West Side työ-Story

Kävin syömässä työpaikan kahviossa ja juttelin työkavereiden kanssa.

Kaksi naapurikaupunginosissa asunutta puhui tappeluista, joita käytiin Maunulan eli kertojan mukaan köyhälistökaupunginosan ja omakotialue-Pakilan miespuolisten nuorten välillä parikymmentä vuotta sitten.

Osa kummankin alueen pojista ja nuorista miehistä näki järkevänä viereisen kaupunginosan poikien ja nuorten miesten uhkailun ja mukiloimisen.

Tappeluita kuulemma käytiin isoveljien välillä, mutta ei heitä nuorempien. Alueella riehuivat nykyisin 45-50 -vuotiaat miehet.

Kuuntelin keskustelua haavi auki ja varmistin, puhuvatko he New Yorkin Bronxin tai Harlemin katutaisteluista, mutta ei, tappelut käytiin Helsingissä.

Hetken kuvittelin näkeväni punatiilisiä kerrostaloja ja mustia metallisia paloportaita, mutta maisemana oli Maunulan 50-luvun kerrostalolähiö ja matalien omakotitalojen Pakila. Yhteenottopaikkoina olivat mm. Maunulan ostoskeskus ja tienvarret.

Melkein kuulin (en nyt oikeastaan voi väittää puertoricolaisten) maunulalaisten laulavan Tonight -kappaletta.

Kirjoittaivatko jengiläiset tunnuksensa liidulla katuun, napsuttelivatko he toisilleen sormiaan (hihii!), pelasivatko he uhkaavasti koripalloa tai tanssivatko keskenään balettia?

Ihmettelen edelleen, mikä sai kirjassa tai elokuvassa miehet seuraamaan jengin johtohahmoa ja kohtelemaan toisia ala-arvoisesti ja mitä ihmettä tapahtui Maunulassa ja Pakilassa?

Kiinnostavaa, vaikka hätkähdyttävää raportointia kaukaisilta ajoilta.

*

Katsoin West Side Story -elokuvan alussa olleen kohtauksen, jossa poikaset napsuttelivat sormiaan, uhittelivat toisilleen ja tanssivat kaduilla.

Seuraava kommentti huvitti minua, vaikka tietenkin paheksun kyseistä mielipidettä:

The only people who like this movie are either women or gays…is what a friend of mine said the other day, so I punched him in the face and danced away.

(Elokuvasta pitävät vain naiset ja homoseksuaalit…sanoi ystäväni minulle eräänä päivänä, joten mottasin häntä naamaan ja poistuin tanssien.)

Karvalankomatto

Lunta on luvattu Helsinkiin loppuviikosta, mutta ihailisin mieluummin Espan puistossa kukkivia ruusuja.

Varsapatsaan ja Kasvitieteellisen puutarhan välillä on ruusupenkki, jossa ruusut kukkivat hyvin pitkään. Suosikkikohtiani, koska jokainen meistä tarvitsee elämäänsä kauneutta.

Karvalankomatto ja kanasolusiirto

Katsoin jotain aiempaa kirjoitustani, jossa väitin, että olohuoneeni lattialla on karvalankomatto. Tarkennuksena ilmoitan, ettei kenenkään lankoa ole sorrettu, vaan kyseessä on karvalankamatto.

Melkein yhtä hupaisa versio, kun aiemmin kirjoittamani kanasolusiirrolla paraneminen.

Yksikään kana ei tietääkseni tai toivoakseni ollut vaarassa allogeenista kantasolusiirtoani tehdessä.

*

Ruusut olen kuvannut jonain kesänä Meilahden arboretumissa, jossa kannattaa käydä etenkin ruusujen kukinta-aikana.

Helsingissä kyseinen aika tarkoittanee marraskuun loppua.

Etätyöpäivästä saldovapaa

Sain eilen erinomaisen etätyöopetuksen.

Ensimmäinen kerta, kun tein etätöitä HSL:n lakon vuoksi. Olin kokeillut läppärin toimivuuden töissä, perehtynyt matkapuhelimen käyttöön, varmistanut salasanat ja toiminnan.

