Sarveiskalvo- ja etuosakirurgian yksikkö

Eilen oli vuorossa silmieni sarveiskalvojen tutkimus Silmä- ja korvasairaalassa. Pääsin sisään Haartmaninkatu 4 C -alaovesta, vaikka ilmoittautuminen ei enää onnistunut klo 15 jälkeen ala-aulassa.

Aulassa oli meneillään remontti, joten takkia ei saanut ripustettua lukittuun naulakkoon.

Aikaa oli jäljellä, joten pistäydyin uteliaana aiemmin remontoidussa kahviossa, johon oli mielestäni lisätty ikkuna käytävään ja nousin hissillä viidenteen kerrokseen.

Vanhoista valkoisista hisseistä oli tehty tavarahissejä. Niillä piti toisinaan nousta kolmanteen kerrokseen, jos huimauksen vuoksi ei voinut kiivetä portaita.

Laitoin takin aulan kaappiin ja sain kauniin punaisen muovilapion avaimenperäksi. Ihmiset mitä ilmeisimmin unohtavat avaimenperiä mukaansa, koska lelulapion huomaa nopeasti taskusta tai käsilaukusta.

Istuin käytävällä odottamassa ja luin vuoden 2017 naistenlehden, jossa oli vuosihoroskooppi eli ilmeisesti lehti oli tammikuusta. Me härät emme jaksa lukea horoskooppeja, joten olisi pitänyt mieluummin lukea jokin vanha sisustuslehti. Olen päätellyt, että jossain on hyvin kummallinen kauppa, joka myy käpälöityjä ja repaleisia ikivanhoja lehtiä odotushuoneisiin.

Hoitaja käveli ohi ja kysyi kaikkien nimet. Hän lupasi, että pääsen pian vastaanotolle. Hän näytti rehelliseltä, joten uskoin häntä. En halua kertoa, että odotin viimeksi P U O L I T O I S T A tuntia silmiäni tutkinutta lääkäriä. Pystyinkö riittävästi korostamaan sanaa puolitoista? Hahaa!

Hoitaja puhui totta ja pääsin mukavan nuoren miespuolisen lääkärin vastaanotolle. Kerroin, ettei edellisen lääkärin (en hienotunteisesti maininnut mitään puolentoista tunnin odottamisesta) määräämistä Softacort 3,35 mg/ml -hydrokortisoninatriumsulfaattitipoista (ihanan pitkä kortisonisana, joka kannattaa sanoa hyvin monesti uudelleen) ollut apua tai hyötyä.

Sain tippabingossa seuraavan vaihtoehdon eli Hyprosan 3,2 mg/ml -silmätipan. Liuosta myydään pullossa, jossa ei ole silmäni kirkkaanpunaisiksi muuttavaa säilöntäainetta. Toivottavasti kyseiset tipat sopivat silmilleni.

Lääkärin ehdottamista allergiatipoista ei ole ollut apua.

Olen edelleen karmea roskaaja, koska tyhjiä Oculac-pipettejä menee muovinkeräykseen 20-25 kappaletta päivässä. Vaihtoehtoa ei ikävä kyllä ole olemassa.

Ystävällinen lääkäri tuijotti silmiäni silmävimpaimella ja suurennuslasilla ja siirsi silmäluomia pumpulipuikolla. Hoitaja tiputti silmiini puuduttavia tippoja ja lääkäri mittasi toisella silmävimpaimella silmänpaineen enkä onneksi sairasta glaukoomaa.

Katselin silmälasit päässä seinällä näkyviä – tai näkymättömiä – kirjaimia ja näen yhtä hyvin oikealla ja yhtä huonosti vasemmalla kuin ennenkin. Neuvo: älkää ottako aivoaneurysmamötikkää vasemman silmän taakse silmähermoa vahingoittamaan.

Vältyin tällä käynnillä pupillia suurentavilta tipoilta, joiden jälkeen näyttää normaalia hupaisammalta ja tarvitsee aurinkolasit.

