Rullaan vielä tammikuussa

Yrjönkadun Rulla-ravintolaan ehtii vielä, koska ravintola jatkaa tammikuun 2019 loppuun.

Rullia voi myöhemmin tilata catering-puolelta.

Rulla oli pitkään Haluan käydä -listallani ja Helsinki Luxin aikana suuntasimme ravintolaan. Soitin ravintolaan edellispäivänä ja pyysin, ettei rulliini laiteta (kauhu-) korianteria. Lähetin tilauksemme tekstiviestillä.

Ystäväni pitää korianterista, jonka maistan saippuana, joten hänen rulliinsa tuli korianteriyrttiä.

Jostain hämärästä syystä oletin, että riisipaperi on ohutta ja rapeaa, mutta rullien päällä oli erilainen, paksumpi ja sitkeämpi tuote, josta pidimme. Pidin siitaketäytteisestä rullasta, katkarapu-avokadorullasta ja lohi-avokado-granaattiomenansiemenrullasta.

Mehukkaita ja raikkaita granaattiomenia kannattaa ostaa etenkin sesongin aikana joulukuussa. Jonain päivänä toivottavasti matkustan Marokkoon ja saan juoda vastapuristettua granaattiomenamehua.

Söin erittäin hyvän tomaatti-fenkoli-avokado-papusalaatin rullien lisäksi. Pidin kalakastikkeesta, mutta maapähkinäkastike oli makuuni turhan tulista.

Ystäväni valitsi bataatti-kikherne-cashewsalaatin, josta hän piti. Rulliksi hän valitsi kasvis- ja kalavaihtoehtoja ja hän piti molemmista kastikkeista. Pitäisin bataattisalaatista, jos siinä ei olisi bataattia. Hehee. Bataatti on mielestäni liian makea juures.

Rullan catering-sivulta näkee tuotevalikoiman ja ravintolassa on tarjolla 10 erilaista rullaa.

Kauhukorianterin välttäjien kannattaa olla ravintolaan yhteydessä edellispäivänä, jotta he saavat toivomiaan tuotteita. Rullissa käytetään valmista salaattipohjaa, jossa väijyy ns. saippuayrtti.

http://www.rulla.fi

Kannattaa tutustua hyviin ja ennen kaikkea kauniisiin tuotteisiin myös samassa tilassa toimivassa Nudge-vaatekaupassa, joka myy eettistä ja viehättävää muotia.

nudge.fi

Osoite Yrjönkatu 30, 00100 Helsinki

Mainokset

Tulehdusta ehkäisevä elämäntapa, mielipiteitäni ja hemapolilisäys

Tulehdusta ehkäisevä elämäntapa

Maria Borelius

Harper Collins Nordic 2018

Hyvinvoinnin vallankumous

Kirjassa on kertomuksia ruotsalaisen, 52-vuotiaana terveellisempään elämään havahtuneen Maria Boreliuksen (s. 1960), elämästä ja hiljaisen tulehduksen välttämisestä. Borelius opiskeli Lundissa perinnöllisyystieteen instituutissa ja Tukholmassa fysiikkaa, matematiikkaa ja biologiaa.

Runsaasti hyvää, luonnollista ruokaa, polyfenoleja, omega 3 -rasvahappoja ja proteiineja. Glykeemistä vastiketta voi lievittää laittamalla etikkaa salaattiin tai syömällä helposti liukenevia kuituja eli vihanneksia, marjoja, papuja, raakariisiä, viikunoita, pellavansiemeniä ja auringonkukansiemeniä.  Puolukka on hyvä valinta ja vesikrassilla voi saada litteän vatsan.  Välipaloissa mainitaan myös jukurtti ja chia-siemenet.

Ei jatkuvaa istumista, vaan vahvat lihakset.

Matkustaminen!

Minua kiinnosti varakas nainen, joka lensi maasta toiseen mm. lentopisteillä ja kävi kuuntelemassa tietoa siitä, miten mm. keski-ikäisenä kannattaisi elää, jottei olisi väsynyt ja raihnainen. Matkakohteina olivat mm.Intia (vata, pitta, kapha, tiedäthän), Kalifornia, Britannia, Kanada ja Etiopia. Olikohan Kööpenhaminakin mukana?  

Söisin mielelläni vihanneksia, marjoja, pähkinöitä ja hedelmiä jossain viehättävässä maassa ja lupaisin liikkua, mietiskellä ja keskittyä kauniisiin asioihin.

Jos en saisi olla hampaisiin saakka aseistettu (haluaisin tietää, miten hampaat aseistetaan), voisin karsia pari maata edelliseltä listalta ja palata Vancouveriin. Luin, että suomalaisnuoret pelasivat jääkiekkoa Kanadassa ja ilahduin siitä, että he voittivat jonkin toisen maan, joka pitäisi varmaan tietää minkä (kas, Yhdysvallat), länsirannikolla. En käynyt housuttomana uimassa Havis Amanda -suihkulähteellä varhain aamulla, kuten monet reippaat ja urheat suomalaismiehet. Luulisi, että sellaisessa toiminnassa voisi palelluttaa pienen osan ajatteluvälineistään.