Päätin testata läppäriä perjantaina, saldovapaapäivänäni, mutta oli muita menoja. Päätin testata läppäriä lauantaina tai sunnuntaina, mutta oli muuta tekemistä. Virheellinen ratkaisu.

Töihin

Maanantai- eli työaamuna kävin lyhyellä kävelyllä ja jätin läppärin avaamiseen normaalin verran eli vartin aikaa.

Eipä onnistunut, koska olin tulkinnut saamani ohjeen virheelisesti ja päädyin soittamaan it-tukeen, kun sain esimieheltä yhteystiedot. Sain vastauksen ja avattua läppärin, mutta läppäriin liitetty puhelin ei toiminut.

Yritin soittaa uudelleen it-tukeen, mutta vain viestin lähettäminen onnistui. Kaikki sujuu aina nopeammin, jos pystyy juttelemaan jonkun kanssa.

Sain työkaverilta tarkemmat toimintaohjeet ja pari heistä soitti minulle testisoitot, mutta en kuullut heidän ääniään.

Onnistuin korjaamaan yhteyden saamieni ohjeiden avulla ja kuulin asiakasta. Jesh!

Puhelun aikana tarvitsemani ohjelma hyytyi. Eikä…

Saldovapaa?

Varmistin töistä, voinko pitää toisen saldovapaapäivän, koska autottomana työmatkaan olisi mennyt turhan pitkä aika, koska bussit eivät kulkeneet. Sain luvan.

Ilmoitin it-tukeen, että tiedustelemani asia on ratkaistu.

Kaksi ja puoli tuntia enemmän tai vähemmän hukkaan mennyttä aikaa, vaikka kuvittelin tietäväni, kuinka toimia.

No, seuraavalla kerralla osaan paremmin.

Huvituksia

Luin, kirjoitin, siivosin ja järjestelin kotona sekä leikin Nökö-kissan kanssa.

Lähdin kävelemään ja ihailemaan harmaata säätä. Kävin juttelemassa ruskean ponin kanssa. Selitin sille, ettei edellisen ohikulkijan koira tarkoittanut pahaa, kun se haukkui poneille. Omistaja onneksi vei haukkuvan koiran pois. Jatkoin puhumalla säästä ja kysyin, lämmittikö loimi ponia? Poni katseli minua, mutta ei jostain syystä vastannut mitään tällä kertaa.

Koskeminen ja ruokkiminen olivat kiellettyjä, mutta kukaan ei kieltänyt puhumasta hevosille tai poneille. Eivät edes ponit.

Lapsivandaalit

Paikalliset tai mahdollisesti kauempaa tulleet lapsivandaalit olivat lukemani mukaan olleet inhottavia hevosille ja poneille. Käyn usein katsomassa eläimiä, mutta yhtään tympeää ihmisilkiötä en ole vielä nähnyt. Ikävää, että lapset ja nuoret – tai ihan ketkä tahansa – käyttäytyvät ala-arvoisesti eläimiä kohtaan. Mättääkö kasvatus vai luonne, vaikea sanoa.

Olivatkohan samat vandaalit naarmuttaneet läheistä muistomerkkiä, joka hiljattain uusittiin?

Erittäin noloa käytöstä, jonka perusteella kännykät, läppärit, mopot jne. voisi ottaa pois tekijöiltä joksikin aikaa ja tilalle voisi tarjota siivoustyötä, joka on loputonta. ”Vain” 600 tuntia yhdyskuntapalvelua muiden vandaalien jälkiä siivoamassa, niin tihulaisten käytös voisi mahdollisesti muuttua.

Toisaalta minustakaan ei tullut siivousurakointieni perusteella parempaa ihmistä, mutta ehkä roskien kerääminen ei pysty muuttamaan näin vanhaa ihmistä? Hahaa!

Lankapuhelintesti lapsille

Kuulin, että lapsille oli annettu kokeiltavaksi lankapuhelin, jossa he osasivat valita numeron joko näppäilemällä tai valintalevyä kiertämällä.

Arvasin, että luuri/kuuloke jäi nostamatta ja juuri näin kuulemma tapahtui. Hupaisa ajatus.

Kyykkyyn, ylös! Kyykkyyn, ylös!