Tietokoneella työskentely kuivattaa silmiä, joten töissä tietokoneen alla on useita avattuja silmätippapipettejä pienen Amergrip-pussin päällä ja muovipussi, johon laitan käytetyt tipat. Roskapussin vien kotiin, jotta saan laitettua tyhjät pipetit muovinkeräykseen.

Oikeissa taskuissani ja käsilaukussani on aina useita avattuja pipettejä Amergrip-pusseissa. Kyllä, tuote oli aemmin Minigrip. Vasempaan taskuun laitan käytetyt pipetit. Äärettömän selkeä logiikka.

Kotona silmätippapipettejä ja avattuja pipettejä on yöpöydällä, eteisessä ja keittiössä.

Nuori työkaveri ihmetteli lähellä olevia tietokonenäyttöjäni töissä. En käytä työskennellessäni silmälaseja, joten lähellä olevilta näytöiltä voi paremmin lukea tekstit. Tein oikean päätöksen ennen kaihileikkausta, joka omalta osaltaan kuivasi silmiä, kun valitsin, että haluan nähdä lähelle. Likinäköisyyteen, joka todettiin 14-vuotiaana, ehti vuosien aikana tottua.

Silmälaseista pidän ulkoillessa, koska ne suojaavat silmiä mm. tuulelta, sateelta, lumelta, pölyltä ja ötököiltä.

Ihmettelin ja ihmettelen edelleen töihinpaluutani tai uuteen työhön siirtymistä vakavien sairauksieni ja vaikeitten oireitteni jälkeen. Ilmeisesti pääkoppani olisi pitänyt murtua, jotta olisin päässyt sairauslomalle. Hyvin moni lievemmin sairastunut ikäiseni on jo eläkkeellä. Eihän toisten taudeista tietenkään tiedä riittävästi.

Seuraava aamukäynti on keväällä eli vaikeasta käänteishyljinnästä kärsiviä silmiäni tutkitaan kahdesti vuodessa. Lääkärin mukaan olen kostuttanut silmiäni hyvin, koska verkkokalvo oli siisti ja hyvässä kunnossa. Toivottavasti sama lääkäri on myös seuraavalla kerralla, vaikka todennäköisyys on hyvin pieni ruuhkaisessa sairaalassa.

Kiitin lääkäriä ja hoitajaa, palautin lapion (ja avaimen) käytävällä olleeseen lokeroon ja sain takkini takaisin.

Palasin C-ovelle, joka oli jo lukittu, joten haahuilin takaisin sairaalaan. Henkilökunnan edustaja ystävällisesti opasti minut E-ovelle, kun kysyin häneltä, miten pääsen poistumaan sairaalasta. Ulkona opastin C-ovella seisonutta eläkeläisrouvaa, joka ihmetteli, missä E-ovi sijaitsee. Opastus oli mielestäni melko huono, mutta toisaalta onnistun eksymään tutuissakin paikoissa.

Harkitsin käynti Pasilan Tripla-ostoskeskuksessa, jossa on käynyt jo yli miljoona ihmistä. Miljoona? Käsittämätöntä.

Talvipimeyden vallattua jo kaupungin suuntasin kotiin ennen rosvojen ja susien hyökkäystä. Henkivartiokaartinani voisi olla navakasti aseistettu alaskanmalamuuttilauma.

Oikeudenmukaisessa maailmassa metsissä jahdatuilla söpöillä hirvillä olisi rynnäkkökiväärit turvanaan. ”Sain kaadettua pari pientä ja ilkeää sekä yhden tuhdin ja humalaisen”, kerrottiin hirvien suosikkijulkaisussa.

Aiemmin pidin enemmän dobermanneista henkivartiokaartissani, koska lapsuudenkodissa oli ihana Oula, joka rakasti perhettä ja inhosi kaikkia muita. Ennen alaovien koodeja rappukäytävissä riitti myyjiä ja kerjäläisiä kieltotauluista huolimatta. He eivät pitäneet Oulasta, joka kertoi räyhäämällä mielipiteensä vieraista ovikellonsoittajista.

Sileäkarvainen mäyräkoiralauma ei todennäköisesti pelota edes rosvoja.