Pidän melkein mistä tahansa kirjasta, jossa kävellään Santa Monicassa Tyynenmeren rannalla. Eikö jo sana Tyynimeri kerro, että kaikki on hyvin, rauhallista ja tasapainoista? Toista se on meillä täällä Atlantin valtameren sivumeren eli Itämeren varrella.  Jäämeri saattaisi tehdä tyylikkäämmän, vaikka vielä kylmemmän vaihtoehdon.

Kiteytettynä

  • vähemmän gluteenia, sokeria ja laktoosia
  • enemmän hyviä rasvoja ja proteiinia.

”Hei, olen Proteiini, Hyvä Proteiini.” Edellinen ei ollut kirjasta, vaan ajatus, joka sukelsi jostain mielipuoleeni.

Paasto

Paastoajat ja osapaastoajat elävät pidempään. Kiinnostava tieto, jos 5:2 tai 16:8 kiehtovat.

Joogaharrastajat näyttävät nuoremmilta

Olen samaa mieltä. Kävin taidemuseossa 60 vuotta täyttäneen tutun kanssa. Hän on siro kasvissyöjä, liikkuu kepeästi ja näyttää huomattavasti ikäistään nuoremmalta. Pyrittävä samaan. Onneksi suklaa on kasvis.

Maratoonarimiehelle ruokaa pastatankkauksen sijaan

Illalla kurkumalla maustettua grillattua lohta (lohi = hyvä, kurkuma = edelleen epäilyttävä), rosmariinilla (= hyvä) maustettua bataattia (= en pidä, joten EI), paahdettuja vihanneksia (=hyvä) ja rucolasalaattia (=hyvä).

Aamusmoothiessa oli proteiinijauhetta, mantelimaitoa, mustikoita, pinaattia, pähkinöitä, pellavansiemeniä ja kaksi isoa lusikallista raakakookosöljyä sekä omega 3 – tabletin ja probiootteja. (Ymmärrän muut, mutta kookosöljyä en. Mystinen kaukaisilta mailta tuotu kookosvillitys.)

Vinkki maratoonareille: mies kuulemma juoksi kuin jumala, jolla oli siivet selässä.

Paniikkihäiriö tai nivelvaivat

Kirjoittajan mukaan uusi, terveempi elämäntapa tehoaa paniikkihäiriöön, jos jollain on – ja nivelvaivoihin.

Nivelvaivoihin?  Liikkuisinko jälleen kepeämmin, kuten ennen tautisuutta ja kauhukortisonia? Romaine-salaatti on erittäin hyvää, mikä ei liity edellisiin juuri mitenkään, paitsi tummanvihreän eli terveellisemmän värinsä puolesta. Kaiken lukemani ja tietämäni perusteella minun pitäisi olla hoikka, reipas ja mahdollisesti nuorempi, mutta en ole.

Väitän, että puistokummeilun eli roskienkeruun perusteella paastoverensokerini oli laskenut. Diabetesta en onneksi sairasta, vaikka mielelläni eläisin pelkällä turkinpippurisuklaalla.

ADHD ja probiootit?

Kirjoittaja miettii, voisiko ADHD:ta helpottaa probiooteilla, joka helpottaa tulehdusta, joka lisää neuropsykiatrisia sairauksia?

Dalai Lama

Kirjan mukaan Dalai Lama kehotti lukemaan, ajattelemaan ja mietiskelemään. Ainakin kaksi kolmesta onnistuu hyvin.  Pitänee mietiskellä kolmatta.

Lisäys hematologikäyntiin

Ennen myeloomadiagnoosia olin 162 cm pitkä. Selkäongelmien (välilevytyrä, murtunut selkänikama ja muutama vahingoittunut nikama, jotka kaikki parantuivat) jälkeen olin enää 158-senttinen. Hematologi mittasi minut viime viikolla ja pituuteni on 159,5 cm. Oletan, että roskienkerääminen on hämmästyttävästi venyttänyt minua puolitoista senttimetriä.

Roskia ja muita huvituksia

Eilen ja toissapäivänä tapahtui jotain hyvin merkillistä: löysin ensimmäisen tupakka-askin maasta, kun olin kerännyt roskia jo 45 minuuttia. Kiitos, kun käytätte roskakoreja!

Tapasin koiranpennun, joka riemastui roskapussistani ja hyppäsi luokseni. Ihailin ja sain luvan silittää söpöä pentua, jonka takissa oli kätevä huppu. Jälleen kerran oli eläinpoliittisesti hyvä päivä.

Hemapolilla

Vuoden tauon jälkeen kävin hematologisella poliklinikalla.