Pidän huolestuttavana sitä, etteivät lapset pääse kyykkyyn. Tulevaisuus voi olla hankala, jos kyseinen tehtävä ei onnistu.

Kyykkyyn JA ylös. Toistetaan useita kertoja tarvittaessa.

Iltarusko

oli vaikuttava näky, mutta seuraavasta päivästä ei tullut viileä. Hyvä!

Pidän vuodenaikaan nähden lämpimästä säästä ja lumettomuudesta.

Jouluviikolla voi sataa lunta, joka voi sulaa pois uudenvuodenaaton jälkeen. Seuraavan lumisen ajan hyväksyn tammikuun lopulla ja helmikuun alussa.

Saatte tietenkin ottaa kantaa lumikeskusteluun, mutta lumeton = hyvä, lumi = kaunis ja kylmä, kevät ja kesä = lämmin tai kuuma = oikein hyvä.

Enää lyhyt aika kevääseen. Loistavaa!

Ympäristötuho/hiisi/HSL

Raide-Jokeri on varmasti hyödyllinen, mutta rakentamista, puiden kaatamista ja maaston turmelemista on piinallista seurata.

Viehättävä kävelytie tuhottiin ja reunustaneita kauniita puita on kaadettu valtava määrä. Kaadetut puut eivät riittäneet, vaan seuraavaksi pistettiin nurin puita Viikin eläinsairaalan edestä ja räjäytettiin ja hävitettiin kallioita Roihuvuoren suunnalta.

Ei hiisi, vaan Raide-Jokeri vieköön

Mielestäni pahinta oli hiidenkourun tuhoaminen Vartiokylässä.

https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/794273-asukkaiden-karjekas-mielenilmaus-ei-auta-jaakaudelta-peraisin-oleva

Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, missä on Vartiokylä (anteeksi), mutta karttaa tutkimalla asia selvisi.

Lisään edelliseen, että eksymisasiantuntijana suuntaan paikasta A paikkaan C ja päädyn paikkaan N. Näin kävi mm. lauantaina, kun olin kävelemässä tuttuun kohteeseen ja päätin vaihtaa reittiä. Päädyin täysin toiseen kohteeseen, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta löysin perille. Matkan pituus tuplaantui, mutta haitanneeko tuo mitään?

Raidejokeri.info -sivu

”Hiidenkirnut, hiidenkivet ja (hiiden)kourut eivät nykykäsityksen mukaan ole hiiden vaan alueella vaikuttaneen mannerjäätikön tuotoksia.”

Seija Kultti, Helsingin yliopiston ympäristögeologian lehtori

Pahoittelen, että hiisikuvaus huvitti minua, vaikka tiedän tosiseikan, jonka mukaan vesihiisi sihisi hississä ja ärrän kiersin ympäri orren, mutta ässän pistin taskuun.

Malmin lentokenttä

Malmin lentokenttä ei onneksi ole reitillä, mutta upottavalla mössömaalla sijaitseva historiallinen kenttä tuhotaan ja sinne rakennetaan asuintaloja.

Saisiko alueella heinäkuussa esiintyneen Ed Sheeranin pelastamaan viehättävän lentokentän?

Maanantaina 25.11.2019 alkanee HSL-tukilakko postilaisten puolesta

Olen varautunut etätyöpäivään, jos Helsingin Seudun Liikennelaitoksen lakko toteutuu.

Työmatkakävelyyn menisi HSL:n sivun arvion mukaan tunti ja 17 minuuttia. Eihän kävelyssä mitään, mutta pitäisi lähteä aikaisin liikkeelle, maanantaina sataa takuuvarmasti vähintään metri lunta ja sudet kyttäävät kantojen takana. Rosvot eivät jaksa nousta niin aikaisin, koska he ovat rosvonneet piukkaakin hiukkaakin niukemman edellisyönä. Varma tieto.  

Perjantai

Perjantaina oli kylmä ja satoi lunta, mutta kukaan ei töissä uskonut minua, kun kerroin lumisateesta. Pidin saldovapaan, mutta kävin aamupäivällä noutamassa läppärin, johon oli tehty pari lisäystä. Osamotiivinani saattoi olla viereisessä lounasravintolassa tarjoiltu sieni-juureslasagne.