PS Puolitoista (1,5) tuntia!

5 AM CLUB -ARVOSTELU

5 AM CLUB

Ota aamut haltuusi. Kohenna elämääsi.

Robin Sharma

Harper Collins 2019

Pikalaina

Lainasin kirjastosta 14 vuorokauden pikalainana kirjan, jota olin uteliaana jonottanut jo jonkin aikaa.

Lainasin kirjan automaatin sijaan virkailijalta, jonka tinkasi, mistä olin ottanut kirjan. Kerroin hänelle, että otin kirjan hyllystä, jossa oli lainattavia teoksia. Mies katsoi minua paheksuvasti ja ilmoitti, että kirjaa jonotetaan ja kirjan ottaminen palautetuista on väärin.

Tuota… Olin lainannut kirjan hyllystä, jossa oli lainattavia kirjoja enkä käynyt varastamassa teosta palautetuista.

Hyvä alku.

5 AM CLUB

”Robin Sharma on yksi maailman vaikuttavimmista johtajuuden ja henkilökohtaisen elämänhallinnan asiantuntijoista.”

”Käytännönläheisiä neuvoja siihen, miten jokainen voi löytää oman menestyksensä salaisuuden aamun varhaisimmista tunneista.”

Varallisuuden kerääminen

Näin viikolla piirroksen, jonka mukaan köyhiltä saa kerättyä miljardin pelikoneilla. En epäile tilannetta. Veikkaus on vähentämässä hedelmäpelikoneita ruokakaupoista ja välttelee selvitystä verottajalle siitä, että suomalaisten pelituloja tai oikeammin -häviöitä maksetaan mm. Maltalle. Malta vaikuttaa kiinnostavalta (peli-) saarelta, joten toivottavasti Veikkauksen koko henkilökunta saa sinne mukavia viikonloppureissuja edullisesti.

Vaurauteen asianmukaisesti suuntautuneille ihmisille voi myydä erilaisia (hömppä-) opaskirjoja, jotka he tosin lainaavat kaveriltaan ja ”unohtavat” palauttaa tai hakevat kirjastoista ja mahdollisesti unohtavat palauttaa. Yllättävää ja tökeröä toimintaa, josta olen toisinaan melkein sattumalta kuullut.  

Elämänhallintaoppaat

Olen nuoresta lähtien lukenut erilaisia elämänhallintaoppaita, joissa tarkoitus on/voi olla hyvä, mutta ohjeet voivat olla surkuhupaisia tai toisinaan joko psyykkiselle tai fyysiselle terveydelle vaarallisia. Olen saanut kyseisistä kirjoista suurta hupia.

Luin 5 AM CLUB -kirjan, jonka tekstejä lukiessani purskahdin useita kertoja nauruun, vaikka kirjan ei pitänyt olla hauska.

Kirjassa on tietenkin rakkaustarina, miespuoleinen taiteilija (”lihava buddhamainen vatsa ja mehevän mangon kokoiset miesrinnat”) ja naisyrittäjä, jotka kuuntelevat suurta gurua (ai niin, lumoajaa) luennolla kodittoman miehen kanssa.

Ns. kodittoman miehen huvilalle Mauritiuksen saarelle he myöhemmin matkustavat oppimaan elämän totuuksia.

Mietin lukiessani, onko kääntäjä pilaillut vai onko alkuperäinen kirja oikeasti sooloilusoppaa, sametti-, silkki- & santelipuusaippuaa ja soopeliturkkisielunhoitoa Harlekiini-tyyliin kirjoitettuna.

”Tyköistuva hiilenharmaa puku ja sen hennonvalkoiset liituraidat alleviivasivat hänen eleganssiaan ja sinertävät silmälasit lisäsivät juuri sopivasti tyylikästä terää.”

Oikeasti?

”Lavalle riensi ainutlaatuisen kaunis nainen, jolla oli napakka nuttura, kireä hymy ja tiukka musta hame sekä kuviokirjailtu valkoinen kauluspaita.”

”Miljardööri pudottautui hiekalle tekemään rivakalla tahdilla punnerruksia.”