Minulle oli varattu aika klo 8:30, mitä ihmettelin. Aamuaikoja on varattu aiemminkin, mutta lähes poikkeuksetta ne on siirretty poliklinikan toimesta jollekin kauempaa tulevalle. Näin ei tällä kertaa tapahtunut.

Olin sairaalassa ennen kahdeksaa ja vein takin Kolmiosairaalan kaappiin. Sain melko vaivihkaa suljettua kaikkien kaappien ovet, joten rivi näytti jälleen kerran hyvältä ja siistiltä.

Kahvioon oli tullut myyjän mukaan loka- tai marraskuussa salaattibaari, mistä ilahduin. Kiva, että saa itse valita vaihtoehdoista. Kahvia tai teetä en juo, joten vesilasillisen ja karjalanpiirakan jälkeen ilmoittauduin Kolmiosairaalan automaatilla.

Pidän automaatti-ilmoittautumisesta, jossa voin hyväksyä yhteystietoni. Niiden ilmoittaminen aulassa päivystäneille ihmisille tuntui turhauttavalta, kun vastasin samoihin kysymyksiin lukemattomia kertoja ja tuntui, että vein aikaa joltain järkevämmältä, jota he olivat tekemässä.

Hemapolille käveli lääkäri, joka avasi automaattisesti avautuvan oven seinäpainikkeesta. Nopeuttaakohan painikkeen käyttö oven aukeamista?

Luin hetken odotustilassa ja pääsin vastaanotolle. Olen käynyt useamman vuoden ajan samalla lääkärillä, vaikka alkuvaiheessa minua tutki useampi lääkäri. Suosikkini heistä oli ystävällinen ja huomaavainen Vesa Lindström.

Juttelimme hetken, hematologi vahvisti jo saamani tiedon, että suolistoni on kunnossa ja maksani voi hyvin. Niin oletinkin. Ferritiiniarvo oli pudonnut hieman ja samoin hemoglobiini, joten sain kolmen kuukauden Obsidan-rautakuurin. Farmaseutin mukaan rauta ei ärsytä vatsaa, koska aine vaikuttaa vasta suolistossa.

Kerroin hematologille, että niveleni ovat jäykät useiden kortisonikuurien jälkeen ja olen stressaantunut, kun en löydä uutta työpaikkaa. Työsuhteeni päättyi vuosia sitten yt-neuvotteluissa, kun olin sairauslomalla allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Hematologi katsoi minuun ja totesi, ettei tilanne ole hänen syynsä tai minun syyni. Mielestäni tilanne on minun syyni.

Puhuimme silmieni hoidosta. Kroonisesta ja vaikeasta käänteishyljinnästä on hyötyä, koska luuydinsyöpäni parani vuosia sitten. Hyvä, että käänteishyljintä päättyi maksassa ja munuaisissa ja pääsin eroon mm. kortisonista. Kortisoni ei pidä minusta yhtään.

Krea-arvon perusteella hematologi neuvoi minua juomaan enemmän vettä. Juon usein vettä, mutta en ilmeisesti riittävästi.

Riisuuduin alusvaatteisilleni, kävin vaa’alla ja istuin paperin peittämälle sängylle. Hematologi mittasi verenpaineeni käsivarresta, happipitoisuuden sormenpäästä ja katsoi suuhuni. Seuraavaksi hän kuunteli keuhkojani. Menin selinmakuulle, hän nipisteli jalkojani, joissa ei ole ollut käänteishyljintää ja tunnusteli sisäelimiäni vatsan kautta. Tutkimus päättyi ja sain pukea. En pidä kyseisistä tutkimuksista ja yritän aina välttyä niiltä. En ole kertaakaan onnistunut, koska ne kuuluvat hematologin toimintaan. Kummastelen tutkimuksia, koska olen parantunut myeloomasta vuosia sitten.

Sain palautetta suklaaruokavaliostani, minkä ymmärrän. Ehdotin tilalle alkoholismia, joka on hyvin, hyvin monen suomalaisen vakioharrastus. Vaikea harrastus absolutistille, mutta halusin ehdottaa vaihtoehtoa. Hematologi ei kannattanut kumpaakaan ehdotustani.

Pääsin eroon Cotrim Forte -keuhkonsuojalääkkeestä, mistä olin tyytyväinen. Kysyin, miksi saan edelleen kyseistä lääkettä ja hematologi totesi, ettei lääkettä tarvitse enää ottaa. Saan lääkkeen takaisin, jos joudun jatkossa ottamaan kortisonia. Toivottavasti en joudu, koska kortisoni oli hyvin hankala lääke mm. reisien heikkenemisen ja kauhistuttavan turvotuksen vuoksi.

Hematologi muistutti hammaslääkärikäynneistä, jotka ovat terveyden kannalta tärkeitä. Päätin säästää viime vuonna ja lykkäsin tarkastusaikaa. Ratkaisu oli huono, koska takahampaaseen tuli reikä ja hammas paikattiin päivystyksessä.