Väitin työkavereille seuraavaksi, että bussissa satoi edellispäivänä lunta ja kaikki uskoivat. Kyseisessä bussissa kuljettaja teki äkkijarrutuksen ennen suojatietä, jossa päivittäin joku elämäänsä ja muiden elämää arvostamaton henkilö (#¤%&*!) juoksee viime tipassa bussin eteen.

Olin kotimatkalla noussut paikaltani, päästänyt eläkeläisrouvan lähtemään edelläni ja olin portaikossa, kun kuski jarrutti. Pidin kiinni kaiteesta, mutta eihän siitä ollut äkkijarrutuksessa mitään hyötyä, joten lensin lattialle. Varmistin ensimmäisenä, etten osunut iäkkääseen rouvaan, mutta näin ei onneksi tapahtunut. Olisi voinut käydä paljon pahemmin, jos olisin vauhdilla mätkähtänyt häneen.

Ystävällinen mies tarjoutui auttamaan minut lattialta, mutta olin jo noussut ylös. Kuljettaja pahoitteli tilannetta ja varmisti, että kaikki on kunnossa. Kerroin, että voin hyvin.

Mikään ei murtunut, katkennut, kadonnut tai särkynyt. Illalla oli kolhiintunut olo, mutta onnekkaasti kolautin vain kestäviä ruumiinosia enkä päätäni.

Vanhenemisen hyvänä puolena on, että komeat nuoret miehet auttavat tätiä.

Jalkakramppi

Yöllä alkaneesta suonenvedosta saattaa kehittyä kivulias jalkakramppi, joka voi tuntua esimerkiksi jalkapöydässä tai pohkeessa.

Tuskallista kramppia voi helpottaa vastavenytyksellä, hieromalla jalkaa, tai seisomalla kipeällä jalalla.

”Lihas supistuu nopeasti ja jää siihen tilaan. Kun lihassyyt ovat supussa, ei happi kulje. Seuraa puristava kipu.” Yliopiston Apteekki

Päivittäisestä varpaille nousemisesta on hyötyä jalan saaman liikkeen vuoksi.

Riittävästä nestemäärästä kannattaa huolehtia.

Parin merisuolarakeen imeskelystä tai Crampiton-magnesiumrakeista voi olla apua kipuun.

Kaurapuuron, tumman pastan tai riisin eli pitkien hiilihydraattien syöminen illalla mahdollisesti auttaa eivätkä jalat kramppaa öisin.

Perimä vai olikohan alttius?

Äiti ja mummi kärsivät viheliäisistä suonenvedoista ja olen ilmeisesti perinyt heiltä kyseisen haitan. Suonenvedot yleistyvät yli 50-vuotiailla.

Tarinan opetus: kannattaa pysyä nuorena.

Ilmeisesti kukaan ei ollut juoppo, vai oliko?


20. marraskuuta 2014 kello 18.46
 Facebook

Millä te saatte kolesterolin pysymään alhaalla, jos ette ole juoppoja?

Arvoni oli normaali ennen allogeenista siirtoa, mutta lääkitys on nostanut luvun pöyristyttävän korkeaksi. Sain tänään statiinit eli alamäki alkaa, mutta voisin sponsoroida muutosta mättämällä enemmän vihanneksia, hedelmiä, kuitua ja liikkumalla enemmän näillä kortisonin aiheuttamilla keitetty makaroni -jaloilla.

Hyvästit teille, läheiset ystäväni juustot… Niisk.

*

Erinomaisen lohisalaatin kuvasin lounasaikaan Sea Horse -ravintolassa Helsingissä.

Testi, PITÄÄ tehdä testi

Mikä on henkinen ammattisi?

Voisit olla kirjailija!

Me Naiset | Henkinen ammattisi on kirjailija! Olet luova tyyppi. Sinulla on loistava mielikuvitus ja hyvät kielelliset taidot. Sinussa on lapsenomaista uteliaisuutta ja tarkkailet mielelläsi muita ihmisiä. Olet myös kärsivällinen: jaksat hioa asioita loputtomiin, jos se tekee niistä parempia. Et lannistu vastoinkäymisistä.