”Minuutin sisällä paikalle ilmaantui kolmella kiiltävänpunaisella Vespalla kolme upeaa naista, joilla oli huivit päässään – aivan kuin ihanissa viisikymmentäluvun italialaiselokuvissa.”

”Pohatta hörppäsi vettä pullostaan.”

”Heidän ilahduttava ateriansa koostui maukkaista grillatuista katkaravuista ja tuoreesta mangosalaatista. Mukana oli myös jättimäinen kimpale pecorino-juustoa, joka oli tuotu sinä aamuna (vau, samana aamuna!) Italiasta” jne.

”Tappaja on tulossa.”

Oikeasti.

Elämääni psykopaattikurssilaisena

Juristinura kiinnosti nuorempana, mutta heissä on tutkimusten mukaan paljon psykopaatteja enkä selvinnyt Sinustakin psykopaatti -etäkurssista, johon osallistuin. Tarkennus: tutkimustulos pitää paikkansa, mutta ei, en osallistunut kyseiselle kurssille, jota ei toivottavasti ole. Mistäpä tuota tietää?

Ymmärtääkseni psykopaateiksi synnytään- ei opetella. Heitä on paljon mm. toimitusjohtajissa, toimittajissa ja salkunhoitajissa. Vinkki, jos suuntaat kyseisille aloille, niin kannattaa lisätä ansioluetteloosi reipas psykopaattius esimerkiksi harrastuksena.

Kirjailijan elämää

Robin Sharma kirjoitti teoksen matkustaessaan Italiassa, Etelä-Afrikassa, Kanadassa, Sveitsissä, Venäjällä, Brasiliassa ja Mauritiuksella. Olen käynyt vain neljässä maassa seitsemästä, joten olisi varmaan pitänyt suorittaa aiemmin mainitsemani kurssi.

Ideoina kirjassa olivat mm. varhainen nouseminen, rankka liikunta ja hyvä yöuni.

Kirjassa oli varmasti tietoa, joista johtajiksi tai miljardööreiksi (en taida tuntea yhtään, kuinka kiusallista) pyrkivät saavat oppinsa, joten ymmärsin hävetä huvittuneisuuttani.

Henkivartiokaarti ja ikkunaverhot

Olisi tietenkin mukavaa olla menestynyt henkilö, joka haluaa pukeutua rääsyihin, omistaa talon Mauritiuksella ja pari muuta arvotauluilla täytettyä asuntoa jossain toisessa maassa sekä henkivartiokaartin.

En ole koskaan osannut toivoa, että minulla olisi henkivartiokaarti. He voisivat todennäköisesti pestä ikkunat, silittää ja ripustaa verhot. Heistä olisi varmasti paljon iloa, jos en sattuisi olemaan aseistettujen miehien aiheuttamassa kahakassa Brasiliassa, jossa he pelastaisivat henkeni.

Mietin, voivatko henkivartijat ripustaa jouluvalot parvekkeelle pimeyttä piristämään?

Arvosteluja kirjan kirjoittajasta

Teoksen mukaan ”Sharman kirja vapauttaa luovuutta ja parantaa keskittymistä.”

Raha ilahduttaisi, mutta huumorintajuni ei – vielä – veny kireä nuttura – tai Vespa-kommentteihin. Lukiessani tunsin olevani kehittymätön ihminen, koska asianajajana työskennelleen Sharman kirjoja on myyty yli 15 miljoonaa kappaletta.

Pitänee ostaa mangosalaattia, jota voin syödä hörppiessäni milloin mitäkin. Yleensä vettä.

Onnea teille kaikille matkallanne miljardööreiksi.

Nammii!

Ostin Lakritsi- & Salmiakkifestivaalien ennakkolipun yhdellätoista eurolla ja menin paikalle lauantaiaamuna kymmenen jälkeen, jolloin jono ulottui Wanhasta Satamasta kulman taakse. Eteneminen sujui vauhdikkaasti.