Seurantani jatkuu Meilahdessa käänteishyljintäni vuoksi, koska käyn säännöllisesti silmäsairaalassa. Hematologi ehdotti vaihtoehdoksi Peijasta, jossa hoitoni vuosia sitten alkoi, vaikka asuin Helsingissä. Käyn mieluummin tutkimuksissa kotipaikkakunnallani.

Seuraava tapaamisemme on ilahduttavasti puolentoista vuoden kuluttua ja verikokeeseen menen puolen vuoden kuluttua. Hyvä! Tunsin aina, että vein jonkun sairaamman paikan, koska onnekkaasti paranin vuosia sitten.

Kiitin, poistuin ja kävin Veteirassa ostamassa kissanruokaa. Seuraava eli seitsemäs kissanruokasäkki on ilmainen, mitä arvostan. Käsitykseni mukaan kissat tietävät, koska kissanruokasäkki on tyhjenemässä, koska ne syövät silloin normaalia enemmän.

Liukumäki ja Lux

Kävin ensin Oodissa yksin ja myöhemmin palasin kirjastoon ystäväni kanssa. Jo neljäs käyntini, ooh!

Hämmästyin ensimmäisellä (tai no, kolmannella) kerralla, kun nousin liukuportaita pitkin kolmanteen kerrokseen ja jatkoin matalille puuportaille, jotka nousevat Töölönlahden päädyssä. Näin portaiden vasemmalla puolella useita lappuja, joissa kiellettiin liukuminen viereisillä kaltevilla pinnoilla. Lapsoset olivat keksineet, että he voivat liukua kaltevaa puista ”liukumäkeä” pitkin alas.

Lapsettomana minulla oli illuusio siitä, että vanhemmat kiinnittävät huomiota lapsiinsa ja puuttuvat, jos lapsi tekee jotain vaarallista, mutta ilmeisesti erehdyin.

Päädyssä oli merkitty vaarallinen kohta keltaoranssilla – nololta ja epäsiistiltä näyttävällä – hälytysnauhalla.

Varmistin kirjastovirkailijalta, onko joku lapsi jo satuttanut itsensä. Ei, mutta vaaratilanteita on ollut useita.

Ehdotus: jos sinulla on pieniä tai suurempiakin lapsia, älä anna heidän liukua alas mäkeä, jota reunustaa aita. Alhaalla on ikävä pudotus lasten lukuhuoneen eteen tai sivulle.

Kerroin käyntini jälkeen tilanteesta ystävälleni ja hän kummasteli, miksi lapset eivät saisi laskea mäkeä? Palasimme kirjastoon, hän näki kielletyn ”liukumäen” ja ymmärsi hyvin, miksi mäenlasku oli kielletty.

Huono liukumiskohta näkyy mielestäni Palvelumuotoilu osana suunnittelua -kuvassa:

https://www.oodihelsinki.fi/mika-oodi/kayttajat-mukana-suunnittelussa/

Parempi liukumispääty

Ystävä ymmärsi aiemmasta puheestani, että lapset liukuvat kaltevaa mäkeä alas Sanomatalon päädyssä.

Ehdottomasti parempi pääty, jos mäenlasku kirjastossa kuuluu perheen tottumuksiin.

Siivooja

Olin iloinen siitä, että Oodin siivooja/siistijä siivosi lukemattomien vierailijoiden jäljiltä kiviä portaikon lattialta. Esitän parhaat kiitokseni hyvästä työstä!

Kirjasto on kovassa käytössä, koska meitä retkeilijöitä riittää viikosta toiseen.

Maisema

Ihailin päätyikkunasta Töölönlahtea, Karamzinin huvilaa ja Kansallismuseon tornia.

Olen todella tyytyväinen siitä, että meitä kaikkia varten on rakennettu upea, tilava ja viihtyisä kirjasto Musiikkitalon, Eduskuntatalon ja Finlandia-talon lähelle.

Moukka, sis.

Pysyttelin moukkana enkä vieläkään lainannut mitään Oodista.

Lainaan lähikirjastostani mm. tietokirjoja vähintään kerran viikossa. Toivon, että kyseinen tieto alentaa sisäistä moukkaani.

Toinen kerros

Kiersin toisessa kerroksessa, joka on avattu 28. joulukuuta 2018.

Kerroksessa oli paljon Varaamon kautta varattavia huoneita, pelihuoneita ja muita tiloja. Liukuportaiden vieressä oleviin vapaisiin koppeihin ei tarvitse varata paikkaa, kuten arvelinkin.

https://varaamo.hel.fi/search?search=Oodi

Sanomatalon puoleisesta päädystä löysin viherseinän, jonka edessä oli mukavalta vaikuttavia nojatuoleja. Loistoidea! Jokaisessa asunnossa pitäisi olla viherseinä. Tosin kotiseinässäni nukkuisi kaksi kissaa ja viherkasvit näyttäisivät joko maistetuilta tai silputuilta.