Muita mahdollisia ammatteja: toimittaja, käsikirjoittaja, taiteilija, muusikko.

Päätelmä

Hyväksyn saamani vastauksen. En hyväksy huutomerkkiä.

Olen pöyristynyt tekstejä kirjoittaessani siitä, kuinka paljon kuuntelen (oikeastaan kuulen) muiden juttuja busseissa tai työpaikalla. Kuvittelin, että olin keskittynyt omiin ajatuksiini, mutta yllättävän paljon tulee kuultua muiden keskusteluja ja usein tekstejä muuntaen kirjoitettua niistä.

Bussiaggressiivi

Jätetään v-alkuiset aggressiivit pois, niin eräänä aamuna kuulin, kuinka äänekäs nuori henkilö (en kerro, että hän oli naispuolinen) kailotti testamentista ja siitä, että isä voi olla kuolemassa, koska hän on jo yli 50-vuotias, hahhahahhaa. Totta. Niin voi.

Yllätys: ei tarvitse olla yli 50-vuotias, vaan viikatepersoona (mielestäni mies) voi iskeä aiemminkin. Hehhehheh.

Pahoitteluni.

Testeissä huijaaminen

Kummastelin työhön liittyviä psykologisia testejä tehdessäni, kuinka kysymysten perusteella pystyi päättelemään lopputuloksen eli vilpillisesti vastaamalla voi halutessaan vääristellä lopputulosta. En tehnyt niin, koska oikea vastaus kiinnosti.

Enkä tietenkään tehnyt työhön liittyneissä testeissäkään, koska sellainen olisi moraalitonta. On ihmisiä, jotka takuuvarmasti huijaavat testeissä, koska huijaaminen on osa heidän persoonaansa.

Olen edelleen tyytyväinen nelosten värisuorasta, jonka sain, kun pyrin pankissa tehtävään asiakaspalveluun. Vakuutan, että paras tulos oli viitonen eikä kymppi. Viitosia ei keskustelujen perusteella saanut kukaan.

HS näköislehti

Postilaisten lakko surettaa, koska palkkojen puolittaminen on katalaa.

Ilokseni huomasin, että HS näköislehteä saa lukea netissä ilmaiseksi lakon aikana. Loistavaa! Pääsen jälleen lukemaan lehteä netissä, vaikka en suosimanani digiversiona.

Näytänkö yhtään sivistyneemmältä?

130-vuotias sanomalehti

Helsingin Sanomat täyttää 130 vuotta ja lehdessä oli ilmaisjuttu suvusta, joka on alusta lähtien tilannut julkaisua. Vain milleniaali (luulisin) jättää lehden tilaamatta.

Tammikuussa ryhdistäydyn ja alan tilata digilehteä, koska valistumattomuus ja tietämättömyys on noloa. Otsikoita netissä selatessa harmittaa, kun en pääse syventymään tekstiin.

Työpaikalle tilattua paperiversiota voi toisinaan lukea, mutta tilaamassani digilehdessä ei ollut kenenkään salaatinjämiä, kahvitahroja tai leivänmuruja.

Yleä seuraamalla pääsee tietenkin lukemaan kiinnostavista asioista.

Blogisteille lukemani perusteella lähetetään tuotteita tutkittaviksi tai he kuulemani perusteella pyytävät esimerkiksi jumppavaatteita tai majoituksia. Auttaisiko, jos menisin vinkumaan ilmaista digilehteä lehtitalon edustalle TAI lainaisin lennokkia, joka heiluttaisi Lahjoittakaa digihesari vuosia sairauslomalla olleelle -kylttiä päätoimittajan ikkunan ulkopuolella TAI inisisin lehteä Instagramin välityksellä? Viimeinen taitaa olla paras vaihtoehto Twitterin lisäksi.

The Voice, Australia

Taitavista laulajista kiinnostuneena kuuntelen The Voicen esiintyjiä YouTubelta.

Australian Harrison Graigin (kirjoitin ensin Fordin, kjeh) ääni on erittäin hyvä enkä erityisemmin paheksu kauniin ja sympaattiselta vaikuttavan nuoren miehen katsomista.