Nelosen tai viitosen raitiovaunuilla (oikeassa maailmassa ratikka, mutta miksi ne eivät ole aurinkoisen keltaisia, kuten Lissabonissa?) pääsee kätevästi Kappiaankadun pysäkille, josta on lyhyt kävelyatka perille. Edeltävä Tove Janssonin puisto on hyvä maamerkki, jos tulee paikalle kaukaisilta alueita, esimerkiksi Juupajoelta tai muilta mailta vierahilta.

Esittelin sähköpostilippuni kännykästä ja sain festarirannekkeen.

Nammi

Löysin kätevästi islantilaisia salmiakkeja esittelevän pisteen, jossa maistatettiin ja myytiin Nammin tuotteita. Kympillä sai purkillisen mm. suklaalla päällystettyjä Freyja Sterkar Djúpur -salmiakkeja (ooh!), salmiakkitoffeita tai sekoituksen edellisistä. Nammia!

Yrityksen yltiösuolaista salmiakkia maistoin pari vuotta sitten eikä kyseessä ollut minun lajini.

Namitupa

Lähellä oli Ilmajoella toimivan Namituvan koju, josta sai ostaa mm. erinomaisia passion-, sitruuna-, cola-, mango- ja tervasalmiakkeja, joista viimeinen oli uutuus. Kolme 120 gramman pussia sai kympillä.

Kuulin myyjältä, että Nammi esittelee ulkomailla Namituvan tuotteita.

EU:n mukaan ammoniumkloridia saa Suomessa syytää salmiakkeihin siinä missä ulkomaillakin, joten suomalaisia valmistajia ei enää rajoiteta. Loistavaa!

Namituvan kojussa mies venytti (sitruunaisia?) salmiakkipötköjä pöydällä ja jonottajat olisivat saaneet maistiaisia. Jatkoin kiertelyä.

Lakukakku

Lakukakut näyttivät hyviltä ja tyylikkäiltä. Äänestyskilpailuun osallistuneen voittajan pitää olla paikalla klo 17, joten jätin aamupäivällä äänestämättä.

Kakku, jossa söpöt hiiret sekoittivat lakritsikattilaa oli sympaattinen, vieressä oli erittäin hienostunut lakritsikakku ja pidin kakusta, jota koristivat (mantelimassasta muovaillut?) vihreät päärynät.

Lakupuku

Upea, Pandan lakusta koottu puku oli esillä. Tekemiseen meni 100 tuntia ja noin kuusi kiloa lakua Maaria Salmiselta.

Kiitos taiteesta!

Lakua & salmiakkia

Näin lakritsinmakuisia ksylitolipastilleja, lakritsikoruja, Haganolin apteekin salmiakkia salmiakkeina ja juomana, jota maistoin. Juoma ei ollut minun makuuni, mutta apteekin salmiakista pidän.

Lakupusuja myytiin kahdella eurolla islantilaisten salmiakkien lähellä olleessa kojussa.

Fazer

Fazerin päädystä sai ostaa kolme salmiakkisuklaalevyä viidellä eurolla (niitä salmiakkirouheisia – ei löllösisuksisia) ja monia muita tuotteita (mm. niitä löllösisuksisia) normaalia edullisemmin.

Halva ja Haupt Lakrits

Halvan myyntikojulla kävi kuhina, samoin ruotsalaisia purkkiin pakattuja salmiakkeja edustavalla kojulla. Valkosuklaakuorrutuksen vuoksi jälkimmäinen ei ole minun kojuni, vaikka Muumi-tuotteet olivat sympaattisia.

Pieni Suklaatehdas Porvoo

Pieni Suklaatehdas Porvoo myi erittäin hyviä tuotteitaan. Eurolla sai ostaa lakritsitryffelin, joka oli hyvin onnistunut. Vieressä myytiin kuuden kappaleen pusseja ja saatavilla oli erilaisia suklaalevyjä.

Viehättävä valmistaja, joka valmistaa International Chocolate Awardsin mukaan Euroopan kolmanneksi parasta suklaata. Tuotteita saa ostettua verkkokaupasta, jos ei suuntaa Porvooseen ostoksille.