Tietokone- ja opiskelupaikkoja oli Oodissa runsaasti ja oli hassua ohittaa ompelukoneita ja saumureita.

Lukuportaita kummastelen, koska ensin niissä kävellään likaisilla ja märillä kengillä ja seuraavaksi joku istuu likaisilla alueilla. Toivon, ettei kukaan portailla kulkeva ensin astu johonkin sellaiseen, jonka koirat tekevät, mutta vastuuttomat omistajat tai ulkoiluttajat jättävät kaduille.

Kahviot

Kahvioiden pöydät ovat olleet tupaten täynnä jokaisella vierailukerrallani, joten kysyntää riittää. Emme testanneet tarjontaa.

Mielipide

Kolmas, viihtyisä ja valoisa kirjastokerros on ehdoton suosikkini jo upeiden maisemien vuoksi.

Alakerta ja toinen kerros ovat ok, mutta ne tuntuvat matalilta ja pimeiltä. Viherseinää, joka on loistava keksintö, tietenkin kannatan mielin vilpittömin.

Lux Helsinki

Jatkoimme Lux Helsinkiin ja ihailimme etenevässä ruuhkassa taideteoksia.

Ihastuimme Musiikkitalon Moonlight-teokseen, Finlandia-talon Töölönlahden puolella olevaan teokseen (mietimme, ettei meistä kumpikaan ole koskaan nähnyt revontulia, mikä melkein hävettää), Hakasalmen huvilan pihan viehättäviin valaisimiin (mm. tanssiaispuku, meduusa ja tutu!) ja Nervanderin aukiolla olleisiin liikkuviin ja värikkäisiin palloihin. Pidimme keltaisista, oransseista ja minä pidin vihreistä, mutta kannatimme muitakin värejä. Taidokas ja kiehtova teos, jonka esitys kesti yllättävän pitkään.

https://www.luxhelsinki.fi/programme/large-pendulum-wave/

Pelkäsin edetessämme ihmismassan mukana, että liukastun ja mätkähdän maahan, mutta näin ei onneksi tapahtunut. Suosittelen nastapohjakenkiä liukkaalle reitille.

Ehdottomaan suosikkiini eli perhosseinään jonotimme Kansallismuseon takana. Kylmä oli tietenkin, koska olemme Suomessa, mutta kestimme pakkasen. Miinus viisi astetta = kylmä ja vielä enemmän miinusasteita = hyvin kylmä.

Kotimatkalla oikaisimme pyynnöstäni sekä Musiikkitalon että Sanomatalon kautta. Kannatan lämpöä, ehdottomasti. Viime kesän kuumina päivinä oli ihanaa, kun tarkenin sekä ulkona että kotona. Ideaalimaailmassa sisälämpötila olisi vähintään 25 astetta. Aiempaan kotiini paistoi aurinko ja lämpötila oli kesällä 34 astetta, joka oli ehkä asteen tai pari liikaa makuuni.

Uskon, että palelun lisäksi sivistyimme ja valistuimme Lux Helsinki -kierroksellamme.

Oma kroko teamLab-seinällä

Huoneessa pääsi värittämään ainakin kukan, salamanterin tai krokotiilin väriliiduilla. Ystävä väritti kauniin punaisen kukan ja minä päädyin värittämään yksisilmäisen krokotiiliin, joka halusi raidalliseksi. Jätin kirjoittamatta nimeni krokoon, vaikka lapset suosivat käytäntöä.

Amos Rexin virkailija skannasi kuvat ja ne piti nähdä hetken kuluttua huoneen ulkopuolella.

Ihailimme E:n kukkasta, mutta krokotiiliäni ei löytynyt seinältä, lattialta tai muistakaan saleista. Etsin työni paperipinosta ja museovirkailija skannasi sen uudelleen. Oli ilahduttavaa nähdä oma kroko seinällä. Kaksisilmäinen kroko, joten ihmeellistä, ihmeellistä on skannaus. Piirustuksen jätin uudelleen skannaamispaikan viereiselle pöydälle enkä kehystyttänyt kyseistä taideteosta (hmm) kotikokoelmiin.

Jonotimme torstaina 27.12. Amos Rexiin. Kumpikin meistä oli nähnyt näyttelyn aiemmin, mutta uudelleen piti ehdottomasti päästä paikalle. Ystäväni oli paikalla jo avajaispäivänä elokuussa.

Tapasimme Kampin Torrefazionessa viidennessä kerroksessa (loistopaikka!) ja olimme paikalla 40 minuuttia ennen museon avaamisaikaa, mutta edessämme oli jo noin 30 ihmistä. Onneksi oli leuto ja tuuleton päivä, joten jonottaminen sujui hyvin. Ovien auetessa jono ulottui jo Lasipalatsin toiseen päähän.