Rut Brykin (1916-1999) keramiikkateoksen sympaattisen linnun kuvasin Designmuseossa.

Toipumismuistoja myeloomasta

15. marraskuuta 2013 kello 19.51 

Kaksi puhdasta luuydinnäytettä, joten lääkitystäni vähennettiin. Saan kortisonia enää 4 mg päivässä, joten pöhösikanaama katoaa vähitellen.

Neljä nikamaa murtui selästäni 7/2012 ja selkäni on nyt kipeä pahimman murtuman kohdalta. Soitin torstaina sairaalaan ja kysyin selän lääkityksestä.

Hoitaja kertoi, että labratulosten perusteella sairastan jälleen maksan hyljintäreaktiota. Edellinen hyljintä maaliskuussa. Vyöruusu- ja selkäkipuihin syömäni Para-Tabs särkylääkkeet pois käytöstä maksarasituksen vuoksi. Tilalle palasi Oxynorm, huumejohdannainen kipulääke. Adursal-maksansuojalääkkeet (7 kpl/päivä) käyttöön.

Pahimmassa tapauksessa saan takaisin suuren kortisoniannoksen 32 mg (16+16). Lääkärin mukaan reagoin kortisoniin poikkeuksellisen voimakkaasti. Kuntoni heikkenee, en pysty nousemaan ylämäkiä tai portaita ja pöhötyn ikävästi. Tappelen vielä kortisonia vastaan, mutta taisteluni taitaa olla turhaa. 

*

Edellinen oli kuusi vuotta sitten tekemäni Facebook-merkintä, jota täydensi hapannaama.

”Muumi-muki -museo”, Bus Gelato, Muji ja Westö

”Mennäänkö Sinebrychoffin taidemuseoon renessanssikaunottaria katsomaan sunnuntaina?” Kurkistin sivulle ja ehdotin tilalle Designmuseota, jonka Fokus Bauhaus -näyttely kiinnosti enemmän.

Isänpäivänä museossa alkoi houkuttelevalta vaikuttanut brunssi klo 11, joten museon oven edessä oli yllättävän paljon ihmisiä jonottamassa. Kahdeksan lämpöastetta, tyyni ja lempeänkostea päivä, joten olin hyvin tyytyväinen ollessani ulkona ja odotellessani museon aukeamista.

Minun piti kävellä asemalta museoon, mutta apteekkikäynnissä meni hieman pitempään, joten menin Stockan edestä muutaman pysäkin kymppiratikalla.

Mitä, jos Stockmann oikeasti joutuu lopettamaan, koska yhtiö havahtui verkkokauppaan liian myöhään? Surullista, jos niin käy, koska tavaratalo on maamerkki Helsingissä. Tuleeko tavaratalorakennukseen uusi hotelli, trampoliinipuisto, seinäkiipeilyhalli ja lukemattomia suomalaisia ja etnisiä pikkuravintoloita?

Luistinratavuosi

Kaukaisina kouluaikoina vuosi eteni syys- ja kevätlukukauden mukaan, mutta nykyisin huomaa talven väijyvän nurkilla, kun Rautatientorille rakennetaan luistinrata ja lämmin kevät ja puiden heleänvihreät hiirenkorvat lähenevät, kun luistinrata puretaan.

Alexanderplats, Eteläesplanadi 22

Asiasta viidenteen, Eteläesplanadille on auennut houkuttelevalta vaikuttava ravintola Alexanderplats. Ruokalistoja katsoessani mietin aina nirsona, mitä suostuisin syömään ja ravintolan listalla oli useita hyviltä vaikuttavia vaihtoehtoja. Ooh, sienipiirakkaa! Jos ruokalistalla lukee tyylikkäästi (?) lanttua ja lihaa tai arvaa, mitä tarjoamme -vaihtoehto, jota lukemani mukaan miehet suosivat, niin päädyn johonkin toiseen ravintolaan.

Pitää tietää, mitä syö.

