Kiirettä

Töissä on erittäin kiireistä postilakon jälkeen, mutta onneksi lähestyvä joulu lievittää kiukkuisimpien kommentteja. Sättimisiä ei välttämättä tule ihan joka päivä, joten työnteko on helpompaa.

Mielestäni voisi olla hauskempaa kiljua meille kuin kuunnella kiljuntaa, mutta tämä on tietenkin makuasia. Mukavinta on puhua järkevien ja tasapainoisten ihmisten kanssa.

Nuorten työntekijöiden puolesta harmittaa, koska he saavat vääristyneen käsityksen työelämästä. Useimmissa työpaikoissa ei joudu herjattavaksi ihan joka päivä.

Ei lomapäiviä

Aloitin työt helmikuussa, joten minulla ei ole lomapäiviä jouluviikolla. Teen töitä sekä ensi maanantaina että perjantaina, mutta jouluna on onneksi aikaa rentoutumiseen.

Joulukilpailu

Töissä meitä piristi esimiesten kehittämä joulukilpailu, jossa mm. laskettiin puheluita, asiakkailta tulleita arvosteluja ja palautteita työkavereille.

Minun on helppo kirjoittaa positiivista palautetta ihmisille mm. syöpävuosien ja Facebookin syöpäpalstoilla kirjoittelun jälkeen, joten kirjoitin sähköpostiviestejä osastolla olleille ihmisille ja kas, voitin pari leffalippua ja herkkulipun.

Tarkoitin antaa positiivista palautetta jatkuvan negatiivisen palautteen vastapainoksi, mutta sain palkinnon mitä ilmeisimmin palautteitteni perusteella.

Nykyisillä tuloillani ja pitkien syöpähoitojen aikana kertyneillä veloillani ei tule käytyä elokuvissa, mutta nyt on hyvä mahdollisuus mennä. Herkkulippu tarkoitti noin saavillista popcornia ja saman verran hanajuomaa, josta riittää arvioni mukaan neljäksi tunniksi juotavaa. Ajatuskin siitä, että joisin litran limsaa elokuvan aikana, on hupaisa.

Sain myös suklaarasian ja glögipullon, joista jälkimmäisen lahjoitin kollegalle. En pidä glögistä, vaikka arvostan manteleita ja pidän rusinoista.

Mukavaa, että esimiehet olivat miettineet ilahduttavat lahjat.

Taloudellisuus

Minun pitäisi toimia kuten nuorempien työkaverien eli tehdä enemmän iltavuoroja, jotta tienaisin muutaman kympin enemmän, mutta raatouteni vuoksi teen mieluummin päivävuoroja. Uusista tilanteista saa helpommin neuvoa päivällä, kun henkilökuntaa on huomattavasti enemmän paikalla.

Kannattaisi asua jonkun tai joidenkin kanssa, mutta pelkkä ajatuskin hirvittää.

Hyvin todennäköisesti pitäisi hiihtää töihin kesät ja talvet, mutta eihän se onnistu miellyttävän sateisessa Helsingissä.

Perunat, lohet ja etenkin kaurapuurot tulisi kasvattaa parvekkeella, mutta olen huono viljelijä, vaikka loputon vähävaraisuus on piinallista.

Ideaalimaailmassa matkustaisin säännöllisesti, vaikka matkustaminen on monien mielestä paheksuttavaa. Kävelen moniin paikkoihin, käytän julkista liikennettä, suosin kasvisruokaa (kyllä, lohi, tonnikala ja kalkkuna ovat kasviksia), lainaan kirjat kirjastosta enkä aja autoa, joten eikö edes muutama päivä Vilnassa tai Riikassa olisi oikeutettua? Olisi!

Kuuntelutehtävä

Kuulen työssäni paljon asiakkaiden huolista, ikävistä ja surullisista tilanteista ja osa heistä olettaa, että toimimme heidän ns. psykologeinaan ja psykiatreinaan aivan hillittömällä superpalkalla. Pidän heidän huumorintajustaan!

Tekisin nykyistä työtä erittäin mielelläni psykiatrin palkalla.

Aiempi työantaja patisti minut psykiatrille ennen syöpähoitoja, koska jatkuvan sairasteluni vuoksi vaikutin henkisesti sairaalta. Enpä ollut, vaan vakavasti fyysisesti sairas. Hah! Luulisin. Kjeh.