Kerroin nähneeni aseman luona dinosauruksen ja väitteeni herätti epäluuloa, mutta hetken kuluttua dino marssi ohitsemme ja hänen seuralaisensa jakoi mainoksia. HAH, näin OIKEASTI dinon. Tosin puku oli puhallettu, joten kysessä ei ihan välttämättä ollut ihan oikea dino. Toisaalta väitin ensin, että näin lohikäärmeen. Dino tai lohikäärme, ne erottaa vaan siivistä ja tulenlieskoista. Luulisin.

Lastenvaunujen kanssa kulkevat tai huonosti liikkuvat jonottavat sisään Lasipalatsin takaa. Liput he voivat ostaa museokaupasta. Eteemme tuli vain kolme hyvin liikkuvaa henkilöä kyseisestä jonosta.

Lippujonon jälkeen esitimme korttimme, puhelimessa olevan toimittajakortin ja rakkaan Museokorttini. Museokortteja oli marraskuussa 2018 voimassa yli 150 000 kappaletta ja niitä on valmistettu yli 200 000 kappaletta. Suomi sivistyy kiitettävästi.

Laskeuduimme portaat alakertaan ja mm. vaunukansa laskeutui museoon hisseillä. Emme jonottaneet naulakkoon, vaan pidimme takit päällä.

Seurasimme ensin meren huikeaa liikkumista musiikin tahdissa ja aaltojen edessä tyytyväisinä juoksevia lapsia.

Katselimme seuraavaksi ylöspäin virtaavaa vettä suuressa salissa. Joko kattoikkuna oli peitetty TAI katossa oli musta aukko. Ei voi tietää. Istuimme hetken tuoleilla katsomassa virtausta, mutta mahdollisuus oli myös säkkituolissa makaamiseen. Opiskeluaikainen ystäväni kertoi maanneensa ihailemassa veden liikettä ja haluaa huoneen seuraavaksi joululahjakseen. Kätevää. Täti rakasti näyttelyä ja miettii jo seuraavaa käyntiä.

Jonotimme ensin salin taustalla ja seuraavaksi pienessä huoneessa, että pääsimme katsomaan reilun neljän minuutin elokuvaa. Olisi mukavaa nakuttaa laskurilla ohikulkevien määrää, kuten museovirkailija teki. Muistaakseni elokuvaa pääsi katsomaan 25 ihmistä kerralla.

En ottanut kuulosuojaimia, koska täiriski hirvitti edellisen vierailun jälkeen. Ei onneksi täitä, joten ei uusia kuulokkeita. Hoidin parikymppisenä au pairina lapsia Sunninghillissä Englannissa ja he saivat koulusta täitartunnan. Kaikkien perheenjäsenten – ja minun – hiukset pestiin hirveältä haisevalla täisampoolla ja kammattiin tiuhalla täikammalla. Vanhemmat ja minä vältyimme onnekkaasti tartunnalta. Pyykkäystä rakastavana sain pestä valtavan määrän liinavaatteita ja pyyhkeitä. Onneksi pesukone ja kuivausrumpu nitistivät loput eläväiset. Toisella lapsista oli kauniit, hyvin tummat ja kiharat hiukset ja täiden munat näkyivät niissä. Näky ei ollut erityisen viehättävä, vaikka iloisilla täillä oli varmaan pehmeä ja hyvä oleskelupaikka.

Elokuva oli jälleen huikea lentävine lintuineen, väreineen ja hajoavine vihreine krysanteemeineen, joita oli mielestäni aiempaa enemmän. Elokuva ilmeisesti muuttuu eri esityskerroilla. Japanilainen musiikki oli erittäin kaunista. Upea esitys!

Kävimme katsomassa arkkitehti Sigurd Frosteruksen (1876-1956) taidenäyttelyn, jossa oli mm. Finchin ja Enckellin maalauksia. Hyviltä näyttivät.

Palasimme lumoavaan saliin, jossa kukat kukkivat, salamanterit, krokotiilit, perhoset ja linnut vaelsivat seinillä ja lattialla kulki suuri sininen valas, jota meistä kumpikaan ei aiemmalla käyntikerralla huomannut. Krokotiilit kuulemma hajoavat, jos niiden päälle tallaa riittävän monta kertaa. Nyyh! Haluan, että värittämäni raitakroko pysyttelee katonrajassa ja juoksee hirvittävää vauhtia karkuun pieniä tai mahdollisesti suurempiakin tallaajia.

teamLab-näyttelyt

Ryhmällä on näyttelyitä Tokiossa, Singaporessa ja Kaliforniassa. Huikeaa osaamista!