Designmuseo

Jono eteni Designmuseossa nopeasti, laitoimme takit kaappiin ja nousimme toiseen kerrokseen, jossa oli Keräilijät & kokoelmat -näyttely, joka päättyy sunnuntaina 15.3.2020. Lasia, posliinia, keramiikkaa, ryijyjä, huonekaluja, valaisimia, Karhun lenkkitossuja, lasiteoksia, muovi- ja teak-esineitä sekä Muumi-mukeja, joita ymmärtääkseni noin puoli Suomea kerää. Ystäväni myi jossain vaiheessa Muumi-mukinsa ja nettosi 1500 euroa värikkäästä mukistaan. Hei, Muu-uuumi.

Havahduin vasta näyttelyssä siihen, kuinka paljon erilaisia lasiesineitä kotona oli. Ne olivat arkea, joten ei niihin tullut kiinnittäneeksi huomiota. Isäpuoli ampui kilpaa ja kaikki yläkaapit täyttyivät hänen voittamistaan merkillisistä möykkymaljakoista. Joukossa oli varmasti kauniitakin esineitä, mutta ne olivat hänen.

Kotiin olen myöhemmin ostanut Arabian siihen aikaan suomalaista 24h-sarjaa, mutta suosikkilautaseni on mummilla ollut sinisävyinen englantilainen maisemalautanen, josta on lohjennut pieni palanen. Joskus hajonneet esineet harmittavat, mutta toisinaan lohkeamalla ei ole mitään merkitystä, koska kyseessä on juuri mummin lautanen.

Kuulin, että japanilaiset arvostavat rikkoutuneita esineitä ja saattavat jopa korostaa hajonnutta kohtaa. Designmuseon portaista oli lohjennut kappale, joka oli reunustettu musta-keltaisella teipillä. Syy oli hyvin todennäköisesti jokin toinen kuin tyylikkään lohkeaman korostaminen.

Tynellin kattovalaisin oli kotona eteisaulassa, mutta silloin se oli vain lamppu, ei mitään sen kummempaa. Valaisimet ovat mielestäni upeita, joten suunnittelija osasi tehdä taitavasti työnsä.

Pidän hämmästyttävänä, että kriminaalit käyvät vohkimassa taidokkaita kattovalaisimia porraskäytävistä mm. Töölössä.

Puhuimme siitä, mitä keräämme. Sinebrychoffia ehdottanut keräsi aiemmin hedelmämerkkejä, joita hän liimasi värikkäille papereille. Hauska idea! Minä keräsin kirjoja, mutta olen antanut niitä pois niin suuren määrän, etten taida enää kerätä mitään. Toisaalta olisin hyvin huolestunut, jos innostuisin keräämään vaikkapa lenkkitossuja tai seinälläni olisi teak-puusta tehty (sinänsä mielenkiintoinen) pulkka.

Mielestäni näyttely oli kiinnostava ja kannattaa ehdottomasti kiertää.

Bauhaus

Odottamani Bauhaus-näyttely oli hupaisa, koska huoneessa oli peräti yksi (1) valaisin. Seinällä oli kuvia huonekaluista eli ei kuitenkaan hukkakäynti.

Wikipedian mukaan natsit vastustivat Bauhaus-huonekaluja. Vastustivat huonekaluja? Jos aloitan jonkin vastaavan järjestön (ei, en aloita), niin annan nojatuolien ja valaisimien olla kaikessa rauhassa enkä melskaa niistä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bauhaus

Bus Gelato, Laivurinkatu 37

Näyttelyn jälkeen ehdotin Kluuvikadun Fazeria, joka ei ruuhkan ja äänen kaikumisen vuoksi kiinnostanut museoseuraa, joten suuntasimme minulle uuteen paikkaan Laivurinkadulle.

Bus Gelato myy italialaistyyppisiä palkittuja vegaanijäätelöitä. Pallo maksaa 3,80 euroa, kaksi palloa 5,50 euroa ja kolme palloa saa 7 eurolla. Testasin salmiakin, tumman suklaan ja sitruunan, jotka olivat kaikki erittäin hyviä ja ilmeisesti vegaanisia. Vain pieni osa jäätelöistä oli maitopohjaisia. Suosikkini oli salmiakki, jonka joukossa oli ilahduttavasti salmiakkiauto.