Salmix

Saksalainen, vuodesta 1949 toiminut, Salmix oli minulle uusi tuttavuus, joka myi apteekin salmiakkipastilleja ja salmiakkia sisältävää suklaata. Bongasin salmiakkipatukan, jossa on tummaa suklaata. Jesh! Tumma suklaa hyvä – maitosuklaa mahdollisesti hyvä.

http://www.salmix.de

Kyllä TE tiedätte, mitä mieltä olen valkoisesta suklaasta

Edellinen kuului Tiedättehän, kuka minä olen -ketjuun. Kjeh.

En huomannut Saksaa edustaneilla valkoista suklaata. Jos joku vielä miettii asiaa, niin valkoinen suklaa ei ole suklaata.

Valkoista ”suklaata” saa tietenkin halutessaan syödä.

Pink Lemon -konditoria

Lohjalaisella Pink Lemon -konditorialla oli myynnissä houkuttelevan näköisiä kuppikakkuja. Jos olisin kuppikakkuisti, niin olisin tehnyt kaupat heti, mutta välittömästi.

http://www.pinklemon.fi

Brunberg, tietenkin messuilla oli myös Brunberg

Valmistaja, joka osaa vuodesta toiseen tehdä erinomaisia tuotteita, mm. Alkuja.

Ne kaikki muut

Useita muita hyviä tai erinomaisen hyviä näytteilleasettajia, joten messuille kannattaa mennä.

Ei rankkasaide oikeasti haittaa yhtään mitään.

Rolling Ice

Jäätelöbaari jäi kokematta, mutta vaikuttaa todella hyvältä vaihtoehdolta.

https://www.rollingice.fi/en/gallery-en

Messukulttuuri

En käy Messukeskuksen messuilla ihmistungoksen ja tartuntatautien vuoksi, vaikka ulkopuolelle on tehty hauskalta vaikuttava liukumäki, mutta olen muutaman kerran käynyt Wanhan Sataman Naisten Messuilla ja Lakritsi- & Salmiakkimessuilla.

Joskus on tilaisuuksia, joihin on ihan pakko mennä.

Voiko asiaa seuravaa paremmin ilmaista:

Olet syrämmellisesti tervetullut Namituvan osastolle tutustumaan karamellien valmistukseen, maistelemaan Namituvan suosikkisalmiakkeja ja tekemähän muruhankintoja!

Pitäisin vielä enemmän sanasta salamiakki.

”Äiti-i KASVAA – nyt oon syksy”

Eilen kävin herttaisella ompelijalla, joka oli vaihtanut suosikkitalvitakkiini vetoketjun ja matkustin bussilla kotiin. Edessäni ollut henkilö liikkui hitaasti noustessaan bussiin, joten kuljettaja päätti sulkea ovet minun kohdallani eli ovella kylkeen. No, sattuuhan sitä.

Pieni tyttö lauloi kovaa ja lahjakkaasti äidilleen mm. ”äitii-i kasvaa, ÄITIIII kasvaa, nyt oooon syksy” lukemattomia kertoja. Äiti ei mielestäni näyttänyt kasvavan, vaan katsoi lastaan ihailevasti, kuten äitien kuuluukin. ”Nöfnöfnönöfnöf, nöfnönönöfnöf, hihiihihi, nöfnönöNÖFfnöff”, jatkoi lapsi useita kertoja. Äiti hymyili lapselleen.

Herttainen lapsi, mutta kymmenen minuutin matka tuntui hyvin, hyvin pitkältä rankan työpäivän jälkeen.

Vaihtobussiin oli aikaa, joten pistäydyi kaupassa. Pikakassalle jonotti isä kahden pienen lapsen kanssa. Isän maksaessa pikkutyttö painoi kasvonsa useita kertoja villalankakeriin, joita oli myynnissä. En kudo, mutta en välttämättä haluaisi, että jonkun nenä on ollut langoissani. Nenän siisteyteen en onneksi kiinnittänyt huomiota.