TeamLab (perustettu 2001) on Tokiossa toimiva, noin 500 jäsenestä muodostuva monialainen taiteilijaryhmä. Taiteilijoista, koodareista, tietokoneanimaattoreista, matemaatikoista, arkkitehdeistä, graafisista suunnittelijoista sekä kirjailijoista koostuvan ryhmän yhteisenä tavoitteena on ”uudelleenmääritellä todellisuus”. (Amos Rex)

teamLab, YouTube

https://www.youtube.com/channel/UCYab90rmhVPfbrnmN-Zmwhg

Kehotus

Mene museoon. Mene ehdottomasti Amos Rex -museon teamLab -näyttelyyn kulkematta (Monopolin) lähtöruudun kautta:

la 29.12. klo 11-17

su 30.12. klo 11-17

suljettuna ma 31.12.2018 ja ti 1.1.2019

ke 2.1. klo 11-23

to 3.1. klo 11-23

pe 4.1. klo 11-23

la 5.1. klo 11-23

su 6.1. klo 11-17 (loppiainen)

Hyvää joulua!

Helsinki on peittynyt kauniiseen valkoiseen lumeen, joten voi joulujuhlinnan lomassa laskea mäkeä pulkalla, kiskoa rattikelkkaa tai lähteä hiihtämään .

Olisi mielenkiintoista tietää, tanssiiko joku kuusen ympäri Suomessa? Kööpenhaminassa tanssin vuosia sitten, mutta kotona en koskaan kokeillut.

Talvipuutarha

Tapaninpäivänä kannattaa käydä Talvipuutarhassa ihailemassa joulukukkia.

Talvipuutarha on upea ja sinne on aina vapaa pääsy. Kuvasin portaikossa olevat jouluruusut kasvihuoneessa.

ke 26.12.2018 klo 12 – 16

to – pe 27. – 28.12. klo 12 – 15

la – su 29.-30.12. klo 12 – 16

Osoite: Hammarskjöldintie 1 A, 00250 Helsinki

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

Kaisaniemessä voi vierailla joulun jälkeen to 27.12. – su 30.12.2018.

Aikuiset 10 euroa ja lapset 5 euroa. Kasvihuoneisiin on vapaa pääsy Museokortilla tai Kasvitieteellisen puutarhan ystävänä.

to 27.12. klo 10 – 18

pe ja la 28. – 29.12. klo 10 – 17

su 30.12. klo 10 – 16

Osoite: Kaisaniemenranta 2, 00170 Helsinki

Toivotan kaunista ja valoisaa joulua!

Vintage Christmas

https://www.youtube.com/watch?v=myyAkYqykbs

Silmälääketieteellistä sanastoa

Kävin hematologin lähetteellä Meilahden Silmäsairaalassa tutkituttamassa silmäni. Saamani kutsun mukaan tutkimiseen saattaa mennä kolme tuntia.

Otin aurinkolasit mukaani pupillia suurentavien tippojen varalta.

Kuumailmapallovimpain

Pääsin heti ilmoittautumaan, mistä pidin.

Pääsin minulle varattuun aikaan hoitajalle. Hän testasi näön vimpaimella, josta pitää nähdä kuumailmapallo, kirjaimia ja numeroita.

Sain häneltä ohjeen istumapaikkaan lähempänä huonetta, jossa vastaanotto oli, joten siirryin. Istuin aiemmalla paikallani, koska käytävällä oli pyörätuolilla liikkunut henkilö perheensä kanssa enkä halunnut tunkea heidän ohitseen.

Paikka

Pääsin pian vastaanotolle ja minua neuvottiin istumaan mustalle tuolille, joten halusin ehdottomasti istua siniselle tuolille. Neuvoisin ehkä istumaan vasemmalla puolella olevalle tuolille, mutta kaikki eivät erota oikeaa ja vasenta.

Minä erotan, mutta ilmansuunnista minulla ei ole aavistustakaan. Tiedän tietenkin ilmansuunnat, mutta ei yleensä juuri mitään havaintoa, missä suunnassa ne ovat. Haitanneeko tuo mitään?

Kamelin kieli

Lääkäri tutki silmiäni, totesi Oculac-kostutuksen auttaneen, mutta vasemmassa aivoaneurysmaleikatussa silmässäni oli pientä karheumaa. Kiinnostavaa, että hän näkee tilanteen. Hyvä, että hän näkee, koska muuten käynti olisi turha.

Kuiva silmä kuulemma muistuttaisi kamelin kieltä. Mukavaa, kun sain tutustua silmälääketieteen sanastoon.

Säilöntäaineettomat tipat 

Silmiini pudotettiin hetken kirveleviä väritippoja ja niitä tutkittiin lisää. En kestä säilöntäaineita tipoissa, mutta kyseisiä tippoja käytettiin vain hetken, joten kuivat silmäni eivät suivaantuneet.

Pipeteissä ei ole säilöntäainetta

Kävimme läpi silmätippoja, joita silmissäni voisi käyttää. Harmi, että vain yksi Kelan korvaama tippa sopii rutikuiville silmilleni.