Tarjolla oli myös kasvispiirakkaa, jonka kanssa sai halutessaan salaatin sekä mm. täytettyjä leipiä, appelsiinimehua ja suklaata, mutta nähtyäni jäätelöt tiesin heti, mitä haluan. Sain maistaa Rocky Roadia, jossa oli hasselpähkinää, mutta päädyin tummaan suklaaseen. Tarjolla oli kahvia, teetä ja viinejä, joten valitsin kylmän veden.

Maisemana oli Agricolan kirkko puistoineen, joten paikka viehätti.

Liikkeessä oli myynnissä italialaisia säilykkeitä (ostamani herkkusienisäilyke oli hyvää), pastaa ja lapsille kaupattiin herttaisia jäätelöön liittyneitä tuotteita. Hyviä joululahjoja!

Isomman huoneen nurkassa oli lapsille jäätelöbaari, leluja ja luettavaa, joten kahvila oli ilahduttavan lapsiystävällinen paikka.

Vuoden auki olleen liikkeen ulkopuolella oli pöytä eli mm. jäätelöä pääsee nauttimaan lämpimänä tai sateettomana päivänä myös ulkona.

Muji, Kampin kauppakeskus

Kävelimme Fredaa pitkin Kamppiin, jossa pistäydyimme vaate-, toimistotavara- ja sisustusliike Mujissa. Koko neljäs kerros oli täynnä asiakkaita, mutta hissille ei enää tarvinnut jonottaa kuten kulemma eilen.

Kiinnostava, vaikka minulle kalliilta vaikuttava liike. Tutun kommenttina oli mini-Ikea, jossa yllättäen myytiin villapaitojen, hanskojen, kuppien ja erilaisten korien lisäksi mm. ruisleipää ja irtokananmunia.

En tehnyt kauppoja, vaan suuntasi kotiin lukemaan Westön teosta.

Kangastus 38

Luin Kjell Westön vuonna 2013 suomennettuna julkaistun kirjan Kangastus 38, joka kertoi kansalaissodan vankileirillä häväistyn naisvangin Milja-neidin tarinan.

Nöyryytetyt ja solvatut punavangit vietiin leirille kuorma-auton lavoilla toisiinsa köytettyinä, janoisina ja he päätyivät näkemään nälkää ja kammottavia kohtaloita julmien vartijoidensa keskellä.

Kirjailija jatkoi kertomalla koulussa tutustuneiden suomenruotsalaisten miesten Keskiviikkotapaamisista, joissa puhuttiin mm. politiikasta. Teemana oli tietenkin suomalaiseen/suomenruotsalaiseen tapaan juopottelu.

Westö mainitsi juutalaisten viheliäisestä sorrosta niin Saksassa kuin Suomessakin kertomalla mm. kadun pesemisestä hammasharjoilla ja suomalaisesta juoksukilpailun voittajasta. Erittäin halpamaista käytöstä, vaikka voittajan nimi oli teoksessa muutettu.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Abraham_Tokazier

Milja-neidistä, myöhemmin Matildasta eli rouva Wiikistä tuli sodan jälkeen konttoristi, joka työskenteli lakiasiaintoimistossa, kävi mielellään elokuvissa ja tapasi muusikkoveljeään Konnia ja tämän perhettä.

Sisaren kohtalo oli ollut myös pikkuveljen kohtalo eli nuoret olivat päätyneet iljettävien ihmisten kynsiin.

Surullinen kirja päättyi, kuten mielestäni kuuluikin. Mietin jälleen kerran joidenkin ihmisten vastenmielistä ja halveksivaa suhtautumista toisia ihmisiä kohtaan. Enkä tarkoita kirjoituksellani päähenkilöä.

Maininta Pellingin saarella asuneesta Tove Janssonista viehätti, vaikka kirjailijan nimeä ei mainittu.

Olen lukemattomia kertoja yrittänyt lukea Westön teoksia, joissa en jostain syystä ole päässyt alkua pidemmälle. Kangastus 38 oli vaikuttava, hyvin etenevä ja traaginen kertomus ihmisistä, jotka ovat juuttuneet elämässään tiettyyn kohtaan eivätkä pääse etenemään toivomaansa suuntaan.

Jokaisella on tai oli oikeus parempaan elämään. Heilläkin.