Toisinaan tekisi mieli luetella syyllistävimmille oma tausta ja sairaushistoria, mutta eihän siitä olisi mitään hyötyä. Jos joku tuntee tarpeelliseksi pahoittaa meidän mielemme, hän tekee sen joka tapauksessa.

Surullista, kuinka paljon psyykkisiä ongelmia suomalaisilla on. Yli 400 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä.

Eräänä päivänä sanoin asiakkaalle hetkinen, kun tutkin hänen tilannettaan kollegan kanssa. Tapahtuman jälkeen hän huusi minulle, että löin luurin hänen korvaansa. En tietenkään lyönyt, mutta hän totta kai löi luurin korvaan minulle – kuten hyvin moni muukin.

Onneksi valtaosa soittajista on ystävällisiä ja mukavia ja heidän kanssaan on helppo toimia. Satunnaiset ilkiöt joukossa voivat olla kauhistuttavia ja jopa pelottavia. Rikosilmoitusta en ole vielä joutunut tekemään.

Pidän asiakkaiden auttamisesta. Minulle tulee hyvin monenlaisia ja toisinaan hyvin haastavia puheluita, joita pidempään kyseistä työtä tehnyt kollegakin toisinaan kummastelee, mutta meille soittavan vangin tai rikosasian vuoksi soittavan poliisin kanssa en ole vielä päätynyt puhumaan.

Työstressi

Työstressi näkyy arjessa eli olen pari kertaa huomannut hississä tai portaissa, että silmälasit jäivät kotiin. Kortisonin aiheuttaman kaihileikkauksen jälkeen näen hyvin lähelle eli lukeminen onnistuu ilman silmälaseja, mutta lievän likinäköni vuoksi haluan käyttää ulkona silmälaseja.

Bussilippu on unohtunut toiseen käsilaukkuun tai toisen takin taskuun pari kertaa, mutta toissapäivänä tein ns. ennätyksen eli unohdin kotiavaimet yön ajaksi ulko-oveeni. Olin lähdössä töihin, kun huomasin, etten löydä avaimiani. Etsin taskuista ja käsilaukuista ja kurkkasin varmuuden vuoksi rappukäytävään – ja avainnippuni oli ovessa.

Nökö-kissaa tai minua ei yön aikana tietääkseni ryöstetty saati murhattu, joten kaikki meni hyvin, vaikka tilanne oli karmea. Asukkaat vaihtuvat taloyhtiössä ja tunnen vain osan ihmisistä. Suurin osa on tietenkin kunnollisia ja tunnollisia, mutta yllättäviä tilanteita tapahtuu.

Kukaan ei mielestäni kähveltänyt mitään kellarikomerosta.

Juttelin huomattavasti nuorempien työkaverien kanssa ja heiltäkin unohtuvat avaimet oveen, harvemmin tosin koko yöksi. Omakotitalossa asuva kertoi, että heillä unohtuvat avaimet ulko-oveen. En (onneksi?) ole ainoa.

Lahja työnantajalta

Työpaikalta saimme lahjakortit, jolla voi ostaa esimerkiksi Museokortin, astioita, laseja, hieronnan tms. Saimme myös kauniit harmaat villasukat, mistä pidin. Kuinkahan monta viinipulloa sain edelleen lahjoitettavaksi aiemmista työpaikoista?

Mukavaa saada jotain, mistä pitää.

Ymmärrän tietenkin alkoholilahjat, koska arvioni mukaan 88,4 – 96,2 prosenttia suomalaisista aikuisista pitää alkoholista. Edellinen oli melkein tieteellinen fakta.

Sairastumisen ennakoiminen

Töissä on useita jumppapalloja, joiden päällä voi istua tai pitää jalkoja. Varmistin nuorelta kollegalta, onko pallosta ollut apua ja kuulemma on, koska hän osaa estää selkäongelmien pahenemisen istumalla pallon päällä.

Hyvä idea!

Seuraavassa elämässä synnyn perheeseen, jossa ei ole verisyöpää ja varmistan etukäteen, ettei päässäni ole aivoaneurysmaa.

Elämässä voi onneksi tehdä hyviä tai vielä parempia valintoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.