Vaseliinipohjaiset silmävoiteet ovat viheliäisiä, osasta tipoista ei ole mitään hyötyä ja osa saa silmät rähmimään ja muurautumaan umpeen.

Oculac on hyvä.

Ikerviksestä ei ollut apua

Kerroin, ettei Ikervis-pipeteistä ollut mitään hyötyä ja kävimme ”käytinkö pipettejä varmasti riittävän kauan” -keskustelun. Käytin. Niin pitkään, etteivät tipat enää kirvelleet. Tuntui järjettömältä käyttää kalliita tippoja, joista ei ollut mitään hyötyä.

Yliopiston apteekin sekoittamasta siklosporiiniliuoksesta (erillinen resepti) ei ollut mitään hyötyä, vaikka sain luotettavasta lähteestä vakuutuksen liuoksen tehosta. Hyvä, että liuos toimii luotettavalla lähteellä.

KOKO Oculac-pipetti? Kyllä.

Kuulin myös hyvin yleisen kysymyksen siitä, käytänkö koko Oculac-pipetin. Käytän, koska olisi täysin päätöntä laittaa pipetistä kostutusta vain kerran.

Pidän usein tarvitsemiani avattuja Oculac-pipettejä mukanani Amergrip Mini -pakastepussissa, koska pipeteissä ei ole korkkia.

Thealoz Duo 10 ml

Silmälääkäri suositteli Thealoz Duo -silmätippapulloa, jossa ei ole säilöntäaineita ja löi valmistajalta saamansa leiman silmätipoista muistutukseksi paperille.

Luettuani Tiitisen kirjan lahjonnasta Neuvostoliiton kaupoissa pohdin, saako esimerkiksi 100 leimasta kiitosmatkan Miamiin ja 200 leimasta myös paluumatkan? En usko, että lahjonta on käytössä yliopiston sairaaloissa.

Kävisin mielelläni Miamissa.

Lääkäri lisäsi useamman kerran, että Kela ei korvaa kyseisiä tippoja.

Alaluomen alle tippoja

Ostin myöhemmin Thealoz Duo -pullon, joka maksoi noin 15 euroa. Lisäsin tippoja lääkärin ohjeen mukaan alaluomen alle.

Käyttäisin mielelläni pullossa olevia lisäaineettomia tippoja, mutta kyseisistä tipoista ei ollut mitään hyötyä silmilleni.

Bepanthen Eye- ja Systane-pipetit

Suosin jatkossakin Bepanthen Eye- ja Systane-pipettejä, jos silmäni tarvitsevat vielä enemmän kostutusta. Harmi, ettei Kela korvaa kumpaakaan, koska Oculac-vesitippoja menee vähintään 20 pipettiä päivässä.

Tyhjät pipetit muovinkeräykseen

Silmälääkäri mainitsi muoviroskan, joita pipeteistä tulee ja kyseinen tilanne on harmittanut minua jo pitkään. Varmistin, voinko tiputtaa tyhjät pipetit muovinkeräykseen? Voin. Hyvä!

Tiputin aiemmin vain tippojen korkit, kun lääkepakkauksen heittäminen muovinkeräykseen epäilytti.

Rutikuivuus on jo tiedossa

Hyvä, ettei silmiini tiputettu tippoja, joiden jälkeen tutkitaan silmien kuivuus. Rutikuivuus on onneksi jo tiedossa.

Näen onneksi yhtä hyvin kuin aiemminkin.

Ravinto

Puhuimme ravinnon vaikutuksesta silmiin ja totesin, etten suostu juomaan ruokaöljypullollista päivässä. Kerroin syöväni lohta ja pähkinöitä, jotka kostuttavat silmiä.

Sarveiskalvoyksikköön

Kuivasilmäisiä hoidetaan jatkossa sarveiskalvoyksikössä kolmannessa kerroksessa.

Saan mahdollisesti jatkossa käyttööni seerumitipat tai silmien kosteutta säilyttävät piilolinssit. Linsseissä ei välttämättä ole (täsmennys: silmien) näköä parantavia vahvuuksia, koska tarkoituksen on silmien kosteuden säilyttäminen.

Kamelinkielettömät silmät

Koko Silmäklinikka-käyntiin meni vain 40 minuuttia enkä tarvinnut aurinkolaseja paluumatkalla, joten poistuin tyytyväisenä.

Olen ilahtunut siitä, etteivät silmäni muistuta kamelin kieltä.

Kirahvi

Etsin sopivaa kuvaa tekstiin ja päädyin Kasvitieteellisessä puutarhassa viime vuonna ottamaani valokuvaan.

Tarinan opetus: pitää käydä sekä Kaisaniemessä että Talvipuutarhassa ihailemassa joulukukkia.

Klassikkovitsi

Isä ja poika menivät eläintarhaan, 
Poika sanoi: Katso isä, kaneli! 
Isä vastasi: Ei poikani, se on karahvi.

Hyvää joulunodotusta!