Pienempi lapsi itki ja huusi useita kertoja ”Tahdon jäätelöä! TAHDON! Isä, jäätelöä! JÄÄTELÖÄ!”. Isä käsitteli ostoksia, ei sanonut yhtään mitään nenä villalangoissa -lapselle, jonka tekoa hän tuskin huomasi ja rauhoitteli jäätelöhuutajaa. Jäätelöä oli jo ostettu, joten tilanne rauhoittui.

Seuraavassa bussissa pikkutyttö tirskui, kikatti, hihkui ja lauloi useita kertoja sanaa posteljooni, posteljooni, posteljoooooooniiiiiiii, POSTELJOOOONII ja äiti kuunteli lapsensa osaamista.

Mietin, että kyseiset ihmiset olivat hyvin todennäköisesti tehneet kahdeksan tunnin työpäivän ja illan aikana heiltä vaaditaan jatkuvaa ja tauotonta huomiota lapsille, jotka eivät ole hetkeäkään hiljaa.

Poikkeus: pahanteon aikana lapset ovat tietenkin hiljaa.

Arvostin vanhempia, jotka olivat ylpeitä jälkikasvustaan, huolehtivat heistä, ymmärsivät lapsiaan ja kuuntelivat jatkuvaa puhetulvaa.

Kipeimmilläni sain levätä rauhassa, vaikka jouduin huolehtimaan itsestäni, sairaalakäynneistä, lääkkeistä ja muista ostoksista, lomakkeista, raha-asioista, siivoamisesta ja voidessani paremmin kissoista, mutta monella vakavasti sairaalla on pienet lapset, joita he heikossakin kunnossa hoitavat. Ihmiset venyvät vaikka mihin, kun he pystyvät mm. solumyrkkyjen aiheuttaman pahoinvoinnin jälkeen elämään perheissä ja auttamaan ja kuuntelemaan lapsiaan. Huikeaa jaksamista ja osaamista.

Seuraavaksi posteljooni-posteljooni-posteljooni -hokijatyttönen jäi äitinsä kanssa pois bussista, hyppi pysäkillä punaisessa haalarissaan, vilkutti iloisesti kuljettajalle ja tanssi kotipihalleen. Tunsin olevani kehno vanha heittiö, kun olin toivonut matkan aikana, että hän olisi edes hetken hiljaa.

Lapsiaan kohtaan kärsivällisiä ja pitkämielisiä vanhempia oli mukavaa katsella, vaikka lasten tauottoman sirkutuksen/laulamisen/kiljumisen/toistamisen kuunteleminen tuntui eilen piinalliselta. Vain pitsiverhot puuttuivat ja olisin ollut mitä paatunein kauppakyylä, vaikka en sellaiseksi halunnut. Pahoittelen, joskus päivä voi olla niin vaikea, että rauhoittumisen toivoisi alkavan jo kotimatkalla.

Juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka totesi, ettei hän olisi jaksanut kuunnella vastaavaa mekastusta. Hän työskentelee yrityksessä, jossa huvitellaan pitämällä yt-neuvottelut useita kertoja vuoden aikana. Tähän mennessä hän on saanut pitää työpaikkansa. Vanhoina hyvinä aikoina kehnoja päätöksiä tehnyt toimitusjohtaja irisanoutui, kun yrityksellä meni huonosti, mutta nykyisin kyykytettävinä ovat alaiset.

Toisinaan oma lapsettomuus harmittaa, mutta ainakin voin olla tyytyväinen siihen, etteivät lapset päädy irtisanottaviksi suvussa kulkevan verisyövän vuoksi.

Savuton työpaikka

Olen mennyt jo pari kertaa halpaan, kun olen lukenut savuttomasta työpaikasta. Loistopaikka, jossa saa tehdä töitä ihmisten kanssa, jotka eivät – sanotaan nyt vaikka – tuoksu tupakalta.

Molemmilla kerroilla erehdyin.

Ensimmäinen näistä kahdesta ”savuttomasta” paikasta oli työpaikka, jossa tupakkapaikka oli ulkona, toisessa kerroksessa olleen työhuoneen alapuolella. Tuulettaminen oli kauniissa, mutta tunkkaisessa vanhassa rakennuksessa mahdotonta, koska savu ja haju nousivat huoneeseen. Olen vieläkin pahoillani siitä, että ”äkkiä ikkuna kiinni” -kommenttini harmitti huoneessa istunutta mukavaa ketjupolttajaa.

