkaan? Sama tilanne oli historian hämärissä vuohenjuustolla, jonka pistävään makuun käärittiin kaikki pahaa aavistamattomat ja hyvänmakuiset tuotteet.)

Salvesta saisi myskikurpitsakeittoa tai kasvispiirasta ja pääruoaksi turskaa ja sitruunahollandaisekastiketta tai broileria, röstiperunaa ja appelsiinikastiketta.

Joko 50 euroa Kappeliin, josta saa jälkiruokaa, jota en haluaisi tai Salveen, mutta ei jälkiruokaa ja hintana on 35 euroa. Traumaattinen tilanne, vaikka jälkiruoaksi suositellaan omenaruusua ja passionmangosorbettia 6,90 eurolla.

Melkein mikä tahansa, jossa on passionhedelmää, on hyvää. Passionit ovat yllättävän edullisia, jos niitä ostaa kaupasta, koska tuote on kevyt.

Menut ovat usein kiinnostavia ja taitavasti koottuja, mutta piinallisia, jos jotain epäilyttävää ruokaa ei saa korvattua. Ehdottomasti helpointa on tilata mitä haluaa. Ponille kyytiä -brittisarjassa nainen oli pahasti allerginen, joten hän tilasi vain suklaata.

Pyrittävä samaan.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.