Ei minulla ollut mitään häntä tai muita tupakoijia vastaan, mutta supertarkka nenäni kärsi ja kärsii tupakanhajusta. Paitsi syöpähoitojen aikana, kun flunssan vuoksi menetin useamman kerran hajuaistini monen kuukauden ajaksi. Elämäni oli nenäkkäästi helpompaa. Pahoittelen erittäin huonoa vitsiä, josta pidin.

Aamuisin töihin kiirehtiessäni väistelen tupakoijia tai siirryn ylätuulen (sanotaankohan oikeasti ylätuuli?) puolelle, jotta saan hengitettyä paremmalta tuoksuvaa ilmaa. Bussissa siirryn, jos lähellä on tupakalta hais-, tuoksuva henkilö. Tupakkahengitys on tukala, jos joku polttaa juuri ennen bussin nousemista.

Osa tupakoimattomista voi seurustella tupakoijien kanssa, mitä sekä ihailen että ihmettelen.

Uskon, että tupakointi oli aiemmin kätevää töissä, kun kerran tunnissa sai 10-15 minuutin tauon ja pääsi juttelemaan muiden tupakoijen kanssa.

Nykyisin ns. savuttomissa työpaikoissa tupakoijien pitää leimata itsensä tupakalle ja tauko vähentää työaikaa, jos henkilö ei polta kahvi- tai lounastauon aikana.

Tupakoijat tuntevat kätevästi koko talon tupakoijat jutteluhetkiensä perusteella eli mm. tieto varmasti kulkee hyvin puskaradiossa. Näppärää!

Töihintulo on usein tukalaa, koska todella monet polttavat ulko-ovien lähellä tai katoksissa, joten olen oppinut kävelemään noin 50 metriä hengittämättä.

Ihmettelen termiä savuton työpaikka, koska työntekijöistä moni tupakoi. Miten niin savuton?

Arvostamissani savuttomassa taloyhtiössä ei tupakoida kotona tai parvekkeella.

Toisilla on tapa hoitaa mm. stressiä tupakoinnin avulla, vaikka jokainen tietenkin tietää tupakoinnin aiheuttamista riskeistä. Supertarkka hajuaisti on minun piinallinen ongelmani.

Ainoa, mitä ihmettelen, ovat pienten lasten lähellä tupakoivat vanhemmat, koska lapsilla on oikeus hengittää raitista ilmaa. Ehkä osa lapsista pitää tupakalta tuoksuvista ihmisistä?

Pitäväthän monet myös myskihajuvesistä.

Tärkeä hömppätesti jne.

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/tv/mita-katsot-telkkarista-valitse-lempisarjasi-listalta-me-arvaamme

Saamani vastauksen kuvassa on Paavo Pesusieni, joka on taideklassikko.

”Olet Z-sukupolvea eli syntynyt vuonna 1997 tai sen jälkeen.

Televisiosarjamakusi perusteella kuulut Z-sukupolveen eli nykyisiin teini-ikäisiin tai juuri täysi-ikäistyneisiin. Et katso juuri koskaan”tavallista telkkaria”. Olet tottunut siihen, että voit katsoa lempisarjaasi Netflixistä vaikka koko kauden kerralla. Tosiasiassa saatat kuitenkin katsoa Youtube-videoita useammin kuin telkkaria.” 

Hömppätesti ei vaikuttanut minun kohdallani kovin luotettavalta iän kohdalla, vaikka pidän mm. Rillit huurussa -sarjasta.

Tärkeää

Ruska on upea ja tänään paistoi AURINKO!

Kysymys

Jos yritys sijoittaa voittonsa veroparatiisiin, niin tarkoittaako tilanne sitä, että yrityksen työntekijöillä on mukava lomanviettopaikka valkoisten hiekkarantojen äärellä?

Tätäkin mietin tänään.